Tiistaina kävimme Jetin kanssa Tallinmäellä kolmen ratsukon ekstratunnin kouluväännön(!) merkeissä. Jossain höperyyksissäni keksin nimittäin ilmoittaa meidät tulevan viikonlopun seurakoulukisoihin. Eikä vain yhteen, vaan kahteen luokkaan. Mikähän minua vaivaa? Myönnän toki, ettei koulutreenaaminen tee meille yhtään pahaa, mutta kaikkea sitä silti! Ilmoittautumiset lähtivät luokkiin helppo C:1 ja helppo B:3.
Tunnin aikana ehdimme treenata pätkiä kummastakin kouluohjelmasta. Mukaan mahtui askeleenpidennyksiä, kymmenen metrin voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia, laukkalävistäjiä, laukassa tehtyjä keskiympyröitä sekä kolmikaarisia kiemurauria. Varsin kattavasti, vaikka yhtä asiaa ei tahkottukaan kovin kauaa. Ohjelmia emme ratsastaneet läpi kokonaisuudessa, mikä ei sinällään haitannut. Tiedän jo melkoisen hyvin, mitkä asiat saan ratsastettua asiallisesti, missä taas olen vähän huolimaton.
Tunnin vaikeimmat asiat olivat laukkalävistäjät sekä volttien ja ympyröiden ratsastaminen oikean kokoisina. Laukkalävistäjien ongelma tahtoi olla se, että en ensinnäkään saanut Jettiä lävistäjän lopussa uralle, vaan jäimme rutkasti keskemmäs. Lisäksi laukka putosi raville liian aikaisin. Syy ongelmaan oli se, että väänsin Jetin mutkalle yrittäessäni tyyrätä sitä ohjissa roikkumalla uralle. Sehän ei yllättäen onnistunut. Opettaja neuvoi ajattelemaan lävistäjän lopun pohkeenväistönä ja varomaan Jetin vääntämistä mutkalle. Kun sovelsin tätä ajatusta laukkalävistäjään, sain sen onnistumaan molempiin suuntiin asiallisemmin. Tahti tahtoi vähän hyytyä loppua kohti, mutta ainakin pääsimme uralle saakka.
Volttien ja ympyröiden ratsastaminen oli aluksi toivotonta. Ravissa ratsastimme kahdeksikkoa, jonka voltit olivat halkaisijaltaan kymmenen metriä. Saatoin päästä voltille oikein, mutta viimeistään puolivälin jälkeen kuvio joko levisi tai pieneni. Lopulta opettaja seisoi voltin keskellä ja piirsi maahan apuviivat. Tämän jälkeen tällainen puusilmäkin löysi oikean kuvion ja pysyi sillä. Hassua vain, miten keskittyminen tosiaan herpaantui aina kuvion toisella puoliskolla. Ilmeisesti siinä oli sen verran tyhjää tilaa, että oman ratsastuksen puute näkyi näin. Laukassa tehdyt pääty-ympyrät tahtoivat pääsääntöisesti jäädä liian pieniksi. Alku lähti taas hyvin, mutta puolivälin jälkeen oikaisin reilusti ennen kuin opettaja meni taas suuntamerkiksi. Sen jälkeen kuviomme alkoivat muistuttaa paljon enemmän ympyrää. Muutoin näissä tehtävissä kiinnitin huomiota siihen, kuinka keskittymiseni meni kokonaan kuvion ratsastamiseen, jolloin Jetti pääsi hieman luistamaan liikkumisesta. Ei nyt mitenkään superpahasti, mutta kuitenkin huomattavasti.
Tunnin kohtuulliset hetket sattuivat pysähdyksiin ja peruutuksiin sekä kolmikaarisiin kiemurauriin. Viilattavaa niissä toki oli, mutta siitä huolimatta ne sujuivat vähän helpommin. Peruutuksiin Jetti lähti pääsääntöisesti mukavan kevyesti eikä aivan kyntänyt kavioillaan uraa. Pari kertaa Jetti pääsi peruuttamaan vinoon, mutta sain korjattua tämän tulemalla pysähdykseen paremmin suorana. Peruutuksesta siirtyminen raviin olisi saanut olla ponnekkaampi, mutta jostain syystä en tajunnut säätää tätä, vaan keskityin peruutukseen. Kolmikaarisella kiemurauralla sain ensin hakea tietä kuntoon, mutta kun se löytyi, sujui tehtävä aika kivasti. Tätä treenattiin tunnin loppupuolella, jolloin Jetti oli mukavasti herännyt ja tarjosi aika kivaa ravia. Huomasin kuitenkin oman ylimääräisen säätöni aiheuttavan Jetissä välitöntä jarruttamista. Tämän huomion jälkeen pyrinkin rentoutumaan aina, kun se oli mahdollista, jolloin Jetti pääsi taas väläyttämään hyviä hetkiä.
Tunnin aikana ehti kyllä ajatella vaikka ja mitä. Alkutunnin fiilikset olivat kyllä sellaiset, että kisoihin ilmoittautuminen ehti jo vähän kaduttaa. Tuppaan olemaan sangen huolimaton tarkkojen teiden suhteen, mitä ei katsota etenkään koulukisoissa hyvällä. Keskittymistreeniä siis vain lisää! Onneksi lopputunnista asiat alkoivat sujua vähän paremmin, niin kahden kouluohjelman ratsastaminen ei tuntunut enää aivan mahdottomalta ajatukselta. Saa sitten nähdä, kuinka tutinoissani sunnuntain kisoissa olen. Onneksi sinne on vielä tovi aikaa, niin jospa sitä ehtisi jännittää pahimmat pois, jolloin ehkä muistaisin hengittää kerran tai pari kisaohjelmien aikana.
