Kisaviikonloppu jatkui vielä kotiestekisojen merkeissä. Ratsukseni näihin kisoihin sain Gia-konkarin, joten ainakin ratsu oli enemmän kuin kohdillaan. Menimme hurjan 70 sentin luokan, jossa oli ihanneaika-arvostelu. Oikean ratsun ja sopivan maltillisen estekorkeuden kanssa pitkästä aikaa rataa kävellessä oli fiilis, että onpa kiva päästä kisaamaan. Tuo tunne on ollut hukassa jo tovin, joten oli kiva muistaa, että tykkään hypätä ja kisata.
Ennen esteverryttelyä kävelimme Gian kanssa hyvän tovin kentällä. Verryttelyssä tavoitteenani oli saada sujuvaa, mutta riittävän rauhallista menoa. Ihanneaika kun ei sallinut viipottamista. Vasemmassa kierroksessa tulimme pystyä ja oikeassa okseria. Hypyt onnistuivat ihan mukavasti, mutta sain muistaa olla itse sinkoilematta ylävartaloni kanssa. Gia meinasi hieman innostua, mutta malttoi kuitenkin kuunnella. Gia kuulemma menee esteradat aina A.2.0-ajatuksella eli vauhdikkaasti. Siltä se vähän tuntuikin, mutta onneksi se on kiltti ja kohtelias tamma eikä kiikuta tätejä ihan miten sattuu. Ennen omaa suoritusta ehdimme katsoa yhden radan alle, kunnes tuli vuoromme.
Radalla lähdin liikkeelle vasemmassa laukassa. Gia tuntui haluavan mennä kovempaa, mutta otti pidätteet vastaan, vähän tosin protestoiden himmailuani. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Gia nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkosen ja kolmosen linja meni kuudella askeleella, joista viimeisin oli hieman lyhyempi. Olisi pitänyt hoksia tasapainottaa aiemmin. Gia kuitenkin selvitti linjan ongelmitta, sehän kyllä osaa hommansa. Nelonen meni myös hyvin, ja taas Gia otti hypyssä toivotun laukan. Kaarteessa viitoselle jarruttelin vähän liikaa, jolloin ajauduimme viitoselle pohjaan. Viitosen ja kuutosen suora linja meni kuitenkin asiallisesti kuudella askeleella, ja Gia korjasi itsensä kuutosen hypyssä takaisin vasempaan laukkaan. Edessä oli enää yksi este eli seiska. Sille tuli hyvä hyppy, ja näin pääsimme maaliin estevirheettömällä suorituksella. Jes!
Maaliin päästessä oli hyvä fiilis. Gia ei isommin kiikuttanut enkä itse mokaillut isommin. Elämä radalla Gian kanssa oli kivaa! En osannut yhtään päätellä aikaamme, olin kyllä yrittänyt käyttää tilaa hyväksi. Tulokset selvisivät nopeasti, ja meidät Gian kanssa kuulutettiin 12 ratsukon luokan palkintojenjakoon ensimmäisenä. Vau! Ihanneaika-arvostelu on minulle vielä aika uusi juttu enkä Gian kanssa treenannut sitä ollenkaan. Kisoihin menimme siis sen puolesta "kylmiltään" ihan vain hyvää kokemusta hakien esteitä jännittävän pääkoppani siedättämiseksi. Vaan olisihan se pitänyt arvata, ettei Gia lähde kisoista ilman ruusuketta. Luokan ihanneaika oli 46 sekuntia, ja meidän aikamme oli puolestaan 45,72. Aika nappiin siis, hyvä Gia!
Sunnuntaina vuorossa olivat tämän vuoden viimeiset kisat. Kotitallin estekisoihin ilmoittauduin Pavella pohdinnan jälkeen vain yhteen luokkaan. Menimme mukavuusalueellani 75 sentin luokan arvostelulla 367.1.
Ennen maneesiverryttelyyn pääsemistä ehdimme kävellä tovin ulkona. Kokeilin pehmitellä Pavea asetuksilla jo etukäteen, jotta niistä ei tarvitsisi neuvotella hyppyverryttelyssä. Asetukset oikealle menivät ihan asiallisesti läpi, vasemmalle vähän puolittaisesti. Maneesiverryttelyssä hain ensin hyvää ravia, joka oli hieman hukassa. Hiljalleen Pave alkoi liikkua vähän paremmin. Laukassa opettaja komensi etenemään kunnolla. Käytin kevyttä istuntaa apuna. Pave alkoi laukata paremmin, mutta tahtoi oikoa kaarteissa. Oikeassa kierroksessa otimme hyppyjä ristikolle ja pystylle, vasemmassa kierroksessa okserille. Molempien esteiden hypyt olivat ihan asiallisia. Näin ponnistuspaikat eikä mukautumisessa ollut ongelmia. Verryttelystä jäi ihan hyvä mieli rataa varten.
Radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Yritin antaa Paven laukata sujuvasti, ja se etenikin ihan kohtuullisesti. Ykkönen ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan. Kaarteessa kakkosesteelle se pääsi vähän puskemaan, ja tulimme esteelle kaarevalla tiellä. Liekö siitä vai mistä syystä, mutta Pave nappasi kakkosesteeltä etusillaan puomin alas. Suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi puhtaasti. Nelonen ylittyi myös puhtaasti, mutta laukka ei vaihtunut. En lähtenyt korjaamaan ravin kautta, vaan päätin jatkaa. Pave korjasi etuosansa vasempaan laukkaan eli lähestyimme viitosta ristilaukassa. Laukka kuitenkin sujui, jolloin viitonen ylittyi puhtaasti, ja Pave korjasi siinä itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti viidellä askeleella, ja kuutonenkin ylittyi puhtaasti. Edessä oli enää seiskaesteenä ollut kahden askeleen sarja. Sille tulimme ihan aavistuksen lähelle, mutta Pave nosti jalkansa a-osasta puhtaasti ja ylsi b-osalle hyvin kahdella askeleella. Sekin ylittyi puhtaasti, ja näin olimme maalissa neljällä virhepisteellä. Tällä tuloksella jäimme luokan jumbosijalle, 10/10.
Virhepisteistä ja jumbosijasta huolimatta minulle jäi radasta hyvä mieli. Annoin Paven laukata kohtuullisesti, jolloin ponnistuspaikat olivat selvät. Mukautuminen hyppyihin oli siten helppoa enkä omasta mielestäni liioitellut kauheasti. Pavekin hyppäsi tasaisen varmasti, ja vaikutin siihen sopivasti enkä heittäytynyt matkustajaksi. Tällaisia hyviä kokemuksia tarvitsenkin, jotta alan taas luottaa itseeni ja Paveen enemmän.
Sunnuntaina olikin sitten oman seuran cupin 2. osakilpailu halloween-teemalla höystettynä. Luvassa oli siis sekä este- että koulukisat saman päivän aikana. Ratsunani oli tietysti Pave. Esteillä menimme 80 sentin luokan ihanneaika-arvostelulla ja koulupuolella puolestaan ohjelman helppo C, EB Special 2015.
Kisapäivä alkoi esteosuudella. Sileän verryttelyn saattoi tehdä kentällä, mutta hypyt otettiin maneesin yhteisverryttelyssä. Sileällä Pave oli hieman tahmea enkä kyllä itsekään kovin reippaana ollut. Verryttelyhypyt menivät kuitenkin ihan asiallisesti. Ihanneaikana luokassa oli 46 sekuntia, ja tempovaatimus oli puolestaan 300 metriä minuutissa. Tällä kertaa muistin sen tarkoittavan asiallisia teitä, mutta kuitenkin kohtuullisen sujuvaa laukkaa.
Esteradalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkösokseri ylittyi vähän hitaasti, mutta puhtaasti. Pave nappasi siinä kuitenkin oikean laukan. Kakkoselle tuli samanlainen hyppy, ja sen jälkeen olimme ristilaukassa. En tohtinut alkaa korjata sitä, sillä kolmonen tuli sen verran nopeasti vastaan. Kolmosen ja nelosen suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja Pave oli nelosen jälkeen takaisin myötälaukassa. Viitosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan ok. Kuutoselle ratsastin huonon tien, jolloin ponnistuspaikka jäi kauas. Pave uhrautui ja venytti itsensä esteestä puhtaasti yli. Se kuitenkin harmistui ikävästä hypystä sen verran, ettei enää viitsinyt mennä radan viimeiselle esteelle eli seiskalle, vaan liirasi siitä oikealta hyvissä ajoin ohi. Tulimme sitten esteelle pienen mutkan jälkeen uudelleen. Tällä kertaa pääsimme siitä yli ja maaliin. Kiellosta tulleen neljän virhepisteen lisäksi saimme yhden virhepisteen ylitetystä ihanneajasta. Saldona siis viisi virhepistettä, ja tällä tuloksella sijoituksemme oli 12/14.
Pienen huilin jälkeen oli vuorossa kouluosuus. Kävin askellajit kentällä läpi ja yritin herätellä meitä molempia. Olimme aika uneliaita. Ohjelmassa ei onneksi ollut kummempia juttuja. Mitä nyt laukkaa melko vähän ja siirtymiset laukasta raviin heti keskiympyrän jälkeen. Siirtymiset alaspäin ovat meillä Paven kanssa vielä vähän omalaatuisia, mutta eiköhän ne siitä hioudu. Ennen omaa vuoroa ehdin kierrellä pienen tovin kouluaitojen sisällä. Pave otti tilanteen lunkisti, ja yritin ottaa siitä mallia.
Alkutervehdykseen tullessa Pave vähän jännittyi ja pysähdys tuli hirveilyn kautta. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä oli tieltään ihan hyvä, mutta aktiivisuus oli karkuteillä, 6,5. Yritin saada Pavea hereille, mutta se tuntui olevan vähän omissa maailmoissaan. Raviosuudesta ennen lävistäjää saimme numeroksi 6,5. Lävistäjällä keventäen tehty askeleen pidennys ei lähtenyt nimeksikään. Hyvä, jos pääsimme siinä tavalliseen raviin, 6,5. Ensimmäinen laukka nousi ponnettomasti, silti numeroksi 7. Keskiympyrä oli ihan ok, 7. Siirtyminen raviin meni taas hirveilyn kautta. Kommenttia tuli löysyydestä, numeroksi silti 7. Käyntisiirtymisen valmistelussa Pave taas jännittyi ja teki tahtirikon, 6,5. Keskikäynti oli vähän uneliasta, pysähdys meiksi kohtuullinen, mutta kiirehdin itse, 7. Pysähdyksen jälkeisessä keskikäynnissä taas vähän jännittyneisyyttä, kiltiltä tuomarilta silti 7. Raviin pääsimme vähän pisteen jälkeen, 6. Laukannostossa tulikin väärä laukka, jonka sain korjattua vähän ennen ympyrälle lähtöä, 5. Keskiympyrä oli taas tieltään ok, mutta laukka oli ponnetonta, 7. Siirtyminen raviin meni taas vähän hirveillen, 7. Lopputervehdykseen tulimme taas jännittyneesti, mutta saimme tehtyä kohtalaisen siirtymisen käyntiin I:ssä ja pysähdyttyä G:hen tervehdykseen, 6,5.
Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Tänään vaisu, hyviä pätkiä mutta hyytyi. Painuu kuolaimen alle." Kiltillä arvostelulla saimme pisteitä 139,5 ja siten prosentteja 66,429. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 6/13.
Näin seuran cupin toinen ja sen samalla päättävä osakilpailupäivä saatiin pulkkaan. Emme kovin loistaneet tänään Paven kanssa, mutta silti oli kivaa sekä hypätä että vääntää koulua samana päivänä. Hyvää ja tarpeellista harjoitustahan tämä oli meille molemmille.
Sunnuntaina oli taas kotiestekisapäivän vuoron. Samalla tuli avattua omalta osaltani kotimaneesin kisakausi. Menimme Paven kanssa viime aikojen hatarasti sujuneiden treenien sekä kauden ensimmäisten maneesikisojen takia luokat 70 ja 80 senttiä. Molemmissa oli ihanneaika-arvostelu ja mukavasti sama rata. Molempien luokkien ihanneaika oli 60 sekuntia eli tempo oli 300 metriä minuutissa. Verryttelyn onneksi pystyi menemään vielä ulkona, jolloin kisapäivä sujui reippaasti.
Verryttelyssä Pave oli aika hidas ja ponneton. En tiedä, yritinkö sitten lopulta riittävästi herätellä sitä vai ajattelinko ihanneaika-arvostelun takia köröttelyvauhdin olevan riittävä. Lähestymisissä esteille Pave sen sijaan päätti aina itse, mitä vauhtia mennään. Yleensä se lähti vähän kiihdyttämään estettä kohti. Etenkin silloin, kun lähestyminen oli pitkä. Ei hyvä. Ponnistuspaikat kuitenkin osuivat hyvin, mutta olisin halunnut itse päättää vauhdin. Tästä emme päässeet oikeastaan sopuun kummankaan luokan verryttelyssä. Joko Pave päätti vauhdin tai sitten minä jouduin pidättämään sitä ponnistukseen saakka, mikä näkyi vähän töksähtävänä hyppynä. Tänään olimme verryttelyssä vähän hukassa, mikä valitettavasti näkyi radoilla.
Noralle kiitos tästä!
70 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Kuulutuksista oli selvinnyt monen alittaneen ihanneajan useammalla sekunnilla, joten päätin mennä mahdollisimman rauhassa. Ykköselle tulimme hieman lähelle, mutta odotin hypyn, ja Pave selvitti okserin puhtaasti. Laukka ei vaihtunut ja korjaukseen meni pitkä matka. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta Pave kolautti puomia takasillaan. Se ei kuitenkaan pudonnut. Laukka piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmoselle tulimme myös vähän lähelle, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti. Suoralle linjalle tungimme viisi askelta eli yhden liikaa, ajauduimme lähelle, ja niin siitä lähti puomi mukaan. Viitosena ollut askeleen sarja meni puhtaasti, mutta kumpaakin estettä kolauttaen. Sentään olimme myötälaukassa b-osan jälkeen. Kuutoselle Pave lähti hieman kauempaa, jolloin laukka vaihtui vääräksi. Köröttelimme kuitenkin siinä kaarevan linjan seiskalle, joka ylittyi puhtaasti. Pave nappasi siinä myös myötälaukan takaisin. Radan viimeiset esteet kasi ja ysi olivat suoralla linjalla. Sen pääsimme asiallisesti neljällä askeleella ilman kolautteluja ja näin olimme maalissa. Aikamme oli 66,38 ja tuloksenamme oli lopulta neljän estevirheen lisäksi yksi virhepiste ylitetystä enimmäisajasta. Viisi virhepistettä siis yhteensä. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 8/14.
80 sentin radalle lähdimme myös oikeassa laukassa, olihan rata sama kuin aikaisempi. Yritin nyt laukata vähän sujuvammin, etteivät hypyt olisi niin takkuisia emmekä menisi yliajalle. Ykköselle päädyimme taas vähän lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Laukka piti korjata taas ravin kautta. Kakkoselle Pave lähti vähän kauempaa, edelleen puhtaasti esteen ylittäen. Laukka tosin piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmosen ja nelosen suora linja meni nyt asiallisesti neljällä askeleella. Laukka pääsi sammumaan kaarteessa viitosena olleelle sarjalle. Pave ratkaisi tilanteen lähtemällä hyppyyn kauempaa, mutta vauhti ei riittänyt. Paven takajalka nappasi a-osalta puomin mukaan, mutta ruuna selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan puhtaasti. Nappasipa se vielä siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni nyt mukavasti ja puhtaasti. Samoin kasin ja ysin suora linja, joten pääsimme maaliin vähän alusta petraten. Aikamme oli 62,38 eli ihanneajan puitteissa. Tuloksemme oli siis neljä virhepistettä puomista. Sijoituksemme oli 11/16.
Tällainen kisapäivä tänään. Positiivista oli se, että maneesissa tuntui mahtuvan hyppäämään ihan mukavasti. Niin ja se, ettei Pave keksinyt omia liikkeitä tai kirmailuja sen kummemmin. Enkä edes jäätynyt aivan pahasti, vaikka vähän kehtasi jännittääkin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin ratsastanut molemmat verryttelyt paljon tarkemmin. Nyt tein ne vähän puolihuolimattomasti, mikä tietenkin näkyi radoilla. Kantapään kautta taas. Ehkä ensi kerralla muistan paremmin.
Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle, jotka huolehtivat kisoissa hienosti JKH-tiimin ruusukkeista!
Sunnuntaina vuorossa oli kotiestekisat. Meillä Paven kanssa oli tahkottavana luokat 80 ja 90 senttiä, molemmat samalla radalla sekä arvostelulla, joka oli 367.2.
Verryttelykaavani alkaa olla Paven kanssa sama. Sileällä käyn perusasiat (ratti, kaasu ja jarru) läpi ja hyppyjä otan mahdollisimman vähän. 80 sentin verryttelyssä taisinkin tulla pystyn kahdesti ja okserin kerran. Ne sujuivat asiallisesti, ja Pave hyppäsi luottavaisin mielin. 90 sentin verryttelyssä otin hyppyjä viisi: yksi ristikolle, kaksi pystylle ja kaksi okserille. Pave lakkasi nyt hieman kuuntelemasta estettä kohti tultaessa, mutta hyppäsi silti reippaasti ja positiivisen askeleen kautta. Olin suunnitellut pitäväni hyppymäärän noin kolmessa, mutta jouduin ottamaan pari lisähyppyä, jotta sain pidettyä Paven niissä kuulolla.
80 sentin radalle lähdimme vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan hyvin, samoin kakkonen. Ratsastin tien kolmoselle huolimattomasti, jolloin lähestyminen ei ollut paras. Laukka sammui hieman, jolloin kolmosen ja nelosen suora linja viidellä askeleella jäi meille pitkäksi. Pave kuitenkin venytti itsensä hyppyyn viidennen askeleen jälkeen eikä survonut miniaskelta. Viitosen ja kuutosen linja meni kohtuullisesti, samoin seitsemäntenä ollut kahden askeleen sarja. Edessä oli enää ensimmäisen vaiheen viimeinen este eli kasi. Se ylittyi hyvin, ja sain pidettyä suunnitelmieni mukaan Paven vasemmassa laukassa.
Pysyimme laukassa ja saimme sopivasti lähtömerkin toiseen vaiheeseen. Sen ensimmäiselle esteelle eli ysille ajauduimme liian lähelle, jolloin siitä lähti puomi mukaan. Pave oli napannut väärän laukan, jota en lähtenyt korjaamaan (äly hoi). Niinpä puksutimme kaarteen kympille vastalaukassa. Kuten arvata saattoi, tuli kympille töksähtävä, mutta puhdas hyppy. Laukka oli kuitenkin aivan sammunut enkä saanut Pavea hereille, jolloin matelimme yhdelletoista, tulimme liian lähelle ja otimme siltäkin puomin mukaan. Jopa vaihtui laji lennosta keilaukseksi! Tämän jälkeen onneksi heräsimme vähän ja vaikka emme liidelleet, ylittyi kahdentenatoista ollut kahden askeleen sarja asiallisesti ja puhtaasti samoin kuin toisen vaiheen viimeinen este eli kolmetoista.
Tuloksena 80 sentin radalta siis toiselta vaiheelta kahdeksan virhepistettä. Tulipa möngittyä ja keilattua, hoh. Jotenkin oma otteeni oli hukassa enkä ratsastanut kovin energisesti, mikä välittyi Paveen. Tällä tuloksella sijoituksemme oli 14/28. Pavelle kiitokset siitä, että se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen, vaikka se varmasti vähän lisäponnisteluita vaati.
90 sentin radalle lähdin vähän sisuuntuneemmin mielin. Nyt lajinamme olisi esteratsastus, ei keilaus! Lähdimme taas liikkeelle vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi hyvin, samoin kakkonen, vaikka ponnistuspaikka jäi aavistuksen kauas. Kolmoselle Pave lähti rohkeasti positiivisen askeleen kautta ja ylsi neloselle helposti viidellä askeleella. Viitosen ja kuutosen linja meni yhtä hyvällä etenemisellä. Seiskana olleen sarjan a-osalle Pave lähti taas reippaasti, mutta mahdutti kaksi askelta helposti väliin. Edessä oli taas ensimmäisen vaiheen viimeinen este pitkällä lähestymisellä. Pave pääsi hieman venymään siinä, jolloin se joutui jarruttamaan askelta ennen hyppyä, mutta pääsi nousemaan hyppyyn vielä hyvin ja ylittämään esteen puhtaasti.
Kaarsin taas vasemmalle, mutta jouduin korjaamaan laukan ravin kautta vasemmaksi. Sen aikana saimmekin lähtömerkin ja aloitimme toisen vaiheen. Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi hyvin. Pave pysyi myötälaukassa. Olin päättänyt kiertää pidemmät tiet, sillä tavoitteenani oli hyvä ja puhdas suoritus. Pave laukkasi hyvin, mutta ohjaamisessa oli pientä viivettä. Pave tuntui katselevan muita esteitä ja pohtivan, mikä niistä olisi kiva hypätä. Hyppäsimme kuitenkin seuraavaksi kympin, joka ylittyi hyvin. Yksitoista meni myös asiallisesti. Olimme sen jälkeen väärässä laukassa, mutta luotin Paven selvittävän itsensä oikeaan laukkaan, kun se eteni riittävästi. Niinpä se esittikin puhtaan vaihdon kaarteessa, mutta kompuroi sen jälkeen hieman. Laukan rytmi katosi, ja tulimme kahdentenatoista olleen kahden askeleen sarjan a-osalle lähelle. En tuupannut, mutta rohkaisin äänellä, jolloin Pave sai ylitettyä a-osan rauhassa. B-osan ponnistuspaikka jäi pienemmän hypyn takia kauemmaksi, mutta jälleen äänellä rohkaisemalla Pave selvitti senkin. Pave kolautti huonojen paikkojen takia molempia puomeja, mutta onneksi vain kevyesti. Edessä oli vielä pitkä lähestyminen viimeiselle esteelle. Päästin Paven laukkaamaan vähän sujuvammin eteen, ennen himmailisi ja hyydyttäisi vauhtia. Pave laukkasi hyvin ja bongasi esteenkin ajoissa, jolloin se ehti itse hieman säätää askelta ennen hyppyä ja ylittää viimeisenkin esteen puhtaasti.
Jes, tavoite saavutettu! 90 sentin radalla saimme petrattua selvästi, ja se oli aika sujva. Hyvä Pave! Omassa ratsastuksessani olin tyytyväinen siihen, etten hätäillyt, vaan omasta mielestäni olin Paven tukena ja rohkaisin pohkeella tai äänellä tarvittavissa kohdissa. Pave pääsi tekemään oman osuutensa rauhassa, jolloin se sai väläytellä osaamistaan. On se vain näppärä!
Kisapäivä oli virhepisteistä huolimatta mukava ja opettavainen. Oli kiva nähdä, että saan petrattua toiselle radalle, kun vain niin päätän. Oli myös mukava huomata, että enimmät jännitykset katosivat toiseen rataan mennessä. Keskittyminenkin paranee silloin kummasti. Pave ansaitsi tänään taas taputukset. Hyvin se veti, vaikka kuski olikin vähän ensimmäisellä radalla ulalla. Ensi kerralla taas paremmalla otteella jo ensimmäiselle radalle!
Videoista kiitos Kaisalle ja ratapiirroksesta kiitos Noralle!
Lauantaina olikin pienen tauon jälkeen taas kisapäivä. Luvassa oli oman seuran eli LidRidin 1-tason estekisat. Olin ilmoittanut meidät Paven kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa oli ihanneaika-arvostelu. Ehdin tasan kerran treenata ihanneajan ratsastamista kotona, joten kovin suurin odotuksin en kisoihin lähtenyt. Mutta olipa kivaa päästä pitkästä aikaa vieraskisoihin!
Otin molempien luokkien verryttelyt aika kevyesti. Ehdin kävelyttää Paven ennen siirtymistä maneesissa olleeseen verryttelyyn. Kävin sileällä askellajit läpi ja otin hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, kertaalleen Pave otti pystyn puomin mukaansa. Näiden hyppyjen jälkeen annoin Paven huilia hetken, kunnes otin vielä hypyn tai kaksi ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroa. Radalle päästyäni kävin näyttämässä Pavelle erikoisimmat esteet vuorossa olleen ratsukon suorituksen aikana. Pave käyttäytyi niin verryttelyssä kuin radalla oikein hyvin, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Eipä sillä, perhosia riitti mahassa enemmän kuin tarpeeksi muutenkin. 80 ja 90 sentin radat olivat samat 66 sekunnin ihanneaikaa myöten.
80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Yritin hakea harjoituksista tutun vauhdin. Ykköselle tuli jarruttava hyppy, Pave kuitenkin vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Kakkoseste ylittyi myös ihan hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Päätin yrittää vaihtoa ravin kautta. Vaan Pave ei moiseen suostunut. Rytmi katosi, ja tulimme lopulta kolmosena olleelle sarjalle väärässä laukassa. Sarjan a-osalle tuli pieni hyppy, ja sain kannustaa Pavea äänellä venyttämään kahden askeleen välin oikein. Laukkakin korjaantui sarjalla takaisin oikeaan. Nelonen ja viitonen menivät myös ihan hyvin, ja viitosella Pave nappasi taas toivotun laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli vähän hassu hyppy, mutta puhdas moinen. Näin pääsimme maaliin ensimmäiseltä radalta, jossa käytin kaiken tilan hyödyksi enkä kyllä kiirehtinyt. Tuloksena olikin nolla estevirhettä, mutta yksi aikavirhe ylitetystä ihanneajasta. Me köröttelimme radalla 66 sekunnin sijasta 71,60 sekuntia. Hups. Onneksi videolta katsottuna etenemisemme ei kuitenkaan ihan mönkimistä ollut, ja olin estevirheettömään suoritukseemme tyytyväinen. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme oli 16/41.
90 sentin radalle lähdin taas oikeassa laukassa. Tiesin, että minun piti ratsastaa vähän sujuvampaa laukkaa tai vähän lyhyemmät tiet. Ykköselle tuli taas jarruttava hyppy, mutta jälleen Pave nappasi silti vasemman laukan. Kakkoseste ylittyi reippaasti. Pave ei taaskaan vaihtanut laukkaa hypyssä, ja tällä kertaa päätin jättää asian aivan sen huoleksi. Se hoitikin homman kotiin ja vaihtoi kaarteessa laukan oikeaksi. Sarja meni muuten hyvin, mutta Pave nappasi siinä vasemman laukan takaisin. En alkanut yrittääkään vaihtoa, sillä nelonen lähestyi. Pave vaihtoi vasemman laukan ristilaukkaan, mutta pääsimme esteen puhtaasti ja sen jälkeen myötälaukassa jatkaen. Viitonen ylittyi hyvin, mutta kuutoselle tulimme turhan pitkänä. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti välin edelleen viidellä askeleella. Radan viimeinen este eli kasi ylittyi myös puhtaasti, ja näin olimme maalissa. Tällä kertaa ajaksemme tuli 60,07 sekuntia eli nyt puolestaan menimme alittamaan 66 sekunnin ihanneajan. Siitä napsahti taas yksi virhepiste. Harmittelin asiaa hieman, mutta toisaalta Paven sujuva eteneminen radalla ilahdutti enemmän. Oli ihana hypätä toinenkin estevirheetön rata hyvällä etenemisellä ja meiningillä. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme luokassa oli 10/25.
Hyvä kisapävä, parempi mieli. Pave vei kyllä taas pisteet kotiin käyttäytymisellään. Ei mitään töttöröintiä eikä haaveiluja saati oikeita yrityksiä karata portista. Pave hyppäsi tänään ihanan varmasti ja sujuvasti enkä itsekään tehnyt mitään isompia hölmöyksiä selässä. Ihanneaikaan ei nyt satuttu, mutta en onneksi sitä alkanut murehtia. Hyvät, sujuvat radat olivat enemmän kuin oikea palkinto meille. Kunpa estekisaratamme niin kotona kuin muualla sujuisivat jatkossakin näin mukavasti!
Sunnuntaina vuorossa oli Tallinmäen 1-tason estekisat. Me Paven kanssa menimme luokat 80 ja 90 senttiä, joissa molemmissa oli sekä sama rata että arvosteluna 367.1. Verryttely tehtiin tällä kertaa maneesissa, ja rata päästiin onneksi hyppäämään kentällä.
80 sentin luokan verryttely meni hyvin. Hypyt pystylle ja okserille sujuivat ongelmitta, ja Pave liikkui hyvin. Se tuntui hieman innostuvan muista hevosista ja eteni isompia nohittelematta. Sitä sai jopa vähän pidättää välillä, mikä oli vain hyvä juttu. 90 sentin verryttelyssä iski jokin ponnistuspaikkasokeus, kun esteet nousivat kisakorkeudelle. Matalammalla korkeudella otetut hypyt olivat menneet ihan hyvin. Jätin verryttelyn viimeiset hypyt turhan viime tinkaan, mikä ei ollut hyvä juttu. Meillä tuli niin okserille kuin pystylle sangen töksähtävät hypyt, mutta en ehtinyt enää paikata niitä, kun aikamme oli siirtyä kentälle vuorossa olevan ratsukon ajaksi.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut. Korjasin sen ravin kautta. Laukka ei lähtenyt pyörimään korjauksen jälkeen kovin hyvin, jolloin kakkosesteelle tuli töksähtävä askel ennen hyppyä. Sen jälkeen pyysin Pavea vähän eteen, jolloin kaarevan tien päässä ollut kolmonen ylittyi ihan hyvin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja oli näyttänyt olevan usealle hevosille ahdas, joten toppuuttelin Pavea vähän äänellä. Se selvitti sarjan hyvin. Oikaisin vähän liikaa viitoselle, mutta ponnistuspaikka sattui silti ihan hyvin, ja este ylittyi puhtaasti. Suoran linjan päässä olleelle kuutoselle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli vielä perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pave oli väärässä laukassa kuutosen jälkeen, ja yritin korjata tätä, mutta Pave halusi sinnikkäästi pysyä valitsemassaan laukassa. Lopulta se taisi saada järjesteltyä itsensä vasempaan laukkaan. Seiska kuitenkin ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin maltillisella tiellä. Hyppy kasille oli ihan ok, mutta pyysin Pavea kuitenkin sen jälkeen enemmän eteen. Ysi ylittyi sujuvasti, ja tohdin kääntää vähän lyhyemmin kymppinä olleelle sarjalle. Ponnistuspaikka ei kuitenkaan osunut kohdilleen, vaan Pave joutui lähtemään hyppyyn laakana vähän kauempaa. Niinpä sarjan a-osalta lähti puomi mukaan. B-osalle tuli myös kolautus, mutta sen puomi pysyi ylhäällä. Kaarsin vähän tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Olin kuitenkin rataan tyytyväinen, sillä siinä ei ollut isompia vaikeuksia enkä panikoinut pieniä pulmia. Oli myös kiva päästä toiseen vaiheeseen, kun matkamme on viime aikoina katkennut jo perusvaiheeseen. Sijoituksemme oli 13/26.
90 sentin radalle lähdimme samoin vasemmassa laukassa, olihan se sama kuin 80 sentin rata. Kuten olin arvellut, näkyi verryttelyn kehnot hypyt radalla. Ykköselle tulimme jarruttavan askeleen kautta, mutta Pave keräsi kavionsa esteestä puhtaasti yli ja nappasipa vielä oikean laukan. Kakkonen meni hieman paremmin, mutta Pave oli edelleen vähän turhan pitkä. Kolmonen meni nyt jo vähän sujuvammin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan hyvin. Viitoselle ratsastin taas oikaisten, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle estettä. Pave selvitti esteen kuitenkin puhtaasti. Kuutoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, jota en tuntemattomasta syystä alkanut korjata. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle tulimme kuitenkin ihan hyvin, vaikka Pave kolauttikin puomia. Laukka korjaantui hypyssä oikeaksi, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille tuli hieman jarruttava, mutta puhdas hyppy. Ysi taas meni sujuvasti, kun tajusin pyytää Pavea kasin jälkeen eteen. Kymppinä olleelle sarjalle ratsastin nyt tarkemmin aiemmasta pudotuksesta oppineena, ja se menikin nyt puhtaasti. Siitä kaarsin hieman tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen reippaasti. Näin pääsimme 90 sentin radalta virhepisteettä maaliin, jes! Sijoituksemme oli 9/18.
Tämän päivän kisaratoihin olin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Pave kuunteli pyyntöni hyvin enkä itse panikoinut, vaikka tuli muutamia kehnompia hyppyjä. Pysyin tuntumalla ja luotin siihen, että Pave kyllä tekee osuutensa, kun en tee siitä sille liian vaikeaa. Esteet olivat kivoja hypätä enkä miettinyt korkeutta radoilla ollenkaan. Jospa se hyppääminen alkaisi taas kulkea myös kisoissa.
Sunnuntaina olikin sitten kotiestekisojen vuoro. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa ilmoittauduin 80 ja 90 sentin luokkiin. Niissä oli eri radat, mutta sama arvostelu eli 367.1. Verryttely tehtiin maneesissa, kun taas kisarata oli ihanasti kentällä.
Molempien luokkien verryttelyt otin aika kevyesti. Rehellisesti sanottuna paikoin jopa vähän laiskottelin, sillä olen tavattoman huono piiskaamaan itseäni. Verryttelyhypyt menivät pääosin mukavasti. Otin hyppyjä yhdessä verryttelyssä noin neljä. 90 sentin verryttelyssä pystyn alle tuli vesimatto, sillä se oli myös radalla luvassa. Hyppäsin sen ensin pienempänä eikä Pave piitannut vesimatosta mitään. Kun estettä korotettiin, esitimme sille yhden hyvin omituisen loikan, jossa Paven pää kävi sangen lähellä omaani. Pohdittiin tämän jälkeen hetki asiaa, kunnes kerättiin ajatukset kasaan ja otettiin vielä parempi hyppy pystylle ennen kuin siirryimme ulos odottamaan vuoroamme. Radalla sai odottaa vuorossa olevan ratsukon ajan. Tämän hyödynsin näyttämällä Pavelle 80 sentin radalla muurin ja 90 sentin radalla vesimaton.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Otin pitkän tien ja olin sangen tarkkana portin kohdalla. Pave ei piitannut portista, ilmeisesti se oli riittävästi kotonaan eikä kokenut tarvetta hilpaista minnekään. Ykköselle tuli ihan hyvä hyppy. Aavistuksen kaarevan tien päässä olleelle kakkoselle pääsimme yhdeksällä askeleella, ja este ylittyi asiallisesti. Matkalla kolmoselle vartioin kaiken varalta Paven oikeaa puolta, sillä menimme portin läheisyydestä. Pääsimme kolmoselle ongelmitta samoin kuin sen yli. Laukkakin vaihtui oikeaksi. Nelosena oli muurilaatikko, jonka lähestymisen ratsastin tarkasti tuntumalla pysyen. Pave ei muurista piitannut, vaan hyppäsi sen ihan hyvin. Kaarevan linjan päässä olleelle viitoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, joista viimeisin oli hieman jarruttava. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti, vaikka kolautti sitä takasillaan. Lävistäjällä ollut kuutonen meni hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli enää perusvaiheen päättävä kasi, joka oli kahden askeleen sarja. A-osalle Pave lähti vähän kauempaa, mutta kahden askeleen väli oli silti ihan ok. B-osalla Pave ei kuitenkaan nostanut etusiaan riittävästi, jolloin siitä lähti puomi matkaan. Höh.
Perusradan neljällä virhepisteellä sijoituksemme oli 11/17. Pudotus harmitti, mutta olin silti enemmän iloinen siitä, kuinka asiallisesti suoriuduimme muusta radasta. Ratsastin taas aika keskittyneesti enkä hätäillyt isompia. Pave kuunteli hyvin, ja meno oli mielestäni ihan kohtuullista. Pave ei keksinyt omia kuvioitaan enkä minä ainakaan omasta mielestäni vaikeuttanut sen menoa. Tämän radan perusteella 90 sentin rataa sai odottaa ihan luottavaisin mielin.
90 sentin radalle lähdimme myös vasemmassa laukassa pitkällä tiellä. Lävistäjällä ollut ykkönen ylittyi hyvin, ja laukan korjasin sen jälkeen ravin kautta. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta jälkikäteen ajateltuna laukka olisi saanut olla napakampi. Tie kolmoselle oli taas aavistuksen kaareva ja esteen alle oli pistetty jo aiemmalla radalla hypätyt valkoiset laatikot. En ollut näyttänyt niitä Pavelle tämän esteen alla, sillä se hyppäsi ne aiemman radan toisella esteellä ongelmitta. Jostain syystä Pave kuitenkin livahti kolmosesta oikealta ohi. Ei nopeasti eikä viime tingassa, mutta enpä siltikään ehtinyt estää. Laukka säilyi, ja tulimme kaikessa rauhassa esteelle uudelleen. Pave jarrutti hieman estettä kohti, mutta hyppäsi kolmosen nyt puhtaasti. Tämän jälkeen tsemppasin vähän ekstraa, sillä hylätyksi tuleminen ei sopinut suunnitelmiin. Laukka jäi kuitenkin hypyn jälkeen sammuneeksi enkä tajunnut ratsastaa Pavea eteen. Sen sijaan kaarsin neloselle kehnolla tiellä, mikä söi laukkaa entisestään. Pave joutuikin lähtemään hyppyyn ponnettomasta laukasta, mutta se oli kiltti ja pelasti meidät tilanteesta. Pienempi hyppy toi suoralle linjalle yhden askeleen lisää eli viitoselle pääsimme aiemman viiden askeleen sijasta kuudella. Tajusin tämän enkä panikoinut, vaan pysyin hevosen tukena. Viitosen jälkeen kiitin Pavea taputuksella ja samalla rentouttaakseni meitä molempia. Kuutosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan kohtuullisesti. Seiskalle eli muurille tultaessa kannustin Pavea vähän äänellä. Se hyppäsi esteen ihan hyvin, mutta keikkumiseni takia laskeutui väärässä laukassa. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt korjata, sillä edessä oli kaarevan linjan päässä ollut perusvaiheen viimeinen este. Sille pääsimme kahdeksalla askeleella ja varmistelin hyppyä vielä äänellä. Pave hyppäsi viimeisen esteen puhtaasti, ja pääsin kehumaan sitä hyvästä suorituksesta ja pelastuksista parin mönkään menneen lähestymisen osalta.
90 sentin radalta tuli sitten samoin neljä virhepistettä, ja sijoituksemme oli 13/15. Ohimeno harmitti tietysti enemmän kuin puomin pudotus. Ohimenot ovat muodostuneet meille Paven kanssa varsinaiseksi riesaksi. Pave tuntuu huomaavan jokaisen mahdollisuuden lähteä omille teilleen, kun taas minä en. Tässä radassa petrattavaa olisi ollut myös laukassa, joka olisi saanut olla rutkasti sujuvampaa. En sitten tiedä, oliko Pave väsynyt vai olimmeko molemmat käyttäneet kunnon keskittymisemme jo aiemmalla radalla. Hyvää oli kuitenkin se, ettei pakka levinnyt täysin käsiin ohimenon jälkeen, vaan saimme jatkettua ja selvitettyä loput radasta ilman enempiä virhepisteitä.
Tällainen kisapäivä sitten tällä kertaa. Ihmettelin jo suoritusten jälkeen, kuinka yllättävän vähän virhepisteet lopulta harmittivat. Toki puhtaat suoritukset samoin kuin toiseen vaiheeseen pääseminen olisi ollut kivaa, mutta nyt osasin jotenkin suhtautua virheisiin paremmin. Ratamme eivät olleet rämpimistä eikä sellaista sinnittelyä, vaan ihan kohtuullista menoa. Se varmasti lohdutti ja hälvensi virhepisteiden harmia. Toki petrattavaa on niin kuin aina. Hyvää kokemustahan nämä kisat olivat. Kokeilemallahan sitä oppii, toivottavasti.
Videoista kiitos Kaisalle, joka piti kisoissa hienosti huolen JKH-tiimin ruusukesaldosta!
Sunnuntaina suuntasimme kolmen ratsukon voimin Ankkurilahden Ratsastajien 1-tason estekisoihin. Kesä yllätti ja paukautti lämpöasteet jonnekin +24 asteen tuntumaan auringon helottaessa siniseltä taivaalta. Kylläpä tarkeni, vähän liiankin hyvin. Me Paven kanssa starttasimme luokat 80 senttiä (arvosteluna 367.2) ja 90 senttiä (arvosteluna 367.1).
Otin molempien luokkien verryttelyt aika lyhyellä kaavalla. Sileän verryttely oli mukavasti auringolta suojaa tarjonneessa maneesissa ja esteverryttely ristikon, pystyn ja okserin kera puolestaan kentällä. Lähdin molemmissa luokissa kymmenentenä, mikä oli hyvä paikka. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi ilman sen kummempia viritelmiä. Pave oli hieman rauhallinen, mutta ei kuitenkaan tahmea. Esteverryttelyssä taisin ottaa nelisen hyppyä kumpaakin luokkaa varten. Hypyt sujuivat hyvin. En hätäillyt tai tuuppinut, mutta pysyin tuntumalla. Ponnistuspaikatkin löytyivät hyvin, ja molempien verryttelyiden jälkeen sai jäädä odottamaan omaa vuoroa hyppyjen puolesta luottavaisin mielin. Muutoin minua kehtasi jännittää tavallistakin enemmän. Sinällään ymmärrettävää, kun parit viime kisat ovat sisältäneet ylimääräisiä kekkulointeja portin innoittamana. Näissä kisoissa lankaportin lisäksi oli ihanasti yksi johde blokkaamassa hieman tietä. Tämän lisäksi vuoroa odottavan ratsukon tuli seistä kentällä juurikin portin edessä. Jes!
80 sentin radan lähtölinja oli ihanasti juuri siinä päädyssä, jossa portti ei ollut. Kävin ensin siellä päädyssä näyttämässä Pavelle havunoksaportin ja palasin takaisin porttipäätyyn. Ajattelin, että jos Paven pitäisi saada kekkuloida, olisi nyt paras aika sille. Tunsin Paven lähtevän viettämään kohti porttia. Yritin muurautua vasemmalta puolen kiinni hevoseen, mutta Pave kuitenkin ennätti kääntyä porttia kohti. Vuoroa odottanut ratsukko oli hyvin portinvartijana, ja Paven matka tyssäsi aitaan. Tämän jälkeen pääsimme jatkamaan kohti lähtölinjaa ja ensimmäistä estettä. Paven mielestä toisessa päädyssä oli jotain tosi kamalaa, ja niinpä tulimme ykköselle vähän oikoen. Pave kuitenkin hyppäsi sen hyvin. Suoran linjan päässä olleelle kakkoselle pääsimme kahdeksalla askeleella, Pave lähti hyppyyn hieman venyttäen. Kaarteessa kolmoselle tukin hyvin tarkasti Paven vasemman puolen, sillä siinä kaarsimme portin läheltä. Pave keskittyi kuitenkin hyvin, ja niin pääsimme kolmosenkin puhtaasti. Matkalla neloselle menimme taas hurjan jännän päädyn ohi Paven puskiessa hieman sisälle. Nelonen kuitenkin ylittyi hyvin, ja korjasin sen jälkeen laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut askeleen sarja meni sujuvasti. Kuutoselle tuli taas vähän oikaistu tie, kun Pave puski sisälle pelottavaa päätyä karkuun. Kuutosen hyppy oli kuitenkin ihan hyvä. Edessä oli perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pääsimme sille kaarevalla tiellä kahdeksalla askeleella, jälleen vähän kauempaa venyttäen. Näin pääsimme perusvaiheelta puhtaasti maaliin ja saimme uuden lähtömerkin toiseen vaiheeseen.
Toiselle vaiheelle lähdimme oikeassa laukassa. Ensimmäinen este eli kasi ylittyi hyvin. Kaarteessa ysille olin taas vasemmalla pohkeella tiukasti kiinni, sillä kaarsimme perusvaiheelta tutun tien. Pave kuunteli hyvin, joskin laukka vähän sammui. Ysi ylittyi kuitenkin puhtaasti. Tie kymppinä olleelle trippelille ei ollut paras mahdollinen, ja laukka hyytyi taas. Kannustin Pavea äänellä, ja se selvitti kympin puhtaasti. Yhdentenätoista ollut askeleen sarja meni mukavasti, ja edessä oli enää viimeinen este. Sekin ylittyi puhtaasti ilman pulmia, ja näin olimme maalissa. Puhdas rata, jes!
Suorituksen jälkeen olin niin iloinen: puhdas rata ja yllättävän napakkaa ratsastusta minulta. Menimme kuitenkin kaikessa rauhassa enkä lähtenyt ratsastamaan kaikkia lyhyitä teitä. Siksipä yllätyin melkoisesti, kun meidän kuulutettiin sijoittuneen 22 ratsukon luokassa kuudenneksi. Toinen vihreä ruusuke kisauraltani, kiitos Pave!
90 sentin radalla menin taas tietoisesti jo alussa portin läheltä, mutta nyt Pave tiesi, ettei portti ollut oikea valinta. Niinpä pääsimme aloittamaan radan asiallisesti. Ykköselle tuli hyvä hyppy, ja saimme taas tulla edellisradaltakin tutun kaarteen portin lähellä, tällä kertaa kakkosesteelle. Sekin ylittyi hyvin, ja pääsimme jatkamaan kaarevalla tiellä kolmoselle. Sen alle oli ilmestynyt toinen havunoksakoriste, jota en ollut käynyt näyttämässä Pavelle. Olin keskittynyt jännittämään porttia liikaa. Pave oli myös hypännyt samanlaisella koristeella varustetun esteen jo 80 sentin radalla, joten en ajatellut sen olevan ongelma. Olisi pitänyt tajuta, että koristeltu este kohti pelottavaa päätyä olisi isompi juttu. Pave vilahtikin aika viime tipassa kolmosesta vasemmalta ohi. Ei mitään saumoja estää sitä. Sain kuitenkin jatkettua laukassa, jolloin pääsimme kolmoselle aika nopeasti uudelleen. Sille tosin tuli eksoottinen tie, kun kävimme estelinjasta ulkona. Pave kuitenkin hyppäsi kolmosen uudella yrityksellä puhtaasti.
Tämän jälkeen napakoidun vielä piirun verran enemmän, sillä hylsyä en tältä radalta tahtonut. Neloselle tulikin hyvä hyppy. Laukka ei tosin vaihtunut, joten käytin Paven ravissa ja nostin uuden. Enpä vain hoksinut, että sehän nosti takaisin saman vanhan eli väärän laukan. No, humputtelimme tovin vastalaukassa, kunnes kaarteessa Pave vaihtoi ristilaukalle. Sen sentään tunsin selkään, mutta ei ollut aikaa korjata. Viitosena olleen sarjan a-osan hyppäsimme vähän kauempaa, joten kannustin Pavea välissä äänellä, jotta se menisi välin yhdellä askeleella. Pave totteli hyvin eikä väli edes käynyt sille pitkäksi. Kuski vähän ylivarmisteli. Kuutonen meni ihan mukavasti, ja kaarevan tien päässä olleelle seiskalle pääsimme taas kahdeksalla askeleella. Edessä oli vielä perusradan viimeinen este eli kasi. Sille tuli ihan kohtuullinen hyppy, ja niin pääsimme 90 sentin radalta maaliin neljällä virhepisteellä.
90 sentin radan jälkeen olin yhtä hymyä eikä yksi ohimeno hyydyttänyt sitä. Pave tuntui radalla hyvältä, vaikka pelottava este ja pääty yhdistettynä toikin virhepisteitä. Ratsastin kuitenkin omasta mielestäni ihan napakasti, mikä varmasti toi meidät maaliin vain neljällä virhepisteellä. Ja mikä parasta: portti ei houkutellut Pavea enää tällä kertaa! 18 ratsukon luokassa päädyimme sijalle 12. Kisapäivä päättyi siihen, ja viimein saatoin alkaa hengittää vähän rennommin. Kisapäivä tosiaan jännitti tavallista enemmän, mutta onneksi se meni paremmin kuin parit aiemmat. Jos matkustelen selässä, menee Pavekin samanlaiseen mielentilaan. Kun taas keskityn ja ratsastan napakasti, toimii Pavekin hyvin.
Ratapiirroksista sekä 80-radan videosta kiitos Kaisalle, joka oli myös mukana kisaamassa. 90-radan videosta kiitos Alekseille ja hyppykuvista kiitos Dianalle!
Sunnuntaina oli taas estekisapäivän vuoro. Pikkaralan Palkinnossa oli sopivasti meille Paven kanssa 2-tason 90 sentin luokka. Arvosteluna oli 367.1. Edellisyön ja aamun sateen takia kenttä oli paikoin hieman upottava ja mutaisa, kun kävelimme sitä rataan tutustumisessa. Hevoset eivät kuitenkaan liukastelleet, ja kenttä kuivui myöhempiin luokkiin paljon paremmaksi.
Lähtövuoromme Paven kanssa oli luokan loppupuolella. Kävelytin Pavea aluksi, kunnes kipusin kyytiin ja odottelin vielä tovin verryttelyyn pääsemistä. Lopulta pääsimme maneesin estepuolelle. Kävin askellajit läpi, ja Pave tuntui siltä kuin olin arvellut: aika hitaalta. Yritin hiljalleen herätellä Pavea hommiin, ja hetkittäin saimme parempaa etenemistä. Verryttelyssä kuitenkin luonnollisesti välillä sattui aina joku ratsukko eteen, jolloin sai olla jarruttelemassa. Otin muutamat hypyt ristikolle, ja ne sujuivat ihan hyvin. Sitten tulimme vielä pystyä ja okseria. Ponnistuspaikat olivat hukassa eikä Pave juuri imenyt esteelle. Lähinnä meno hyytyi estettä kohti. Kisat etenivät sen verran rauhassa, että ehdimme ottaa verryttelyssä pienen huilihetken. Ennen siirtymistä ulos tulimme vielä pystyn ja okserin. Pystylle tuli ihan hyvä hyppy, mutta okserille hieman hidas. En panikoinut verryttelyn sujumista isommin, mutta saan kyllä opetella käyttämään panikoimiselta säästyvän energian molempien herättämiseen. Lähdimme kuitenkin kisakenttää kohti. Ehdin kävellä tovin ennen kuin pääsin vuorossa olevan ratsukon ajaksi odottamaan kentälle. Käytin ajan hyväksi ja kävin ravailemassa kentän mössöisimmässä kohdassa sekä näyttämässä samassa kulmassa olleet roinat Pavelle.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Raippa oli varmuuden vuoksi vasemmassa kädessä (yleensä pidän sitä oikeassa kädessä), sillä ykkösen jälkeen piti kaartaa portin edestä (viime vieraskisoissa Pave livisti avonaisesta portista omille teilleen). Näissä kisoissa portti oli onneksi langoilla kiinni, mutta en luottanut siihenkään täysin. Pave ehti vähän katsella omiaan, kun laukkasimme ykköstä kohti. Keskityin kuitenkin esteeseen toisin kuin Pave. Se kun päätti jättää ykkösen välistä ja hilpaista kohti porttia jo ennen estettä. Tätä en ollut osannut ajatella, sillä olin pohtinut tilanteen tulevan vasta ykkösen jälkeen. En ehtinyt estää Paven livahdusta. Portti tosiaan oli kiinni ja siinä pari ihmistä edessä, jolloin Pave luovutti ajatuksestaan kirmata vapauteen.
Tämän väliaikanumeron jälkeen lähdin takaisin ykköstä kohti pitkällä tiellä. Vaihdoin raipan vuorostaan oikeaan käteen ja kaarteessa ykköselle napautin kerran ja pidin raipan lähellä, jotta Pave ei keksisi kirmailla enempää. Nyt pääsimme ykkösen yli asiallisesti, ja laukka vaihtui esteen jälkeen oikeaan. Kakkonen meni myös ihan hyvin, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme viidellä askeleella ja kohtuullisesti yli.
Neloselle tie oli vähän tiukempi. Yritin käyttää kaiken tilan hyväksi, mutta laukka pääsi sammumaan. Neloselle tuli hyvin jarruttava hyppy, mutta puhdas ylitys. Neloselta viitoselle oli kaareva linja. Vastalaukka söi etenemistä, ja Pave hyppäsi viitosen vähän varovaisesti. Laukka kuitenkin korjaantui myötäiseksi. Kuutoselle tuli hyvä hyppy samoin kuin seiskalle. Edessä oli enää perusvaiheen viimeinen este. Pave vähän pällisteli aidan takana olleita ihmisiä sekä kulmassa ollutta mönkijää. Sain sen hoksaamaan esteen suunnilleen ajoissa, ja näin pääsimme sen yli puhtaasti ja maaliin. Ohimenosta tuli neljä virhepistettä sekä käytimme uuteen lähestymiseen niin paljon aikaa, että saimme lopulta kolme virhepistettä ylitetystä enimmäisajasta. Tulokseksi siis seitsemän virhepistettä, huoh. Mutta hei, se lasketaan hyväksytyksi tulokseksi, joten pieni jee sille. Suorituksellamme olimme luokassa toiseksi viimeisiä, 37/38.
Kuten arvata saattaa, suorituksen jälkeen harmitti. Olin yrittänyt varautua Paven tempaukseen, mutta silti se pääsi sen tekemään. Samalla sitä väistämättä alkaa miettiä, miksi se tekee tämän ratkaisun. Koska se pääsi tekemään sen viime kisoissa ja se on sille helpompi vaihtoehto? Koska se ei tykkää kisoista? Koska kuu ja tähdet olivat taas siinä asennossa? Koska x, y ja z? Olisipa kiva tietää! Hyviä arvauksia ja sivistyneitä tiedonmurusia saa jakaa. Lohdullista on se, että hyppääminen sujuu ihan asiallisesti, kunhan saan Paven uskomaan, että sitä olemme radalle tulleet tekemään. Seuraavat kisat häämöttävät näillä näkymin kesäkuun alkupuolella. Katsotaan, josko sitten pääsisimme radat ilman ylimääräisiä kuvioita. Toiveissa se ainakin vahvasti on.
Videosta ja alkuperäisestä ratapiirroksesta kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Jatalle ja Venlalle!
Sunnuntaina oli vuorossa jännä päivä, kun suuntasimme Oulun Ratsastajien 2-tason estekisoihin, joissa oli myös 80 sentin 1-tason luokka. Me Paven kanssa ilmoittauduimme niin 80 senttiin (arvosteluna A.1.0) kuin ensimmäiseen yhteiseen 2-tason 90 senttiin (arvosteluna 367.1). Kisat olivat ihanasti ulkokentällä. Verryttely tehtiin maneesissa, joka oli jaettu näppärästi puoliksi sileän verryttelyn ja esteverryttelyn kesken.
Molempien luokkien verryttelyssä ehdin hyvin mennä sekä sileää että esteitä. Sileällä kävin kaikki askellajit läpi sekä pyrin notkistamaan Pavea asetuksilla ja taivutuksilla. Kunnon notkistuminen tosin jäi saamatta, mutta ratti, jarru ja kaasu olivat kuitenkin kohtuullisesti mukana. Ryhmäverryttely esteillä tuntui välillä vähän kaoottiselta, mutta lopulta löysimme aina raon, jossa pujahtaa hyppäämään ristikko, pysty tai okseri. 80 sentin verryttelyssä otin muistaakseni nelisen hyppyä. 90 sentin verryttelyssä muutaman enemmän, sillä saimme ottaa muutamat sakkohypyt pystylle, kun Pave nappasi siltä puomin mukaan. Tätä lukuun ottamatta verryttelyhypyt olivat ihan kunnossa. Pave ei epäröinyt mitään hyppyä, vaan pääsimme kaikesta kerralla yli. Hypyt otettiin molemmissa verryttelyissä vain vasemmassa kierroksessa. Muutaman kerran sain korjata hypyn jälkeen laukan ravin kautta takaisin vasemmaksi.
80 sentin radalla kävin näyttämässä Pavelle sarjan lisäksi nelosen, joka hypättiin yleisöä kohti. Tämän jälkeen nostin oikean laukan, ja lähdimme pitkällä lähestymisellä kohti ykkösestettä. Etenimme sangen rauhallisesti, mutta Pave innostui sopivasti, kun käänsin sen kohti ensimmäistä estettä. Ykkönen ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen sain korjata laukan takaisin oikeaksi ravin kautta. Kakkosesteelle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta se ylittyi puhtaasti. Laukka jäi vähän vaisuksi, joten pistimme suoralle linjalle peräti kahdeksan askelta. Kolmosena ollut okseri ylittyi kuitenkin puhtaasti. Neloselle ratsastin aavistuksen vinon tien, ja este ylittyikin ihan hyvin. Laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Nelosen jälkeen etenimme kaikessa rauhassa ja tilaa käyttäen kauempana olevaa viitosta kohti. Kuinkas ollakaan, ennen kuin pääsimme lyhyelle sivulle, Pave vilahti radan portista ulos. Pave teki ratkaisun yhdessä askeleessa enkä selässä ollessani huomannut mitään viitteitä moisen tempun olevan tuloillaan. Onneksi portilla vuoroaan odottamassa ei jäänyt jalkoihin, sillä sen verran se ja Pave ehtivät väistää toisiaan. Horjahdin kyydissä pari kertaa, mutta pysyin satulassa. Paven sain jarrutettua maneesin ulko-oven kohdille. Varmaankin osittain siksi, että Pave oli päässyt kirmaamaan muiden ratsujen luo eikä kokenut enää tarvetta rillutella. Mutta niin vain tämä tempaus aiheutti meille hylkäyksen, mikä tuntui kurjalta. Tempaus tuli niin puskista, että sen jällkeen sainkin keräillä ajatuksiani kasaan. Edessä kun odotti se 2-tason 90 sentin rata.
90 sentin radalla kuljin ensin muutaman kerran portin ohi vasemmassa kierroksessa ja kerroin tiiviillä ulkopohkeella Pavelle, mihin siinä kohdassa piti mennä. Sen lisäksi kävin näyttämässä Pavelle kolmosesteen, jonka alle oli tullut Suomen lipulla koristettu kapea portti tai jokin vastaava. Sitten hengitin kerran syvään, ja niin lähdimme Paven kanssa päivän toiselle radalle. Pieni epävarmuus oli jäänyt kytemään takaraivooni, mikä heijastui heti laukkaan. Pave laukkasi sangen ponnettomasti enkä minä tohtinut alkaa nohitella sitä. Yritin kuitenkin pitää edes jonkinlaisen laukan, etten aiheuttaisi radalle lisäpulmia huonolla etenemisellä.
Rata alkoi 80 sentin tapaan eli tulimme ykköselle oikeassa laukassa. Jälleen lähestymisessä Pave innostui laukkaamaan vähän paremmin. Olin vähän vissiin unessa, sillä annoin Paven samalla venyä pitkäksi. Niinpä ykköselle tuli aavistuksen jarruttava, mutta puhdas hyppy. Laukan sain korjata sen jälkeen ravin kautta takaisin oikeaksi. Rytmi katosi tässä, ja niinpä Pave joutui kiipeämään kakkosen yli hitaasta laukasta. Suora linja kolmoselle meni jälleen kahdeksalla askeleella ja taas jarruttavalla hypyllä. Korjasin ristilaukan esteen jälkeen ravin kautta. Tässä kohdassa tapahtui jotain, sillä Pave lakkasi pitkälti noteeraamasta eteenpäin pyytäneitä apujani ja rullaili vain kaulaansa kaarelle. Yritin olla saamatta suurta paniikkia asiasta ja ajattelin nelosesteen herättävän Paven taas tähän hetkeen. Neloselle tein tietoisesti vinomman tien, ja este ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen pääsin kääntämään kakkos- ja kasiesteen välistä välttäen menemästä portin läheisyyteen. Viitoselle saimme tultua asiallisesti, vaikka Pave tuntui ottavan sille hypyn pienellä ilmavaralla. Viitosen jälkeen venähdimme taas, mikä näkyi heti kuutosella liian lähelle ajautuneena ponnistuspaikkana. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja pyysin sitä jatkamaan etenemistä kehnommasta hypystä huolimatta. Suoran linjan päässä olleelle seiskalle pääsimme seitsemällä askeleella ja sen yli ihan asiallisesti. Sen jälkeen sain taas korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Tähän meni sen verran aikaa, että lähestyvä sarja alkoi jo melkein hirvittää. Se kun oli perusvaiheen viimeinen este. Kahdeksantena olleen sarjan a-osalle pyysin Paven lähtemään positiivisen askeleen kautta, minkä se teki hyvin. Pave myös selvitti askeleen välin hyvin samoin kuin b-osan puhtaasti. Näin pääsimme puhtaalla suorituksella jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi oli heti kaarevalla tiellä juuri hypättyyn sarjaan nähden. Pave jatkoi rohkeaa linjaansa ja hyppäsi ysinkin hieman kauempaa. Kymppinä oli jo aiemmin hypätty keskihalkaisijalla ollut este, jolle tein taas vähän vinomman tien. Este ylittyi ongelmitta, mutta sen jälkeen sain olla tarkkana. Jouduin nyt ratsastamaan portin läheisyydestä, sillä en halunnut tulla seuraavalle esteelle liian tiukalla tiellä. Raippa oli varmuuden vuoksi oikeassa kädellä, mikäli Pave ehdottelisi muita reittejä. Tällä kertaa ruuna kuitenkin valitsi kentällä pysymisen, ja pääsimme yhdelletoista kohtuullisella tiellä ja samalla vauhdilla puhtaasti yli. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Yritin pitää hermoriekaleeni kasassa, mutta ajauduin lopulta tuuppaamaan Pavea kohti estettä. Pah! Pave joutui jarruttamaan askelta melkoisesti, sillä ajauduimme hyvin lähelle estettä. Kaikessa kiltteydessään se kuitenkin keräsi itsensä vielä hyppyyn minun hilluessa selässä ihan miten sattuu. Vaikka olin mokannut oman osuuteni täysin tällä esteellä, vei Pave meidät sen yli puhtaasti. Näin olimme maalissa puhtaalla suorituksella ensimmäiseltä 2-tason 90 sentin radalta. Jes, hyvä Pave! Kiittelin ja kehuin Paven heti maalilinjan jälkeen hyväksi.
Rauhallinen ja paikoin harmillisen epätasainen suorituksemme vei meidät sijalle 18, kun ratsukoita oli peräti 53. Pääsimme puolivälin paremmalle puolelle, ja olin kyllä tyytyväinen. 80 sentin jälkeen tällainenkin rata tuntui voitolta, ja kyllähän tämä oli taas henkisen voiton päivä. Sain pääkopan suunnilleen kuosiin, vaikka 80 senttiä meni päin prinkkalaa. 90 sentin radalla en saanut niin suuria paniikkikohtauksia kuin olisin voinut, joten jotain kehitystä on taas tapahtunut. Henkistä kanttia pitää kyllä treenata lisää. Harmi vain, että se onnistuu pääosin vain kisoissa, sillä muualla ei tule samanlaista painetta. Mutta treeneissä voin harjoitella teknisiä asioita ja kisatilanteissa sitten toivottavasti henkinen kantti kehittyy, kun teknisesti pääsemme sujuvampiin suorituksiin. Olipa taas kisapäivä! Onneksi huumorintaju voitti lopulta, ja 80 sentin radan episodista saattoi jo vähän vitsailla. Moisia en silti toivo tulevaisuudessa, joten huumorintajun lisäksi saan pakata kisoihin mukaan vähän enemmän ennakoimisen taitoa sekä nopeaa reagointia.
Kuvista kiitos Ronjalle ja videoista kiitos Alekseille ja Kaisalle, joka ratsasti Vakella hienosti puhtaan suorituksen 80 sentin radalla!
Mitä vappupäivänä kuuluu tehdä? No olla tietysti kotitallin 1-tason estekisoissa! Päivässä oli kyllä kaikki palaset kohdillaan: koko JKH-tiimimme oli kisoissa edustettuna, aurinko paistoi ja lämpöasteet kipusivat jonnekin +16 asteen tuntumaan. Niin ja kaiken lisäksi pääsi hyppäämään! Olin ilmoittautunut Pavella 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa molemmissa oli sama rata ja arvosteluna 367.1. Tämän päivän tavoitteena olivat puhtaat ja asialliset radat.
Kentällä pääsi menemään hyvin sileän verryttelyn ja olipa siellä myös yksittäinen pysty hypättäväksi. 80 sentin verryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi, ja Pave tuntui mukavalta. Otin muutamat vähän sujuvammat laukkapätkät kevyessä istunnassa ja hyppäsin pienen pystyn muistaakseni kolmesti. Kerran oikeassa kierroksessa ja kahdesti vasemmassa. Hypyt menivät oikein asiallisesti. Kenttäverryttelyn lisäksi oli noin kymmenen minuutin ryhmäverryttely maneesissa. Siellä hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pari kertaa pystyn (ratapiirroksen este 6) ja oikeassa kierroksessa pari kertaa okserin (este numero 3). Pave toimi maneesissakin mainiosti, ja saimme esteille hyvät hypyt. Omaa vuoroa odottaessani piti vähän lauleskella ääneen, kun meinasin jännitystutinoiltani unohtaa hengittää. Tänään taas kehtasi jostain syystä jännittää tavallista enemmän.
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykköselle tulimme hyvällä tiellä, jolloin este ylittyi sujuvasti. Pave myös nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkoseste ylittyi myös ihan ok, ja kaarevan tien päässä olleelle kolmoselle pääsimme kuudella askeleella. Pave sai hieman venyttää kuudennen askeleen, mutta selvitti kolmosen siitä huolimatta hyvin. Nelosena olleen sarjan a-osalle olimme jäämässä kauas tai vaihtoehtoisesti tikkaamassa siihen miniaskelta. Kannustin Pavea äänellä. Se totteli kiltisti, lähti a-osalle vähän kauempaa ja selvitti sarjan sujuvasti ja puhtaasti napaten vielä b-osalla toivotusti vasemman laukan. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Seiskalle tuli hyvä tie, ja sekin ylittyi helposti. Pave nappasi siinäkin myötälaukan. Perusradan viimeinen este eli kahdeksan meni myös vaivatta, ja näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Kasin jälkeen Pave kompastui hieman kaarteessa, mutta sai tasapainon nopeasti takaisin. Rytmi säilyi myös, joten toisen vaiheen ensimmäinen este eli ysi ylittyi puhtaasti. Pave oli sen jälkeen ilmeisesti vasta- tai ristilaukassa, mutta se korjasi sen hienosti itse. Kympille tuli hieman jarruttava hyppy, mikä aiheutti kolautuksen. Puomi onneksi pysyi paikoillaan. Sarja meni myös hieman hitaasti, mutta puhtaasti. Tämän jälkeen tajusin vähän kannustaa Pavea äänellä, jolloin pääsimme esteiden 12 ja 13 kaarevan linjan sujuvasti kuudella askeleella. Näin tulimme maaliin puhtaalla ja asiallisella suorituksella, jes! Päivän tavoitteesta puolet saatiin siis näin täyteen. 22 ratsukon luokassa rauhallinen suorituksemme riitti sijaan 11.
Ennen 90 sentin verryttelyä ehdin huilata tovin. Sen aikana ehdin jo rentoutua sen verran, että sain hetken järjestellä ajatuksia takaisin kisataajuudelle. 90 sentin kentällä tehdyssä verryttelyssä kävin nopeasti kaikki askellajit läpi ja otin yhden hypyn pienelle pystylle. Pave oli mukava itsensä, joten sen enempiä ei tarvinnut säätää. Maneesiverryttelyssä otimme hypyt samoille esteille kuin aiemmin. Pysty ylittyi sujuvasti, mutta okseri tökki hieman. Mitään isompaa sille ei sattunut, mutta sopiva laukka oli vähän hukassa. Loppuun saimme kuitenkin sillekin hyvän hypyn, joten verryttelystä jäi luottavainen olo.
90 sentin radalla lähdimme tuttuun tapaan vasemmassa laukassa liikkeelle. Nyt ykköselle tuli hieman huonompi tie, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle. Pave kuitenkin selvitti esteen puhtaasti ja nappasi oikean laukan. Kakkoseste meni myös vähän uneliaasti ja kaarevalla linjalla kolmoselle sain rohkaista Pavea äänellä lähtemään hyppyyn kuuden askeleen jälkeen. Pave totteli pyyntöni hienosti, vaikka ratkaisuni aiheutti kolautuksen puomiin. Tuuri oli mukana, ja puomi pysyi ylhäällä. Tajusin kehua Pavea esteen jälkeen, jotta se ei pahastuisi minuun radan alussa. Sarjalle tulimme myös vähän lähelle, mutta keskityin olemaan hiljaa, mutta tuntumalla. Pave sai ratkaista tilanteen, ja se selvittikin sarjan ongelmitta. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni hyvin. Rytmi oli taas löytynyt, jolloin seiska ja kasi menivät sujuvasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Toinen vaihe lähti hyvin liikkeelle. Niin ysi kuin kymppi ylittyivät tasaisen asiallisesti. Sarjan a-osa meni hyvin, mutta taisimme tulla sen hieman liian pitkänä. Askeleen väli kävi vähän lyhyeksi, ja Pave kolautti kuuluvasti etujalat puomiin. Tuurikiintiöstämme oli vielä ripaus jäljellä, ja se piti tämän puomin paikoillaan. Esteet 12 ja 13 menivätkin sitten onneksi tasaisemmin ja puhtaasti. Olin niin täpinöissäni, että heti esteen 13 jälkeen hihkuin ja kehuin Pavea kuuluvasti. Tajusin riemun keskellä sentään jatkaa vielä maalilinjan yli, vaikka juhlinkin jo ennen sen ylittämistä. Mutta Pave niin ansaitsi kehut. Se oli niin niin kuuliainen ja yritteliäs, kerrassaan hieno hevonen! Tällä 80 sentin radan tapaan rauhallisella suorituksella sijoituksemme oli 9/19.
Saavutimme päivän tavoitteet, jes! 90 sentin jälkeen olo oli niin huojentunut ja onnellinen, ettei tosikaan. Taputtelin ja kehuin Paven niin hyvin kuin osasin, sillä se teki osuutensa täydellisesti. Ei tietoakaan pujotteluista tai pahimmista kiipeilyistä, vaan molemmat radat olivat asiallisia ja aika tasaisia. 90 sentin radalla oma jännitys vähän hyydytti menoa, mutta se ei siltikään ollut mitään ihan kamalaa. Kyllä se taas tästä! Omaa pääkoppaa vaan kasaan ja hyviä harjoituksia alle, niin hyppääminen vain sujuvoituu. Tänään oli myös älyttömän kiva huomata, että olen viimein alkanut osata muuttaa omaa ratsastustani kesken suorituksen. Pystyn jonkin verran jo analysoimaan menoa sekä tekemään siihen vähän muutoksia. Erityisesti tämä koskee omaa ratsastustani ja mahdollisten virheiden paikkaamista. Tämä on ehdottomasti hyvä suunta.
Sunnuntaina vuorossa oli toiset vieraskisat Paven kanssa, jännää! Pääsimme JKH-tiimin eli Kaisan ja Noran kanssa Kentaurien 1-tason estekisoihin, sillä opettajamme oli niissä tuomarina ja ratamestarina. Sangen näppärää. Koska treenit Paven kanssa isommilla esteillä eivät viime aikoina ole menneet kovin putkeen, pelasin varman päälle ja ilmoitin meidät 70 ja 80 sentin luokkiin. Molemmissa arvosteluna oli 367.1 ja kaiken lisäksi ihanasti sama rata.
Molempien luokkien verryttelyssä hyppäsimme samat esteet (ratapiirroksen este 3 vasemmassa kierroksessa ja este 6a ristikkona ja pystynä oikeassa kierroksessa). Annoin Paven rauhassa tutustua uuteen maneesiin ennen kuin siirryin raviin ja laukkaan. Tutustumisen jälkeen Pave olikin oma, mukava itsensä eikä ihmetellyt kummempia. 70 sentin verryttelyn alussa se oli vähän vauhdikkaampi, mutta tasoittui nopeasti. 80 sentin verryttelyssä se taas eteni tasaisen varmasti. Verryttelyhypyt molemmille esteille menivät mukavasti. Keskityin pysymään itse tuntumalla ja olemaan tuuppimatta Pavea. Taktiikka toimi, ja Pave hyppäsi kaikki esteet tasaisesti. Molempien verryttelyiden jälkeen jäin odottamaan vuoroa kohtuullisen luottavaisin mielin. Toki vähän jännitti, mutta se nyt kuuluu kisoihin.
Tästä kiitos Noralle!
70 sentin radalle lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Pave laukkasi tasaisen rauhallisesti. Ykköseste oli kohti yleisöä, mikä oli arveluttanut minua. Lähestymisessä Pave tuntuikin jarruttavan, joten rohkaisin sitä äänellä. Pääsimme esteestä asiallisesti yli, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkoseste ylittyi sujuvasti, ja laukkakin vaihtui vasempaan. Kolmosen ja nelosen suora linja meni viidellä askeella. Neloselle lähestymisessä Pave epäröi hetken, mutta olin hereillä ja rohkaisin sitä taas äänellä. Niin pääsimme siitäkin puhtaasti yli. Viitonen ylittyi sujuvasti, ja Pave järjesteli itsensä sen jälkeen myötälaukkaan. Edessä oli vielä kuutosena ollut askeleen sarja, joka meni hyvin. Näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Perusradan päättäneen sarjan jälkeen Pave oli hetken ristilaukassa, kunnes korjasi itsensä myötälaukkaan. Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli seiskalle kaarsin ykkösen ja nelosen välistä. Seiska ylittyi hyvin, samoin kuin kasi. Ysille käänsin lyhyemmän tien unohtaen suoristaa kunnolla. Pave kolautti puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Kymppi ja yksitoista menivätkin taas sujuvasti, ja näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella. Jeij!
Olin suoritukseen tyytyväinen, sillä se oli aika tasainen ja rauhallinen. En panikoinut, mutta pysyin tuntumalla ja ratsastin. Pavekin oli aika rento ja kuunteli mukavasti pyyntöni. Kymmenen ratsukon luokassa suorituksemme riitti toiseen sijaan, mikä yllätti kyllä. Eroa voittajaan oli vähän päälle kaksi sekuntia, kolmanneksi tulleeseen puolisen sekuntia. Pääsimme Paven kanssa palkintojenjakoon, ja taputtelin ratsun hyväksi. Kiva aloitus!
80 sentin radalle lähdin myös luottavaisin mielin, kun aiempi rata oli sujunut mukavasti. Matkaan lähdimme taas vasemmassa laukassa radan ollessa sama kuin aiempi. Yleisöä kohti ollut ykkönen ylittyi nyt sujuvasti samoin kuin kakkoseste. Kolmosen ja nelosen suora linja meni myös ihan hyvin, vaikka olimme välissä vastalaukassa. Pave kuitenkin nappasi nelosella vasemman laukan takaisin. Nelosen jälkeen laukka pääsi ehkä vähän venymään, sillä viitoselle ponnistuspaikka tuli turhan lähelle. Pave kuitenkin hyppäsi esteen puhtaasti. Jäin kaiketi vähän jarruttelemaan tahattomasti, sillä nyt perusradan viimeisenä ollut askeleen sarja ei mennyt niin sujuvasti, vaan sain taas kannustaa Pavea äänellä niin a- kuin b-osalla. Pave ei onneksi hätkähtänyt tästä, vaan selvitti molemmat osat puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.
Yritin antaa sarjan jälkeen laukan sujua, mutta jotenkin varmaan jarruttelin vahingossa edelleen. Seiskallekin ponnistuspaikka ajautui juureen, ja Pave joutui kiipeämään esteen yli. Hienosti se kuitenkin selvitti sen. Yritin tämän jälkeen ratsastaa eteen ja ennen kaikkea antaa Paven laukata. Kasi ylittyikin taas sujuvammin, ja tohdin kääntää ysille vähän lyhyemmällä tiellä. Pave hyppäsi senkin sujuvasti ja puhtaasti. Kymppi ja yksitoista menivät samoin asiallisesti, ja näin pääsimme myös 80 sentin radalta puhtaasti maaliin. Jes, kisapäivän tavoitteet puhtaista radoista toteutuivat!
80 sentin radalla tuli pari kehnompaa ponnistuspaikkaa, mutta en onneksi hätääntynyt niistä suuremmin. Muistin tälläkin radalla pysyä tuntumalla, mutta olla hätyyttelemättä Pavea turhaan. Niinpä se saattoi pelastaa meidät noista parista paikasta ja pitää kaikki puomit ylhäällä. Pave tekikin oman osuutensa todella hienosti. Tässäkin luokassa oli kymmenen ratsukkoa. Meidät kutsuttiin jälleen palkintojenjakoon ja vieläpä ensimmäisenä. Eroa toiseksi tulleeseen oli noin 2,5 sekuntia. Niinpä pääsin taas taputtelemaan ja kehumaan Paven hyväksi, sillä se oli tänään todella mainio. Varsinainen tätikuljetin ja ruusukehai. Hyvä Pave!
Tulipa taas hyvää kokemusta. Luokat olivat mielestäni meille oikeat jo sen takia, että nämä olivat vasta toiset yhteiset vieraskisamme. Lisäksi treenien kehno sujuminen oli syönyt varmuuttani isommilla esteillä, joten en usko, että kisatilanne olisi ainakaan parantanut sitä. Nyt sain hyvät, asialliset radat Paven kanssa ja saatoin ratsastaa ilman isompia tutinoita. Tällainen tuli tarpeeseen. Tämä hyvä fiilis pitää kyllä säilöä talteen, jotta siihen voi palata myöhemmin. Pave on mukavan rehellinen hevonen, mutta ei sekään loputtomasti kuskin virheitä paikkaa. Kun taas kuski tekee osansa, on se todella mukava ratsu. Siinäpä siis kuskille treenattavaa.
