Tallitestausta pitkästä aikaa

Maanantaina tuli käytyä vielä toinen ratsastustunti. Uusi talli ja ratsastustuntitarjous sai meidät Noran ja Kaisan kanssa testaamaan Equi-Oulun. Olemme olleet tallin opettajan tunnilla aiemmin muutama vuosi sitten Ylirannan ratsuleirillä, joten ihan vieraaseen opetukseen emme menneet. Hevoset sen sijaan olivat meille uusia. Minä sain ratsukseni 2007 syntyneen, noin 150-senttisen April Lawinan eli Lilli-tamman. Sain ennen tuntia kuulla Lillistä vielä sen verran, että se on kiltti ja herkkä ratsu. Tunnilla meitä oli yhteensä viisi.

Tunnin pääkuviona oli maneesin molemmissa päädyissä ollut kiemura, jolle lähdettiin lyhyen sivun kulmasta kääntäen hieman täyskaartomainen tie. Siltä jatkettiin kiemura toiseen suuntaan vähän puoliympyrämäisesti ja sen jälkeen pyöräytettiin vielä alun kaltainen täyskaartokuvio, mutta nyt toki käänteisesti. Kuvio ei taida ihan tällä selityksellä aueta, ja tunnillakin menimme sen jonossa kertaalleen opettajan johdolla läpi. Kuvion hahmottamisen apuna olivat puomit, joiden kohdille teimme myös siirtymisiä. Tulimme kuviota niin kokonaan käynnissä kuin ravissa tehden puomien kohdalle siirtymiset käyntiin. Keskikaaren kohdalle sai myös tarvittaessa ja tilan antaessa myöten pyöräyttää voltin. Lopuksi tulimme kiemuran myös siten, että aloitimme sen käynnissä, pyrimme nostamaan ensimmäisen puomin kohdalta laukan ja toisen puomin kohdalla palaamaan ravin kautta käyntiin.

Opettaja hoksautteli heti aluksi minua istumaan satulassa rennommin ja kantamaan kädet. Tuppasin vähän olemaan irti satulasta, kun en istunut koulusatulassa aivan rennosti. Lilli vaati aluksi nohittelua, jotta se alkoi liikkua paremmin. Kun siitä sai parempaa eteenpäinpyrkimystä esiin, tuli se tasaisemmalle tuntumallekin. Ravissa Lilli tuppasi välillä vähän jopa kiirehtimään, jos oma istuntani ei pysynyt vakaana. Kuviolla Lilli kääntyi aika mukavasti, kunhan olin tarkkana, ettei se liirannut kuviolta ulos tai pienentänyt sitä valumalla sisään. Sain olla aika tarkkana myös käsieni kanssa, etten jäänyt pitelemään hevosta tai unohtanut käsiä joustamattomiksi.

Siirtymiset eivät tänään olleet meidän juttumme. Ravista käyntiin pääsimme pääosin venyneen jarrutuksen jälkeen ja silloinkin jännittyen. Yritin istua satulassa tiiviisti, mutta jotenkin aina irtosin sieltä. Takaisin raviin pääsimme käynnissä kuitenkin kohtuullisesti. Suurin murheenkryyni tunnilla oli kuitenkin laukannosto käynnistä. Sen teimme vain kiemuran kaarteessa oikealle. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta en saanut Lilliä laukkaamaan kuin tasan kerran. Melkoinen paluu alkeisratsastajaksi. Tunnin aikana olin vähän mennyt kipsiin, kun yritin korjata ratsastustani opettajan ohjeiden mukaan, mutta omasta mielestäni siinä heikosti onnistuen. Aloin jotenkin jännittää, jolloin ratsastuksestani lähti viimeinenkin tolkku. Yritin valmistella ja antaa laukannoston avut Lillille selvästi, mutta tamma ei ottanut ymmärtääkseen. Saimme pari hyvin puolittaista nostoyritelmää ja parhaimpana tuloksena yhden lyhyen laukkapätkän. Opettaja neuvoi valmistelemaan noston hyvin sekä säilyttämään ylävartalon paikoillaan, minä kun tuppasin valumaan etukumaraan. Eivätpä laukannostot olekaan olleet aikoihin näin kenkkuja! Jos aiemmin olin alkanut jännittää, tässä vaiheessa olin jo aika kipsissä. "Apua, minä en osaa" oli mantra, jolla lietsoin itseäni yhä pahemmin jumiin. No, en osannut en. Tällä kertaa.

Onneksi ravitehtävässä ja vielä loppuravissa sain Lilliä kulkemaan hetkittäin rennompana ja pyöreämpänä. Parhaimpina hetkinä Lilli oli mukavan tasainen ja ainakin tuntui olevan ihan tyytyväinen ratsastajan vaikuttamiseen. Laukkapulmat jäivät toki kaihertamaan melkoisesti, mutta eipä sitä henkisesti kipsissä ja jäätyneenä kovin hienoihin suorituksiin pääse. Opettajalta sain tunnin aikana ohjeistusta ja neuvoja aika paljon, osa oli hyvin tarkkoja ja sellaisia, joita en ollut itse havainnut. Välillä en aivan tajunnut, mitä haettiin tai en ollut asiasta aivan samaa mieltä. Yritin kuitenkin muuttaa ratsastustani neuvottuun suuntaan, sillä erilaisia tapoja on hyvä testata. Opettaja myös varmasti tuntee ratsunsa, jolloin neuvot ovat toimivia. Lillistä jäi mukava fiilis. Ystävällinen ja kiltti se ainakin oli ja vastasi hyvin, kun sain annettua avut sen ymmärtämällä tavalla. Viisi ratsukkoa mahtui maneesiin myös aivan asiallisesti. Vieraampien opettajien tunneilla on kuitenkin aina mielenkiintoista käydä, sillä heiltä yleensä saa aina joko hyvää kertausta peruspulmista tai sitten aivan uudenlaisia vinkkejä oman ratsastuksen parantamiseen.