Tauon jälkeen kouluvalmennuksessa

Tiistaina menin pienen tauon jälkeen Artsin koulutunnille. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja ratsunani oli Eki. Alkuverryttelyssä työstimme loivia kiemurauria sekä laukkaa keskiympyrällä. Tunnin varsinaiseen tehtävään sisältyivät pohkeenväistöt, puoliympyrät sekä ympyrät.

Ekiä sai tuttuun tapaan hieman herätellä alkuverryttelyssä. Ympyröillä sain hyödyntää vasta-asetusta sekä samalla ratsastaa Ekin sisäjalkaa pohkeella töihin. Yleensä Eki on jäänyt minulla vasemmalle ohjalle tyhjäksi, mutta tällä kertaa se oli yllättäen sieltä vähän raskas. Vasta-asetusten avulla sain suoristettua Ekiä paremmin eikä se jäänyt kenottamaan niin oikealle kuin yleensä minun kanssani. Loivat kiemuraurat menivät ihan ok, kunhan muistin olla vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sen päätä enemmän etujalkojen väliin.

Tunnin pääkuviolla teimme pitkän sivun alusta pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja kaarsimme puoliympyrän avulla pitkälle sivulle. Tällä tavalla tulimme tehtävää ravissa. Lisäsimme tehtävään myös laukan, joka nostettiin väistön jälkeisen suoristuksen päätteeksi. Sen jälkeen ratsastimme edelleen puoliympyrän pitkälle sivulle päätyen. Pitkälle sivulle pyöräytimme voltin ja jatkoimme toiselle pitkälle sivulle ratsastaen siitä lyhyen lävistäjän ja pätkän vastalaukkaa uralla. Ennen pitkän sivun loppua siirryimme raviin.

Raviväistöissä sain tehdä töitä, että sain pidettyä sekä Ekin etuosan hanskassa että takaosan väistämässä. Väistöt oikealle olivat hieman helpompia, kertaalleen saimme ihan tasaisen ja kohtuullisen tahdikkaan esityksen siihen suuntaan. Väistöt vasemmalle taas takkusivat. Eki pääsi pullahtamaan etuosastaan mutkalle, jolloin takaosa jäi auttamatta matkasta. Yritin tasapainotella apujeni kanssa, että saisin etuosan pidettyä hanskassa, mutta takaosan väistämässä ja samalla koko Ekin liikkumassa vielä suunnilleen eteenpäin. Väistöt vasemmalle eivät helpottuneet, mutta pari viimeistä yritystä poiki jo vähän asiallisempia askelia. Ravissa ratsastettu puoliympyrä meni ihan hyvin. Kunhan vain muistin olla edelleen vääntämättä Ekiä mutkalle ja ajatella sopivaa suoruutta. Niin ja pitää Ekin myös liikkeellä.

Tehtävään lisättiin laukka, joka nostettiin pohkeenväistöä seuranneen suoristuksen jälkeen. Ensimmäisenä piti nostaa oikea laukka, vaan eihän se noussut. Eki kiemurteli, ja saimme tehdä koko tehtävän alusta. Toisella yrittämällä laukka nousi, mutta ei kovin sujuvasti. Pitkälle sivulle pyöräytetyllä voltilla sain edelleen miettiä suoristamista ulko-ohjalla sekä Ekin sisätakajalan aktivointia. Ideana oli ratsastaa rauhassa askel kerrallaan. Voltit sujuivat asiallisesti, kun muistin höllätä sisältä. Pitkällä sivulla sain suoristettua Ekiä muutaman kerran niin, että se tuntui parin askeleen ajan kantavan itsensä rehellisesti edestä. Ne olivat hyviä, joskin sangen lyhyitä hetkiä. Laukkatehtävää jatkoimme vielä ratsastamalla toiselta pitkältä sivulta lyhyen lävistäjän ja jatkamalla uralla hetken vielä vastalaukkaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pari kertaa pudottamaan lävistäjällä raville, mutta vasemmassa laukassa se hanskasi homman hyvin. Tärkeintä oli olla panikoimatta itse ja istua jämäkästi. Vastalaukkapätkissä, olivat ne kuinka helpolla kuviolla tahansa, tuppaan itse hieman ylivarmistelemaan ja siten säätämään, mikä ei yllättäen auta. Saimme korjata loppuun vielä hankalamman suunnan eli oikean laukan. Nyt maltoin itse paremmin. Pysyin Ekin tukena, mutta en hötkyillyt liikoja, jolloin saimme tultua lyhyen lävistäjän ja pitkän sivun asiallisesti vastalaukassa.

Loppuravissa emme tehneet enää kummempia. Huolehdin vain, että Eki ravasi edelleen. Ravissa se liikkuikin aika mukavasti. Muistuttelin itseäni vielä suoristamaan Ekiä, mikä auttoi parantamaan ravin sujumista. Hyväksi neuvoksi tuli ratsastaa laukkaa rauhallisessa tahdissa askel kerrallaan. Näin Ekin etu- ja takaosa pysyisivät yhdessä eivätkä ajautuisi siihen, että menevät melkein eri tahtia. Ravissa Ekiä kuulemma puolestaan saa ratsastaa eteen vähän pidempää askelta tavoitellen. Tässäpä ajatusta jatkoa varten. Vaikka Ekin kanssa sai tehdä hommia, oli se hyvä valinta kouluvalmennukseen. Se on kiltti ja yritteliäs eikä herneile pahemmin, vaikka kuski välillä tuuttaa melkoista apujen sekamelskaa. On se vain pitkäpinnainen kaveri, hyvä niin.

Suorituspaineita kenraalissa

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme odotetusti treenaamaan kisaohjelmaa eli lasten esiohjelma A:ta. Menin tunnin Gialla yhdessä kahden muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan ulkokentälle, jonne oli pistetty kouluaitoja ja puomeja rajaamaan rataa. Tunnilla ehdimme käydä läpi oikeastaan koko ohjelman, tehtävät mentiin toki tämän takia aika vähäisillä toistoilla.

Keskihalkaisijalle osuimme tänään paljon paremmin. En tosin tiedä tähän syytä. Vinkiksi tuli tulla keskihalkaisijalle hevosen jäykemmässä kierroksessa, niin kääntäminen sujuisi paremmin. Vinkki tuntui hassulta, mutta kai se sitten toimi.

Nelikaarinen kiemuraura oli reitiltään ihan ok, kun oli jo aitoja ja puomeja merkkeinä. Kiemurauralle sain vinkin ratsastaa Giaa kaarteissa vasemmalle pois kenottamasta vasemmalle. Kaarteet oikealle puolestaan sai istua ja säilyttää Gian etenemisen. Suoristuskohdat menivät nyt enemmän ajatuksella, jolloin en vain hypännyt niiden yli ja kiirehtinyt uuteen suuntaan.

Oikean laukan ohjelma oli muuten ok nostoineen ja voltteineen, mutta lävistäjän keskellä tehdyn laukasta raviin siirtymisen jälkeen Gia jäi kiireiseksi. Se piti muistaa ottaa ajoissa kiinni, mikäli halusi vasemman laukan nousevan tarkemmin. Lävistäjällä sain vähän hakea tietä, sillä sen keskikohdan jälkeen olin aina valumassa uralle kirjainta liian aikaisin. Ilmeisesti päässäni ratsastin lyhyellä radalla, vaikka pitkällä radallahan sitä oltiin. Vasen laukka voltteineen ja siirtymisineen oli ok, kunhan sain Gian malttamaan. Vasemmassa laukassa se mieluusti yritti vähän venähtää ja mennä sellaista hiihtelylaukkaa.

Ratsastimme myös kertaalleen siirtymisen ravista käyntiin, siitä heti käännetyn lyhyen lävistäjän sekä siitä jatkuneen puoliympyrän, siirtymisen takaisin raviin ja lopputervehdykseen jatkamisen. Lyhyt lävistäjä tuli tosiaan nopeasti, ja siirtyminen ravista käyntiin piti tehdä oikeastaan jo lävistäjälle kääntäen. Puoliympyrä käynnissä oli ok ja mukava hengähdyshetki. Siirtyminen takaisin raviin oli myös ihan hyvässä kohdassa eikä lopputervehdyskään tuottanut pulmia.

Siinä olivatkin tunnin treenit niputetusti. Oli mukava päästä harjoittelemaan ohjelmaa osissa ja huomaamaan, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota. Ratsastin kuitenkin jo tänään suorituspaineissa, jolloin en oikein saanut Giaa kuulolle. Pelkään pahoin olevani kisoissa vielä enemmän kierroksilla. Olisipa kiva osata hallita hermot! Hetkittäin sain Giaa rennoksi ja pyöreäksi, mutta aika paljon se meni myös pää ylhäällä hiihdellen. Paikoin kuitenkin löytyi mukavaa energiaa ja samalla sopivaa malttamista, että ei tämä kenraali nyt ihan penkin alle mennyt. Jotenkin siitä hommasta tulee kuitenkin vain niin kamalan totista, kun ne kamalan jännät koulukisat ovat ihan nurkan takana.

Melkein kuin kouluratsastaja

Perjantain Artsin koulutunnin jaoin toisen ratsukon kanssa, ja ratsunani oli Gia. Tunnilla pääsimme treenaamaan oikein kunnolla askeleen lyhentämistä ja pidentämistä.

Aloitimme työstämällä pääty-ympyrällä käyntiä lyhyeksi, mutta aktiiviseksi. Gian kanssa pulmana tahtoi olla se, että kun sen sai vähän lyhyemmäksi, katosi aktiivisuus. Jos taas sain Giaa vähän aktiivisemmaksi, tahtoi se päästä pidemmäksi. Oma istunta oli isossa roolissa tässä. Ei paljoa auttanut kököttää etukenossa, jos halusi Giaa olemaan omilla takajaloillaan. Piti vain sinnikkäästi istua ja kertoa siten hevoselle, mitä halusi. Lisäsimme tehtävään lyhyitä siirtymisiä raviin. Tässä pulmana oli se, että siirtymisessä Gia tahtoi venähtää. Siirtymisessäkin piti vain istua ja pitää etuosa hallussa. Gia kuitenkin alkoi hoksata apujeni sekamelskasta olennaisen, ja ravipätkät sujuivat paremmin.

Seuraavaksi lähdimme työstämään ravia lyhyemmäksi ja pidemmäksi pitkillä sivuilla ja niiden loppupuolelle pyöräytetyillä volteilla. Pitkän sivun alku mentiin lyhyemmässä ravissa, sitten annettiin hevosten vähän pidentää ja pyöräytettiin voltti samalla energialla. Voltin jälkeen taas otettiin ravi lyhyemmäksi. Tässä kohtaa homma alkoi toimia. Gia otti lyhennykset hyvin vastaan. Tämän huomasi siitä, kuinka helposti se lähti vähän pidentämään askelta. Ei tarvinnut tehdä muuta kuin päästää ja oikeastaan vähän varoa sitä, ettei Gia lähtenyt kiirehtimään liikaa ja valunut etupainoiseksi. Tätä ongelmaa ei lopulta tullut, kun tajusin Gian lähtevän ihan päästämällä enkä tuupannut siihen turhaan lisää vauhtia. Meno oli pitkillä pätkillä niin ihanan sujuvaa ja kevyttä, että tunsin olevani melkein oikea kouluratsastaja. Kädet olivat kannettuina, Gia pyöreä ja rento, istunta pysyi kasassa, ja meno oli melkein ajatuksella ohjattavaa. Mahtavaa! Pientä säätöä piti tehdä välillä, mutta se oli kyllä pientä.

Lopuksi työstimme vielä vasenta laukkaa samalla ajatuksella keskiympyrällä. Teimme ensin siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Aluksi sain Gian taas lyhyeksi, mutta löysäksi. Sitten sain petrattua omaa istuntaani sekä nohiteltua Giaa päästämättä sitä edestä pitkäksi. Ja sieltä löytyi se hyvä lyhyt laukka. Kaikista parasta tehtävässä oli se, kuinka herkkä Gia siinä oli. Se nosti laukat istuntamerkistä vaivatta ja kiirehtimättä. Se ei myöskään kiirehtinyt laukassa, vaan malttoi pysyä lyhyenä. Ja kuinka helposti se tulikaan lyhyestä laukasta takaisin raviin. Jumankekka! Tulipahan tehtyä parhaita siirtymisiä näiden askellajien välillä pitkään aikaan. Otimme laukassakin vielä uraa myöten lyhyempää ja pidempää askelta sekä pidemmässä askeleessa tehtyjä voltteja. Homma toimi niilläkin hyvin, ja jaksoin edelleen ihastella sitä, kuinka hienosti Gia lähti pidempään askeleeseen ja tuli helposti takaisin. On se hieno!

Tunnin tehtäviä taidettiin tehdä myös vähän lävistäjilläkin, mutta ne hetket eivät näemmä tarttuneet kovin vahvasti mieleen. Tulipahan kuitenkin naputeltua noita keskeisimpiä asioita ylös. Tunti oli kyllä älyttömän hyvä. Olin niin mielissäni siitä, miten kivasti meillä meni. Toki Gia välillä pääsi vähän laiskottelemaan ja vuorostaan myös hiihtämään, mutta se oli kuulolla heti, kun sain oman pakkani toimimaan. Kuinka siistiä olikaan ratsastaa niin pienillä ja kevyillä avuilla. Olen jossain kouluratsastajan hurmoksessa tällä hetkellä. Gia keräsi kyllä pisteet, plussat ja papukaijamerkit tästä tunnista. Jes!

Voltteja ja vastalaukkoja

Perjantain Artsin koulutunnin menin Gialla kahden muun ratsukon seurassa. Pääsimme treenaamaan voltteja oikein huolella sekä vastalaukkaa.

Volttikuviolla tulimme maneesin yhden puolikkaan oikeassa ja toisen puolikkaan vasemmassa kierroksessa. Suuntaa vaihdoimme ratsastamalla pitkän sivun keskeltä radan poikki. Voltteja teimme molemmissa kierroksissa kaksi: ennen kulmaa ja sen jälkeen. Tulimme lyhyen pätkän tehtävää käynnissä, kunnes siirryimme tahkoamaan sitä ravissa. Alkupuolella ravitehtävää teimme radan poikki tehdyn kaarron aikana I-kirjaimessa muutaman askeleen käyntisiirtymisen. Myöhemmin jätimme siirtymisen käyntiin pois ja sen sijaan teimme siinä askeleen lyhentämisen.

Tehtävällä voltit oikealle sujuivat mukavasti. Toki niissä oli hiottavaa, pääosin Gian pitämisessä sopivassa ravissa hiihtämisen sijaan. Voltit vasemmalle vaativat selvästi enemmän työtä. Oli hassua huomata, miten oma asentoni muuttui suuntien välillä. Oikeassa kierroksessa sain kannettua käteni suunnilleen vierekkäin, mutta vasemmassa kierroksessa ne alkoivat hylkiä toisiaan. Huomasin pitäväni käsiä kuin ajaisin pyörää. Käteni karkasivat kauas toisistaan ja jäivät harottamaan kumpikin tahollaan. Vasemmalle tehdyillä volteilla sain myös työstää Giaa asettumaan selvemmin, sillä muutoin se jäi kenottamaan oikealle. Siirtymiset ravista käyntiin sujuivat pääosin ihan ok. Ravin lyhennykset taas menivät vähän vaihtelevasti. Gia tahtoi päästä välillä hiihtämään, jolloin se ei napannut pyyntöäni lyhentää askelta. Vaikka tehtävää tultiin ajan kanssa, en oikein saanut vasenta kierrosta sujuvaksi. Käteni ja kroppani eivät tajunneet, miten niiden piti siinä suunnassa olla. Pieniä pilkahduksia paremmasta menosta onneksi oli, mutta harmillisesti en valaistunut niiden kohdalla isommin siitä, mitä tein niissä oikein. Lohdullista oli kuitenkin päästä aina oikeaan kierrokseen, jossa meno oli helpompaa.

Volttityöskentelyn jälkeen pääsimme jatkamaan vastalaukan merkeissä. Ensin nostimme vastalaukan käynnistä pitkän sivun ajaksi. Kun nostot ja laukat alkoivat sujua, jatkoimme myös lyhyet sivut eli laukkasimme koko maneesia vastalaukassa. Gia alkoi vähän ennakoida laukkoja muutaman kerran jälkeen. Tämä paljasti hyvin sen, valmistelinko vastalaukan nostamisen kunnolla vai en. Jos tein noston huolimattomasti, tarjosi Gia luonnollisesti myötälaukkaa. Tarkemmalla valmistelulla Gia malttoi nostaa vastalaukan.

Kun pääsimme ratsastamaan myös lyhyet sivut laukassa, teki Gia parit vaihdot. Tajusin sitten skarpata ja kertoa Gialle, etteivät vaihdot olleet tämän tunnin juttu. Tämän se uskoi onneksi hyvin. Oikea laukka vastalaukkana oli Gialle hankalamman oloista. En saanut siinäkään sitä asettumaan vasemmalle kunnolla, vaan Gia pääsi kenottamaan oikealle ja vähän laukkaamaan sinne pyrkien. Pari kertaa sain tehtyä jotain oikein, ja Gia pehmeni ja antoi asettaa, mutta jälleen se valaistuminen jäi matkasta. Vasen laukka vastalaukkana puolestaan oli sujuvaa ja helppoa, se tuntui selkään liki myötälaukalta. Tässä suunnassa Gian myös sai asettumaan helposti. Työstimme vielä loppuun pätkän vasenta laukkaa ihan myötälaukkana. Siinä haimme hevosia lyhyeen laukkaan. Pidätteet piti muistaa ottaa ulko-ohjalla. Saimme Gian kanssa muutamia sangen kivoja hetkiä, kun maltoin itse istua, ja Gia puolestaan laukkasi rauhassa allani. Pätkät tuntuivat oikein kivoilta ja mikä parasta, en jäänyt pahemmin varmistelemaan niissä.

Loppuravissa emme enää tehneet kummempia, kunhan ravasimme vielä muutaman kierroksen ja ympyrän. Tunnilla pääsi kyllä taas miettimään vaikka mitä asioita. Tehtävää siis riitti enemmän kuin hyvin. Mukavaa oli, että molemmissa tehtävissä tuli myös hankalammassa suunnassa pilkahduksia paremmasta menosta. Nyt täytyy vain alkaa hoksia hyvien hetkien aikana, mikä omassa vaikuttamisessa on muuttunut ja mihin suuntaan. Ehkäpä sen myötä niitä hyviä hetkiä alkaisi tulla ehkä vähän nopeammin ja useammin.

Avoja ja keskiaskellajeja

Perjantaina oli Artsin koulutunnin vuoro. Jaoin sen toisen ratsukon kanssa. Ratsunani oli Gia, ja pääsimme harjoittelemaan avotaivutuksia sekä keskiaskellajeja. Alkuverryttelyn kävimme vapaasti kaikissa askellajeissa. Gia oli hieman alussa kankea, mutta vertyi hiljalleen.

Avotaivutukset teimme heti ravissa. Käänsimme lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja ratsastimme sitä avotaivutuksessa noin kolme neljäsosaa. Viimeisen neljänneksen ratsastimme suoraan valmistellen tulevan kulman. Avotaivutukset oikealle olivat aika helppoja. Sain tosin houkutella Giaa pysymään niissä vähän pyöreämpänä. Avotaivutukset vasemmalle olivat hankalampia meille molemmille. Gia oli jäykempi asettumaan ja taipumaan vasemmalle enkä oikein itsekään osannut istua tässä suunnassa oikein, vaikka kierrynkin vasemmalle helpommin. Sain neuvoksi päästää vähän oikeasta ohjasta, jotta Gia lähtisi halukkaammin seuraamaan vasenta ohjaa. Lisäksi sain kääntää etuosaa selvemmin, jotta Gia oli kolmella uralla.

Tämän tehtävän päätteeksi teimme muutamat keskiravilävistäjät. Pyysin ensin liian vaatimattomasti, kun keskiraviyritelmässä katoava pyöreys sai minut nyhräämään ohjilla ja unohtamaan liikkumisen. Saimme yhden vähän paremman yritelmän, vaikkakin pyöreys puuttui edelleen, ja Gia pääsi vähän hiihtämään. Istuntanikin levisi samalla ihan naurettavasti ja pompin selässä kuin pahainen perunasäkki.

Toisena tehtävänä tulimme laukassa keskihalkaisijalle mahdollisimman suorana sillä pysyen. Sen jälkeen ratsastimme toiselle pitkälle sivulle pätkän keskilaukkaa. Oikeassa laukassa Gia pysyi keskihalkaisijalla mukavan suorana ilman kummempia säätöjä. Vasemmassa laukassa Gia taas haki vähän tilaa oikealta, jos en keskittynyt ratsastamaan koko matkaa suoraan. Vasemmassa laukassa sain myös muistaa ajatella vähän avotaivutuksen kaltaista menoa, jotta Gia ei jäänyt kenottamaan oikealle. Keskilaukan kaltaiset pätkät otin aluksi liian vaatimattomasti. Arvelin Gian innostuvan tehtävästä, joten taisin himmailla sen takia. Gia kuitenkin kuunteli mukavasti ja tuli keskilaukkayritelmästä aika asiallisesti takaisin. Kovin suurta eroa en harjoitus- ja keskilaukan välille saanut, mutta jotain yritystä siinä oli. Teimme parit keskilaukkalävistäjätkin. Oikean laukan lävistäjällä Gia pääsi vaihtamaan laukan. Tämän jälkeen tajusin keskittyä ajattelemaan oikeaa laukkaa selvemmin, vaikka lävistäjän loppu läheni. Vasemman laukan lävistäjät menivät ihan ok. Toki ero harjoitus- ja keskilaukan välillä oli edelleen maltillinen.

Loppuravissa emme tehneet kummempia, vaan säilytimme hyvän ravin. Gian kanssa sain olla tarkkana, ettei se valunut liian etupainoiseksi. Muutoin Gia ravasi mukavalla energialla. Gian kanssa on niin kiva treenata, kun se osaa koulukiemurat sekä yrittää ymmärtää kuskia. Olisin saanut tsempata keskiaskellajeissa vähän selvemmin, sillä ne tuntuivat nyt jäävän minulta vähän keskeneräisiksi. Avotaivutuksissa tuli kuitenkin korjattua asioita oikeaan suuntaan myös hankalammassa kierroksessa. Kaikkinensa tunti oli jälleen kerran mukava.

Etuosaa takaosaa kohti

Perjantain Artsin koulutunnille menin Gialla. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan lyhyessä askeleessa tehtyjä avotaivutuksia tavoitteena ryhdistää hevosen etuosaa ja tuoda sitä ikään kuin takaosaa kohti. Tämän tehtävän avulla haettiin myös lyhyempää ja pidempää askelta.

Avotaivutukset teimme pitkille sivuille. Ensin käynnissä, sitten käynnin ja ravin välillä vaihdellen ja lopuksi kokonaan ravissa. Oikea kierros oli avotaivutuksen osalta minulle helpompi. Gia oli helppo saada oikeaan asentoon. Sen sijaan lyhyemmän askeleen saaminen avotaivutuksessa oli hieman hankalaa. Gia pääsi vähän nihkeilemään pidätteitä vastaan ja yritti astella oman mielensä mukaan. Yritin muistaa tehdä pidätteitä ulko-ohjalla ja istua jämäkästi, mutta taisin halailla sitä sisäohjaa ja olla etukenossa. Sinnikäs yrittäminen toi kuitenkin tulosta, ja Gia lyhensi askelta hetkittäin. Avotaivutukset vasemmalle olivat tosiaan vähän hankalampia. En saanut Gian etuosaa aina siirrettyä uralta sisemmäs. Oma istunta ei oikein alkanut hommiin mukaan, jolloin jäin säätämään ohjilla liikaa.

Avotaivutuksen aikana tehdyt siirtymiset käynnin ja ravin välillä sujuivat vähän vaihtelevasti. Gia tuli aika kivasti ravista aina käyntiin avotaivutuksessa kohtuullisesti pysyen. Sen sijaan käynnistä raviin siirtyminen ja avotaivutuksessa pysyminen ei oikein ottanut onnistuakseen. En saanut säpäköitettyä Giaa siten, että se olisi ollut ensin lyhyessä käynnissä ja siirtynyt siitä lyhyeen raviin. Sen sijaan meillä meni aina melkoinen pätkä pitkästä sivusta ennen kuin sain nohiteltua Gian raviin. Arvelen vahvasti, että avotaivutusta näpertäessä roikuin niin paljon ohjissa, että Gia otti sen jarruttavana apuna myös siirtymistä yrittäessäni.

Tehtävällä lyhyet sivut ratsastettiin ensin ihan tavallisesti rentoutta hakien. Kun tehtävää tultiin kokonaan ravissa, aloimme ratsastaa lyhyet sivut enemmän eteen. Tarvittaessa sai pyöräyttää pääty-ympyrän. Tässä vaiheessa lyhennykset olivat alkaneet mennä paremmin läpi, ja Gia lähti mukavasti vähän isompaan raviin. Sitä ei tarvinnut pyytää, kunhan vain rentouduin ja annoin sen mennä. Oli kiva huomata, kuinka Giaan löytyi sitä tehtävän avulla haettua haitaria.

Työstimme ravia vielä keskiympyrällä oikeassa kierroksessa hakien lyhyempää ja pidempää askelta. Lyhyen ravin hakeminen oli vähän haastavaa, sillä Gia olisi mielellään edennyt reippaammin. Yritin istua sinnikkäästi ja jarrutella ulko-ohjalla sekä rentoutua aina, kun Gia jäi lyhyempään raviin. Mukaan mahtuikin parempia hetkiä, mutta olihan se isomman ravin hakeminen niin paljon helpompaa. Gia ravasi oikein asiallisesti ja oli selvästi mielissään saadessaan edetä piipertämisen sijaan.

Keskiympyrällä työstimme vielä lyhyempää ja pidempää askelta vasemmassa laukassa. Tällä tehtävällä palaset kyllä loksahtivat kohdilleen. Gia tuntui tajuavan homman idean heti ja tarjosi alusta pitäen mainion lyhyttä laukkaa. Se myös pysyi lyhyessä askeleessa kohtuullisesti, ja osasin antaa sen tehdä työn enkä varmistellut liikaa. Enpä muista, milloin viimeksi olen mennyt yhtä lyhyttä laukkaa. Pakko myöntää, että Gia yllätti minut. Luulin, että se haluaa vain paahtaa menemään, mutta niin vain se tuntui tietävän tehtävän ihan itse. Se lyhyt laukka oli kyllä siistiä! Gia ryhdistäytyi ja lyheni sekä tuntui olevan juuri eikä melkein allani. Tein parhaani ja yritin istua niin rauhassa ja hiljaa kuin saatoin, sillä Gia teki osuutensa moitteetta enkä halunnut häiritä sitä. Kun olimme lyhennelleet tarpeeksi, otimme vielä vähän pidempää laukkaa antaen hevosten venyttää ohjan perässä. Gia teki tämänkin asiallisesti.

Loppuravissa jatkoimme eteen ja alas venyttämisen parissa, ja Gia tuntui venyttelevän oikein tyytyväisenä. Olipa tunti. Aivan älyttömän kiva harjoitus ja vielä kivempia sen avulla saadut onnistumiset. Oli kiva huomata, kuinka lyhentämisen jälkeen Gia lähti rennon tasaisesti pidentämään askelta. Gia oli tänään läpi tunnin mukava ja pääosin aika rento. Kylläpä kouluratsastus osasi olla kivaa!

Tehokasta jumppaa

Perjantain Artsin koulutunnille sain Gian ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Pääsimme jumppaamaan ihan kunnolla, sillä tahkosimme tunnin oikeastaan vain yhtä asiaa: etuosan siirtämistä sisemmäs ja takaosan väistätystä samalla ulommas.

Aloitimme vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrällä. Käynnissä kaikeksi onneksi. Vasen kierros on minulle oman istuntani takia hankalampi puoli oikeastaan kaikkien hevosten kanssa. Olikin hyvä, että työstäminen aloitettiin tästä kinkkisemmästä puolesta. Pulmaksi muodostui se, että joko sain sisäohjalla johdettua Gian etuosan sisemmäs tai takaosan väistämään ulommas, mutta niiden tekeminen yhtä aikaa oli työlästä. Jos satuinkin saamaan Gian oikeaan asentoon, hyytyi eteneminen. Näiden kahden tempun lisäksi kun piti vielä säilyttää aktiivinen liikkuminen, jotta jumpasta olisi hyötyä. En tiedä, miten en saanut Gian etu- ja takaosaa yhtä aikaa hanskaan kunnolla. Onneksi Gia reagoi oikeaan suuntaan menneisiin apuihin, jolloin saimme kuitenkin parempia hetkiä. Ravissa tehtävä tietysti hankaloitui entisestään, mutta mukaan mahtui onneksi pieniä loksahduksia oikeaan suuntaan.

Sama tehtävä oikeassa kierroksessa oli paljon helpompi. Tässä suunnassa sain huolehtia enemmän siitä, ettei Gia lähtenyt sisäohjan perässä liikaakin. Ulko-ohja piti muistaa pitää kädessä ja välillä suoristaa Giaa sen avulla. Ravissakin tehtävä sujui tässä suunnassa helpommin. Oli kiva päästä tekemään tehtävää vähemmällä äherryksellä, kun Gia tuntui olevan tähän suuntaan valmiiksi notkeampi. Toki toiseen suuntaan tehty jumppa auttoi nyt. Tässä suunnassa Gia tarjosi mainiota, pyöreää ravia. Kylläpä kelpasi istua kyydissä (paino tässä sanalla, mieli kun teki koulusatulassa kipata etukenoon).

Laukassa hyödynsimme aiemman tehtävän antia, mutta hieman kevyemmin. Ihan puhtaasti samaa tehtävää ei tarvinnut tehdä, mutta sisäohjan johtava vaikutus etuosaan sekä takaosan pieni väistätys ulommas olivat työkaluja tarvittaessa. Vasemmassa laukassa sain vähän johtaa sisäohjalla Gian etuosaa ja muistuttaa pohkeella sisätakajalkaa hommiin. Oikeassa laukassa sain oikeastaan vain muistaa pitää ulko-ohjan kädessä, jotta Gia pysyi sopivasti suorempana. Molemmissa laukoissa saimme mukavan pontevia ja pyöreitä hetkiä. Niitä kelpasi fiilistellä. Ainoa harmi oli se, ettei oma istuntani oikein pitänyt. Edelleen kroppa kinnasi vähän koulusatulaa vastaan, mikä näkyi suunnattomana intona valua etukenoon. Onneksi hetkittäin sain istuttua suorempana, jolloin Giakin pääsi laukkaamaan paremmin.

Loppuravissa haimme vielä hyvää ravia. Giaa ei tarvinnut nohitella, lähinnä hieman toppuutella, ettei se aivan kauhonut menemään. Tällä tunnilla tuli kyllä tehtyä hommia, niin kuski kuin ratsu. Mutta olihan se kiva nähdä, kuinka jumppaaminen oikeasti auttoi. Tunnin aikana Gia pääsi väläyttelemään sitä, kuinka näppärästi se osaa mennä. Hitsit, kunpa osaisin ratsastaa sen aina noin kivaksi! Vaan tämän tunnin pohjalta ainakin taas muistaa, millaista menoa pitäisi hakea muulloinkin.

Aika tarkkaa, mutta epätasaista

Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin treeniaiheena oli K.N. Specialin harjoittelu muutaman ohjelmasta otetun tehtävän merkeissä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi, laukan otimme pääty-ympyröille. Hilima oli jotenkin levoton, epätasainen ja pyrki kaatumaan sisälle molemmissa kierroksissa. Yritin pehmitellä ja tasoitella Hilimaa, mutta en oikein saanut sitä kuulolle. En tiedä, mikä Hiliman oli virittänyt moiselle tuulelle, mutta en muista pitkään hetkeen menneeni sillä tällaisilla lähtökohdilla.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja käännyimme vasemmalle, jonka jälkeen ratsastimme loivan kiemuran. Toisen suunnan loivan kiemuran ratsastimme pyöräyttämällä oikeassa kierroksessa lyhyen sivun keskelle kymmenen metrin voltin, jonka jälkeen ratsastettiin loiva kiemura. Tällä tehtävällä hyvää oli se, kuinka tarkasti sain ratsastettua tiet. Osuimme keskihalkaisijalle, loiville kiemuroille sekä kymmenen metrin voltille oikein asiallisesti. Hilima ravasi hieman epätasaisesti, mutta hetkittäin se antoi vähän periksi ja rentoutui. Olisin kaivannut siihen tasaisuutta enemmän, mutta en osannut ratkaista tilannetta. Jos ratsastin pohkeella, tulkitsi Hilima sen vain kiihdyttäväksi avuksi. Jos taas yritin tehdä ohjilla tasapainottavia pidätteitä, reagoi Hilima töksäyttelemällä askeltaan. Ei kovin sujuvaa liikkeen puolesta, mutta kohtalaista kuitenkin.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ravissa lävistäjälle, jossa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Loppulävistäjä jatkettiin ravissa. Lyhyelle sivulle pyöräytimme kymmenen metrin voltin ja käyntiin siirryimme pitkän sivun alussa. Ensimmäiselle kierrokselle lähdin kuulematta, että lävistäjälle piti tehdä käyntisiirtyminen. Se siis jäi tekemättä, hups. Kymmenen metrin voltille olisi pitänyt lähteä kääntämään aiemmin kuin mitä ensin tajusin. Käyntisiirtyminen pitkällä sivulla tuli pahasti kättä vasten, kun Hilima jäi jurnuttamaan vastaan. Toisella kierroksella muistin jo tehtävän. Kolmen askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä tuli edelleen kättä vasten, mutta ei niin pahasti. Kymmenen metrin voltti meni nyt tieltään hyvin, mutta en saanut houkuteltua Hilimaa asettumaan aivan rehellisesti. Pitkän sivun alkuun tehty toinen käyntisiirtyminen oli samanlainen kuin lävistäjällä eli vähän kättä vasten.

Sitten teimme ravista laukannoston I:stä ja jatkoimme pätkän suoraan ennen uralle siirtymistä. Sen jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän tavoitteena siirtyä lopussa mahdollisimman pian käyntiin. Laukannosto I:stä onnistui hyvin, ja pääsimme toivotusti muutaman askeleen suoraan. Pääty-ympyrällä Hilima pääsi kaatumaan sisäpohkeen läpi, jolloin emme päässeet ympyrää aivan reunoja myöten. Lävistäjällä laukka putosi jo puolivälissä pois. Saimme tehdä heti perään pelkkiä laukkalävistäjiä kääntyen aina lävistäjän lopussa takaisin kuviolle. Hilima pudotteli pari kertaa vielä liian aikaisin raville, kunnes saimme vasemman laukan lävistäjällä asiallisemman suorituksen.

Oikean laukan nostimme ravista lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Oikeassakin laukassa Hilima punki sisälle, mutta sain korjattua sitä hieman. Laukkalävistäjällä Hilimalla puolestaan ampaisi menemään. En tiedä, minkä vinkeen se sai päähänsä, mutta niin se vain viipotti lävistäjän pudottaen liian aikaisin holtittomalle raville. Saimmekin tulla tehtävän pelkkää laukkalävistäjää treenaten. Hilima lähti jokaisella yrityksellä kiihdyttämään lävistäjällä. Lopulta tajusin tavallaan antaa Hiliman laukata ja olla pusertumatta siihen kiinni, samalla kuitenkin vähän ohjilla pidättäen. Tällä kikkailulla saimme Hiliman kanssa lopulta lävistäjän, joka ei ollut ihan niin holtiton. Sen ansiosta pääsimme myös lähemmäs lävistäjän loppua eikä laukan jälkeinen ravikaan ollut ihan kamalaa kipittämistä.

Siihen päättyivät tunnin treenit, ja keventelimme vielä omaan tahtiimme loppuravit. Annoin Hiliman venyttää eteen ja alas huolehtien samalla, ettei se lähtenyt kipittämään. Hilima malttoikin tässä vaiheessa ihan hyvin, kaipa se oli saanut purkaa enimmät virtapiikkinsä. Tunti oli hieman epätasainen, ja Hilima tuntui ihmeellisen kovalta molemmissa kierroksissa. Hetkittäin sain sen vähän pehmeämmäksi ja notkeammaksi, mutta toisessa hetkessä se olikin taas palautunut vähän jäykemmäksi. Kivaa oli kuitenkin se, että uskalsin silti ratsastaa ja vaikuttaa, vaikka välillä meno olikin kipittävää ja jännittynyttä. Olisin silti halunnut keksiä, mistä Hilimalla tuuli, kun se tuntui pitkästä aikaa näin erilaiselta. Se ei selvinnyt, mutta siitä huolimatta selvisimme tunnin tehtävistä ihan kunnialla.

Asialliset nostot, hätäiset paluut

Perjantaina päätin tuplaheppailla. Ensimmäisenä oli Artsin koulutunti. Ykkösratsuni oli pudottanut kengän, joten tuuraajaksi tuli Hilima. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan vähän väistöjä ja mukavasti siirtymisiä. Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Hilima liikkui ihan mukavasti eikä yrittänyt kipittää.

Ensimmäisenä tulimme muutamat pohkeenväistöt käynnissä. Kuviona oli tehdä väistö keskihalkaisijalta uralle. Hilima väisti mukavan kevyesti, vaikka välillä sainkin muistuttaa takaosan pysymisestä mukana. Hilima ei myöskään pahemmin jännittynyt väistöissä, vaan pysyi kohtuullisen rentona. Tahti hieman hiipui väistöissä, jolloin sain houkutella Hilimaa säilyttämään saman etenemisen, vaikka mukaan tulikin väistöaskelia. Väistöt olivat molempiin suuntiin aika samanlaiset, suurempia puolieroja en huomannut. Kivaa oli myös se, että maltoin jättää väistön puoleisessa ohjassa roikkumisen yllättävän vähälle.

Väistöjen jälkeen siirryimme ensimmäiselle varsinaiselle kuviolle. Tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja keskikohdasta valmistelimme tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan nostamisen. Keskihalkaisija jatkettiin sitten loppuun ja käännyttiin laukan suuntaan. Siirtyminen laukasta raviin tehtiin pitkän sivun keskellä. Hilima nosti joka kerta pyytämäni laukan, mutta tehtävän toistuminen sai sen hiljalleen ennakoimaan. Niinpä muutamia kertoja keskihalkaisijan alussa Hilima pomppasi itsestään laukalle. Tarjosipa se kertaalleen melkoisen lyhyttä laukkaa. Enpä tiennyt sen taitavan sellaistakin menoa. Laukan nostamisen jälkeen Hilima pääsi valumaan hieman molempiin suuntiin, kunnes aloin ratsastaa tien tarkemmin. Siirtymiset laukasta raviin jäivät meillä vähän valmistelemattomiksi. Yritin ajatella laukan lyhentämistä, mutta siinä samassa Hilima olikin jo ravissa. Opettaja neuvoi hakemaan laukan pitkän sivun alusta sujuvaksi ja vasta sitten hakemaan lyhennyksen kautta tehtyä siirtymistä. Tämä laukan sujuvoittaminen auttoi hieman, kun Hilima sai tavallaan laukata enemmän takaa. Mutta oma pakettini ei pysynyt siirtymisiä valmistellessa kasassa, jolloin en voinut auttaa Hilimaakaan lyhentämään. Pientä parannusta saimme siirtymisissä, mutta kyllä ne harmillisen kauan edes kohtalaisista jäivät.

Toisella kuviolla jatkoimme samojen siirtymisten parissa, mutta eri reitillä. Nyt nostimme laukan ravista lävistäjän keskellä. Noston jälkeen laukkasimme lävistäjän normaalisti loppuun, lyhyen sivun läpi ja sitten taas uudelle lävistäjälle. Sen keskellä siirryimme puolestaan raviin. Muokkasimme tehtävää lopuksi siten, että jälkimmäinen lävistäjä pyrittiin menemään laukassa kokonaan. Hilima nosti laukat edelleen aika hyvin, paikoin jopa sangen säpäkästi. Se tosin alkoi taas ennakoida ja yritti tulla kipitysravilla ensimmäiselle lävistäjälle. Tällä tehtävällä nousi muutaman kerran väärä laukka, kun Hilima kipitysvimmoissaan pääsi nappaamaan oikean laukan, vaikka vasenta pyysin. Siirtymiset raviin lävistäjällä olivat hankalia. Hilima tykkäsi kiihdyttää lävistäjällä enkä oikein saanut sitä malttamaan. Paikoin siirtymiset valuivat aika railakkaasti oikean kohdan ohi. Yritin istua siirtymälävistäjän ajan kuin tatti, mutta taisin aina rytkähtää jonnekin ja antaa Hilimalle näin tilaisuuden viipottaa. Loppuun tehdyt kokonaiset laukkalävistäjät eivät myöskään oikein onnistuneet.  Hilima pääsi kiihdyttämään ja pudottamaan raville liian aikaisin. Oikeassa laukassa pääsimme hieman lähemmäs uraa toisin kuin vasemmassa laukassa. Näitä saisi kyllä harjoitella. Muistelen tehneeni näitä Hiliman kanssa joskus kauan sitten eivätkä ne silloinkaan kovin hehkeästi menneet.

Loppuravissa haettiin vielä hyvää etenemistä. Hilima kipitti hieman, mutta sain kohtuullisesti toppuuteltua sitä malttamaan. Tunnin laukannostot lähtivät ihan asiallisesti. Hilima selvästi osaa ne sangen näppärästi halutessaan. Mutta siirtymiset alaspäin, voi jee. Ne eivät olleet tänään meidän heiniämme. En selvästi saanut Hilimasta laukassa sellaista otetta, että siirtyminen raviin olisi tullut vähän hitaammin. Nyt Hilima oli yhdessä hetkessä laukassa ja toisessa jo ravissa. Ei muuta kuin parempaa oman istunnan hallintaa ja sitä kautta parempaa otetta hevoseen. Hiliman kanssa oli kuitenkin ilo vääntää koulua. Ajatella, että vielä tovi sitten pyörittelin silmiä ajatukselle koulutreeneistä Hiliman kanssa. Onneksi sitä aina voi vaihtaa höhlät mielipiteensä.

Koulukurssin 4. tunti: B-merkki ilman odotuksia

Artsin koulukurssin viimeisen eli neljännen tunnin menimme koulukisojen tapaan. Menimme vartin yhteisverryttelyn kouluaitojen sisällä ja vuoroa odotimme niiden ulkopuolella. Me Gian kanssa pääsimme menemään ensimmäisen ryhmän kolmantena ratsukkona.

Verryttelyä varten opettaja oli ohjeistanut miettimään suunnitelman. Päätin, että Gian kanssa tärkeintä olisi löytää sopivaa rentoutta ja malttamista. Niinpä laukkasin verryttelyssä sen verran, että Gia pääsi vertymään. Sen lisäksi otin vain yhden laukannoston käynnistä. Muutoin pysyin perusratsastuksen parissa käynnissä ja ravissa. Opettajan vinkkaamana ratsastin muutamat ravilävistäjät siten, että tein niiden loppuun pysähdykset. Gia toimi verryttelyssä niin kuin aina eli tasaisen mukavasti. Edellistunnilla ollut pieni kiirehtiminen oli jäänyt pitkälti pois, jolloin maltoin itsekin ottaa vähän rennommin. Aitojen ulkopuolella vuoroa odottaessa käppäilin pientä tilaa edestakaisin ja kertasin rataa. Mahanpohjaa kehtasi vähän kutkuttaa. Onneksi vuoromme tuli pian ja pääsimme aloittamaan.

Alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Sihtasin keskihalkaisijalle ja osuinkin siihen kivasti. Tervehdys meni ihan hyvin samoin kuin paluu raviin. Numeroksi 7. Kymmenen metrin voltti oikealle oli tieltään ja tahdiltaan hyvä, mutta hevosen pyöreys uupui. Numeroksi 6,5. Keskihalkaisijalle osuimme taas hyvin. Vasemmalle tehdyn voltin valmistelu oli vähän puutteellinen, mutta voltti oli tieltään ja tahdiltaan asiallinen. Numeroksi 7. Voltin jälkeen aloin nyhertää liikaa käännöstä oikealle, mikä sai menosta hieman epätasaista. Numeroksi 6. Lävistäjälle tajusin ratsastaa rauhassa ja olla hyvällä tavalla huolehtimatta temponlisäyksestä. Tiesin Gian tekevän sen lähinnä päästämällä. Lävistäjän lopussa tajusin vähän lyhentää ravia. Sinällään temponlisäys oli vaatimaton, mutta tuomarin mukaan riittävä. Numeroksi 6,5. Siirtyminen käyntiin tuli kättä vasten. Keskellä kulmaa tajusin unohtaneeni väistön valmistelua auttavan kulman katkaisun, mikä pisti oman pakkani hetkeksi sekaisin. Ähräsin siinä sitten kaikkea, mikä sai Gian vähän jännittymään. Numeroksi 6.

Siirtyminen käynnistä raviin sekä kaarto radan poikki sujuivat asiallisesti. Numeroksi 6,5. Toinen siirtyminen ravista käyntiin oli nyt pehmeämpi. Numeroksi 7. Helpomman suunnan väistö eli väistö oikealle meni treeneihin nähden kehnommin. Jäin tässäkin suunnassa nyhertämään liikaa, jolloin Gia hidasti. Numeroksi 6. Oikea laukka nousi hieman epävarmasti. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä meni ihan mukavasti. Numeroksi 6,5. Sen jälkeen edessä oli se jännempi laukkalävistäjä. Yritin istua kaikessa rauhassa ja pitää Gian rauhallisessa laukassa. Pääsimmekin lävistäjän ilman vaihtoa. Toki Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin, mutta se oli pienempi virhe kuin mitä vaihto olisi ollut. Numeroksi 6. Vasen laukka nousi täsmällisesti pääty-ympyrältä. Numeroksi 7. Toisen laukkalävistäjän temponlisäyksen tein tietoisen vaatimattomasti. Lähinnä vain annoin Gian edetä. Tälläkin lävistäjällä Gia pääsi pudottamaan liian aikaisin raville, mikä oli odotettua. Numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme kohtuullisen asiallisesti. Numeroksi 7.

Radan jälkeen taputtelin Gian hyväksi ja muistin taas hengittää. Kehtasipa olla jännää! Rataan olin kokonaisuudessa tyytyväinen. Tällä treenimäärällä se meni ihan asiallisesti. Toki Gian pyöreys jäi puutteelliseksi, mutta muuten ratsastin itsekseni aika tarkasti. Gia taas hoiti oman osuutensa hienosti. Se eteni tasaisesti eikä yrittänyt ehdotella omiaan. Eikä tullut laukanvaihtoa! Olipa ihana ratsastaa rata ilman odotuksia tai menneisyyden peikkoja.

Tuomari kertoi arvostelleensa suoritukset hieman kiltimmin. Me Gian kanssa saimmekin suorituksestamme 65,7 prosenttia. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Ajatuksen kanssa ja siististi & levollisesti esitetty. Rentoutta vielä niskaan, mutta muuten hyvin pohkeen edessä!" Kommentit lämmittivät mieltä sekä antoivat odotetun korjausehdotuksen. Jos radan jälkeen oli jo hyvä mieli, niin kyllä se näiden terveisten myötä vielä vähän kohosi. Suorituksemme Gian kanssa oli yhteiseen treenimäärämme (tällä tunnilla tuli 15. kerta) nähden hyvä. Etenkin kun minulla menee hevoseen tutustellessa aina melkoinen aika. Gian kanssa oli mukava mennä tämä koulukurssi. Tekemistä yhteisen sävelen eteen on vielä, mutta onneksi Gian kanssa on ilo harjoitella.

Videosta kiitos Sennille!

Koulukurssin 3. tunti: B-merkin palastelua

Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla treenasimme palasia B-merkin kouluohjelmasta. Kuten aiemminkin, kurssin viimeisellä tunnilla oli luvassa kouluohjelman ratsastaminen. Gia jatkoi ratsunani, ja jaoin tunnin edelleen kahden muun ratsukon kanssa. Kouluohjelmasta pääsimme treenaamaan mukavasti asioita: käyntiväistöjä, ravivoltteja sekä laukannostoja sekä lävistäjiä.

Käyntiväistöissä vinkiksi tuli katkaista kulma siten, että se valmisteli jo väistöön lähtemistä. Kulmaa ei siis tarvinnut ratsastaa reunoja pitkin, vaan pienen oikaisun kautta väistöön lähteminen oli helpompaa. Väistöissä oikealle ei Gian kanssa tarvinnut tehdä muuta kuin antaa sen mennä. Jäin ensin vähän näpertelemään liikaa, jolloin Gian etuosa ei pysynyt uralla. Kun tajusin olla tekemättä liikoja, sujui väistö hyvin. Väistöissä vasemmalle sain vaikuttaa vähän enemmän. Etuosa piti ottaa haltuun pienillä pidätteillä vasemmalla ohjalla ja takaosaa sai hieman avittaa väistättävällä pohkeella. Suuria ei tässäkään suunnassa tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä Gia väisti ihanan helposti.

Ravivoltit treenasimme myös ohjelman mukaan. Kymmenen metrin voltti oikealle tehtiin pitkän sivun keskeltä, kymmenen metrin voltti vasemmalle taasen keskihalkaisijalta. Sain ratsastettuna niin volttien kuin keskihalkaisijan tiet yllättävän huolellisesti. Voltit olivat voltteja eivätkä muotopuolia pyörähdyksiä. Voltit oikealle menivät myös asetuksen suhteen hyvin. Vasemman voltin valmistelu keskihalkaisijalla samoin kuin itse voltti menivät vaillinaisesti asettuen. Yritin houkutella Giaa antamaan siihenkin suuntaan periksi, mutta edelleen tämä suunta kehtasi olla minulle hankalampi.

Laukkaohjelmasta harjoittelimme niin nostoja, lävistäjiä kuin ympyröitä. Gia nosti laukat ihan mukavasti. Laukka myös pyöri ihan hyvin, vaikka välillä Gia otti etenemisen omiin nimiinsä. Ohjeeksi tuli istua satulassa ja niin sanotusti pitää omasta tontista kiinni. Yllättäen vaikeimmaksi asiaksi meille muodostui lävistäjät. En ollut yhtään varautunut, että ne voisivat olla hankalia. Vasemman laukan lävistäjillä Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Oikean laukan lävistäjillä Gia puolestaan esitti mallikelpoisia laukanvaihtoja. Tulivatpa pulmat puskista! Jotenkin kuvittelin, että ne menisivät kuin vettä vain. Neuvoksi tuli ratsastaa lävistäjät omasta suunnitelmasta kiinni pitäen: rauhallista laukkaa ja ajatus, että oli jatkamassa lävistäjän jälkeen kulman vastalaukassa. Yritin olla viilipyttynä satulassa, mutta herpaannuin aina jossain kohdassa. Gialta se ei jäänyt huomaamatta, jolloin se pääsi joko vaihtamaan tai pudottamaan. Lopulta taisin saada kerran oikean laukan lävistäjän ilman vaihtoa, mutta siinä tuli sitten liian aikaisin pudotus raville. Vasemman laukan lävistäjän loppua sain hilattua aavistuksen lähemmäs, mutta edelleen raviin siirtyminen tuli turhan aikaisin. Jotain muutosta kuitenkin.

Tunnilla tehdyt ohjelmapalaset oli valittu hyvin. Niiden aikana sai pohtia, mihin asiaan kiinnittää radalla erityisesti huomiota, mikä asia taas voisi mennä enemmän omalla painollaan. Gian kanssa opin, että laukkalävistäjät vaatisivat tarkkuutta, kun taas väistöjä ei tarvitsisi samalla tavalla murehtia. Giassa läpi tunnin hyvää oli erityisesti se, kuinka tasaisesti se teki tehtäviä. Toki se vähän ehdotteli hetkittäin omiaan, mutta kuunteli myös, kun sanoin asiani ymmärrettävästi. Gian kanssa en osaa ainakaan vielä pahastua, vaikka kaikki ei sujuisi kerralla. Niin kuin ei sujukaan. Sen kanssa minulla ei myöskään vielä ole ennakko-odotuksia, mikä on vain hyvä juttu. Silloin saan ratsastettua asian kerrallaan enkä mieti tulevaa tai jää murehtimaan menneitä.

Koulukurssin 2. tunti: etuosa odottamaan, takaosa töihin

Artsin koulukurssin toisella tunnilla pääsimme jatkamaan neliöiden ratsastamista. Ratsunani jatkoi Gia, ja tunnin jaoin kahden ratsukon kanssa. Gia kävi juuri ennen tuntia maastolenkin, joten sen verryttelyä ei tarvinnut aloittaa nollasta. Otin kuitenkin alkuun sen verran laukkaa, että Gia eteni siinäkin ihan asiallisesti.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme neliötä ratsastaen kulmat tarkasti. Lisäsimme tehtävälle myös lyhyitä sivuja kohti pyöräytetyt vastavoltit. Tehtävää tulimme ravissa. Muistelin edellistunnin korjausvinkkejä eli reilua asettamista sekä erityisesti oikeassa kierroksessa Gian takaosan vartioimista. Tehtävän kulmat sujuivat niin kuin viimeksikin. Oikeassa kierroksessa kulmat olivat ihan asiallisia, ja pääsin rentoutumaan niissä. Vasemman kierroksen kulmat taas jäivät asetuksiltaan hieman puutteellisiksi, ja sainkin vinkkiä asettaa reilummin. Hinasin taas vasemmalla kenottanutta istuntaani keskemmäs ja yritin kovasti pohtia, miten saisin vasemmankin kierroksen tasaisemmaksi. Kovin suuria ahaa-elämyksiä ei siihen suuntaan mahtunut, mikäli oli vähän harmi. Oikean ja vasemman kierroksen ero jäi aika isoksi. Sama pulma vaivasi volteilla. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun taas voltit vasemmalle menivät vähän jäykistellen.

Seuraavalla tehtävällä vaihdoimme neliön paikkaa siten, että pääsimme tekemään kouluradan I-kirjaimesta laukannoston ravista. Laukkaa jatkoimme kierroksen, kunnes siirryimme I:ssä takaisin raviin. Kuten arvata saattaa, vasen kierros oli edelleen vähemmän sujuva. Yritin vaikuttaa Giaan kaarteissa rohkeammin, mutta edelleen onnistumiset jäivät puolitiehen. Laukat sinällään kuitenkin nousivat ihan ok. Oikeassa kierroksessa Gia loksahti kertalleen ihanasti kohdilleen. Se tuntui laukkaavan rauhallisesti allani ja odottavan minun ohjeitani. Olipa sangen helppoa ratsastaa kulmat hyvin, kun hevonen odotti ja kuunteli. Ihanan sujuvaa! Oikea kierros on vain niin paljon helpompi minulle. Toki könötän siinäkin miten sattuu, mutta käteni ja jalkani osaavat tehdä siinä suunnassa hommansa oikein. Pakka menee sekaisin, kun vasen puoleni tulee sisäpuoleksi. Se ei tunnu hanskaavan sitä hommaa ollenkaan.

Loppuravissa pyörimme ensin tovin pääty-ympyrällä vasemmassa kierroksessa, kunnes vaihdoimme suuntaa ja pyöräytimme vielä toiseen päätyyn muutaman ympyrän oikealle. Gia kiirehti hieman, mutta tarjosi vähän rennompia pätkiä molempiin suuntiin. Siitä pääsimme siirtymään käyntiin, ja näin kurssin toinen tunti oli pulkassa. Tämä tunti ei ollut niin sujuva kuin ensimmäinen, mutta onneksi tähänkin mahtui hyviä pätkiä. Erityisesti oikean laukan hyvä hetki lämmitti mieltä. Gia tuntui olevan tänään vähän kiireisempi. Opettaja hoksauttelikin, että Gian etuosa piti saada odottamaan ja takaosa puolestaan töihin. Huomasin kerta toisen jälkeen päästäväni Gian aina edestä karkuun, kun yritin herätellä takaosaa. Muutamia kertoja sain vähän lyhennettyä Giaa ilman, että aktiivisuus katosi. Nämä hetket tuntuivat selkään ihan erilaisilta. Raviin tuli joustoa ja pontevuutta ilman, että hevonen samalla piteni ja lähti kiihdyttämään. Tätä tunnetta pitää hakea jatkossakin.

Koulukurssin 1. tunti: jumppaamista

Perjantaina alkoi Artsin viikonlopun kestävä koulukurssi. Ratsukseni toivoin Gian, ja toiveeni meni läpi. Ensimmäisellä tunnilla pääsimme valmistelemaan ratsuja viikonloppua varten jumppaamalla niitä notkeiksi. Alkuverryttelyyn käytimme hyvin aikaa. Gian kanssa sain ottaa laukkaa heti alkuun, jotta se vertyisi nopeammin. Laukkapätkien jälkeen ravi alkoikin sujua paremmin.

Ensimmäisenä kuviona tulimme maneesia soikiona. Suorat pätkät menimme vasta-asetuksessa ja huolehdimme sisäpohkeella reitillä pysymisestä. Soikion kaarteissa taas asetimme reilusti sisäohjalla ja annoimme ulko-ohjalla tilaa. Tehtävää tulimme kaikissa askellajeissa. Oikea kierros tuntui helpommalta, vaikka siinä sain huolehtia Gian takaosasta enemmän, ettei se valunut ulos. Asetukset kuitenkin menivät helposti läpi. Vasemmassa kierroksessa taas niin myötä- kuin vasta-asetukset olivat hieman hankalampia. Könötin vähän liikaa vasemmalla, mikä hankaloitti menoa. Gia kuitenkin toimi ihan mukavasti kaarteissa. Suorilla pätkillä minulla oli enemmän tekemistä. Laukassa vasemmassa kierroksessa sain vielä vähän enemmän houkutella Giaa suorilla pätkillä vasta-asetukseen ilman, että se valui samalla sisään. Kaarteet menivät edelleen aika kivasti.

Tämän jälkeen siirryimme ratsastamaan maneesia neliönä, jonka kulmat ratsastettiin ajoissa valmistellen. Kulmissa piti puolestaan päästä rentoutumaan. Tehtävää tulimme käynnissä ja ravissa. Oikeassa kierroksessa jatkui sama kuin aiemmalla tehtävällä eli sain muistaa tarkkailla Gian takaosaa. Suorat pätkät sai ratsastaa vähän jopa sulkutaivutusta ajatellen. Vasen kierros meni takaosan suhteen paremmin, mutta myötäasetuksia sai taas haeskella. Tässä vaiheessa tajusin vähän korjata omaa painoani vasemmalta enemmän keskelle satulaa, mikä tuntui auttavan hieman. Tehtävän loppupuolella aloimme yhden neliön sijasta ratsastaa kahta neliötä. Tämä oli hyvä, sillä nyt pääsi työstämään molempia kierroksia samalla kuviolla. Tässä vaiheessa hommaan alkoi tulla jo vähän tasaisuutta molempiin suuntiin. Vasen kierros pysyi edelleen hieman hankalampana, mutta siihenkin suuntaan tuli jo useampia askeleita oikeaan suuntaan.

Lopuksi menimme vielä kevyttä ravia pääty-ympyrällä. Ensin vasemmassa kierroksessa, kunnes aloimme tulla kahta pääty-ympyrää kahdeksikolla. En tiedä, auttoiko keventäminen hallitsemaan kroppaa vai mikä tuli, mutta nyt molemmat suunnat tuntuivat paljon tasaisimmilta. Gia asettui mukavasti ja venytti hyvin ohjan perässä. Meno tuntui varsin rennolta, mutta sujuvalta. Tunnin jumpat tuntuivat siis tehneen tehtävänsä. Tästä hyvästä hetkestä saimmekin siirtyä loppukäyntiin.

Olipa kiva aloitus kurssille! Artsin opissa osasin ottaa rennosti enkä panikoinut pyöreyden puuttumista. Tämä oli hyvä lähtökohta sille, että ratsastin ja vaikutin, mutta en häseltänyt. Niinpä Gia pääsi väläyttelemään kaikissa askellajeissa hyviä hetkiä. Loppuravissakin hyvää ja rentoa menoa sai vielä fiilistellä. Jospa minä hiljalleen löytäisin niitä Gian asetuksia. Tällä tunnilla ainakin oli jo kovasti oikea suunta.

Pitkästä aikaa takaosakäännöksiä

Jatkoin perjantaina Artsin koulutunnilla hevosarpajaisiani. Viime viikon linja jatkui, sillä valitsin jälleen tamman. Giahan se sieltä lähti treenikaverikseni. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, myötäämistä sekä takaosakäännöksiä.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Yritin keskittyä alusta asti siihen, että uskaltaisin vaikuttaa, mutta myös myödätä. Gia olikin mukavasti kuulolla ja antoi hetkittäin edestä periksi pyöristyen aina toviksi. Laukassakin löytyi pyöreämpää menoa, mikä heti toi Gian etenemiseen sujuvuutta ja pehmeyttä. Olipa kiva päästä tuntemaan tämä, niin samaa fiilistä voi hakea toistekin. 

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ratsastimme ravissa pitkän sivun loppupuolelta keskihalkaisijalle puoliympyrän tiellä. Keskihalkaisijalla suoristimme ja valmistelimme pohkeenväistön uralle. Sille päästyämme suoristimme ja lähdimme ratsastamaan lyhyen sivun taas puoliympyränä. Sen keskikohdassa teimme noin kolmen askeleen ajan reilun myötäyksen periaatteella ohja pois. Gian kanssa väistöt sujuivat mukavan helposti. Korjauksina sain muistaa pitää ulkopuolen hallussa sekä Gian riittävän aktiivisena. Isompi puoliympyrä oli tieltään ensin minulta hukassa, mutta isot myötäykset lähtivät helposti. On paljon helpompaa nakata ohjat pois kuin pitää ne tasaisesti tuntumalla. Tehtävällä Gia tarjosi pätkiä pyöreämpää menoa, mutta pääosin menimme välimallissa: ei hirvenä, ei pyöreänä.

Toisena tehtävänä teimme takaosakäännöksiä, kaikeksi onneksi käynnissä. Sijoitimme takaosakäännökset pitkän sivun keskelle, jolloin seinä paljasti armotta, jos lähdimme haahuilemaan. Enpä muista, milloin olisin viimeksi treenannut takaosakäännöksiä, etuosakäännöksistä puhumattakaan. Nyt olikin kiva päästä treenaamaan niitä ja vieläpä pätevän hevosen kanssa. Opettaja kertoi ihanteellinen takaosakäännöksen onnistuvan neljällä askeleella. Ohjeeksi tuli myös tehdä käännös pohkeen sijasta enemmän sisäohjalla ja istunnalla. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Tähän suuntaan Gia kääntyi ihan asiallisesti. Opettajan tuomio oli, että suorituksestamme tunnisti, mitä yritimme. Petrauksena olisi pitänyt saada Gia vielä paremmin takajaloille ja lyhyempään käyntiin, jotta käännös olisi ollut oikeaoppisempi. Takaosakäännökset oikealle olivatkin vaikeampia. Aluksi Gia tarjosi napapyörähdystä takajalkojen ympäri. Pienillä raippamerkeillä Gia kuitenkin ymmärsi nopeasti, mitä hain takaa ja alkoi astua käännöksessä myös takasilla. Tässäkin suunnassa käynti olisi pitänyt parsia lyhyemmäksi, jotta käännös olisi ollut hallitumpi. Saimme kuitenkin petrattua vähän tähänkin suuntaan.

Loppuravissa ei enää tehty kummempia, ja annoin Gian vähän venyttää ohjan perässä. Tunnin tehtävät olivat taas tosi kivoja. Kaikista kivointa oli kuitenkin saada treenata niitä Gian kaltaisella opetusmestarilla, joka ei turhia herneile. Kertaakaan ei tarvinnut tapella eikä edes harmistua. Ihanaa! Sen sijaan Gian kanssa sai treenata kaikessa rauhassa. Kyllä teki hyvää. Laukan työstämistä olisin toivonut tuntiin vähän enemmän, mutta toisaalta oli todella hyödyllistä treenata takaosakäännöksiäkin pitkästä aikaa. Täytyy toivoa, että Gia liikenee minulle joskus toistekin Artsin tunnille treenikaveriksi.

Tahtia tarkkailemassa

Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla. Vaihtelu kun kaiken tarpeellisuuden lisäksi tekee hyvää. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme pyörittelemään voltteja, S:n muotoisia vaihtouria sekä tekemään siirtymisiä ravista laukkaan ja takaisin. Alkuverryttelyssä kävimme lyhyesti kaikki askellajit läpi. Hilima oli oma mukava itsensä. Opettaja hoksautti tarkkailemaan tahtia, jotta se pysyisi tasaisen rauhallisena.

Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa keskihalkaisijalle ja pyöräytimme keskikohdasta voltin tulosuunnan mukaisesti. Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lopulta yhdistelimme voltit S:n muotoiseksi vaihtouraksi. Osuimme yleensä keskihalkaisijalle, mutta Hilima pääsi välillä kiemurtelemaan. Yleensä se tuppasi valumaan vasemmalle. Voltit oikealle menivät asiallisesti, kun sain Hiliman malttamaan. Voltit vasemmalle olivat työläämpiä. En saanut asetusta rehellisesti läpi, ja Hiliman etuosa jäi ulommas. Sain houkutella Hiliman etuosaa sisemmäs sisäohjalla, kun taas ulko-ohjalla piti muistaa antaa tilaa. Opettaja neuvoi viemään omaa painoa vähän vasemmalle, mikä tuntui hullunkuriselta. Minähän kenotan sinne jo valmiiksi! Samalla tuntui myös, että minun olisi nimenomaan pitänyt hilata painoa oikealle, kun Hilima tuntui valuvan vasemmalle. Vaan tässä näppäimistön äärellä pohdittuna painon siirtäminen oikealle olisi saattanut saada Hilimaa viemään vastaavasti etuosaansa vielä enemmän ulommas. Yritin kompromissina olla roikkumatta kummallakaan puolella. Vasemmalle tehdyillä volteilla auttoi lopulta se, kun sain pidettyä Hiliman sisäpohkeella oikealla reitillä ja vähän sisäohjalla johdettua etuosaa sisemmäs. S:n muotoinen vaihtoura sujui odotetusti oikealle tehtyjen volttien osalta hyvin. Voltit vasemmalle olivat edelleen vähän hankalampia. Suoristukset menivät kohtuullisesti, joskin parina kertana Hilima pääsi jäämään kenottamaan oikealle.

Tunnin toisena tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä radan poikki ja nostimme keskikohdasta laukan. Pyrimme jatkamaan pari askelta suoraan ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Siitä laukkasimme uraa myöten mahdollisimman tarkasti, kunnes käänsimme samasta kohdasta taas radan poikki ja siirryimme keskikohdassa takaisin raviin. Myöhemmin lisäsimme kuviolle noin kymmenen metrin voltin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. Laukat nousivat myötäisinä, ja pääsimme pieneksi yllätyksekseni pari askelta suoraankin. Hilima pääsi kuitenkin hieman kaatumaan sisälle enkä edelleenkään saanut asetusta vasemmalle kunnolla läpi. Hilima kuitenkin pysyi kohtuullisesti kuulolla eikä kaahaillut isommin, vaikka vähän reipastuikin. Siirtyminen takaisin raviin onnistui kohtuullisesti, ja ravikin tasoittui muutaman kiireisemmän askeleen jälkeen. Voltit vasemmalle sujuivat nyt ihan hyvin, ja niiden aikana Hilimaa sai rauhoitettua helpommin. Laukannostot oikealle eivät sujuneetkaan niin hyvin. Hilima alkoi hieman ennakoida enkä saanut sitä rauhoitettua ennen nostoa. Vinkiksi tuli tulla nostokohtaan mahdollisimman pienessä ravissa. Sain lopulta Hiliman keskittymään vielä, jolloin se lyhensi ravia ja väläytti opettajan sanoja lainaten oikein sievän noston. Jes! Voltilla Hilima malttoi taas paremmin. Siirtyminen laukasta raviin sujui niin kuin vasemmallekin eli kohtuullisesti oikeassa kohdassa ja siitä parin kipitysraviaskeleen jälkeen tasoittuen.

Loppuravissa annoin Hiliman venyttää ohjan perässä. Samalla yritin pitää tahdin edelleen rauhallisena. Hiliman mielestä kun loppuravissa olisi pitänyt vähän kipittää. Hilima oli kuin olikin mainio ratsuvalinta. Tykkään siinä siitä, ettei sitä kummemmin tarvitse nohitella eteenpäin. Kuten opettaja kehaisi, oli Hilima kunnon suoritushevonen. Se teki tehtävät tunnollisesti ja kiltisti, vaikka välillä vähän kiirehtien. Hilima on varsin mainio kaveri, kunhan sen tosiaan saa malttamaan. Silloin se tekee asiat pienin pyynnöin ja kevyesti. Hiliman kanssa oli sen verran kivaa, etten ihmettele, jos taas jokin kerta nappaan sen Artsin koulutunnille mukaan.

Ensimmäinen, toinen ja kahdessadas kerta

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme treenaamaan S:n muotoista vaihtouraa, pohkeenväistöjä sekä laukkavoltteja. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa tuli 200. kerta täyteen. Tunnin jaoin kolmen muun ratsastajan kanssa. Alkuverryttelyssä kävimme aika itsenäisesti askellajit läpi. Käynnissä ja laukassa Pave oli ihan ok, mutta ravi meni aika hirveillen. Syy jäi mysteeriksi. Ravi on tupannut olemaan meille viime aikoina hieman hankalaa.

Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä S:n muotoiselle vaihtouralle. Kun pääsimme siltä toiselle pitkälle sivulle, ravasimme sen loppuun. Lyhyen sivun keskeltä taas käänsimme keskihalkaisijalle ja väistätimme hevoset siitä uralle. Jos keskihalkaisijalle tultiin vasemmalta, tehtiin väistökin vasemmalle.

Onnistuimme Paven kanssa vaihtouran ratsastamisessa aika mukavasti. Sain molemmat puolivoltit ratsastettua melko tasaisesti, ja Pave pysyi niissä aika pyöreänä. Suuntaa vaihtaessa muistin ratsastaa pari askelta suoraan enkä kiirehtinyt. Sangen asiallista, vaikka itse sanonkin. Olenhan toisinaan aika leväperäinen mitä tulee teiden tarkkaan ratsastamiseen. Pohkeenväistöt oikealle olivat odotetusti helpompia. Pave ei edes lähtenyt pahemmin hirveilemään niissä. Väistöt vasemmalle takkusivat enemmän. Etenkin siksi, että roikuin niissä oikeassa ohjassa vääntäen Paven mutkalle. Kun sain pidettyä oikean ohjan vähän rennompana ja vaikutettua vasemmalla ohjalla, suorituksemme alkoivat muistuttaa väistöyritelmiä. Paven hirveilyä lukuun ottamatta. Tehtävällä hyvä kertaus oli huolehtia ravi kuntoon aina hetkissä, kun ei varsinaisesti tarvinnut tehdä muuta. Kun kuvion tai väistön pariin pääsi hyvässä ravissa, oli se helpompi ratsastaa.

Toisena tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja nostimme noin keskikohdassa tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan. Eli jos tulimme vasemmassa kierroksessa sisään, nostimme oikean laukan. Laukassa jatkoimme keskihalkaisijan loppuun ja käänsimme laukan suuntaan. Pitkän sivun keskeltä käänsimme kymmenen metrin voltin ja uralle päästyämme siirryimme raviin. Sitten tulimme toistamiseen keskihalkaisijalle ja väistätimme hevoset taas uralle. Jos tulimme keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa, teimme myös väistön oikealle.

Sinällään pääsimme ravissa keskihalkaisijalle ihan asiallisesti. Sitten Pave alkoi lukea ajatuksiani (eli jotenkin mystisesti aloin tietämättäni tuuppia hevosta laukkaan) ja ennakoida tulevaa laukkaa. Paven ennakointi oli sitä, että se muuttui hirveksi ja yritti hypätä laukkaan omia aikojaan. Laukat sain nousemaan pyyntöjen mukaisina, mutta kertaalleen sain ottaa stopin Paven ennakoitua liikaa. Ohjeena oli istua sinnikkäästi takajaloilla eikä antaa Paven kiskoa mukanaan. Alussa laukassa tuli tien kanssa hapuilua Paven vähän liiratessa, yleensä vasemmalle. Tämän sain kuitenkin parsittua vähemmäksi ennakoimalla ja ratsastamalla täsmällisemmin suoraan. Kymmenen metrin voltit olivat vasemmalle helpompia. Voltit oikeallekin onnistuivat kohtuullisesti, mutta unohdin kääntää niissä riittävästi. Volteilla Pave laukkasi mukavasti kuulolla, jolloin siirtymiset olivat meiksi ihan kohtuullisia. Pohkeenväistöt oikealle olivat edelleen ihan ok, mutta väistöissä vasemmalle Pave hirveili enemmän. Loppuun saimme kuitenkin tasaisemman suorituksen, kun sain istuttua napakammin eikä Pave saanut vietyä minua mukanaan.

Ennen loppuraveja saimme vielä hurautella muutamat lävistäjät keskiravia ajatellen. Parilla ensimmäisellä lävistäjällä otimme vain muutaman askeleen verran keskiravia. Lopuksi tulimme vielä kokonaisen lävistäjän keskiravia tavoitellen. En saanut Pavea lävistäjille niin suorana kuin olisin halunnut, ja se verotti raviaskeleen venymistä. Pientä eroa kuitenkin tuli, joten avut ja Paven reaktiot olivat oikeaan suuntaan. Loppuravissa sain vielä huolehtia, että Pave ravasi riittävän pontevasti eikä jäänyt omiin ajatuksiinsa. Se onnistuikin ihan mukavasti.

Tunnin treenit olivat todella kivoja. Tekemistä oli juuri sopivasti. Kaiken lisäksi tehtävillä oli myös pienet hetket, jolloin sai vain ajatella etenemistä. Tai jos se oli kunnossa, vain nauttia menosta. Pave työskenteli tänään alun hirveilyn jälkeen ravissakin ihan mukavasti. Väistöt toki aiheuttivat pientä eripuraa, mutta kummallakaan meistä ei mennyt kuppi oikeasti nurin. Kyllä niissä Artsin koulutunneissa on vain oma taikansa.

Auktoriteetin ilo

Perjantaina oli vuoden ensimmäinen Artsin koulutunti. Ratsukseni otin Paven ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan niin sulkutaivutuksia kuin vastataivutuksia sekä hevosen suoristamista. Alkuverryttelyn teimme aika itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Pave oli vähän ponneton eikä ensin asettunut oikein kumpaankaan suuntaan. Hiljalleen sain asetukset oikealle kohtuullisesti läpi, mutta asetukset vasemmalle jäivät menemättä läpi. Sitten siirryimmekin jo tehtävien pariin.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme pitkät sivut kolmessa osassa: ensimmäinen kolmannes suoraan, toinen sulkutaivutuksessa ja viimeinen taas suoraan. Aloitimme oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Pitkälle sivulle tuleminen suorana olikin hankalampaa kuin olin ajatellut. Jotenkin kulman jälkeen jätin Paven edelleen asettuneeksi, vaikka se olisi pitänyt suoristaa. Sulkutaivutuksen kaltainen oikealle onnistui kohtalaisesti käynnissä. Sen jälkeen suoristaminen oli helpompaa, pääsihän sillä vaikeammasta liikkeestä vähän helpompaan (vaikka oikeasti suorana meneminen ei ole kovin helppoa). Parin käyntikierroksen jälkeen siirryimme raviin. Voi jee. Kuinka hirvi hevonen voikaan olla? Vastaus: todella hirvi. Pave ei ensin alkanut ravissa ajatellakaan mitään sulkutaivutuksen kaltaista, kun yritin sitä pyytää. Sen sijaan se nakkasi päänsä kattoon ja jäkitti menemään. Tavallisella tunnilla olisin nakannut pyyhkeen ja ohjat kehään, mutta Artsin ihana auktoriteetti sai herneet pysymään poissa nenästäni. Vaikka Pave herneili, jatkoin sinnikästä pyytämistä ja yritin opettajan ohjeen mukaisesti istua sitä enemmän takajaloille, mitä enemmän Pave yritti jäkittää ja kiskoa minua eteen. Kierros kierrokselta saimme hieman parsittua menoa, vaikka rehellinen sulkutaivutus jäi kauas. Sain kuitenkin ohjattua Pavea parempaan suuntaan, mikä oli kuitenkin parannusta.

Vasemmassa kierroksessa aloitimme heti ravissa. Jaiks. Enteilin ongelmia ja niitä tietysti sain. Pave hirveili ja jäkitti vastaan pahemmin kuin oikeassa kierroksessa. En meinannut millään saada asetusta läpi eikä Paven takaosakaan oikein halunnut siirtyä uralta sisemmäs. Mutta jälleen kierros kierrokselta yritin uudelleen ja uudelleen enkä lähtenyt jupisemaan (paria mutinaa lukuun ottamatta). Opettaja jaksoi huomata pienetkin parannukset ja kehua niistä. Se motivoi yrittämään. Samalla tosin sain taas huomata sen, kuinka huonosti tunnen pienet liikkeet oikeaan suuntaan. Siksi teen tahattomasti monet liikkeet liioiteltuna, koska en tunne niitä ennen sitä vaihetta. Teimme sulkutaivutukset vielä muutamia kertoja lävistäjillä. Siinä sain taas pohtia tovin oikeaa asentoa, kun ei ollutkaan seinää antamassa suuntaa. Sulkutaivutuksen kaltainen oikealle tehtynä sujui edelleen paremmin kuin vasemmalle.

Laukassa lähdimme korjaamaan hevosia suoremmaksi vastataivutuksen avulla. Pitkillä sivuilla asetimme ulos sekä tyyräsimme takaosaa hieman seinää kohti. Lyhyet sivut piti tämän jälkeen kyetä ratsastamaan mahdollisimman suoraan. Hevosta ei saanut päästää oikaisemaan pitkälle sivulle, vaan jokainen lyhyen sivun metri tuli käyttää hyödyksi. Aloitimme vasemmassa laukassa. Tässä suunnassa Pave asettui asiallisesti oikealle, ja sain vietyä sen takaosaa vähän seinää kohti. Kun tämä liike onnistui, tuli Paveen ryhtiä ja laukkaan tasapainoa. Tämän jälkeen lyhyet sivut oli paljon helpompi ratsastaa, kun Pave ei niin ennakoinut, vaan enemmän odotti reittiohjeita.

Oikeassa kierroksessa elämä oli hankalampaa, koska asetus vasemmalle ei vieläkään meinannut mennä läpi. Otin ensin liikaa tilaa menemällä uralta sisempänä. Tämä sai Paven himoitsemaan kohti uraa, jonne se painoi menemään minua juuri kuuntelematta. Sitten tajusin hilautua vähän enemmän uralle, jolloin Pavella ei ollut enää hinkua yrittää punkea seinästä läpi. Tämän jälkeen sain sen taas kuuntelemaan vähän paremmin. Asetukset vasemmalle olivat vaikeita, mutta hetkittäin ne onnistuivat kohtalaisesti. Tällöin myös Paven takaosaa sai siirrettyä oikealle pohkeella vähän ulommas. Tehtävän loppupuolella palaset napsahtivat toviksi todella hyvin kohdilleen. Pave loksahti oikeinpäin, ryhdistyi ja kantoi itsensä edestä kunnolla. Laukka muuttui pehmeäksi ja pyöriväksi, ja Pave tuntui pysyvän aivan allani. Sen jälkeen niin asetus kuin takaosan siirtäminen sujuivat liki tuosta noin vain. Tätä menoa kesti noin kierroksen, mutta kyllä se tuntui aivan helkkarin hienolta! Fiilistelin menoa Pavea rutkasti kehuen, mutta en kuitenkaan heittäytynyt matkustajaksi. Hyvä Pave, hyvä minä!

Loppuravissa haimme vielä hyvää etenemistä. Sain vielä muistaa istua takajaloilla ja olemaan kippaamatta eteen. Tunnin tehtävät olivat ihanan haastavia ja puristivat mehut meistä Paven kanssa juuri oikealla tavalla. Hommia tuli paiskittua ihan kunnolla. Olin tunnissa todella tyytyväinen siihen, kuinka jaksoin yrittää enkä repinyt pelihousujani, vaikka hankalia pätkiä oli vaikka kuinka monta. Tuntiin mahtui kuitenkin pieniä parannuksia, ja etenkin oikeassa laukassa tullut kunnon onnistuminen tallentui hyvin mieleen. Tällainen tuli tarpeeseen, sillä koulutreenit Paven kanssa ovat jo tovin olleet melko kamalia. Nyt tuli taas olo, että voimme me Paven kanssa toimia yhteenkin, vaikka erimielisyyksiäkin mahtuu mukaan.

Hyvä harjoittelukaveri

Perjantain Artsin tunnille menin tuuraavalla ratsulla Paven potiessa takastaan. Valitsin ratsukseni Ekin. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä, ja pääsimme treenaamaan sulkutaivutuksia. Alkuverryttelyssä ravasimme pitkillä sivuilla etuosaa vähän uralta sisemmäs tuoden sekä pyöräyttelimme muutamia pääty-ympyröitä. Oikeassa kierroksessa Eki meni vähän liikaa edestä mutkalle, vasemmassa kierroksessa homma sujui paremmin. Jäin kuitenkin liikaa tekemään etuosan siirtämistä sisäohjalla, sillä paikoin etujalat jäivät uralle Ekin vain asettuessa ja taivuttaessa kaulaa ohjan perässä. Olisin saanut ottaa vasemman lavan paremmin ulko-ohjalla haltuun, jotta koko etuosa olisi siirtynyt sisemmäs.

Raviverryttelyn jälkeen hyppäsimme jo tunnin päätehtävälle. Siinä teimme sulkutaivutuksia uralla sekä muutamat kerrat lävistäjillä. Aloitimme oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Kuten verryttelyssä, väänsin Ekiä taas liikaa oikeassa kierroksessa mutkalle. Ulko-ohja käteen ja uusiksi. Johan hommaan tuli jotain ideaa. Eki teki sulkutaivutuksen ihan asiallisesti, kun tosiaan tajusin ulko-ohjan merkityksen. Välillä Eki tosin lähti valumaan etuosallaan uralta sisemmäs, mutta oli palautettavissa takaisin tehtävälle helposti. Oikea kierros oli kuitenkin minulle kamalan kinkkinen. Ylävartaloa olisi pitänyt kiertää vähän oikealle, mutta istuin korkkiruuvina vasemmalle kiertyneenä. Melkoista äherrystä oli saada ylävartaloa käännettyä oikeaan suuntaan. Teimme sulkutaivutuksia heti perään oikeassa kierroksessa myös ravissa. Uusia ongelmia ei tullut. Takaosa oli helppo kontrolloida, joten huomiota jäi käytettäväksi etuosan hallintaan.

Sulkutaivutukset vasemmassa kierroksessa teimme heti ravissa. Olipa vain melkoinen ero kierrosten välillä! Oma istuntani kun oli jo valmiiksi kiertynyt toivotusti, niin sulkutaivutus tähän suuntaan meni melkein itsestään. Välillä sain toki muistaa pitää Ekin etuosan ravaamassa oikeaan suuntaan, ettei se pyrkinyt liikaa sisälle. Muutoin saimme tähän suuntaan kuitenkin hyviä hetkiä aika helposti. Oikeakätisenä oikean ohjan käyttäminen sujuu huomattavasti vasemman ohjan käyttämistä paremmin. Oli myös kiva huomata Ekin ryhdistäytyvän, kun sen sai rehellisemmin sulkutaivutukseen.

Muutamat lävistäjille tehdyt sulkutaivutukset olivatkin hankalampia, niin kuin opettaja oli ennakkoon varoittanut. Kun ei ollut seinän tukea, oli etuosan liike vaikeampi hahmottaa. Lävistäjillä etuosaan saikin kiinnittää vielä enemmän huomioita kuin takaosaan. Ekin takaosa tuli lävistäjilläkin ihan mukavasti, mutta etuosan kanssa minulla oli haeskelemista. Liikkeen suunta ja siten sen hahmottelu olivat vähän hukassa tässä paikassa tehtynä. Oikeita askeleita mahtui kuitenkin näihinkin mukaan.

Laukassa otimme vielä pitkille sivuille sulkutaivutuksen kaltaista. Lyhyet sivut piti puolestaan ratsastaa niin paljon tilaa käyttäen kuin mahdollista. Sulkutaivutukset laukassa olivat minulle vaikeita enkä saanut istuttua niitä yrittäessäni kovin hyvin. Niinpä Eki ei oikein ymmärtänyt, mitä hain emmekä saaneet kovin selvästi tunnistettavia pätkiä aikaiseksi. Jotain meni kuitenkin sinnepäin, ainakin opettajan kannustavasta palautteesta päätellen. Olisin vain saanut pitää vielä selvemmin sen etuosan hanskassa. Jäin jotenkin ehkä liikaa ajattelemaan ja ähertämään takaosaa. Oikeassa laukassa Eki pääsi pudottamaan raville muutamia kertoja, jonka jälkeen se jostain syystä tarjosi useamman kerran vasenta laukkaa. Muutoin yritin istua laukassa ja olla soutamatta itse, jotta Eki säilyttäisi laukan itse.

Loppuravissa teimme vielä muutamia sulkutaivutusmaisia hetkiä. Ekiin sai vielä nohitella vähän pontevuutta, se kun olisi mielellään jumputtanut tasaisen rauhallisesti. Lopputunnista Eki painoi hetkittäin vähän ohjalle. Tunnin treenit vissiin verottivat vähän sen voimia, sillä alkutunnista se jaksoi kantaa itsensä edestä ihan hyvin. Ekin kanssa oli kuitenkin mukava treenata. Kuten opettaja sanoi, oli se hyvä harjoittelukaveri kaikessa tasaisuudessaan ja mutkattomuudessaan. Se teki kaiken, mitä ymmärsi ja jos ei ymmärtänyt, puksutti rauhassa eteenpäin asiasta numeroa tekemättä. Onpas se vain leppoisa kaveri.

Sulkutaivutuksen alkeita

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme treenaamaan sulkutaivutuksen alkeita. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Kävimme alkuverryttelyssä kaikki askellajit läpi. Paven asettumista molempiin suuntiin sai työstää, mutta laukassa sillä oli mukavasti energiaa omasta takaa. Sitä ei tarvinnut nohitella eteenpäin. Lähinnä sain yrittää istua Paven takajaloilla ja viedä energiaa samaan paikkaan.

Tunnin varsinainen tehtävä oli sulkutaivutuksen alkeiden opettelua. Sitä varten lähdimme ensin tekemään pitkillä sivuilla etuosan siirtämistä uralta vähän sisemmäs. Yhdistimme tähän tovin jälkeen viiden kuuden askeleen väistöpätkän edelleen etuosan aiemmassa asennossa pitäen. Tästä muodostui sitten alkeissulkutaivutuksen kaltainen liike. Tulimme tehtävää käynnissä ja ravissa.

Tehtävän suurin haaste minulle oli saada Paven etuosa kontrolliin. Tykkäsin vääntää sisäohjalla Paven kaulan mutkalle ja unohtaa etujalat kokonaan. Tuloksena Pave kenotti kyllä haluttuun suuntaan, mutta etujalat pysyivät tiukasti takajalkojen edessä. Yritin kovasti tajuta, miten kontrolloisin etuosaa ulko-ohjalla, mutta kunnon valaistuminen jäi saamatta. Välillä sain käytettyä ulko-ohjaa ja vähän ulkopohjetta siten, että Paven etuosa keikahti haluttuun suuntaan. Sitten sainkin olla tarkkana, ettei koko hevonen lähtenyt siihen suuntaan. Jotenkin pelkällä ulko-ohjalla ja istunnalla en saanut hommaa toimimaan. En etenkään oikeassa kierroksessa, jossa vartaloni tunnetusti kiertyy vasemmalle. Tästä tulikin opettajalta hoksautus, ja sain ajatella siinä kierroksessa vettä oikeassa korvassa -asentoa. Tämä mielikuva auttoi viemään ylävartaloa enemmän oikealle.

Tehtävää muokattiin siten, että pitkän sivun alusta tehdyn etuosan siirron jälkeen väistätettiin viisi kuusi askelta kohti keskihalkaisijaa. Väistöaskelten jälkeen jatkettiin suoraa linjaa pitkin, mutta edelleen etuosa vähän sisempänä. Koska pelkän etuosan hallinta oli tuottanut pulmia, toi väistöosuus niitä muutaman lisää. Hermoni olivat kuitenkin taas hallinnassa, jolloin jaksoin yrittää asetella palasia oikein. Tärkeintä oli miettiä ensin etuosa kuntoon. Kun se oli suunnilleen hyppysissä, saattoi väistöaskelia alkaa ajatella. Tehtävään mahtui hirvihetkiä, mutta myös pätkiä, kun Pave hakeutui oikeaan suuntaan. Niinä kertoina se loksahti mukavan pyöreäksi tuntumalla pysyen. Niistä päättelin tehtävän menneen vahvasti ainakin sinnepäin.

Loppuravissa annoimme hevosten vielä venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Tunnin tehtävä oli minulle ihanan haastava. Siinä sai ajatella niin etu- kuin takaosaa, mutta olla keskittymättä liikaa jompaankumpaan, sillä silloin toinen jäi helposti paitsioon. Onneksi ehdimme tahkota tehtävää myös käynnissä, sillä ravissa se oli kinkkisempi. Saimme ravissakin kohtalaisia pätkiä, mutta selvästi kontrolli Paveen heikkeni siinä askellajissa, kun en saanut istuttua riittävän vakaasti. Tätä tehtävää olisi kiva harjoitella pian uudelleen. Haluaisin saada kontrolloitua hevosen etuosaa vähän tarkemmin. Nyt se jäi vähän puutteelliseksi, vaikka pienen pieniä ahaa-hetkiä sattui mukaan. Tunnin jumppa teki kuitenkin tehtävänsä, sillä loppuravissa Pave liikkui rennommin ja sujuvammin kuin alkutunnista. Kyllä se jumppaaminen vain kannattaa.

Ennakoimispulmia

Perjantaina Artsin koulutunnilla pääsimme Paven kanssa tahkoamaan väistöjä sekä laukannostoja. Tunnin jaoimme kahden muun ratsukon kanssa.

Aluksi tulimme pitkät sivun käynnissä siten, että väistätimme takaosaa uralta sisemmäs. Takaosan väistätys oikealle onnistui vähän helpommin, kun taas väistätys vasemmalle oli selvästi takkuisempaa. Keskityin Paven kanssa siihen, että se oikeasti väisti ja tingin hieman etenemisestä. Paikoin Pave jännittyi, mutta sen sai rentoutettua kohtuullisesti. Saimme molempiin suuntiin asiallisiakin pätkiä, vaikka välillä oli hieman hankalampaa.

Teimme väistöjä lisäksi siten, että tulimme ravissa lyhyeltä sivulta keskihalkaisijan ja uran väliselle suoralle linjalle. Siitä teimme pohkeenväistön keskihalkaisijalle, suoristimme ja nostimme laukan. Jos olimme tulleet tehtävälle oikeassa kierroksessa, teimme pohkeenväistön oikealle ja nostimme puolestaan vasemman laukan. Väistöt vasemmalle pysyivät hankalampina. En saanut Paven vasenta puolta haltuun, jolloin se oli sieltä mutkalla ja pääsi pullahtamaan karkuun. Yritin käyttää asetusta vasemmalle apuna, mutta loppujen lopuksi jäin kuitenkin aina roikkumaan oikeaan ohjaan kiinni. Muutenkin tehtävällä tärkeää oli saada hevonen ennen väistöä samoin kuin sen jälkeen suoraksi. Muuten sekä väistöön lähteminen että laukan nostaminen kärsivät. Laukat nousivat tehtävällä vaihtelevasti. Pave alkoi ennakoida, mikä sotki myös väistöä. Välillä en voinut pyytää nostoa tehtävällä, vaan tilanne piti nollata. Yhden tällaisen nollauksen jälkeen nostin vasemman laukan käynnistä kulmasta. Jestas, miten hyvä nosto se oli! Pave oli kuulolla ja ponnisti käynnistä laukkaan tuosta noin vain. Ihan kuin näyttääkseen, että kyllä sillä on homma hallussa, mutta kuskista ei voi sanoa samaa. Oikean laukan nostamiset eivät olleet niin sujuvia eikä niihin tällä kertaa tullut parannusta. Sinällään hassua, sillä väistöt oikealle onnistuivat kuitenkin paremmin.

Tulimme vielä ravissa keskihalkaisijalle, suoristimme, valmistelimme uuden suunnan asetuksen ja nostimme sen suunnan laukan. Eli jos tulimme oikeassa kierroksessa sisään, valmistelimme vasemman laukan nostamisen. Pave alkoi ennakoida tulevaa laukkaa liki heti, jolloin meillä meni pitkiä pätkiä siihen, että yritin saada sen ravissa kuulolle. Asetus vasemmalle ei mennyt läpi, jolloin vasemmankin laukan nostaminen alkoi tökkiä. Oikean laukan nostaminen oli tökkinyt jo aiemmin. Jos (ja kun) Pave hirveili, sain unohtaa noston niin pitkäksi aikaa, kunnes Pave tuli takaisin kuulolle ja vähän rentoutui. Hirvihetkissä oli tärkeää istua jämäkästi ja olla menemättä hevosen kipityksiin mukaan. Tämä onnistui vähän vaihtelevasti. Hyvää oli kuitenkin se, etten niin sanotusti repinyt peli- tai ratsastushousujani, vaikka epäsopusointuiset hetket harmittivatkin.

Loppuravissa vaadin Pavelta vielä hyvää ravia samalla, kun annoin sen venyttää eteen ja alas. Tuntiin mahtui taas hyviä ja heikompia hetkiä. Positiivista oli kuitenkin oma yrittämiseni ja hermojeni hillintä. Tällä tunnilla mielenkiintoista oli se, etten ajatellut ongelmien johtuvan siitä, ettei Pave olisi osannut. Sen sijaan minusta tuntui, että sen kanssa saattoi tehdä kaikki tehtävät, jos vain osasi pyytää oikein. Ongelmat tulivat siitä, kun en vain saanut pyydettyä asioista selkeästi. Tämän tajuaminen oli jotenkin kivaa. Eipähän tarvinnut tuskailla muuta kuin omaa osaamattomuuttani.