Koulukurssin neljännellä tunnilla paneuduimme hevosten suoristamiseen. Ratsunani oli edelleen Pave, ja ryhmässäni oli lisäkseni kaksi muuta ratsukkoa.
Tunnin aloitimme työskentelemällä pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Vaihdoimme välillä niin pääty-ympyröitä kuin suuntaa lävistäjien avulla. Lähdimme liikkeelle käynnissä, jossa saimme tunnustella oman ratsun vinouksia. Tunnustelin ja tulkitsin, että ainakin minun kanssani Pave pyrkii kenottamaan päällään vasemmalle, kun taas oikea lapa on sisempänä. Tämän pohjalta Paven vino ja siten heikompi puoli on vasen, kun taas oikea on sen jäykempi ja vahvempi puoli. Opettaja oli samoilla linjoilla.
Paven tapauksessa vinoutta lähdettiin korjaamaan oikeassa kierroksessa houkuttelemalla Pavea kantamaan sisälapansa sillä rönöttämisen sijasta pyytämällä etuosaa oikealle sisäohjan pyynnöillä ja myötäyksillä. Sisäpohje korjasi tarvittaessa, mikäli Pave ei alkanut kantaa itse lapaansa, vaan pyrki kaatumaan vielä enemmän sisälle. Vasemmassa kierroksessa taasen Paven kenottamista vasemmalle korjattiin suoristamalla sitä ulko-ohjalla, välillä vasta-asetuksiakin hyödyntäen. Kun Pave suoristui edestä, sai sisäpohkeella ratsastaa heikompaa takajalkaa eli vasenta työskentelemään paremmin. Ympyröillä käytin näiden lisäksi apuna mutteriajatusta, jossa pääsin sekä kääntämään että ratsastamaan suoraan. Näin en jäänyt yhteen isoon kääntämiseen, vaan pääsin tekemään käännöksiä ja suoria hetkiä sopivan tiuhaan tahtiin.
Samat korjausliikkeet pysyivät mukana myös ravissa ja laukassa. Sain taas tehdä töitä, että tein korjausliikkeet rauhassa ja yksitellen enkä yrittänyt tehdä kaikkea kerralla ja lisätä mukaan muitakin apuviritelmiä. Kumman vaikeaa on tehdä asiat yksi kerrallaan, ihan kuin kymmenen avun nakkaaminen yhtä aikaa auttaisi mitään. Pave kuitenkin vastasi korjauspyyntöihin aika hyvin, vaikka hyvät ja suoremmat hetket eivät kauaa vielä kestäneet. Ne kuitenkin tunsi selkään liikkeen paranemisena, mikä motivoi jatkamaan työskentelyä. Tällaiset tehtävät palkitsevat, kun pyynnön läpimenon huomaa näin selvästi.
Hevosten suoristamiseen käytettiin tunnista iso osa, mikä oli kyllä aivan oikea ratkaisu. Lopuksi ehdimme treenata vielä suoruutta tulemalla keskihalkaisijaa pitkin ja kääntämällä joko samaan suuntaan kuin tullessa tai vaihtamalla suuntaa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös muutamat pysähdykset. Pave oli tässä vaiheessa taas hyytynyt, joten liikettä siitä ei kauheasti irronnut. Suoristustehtävä oli kuitenkin auttanut, sillä saimme tultua keskihalkaisijaa sangen hyvällä tiellä ja ennen kaikkea suorana. Kääntymisen valmistelu onnistui myös kohtuullisesti, vaikka ratsastin uuden suunnan asetuksen hieman puolittaisesti. Käännöksessä Pave myös hidasti entisestään, joten sain muistaa ratsastaa sitä siinä vähän eteen. Parit pysähdykset olivat jarrutusmatkaltaan meiksi ihan asialliset. Ensimmäisellä kerralla Pave jäkitti isommin vastaan ja haki tilaa oikealta. Toisella kerralla tajusin tehdä pidätteet pysähdystä varten vasemmalla ohjalla, jolloin sain pidettyä Paven siinäkin suorempana. Tehtävässä kivaa oli erityisesti se suoruus, jonka saimme keskihalkaisijalla säilytettyä.
Tämän tunnin suurin anti oli ehdottomasti hevosen suoristamiseen keskittyminen. Kunpa sen muistaisi jokaisella ratsastuskerralla ja malttaisi vielä korjatakin sitä. Nyt ainakin Paven suoristamiseen tuli hyviä vinkkejä, jotka toivottavasti pysyvät pitkään mielessä. Eihän niitä ihmeitä tai suoristamisia hetkessä tehdä, mutta pala kuitenkin kerrallaan. Vielä kun saisin suoristettua itseäni, niin enpähän olisi viemässä hevosta vieläkin enemmän vinkkaralle.
