Alkuverkassa koetin herätellä Lantun paremmin kuin edelliskerralla. Ratsu ei tosin ollut samaa mieltä, vaan esitti aika laiskaa. Testailin käynnissä myös muutamat pohkeenväistöt ja kunnon asetukset, jotka Lanttu toteutti aika kivasti. Ravissa otin temponvaihteluita, joissa hidastaminen onnistui vähemmän yllättäen helposti, kun taas reippaampaa menoa sai pyytää enemmän. Laukassa hain myös eri vauhteja ja huomasin kevyen istunnan saavan ratsua laukkaamaan reippaammin. Lyhyempikin laukka löytyi, mutta vielä en edes tajunnut, kuinka lyhyeen laukkaan tämä hevonen kykeneekään. En aivan saanut viriteltyä Lanttua niin kuin olisin halunnut, mutta ajattelin ratsun virkoavan viimeistään muutamien hyppyjen jälkeen.
Tunnin tehtävät lähtivät liikkeelle kolmen kaarevalla uralla olleen puomin ylittämisestä. Tarkoituksena oli saada napakka, mutta lyhyehkö ravi ja myöhemmin laukka, jotta askeleet sopisivat heti ensimmäiselle puomille, ja hevonen joutuisi vähän jumppaamaan itseään. Ravissa tehtävä onnistui alun haparoinnin jälkeen ihan hyvin. Sain olla tarkkana siitä, että Lanttu pysyi puomien keskellä, sillä etenkin vasemmassa kierroksessa se tuppasi valumaan sisemmäs. Laukassa puolestaan sain melkoisen monta sakkokierrosta, kunnes onnistuin hakemaan Lantun sellaiseen lyhyeen laukkaan, johon opettaja oli meidät komentanut. Lanttu lyhensikin laukkaa melkoisesti, kun lopulta tajusin voivani pyytää siltä enemmän. Ratsu laukkasi allani varsin kivasti lyhyessäkin laukassa, jolloin askeleet osuivat puomeille paljon paremmin kuin pitkänä pötkylänä koskaan. Jännä huomata, miten vähän sitä hevoselta monesti tohtii itse pyytää, vaikka joku sanookin sen osaavan paljon enemmän.
Tämän tehtävän jälkeen siirryimme vasemmassa kierroksessa kolmen kavaletin linjalle. Kavaletteja myös korotettiin kierrosten jälkeen ja lopulta korkein oli metrin. Tässä tehtävässä hevonen tuli tuoda hallitusti kavaletille, sillä välit olivat kohtuullisen lyhyet. Muutaman kierroksen jälkeen pääsin taas kiinni jujusta ja sain tuotua Lantun paremmin ensimmäiselle kavaletille. Opettaja huuteli pitämään pohkeet kiinni, jonka tajuamiseen meni taas pari kierrosta. Lanttu hyppäsi myös viimeisen esteen monesti vasenta reunaa hipoen, ja opettajan mukaan se haki sillä tavalla itselleen tilaa. Itseä vähän mietitytti, että hyppääköhän se kohta ollenkaan vai sujahtaa vain vasemmalta ohi. Rehti ruuna hyppäsi kuin hyppäsikin joka kerta, vaikka menikin reunaa viistäen yli. Eihän tästä hevosesta voinut kuin tykätä, ja lopulta sain hitusen ohjattua sitä paremmin esteen keskelle, johon oli hyvä lopettaa harjoitus. Tämän aikana oli myös kiva huomata, että tällaisella suoralla linjalla hyppyihin mukautuminen oli helpompaa, kun ei tarvinnut kiinnittää teihin niin paljon huomioita kuin esimerkiksi radalla.
Seuraavaksi hyppäsimme oikeasta kierroksesta okserin ja pystyn muodostamaa sarjaa sekä samalla linjalla 24 metrin päässä olevaa porttia. Tulimme Lantun kanssa ensimmäiselle esteelle vähän reippaammin, mutta yritin silti ajatella pitäväni hevosta lyhyempänä. Ensimmäisellä kierroksella sarja ylittyi ihan ok kahdella askeleella, kuten oli toivottu, mutta pystyn jälkeen olimme linjalta vähän hukassa. En saanut suoristettua hevosta ajoissa, joten Lanttu meni rauhallisesti portin ohi oikealta. Toisella kierroksella noudatin opettajan komentoa ryhdistäytyä esteen jälkeen ja pitää hevonen pohkeilla suorassa. Sillä ja muilla kerroilla pääsimmekin tehtävän kaikkien esteiden yli. Tässä vaiheessa huomaan taas selvästi, kuinka en tajua ratsastaa esteiden välissä kovinkaan hyvin. Lanttu esimerkiksi kaipaisi tasapainottavia pidätteitä, mutta monesti jäin könöttämään ja annoin hevosen päättää vauhdin. Tällaisen huonon taktiikan tuloksena oli jälleen portin puomin taklausta alas, kun hyppypaikka ei ollut kaikista paras. Tarvitsisin vissiin jonkin kilometrin mittaisen linjan, että heräisin ja tajuaisin vaikuttaa hevoseen sen aikana.
Tunnin loppukäynneissä tajusin, ettei minua ollut varsinaisesti pelottanut tunnin aikana, vaikka hyppäsinkin tämän korkuisia esteitä näin paljon ensimmäistä kertaa elämässäni. Pakko kyllä myöntää, että pari kertaa hieman jännitti, sillä tunnin pari muuta ratsua esitti vaikka millaisia kieltoja, mutta onneksi Lanttu piti päänsä kylmänä. Siinäkin vaiheessa, kun yksi ratsu pääsi kuskin putoamisen jälkeen irti ja veti kiitopukkilaukkaa kentällä, katseli Lanttu kaveriaan ja tyytyi vähän hörisemään. Aivan ihana hevonen, olenko vielä sanonut sitä? Opettajakin kehui Lanttua rehdiksi ja kuskiaan auttavaksi hevoseksi, josta olin täysin samaa mieltä. Tuumasinkin, että jos minulla olisi vain aikaa ja rahaa, ostaisin ratsun varmasti omakseni. Luulen, että sen kanssa kemiamme kohtaisivat, ja se opettaisi minua varmasti valtavasti esteillä vetämättä hernettä nokkaan joka mutkassa.
Itselle päällimmäisenä tunnista jäi mieleen käsien parempi myötäys ja palautus ajoissa takaisin paikalleen sekä edelleen pohkeiden työskentely sekä puolipidätteiden teko, jotta hevonen tulee energisesti, mutta sopivan lyhyenä. Estekipinä roihuaa kyllä melkoisesti ja olisi kiva päästä treenaamaan laukan säätelyä oikein kunnolla, jotta alkaisin hahmottaa paremmin oikeanlaista laukkaa esteiden mukaan. Toiseksi olisi hienoa päästä jumppasarjalle keskittymään myötäämiseen ja omaan istuntaan. Saa nähdä, mistä sitä seuraavaksi löytää itsensä hyppelemästä. Toivottavasti pian jostain ja yhtä mukavalla ratsulla kuin Lanttu.
Videosta (ja siitä saadusta kuvakaappauksesta) kiitos tuntia seuranneille!
