Tänään pääsin testaamaan Äimäraution Ratsastuscentruminen Pimua uudelleen 60-70 sentin estetunnille, jossa oli tällä kertaa maksimimäärä eli neljä ratsukkoa. Tunnin piti sijainen, mistä olin toisalta harmissani, toisaalta taas odottavainen. Uudet silmät kun yleensä bongaavat sellaisia asioita, joita jo useamman kerran nähneet opettajat eivät välttämättä ole huomanneet.
Alkuverkka tehtiin omatoimisesti. Tällä kertaa päätin kiinnittää jo alussa huomiota siihen, että Pimu kuuntelisi pohkeitani. Tällä kertaa tamma oli paremmin ohjan päässä kuin eilen, mutta meno oli kohtalaisen nihkeää. Liekö ratsu sitten testannut kuskiaan vai oliko väsynyt. Muutamat pohkeenväistöt lähtivät aika kevyesti, kun muistin pitää ulko-ohjan tuntumalla. Ympyrällä sisäpohjekin tuntui menevän läpi, mutta sitten puolestaan unohdin tukea ulkopuolelta, jolloin ratsu valui vähän sinne. Muutamat siirtymät sujuivat mukavan kevyesti alaspäin, mutta siirtymä ylöspäin vaati vähän nohitusta. Laukassa meno oli myös nihkeää, mutta sitten opettaja kehotti viilettämään pitkät sivut reippaasti. Pimu innostui tästä ja johan ratsusta löytyi energiaa. Kaikeksi onneksi Pimu kuunteli helposti myös pidättävät avut, joten kaasu ei hirttänyt kiinni.
Hyppelyt aloitimme pienellä pystyllä, jonka aikana opettaja tarkkaili sitä, miten tuomme hevosen esteelle ja kuinka olemme hypyssä mukana. Pimu laukkasi tässä vaiheessa sopivan rennosti esteen koon huomioiden, joten se oli helppo ohjata esteelle kohtuullisen suorana. Hypyt osuivat pääosin hyvään paikkaan, joskin mukaan mahtui muutama vetelähkön laukan seurauksena tullut hyppy liian läheltä. Ihme kyllä tajusin tämän niinä kertoina enkä ollut ennakoimassa, vaan hyppäsin yhtä aikaa hevosen kanssa. Estettä korotettiin noin 70 senttiin tehtävän aikana. Sen jälkeen opettaja hoksautti, että tuppaan puristaa polvillani satulaa, jolloin pohkeeni pääsevät liian irti hevosen kyljistä. Ei siis ihme, jos hevonen tekee omia ratkaisujaan, kun hevosen tukemisen sijaan keskityn halimaan satulaa.
Seuraavaksi hyppäsimme kolmoissarjaa, jossa ensimmäiseen väliin meni yksi askel ja toiseen kolme (väli oli isojen hevosten mukaan, joten ne olisivat menneet sen kahdella). Opettaja käski painattamaan kunnon laukkaa ja ottamaan se sitten haltuun hyvissä ajoin ennen estettä. Pimuhan meni, kun pyysin, mutta nyt jarrut olivat vähän hukassa. Niinpä esitimme melkoisia suorituksia sarjalla. Ensimmäiseen väliin meni se yksi askel, mutta toista väliä tulimme pahimmillaan vain kahdella askeleella. Eli vähän turhan vauhdikkaasti. Yritin saada menoa tasapainotettua ennen ensimmäistä estettä, mutta joko olin liian löperö tai sitten Pimu vain päätti tietävänsä paremmin. Jos tästä jotain positiivista hakee, niin eipähän ainakaan pelottanut, vaikka tulimme vauhdilla. Esteetkin olivat tosin pieniä, sillä sarjan korkein oli okseri huimassa 60 sentissä.
Tehtävässä opettaja oli halunnut korostaa sitä, että hevoselle annetaan työrauha. Tässä suhteessa onnistuin hetkittäin, sillä pyrin vaikuttamaan ajoissa ennen ensimmäistä estettä ja sitten puutuin vain niissä tapauksissa, kun toinen väli alkoi tuntua ahtaalta. Silloin tein puolipidätteitä ja jarrutin vähän äänellä, ettei ratsu joutuisi turhan lähelle estettä. Fiksuinta olisi ollut toki ottaa laukka haltuun jo ennen ensimmäistäkään estettä, mutta ihan kaikkeen en näemmä ratkea, vieläkään. Opettaja myös hoksasi, kuinka olen hypyissä valuneena vasemmalle. Tästä en olekaan saanut ennen huomautusta, mutta kouluväännön perusteella asia ei tullut yllätyksenä. Painoni tuppaa valumaan siinäkin vasemmalle, ja esimerkiksi oikea jalkani päättää säännöllisin väliajoin alkaa kivuta taivaita kohti. Jumppasarjan avulla voisi alkaa keskittyä tähän ongelmaan, etten turhaan aiheita hevosille lisävaikeuksia esteillä olemalla itse noin kenossa.
Kolmoissarjan jälkeen hyppäsimme vielä pari kertaa trippeliä. Vauhdikkaamman sarjan jälkeen jäin sitten puolestaan vähän himmailemaan, jolloin tulimme trippelille löysästi ja liian lähelle. Tässä vaiheessa huomasin taas sen, kuinka pohkeeni eivät ole tuntumalla. Toisella yrittämällä keskityin pitämään pohkeet paremmin kiinni, jolloin lähestyminen tuli paremmin. Mutta sitten paria metriä ennen hyppyä ilmeisesti herpaannuin, ja Pimu tuli jälleen hieman liian lähelle. Meni se paremmin kuin ensimmäinen kierros onneksi, mutta olisi saanut olla silti enemmän yritystä.
Lopuksi hyppäsimme vielä miniradan. Opettaja kysyi, minkä korkeuden haluaisin, ja tuumin 80 sentin olevan kiva. Hyppelyn jälkeen kävin tarkistamassa estekorkeuden ja sarjan okseri oli 80 senttiä, muut jotain 60-70 sentin välistä. Radan ensimmäinen este oli alussa hypätty yksittäinen pysty oikeassa
kierroksessa, siitä kolmoissarjalle ja lopuksi vielä portti. Lähdin liikkeelle pyyhältämällä hetken reippaammin, mutta ottamalla sitten menoa hallintaan. Pimu kuunteli hyvin ensimmäisen esteen, jolloin siihen tuli hyvä hyppy. Sarjalle tamma puolestaan lähti vähän kiihdyttämään, mutta kuunteli vielä ensimmäisen välin. Toisessa välissä pidäte ei enää tehonnut, ja arvelin Pimun lähtevän hyppyyn venyttämällä kaksi askelta riittämään, kuten se oli tehnyt aiemmin. Ilmeisesti estekorkeus sai sen muuttamaan mielen, ja se ottikin vielä kolmannen askeleen. Harmikseni olin jo hyväksynyt venyvän kahden askeleen suunnitelman ja sukelsin. Tasapaino petti hitusen, mutta ihmeen nopeasti sain kiitettyä hevosta hyppäämisestä, kasattua itseni pystyyn ja jatkettua vielä portille. Tässä vaiheessa Pimu taas kuunteli, jolloin laukka oli etenevää, mutta hallittua. Niinpä portille tuli hyvä hyppy, ja saimme laukan vielä vaihdettua vasempaan. Itseä jäi harmittamaan mokailu sarjalla, mutta aika ei enää riittänyt uusintaan.
Tällä tunnilla ehdittiin hypätä vähemmän kuin varsinaisen opettajan silmän alla. Se harmitti hieman, mutta toisaalta uusi opettaja bongasi taas pari uutta virhettä korjattavaksi. Tänään ei myöskään tullut yhtään kieltoa, joskin vastapainona menin sitten sukeltamaan kertaalleen. Pimu oli kuitenkin kivasti menossa jokaisesta esteestä yli, ja hetkittäin muistin olla hevosen tukena hypyssä. Tänään ratsu ei edes tuntunut kummemmin pieneltä. Kiitos taisi kuulua sille, että lyhensin jalustimia reiällä. Huomenna olisi vielä luvassa yksi estetunti tälle viikolle. Niin ja sitä ennen toki ehtii hyvin aamupäivästä käydä vääntämässä koulua Tallinmäellä. Kesä + hevoset = i-ha-ha-naa.
