Torstaille piti saada vielä jotain ekstraa, tulihan tänään täyteen kymmenen vuotta siitä, kun saatoin viimein alkaa harrastaa ratsastusta säännöllisesti. Päivän toinen ratsastus meni mitä rennoimmalla mahdollisella tavalla: käyntimaastossa ilman satulaa mainiolla Gialla. Köpöttelylenkille lähti lisäksi kaksi muutakin.
Kävimme köpöttelemässä lyhimmän Kotakankaan lenkin. Gian selässä istui ihan kohtuullisen mukavasti ilman satulaa ja oli pitkästä aikaa itse asiassa hauska mennä ilman sitä. Gia meni niin tasaisen varmasti, että selässä kelpasi paistatella päivää ja vain nauttia menosta. Reissu sujuikin oikein mainiosti. Olipa vain mukava olla vain kaikessa rauhassa. Suosittelen.
