Alkuverkan sai mennä aika itsenäisesti. Käynnissä Lanttu tuntui varsin tahmealta ja sitä sai nohittaa liikkumaan. Ravissakin ratsu tarjosi hiippailua, mutta alkoi hiljalleen herätä, kun kehtasin vaatia siltä sitä. Laukka tuntui aluksi isolta, mutta ihmeen nopeasti totuin siihen. Siinäkin sain vähän pyydellä tarmokkuutta, sillä Lanttu olisi mieluusti esittänyt pientä, sievää piiperrystä. Kaikeksi onneksi Lanttu ei tuntunut äkkiseltään kauhean vinolta, ja asetukset menivät ihan kohtalaisesti läpi. Toki olisin saanut viilata niitä tuplasti tarkemmin läpi, mutta kun hevonen kääntyi pyytäessä helposti, arvelin sen riittävän estetunnille.
Ensimmäiseksi tulimme neljää maapuomia ravissa ja laukassa. Opettaja ohjeisti ratsastamaan jämäkästi pohkeilla, mutta pitämään hevosen lyhyenä. Ravissa meno onnistuikin ihan mukavasti, kun sain vähän otettu Lanttuun. Pohkeet pääsivät kerrankin töihin, vaikka niiden pyynnöt eivät tainneet aina mennä ihan perille saakka. Laukassa puomit kolisivat alussa melkoisesti, kun annoin Lantun tulla pitkänä vötkylänä. Opettaja huuteli ottamaan laukan ajoissa lyhyemmäksi ja pitämään ne pohkeet tuntumalla. Lopulta puomit nousivat kavaleteiksi ja siitäkös se rymistely taas alkoi. Kerta toisen jälkeen toin hevosen liian pitkänä, jolloin välit kävivät ahtaaksi, ja Lanttu kopsutteli kavaletteja toistuvasti. Muutamia kertoja ratsu kuitenkin vaihtoi laukan viimeisellä kavaletilla toivomaani suuntaan, mikä oli kiva. Siinä vaiheessa tosin huomasin, että ratsulle tai sitten minulle oli vaikeampaa vaihtaa vasen laukka oikeaksi. Opettaja huuteli ottamaan ulko-ohjalla pidätteitä ja vaihtamaan laukka ulkopohkeella. Voin sanoa, että yritin kyllä kovasti, mutta mitään ei tapahtunut. Sen sijaan oikean laukan taisin kertaalleen tai kahdesti saada lennosta korjattua vasemmaksi. Kun olin tullut tarpeeksi monta kolistelukertaa kavaleteilla, tsemppasin jälleen ja sain kuin sainkin Lantun pysymään vähän lyhyempänä, mutta aktiivisena. Silloin kavaletit ylittyivät kivasti, ja opettajakin oli menoomme tyytyväinen.
Tämän jälkeen hyppäsimme kaarevalla uralla ollutta ristikkoa, jossa oli puomit molemminpuolin. Oikeassa kierroksessa ensimmäinen yrittämä liukui vähän vasemmalle, ja ehdin jo ajatella, että mennäänpäs sitten ohi. Lanttu kuitenkin bongasi ristikon ja suuntasi sille ihan itse ja hyppäsi yli. Tästä hetkestä alkaen aloin tykätä ratsusta. Harva hevonen kehtaa alkaa pelastaa kuskia, joka mielessään on jo valinnut esteen ohittamisen (mistä iso hyi minulle). Oikeassa kierroksessa ongelmaksi muodostui myös se, että Lanttu tahtoi tulla alas vasemmassa laukassa. Liekö se ratsun vahvempi laukka sitten? Kun taas sain kasattua itseni sekä sitä myöten hevosen, saimme parit hyvät lähestymiset ja hypyt. Vasemmassa kierroksessa ongelmana oli puolestaan se, että nyt Lanttu pääsi taas pitenemään vaivihkaa, ja hypyt lähtivät vääristä kohdista. Opettaja pisti meidät sopivan prässiin, ja tulimme ristikkoa melkoisen monta kertaa ennen kuin sain homman taas hanskaan, ja Lantun hyvästä kohtaa hyppyyn. Ihanan opettavainen hevonen.
Sitten hyppäsimme okserin ja portin linjaa oikeassa kierroksessa. Jälleen sain muistutusta siitä, että Lantulle pohkeet tuntumalle, mutta riittävän lyhyttä menoa. Pohkeeni eivät vissiin aktivoineet hevosta kuitenkaan riittävästi ja päästin sitä edestä pitenemään, jolloin tuloksena oli ihme kohdista lähteneitä hyppyjä molemmille esteille. Sitten vaihdoimme jo esteratsastuksesta keilaukseen, sillä aloimme kolautella portin puomia tehokkaasti alas. Tulimme siis joko liian laakealla hypyllä tai liian läheltä, pahimmassa tapauksessa molemmin. Kertaalleen Lanttu myös innostui hommasta ja kiihdytteli esteiden välin niin, etten saanut pidätteitä läpi. Lanttu kuitenkin opettajan mukaan korjasi omia nukahtamisiani muutaman kerran mainiosti katsomalla itse, mistä pitää lähteä. Harmikseni olin tosiaan päiväunilla tuolloin, jolloin hyppypaikat tuntuivat itsestä oudolta valinnalta. Lopulta sain taas Lanttua kuulolle, jolloin saimme välin tultua huomattavasti paremmin kuin kehnoimpina hetkinä.
Lapset, sukeltaminen ja esteratsastus eivät kuulu yhteen!
Toiselle kierrokselle lähtiessä mietin, että nyt on parempi keskittyä tai en kehtaa naamaani enää tällä tallilla näyttää. Ykkönen ja kakkonen menivätkin hyvin, ja kakkosen jälkeen vaihdoin kohtuullisen vikkelästi laukan ravin kautta oikeaksi. Kolmoselle tultiin mielestäni hyvään kohtaan, mutta sen jälkeen Lanttu pääsi vähän pidemmäksi ja reippaammaksi. Neloselle hyppy lähti ehkä hitusen kaukaa, jolloin olin vähän myöhässä, mutta en onneksi rytmiä sekoittavasti. Viitosta lähestyimme tällä kertaa laukassa pysyen, ja Lanttu hyppäsi sen siitä kohdasta kuin olin laskenut, joten olimme viimein samalla kartalla, kuten opettajakin tuumasi.
Tunnin lopuksi opettaja kyseli fiiliksiä, ja vastasin, että nyt voitaisiin aloittaa se hyppääminen. Opettaja sanoi, että hänestä Lanttu sopi minulle, ja olin aika pitkälti samaa mieltä. Se kuitenkin liikkui, kun pyysin oikein ja hyppäsi mukavan varmasti yhtä vaille kaikki tunnin esteet. Lanttu on myös oivallinen opetusmestari minulle pohkeiden ja ohjan toimivasta käytöstä, jotta hevonen on takaa aktiivinen, mutta sopivan lyhyt edestä. Kohtuullisesti onnistunut rata kiidätti minut sitten kunnon estefiiliksiin, sillä löysin itseni ilmoittautumasta saman tallin huomisellekin estetunnille. Hupskeikkaa. Onneksi opettaja lupasi, että saan jatkaa treenailua silläkin tunnilla Lanttu-herran kanssa. Jospa olen huomenna pikemmin kartalla siitä, miten tätä hevosta pitää ratsastaa.
Videoista kiitos Noralle!
