Maanantain tunnilla vuorossa oli puomeja ja kavaletteja neljän ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hiliman. Alkuverryttelyssä ehdin työstää Hilimaa mukavasti käynnissä ja ravissa itsekseni ennen kuin tulimme suoraa linjaa, jolla oli kaksi puomiparia. Hilima toimi sileällä oikein mukavasti. Energiaa oli sopivasti, jolloin Hilima pyöristyikin kivasti. Puomeilla Hilima meinasi vähän kipittää, mutta tajusin tehdä pidätteet ajoissa ja pääsin vähän rentoutumaan puomeja kohti. Tulimme linjaa myös laukassa. Väli oli sopiva neljällä askeleella. Ensimmäisellä kierroksella himmailin liikaa, jolloin askelia tuli viisi. Sitten tajusin antaa Hiliman laukata normaalisti, jolloin väli meni hyvin neljällä askeleella. Linjalla suorana pysymiseen olisin saanut kiinnittää vähän enemmän huomiota, sillä Hilima pääsi hieman liiraamaan, yleensä vähän ulos.
Alkuverryttelyn jälkeen tulimme ympyrällä kahta innarikavalettia. Ratsastin tosin kavalettikohdan enemmän neliömäisesti. Tämä hämäsi Hilimaa, joka alkoi vasemmasta kierroksesta huolimatta nappailla kavaleteilla oikeaa laukkaa. Sain ajatella ympyrää tarkemmin myös kavaleteilla, vaikka ne toki hypättiin suoraan. Tie ennen kavaletteja ja niiden jälkeen piti kuitenkin taas olla ympyrämäinen. Pari kertaa sain pidettyä tien mielessäni ja siten Hiliman vasemmassa laukassa. Korjauksien jälkeen hairahduin kuitenkin taas, ja niin Hilima oli jälleen kavalettien jälkeen väärässä laukassa. Hilima paljasti hyvin sen, minne omat ajatukseni meitä veivät.
Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa lävistäjäkavaletin, jonka jälkeen hevoset pysäytettiin pari kertaa kontrollin vuoksi seinään. Hilima ei tosin pyrkinyt kavaletin jälkeen omille teilleen, mutta pysäytin sen silti. Lisäsimme tämän kavaletin perään vielä suoralla linjalla olleet innarikavaletit ja niistä viiden askeleen päässä olleen puomin. Lävistäjäkavaletin tie oli hyvin kunnossa, jolloin pääsimme jatkamaan suoran linjan innarikavaleteille ja puomille helposti. Väli meni myös asiallisesti viidellä askeleella.
Lopuksi tulimme vielä miniradan: puomin ja innarikavalettien suora linja, suoran linjan kaksi puomiparia, lävistäjäkavaletti, innarikavalettien ja puomin suora linja ja lopuksi suoran linjan kaksi puomiparia toisesta suunnasta. Aloitimme tehtävän vähän liian rauhallisessa vasemmassa laukassa. Niinpä puomin ja innarikavalettien väliin meni kuusi askelta, kun viittä tavoiteltiin. Kuusi askelta sopi kuitenkin tasaisesti väliin, joten matka jatkui. Suora linja kahden puomiparin kera meni tasaisesti neljällä askeleella. Tie lävistäjäkavaletille oli kunnossa, ja se ylittyi hyvin. Hilima oli tässä kohtaa herännyt, joten olisin saanut tajuta ottaa sitä hieman kiinni. Innarikavalettien ja puomin suora linja meni nyt viidellä askeleella, mutta aavistuksen ahtaasti. Sen jälkeen puolestaan jarrutin liikaa, jolloin Hilima pudotti raville. Sain laukan kuitenkin pian takaisin, mutta rytmi oli hukassa, ja niinpä tulimme kahden puomiparin suoran linjan vähän hapuillen. Saimmekin hurauttaa sen vielä loppuun uudelleen, ja näin yksittäisenä tehtävänä se meni asiallisesti neljällä askeleella.
Siihen päättyivät tunnin puomi- ja kavalettitehtävät. Lopuksi tulimme ravissa koko maneesia kahtena neliönä. Hilima malttoi ravata mukavan tasaisesti, vaikka välillä sen teki mieli kipittää. Hilima meni kulmat molempiin suuntiin aika tasaisesti, ja se oli helppo suoristaa molempiin suuntiin. Tunti päättyikin varsin leppoisaan menoon. Tuntiin mahtui muutenkin useampia tasapainoisia hetkiä, joissa menimme Hiliman kanssa yhtä matkaa. Hiliman kanssa erityisesti tajuaa istunnan vakauden merkityksen. Hilima tuntuu korjaavan ratsastajan epätasapainoa kiirehtimällä. Kun taas saa istuttua vakaasti, jää Hilima odottamaan ratsastajaa. Tällä tunnilla tsemppasin myös käsieni kanssa ja ainakin omasta mielestäni kannoin niitä paremmin kuin toviin. Minulla kun on todella paha tapa ratsastaa kädet aivan liian alhaalla ja vielä ihan levällään. Hiliman kanssa oli hyvä harjoitella tätäkin. Muutenkin tunti sen kanssa oli oikein mukava. Toki mukaan mahtui pientä epätasaisuutta, mutta valtaosin minulla oli fiilis, että homma oli molemmilla hanskassa. Parhaimpina hetkinä meno oli aika tasapainoista. Pienet kavaletitkaan eivät jännittäneet, vaan niitä oli mukava hypellä. Juuri oikeanlaista treeniä estepääkoppaani ajatellen.
