Hienon herran huomassa

Jos jollain on rajattomasti ylimääräistä aikaa ja rahaa, niin voin ottaa niitä vastaan. Niiden avulla ostaa paukatan Äimiskältä Lantun omakseni. Tästä lausahduksesta voi päätellä, että neljän ratsukon 80-90 sentin estetunti hurahti ainakin omasta mielestäni kivasti tämän hienon ruunaherran kyydissä. Lanttu oli rehti ja kuskinsa tarpeen vaatiessa pelastava ratsu, ja ihastuin siihen tällä kertaa ikihyvikseni. Ratsastusleirisuosikkini Alman rinnalla se lienee toinen ratsu, joka on saanut minut tuntemaan oloni hyvin kotoisaksi esteillä ilman, että on tarvinnut jännittää saati pelätä. Sellaisen hevosen soisin mielelläni olevan omani, mutta toistaiseksi on vain tyydyttävä haaveilemaan.

Alkuverkassa koetin herätellä Lantun paremmin kuin edelliskerralla. Ratsu ei tosin ollut samaa mieltä, vaan esitti aika laiskaa. Testailin käynnissä myös muutamat pohkeenväistöt ja kunnon asetukset, jotka Lanttu toteutti aika kivasti. Ravissa otin temponvaihteluita, joissa hidastaminen onnistui vähemmän yllättäen helposti, kun taas reippaampaa menoa sai pyytää enemmän. Laukassa hain myös eri vauhteja ja huomasin kevyen istunnan saavan ratsua laukkaamaan reippaammin. Lyhyempikin laukka löytyi, mutta vielä en edes tajunnut, kuinka lyhyeen laukkaan tämä hevonen kykeneekään. En aivan saanut viriteltyä Lanttua niin kuin olisin halunnut, mutta ajattelin ratsun virkoavan viimeistään muutamien hyppyjen jälkeen.

Tunnin tehtävät lähtivät liikkeelle kolmen kaarevalla uralla olleen puomin ylittämisestä. Tarkoituksena oli saada napakka, mutta lyhyehkö ravi ja myöhemmin laukka, jotta askeleet sopisivat heti ensimmäiselle puomille, ja hevonen joutuisi vähän jumppaamaan itseään. Ravissa tehtävä onnistui alun haparoinnin jälkeen ihan hyvin. Sain olla tarkkana siitä, että Lanttu pysyi puomien keskellä, sillä etenkin vasemmassa kierroksessa se tuppasi valumaan sisemmäs. Laukassa puolestaan sain melkoisen monta sakkokierrosta, kunnes onnistuin hakemaan Lantun sellaiseen lyhyeen laukkaan, johon opettaja oli meidät komentanut. Lanttu lyhensikin laukkaa melkoisesti, kun lopulta tajusin voivani pyytää siltä enemmän. Ratsu laukkasi allani varsin kivasti lyhyessäkin laukassa, jolloin askeleet osuivat puomeille paljon paremmin kuin pitkänä pötkylänä koskaan. Jännä huomata, miten vähän sitä hevoselta monesti tohtii itse pyytää, vaikka joku sanookin sen osaavan paljon enemmän.

Sitten keskimmäinen puomi nousi ristikoksi, jota korotettiin kierrosten edetessä lopulta 80 senttiin. Ristikkona tällainen näytti hurjalta, kun keskikohta tuntui aluksi aika kapoiselta. Lanttu kuitenkin ylitti ristikon kerta toisen jälkeen vakaasti, mutta oikean paikan ja oman mukautumiseni kanssa sai tehdä säätöä melkoisesti. Lopulta löysin taas sen lyhyen laukan, jossa Lanttu oli hereillä, mutta pysyi hallittuna. Silloin tajusin itsekin aina hyppypaikan ja pysyin paremmin mukana. Olisin kuitenkin saanut keskittyä vielä tien valintaan paremmin, sillä taisimme tulla ristikon hitusen sivulta keskikohdan sijasta.

Tämän tehtävän jälkeen siirryimme vasemmassa kierroksessa kolmen kavaletin linjalle. Kavaletteja myös korotettiin kierrosten jälkeen ja lopulta korkein oli metrin. Tässä tehtävässä hevonen tuli tuoda hallitusti kavaletille, sillä välit olivat kohtuullisen lyhyet. Muutaman kierroksen jälkeen pääsin taas kiinni jujusta ja sain tuotua Lantun paremmin ensimmäiselle kavaletille. Opettaja huuteli pitämään pohkeet kiinni, jonka tajuamiseen meni taas pari kierrosta. Lanttu hyppäsi myös viimeisen esteen monesti vasenta reunaa hipoen, ja opettajan mukaan se haki sillä tavalla itselleen tilaa. Itseä vähän mietitytti, että hyppääköhän se kohta ollenkaan vai sujahtaa vain vasemmalta ohi. Rehti ruuna hyppäsi kuin hyppäsikin joka kerta, vaikka menikin reunaa viistäen yli. Eihän tästä hevosesta voinut kuin tykätä, ja lopulta sain hitusen ohjattua sitä paremmin esteen keskelle, johon oli hyvä lopettaa harjoitus. Tämän aikana oli myös kiva huomata, että tällaisella suoralla linjalla hyppyihin mukautuminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut kiinnittää teihin niin paljon huomioita kuin esimerkiksi radalla.

Seuraavaksi hyppäsimme oikeasta kierroksesta okserin ja pystyn muodostamaa sarjaa sekä samalla linjalla 24 metrin päässä olevaa porttia. Tulimme Lantun kanssa ensimmäiselle esteelle vähän reippaammin, mutta yritin silti ajatella pitäväni hevosta lyhyempänä. Ensimmäisellä kierroksella sarja ylittyi ihan ok kahdella askeleella, kuten oli toivottu, mutta pystyn jälkeen olimme linjalta vähän hukassa. En saanut suoristettua hevosta ajoissa, joten Lanttu meni rauhallisesti portin ohi oikealta. Toisella kierroksella noudatin opettajan komentoa ryhdistäytyä esteen jälkeen ja pitää hevonen pohkeilla suorassa. Sillä ja muilla kerroilla pääsimmekin tehtävän kaikkien esteiden yli. Tässä vaiheessa huomaan taas selvästi, kuinka en tajua ratsastaa esteiden välissä kovinkaan hyvin. Lanttu esimerkiksi kaipaisi tasapainottavia pidätteitä, mutta monesti jäin könöttämään ja annoin hevosen päättää vauhdin. Tällaisen huonon taktiikan tuloksena oli jälleen portin puomin taklausta alas, kun hyppypaikka ei ollut kaikista paras. Tarvitsisin vissiin jonkin kilometrin mittaisen linjan, että heräisin ja tajuaisin vaikuttaa hevoseen sen aikana.

Loppuun tulimme vielä neljän esteen radan. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa ja ylitettiin mökki. Se sujui ongelmitta. Kakkoselle eli portille pääsimme myös kohtuullisesti, mutta välin ratsastaminen tuotti taas vähän vaikeuksia, mutta onneksi opettaja oli huutelemassa ohjeita. Kolmossarja meni jälleen kahdella askeleella, mutta olisin saanut olla paremmin hypyissä mukana. Toisella kierroksella okseri olikin jo kivunnut metriin, mutta huomasin tämän onneksi vasta tunnin loputtua, kun olin jo jalkautunut maahan. Omassa istunnassa oli vielä paikattavaa, mutta pääsin omasta mielestäni hyppyihin kuitenkin kohtuullisesti mukaan. Käden paikkaa pitäisi vain miettiä tarkemmin ja sitä, että palautan sen ajoissa takaisin normaaliin paikkaan. Hypyt sinällään tuntuivat kuitenkin kivoilta, sillä Lanttu lähti ajattelemistani kohdista, jolloin tiesin valmistautua. Ihme kyllä en tällä isommallakaan okserilla esittänyt kovin pahasti liian aikaista suoristautumistani, jota tuppaan harrastamaan.

Tunnin loppukäynneissä tajusin, ettei minua ollut varsinaisesti pelottanut tunnin aikana, vaikka hyppäsinkin tämän korkuisia esteitä näin paljon ensimmäistä kertaa elämässäni. Pakko kyllä myöntää, että pari kertaa hieman jännitti, sillä tunnin pari muuta ratsua esitti vaikka millaisia kieltoja, mutta onneksi Lanttu piti päänsä kylmänä. Siinäkin vaiheessa, kun yksi ratsu pääsi kuskin putoamisen jälkeen irti ja veti kiitopukkilaukkaa kentällä, katseli Lanttu kaveriaan ja tyytyi vähän hörisemään. Aivan ihana hevonen, olenko vielä sanonut sitä? Opettajakin kehui Lanttua rehdiksi ja kuskiaan auttavaksi hevoseksi, josta olin täysin samaa mieltä. Tuumasinkin, että jos minulla olisi vain aikaa ja rahaa, ostaisin ratsun varmasti omakseni. Luulen, että sen kanssa kemiamme kohtaisivat, ja se opettaisi minua varmasti valtavasti esteillä vetämättä hernettä nokkaan joka mutkassa.

Itselle päällimmäisenä tunnista jäi mieleen käsien parempi myötäys ja palautus ajoissa takaisin paikalleen sekä edelleen pohkeiden työskentely sekä puolipidätteiden teko, jotta hevonen tulee energisesti, mutta sopivan lyhyenä. Estekipinä roihuaa kyllä melkoisesti ja olisi kiva päästä treenaamaan laukan säätelyä oikein kunnolla, jotta alkaisin hahmottaa paremmin oikeanlaista laukkaa esteiden mukaan. Toiseksi olisi hienoa päästä jumppasarjalle keskittymään myötäämiseen ja omaan istuntaan. Saa nähdä, mistä sitä seuraavaksi löytää itsensä hyppelemästä. Toivottavasti pian jostain ja yhtä mukavalla ratsulla kuin Lanttu.

Videosta (ja siitä saadusta kuvakaappauksesta) kiitos tuntia seuranneille!

Lanttu-ruuna hyppää, kun kuskin lanttu leikkaa

Tuolla otsikolla ansaitsen vuoden sanataituri -palkinnon varmasti. Tänään ehdin siis levähtää parisen tuntia kotona ennen kuin suuntasin Äimäraution Ratsastuscentrumiin 60-70 sentin ylimääräiselle estetunnille, jolle tuli lisäkseni kaksi muuta ratsukkoa. Ratsukseni olin toivonut pituudelleni sopivaa, reipasta ja varmaa hyppääjää. Tallilla pyyntöni oli tulkittu tarkoittamaan 7-vuotiasta Le-Lando-ruunaa eli Lanttua. Säkäkorkeudeltaan noin 165-senttinen ruuna osaa tallin sivujen mukaan koulupuolella heA:n asiat, mutta liikettä löytyisi pidemmällekin. Estepuolella ruunalla on hypätty metriä, mutta kapasiteettia olisi kuulemma enemmänkin. Lisäksi ruunaa kehutaan siitä, että se hyppää kaikki erikoisesteetkin.

Alkuverkan sai mennä aika itsenäisesti. Käynnissä Lanttu tuntui varsin tahmealta ja sitä sai nohittaa liikkumaan. Ravissakin ratsu tarjosi hiippailua, mutta alkoi hiljalleen herätä, kun kehtasin vaatia siltä sitä. Laukka tuntui aluksi isolta, mutta ihmeen nopeasti totuin siihen. Siinäkin sain vähän pyydellä tarmokkuutta, sillä Lanttu olisi mieluusti esittänyt pientä, sievää piiperrystä. Kaikeksi onneksi Lanttu ei tuntunut äkkiseltään kauhean vinolta, ja asetukset menivät ihan kohtalaisesti läpi. Toki olisin saanut viilata niitä tuplasti tarkemmin läpi, mutta kun hevonen kääntyi pyytäessä helposti, arvelin sen riittävän estetunnille.

Ensimmäiseksi tulimme neljää maapuomia ravissa ja laukassa. Opettaja ohjeisti ratsastamaan jämäkästi pohkeilla, mutta pitämään hevosen lyhyenä. Ravissa meno onnistuikin ihan mukavasti, kun sain vähän otettu Lanttuun. Pohkeet pääsivät kerrankin töihin, vaikka niiden pyynnöt eivät tainneet aina mennä ihan perille saakka. Laukassa puomit kolisivat alussa melkoisesti, kun annoin Lantun tulla pitkänä vötkylänä. Opettaja huuteli ottamaan laukan ajoissa lyhyemmäksi ja pitämään ne pohkeet tuntumalla. Lopulta puomit nousivat kavaleteiksi ja siitäkös se rymistely taas alkoi. Kerta toisen jälkeen toin hevosen liian pitkänä, jolloin välit kävivät ahtaaksi, ja Lanttu kopsutteli kavaletteja toistuvasti. Muutamia kertoja ratsu kuitenkin vaihtoi laukan viimeisellä kavaletilla toivomaani suuntaan, mikä oli kiva. Siinä vaiheessa tosin huomasin, että ratsulle tai sitten minulle oli vaikeampaa vaihtaa vasen laukka oikeaksi. Opettaja huuteli ottamaan ulko-ohjalla pidätteitä ja vaihtamaan laukka ulkopohkeella. Voin sanoa, että yritin kyllä kovasti, mutta mitään ei tapahtunut. Sen sijaan oikean laukan taisin kertaalleen tai kahdesti saada lennosta korjattua vasemmaksi. Kun olin tullut tarpeeksi monta kolistelukertaa kavaleteilla, tsemppasin jälleen ja sain kuin sainkin Lantun pysymään vähän lyhyempänä, mutta aktiivisena. Silloin kavaletit ylittyivät kivasti, ja opettajakin oli menoomme tyytyväinen.

Tämän jälkeen hyppäsimme kaarevalla uralla ollutta ristikkoa, jossa oli puomit molemminpuolin. Oikeassa kierroksessa ensimmäinen yrittämä liukui vähän vasemmalle, ja ehdin jo ajatella, että mennäänpäs sitten ohi. Lanttu kuitenkin bongasi ristikon ja suuntasi sille ihan itse ja hyppäsi yli. Tästä hetkestä alkaen aloin tykätä ratsusta. Harva hevonen kehtaa alkaa pelastaa kuskia, joka mielessään on jo valinnut esteen ohittamisen (mistä iso hyi minulle). Oikeassa kierroksessa ongelmaksi muodostui myös se, että Lanttu tahtoi tulla alas vasemmassa laukassa. Liekö se ratsun vahvempi laukka sitten? Kun taas sain kasattua itseni sekä sitä myöten hevosen, saimme parit hyvät lähestymiset ja hypyt. Vasemmassa kierroksessa ongelmana oli puolestaan se, että nyt Lanttu pääsi taas pitenemään vaivihkaa, ja hypyt lähtivät vääristä kohdista. Opettaja pisti meidät sopivan prässiin, ja tulimme ristikkoa melkoisen monta kertaa ennen kuin sain homman taas hanskaan, ja Lantun hyvästä kohtaa hyppyyn. Ihanan opettavainen hevonen.

Sitten hyppäsimme okserin ja portin linjaa oikeassa kierroksessa. Jälleen sain muistutusta siitä, että Lantulle pohkeet tuntumalle, mutta riittävän lyhyttä menoa. Pohkeeni eivät vissiin aktivoineet hevosta kuitenkaan riittävästi ja päästin sitä edestä pitenemään, jolloin tuloksena oli ihme kohdista lähteneitä hyppyjä molemmille esteille. Sitten vaihdoimme jo esteratsastuksesta keilaukseen, sillä aloimme kolautella portin puomia tehokkaasti alas. Tulimme siis joko liian laakealla hypyllä tai liian läheltä, pahimmassa tapauksessa molemmin. Kertaalleen Lanttu myös innostui hommasta ja kiihdytteli esteiden välin niin, etten saanut pidätteitä läpi. Lanttu kuitenkin opettajan mukaan korjasi omia nukahtamisiani muutaman kerran mainiosti katsomalla itse, mistä pitää lähteä. Harmikseni olin tosiaan päiväunilla tuolloin, jolloin hyppypaikat tuntuivat itsestä oudolta valinnalta. Lopulta sain taas Lanttua kuulolle, jolloin saimme välin tultua huomattavasti paremmin kuin kehnoimpina hetkinä.

Lopuksi hyppäsimme vielä viiden esteen radan kahdesti. Ensimmäisellä kierroksella pakka pysyi kasassa peräti kakkosesteen yli pääsemiseen saakka. Ykköseste oli puomilla varustettu mökki, jonka Lanttu hyppäsi enempiä miettimättä. Sitten Lanttu hyppäsi kakkosen ja tuli alas väärässä laukassa, ja jäin näpertämään vaihtoa lennosta ja siitä luovuttuani sain jarrutella ratsuani tovin ennen kuin se malttoi siirtyä raviin uutta laukannostoa varten. Siinä vaiheessa olin hitusen liian lähellä kolmosta, jolloin ajoin hevosta ehkä vähän liikaa eteen. Lanttu reipastuikin kolmosen ja nelosen välissä eikä jarruni ihan menneet läpi. Nelonen päästiin kolistelematta yli, kiitos Lantun pelastuksen. Olimme nelosen jälkeen myötälaukassa, mutta jostain syystä kaarteessa Lanttu pudotti laukan raville. Viitonen lähestyi, joten häselsin noston kanssa hieman, mutta sain vielä useamman askeleen laukassa ennen vesimattoa. Lanttu lähestyi estettä arkailematta, kunnes juuri askelta ennen hyppyä päättäkin stopata, tuijottaa mattoa ja sitten hypätä sen yli. Minä toki olin taas jo menossa hyppyyn, jolloin sukelsin matkan hevosen kaulalla ja sitten retkahdin hypyn mukana. Kehuin Lanttua kyllä sen jälkeen vuolaasti, sillä sehän ylitti esteen, mutta halusi vilkaista sitä vähän tarkemmin ennen koipien nostamista. Kuski vain olisi saanut olla vähän tanakammin satulassa, ettei olisi tarvinnut halia ratsua kesken kaiken. Vaikka halit se muussa tapauksessa ansaitsi ylittämällä esteen. Hyppäsimme vesiesteen heti perään uudelleen, jolloin Lanttu meni sen muitta mutkitta.

 

Lapset, sukeltaminen ja esteratsastus eivät kuulu yhteen!

Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, että nyt on parempi keskittyä tai en kehtaa naamaani enää tällä tallilla näyttää. Ykkönen ja kakkonen menivätkin hyvin, ja kakkosen jälkeen vaihdoin kohtuullisen vikkelästi laukan ravin kautta oikeaksi. Kolmoselle tultiin mielestäni hyvään kohtaan, mutta sen jälkeen Lanttu pääsi vähän pidemmäksi ja reippaammaksi. Neloselle hyppy lähti ehkä hitusen kaukaa, jolloin olin vähän myöhässä, mutta en onneksi rytmiä sekoittavasti. Viitosta lähestyimme tällä kertaa laukassa pysyen, ja Lanttu hyppäsi sen siitä kohdasta kuin olin laskenut, joten olimme viimein samalla kartalla, kuten opettajakin tuumasi.

Tunnin lopuksi opettaja kyseli fiiliksiä, ja vastasin, että nyt voitaisiin aloittaa se hyppääminen. Opettaja sanoi, että hänestä Lanttu sopi minulle, ja olin aika pitkälti samaa mieltä. Se kuitenkin liikkui, kun pyysin oikein ja hyppäsi mukavan varmasti yhtä vaille kaikki tunnin esteet. Lanttu on myös oivallinen opetusmestari minulle pohkeiden ja ohjan toimivasta käytöstä, jotta hevonen on takaa aktiivinen, mutta sopivan lyhyt edestä. Kohtuullisesti onnistunut rata kiidätti minut sitten kunnon estefiiliksiin, sillä löysin itseni ilmoittautumasta saman tallin huomisellekin estetunnille. Hupskeikkaa. Onneksi opettaja lupasi, että saan jatkaa treenailua silläkin tunnilla Lanttu-herran kanssa. Jospa olen huomenna pikemmin kartalla siitä, miten tätä hevosta pitää ratsastaa.

Videoista kiitos Noralle!