lauantai 30. elokuuta 2014

Katkerahkon makuista kokemusta

Lauantaina suuntasimme Jetin kanssa Aaltokankaan Ratsutallien harjoitusestekisoihin. Luokkavalintamme olivat 70 ja 90 senttiä, joissa molemmissa arvosteluna oli minulle uusi tuttavuus eli A.2.0. Ennakkoon en ajatellut arvostelusta hyvää, sillä tykkään enemmän ratsastaa perusradan rauhassa ja sitten asioiden ollessa kohdillaan vähän reipastua uusinnassa. Silloin uusinta on ollut tavallaan palkinto hyvin ratsastetusta perusradasta. Vaikka arvostelu ei mieleeni ollutkaan, oli silti ihan paikallaan kokeilla jotain uuttakin. JKH-tiimi oli myös täydellisesti edustettuna, sillä kisoissa mukana olivat niin Nora kuin Kaisa.

Sekä radat että verryttelyt mentiin kentällä. 70 sentin luokassa olin toisessa verryttelyryhmässä. Sitä ennen olimme käyneet hyvän käyntilenkin maastossa, joten pääsin heti ravaamaan. Jetti vaikutti ihan hyvältä, joskin vähän tuijotti yhtä yleisökohtaa. Laukka kuitenkin rullasi mukavasti, ja otimme kaksi hyppyä pystylle vasemmassa laukassa. Ne menivät ihan asiallisesti, joten se suunta riitti meille. Oikeassa laukassa tulimme pari kertaa okserin, sillä ensimmäisellä yrittämällä jouduin väistämään toista ratsukkoa, jolloin tie esteelle ei ollut paras mahdollinen. Jetti kuitenkin hyppäsi okserin hyvin. Toisella yrittämällä tie oli kunnossa, ja Jetti hoiti osuutensa taas mainiosti. Se riitti meille verryttelyksi ja siirryimme odottamaan vuoroamme.

Noralle kiitos tästä! 70 ja 90 sentin radat
olivat tosiaan samanlaiset.
Radalle päästyämme lähdimme matkaan oikeassa laukassa, jossa Jetti eteni ihan hyvin. Ykkönen ylittyi ongelmitta, ja Jetti vaihtoi siinä ristilaukan mieleisekseen eli vasemmaksi, vaikka oikea laukka olisi ollut suotavampi.  Kakkosena olleelle valkoiselle lankkuesteelle pääsimme kuudella askeleella eikä Jetti jäänyt tuijottelemaan estettä. Laukankin se nappasi hypyssä hienosti oikeaksi. Yritin kaartaa kolmoselle tiukemmin, mutta valuimme hieman ulos aiotulta tieltä. Kolmosena olleelle okserille pääsimme ihan hyvin, ja se ylittyi siten, että Jetti vaihtoi siinä laukan vasemmaksi. Neloselle sain tehtyä tiukemman kaarteen, vaikka vauhti hyytyikin. Jetti hieman jarrutti nelosena olleelle portille, mutta hyppäsi sen muutoin ihan ok vaihtaen laukan hypyssä oikeaksi. Viitosena oli okseri, jolle ratsastin vähän tiukemman tien, mutta en liioitellut. Ponnistuspaikka osui onneksi hyvin, ja Jetti hyppäsi esteen helposti. Viitosen jälkeen Jetti oli taas ristilaukassa, kunnes korjasi itsensä vasempaan laukkaan. Laukka pääsi vähän pidentymään, jolloin kaarevan linjan kuudes askel jäi miniksi. Jetti paikkasi tilanteen hienosti, ja niin kuutoseste ylittyi puhtaasti. Kuutosen jälkeen olimme ristilaukassa, jota yritin korjata pois. Jetti sen sijaan esitti etuosan vaihtoja, kunnes lopulta tuli seiskalle ristilaukassa. Tie seiskalle oli vinompi kuin olin ajatellut, mutta Jetti hyppäsi esteen ihanan tottelevaisesti ja korjasi itsensä hypyssä vasempaan laukkaan. Edessä oli enää radan viimeinen este eli kahdeksan. Seiskan jälkeen yritin kääntää tiukasti, mutta kaarre pääsi taas venähtämään. Pääsimme kuitenkin kasille, jolle tuli toinen selvempi jarrutus. Jetti kuitenkin hyppäsi senkin puhtaasti, ja niin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella. Aikamme oli 44.82, jolla olimme kuudensia eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita 19 ratsukon luokassa.

90 sentin luokassa oli kuusi osallistujaa, joten pääsimme verryttelemään kaikki yhtä aikaa. Hyppäsimme vasemmassa laukassa kolmesti pystyn. Ensimmäisellä kerralla sain ponnistuspaikkapaniikin, jolloin puskin Jetin hyppyyn kauempaa. Se totteli, mutta kopautti huonon paikan takia puomin alas. Tulimme esteen uudelleen, jolloin sain oltua rauhassa, ja Jetti sai hypätä pystyn rauhassa puhtaasti. Tämän jälkeen tulimme pystyn vielä kolmannen kerran, nyt kisakorkeudessa, kun aiemmat hypyt olivat 80-senttisiä. Jetti hyppäsi pystyn vaivatta, ja vasen kierros riitti meille. Oikeassa kierroksessa otimme yhden hypyn noin 80-senttiselle okserille, ja se sujui kivasti. Se riitti meille, ja jäimme odottamaan vuoroamme. Olin luokan kuudes eli viimeinen lähtijä. Tein odottelun aikana siirtymiä, sillä halusin pitää Jetin hereillä. Se tuntui paikoin vähän hyytyneeltä, mutta heräsi aina lopulta. Sitten tulikin vuoromme lähteä radalle.

Radalla Jetti ei tuntunut keskittyvän ja näki jotain jännää kentän nurkassa. Tällä kertaa tajusin ratsastaa kaksi kontrolliympyrää, sillä en halunnut lähteä 90 sentin radalle hevosella, jonka mielenkiinto oli jossain muualla. Ensimmäisen ympyrän aikana Jetti ei kuunnellut, mutta toisen ympyrän aikana tuntui palautuvan kuulolle ja laukkaavan hyvin. Niinpä päätin aloittaa suorituksen. Ykköselle lähestyimme mielestäni aivan hyvin ja näin ponnistuspaikan. Valmistauduin tulevaa hyppyä varten, kun Jetti sitten viime tipassa väisti esteen vasemmalta. Harmistuin ohimenosta, mutta kasasin itseni nopeasti ja otin uuden lähestymisen. Lähestyminen oli mielestäni taas kunnossa, mutta herra Jetson II oli toista mieltä ja viurahti toistamiseen vasemmalta ohi. Niinpä meidät pitkästä aikaa hylättiin. Vielä niin nolosti, ettemme päässeet edes ensimmäisestä esteestä yli. Että harmitti!

Käväisin opettajan luona kysymässä neuvoa ja tarkistin tuomarilta, saisinko hypätä radan loppuun, jos nyt pääsisimme ensimmäisen esteen yli. Lupa tuli, joten keräsin viimeisetkin päättäväisyyden rippeet ja lähestyin estettä kolmannen kerran. Pohkeet olivat kyljissä kiinni, ja pistin vielä ääniavut käyttöön niin, ettei Jetti enää voinut muuta kuin hypätä esteen. Kun pääsimme ykkösen yli, rauhoituin ja jatkoin rataa. Kakkoselle pääsimme kuudella askeleella vaikkakin vasemmassa laukassa. Kakkosen jälkeen olimme ristilaukassa ja yritin kaarteessa korjata sitä pois. En saanut vaihtoa tehtyä, joten tulimme sitten kolmoselle ristilaukassa. Kolmonen kuitenkin ylittyi asiallisesti, ja Jetti korjasi itsensä siinä vasempaan laukkaan. Nelonen meni myös kivasti, vaikka Jetti oli senkin jälkeen ristilaukassa. Nyt sain sen kuitenkin korjattua oikeaan laukkaan. Viitosen okseri meni hyvin, vaikka sen jälkeen Jetti oli turhaan vasemmassa laukassa. Kuutoselle pääsimme taas kuudella askeleella, ja sen jälkeen olimme vaihteeksi ristilaukassa. Sain onneksi Jetin korjaamaan itsensä oikeaan laukkaan. Seiskalle tuli hitusen vino tie, mutta ei paha. Jetti hyppäsi sen pienellä kannustuksella, vaikka kolautti takajaloillaan puomia, joka pysyi kuitenkin paikallaan. Kasille tie oli ihan ok, mutta Jetti päätti hypätä sen vähän kauempaa. Itse taisin odottaa miniaskelta. Jäin vähän hypystä, mutta Jetti selvitti radan viimeisen esteen onneksi siitä huolimatta puhtaasti. Tuloksena siis hylätty, mutta onneksi saimme kokemuksen vuoksi ratsastaa radan kokonaan.



Että sellaista. 90 sentin radan jälkeen oli vaikea nähdä mitään positiivista, kun harmitti niin mahdottomasti. Tartun epäonnistumisiin aina tiukasti ja vellon niissä ihan älyttömästi, mikä ei todellakaan ole hyvä juttu. Lopulta sain ajateltua, että tein sen, minkä pystyin. Älysin hakea Jettiä kuulolle kahden ympyrän ajan enkä suihkaissut ilman niitä radalle. Enempää en olisi voinut tehdä sillä hetkellä. Ensimmäinen ohimeno tuli ihan puskista, joten en voinut valmistautua siihen mitenkään. Toisella kerralla olisin näin jälkikäteen voinut jo kertoa Jetille selvästi, ettei sillä ole mitään toiveita toistaa aikaisempaa. En vain tajunnut tätä, kun en halunnut painostaa hevosta liikaa. Pieni ärähdys tässä vaiheessa olisi tosin voinut tuoda sen, että olisimme päässeet radan vain neljällä virhepisteellä hylkäyksen sijasta. Turhapa sitä on enää jossitella, mutta onpahan taas yksi asia muistettavana jatkoa varten. Loppujen lopuksi rata kuitenkin sujui ihan ok, kun pääsimme ykkösesteen yli. Se lohdutti vähän kuitenkin. 70 sentin suorituksemme oli myös sitä, mihin tällä hetkellä pystyn. Muutamia kaarteita olisin voinut ratsastaa tiukemmin, mutta nyt kävi näin. Vaikka kuulostaa kuinka kliseiseltä, niin joka kerta ei vain voi onnistua. Minun pitäisi vain tajuta myös se, etteivät epäonnistumiset mitätöi kaikkia muita hyviä hetkiä, vaikka ne tympivätkin. Kokemus on aina kokemusta ja vie eteenpäin, vaikka se joskus maistuisikin katkeralta.

Videoista kiitos Alekseille!

perjantai 29. elokuuta 2014

Virtapiikkejä maastossa

Perjantaina lyöttäydyin Jetin ja viiden muun ratsukon mukaan Tallinmäen maastoon, joka toimi taas valmistautumistreeninä lauantain estekisoja varten. Reissu meni muuten mukavasti, mutta pari kertaa laukan aikana Jetille iski virtapiikki. Niinä hetkinä se muka ensin bongasi jotain jännää, jota vähän säikähtää ja otti siitä luontevasti pienen lähdön. Jarrut katosivat noina hetkinä tehokkaasti, mutta onneksi edessä menneen kaverin takamus jarrutti kummasti. Jetillä lienee vähän virtaa varastossa, kun sillä oli aikaa esittää pari omaa ohjelmanumeroa. Hyvähän se on, ettei hevonen ole pystyynkuollut, mutta en arvosta arempana ratsastajana sitä, että jarrut katoavat. Onneksi pääosan matkasta ja etenkin loppuosan Jetti oli asiallinen, ja saimme hypättyä ongelmitta vesireitin pienen tukin paluumatkalla. Omakin mieli ehti tyyntyä viimeistään tallin pihaan päästessä, jolloin reissu oli lopulta aivan kiva. Näillä valmistautumisilla sitten taas kisapäivää odottamaan.

torstai 28. elokuuta 2014

Tarpeellista tekniikkatreeniä

Tallinmäen torstain tunnilla oli kyllä esteitä, mutta matalia moisia. Luvassa kun oli tekniikkatreenit ilman korkeuksien tuijottelemista. Oli todella mukava päästä hiomaan Jetin kanssa asioita ilman, että estekorkeus jännitti tippaakaan. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Alkuverryttelyn menimme kouluväännön parissa. Tarkoituksena oli ratsastaa kulmat huolellisesti, ja apuna käytimme pitkältä sivulta keskemmäs ja siitä takaisin tehtyjä pohkeenväistöjä. Hevoset tuli saada kuuntelemaan pohkeita, jolloin kulmatkin pääsi menemään paremmin. Vasen kierros tahtoi olla taas enemmän punkemista. En tiedä, oliko Jetti saanut haahuilla muilla kuskeilla eikä siksi halunnut kulkea oikein vai istuinko tavallista enemmän vinossa, kun kierros tuntui taas kinkkiseltä. Väistöt vasemmalle lähtivätkin välillä melkoisen vinosti takaosan johtaessa. Korjasin tätä asettamalla Jettiä vähän väistön suuntaan, jolloin sain estettyä pullahdukset. Säädin myös väistöpyyntöäni siten, ettei Jetti reagoinut siihen liian voimakkaasti takaosallaan. Nämä keinot paransivat väistöjä vasemmalle, mutta sulaviksi ne eivät tulleet. Väistöt oikealle sujuivatkin paljon helpommin eikä niitä juuri tarvinnut säätää. Muutoinkin oikea kierros oli tuttuun tapaan helpompi.

Laukassa pysyttelimme vähän keskempänä uralta ja pyrimme menemään valittua tietä mahdollisimman suoraan. Väistöajatusta sai käyttää apuna, mikäli ratsu yritti liirailla omille teilleen. Vasemmassa kierroksessa Jetti tahtoi kenottaa vähän etuosalla oikealle. Ensin korjasin asiaa virheellisesti siirtämällä takaosaa etuosan eteen, mutta kun tämä ei poistanut ongelmaa, tajusin alkaa korjata etuosaa takaosan eteen. Helppoa se ei ollut, sillä olisin vain halunnut nyplätä ohjia tekemättä pohkeilla mitään. Voi huoh! Voisiko näistä ikuisuusongelmien säilyttämisestä saada jonkin sinnikkyyspalkinnon? Oikea kierros oli taas parempi, ja pääsin siinä ajattelemaan paremmin kulmien ratsastamista neliömäisesti. Välillä tosin tässäkin kierroksessa päästin Jetin oikaisemaan kulmia railakkaasti. Huolellinen ratsastaminen ei aina ole minun juttuni, kun tahdon olla joskus turhan suurpiirteinen. Onneksi tunneilla tulee säännöllisesti tehtäviä, jotka eivät ratkea huitaisemalla.

Sitten siirryimme pienten esteiden pariin. Tunnin estekorkeus oli ristikosta noin 40 senttiin, mikä osoittautuikin yllättävän hankalaksi. Aloitimme tulemalla kahta ristikkoa ympyrällä, ja tehtävä tultiin molemmista suunnista. Väli olisi ollut hyvä neljällä askeleella, mutta olipa niiden sovittaminen vaikeaa. Tie tahtoi venyä joko liian isoksi tai liian pieneksi, jolloin rämmimme Jetin kanssa turhan monta kertaa. En myöskään alussa tajunnut käyttää tilaa hyväksi ensimmäiselle ristikolle lähestyttäessä, ja se virhe kostautui tietenkin välissä. Lopulta riittävän monen mönkimisen jälkeen tajusin ottaa tarvittavan tilan ja ajatella jo ensimmäisellä ristikolla sopivaa kääntämistä, niin johan saimme tehtävän rullaamaan kohtuullisesti.

Seuraavaksi tulimme yksittäisen kavaletin, josta jatkoimme kaarevalla linjalla ensin oikealla olleelle ristikolle. Siitä matka jatkui vielä kavalettiin nähden suoralla linjalla olleen pystyn yli ja vielä lopuksi uudelleen ensimmäisenä olleen kavaletin yli. Sen jälkeen hevoset tuli pysäyttää niin, että ne malttoivat odottaa. Sama tehtävä tultiin vielä toisinpäin eli niin, että ensimmäisen kavaletin jälkeen jatkoimme vasemmalla olleelle ristikolle, mutta muutoin menimme tehtävän samaan tapaan. Tehtävän suurimmat ongelmat olivat riittävän laukan ylläpitäminen sekä teiden ratsastaminen. Annoin Jetin mennä sunnuntailaukkaa, jolloin sille jäi liikaa aikaa ajatella kaikkea muuta. Niinpä kömmimme monta kertaa esteitä melkoisen hassusti. Oma reaktioni oli nauraa ääneen, sillä meno oli sangen huvittavaa. Teiden ratsastaminen meinasi taas unohtua, sillä minulla tuppaa olemaan aina kiire esteelle. Opettajakin kävi tehtävällä seisomassa kierrettävänä tötsänä, kun meno alkoi näyttää pahasti oikomiselta. Se auttoi, ja sain hahmotettua teitä taas paremmin. Laukat eivät aina tehtävissä vaihtuneet, mutta sain Jetin korjaamaan ne aika hyvin lennosta.

Lopuksi tulimme vielä molemmista suunnista pari kertaa tehtävän seuraavalla kuviolla: suoran linjan kavaletti, siitä kaareva linja ristikolle, molemmat ristikot ympyrällä ja sitten toiselta ristikolta kaarevan linjan kautta ensimmäisenä hypätyn ristikon yli. Edelleen ongelmana oli se, etten herättänyt Jettiä kunnolla, vaan jäin itsekin matkustelemaan. Totta on, ettei pienillä esteillä tarvitse mennä täyttä päätä, mutta aktiivisuus on silti oltava mukana. Teiden ratsastaminen onnistui hieman paremmin kuin aikaisemmilla tehtävillä, mutta vieläkin tahdoin oikaista etenkin kaarevilla linjoilla. Loppua kohti näkyi siis jo vähän parannusta, mutta korjattavaa olisi ollut silti vielä melkoisesti.

Loppuraveissa haimme hevosia venyttämään eteen ja alas. Opettaja kehotti ratsastamaan kunnolla isoa ravia. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä saan kyllä Jetin askeleeseen ehkä vauhtia, mutta en osaa pidentää sitä. Niinpä Jetti yleensä alkaa tikata lyhyitä askelia tiuhemmin, vaikka koetan oikeasti pyytää sitä venyttämään askelta. Tällä kertaa Jetti kuitenkin tarjosi parempaa ravia kuin toviin. Pyöreys ja venyttäminen ohjan perässä katosivat aika ajoin, mutta olin aika tyytyväinen raviin. Eteenpäinpyrkimys oli hyvä, ja Jetti säilytti sen kohtuullisesti. Tällaisella ravilla ei varmasti tulisi koulupapereihin kommenttia ponnettomuudesta. Vaikka tunnin treenit menivätkin paikoin aika plörinäksi, ei se onneksi latistanut fiilistä. Tekniikkatreenit tulivat tarpeeseen ja olivat hankaluudesta huolimatta tosi kivoja. Hauska huomata, kuinka 40 sentin esteet voivatkin tuottaa näin paljon hankaluuksia, kun hyvinä päivinä 90 sentin esteet eivät tunnu missään. Omalla tavallaan odotankin kisakauden hiljenemistä, jotta pääsemme menemään tällaisia treenejä enemmänkin. Ne kuitenkin auttavat hurjasti myös vähän isommilla esteillä.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ohjissa roikkuva apina

Hnnnngh. Siinäpä tiivistetysti fiilikset siitä, miten keskiviikon valmennusryhmän tunti sujui. Palaset tunnille olivat tosin kohdillaan: ratsukoita vain neljä ja luvassa koulutreeniä mahdollisen kisaratsuni eli Manun kanssa. Tähdet ja kuu tosin eivät tainneet olla ihan prikulleen kohdillaan, kun tunti meni vähän alavireisissä tunnelmissa. Tunnin treeniaiheena olivat siirtymät kiinnittäen huomiota pyöreyden säilymiseen. Siirtymät teimme ympyröillä.

Käynnistä valmistelimme siirtymisen raviin väistättämällä takaosaa hieman ulos. Kun hevonen vastasi väistöön pyöristymällä ja kevenemällä sopivasti edestä, sai valmistella siirtymän raviin. Manu tahtoi päästä molemmissa kierroksissa pullahtamaan aina ulkoa etuosalla karkuun. Sen lisäksi se ei tahtonut juuri asettua, vaan minun avittamani väänsi kaulansa mutkalle. Sain siis ensin yrittää saada tämän ongelman ratkaistua ennen kuin oli yhtään järkeä kokeilla takaosan väistätystä. Aika paljon toppuutteluita vaati ylipäänsä saada Manu kuulolle. Sen jälkeen saattoi alkaa oikaista kaulaa ja ajatella asetusta oikein niskasta. Pitkän työstön aikana saimme muutamia kivoja hetkiä, kun Manu oli takaosan väistössä rento ja pyöreä. Siirtymisissä raviin paketti kuitenkin pääsi hajoamaan kerta toisen jälkeen, ja Manu valahti tavarajunaksi. Hnnnngh! Pisti kieltämättä turhauttamaan, kun palikat levisivät jatkuvasti sikin sokin eikä edistymistä tuntunut tulevan. Turhautuminen ei tietysti auttanut mitään, yllätys! Ravi sitten siirtymien jälkeen tahtoi olla kiireistä. Minulla ei juuri ollut vaikutusvaltaa siihen, mitä vauhtia Manu meni. Ei ainakaan paria askelta pidempään.

Laukannostot teimme myös käynnistä, mutta tällä kertaa kuviona oli väistättää takaosaa vähän sisemmäs. Kun hevonen antoi siinä myöten, saattoi laukan nostaa. Hetkittäin saimme Manun kanssa ihan asiallisia pätkiä väistöosuudessa, mutta paketti levisi aina laukannostossa. Jälleen liian monta palasta minulle yhtä aikaa hallittavaksi. Muutenkin annoin Manun olla turhan hidas reagoimaan pohkeeseen. Siitä on tosin syyttäminen minua. Koko tunnin ajan ratsastin älyttömästi ohjalla, kun pohkeet olivat lähinnä koristeena. Yritäpä siinä sitten taikaiskusta saada hevonen herkäksi jalalle, kun sen ei ole tarvinnut siihen reagoida eteenpäin pyytävänä apuna tunnin aikana juuri ollenkaan. Laukka jatkoi samalla teemalla kuin ravi eli aika kiireistä harppomistahan se oli. Opettaja ohjeisti lyhentämään, mutta taitoni loppuivat kesken. Pohjeratsastus oli edelleen puutteellista, mutta muutamana hetkenä sain jalkani toimimaan ja Manun suoremmaksi, jolloin se sai etu- ja takaosansa peräkkäin ja tarjosi muutaman kivan laukka-askeleen. Sitten se kuuluisa paketti levisi taas käsiin. Hnnnngh!

Loppuraveissa Manu otti välillä pidätteet vastaan kivasti, mutta lähti kiirehtimään aina, kun kuvittelin sen tasaantuneen pysyvästi. Venyttelin hermojani melkoisesti, kun yritin kertoa Manulle, että se osaa kuin osaakin mennä tasaista, sopivan rauhaisaa ravia ihan pitkiäkin pätkiä. Ruuna ei tosin ollut asiasta samaa mieltä, vaan saimme käydä melkoisia neuvotteluita. Tunnista jäi kyllä aika ankea fiilis. Kouluratsastus on vaikeaa! Vielä vaikeampaa se on, jos ei osaa käyttää pohkeita juuri nimeksikään, vaan roikkuu ohjissa kuin mikäkin apina parasta toivoen. Opettaja kyseli tunnin lopuksi ajatuksia koulukisaratsuista. Nolotti kyllä sanoa, että Manua olin ajatellut. Menomme ei todellakaan ollut sellaista, että sitä kannattaisi kouluaitojen sisään mennä esittämään. Oppisinkohan vaikka ihmeen kautta ratsastamaan tässä parissa viikossa? Toivoa sopii, muuten koulukisasuunnitelmat ovat melkoisen auki ratsun osalta. No, jospa ehtisin vielä ainakin kertaalleen mennä Manulla ja jopa kokeilla niiden pohkeiden käyttöä. Villi suunnitelma!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Numeroiden taikaa

Este numero 1. © Mira
Sunnuntaina starttasi O-Rin syyskisakausi estekisoilla. Osallistuin Lorella 70–80 sentin luokkaan, jonka arvosteluna oli 367.1. Kisat hypättiin kentän huonon kunnon vuoksi maneesissa, mutta verryttely onneksi pystyttiin tekemään kentällä. JKH-tiimimme oli luokassa täydellisesti edustettuna, sillä lisäkseni myös Nora ja Kaisa olivat mukana. Yhteensä luokassa ratsasti 12 ratsukkoa.

Lore ehti mennä alle 50–60 sentin luokan puhtaalla ja mukavan tasaisella suorituksella. Sain napattua sen suoraan aiemmalta ratsastajalta, joten ratsun ei tarvinnut käydä tallissa mutkaa. Koska Lore oli jo mennyt yhden luokan alle, pidin verryttelyn kevyenä. Testasin kaasun, jarrun ja ratin sekä otin oikeassa laukassa kaksi hyppyä pystylle ja yhden okserille. Hypyt olivat ihan ok, joten päätin olla hyppäämättä enempää ja antaa Loren vähän huilia. Oma vuoroni koitti sopivan nopeasti. Rataan tutustumisessa olin katsonut pari mahdollista uusintatietä, mutta tapani mukaisesti päätin ratsastaa ensin perusradan ja katsoa sen pohjalta, millaisia ratkaisuja uusinnassa kannattaisi tehdä.

Kiitokset Noralle tästä!
Tervehdyksen jälkeen lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Lore tuntui hieman ponnettomalta, joten kosketin sitä kevyesti raipalla. Onneksi en napauttanut, sillä Lore reagoi jo tähän huomautukseen selvästi. Ykköselle oli vielä hyvin matkaa, joten rauhoitin menoa ja tein pieniä puolipidätteitä tasapainottamaan etenemistä. Ykkönen ylittyi hyvin, ja Lore vaihtoi siinä laukan hienosti oikeaksi. Tie kakkoselle pääsi valumaan vähän ulos, ja näin ponnistuspaikan joko jäävän turhan kauas tai tulevan vähän juureen. Päätin itse odottaa rauhassa ja antaa Loren päättää, kumpi oli sille mieluisampi. Lore otti sen miniaskeleen, jota vähän enteilinkin. Suoran linjan kolmoselle Lore menikin sitten ihan kohtuullisesti neljällä askeleella. Sen jälkeen olimme vasemmassa laukassa, jonka korjasin ravin kautta oikeaksi. Neloselle tuli hyvä hyppy, mutta Lore ei vaihtanut kuin etupäänsä vasempaan laukkaan. Takapää jäi siis oikeaan laukkaan. Tuijottelin esteen jälkeen monta kertaa Loren jalkoja miettien, missä laukassa se oli. Vasta toisessa kaarteessa tajusin sen mökeltävän ristilaukkaa. Matkaa viitosena olleelle askeleen sarjalle oli liian vähän, joten en ehtinyt enää korjata. Päätin yrittää ratsastaa mahdollisimman rauhassa, jotta Lore selviytyisi tulevat hypyt ristilaukasta huolimatta. Sarjan a-osalle tulikin kolautus, mutta b-osalle Lore venyi hienosti askeleella. Sen jälkeen Lore oli vasemmassa laukassa, jota en ehtinyt korjata pois ennen kuin olimme jo tulossa kuutoselle. Vastalaukkakaarre ei haitannut Lorea, vaan se selvitti suoralla linjalla olleen kuutosen ja seiskan vaivatta ottaen niiden väliin viisi askelta. Seiskan jälkeen olimme edelleen vasemmassa laukassa, mutta edelleenkään en ehtinyt ajatella vaihtoa ravin kautta, sillä perusradan viimeinen este eli numero kahdeksan oli jo lähellä. Niinpä vedimme vielä toisen vastalaukkakaarteen, mistä huolimatta Lore hyppäsi kasin ongelmitta. Perusrata meni siis puhtaasti, joten suuntasimme uusintaan.

Este 4 ja 10. © Mira
Perusradan viimeisen esteen jälkeen jatkoimme suoraa linjaa kohti uusinnan ensimmäistä estettä eli ysiä. Lore oli edelleen vasemmassa laukassa, mutta selviytyi ysille neljällä askeleella ja hyppäsi sen hyvin. Ysin jälkeen Lore oli mielestäni vielä vasemmassa laukassa, mutta videolta katsottuna ainakin lähestymisessä kympille se on myötälaukassa. En uskaltanut kääntää oikotietä kympille, sillä Lore ei ollut riittävän lyhyessä laukassa, jotta olisin uskonut sen kääntyvän helposti. Kympille Lore pääsikin sitten ampaisemaan turhan kaukaa, mutta ainakin laukka vaihtui helposti vasempaan. Koska hyppy lähti näin kaukaa, sain unohtaa toisenkin uusintareitin ja mennä suosiolla pidempää tietä. Yhdentenätoista ollut sarja meni nyt moitteetta, ja Lore vaihtoi b-osan hypyssä laukan toivotusti oikeaan.

Este 7 ja 13. © Mira
Nyt jäljellä oli enää suora linja esteillä 12 ja 13. Este numero kaksitoista meni hyvin, vaikka Lore vaihtoi siinä laukan vasemmaksi. Sitten tajusin olevani uusinnassa ja ajattelin, että tässäpä on hyvä paikka ratsastaa eteen. Siis mitä ihmettä? Kuka höhlä lähtee tällaisella linjalla ratsastamaan eteen, kun tietyn metrimäärän päässä odottaa este? Aivan älyttömän tyhmä veto minulta enkä yhtään tajua, mikä aukko ajatteluuni tuli. Lore vastasi pohjeapuuni välittömästi ja kiihdytti hieman. Onneksi ratsulla oli kuitenkin järki mukana. Aiemmin hyvä viiden laukan väli kävi nyt ahtaaksi, mutta Lore tajusi vähän jarruttaa viimeistä askeltaan. Takajalat kopsahtivat kuitenkin puomiin hyvin kuuluvasti, mutta tällä kertaa hyvällä tuurilla puomi pysyi ylhäällä. Huh! Näin pääsimme puhtaalla tuloksella myös uusinnan maaliin.



Loppujen lopuksi suorituksemme riitti kolmanteen sijaan, sopivasti toiseksi sijoittuneen Noran seuraksi palkintojenjakoon. Aika osuvasti, ratsuna Flower III, sijoitus 3:s. Hieno, Lore! Radassa tyytyväinen olin siihen, kuinka reippaan rohkeasti Lore eteni. Jarrut tosin tahtoivat vähän olla hukassa, mutta siitä ei ollut syyttäminen hevosta. Lorehan jarrutti aina, kun sain avut oikein perille. Omassa ratsastuksessani olin tyytyväinen siihen, että maltoin kohtuullisesti. Ratsastin, mutta en painanut koko ajan päälle. Lore tuntui ihan tyytyväiseltä eikä vaikuttanut kertaakaan siltä, että olisi miettinyt kieltäytymistä tai ohimenoa. Suunniteltujen uusintateiden jättäminen välistä oli myös varsin fiksu veto. Kyllä se jotain kehitystä on, kun ei väkipakolla lähde tekemään hulluja ratkaisuja, vaan osaa katsoa sen hetken tilanteen ja edetä sen mukaan. Sen verran kivaa Loren kanssa joka tapauksessa oli, että toivon sitä estekisaratsukseni kyllä toistekin.

Videosta kiitos Alekseille ja kuvista kiitos Miralle!

lauantai 23. elokuuta 2014

Kolmen startin harjoitusestekisat

Lauantaina vuorossa oli Tallinmäen harjoitusestekisat. Alun perin minulla piti mennä vain Jetillä 90 senttiä, mutta perjantai-iltana suunnitelmat muuttuivat niin mukavasti, että sain osallistua vielä Hilimalla ristikkoon (ensimmäistä kertaa koko ratsastusurallani!) ja 50 senttiin. Ristikon ja 50 sentin luokkien arvosteluna oli A.1.0 ja 90 sentin puolestaan 367.2. Kisapäivä vaikutti oikein kivalta kolmen startin kera. Molemmat hevoset menivät kisoissa vain minulla.

Hilima 50 sentin nelosesteellä. © Pipsa A-S.
Hiliman kanssa otin verryttelyssä tehtäväkseni etsiä jarruja ja ohjaustehostinta. Ne molemmat olivat alkupuolella aika hukassa. Tallille valmistui juuri kisoihin sopivasti pienempi kakkoskenttä, joka oli kooltaan noin 16x30 metriä. Tila tahtoi käydä pahasti ahtaaksi, kun Hilima kipitti menemään enkä saanut sitä toppuuteltua juuri nimeksikään. Tahkosimme sitten tovin käynnissä muun muassa sitä, miten kulmat oikein mennään ja onko asettuminen ja taipuminen toiveajattelua vai ei. Käynnissä Hilima tuli aika mukavasti kuulolle, mutta ravissa ja laukassa vauhtivaihde tahtoi jumittua päälle. Hypyt niin ristikko- kuin 50 sentin luokkaa varten menivät ihan mukavasti. Pari ravilähestymistä pääsi tulemaan, mutta luotin Hiliman selviytyvän esteiden yli siinäkin askellajissa niin kuin se tekikin. Esteiden jälkeen se olikin taas vauhdissa, jolloin ratti tahtoi kadota. Noiden hetkien jälkeen kertasimme taas asioita käynnissä, kunnes Hilima kuunteli edes toisella korvallaan. Onneksi niin ristikko- kuin 50 sentin luokan radat olivat samoja sekä varsin kilttejä, joten tiesin meillä olevan tarpeen vaatiessa riittävästi tilaa rauhoittua hyppyjen välillä. Niinpä en panikoinut verkan ylireippaista hetkistä, vaan keskityin olemaan avuillani mahdollisimman looginen.

Ristikkoluokassa ei ollut okseria, muuten
rata oli sama kuin tämä 50 sentin ratapiirros.
Ristikkoluokan ykköselle lähdimme vasemmassa laukassa, joka tosin ehti pudota raville ennen esteelle pääsyä. En häiriintynyt tästä, vaan keskityin ohjaamaan Hiliman esteelle. Se ravasi ponnekkaasti ristikkoa kohti ja nosti sillä toivotusti oikean laukan. Kakkosen yli pääsimme laukassa, ja sen jälkeen sain jarrutella Hiliman raviin nostaakseni vasemman laukan. Jarrutusmatka oli melkoinen, mutta vasen laukka nousi ajoissa ennen kolmosta. Kolmosen ja nelosen suora linja meni kahdeksalla askeleella, joista viimeinen oli vähän tynkä. Nelosen jälkeen Hilima oli ristilaukassa, jonka korjasin ravin kautta pois. Viitoselle tultaessa laukka putosi taas, mutta Hilima ravasi ristikon yli helposti. Sen jälkeen nostin oikean laukan ja valmistauduin radan viimeisille esteille, kuutosen ja seiskan suoralle linjalle. Kuutonen ylittyi kivasti, ja seiskalle pääsimme kahdeksalla askeleella. Hilima selvitti senkin ongelmitta, ja niin olimme maalissa puhtaalla suorituksella. Hymyilin niin aurinkoisena, aivan kuin olisin mennyt isommankin luokan.

50 sentin radalle lähdin ristikkoluokan ansiosta luottavaisin mielin. Kunhan vain muistaisin ohjata, ei estekorkeus tuottaisi Hilimalle mitään vaikeuksia. Ratakin oli tosiaan sama kuin ristikkoluokassa. Ykköselle lähdimme siis taas vasemmassa laukassa. Nyt pääsimme esteelle laukassa, ja Hilima vaihtoi siinä näppärästi laukan oikeaksi. Kakkoselle Hilima pääsi lähtemään ehkä aavistuksen kauempaa, mutta se ei tuottanut ongelmia. Laukan korjasin vasemmaksi ravin kautta. Nyt kolmosen ja nelosen suora linja meni sujuvasti seitsemällä askeleella, ja laukka säilyi vasempana nelosenkin jälkeen. Viitonen ei tuottanut ongelmia, vaan se ylitettiin helposti. Sen jälkeen tein taas laukankorjauksen ravin kautta oikeaksi. Kuutosen ja seiskan linja hurahti kahdeksalla askeleella ilman ongelmia, joten pääsimme myös 50 sentin radalla puhtaasti maaliin. Kuten arvata saattaa, olin taas ihan mielissäni! Hilima nappasi siis kaksi punavalkoista ruusuketta, mikä oli rutkasti parannusta edelliskertaamme harjoitusestekisoissa. Silloin kun jätin ratin kotiin, minkä seurauksena saimme kahden ohimenon vuoksi hylätyn tuloksen 60 sentin radalta. Nyt petrasimme niin hyvin, että tahdon kyllä kolmannenkin kerran Hilimalla estekisoihin.



90 sentin radan ykköseste. Vielä
hymyilyttää, kun puomi on paikoillaan.
© Pipsa A-S.
Hiliman jälkeen sain huilata kolmen luokan ajan, kunnes tuli vuoro lähteä Jetin kanssa verryttelemään 90 sentin luokkaa varten. Ehdin käydä pellolla kävelemässä ja ravaamassa ennen kuin siirryin kakkoskentälle. Jetin piti vähän tuijotella kenttää ja etenkin pikkuriikkistä kuoppaa, jolloin eteenpäinpyrkimys oli aika onnetonta. Yritin nohittaa Jettiä liikkumaan, mutta pienellä kentällä aidat tuppasivat tulemaan aina vastaan. Kaikeksi onneksi olin niin ajoissa verryttelemässä, että sain kentän kokonaan omaan käyttööni. Hommasta ei olisi todennäköisesti tullut mitään, jos porukkaa olisi ollut enemmän. Verryttelyhyppyinä otin pari kertaa noin 70 sentin ja sitten noin 90 sentin pystyn. Pienemmän esteen hypyt olivat melkoisen jarruttavia, mutta menimme kuitenkin yli. 90 sentin pystyn ylitys oli aika pitkälti samanlaista, mutta ihmeen kaupalla sain pidettyä pääni viileänä enkä lähtenyt lentämään, vaan odotin. Jetti pääsi esteistä yli hitaammastakin vauhdista. Okserin jätin kokonaan rauhaan ja päätin näiden hyppyjen riittävän.

Lähdimme liikkeelle vasemmassa kierroksessa. Heti alussa Jetti pällisteli jotain reunalla ollutt, keri itsensä sumppuun ja katosi tuntumalta. Mietin kyllä, että tuntuupa jännältä, mutta ratkaisin tilanteen komentamalla eteen. Jälkikäteen ajateltuna oikea ratkaisu olisi ollut pyöräyttää päätyyn ympyrä, hakea hevonen kuulolle ja aloittaa suoritus vasta sitten. Minulla tätä jälkiviisautta ei tietenkään ollut radalla käytettävissä, joten suuntasin ensimmäistä estettä kohti. Jetti tuntui hieman häilyvältä, mutta sain ohjattua sen esteelle. Hyppy lähti ihan ok, mutta joko Jetti ei nostanut takasiaan tai lässähdin liian raskaasti alas satulaan, sillä teimme tyypillisen ensimmäisen virheen esteen eli otimme puomin mukaan. Pah! Sain kuitenkin jatkettua matkaa kakkoselle.


Kolmosesteellä. © Pipsa A-S.
Jetti jarrutti sille melkoisesti, mutta oli menossa kuitenkin yli. Oma mukautumiseni oli kuitenkin niin ja näin. Kakkosen jälkeen Jetti muutaman etupäävaihdon jälkeen jäi toivotusti vasempaan laukkaan. Tässä vaiheessa muistutin itseäni rauhoittumaan, sillä en halunnut enempää virhepisteitä. Kolmosen ja nelosen suora linja meni ihan asiallisesti, ja välin pääsimme kuudella askeleella. Viitoselle tuli myös kohtuullinen hyppy, ja sain ratsastettua kaarevan linja kuutoselle ihan hyvin. Jetti nappasi myös kuutosella toivotusti oikean laukan. Sitten edessä oli perusradan viimeinen este eli seiska, joka ylittyi puhtaasti, joten pääsimme 90 sentin radan ensimmäisen vaiheen maaliin neljän virhepisteen kanssa. Sijoituksemme luokassa oli 3/3.



Niin olivat harjoitusestekisat ohi. Hiliman kanssa tehtyihin suorituksiin olin älyttömän tyytyväinen. Radat menivät melko sujuvasti, ja muistin ohjata ja olla päättäväinen esteelle suunnatessa. En kuitenkaan omasta mielestäni tuupannut tai törkkinyt, jolloin Hilima sai työrauhan. Jetin kanssa ensimmäisen esteen kirous oli ärsyttävä ja todella harmillinen. Olisin niin mielusti ratsastanut nollaradan. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että pääkoppani pysyi pudotuksen jälkeen kasassa enkä antanut sen virheen pilata loppurataa. Jetti meni heräämisen jälkeen radan tasaisen varmasti niin kuin muulloinkin, joten se ei ainakaan ottanut puomin pudotuksesta itseensä. Hyvä niin. Opinpahan taas sen, että jos ratsu tuntuu haahuilevalta, silloin ei lähdetä radalle, vaan haetaan se ensin kuulolle. Toivottavasti muistan tämän muissa kisoissa, niin silloin on taas oppi mennyt perille.

Videoista kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Pipsalle!

perjantai 22. elokuuta 2014

Iltamaastossa

Perjantaina kävimme Jetin ja kolmen muun ratsukon voimin rauhallisen lenkin Tallinmäen maastossa. Valitsimme tällä kertaa reitiksi sen lenkin, jota emme ole toviin menneetkään. Oli kivaa vaihtelua käydä käppäilemässä sillä reitillä. Koska lenkin oli tarkoitus olla rauhallinen, otimme vain yhden laukkapätkän. Jetti oli vähän jännittyneempi laukassa, kun ei varmaan muka muistanut tahkonneensa tätäkin reittiä sen sata ja yksi kertaa. Reissu meni kuitenkin varsin mukavasti ja leppoisasti. Iltamaasto olikin just sopiva viikonlopun aloitus sekä valmistelutreeni kisoja varten.

torstai 21. elokuuta 2014

Se tunne

Torstaina Tallinmäen tunnilla oli jo melkein ruuhkaa, kun ratsukoita oli kuusi. Pääsimme Jetin kanssa treenaamaan odotetusti tallin lauantaisia harjoitusestekisoja varten. Alkuverryttely mentiin tällä kertaa mukavan tarkasti ohjattuna ja sopivasti koko ajan jotain tehden, mikä viritti mielen keskittymään aika hyvin.

Teimme käynti-ravi-käyntisiirtymiä, harjoitusravissa istuen väistätimme takaosaa uralta sisemmäs ja teimme täyskaartoja sekä laukkasimme tehden laukanvaihtoja täyskaartojen avulla. Oli älyttömän näppärää, kun opettaja ilmoitti aina, kun piti tehdä siirtymä tai täyskaarto, jolloin oma keskittyminen sai olla kokonaan itse tehtävän tekemisessä. Tämä tuntui parantavan hieman ratsastustani, sillä Jetti oli verryttelyssä aika mukava. Siirtymisissä sitä sai toki herätellä, mutta sen jälkeen esimerkiksi takaosan väistätykset ja etenkin laukanvaihdot täyskaartojen avulla sujuivat mukavasti. Tällä kertaa laukat vaihtuivat molempiin suuntiin ilman kummempia ongelmia.

Ennen rataa hyppäsimme muutamia yksittäisiä tehtäviä hyviä, tilaa käyttäviä teitä ja laukanvaihtoja miettien. Koska yksittäiset tehtävät ja niiden ideat tulivat pitkälti mukaan radalle (ratapiirroksen esteet 1–7), kertaan tällä kertaa vain sen sujumisen. Seitsemän esteen rata oli noin 70–80 sentin tuntumassa. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa ykkösenä olleelle kavaletille tähdäten. Unohdin herättää Jetin, jolloin kömmimme kavaletin yli, kuski päättömästi virheelle hymyillen. Sen jälkeen ratsastin Jettiä vähän eteen, jolloin kaareva linja esteeltä 2 esteelle 3 sujui ihan ok. Tien kanssa olisin saanut olla hieman tarkempi tosin. Kolmosen jälkeen muistutin Jettiä säilyttämään laukan kaarteenkin ajan, jolloin pääsimme neloselle ihan hyvin. Siitä kaareva linja viitoselle meni paremmin kuin aikaisempi kaarre, mutta laukka piti korjata viitosen jälkeen lennosta oikeaksi. Kuutosen kaarre teki taas tepposet eli Jetti pääsi hidastamaan sen aikana. Tuijotin kuutosta ja mietin, että jotain tarvitsisi tehdä. Ratkaisu? En tehnyt mitään. Nerokasta, hah. Niinpä kuutoselle tuli jarruttava hyppy, jolloin tiesin suoralle linjalle tulevan yhden turhan askeleen. Niinpä menimme neljän askeleen välin viidellä askeleella. Suurempaa ongelmaa siitä ei seurannut, vaan pääsimme hyppäämään seiskan ihan asiallisesti, ja rata oli siinä. Itseä jäi vain harmittamaan oman reagoinnin hitaus. Onhan se toki edistystä, että huomaan, milloin tulisi reagoida. Vielä kun saisi sen huomion jälkeen tehtyä ajoissa jotain. Positiivista oli kuitenkin se, että osasin ottaa paikoin sopivan rauhassa enkä pusertanut Jettiä joka askeleella.

Radan jälkeen saimme ottaa vielä neljän hypyn miniradan (esteet A–D) kisakorkeudessa eli meille esteet nousivat noin 90 senttiin. Päätin tsempata tälle kierrokselle, jotta emme rämpisi yhtään enempää enää. Lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi hitusen jarruttaen, jonka jälkeen tajusin ratsastaa eteen ja rauhoittua. Sen avulla pääsimme kakkosesteelle sujuvasti viidellä askeleella. Kaarteessa kolmoselle muistin pitää Jetin liikkeellä, jolloin kolmonenkin ylittyi asiallisesti. Laukan tosin sai korjata ristilaukasta oikeaksi lennosta. Huolehdin taas kaarteen aikana laukasta, jonka jälkeen pääsin rauhoittumaan. Nelonen näytti muka isolta, mutta keskityin katsomaan esteen yli. Siten Jetti pääsi tekemään oman osuutensa rauhassa ja hyppäsi miniradan viimeisenkin esteen puhtaasti ja ongelmitta. Jeij!

Hyppelyt päättyivät tähän, ja loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Hassua oli se, kuinka kivaa tänään tunnilla oli, vaikka tehtävät eivät menneetkään aina prikulleen oikein. Jotenkin meno ja meininki olivat kuitenkin niin kohdillaan, että hymyilin pöllönä selässä ja kehuin Jettiä tuon tuosta. Ehkä se hyvä fiilis tuli siitä, kun sain soviteltua ratsastamisen ja rauhassa olemisen yhtälöä taas vähän paremmin. Kivaa, että hyvään fiilikseen ei tarvita täydellistä suoritusta, vaan yrittäminen ja onnistumiset ilahduttavat myös. Tämä oli just sopiva treeni kisoja ajatellen. Nyt taas vain hermoja kasailemaan, niin jospa kisapäiväkin hurahtaisi mukavissa merkeissä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Aika asiallista

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli ihanasti vain neljä ratsukkoa ja aiheena esteitä tulevan viikonlopun kisojen vuoksi. Ratsukseni sain odotetusti Loren, jolla pääsen menemään myös seuraestekisojen 70–80 sentin luokan.

Alkulämmittelyn jälkeen otimme verryttelyhypyt kahden pienen pystyn suoralle linjalle, jonka väli tuli päästä kuudella askeleella. Tulimme tehtävän vasemmassa kierroksessa kolmesti, ja Lore suoriutui siitä mallikelpoisesti. Kertaakaan ei ollut ongelmia askelmäärissä, vaan Lore kuunteli ja odotti hienosti. Sain myös itse ratsastettua riittävästi, mutta en liikaa. Seuraavaksi tulimme saman tehtävän, mutta nyt oikeassa kierroksessa siten, että ensimmäisenä oli okseri, toisena pysty. Väliin piti nyt saada viisi askelta. Kolmen kierroksen aikana esitimme yhden lähelle tulleen, yhden vähän lähelle tulleen ja yhden kohtuullisen suorituksen. Lisäpulman Lore toi tehtävälle vaihtamalla aina ensimmäisessä hypyssä turhaan laukan vasemmaksi. Toisen esteen ponnistuspaikkaongelmat lähtivät liikkeelle siitä, kun en saanut okserille sopivaa paikkaa. Jostain syystä ratsastin tehtävälle varovaisesti, vaikka nyt olisi saanut edetä sujuvammin. Näiden jälkeen hyppäsimme kertaalleen yksittäisen portin. Lore jarrutti hieman esteelle, mutta ei piitannut siitä pahemmin. Veikkaan jarrutuksenkin johtuneen portin sijasta liian pitkäksi venyneestä laukasta.

Sitten pääsimme tulemaan pienen radan (ratapiirroksen esteet 1–4). Lähdimme matkaan oikeassa laukassa ylittäen nyt puomilla korotetun portin. Tulimme edelleen vähän liian pitkällä laukalla, mutta päätin odottaa mieluummin kuin usuttaa Loren liian kaukaa. Sen seurauksena tulimmekin aika lähelle porttia, mutta Lore hyppäsi sen kiltisti. Siitä matka jatkui lävistäjällä olleelle okserille, jolle odotin myös vähän pienempää askelta. Lore kuitenkin ratkaisi tilanteen hyppäämällä kauempaa, vaikka en omasta mielestäni rohkaissut sitä siihen, vaan juuri päinvastoin. Vaihtuipa laukka kuitenkin toivotusti vasemmaksi. Matka jatkui toiselle lävistäjällä olleelle pystylle, jonka hyppy oli ok. Siitä oli kaareva linja ensimmäisenä hypätylle portille. Unohdin tehdä kaarretta, jolloin oikaisin vähän liikaa. Tuloksena oli hieman lähelle ajautunut hyppy, josta Lore kuitenkin selviytyi mallikelpoisesti. Mitä nyt vaihtoi laukan turhaan vasemmaksi, mutta korjasin sen radan päätteeksi ravin kautta pois.

Seuraavaksi tulimme kuuden hypyn radan esteillä 1–6. Lähdimme matkaan oikeassa laukassa hypäten portin, joka meni tällä kertaa aika ok. Siitä jatkoimme lävistäjäokserille, jota maltoin odottaa nyt hyvin. Lore seurasi esimerkkiäni ja tuli kakkoselle aika hyvään paikkaan ja vaihtoi vielä hypyssä laukan toivotusti vasemmaksi. Kolmosena ollut lävistäjäpysty samoin kuin nelosena kaarevan linjan päässä ollut pysty menivät nyt tasaisesti, kun tie oli aiempaa parempi. Laukan jouduin korjaamaan nelosen jälkeen ravin kautta oikeaksi. Sen jälkeen jatkoimme kohti viitosen ja kuutosen suoraa linjaa. Viitoselle huomasin hukanneeni ponnistuspaikan, mutta arvelin Loren löytävän sen. Vaan mitä! Lore alkoi nirsoilla ja livahti viitosokserista vasemmalta ohi. En yhtään ehtinyt ennakoida tätä. Niinpä pääsimme ottamaan uuden lähestymisen, jossa olin hyvin tarkka, ettei Lore kuvittelisi voivansa livahtaa minne halusi. Nyt pääsimme viitosen asiallisesti ja kuutoselle ylsimme helposti, jopa vähän ahtaastikin viidellä askeleella. Se ylittyi myös hyvin, jonka jälkeen ratamme oli siinä. Laukan toki sain vielä korjata kuutosen jälkeen ravin kautta oikeaksi, sillä Lore oli vaihtanut sen viitosella vasemmaksi.

Lopuksi tulimme vielä lyhyen radan (ratapiirroksen esteet 1, 3 ja 2), jolla sai halutessaan vähän oikaista mutkia, mutta ei mennä ihan päättömästi. Lähdimme matkaan vasemmassa kierroksessa ja hyppäsimme portin nyt toisesta suunnasta. Se ylittyi kivasti, jolloin matka jatkui kakkosena olleelle lävistäjäpystylle. Otin sille tietoisesti hieman tiukemman tien ja hyppäsin sen hitusen vinosti. Lore suhtautui tähän hyvin, mutta ei vaihtanut odotetusti hypyssä laukkaa oikeaksi, vaan sain korjata sen ravin kautta pois. Sen jälkeen kaarsimme vielä kolmosena olleelle lävistäjäokserille. Sain oltua taas rauhassa ja nähtyä ponnistuspaikan, jolloin tulimme viimeiselle hypylle tosi nätisti. Lore palkitsi homman vielä vaihtamalla hypyssä laukan toivotusti vasemmaksi. Siihen päättyivät samalla meidän tunnin hyppelymme.



Kaiken kaikkiaan ja tuosta yhdestä ohimenosta huolimatta tunnista jäi tosi hyvä fiilis. Menomme Loren kanssa oli aika asiallista. Ei tietoa mistään kaahottamisesta saati hidastelusta, vaan sujuimme aika hyvin. Oli huippua huomata, kuinka osasin vaikuttaa ja olla rennosti jälleen kerran sopivassa suhteessa. Se kun ei ole minulle mikään helppo juttu. Lore tuntui tänään mukavan rennolta, jolloin sitä oli mukava ratsastaa. Tämän treenin perusteella odotan sunnuntain estekisoja kohtuullisen luottavaisin mielin. Kunhan maltan pitää sielläkin pääni sopivan kylmänä, niin eiköhän ratamme mene ihan mukavasti.

Videoista kiitos Alekseille!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ihanan kamalat koulukisat

The Kouluratsukko. © Kaisa
MuR:n ja ORK:n kisaviikonlopun toisena päivänä eli sunnuntaina oli vuorossa koulukisat. Hellepäivän pehmentämä pääni päätti koulukisoihin osallistumisen olevan nerokas ajatus, kun taas kisapäivänä mieli teki jäädä peiton alle piiloon. En käsitä, miten voinkin jännittää koulukisoja näin paljon! Jetti ei onneksi ollut kisoista moksistaan, joten sain puleerattua sen kuntoon ja laitoin sille jopa sykeröt. Kaipa sisäinen kouluratsastajani sitten oli vähän innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa kouluaitojen sisäpuolelle. Halusin kaiken varalta mennä kisoissa kaksi luokkaa, joten ohjelminamme olivat helppo C:1 2000 ja helppo B:3 2009.

© Anna Irjala
Verryttely tehtiin taas maneesissa, kun kisat pidettiin ulkokentällä. Molemmissa verryttelyissä Jetti tuntui tosi kivalta. Sillä oli mukavasti energiaa, muoto oli asiallinen, ja se keskittyi aika hyvin. Ehdin jo fiilistellä, millaista olisi saada samanlaista menoa kisaradalla. Verryttelyssä en tehnyt oikeastaan kummempia. Kävin kaikki askellajit läpi, vähän testasin pohkeiden läpimenoa sekä asettelin ja taivuttelin. Parit peruutukset ja laukkalävistäjät piti toki testata myös. En ratsastanut mitään suoria pätkiä ohjelmista, vaan ajattelin olla hätäilemättä niistä. Ennen omaa suoritusta sai vielä verrytellä kentällä isossa tilassa, mutta ilman raippaa toki. Jetti huomasi aina raipan puuttumisen, jolloin se pääsi vähän hyytymään. Kyllä sen suunnilleen sai hereille, kun oli topakka, mutta paras liikkuminen jäi valitettavasti maneesiin.



© Anna Irjala
C:n pääsimme aloittamaan kohtuullisesti. Ravi on vähän vaisua, mutta ei pahinta. Askeleen pidennykset keventäen ja harjoitusravissa istuen eivät juuri eronneet tavallisesti ravista, minkä valitettavasti osasin ennakoida. En vain saa ratsastettua hevosia radalla eteen, kun olen itse niin kipsissä. Kolmikaarisen kiemurauran sentään sain ratsastettua tien puolesta asiallisesti. Pysähdys napsahti pikkuisen liian aikain, mutta Jetti seisahtui hyvin. Peruutus lähti myös hyvin, mutta jäin avuilla hitaaksi, jolloin Jetti otti yhden ylimääräisen askeleen. Laukannostoihin tuomari toivoi pontevuutta, mistä olin samaa mieltä. Tuuppasin nostoissa sen verran, että Jetti protestoi hitailemalla. Oikeassa laukassa Jetti pääsi pudottamaan lyhyellä sivulla raville, kun se lähti punkemaan avonaista päätyä kohti. Säikähdin jo, että se poistuu radalta, jolloin jarrutusreaktioni oli niin voimakas, että Jetti tarjosi ravia. Sain kuitenkin kasattua pääni, nostettua laukan ja jatkettua matkaa. Laukkalävistäjät olivat muuten ok, mutta olisin saanut hinata niitä vielä lähemmäs pitkää sivua. Laukkaympyrät sen sijaan olivat aika kivoja. Kymmenen metrin ravivoltti oikeassa kierroksessa meni aika mukavasti, ja siitä oli hyvä jatkaa ohjelman lopputervehdykseen. Jetti pääsi pysähtymään vinoon, ja kun yritin korjata sitä, se nakkasi takaosansa toiseen suuntaan vinoon, hups. Jetti kuitenkin malttoi odottaa nätisti, kun tervehdin tuomaria, ja suorituksemme oli siten ohi.

Itse olin ohjelman jälkeen sitä mieltä, että ratsastukseni oli aivan kamalaa. Jännitin niin paljon, että tuuppasin ja hätäilin vallattomasti. Jetti puolestaan vastusti kaikkea ylimääräistä säätämistäni kulkemalla hitaasti. Rentous oli omasta ratsastuksestani inhottavan kaukana, mutta siitä huolimatta Jetti meni ohjelman kohtuullisen asiallisesti. Tuomarin kommentit suorituksestamme olivat seuraavat: "Melko huolellinen kokonaisuus! Saisi olla paikoin vielä paremmin pohkeen edessä. Pehmeyttä & tarkkuutta taipumiseen". Tuloksemme oli lopulta 61,25 prosenttia, jolla ylsi valkoiselle ruusukkeelle eli sijaan 3/15. Jetille tästä isot kiitokset!



© Anna Irjala
Ennen kuin oli vuoromme tuli startata helpon B:n ohjelma, olivat lähtöpalikat niin kuin C:ssä. Maneesissa tehty verryttely sujui kivasti, mutta oman vuoron odottaminen raipattomalla verrytelyalueella hyydytti etenemistä. Olin kuitenkin itse vähän rennompi, joten luotin ohjelman menevän asiallisesti, jos en sortuisi yliratsastamaan. Lähdimme liikkeelle kohtuullisesti esittäen ihan asiallisen tervehdyksen. X:ssä tehdyt kymmenen metrin voltit olivat kuvioltaan vähän epämääräiset, ja tuomari toivoi parempaa taivutusta ja peräänantoa. Nelikaarisen kiemurauran sain ratsastettua itsekseni tosi asiallisesti, tuomari taasen toivoi rehellisempiä taivutuksia. Laukkaosuuksien 15 metrin voltit olivat kuvioltaan parempia. X:ssä tehty siirtymä laukasta käyntiin osui suunnilleen kohdilleen, mutta hieman valmistelemattomana. Keskikäynti samoin kuin puoliympyrä pitkin ohjin olivat ihan kohtuullisia. Sorruin vähän tuuppamaan Jettiä, mutta se ei onneksi protestoinut pahasti. Pääsimme myös ohjelman loppupuolella kivasti takaisin raviin ja lähdimme lopputervehdystä kohti. Siihen tultiin samaan tapaan kuin C:ssä eli valitettavan vinossa. Jetti kuitenkin odotti taas hienosti tervehdykseni eikä hätäillyt.

Olin itse tähän ohjelmaan tyytyväisempi. En ollut ihan niin kipsissä enkä säätänyt sen takia lähellekään niin paljon ylimääräistä kuin C:ssä. Tuomari kommentoi suoritustamme puolestaan seuraavasti: "He B:hen pitäisi tulla parempaan peräänantoon! Ota rohkeasti napakka kuolaintuki! Erittäin huolellista ratsastusta!" Tuomarin kommentti oli hassu siihen nähden, etten ole varmasti kertaakaan mennyt B:n ohjelmaa peräänannossa enkä silti ole ikinä saanut siitä moitetta. Nyt se tuntui suurelta puutteelta, ja luin tuomarin kommentin pirunsarvet päässä siten, ettei meillä olisi ollut mitään asiaa B:hen, koska emme olleet peräänannossa. Sentään tuomari huomasi kehua lopussa jostain, ettei fiilis mennyt ihan pohjamutiin. Tuloksemme oli 59,773 prosenttia, ja sillä sijoituksemme luokassa oli 15/27.


Iloinen ratsukko. © Kaisa
Sellaiset koulukisat tällä kertaa. Loppujen lopuksi kannatti ehdottomasti käydä, vaikka jännityksen sietäminen olikin kamalaa. Jetti käyttäytyi ihanan asiallisesti ja teki parhaansa, kun sain siltä pyydettyä asiat oikein. Hassusti aloin haihatella, että jospa sitä vielä joskus kävisi seurakoulukisoissa Jetin kanssa. Sietäähän sitä kouluakin treenata eikä ulkopuolisen tuomarin palaute koskaan pahaa tee (jos pahaa mieltä ei lasketa). Seuraavat koulukisat ovatkin syyskuussa ja eri ratsulla, joten ehtiipähän välissä treenata.




Kuvista kiitos Anna Irjalalle ja Kaisalle ja videoista kiitos Kaisalle ja Riikalle. 

lauantai 16. elokuuta 2014

Mikä hevonen!

© Anna Irjala
Muhoksen Ratsastajien ja ORK:n yhteistyössä järjestämän kisaviikonlopun ensimmäinen päivä eli lauantai alkoi seuraestekisoilla. Opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen ilmoitin meidät Jetin kanssa niin 80 kuin 90 sentin luokkiin. Molemmissa arvostelu oli 367.1. Verryttely oli maneesissa, ja radan pääsi hyppäämään isolla kentällä. 80 sentin luokassa lähtönumeroni oli 22/30 ja 90 sentissä 6/22.

Verryttelyn molempiin luokkiin hoidin itsenäisesti. Ennen 80 sentin luokan verryttelyhyppyjä ehdin ratsastaa sileällä kaikki askellajit läpi. Jetti tuntui olevan kohtuullisesti hereillä, kun sain viriteltyä sen siihen mieleentilaan. Siirtymät tuntuivat auttavan parhaiten Jetin herättelyssä. Laukkakin rullasi alusta asti aika kivasti, joten siirryin ottamaan hypyt. Päätin jo etukäteen, että kunhan Jetti laukkaa ja hyppää pari kertaa hyvin, riittää se mainiosti. Yhteisverryttelyssä oli taas sen verran kuhinaa, että suurin aika meni siihen, että sain tilaa hypätä. Lopulta hyppäsin kerran ristikon, pystyn ja okserin, ja se oli siinä. Ristikolle tuli huonoin hyppy ollen vähän jarruttava, mutta pysty ja okseri sujuivat kivasti. Jetti tuntui hyvältä enkä halunnut hyydyttää sitä turhaan, joten lähdin suuntaamaan kohti kenttää ja omaa vuoroani. Radalle pääsi odottamaan jo suoritusvuorossa olevan ajaksi, ja käytin sen hyväksi ravaamalla päätyyn, jossa oli kaikenlaista rompetta. Jetti ehti vilkaista sen hyvin ennen kuin saimme lähtömerkin.

Matkaan pääsimme mukavassa vasemmassa laukassa. Ykköselle nohitin vähän äänellä, kun miniaskel alkoi näyttää mahdolliselta. Jetti kuunteli ja hyppäsi esteen hyvästä kohdasta. Kakkoseste ylittyi ihan hyvin, mutta unohdin ratsastaa kolmoselle johtavan kaarevan tien kunnolla. Niinpä ajauduimme reitiltä hieman ulos Jetin ollessa ristilaukassa. Aloin nohittaa äänellä virheeni huomattua ja katsoin ponnistuspaikan muka kohdilleen. Sorruin oikeasti vain puskemaan, jolloin Jetti hidasti huomattavasti, otti miniaskeleen ja hyppäsi kolmosen puhtaasti huonosta paikasta ja olemattomasta vauhdista. Tajusin kiittää hevosta heti hypyn jälkeen tästä pelastuksesta ja komensin itseäni rauhoittumaan, sillä edessä nelosena oli askeleen sarja.

4b. © Anna Irjala
Tie sarjan a-osalle oli aika kohtuullinen, jolloin Jetti pääsi hyppäämään koko sarjan aika hyvin. Viitonen sujui muuten hyvin, mutta olin taas hätäinen suoristautumaan kesken hypyn. Kaarevan linjan kuutoselle huristelimme hupsankeikkaa oikeassa laukassa, kun vasen olisi ollut parempi valinta. Kuutonen ylittyi joka tapauksessa ongelmitta. Seiskalle tie tuntui taas tiukalta. Jetti myös lähti hyppyyn vähän kauempaa, kun olin tainnut itse odotella miniaskelta. Pääsimme siitä eli perusradan viimeisestä esteestä puhtaasti yli ja saimme jatkaa uusintaan.

Kaareva linja kasille eli uusinnan ensimmäiselle esteelle tuli oikaistua hieman, jolloin viimeinen askel jäi miniksi. Jetti hyppäsi kuitenkin mukisematta, ja matka jatkui. Ysille yritin kääntää vähän tiukemmin, mutta en päättömästi. Kaarre söi laukkaa, joten rohkaisin taas äänellä Jettiä etenemään. Kasi ylittyikin mukavan sujuvasti. Kympille tuli hieman jarruttava askel ennen hyppyä, kun Jetti katsoi paikan kuntoon eikä ampaissut liian kaukaa. Sen jälkeen saimme vähän spurtata, sillä este numero 11 oli melkein kentän toisella puolella. Jetti laukkasi tässä kohtaa aika kivasti jo. Tein yhdelletoista tietoisen vinon hypyn, jonka Jetti meni kivasti. Kahdelletoista eli uusinnan viimeiselle esteelle känsin tiukemmin, sillä este oli varmaan 70-senttinen. Usutin Jettiä säilyttämään laukan, ja se hyppäsi vielä viimeisenkin esteen varmasti ja puhtaasti. Pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella. Jes! Tällä suorituksella nappasimme luokassa kolmannen sijan ja valkoisen ruusukkeen. Tuplajes!



90 sentin verryttelyyn opettaja antoi ohjeeksi ottaa vain pari hyppyä pystylle. Jetti oli kuitenkin hyvin verryttelty jo aiemman luokan ansiosta, joten kunhan hyppäisin pari lämmittelyhyppyä, olisi Jetti valmis. Toteutin suunnitelman niin kuin piti. Ensimmäinen hyppy pystylle oli pahasti jarruttava, kun panikoin muka isolta näyttänyttä estettä. Pääsin tulemaan pystylle heti uudelleen, jolloin liimasin pohkeet kiinni, ja annoin Jetin hoitaa osuutensa. Hyppy oli hieman hidas, mutta varma, joten kiitin Jettiä ja suuntasin kenttää kohti. Oma vuoroni oli näppärästi juuri sen jälkeen, kun poneille ollut sarjaväli muutettiin hevosille sopivaksi. Ehdin tässä välissä näyttää Jetille radalle ilmestyneen muurilaatikon ja portin. Se ei niistä tuon taivaallista piitannut. Sarjaväli oli vikkelästi pidennetty, ja sain lähtömerkin nopeasti. Tervehdys ja sitten pienen usutuksen myötä matkaan.

Matkaan lähdimme taas vasemmassa kierroksessa, sillä 90 sentin radan esteet 1–5 olivat samat kuin 80 sentissä. Jännitin luokkaa aika paljon, mikä purkautui ulos ylimääräisenä varmisteluna ja häseltämisenä. Laukka rullasi mukavasti ennen ykköstä, mutta sitten taisin alkaa säätää omiani. Jetti vähän jarrutti, mutta hyppäsi ykkösen kohtuullisesti. Kakkonen meni asiallisesti, mutta jäimme sen jälkeen ristilaukkaan. Sain pienen paniikkikohtauksen tuijottaessani valtavalta näyttänyttä kolmosta, jolloin komensin Jettiä melkoisesti äänellä eteen. Jetti lähti hyppyyn hyvin, mutta lässähdin okserilla taas kesken kaiken satulaan. Tajusin kiittää Jettiä taas hienosta oman osuutensa tekemisestä.

4a. © Anna Irjala
Sen jälkeen tajusin taas hokea itseäni rauhoittumaan, kun häseltäminen oli mennyt jo noin yli. Sitä rauhaa kestikin sitten pari askelta, kunnes ratsastin nelosena olleen sarjan tien vähän ulkona käyden. Sitten taas älämölöilin selässä. Jetti taisi sulkea korvansa viimeistään tässä vaiheessa ja hoiti osuutensa taas hyvin. Tajusin onneksi taas kiittää sitä heti b-osasta selvittyämme. Kuutosesta menimme taas yli vähän jarruttaen, mutta muutoin varmasti. Omaa mukautumista noilla oksereilla saan kyllä treenata rutkasti! Kuutonen oli viitosen nähden vähän kuin ympyrän kaarella. Olin jännittänyt tätä aluksi, mutta loppujen lopuksi se olikin aika kiva tie. Se onnistui asiallisesti, jolloin kuutosen hyppy oli ok. Perusradan viimeisinä esteinä olivat suoran linjan esteet 7 ja 8. Ne menivät ihan kohtuullisesti, vaikka kasille tuli vähän hidas hyppy. Näin pääsimme perusradan puhtaasti maaliin ja saimme jatkaa uusintaan. Olin jo aiemmin päättänyt ratsastavani rauhallisen radan tähdäten puhtaaseen suoritukseen, sillä 90 senttiä on minulle harjoittelussa oleva korkeus.

7 ja 11. © Anna Irjala
Uusinnan ensimmäinen eli este 9 lähti vähän kaukaa, mutta puhtaasti. Tie kympille oli samanlainen ympyrän kaaren kaltainen kuin esteillä 5–6, joten se meni mukavasti. Kuutosen jälkeen olimme tosin ristilaukassa, jota en ehtinyt korjata ennen yhdelletoista tuloa. Se ei onneksi haitannut, ja Jetti vaihtoi suoran linjan aikana itsensä vasempaan laukkaan ylittäen kahdenkintoista kivasti. Sen jälkeen tosin olimme taas ristilaukassa. Jetti korjasi itsensä ensin vasempaan laukkaan, kunnes kaarteessa vaihtoi toivotusti oikeaan laukkaan. Jetti eteni aika mukavasti, mutta aloin panikoida taas radan viimeistä estettä eli numeroa 13, koska se kehtasi vieläkin näyttää isolta. Usutin Jettiä taas vähän äänellä. Onneksi se ei piitannut siitä, vaan toi meidät juuri sopivaan ponnistuspaikkaan ja hyppäsi viimeisenkin esteen puhtaasti. Toinen puhdas seuraestekisojen 90 sentin rata Jetin kanssa, jes! Videolla kuuluukin hienosti, mitä Jetistä ajattelin: mahtava, upea ja hieno! Radan jälkeen oli kyllä sellainen fiilis, että ei toista! Jetti oli niin hieno! Kunnon opetusmestarin lailla se sieti jännittävän kuskin tekemät virheet ja palkitsi, kun kuski oli edes hetken rauhassa. Enempää ei hevoselta voisi toivoa. Loppujen lopuksi sijoituimme tällä menolla seitsemänsiksi eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Ei yhtään pöllömmin siihen nähden, että tavoitteena oli vain puhdas ja rauhallinen rata. Jes!



Kisapäivä oli kyllä taas kokemisen arvoinen. Oli mukava huomata, että 80 sentin rata ei tuntunut yhtään pahalta ja tohdin vähän ratsastaa siinä aikaa. 90 sentin radalla omat hermot meinasivat riekaloitua pahasti, mutta taisin silti saada ratsastettua sen verran, ettei Jetti lähtenyt sakottamaan häseltämisestäni. Jetti teki osuutensa viimeisen päälle hyvin, ja se ansaitsikin siitä kunnon taputtelut ja kehut. Ei voi olla muuta kuin iloinen, kun saa opetella tätä lajia näin opettavaisen hevosen kanssa. Kyllä kelpaa!

Videoista kiitos Alekseille ja kuvista kiitos Anna Irjalalle!

perjantai 15. elokuuta 2014

Aivot narikkaan

Mikä on yksi mainio tapa pistää aivot narikkaan ja aloittaa viikonlopun viettäminen? No maasto tietenkin! Niinpä suuntasimme Jetin kanssa Tallinmäen maastolenkille kuuden muun ratsukon kanssa. Lenkki meni pitkälti tuttuja reittejä pitkin. Vielä kun joskus oppisin ne, mutta kuljen aina niin tyytyväisenä letkassa, etten paljoa kiinnitä reittivalintoihin huomiota.

Reissun aikana otimme yhden, mukavan pitkän laukkapätkän. Jotain Jetti ehti taas laukatessa vähän pällistellä, mutta muuten käyttäytyi oikein asiallisesti. Menohaluja olisi ollut enemmän, ja olisi ruuna varmasti mielinyt livahtaa edellä menneen ohi, mutta kiltisti se kuunteli toppuutteluni. Muutoin taivalsimme lenkin ravaillen ja kävellen. Pääsimme kotimatkalla menemään myös vesireitin, jolla oli edelleen se kaatunut puunrunko. Ei muuta kuin laukassa yli! Jetti otti hyvän ilmavarankin pompatessaan noin 40 sentin korkuisen esteen yli.

Reissu meni kaikin puolin hyvin, ja aikaa taisi hurahtaa taas se tunteroinen. Tämä rentoilulenkki toimi samalla tuttuun tapaan valmisteluna viikonlopun kisoja varten. Lauantaina luvassa on seuraestekisat ja sunnuntaina seurakoulukisat. Toivottavasti luvassa on mukava ja antoisa kisaviikonloppu.

torstai 14. elokuuta 2014

Sopivan maltillista

Torstain Tallinmäen tunnilla pääsimme Jetin kanssa treenaamaan odotetusti tulevan viikonlopun estekisoja varten. Ratsukoita oli yhteensä kolme. Alkuverryttelyssä ravasimme loivaa kiemurauraa, pyörittelimme laukassa isoa kahdeksikkoa suuntaa lennosta tehtyjen laukanvaihtojen avulla muuttaen sekä lopuksi tulimme vielä laukassa loivaa kiemurauraa laukanvaihtojen kera.

Ravissa tehty loiva kiemuraura sujui ihan ok, kunhan sain Jetin sekä asettumaan ja taipumaan että liikkumaan, kun se yritti tarjota aluksi vain toista. Laukassa ympyrät ja suunnanmuutokset laukanvaihtoineen olivat ihan toimivia, kun tajusin suunnanmuutoslävistäjien lopussa ajatella taas vähän pohkeenväistöä, jotta sain estettyä Jetin pienen punkemisen uuteen suuntaan. Laukatkin vaihtuivat kohtuullisen helposti molempiin suuntiin. Laukassa tehty loiva kiemuraura vaikutti ensin muka vaikealta, sillä siinä piti vaihtaa laukka niin alku- kuin loppupuolella. Loppujen lopuksi aiemmat laukanvaihdot olivat sujuneet sen verran hyvin, että Jetti vaihtoi tälläkin kuviolla laukat aika helposti. Oli itse asiassa aika hauska tehdä vaihtoja vähän erilaisemmalla kuviolla. Tätä täytyy kokeilla toistekin. Ensimmäiset hypyt otimme kahdeksikolla, jossa tuli saada vaihdettua laukat. Vasempaan laukkaan saimme vaihdettua kyllä, mutta oikean laukan vaihdoissa esitimme tuttuja ristilaukkoja. En ottanut niistä onneksi paineita, vaan korjasin ne lennosta pois. Pyrin kyllä tiedottamaan Jetille toiveeni oikeasta laukasta selvemmin, mutta vaihdot taisivat jäädä ehkä yhteen onnistuneeseen kertaan.

Tämän jälkeen tulimme kahden kavaletin suoran linjan sekä kahden pystyn suoran linjan putkeen. Molempien väli oli 17 metriä, ja sen toivottiin menevän viidellä askeleella. Kahdella samanmittaisella välillä oli myös helppo tarkistaa, pysyikö tahti samana läpi tehtävän. Tulimme tehtävän vielä siten, että toisen suoran linjan perään tultiin vielä noin 20 metrin kaareva linja, johon piti saada kuusi askelta. Arvelin ennakkoon, ettemme saisi samoja askelmääriä väleihin, sillä ongelmanamme on hieman vaihteleva tahti. Vaan vielä mitä! Jetti liikkui mukavasti eikä edes kaarre toiselle suoralle linjalle hidastanut menoa. Sen sijaan toinen väli jäi jopa ahtaaksi viidellä askeleella. Tulimme vielä samat suorat linjat sekä kolmantena vielä kaarevan linjan putkeen. Tällä kerralla annoin ensimmäisen välin ja sen jälkeisen laukan sujua. Toisen suoran linjan ensimmäisen hypyn jälkeen tein pienen pidätteen, jolloin viisi askelta mahtui väliin paremmin. Kaarevalla linjalla laukka ei vaihtunut ensimmäisessä hypyssä oikeaksi, vaan tulimme toiseen hyppyyn ristilaukalla. Sain tien kuitenkin kuntoon, jolloin otimme väliin toivotut kuusi askelta.

Loppuun tulimme ratana esteet 1–6 noin 80 sentin tuntumassa. Sen jälkeen sain ottaa vielä kolmen estettä noin 90-senttisinä. Otin radalle tavoitteeksi sen, etten lähtisi puskemaan Jettiä, vaan luottaisin siihen, että pääsemme jokaisesta esteestä yli rauhallisemmallakin tahdilla. Ensimmäiselle esteelle tulimme vasemmassa laukassa. Olisin kaivannut vähän terävyyttä, mutta ponnistuspaikka osui kohdilleen, ja Jetti hyppäsi esteen rauhallisesti. Sen jälkeen sain korjata ristilaukan oikeaksi. Siitä matka jatkui toiselle esteelle. Nohitin Jettiä ajoissa liikkumaan ja annoin sille rauhan. Kaarre pääsi kuitenkin syömään laukkaa enkä ehtinyt reagoida riittävän nopeasti. Niinpä kakkosen ja kolmosen suoralle linjalle tuli neljän askeleen sijasta viisi. Tajusin tämän kuitenkin ajoissa ja annoin Jetin sovittaa askeleensa enkä yrittänyt puskea sitä hyppyyn kaukaa. Kolmosen jälkeen olimme toivotusti vasemmassa laukassa, ja hain taas vähän sujuvuutta menoon. Nelonen ylittyi ihan ok, ja laukka pysyi vasempana. Viitonen meni samoilla vauhdeilla, ja laukka vaihtui hypyssä hienosti oikeaksi. Siitä jatkoimme vielä kuutosena olleen kavaletin, joka ei onneksi enää tuottanut ongelmia.

Tulevien kisojen vuoksi opettaja hyppyytti meillä vielä myös pari 90 sentin estettä. Jettihän sitä ei olisi tarvinnut, mutta minulle teki hyvää nähdä taas tämän korkuiset esteet ennen kisatilannetta. Niinpä hyppäsimme ratapiirroksen esteet A–C. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Kaarre ykköselle jarrutti hieman, mutta maltoin odottaa hyvin, ja Jetti hyppäsi esteen helposti. Laukka vaihtui siinä vasemmaksi, ja pääsimme kakkosta kohti. Laukka olisi saanut olla pontevampi, mutta annoin Jetille työrauhan enkä jäänyt pusertamaan sitä. Sen ansiosta kakkonenkin ylittyi ihan kohtuullisesti. Laukan korjasin hypyn jälkeen oikeaksi. Tässä vaiheessa opettaja neuvoi hakemaan vähän sujuvampaa etenemistä läpi kaarteen. Sain tästä kiinni, ja Jetti alkoi laukata paremmin. Kolmosena oli vastassa okseri, joka näytti muka isolta. Askeleet osuivat kuitenkin hyvin, ja Jetti ponnisti sujuvasti viimeisenkin esteen yli.

Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, ja loppukäynnit menimme peltolenkin kautta. Tunnin onnistuminen oli ehdottomasti se, että sain rauhoitettua omaa ratsastamistani aika paljon. Annoin Jetille työrauhan enkä jäänyt säheltämään viimeisiä askelia ennen hyppyjä. Parannettavaa olisi ollut siinä, että Jetti olisi reagoinut rehellisemmin pohkeeseen. Nyt se tahtoi vähän olla kuuntelematta pyyntöjäni reipastumisen suhteen, jolloin ratojen eteneminen oli hieman liian rauhaisaa. Onneksi Jetille nämä esteet ovat vielä sellaisia, ettei niiden ylittämiseen tarvita peruslaukkaa enempää. Silti haluaisin oppia ratsastamaan Jetin sellaiseksi, että se vastaa pieniinkin apuihin nopeasti. Täytyy siis lakata olemasta itse hidas, mutta oltava silti häseltämättä. Melkoinen yhtälö toteutettavaksi.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Hyvän mielen hyppelyitä

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa pieniä esteitä. Ratsukseni arvelin saavani joko Loren tai Manun, ja arpajaisten tulos oli Lore. Ratsukoita tunnilla oli ihanasti vain viisi, jolloin ehdimme ottaa mukavasti toistoja eri tehtäville.

Alkuverryttelyssä ravasimme molempiin suuntiin ja ympyröillä ratsastimme sisäpohjetta läpi siirtämällä takaosaa aina hetkittäin vähän ulommas sekä teimme vasta-asetuksia. Laukassa verryttelimme vain oikeassa kierroksessa. Lore ravasi ihan mukavasti, mutta sisäpohkeeni ei tahtonut mennä helposti läpi. Otin välillä käyntipätkiä, joiden aikana ehdin paremmin saada pohkeeni läpi. Näiden hetkien jälkeen sisäpohje meni myös ravissa läpi, kunhan muistin odotuttaa Loren etuosaa ensin. Laukassa opettaja ohjeisti hakemaan myös vähän lyhyempää menoa sen sijaan, että tyytyisi yhteen askelpituuteen. Oikea laukka rullasi aika mukavasti ja sitä sai lyhennettyä myös kohtuullisesti. Reippaampia laukkapätkiä en ottanut ollenkaan, sillä Lore tarjosi valmiiksi sen verran sujuvaa laukkaa, etten epäillyt kaasun olemassaoloa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vasemmassa laukassa ponnistuspuomilla varustettua yhden laukan ristikkosarjaa. Sain Loren kohtuullisen sopivaan laukkaan, jolloin tehtävä tuli yhtä kertaa vaille kivasti. Epäonnistuneella kerralla järkytyin ponnistuspuomista ja hyydyin selässä, jolloin Lorenkin askeleet menivät sekaisin. Rämmimme ensimmäisen ristikon yli, mutta petrasimme onneksi toiselle. Seuraavaksi tulimme lävistäjällä ollutta ristikkoinnaria vasemmasta laukasta yrittäen vaihtaa toisessa hypyssä laukka oikeaksi. Tulimme tehtävää monta kertaa, mutta laukanvaihto oikeaksi ei onnistunut kertaakaan. Sain suoristettua Lorea kuitenkin aika mukavasti, mutta jokin palanen jäi löytämättä. Laukan sain korjata aina hyppyjen jälkeen ravin kautta oikeaksi.

Tämän jälkeen tulimme muutaman kerran oikeassa laukassa puomin, pystyn ja ensin pystyn, sitten okseriksi muuttuneen esteen suoraa linjaa. Välit olivat 11 ja 12 metriä, ja ne tuli mennä kolmella askeleella. Tehtävä sujui mukavasti, vaikka alussa toinen väli tuntui pitkältä. Toiston myötä Lore venytti askeltaan ensimmäisen hypyn jälkeen, jolloin tehtävä meni sujuvammin. Kertaalleen Lore vaihtoi toisessa hypyssä laukan turhaan vasemmaksi, jonka korjasin ravin kautta pois.

Yksittäisten tehtävien jälkeen tulimme lyhyen radan. Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa ja tulimme yhden askeleen ristikkosarjan ilman ponnistuspuomia. Se sujui mukavan tasaisesti, ja matka jatkui toisena olleelle ristikkoinnarille. Ponnistuspaikka osui hyvin, ja ristikot ylittyivät helposti. Laukka ei kuitenkaan vaihtunut, vaan sain korjata sen ravin kautta oikeaksi. Sitten jäljellä oli enää suora linja, joka sujui muuten hyvin, mutta viimeisessä hypyssä Lore vaihtoi oikean laukan taas turhaan vasemmaksi. Korjasin senkin ravin kautta pois.

Loppuun saimme tulla vielä suoran linjan kertaalleen. Me tosin saimme bonuskierroksen, sillä ensimmäisellä kierroksella Lore pääsi hyppyihin vähän laakana ja kolautti molempien esteiden puomeja. Toisella kierroksella hain vähän pontevampaa laukkaa, mutta pidin Loren silti lyhyenä. Tämä auttoi, jolloin Lore pääsi korjaamaan aiemmat kolautuksensa ja hyppäsi tehtävän nyt sujuvasti ilman niitä.



Vaikka vaihtumattomat laukat jäivät kaivelemaan vähän, oli fiilis tunnista muuten tosi kiva. Tuli jopa vähän sellainen olo, että osasin ratsastaa ja olla rauhassa sopivassa suhteessa. Lore oli tänään mukavan tasainen, mutta ei missään nimessä laiska. Näillä pienillä korkeuksilla ei tarvinnut jännittää tippaakaan, vaan saatoin keskittyä itse ratsastamiseen. Olin jo ennen tuntia rustannut estekisalistaan toiveratsukseni Loren, ja tämä tunti vahvisti ajatuksen. Kivat treenit, superkiva mieli!

Videoista kiitos Alekseille!

tiistai 12. elokuuta 2014

Koulukisatreeniä

Tiistaina kävimme Jetin kanssa Tallinmäellä kolmen ratsukon ekstratunnin kouluväännön(!) merkeissä. Jossain höperyyksissäni keksin nimittäin ilmoittaa meidät tulevan viikonlopun seurakoulukisoihin. Eikä vain yhteen, vaan kahteen luokkaan. Mikähän minua vaivaa? Myönnän toki, ettei koulutreenaaminen tee meille yhtään pahaa, mutta kaikkea sitä silti! Ilmoittautumiset lähtivät luokkiin helppo C:1 ja helppo B:3.

Tunnin aikana ehdimme treenata pätkiä kummastakin kouluohjelmasta. Mukaan mahtui askeleenpidennyksiä, kymmenen metrin voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia, laukkalävistäjiä, laukassa tehtyjä keskiympyröitä sekä kolmikaarisia kiemurauria. Varsin kattavasti, vaikka yhtä asiaa ei tahkottukaan kovin kauaa. Ohjelmia emme ratsastaneet läpi kokonaisuudessa, mikä ei sinällään haitannut. Tiedän jo melkoisen hyvin, mitkä asiat saan ratsastettua asiallisesti, missä taas olen vähän huolimaton.

Tunnin vaikeimmat asiat olivat laukkalävistäjät sekä volttien ja ympyröiden ratsastaminen oikean kokoisina. Laukkalävistäjien ongelma tahtoi olla se, että en ensinnäkään saanut Jettiä lävistäjän lopussa uralle, vaan jäimme rutkasti keskemmäs. Lisäksi laukka putosi raville liian aikaisin. Syy ongelmaan oli se, että väänsin Jetin mutkalle yrittäessäni tyyrätä sitä ohjissa roikkumalla uralle. Sehän ei yllättäen onnistunut. Opettaja neuvoi ajattelemaan lävistäjän lopun pohkeenväistönä ja varomaan Jetin vääntämistä mutkalle. Kun sovelsin tätä ajatusta laukkalävistäjään, sain sen onnistumaan molempiin suuntiin asiallisemmin. Tahti tahtoi vähän hyytyä loppua kohti, mutta ainakin pääsimme uralle saakka.

Volttien ja ympyröiden ratsastaminen oli aluksi toivotonta. Ravissa ratsastimme kahdeksikkoa, jonka voltit olivat halkaisijaltaan kymmenen metriä. Saatoin päästä voltille oikein, mutta viimeistään puolivälin jälkeen kuvio joko levisi tai pieneni. Lopulta opettaja seisoi voltin keskellä ja piirsi maahan apuviivat. Tämän jälkeen tällainen puusilmäkin löysi oikean kuvion ja pysyi sillä. Hassua vain, miten keskittyminen tosiaan herpaantui aina kuvion toisella puoliskolla. Ilmeisesti siinä oli sen verran tyhjää tilaa, että oman ratsastuksen puute näkyi näin. Laukassa tehdyt pääty-ympyrät tahtoivat pääsääntöisesti jäädä liian pieniksi. Alku lähti taas hyvin, mutta puolivälin jälkeen oikaisin reilusti ennen kuin opettaja meni taas suuntamerkiksi. Sen jälkeen kuviomme alkoivat muistuttaa paljon enemmän ympyrää. Muutoin näissä tehtävissä kiinnitin huomiota siihen, kuinka keskittymiseni meni kokonaan kuvion ratsastamiseen, jolloin Jetti pääsi hieman luistamaan liikkumisesta. Ei nyt mitenkään superpahasti, mutta kuitenkin huomattavasti.

Tunnin kohtuulliset hetket sattuivat pysähdyksiin ja peruutuksiin sekä kolmikaarisiin kiemurauriin. Viilattavaa niissä toki oli, mutta siitä huolimatta ne sujuivat vähän helpommin. Peruutuksiin Jetti lähti pääsääntöisesti mukavan kevyesti eikä aivan kyntänyt kavioillaan uraa. Pari kertaa Jetti pääsi peruuttamaan vinoon, mutta sain korjattua tämän tulemalla pysähdykseen paremmin suorana. Peruutuksesta siirtyminen raviin olisi saanut olla ponnekkaampi, mutta jostain syystä en tajunnut säätää tätä, vaan keskityin peruutukseen. Kolmikaarisella kiemurauralla sain ensin hakea tietä kuntoon, mutta kun se löytyi, sujui tehtävä aika kivasti. Tätä treenattiin tunnin loppupuolella, jolloin Jetti oli mukavasti herännyt ja tarjosi aika kivaa ravia. Huomasin kuitenkin oman ylimääräisen säätöni aiheuttavan Jetissä välitöntä jarruttamista. Tämän huomion jälkeen pyrinkin rentoutumaan aina, kun se oli mahdollista, jolloin Jetti pääsi taas väläyttämään hyviä hetkiä.

Tunnin aikana ehti kyllä ajatella vaikka ja mitä. Alkutunnin fiilikset olivat kyllä sellaiset, että kisoihin ilmoittautuminen ehti jo vähän kaduttaa. Tuppaan olemaan sangen huolimaton tarkkojen teiden suhteen, mitä ei katsota etenkään koulukisoissa hyvällä. Keskittymistreeniä siis vain lisää! Onneksi lopputunnista asiat alkoivat sujua vähän paremmin, niin kahden kouluohjelman ratsastaminen ei tuntunut enää aivan mahdottomalta ajatukselta. Saa sitten nähdä, kuinka tutinoissani sunnuntain kisoissa olen. Onneksi sinne on vielä tovi aikaa, niin jospa sitä ehtisi jännittää pahimmat pois, jolloin ehkä muistaisin hengittää kerran tai pari kisaohjelmien aikana.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Keltainen kisapäivä

Mikä olennaisinta: paita ja satulahuopa
mätsäävät viimein!
Sunnuntaina sain taas venytellä kisahermojani, sillä luvassa oli ABC Ratsastajien seuraestekisojen 80 sentin luokka Jetin kanssa. Luokassa lähtöjä oli yhteensä 45, ja arvosteluna oli 367.1. Verryttely oli maneesissa, mutta kisat onneksi voitiin pitää edellispäivän ja -yön kestäneestä sateesta huolimatta kentällä.

Lähtönumeroni oli 36 eli ehdin odotella hyvän tovin vuoroani ennen kuin pääsin verryttelyyn. Ravasin ja laukkasin ensin sileällä antaen Jetin pällistellä maneesia. Nyt ruuna jaksoi katsella paria kohtaa vähän enemmänkin, mutta sain keskityttyä siitä huolimatta ratsastamiseen. Jarrut, kaasu ja ratti löytyivät, joten otin pikaisesti yhdet hypyt ristikolle molemmista suunnista sekä yhden hypyn pystylle vasemmassa kierroksessa. Sen jälkeen opettajan silmän alla hyppäsin vielä oikeassa kierroksessa pystyn ja okserin sekä vasemmassa kierroksessa okserin. Kaikki muut hypyt sujuivat ihan hyvin, mutta ensimmäinen yritys oikeassa kierroksessa okserille oli aika kamala. Lamaannuin hukattuani ponnistuspaikan, ja se tarttui Jettiin välittömästi. Se jarrutti esteelle ja melkein pysähtyi, mutta löysin lopulta tahtoni ylittää esteen, ja Jetti ponnisti hidastuksesta hyppyyn. Kiitin sitä välittömästi ja opettajan komennuksen mukaisesti tulin okserille heti uudestaan. Sain tultua sille paremmin, jolloin Jetti sai hypätä sille hyvän hypyn. Tämä yksi moka ei onneksi sekoittanut pasmojani, vaan saatoin siirtyä odottamaan vuoroani kohtuullisen tasaisin mielin. Radalle pääsi jo vuorossa olevan ratsukon aikana ja hyödynsin sen näyttämällä Jetille kentän rapakon sekä käymällä toisessa päädyssä. Sen jälkeen palasin vähän takaisinpäin, kunnes sain lähtömerkin ja pääsin aloittamaan.

Matkaan lähdimme vasemmassa kierroksessa Jetin liikkuessa ihan hyvin. Ykkönen ja kakkonen menivät mukavasti, ja niiden väliin mahtui hyvät kuusi askelta. Kolmosena olikin jo askeleen sarja, jonka a-osalle Jetti lähti vähän kauempaa. Se jäi siten vähän b-osasta, mutta venytti silti välin hienosti yhdellä askeleella ja oli kaiken huipuksi b-osan jälkeen oikeassa laukassa! Nelonen ja viitonen sekä niiden välissä ollut kaareva tie sujuivat myös ihan kivasti. Jetti tuntui vähän vilkaisseen viitosena ollutta musta-oranssia trippeliä, mutta hyppäsi silti reippaasti sen yli. Kuutosen hyppäsimme tahattomasti aavistuksen vinosti, mikä tosin auttoi Jettiä vaihtamaan laukan jo hypyssä oikeaksi. Seiskalle eli perusradan viimeiselle suunnatessamme Jetti vähän vilkaisi yleisöä, mutta onneksi esteelle oli vielä hyvin matkaa eikä tämä haitannut. Seiskalle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta se ei sekoittanut pakkaa, joten pääsimme perusvaiheen puhtaasti maaliin ja saimme suunnata uusintaradalle.

Uusinnan ensimmäinen este eli kasi oli kaarevalla linjalla seiskan kanssa. Se ylittyi mutkattomasti, ja pääsin kaartamaan ysinä olleelle sarjalle suunnitellulla reitillä. Sarjan a-osalle tuli jarruttava hyppy Jetin katsoessa paikan kuntoon, mistä johtuen kolautimme puomia. Pienestä jarrutuksesta huolimatta Jetti selvitti välin taas ihanasti yhdellä askeleella ja laskeutui b-osan jälkeen toivotusti oikeassa laukassa alas. Kympille otin vähän lyhyemmän tien, mutta kovin en tohtinut oikaista. Sillekin tuli vähän jarruttava hyppy, jonka jälkeen Jetti laskeutui vasemmassa laukassa alas. Edessä, suoran linjan päässä oli uusinnan viimeinen este, numero 11. Pääsimme sille sujuvasti kuudella askeleella, ja Jetti hyppäsi sen vaivatta. Sen jälkeen olimmekin maalissa puhtaalla suorituksella, jes!



Loppujen lopuksi suorituksemme riitti näinkin isossa luokassa viidenteen sijaan eli keltaiseen ruusukkeeseen. Ei yhtään hullummin, sillä kotiin sai lähteä taas hyvillä mielin. Alkaako pääni hiljalleen tottua tähän 80 senttiin? Jos kyllä, niin mahtavaa. Päivän hienoimman asian tajusin vasta kotona videota tutkiessani: meillä ei ollut yhtään ristilaukkaa ja vain yksi väärä laukka, sekin suoralla linjalla mitään haittaamatta. Jes, jes ja vielä kerran jes!

Videosta kiitos Kaisalle! Kuva napattu videolta.