Perjantain Artsin koulutunnille sain Gian ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Pääsimme jumppaamaan ihan kunnolla, sillä tahkosimme tunnin oikeastaan vain yhtä asiaa: etuosan siirtämistä sisemmäs ja takaosan väistätystä samalla ulommas.
Aloitimme vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrällä. Käynnissä kaikeksi onneksi. Vasen kierros on minulle oman istuntani takia hankalampi puoli oikeastaan kaikkien hevosten kanssa. Olikin hyvä, että työstäminen aloitettiin tästä kinkkisemmästä puolesta. Pulmaksi muodostui se, että joko sain sisäohjalla johdettua Gian etuosan sisemmäs tai takaosan väistämään ulommas, mutta niiden tekeminen yhtä aikaa oli työlästä. Jos satuinkin saamaan Gian oikeaan asentoon, hyytyi eteneminen. Näiden kahden tempun lisäksi kun piti vielä säilyttää aktiivinen liikkuminen, jotta jumpasta olisi hyötyä. En tiedä, miten en saanut Gian etu- ja takaosaa yhtä aikaa hanskaan kunnolla. Onneksi Gia reagoi oikeaan suuntaan menneisiin apuihin, jolloin saimme kuitenkin parempia hetkiä. Ravissa tehtävä tietysti hankaloitui entisestään, mutta mukaan mahtui onneksi pieniä loksahduksia oikeaan suuntaan.
Sama tehtävä oikeassa kierroksessa oli paljon helpompi. Tässä suunnassa sain huolehtia enemmän siitä, ettei Gia lähtenyt sisäohjan perässä liikaakin. Ulko-ohja piti muistaa pitää kädessä ja välillä suoristaa Giaa sen avulla. Ravissakin tehtävä sujui tässä suunnassa helpommin. Oli kiva päästä tekemään tehtävää vähemmällä äherryksellä, kun Gia tuntui olevan tähän suuntaan valmiiksi notkeampi. Toki toiseen suuntaan tehty jumppa auttoi nyt. Tässä suunnassa Gia tarjosi mainiota, pyöreää ravia. Kylläpä kelpasi istua kyydissä (paino tässä sanalla, mieli kun teki koulusatulassa kipata etukenoon).
Laukassa hyödynsimme aiemman tehtävän antia, mutta hieman kevyemmin. Ihan puhtaasti samaa tehtävää ei tarvinnut tehdä, mutta sisäohjan johtava vaikutus etuosaan sekä takaosan pieni väistätys ulommas olivat työkaluja tarvittaessa. Vasemmassa laukassa sain vähän johtaa sisäohjalla Gian etuosaa ja muistuttaa pohkeella sisätakajalkaa hommiin. Oikeassa laukassa sain oikeastaan vain muistaa pitää ulko-ohjan kädessä, jotta Gia pysyi sopivasti suorempana. Molemmissa laukoissa saimme mukavan pontevia ja pyöreitä hetkiä. Niitä kelpasi fiilistellä. Ainoa harmi oli se, ettei oma istuntani oikein pitänyt. Edelleen kroppa kinnasi vähän koulusatulaa vastaan, mikä näkyi suunnattomana intona valua etukenoon. Onneksi hetkittäin sain istuttua suorempana, jolloin Giakin pääsi laukkaamaan paremmin.
Loppuravissa haimme vielä hyvää ravia. Giaa ei tarvinnut nohitella, lähinnä hieman toppuutella, ettei se aivan kauhonut menemään. Tällä tunnilla tuli kyllä tehtyä hommia, niin kuski kuin ratsu. Mutta olihan se kiva nähdä, kuinka jumppaaminen oikeasti auttoi. Tunnin aikana Gia pääsi väläyttelemään sitä, kuinka näppärästi se osaa mennä. Hitsit, kunpa osaisin ratsastaa sen aina noin kivaksi! Vaan tämän tunnin pohjalta ainakin taas muistaa, millaista menoa pitäisi hakea muulloinkin.
