Alkuverkassa lähdettiin raviin aika vikkelästi, kuten tallilla on ilmeisesti tapana. Hasse ravasi ihan mukavasti itse eikä tarvinnut kummemmin hoputusta. Opettaja neuvoi hakemaan hevosta kuulolle siirtymien avulla. Ravin Hasse nostikin käynnistä ihan kivasti, mutta siirtymisen takaisin käyntiin sujuivat hitaammin. Kokeilin myös muutamat pysähdykset, jotka onnistuivat ihan ok. Olisin kuitenkin saanut herkistellä ratsua jarruttaville avuille paremmin, sillä myöhemmin tunnilla niille oli tarvetta. Ilahduttavaa oli, ettei Hasse tuntunut kauhean vinkkaralta ja jos vaikeampi puoli pitäisi sanoa, voisin tuumata vasemman kierroksen olleen sitä. Toisaalta se on selvästi minun heikompi puoleni, mikä varmasti vaikuttaa asiaan paljon. Alkuravien aikana sai myös tulla kolmea puomia, joiden välit olivat 17 metriä. Opettaja vinkkasi ottamaan toisen puomin jälkeen muutaman kerran siirtymät käyntiin. Hasse pysähtyi ihan ok, joskin olisin toivonut nopeampaa reagointia. Sentään raviin siirryttiin taas helposti.
Sitten päästiin laukkaamaan ja puomeille. Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla puomit laukassa siten, että molempiin väleihin meni viisi askelta. Tämä tarkoitti siis hevosen normaalia laukkaa eli mitään säätöjä ei tarvinnut tehdä. Meillä tosin ensimmäinen kierros meni vähän säätäessä, kun ensimmäinen väli meni ok, mutta toisen välin loppuun tuli raviaskeleita. Sen jälkeen vaaditut askeleet napsahtivat väleihin hyvin. Tämän jälkeen laukka-askelia piti saada kuusi ja kuusi. Hassen laukka oli vielä sen verran vierasta enkä muutoinkaan ole kauhean hyvä tajuamaan, kuinka pitkää askelta hevonen menee, joten esitimme muutamien kierrosten ajan viiden ja kuuden askeleen sovelluksia. Lopulta tajusin testailla, kuinka hyvin Hasse hidastaa ja löytyihän sieltä se rauhallinenkin laukka. Näin ollen kun muistin pidättää, hellittää ja pitää pohkeet tuntumalla, saimme myös välit mentyä kuudella askeleella.
Tehtävää jatkettiin ja nyt askelmääriksi tuli 6 ja 5. Kun sain Hassen sopivaan laukkaan, meni ensimmäinen väli hyvin kuudella ja sen jälkeen tarvitsi vain rentoutua, niin ratsu meni toisen välin viidellä. Tässä vaiheessa tosin huomasin, että vaikka Hasse tuntuikin menevän ihanan rauhallisesti, oli sen askel edelleen aika pitkää. Selkään tuntui, että ratsu meni kauniin lyhyttä laukkaa, mutta video paljasti, että paljon olisi saanut prässätä vielä moisen toiveessa.
Tämän jälkeen askelmäärät käännettiin toisinpäin eli ensin hurautettiin viidellä ja sitten jarruteltiin laukka kuuden askeleen mittaiseksi. Tästähän ei meinannut tulla mitään. Ehdin unohtaa, ettei Hassea tarvitse säätää viiden askeleen laukkaan, vaan kunhan sen antaa vain tulla. Niinpä esitimme monta viiden laukan väliä ja mahtuipa mukaan yksi neljän askeleenkin suoritus. Opettaja neuvoi tekemään pidätteitä heti kahden ensimmäisen laukka-askeleen jälkeen. Yritin toteuttaa neuvoa, mutta hevonen pääsi aina venähtämään. Lopulta melkoisen kinastelun ja kaikkea muuta kuin eleettömän ja helpon ratsastuksen jälkeen sain kertaalleen tultua välin viidellä ja kuudella askeleella. Tehtävä oli kerrassaan vaikea kaltaiselleni, joka joko hukkaa jarrun tai kaasun. Tällä kertaa ensimmäinen oli jäänyt matkasta.
Loppuun tulimme vielä yksittäin koko tehtäväsarjan putkeen eli luvassa oli askelmäärät 5-5, 6-6, 6-5 ja 5-6. Lähdin tehtävään luottavaisin mielin ja arvelin, että kolme noista pitäisi onnistua. Ja pah. Minne lie keskittymiseni kadonnut, mutta emme olleet Hassen kanssa kovin yhteistyökykyisiä. Viiden askeleen välit menivät viidellä ja neljällä askeleella ja kuuden askeleen välit puolestaan kuudella ja viidellä. Sitten kimpaannuin itselleni sen verran, että sain Hassen kuulolle, ja pääsimme kolmannen kerran oikein eli väleihin meni kuusi ja viisi askelta. Viiden ja kuuden askeleen tehtävä oli pelottavin ja annoin keskittymiseni karata, jolloin laukkoja tuli viisi ja viisi. Saimme siis 25 prosenttia tehtävästä oikein, mikä oli todella surkea tulos. Ei ollut kiva päättää tuntia näin kehnosti menneeseen tehtävään, mutta siitä voi syyttää vain itseään.
Oman pakan pitäminen kasassa osoittautui tällä tunnilla melkoisen vaikeaksi. Hasse kyllä huomasi, kun huokaisin aina ensimmäisen välin mennessä oikein helpotuksesta ja unohdin ratsastaa sitä. Niinpä se pääsi itse päättämään, millä askelmäärällä menee ja myöhäiset heräämiseni eivät enää siinä kohdassa auttaneet. Hassesta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, sillä ratsun laukka pyöri hyvin rauhallisemmassakin tahdissa eikä se muutenkaan tällaisen tunnin aikana tuntunut keksivän juuri omia kuvioitaan. Mitä nyt kertaalleen puomitehtävän jälkeen otti vähän reippaamman laukan, mutta energiapuuskathan ovat vain sallittuja. Tällaiset laukanhallintatehtävät ovat kyllä mieleeni ja voisin tahkota niitä useamminkin. Saisinpahan kursittua omaa keskittymistäni vähän paremmin kasaan.
Loppuun vielä silmiini osuneita plussia ja miinuksia loppuravien ja -käyntien pätkistä:
+ kyynärkulma toimii hetkittäin
+ ylävartalo välillä ihan ok
- kyynärpäät selvästi irti kropasta
- nyrkit eivät pysy pystyssä ja niiden väli on melkoinen
- kantapäät tahtovat nousta
- pohkeet hytkyvät ja lentelevät turhan eteen ja välillä taas liian taakse
- kevennys turhan kiireinen
- katse porautuu hevosen niskaan
- käynnissä näytän nojaavan taaksepäin
Rakentava kriittisyys auttaa kehittymään, eikös niin? Vielä kun tuota plussalistaa saisi edes muutamalla kohdalla kasvatettua, mutta sitä vartenhan tässä tätä lajia harrastetaan.
Videoista kiitos Noralle! (Hän muuten ratsasti Hassella tuntia ennen minua liki samanlaisen tunnin alle.)
