Kolmas kerta

Toden sanoo? Ehkä, ehkä ei. Kun kesälomallaan meitä samalla paikkakunnalla ilahduttanut Kaisa huhuili käyntimaastoseuraa hänelle ja Vakelle, nappasi taas sisäinen heppatyttöni ohjakset käsiinsä (oikeasti, olen ilmiömäinen näissä sanavalinnoissa ihan yrittämättä). Niinpä löysin itseni ihanan Elviiran kyydistä ja tutuilta kotitallin maastoreiteiltä.

Kävimme köpöttelemässä Kaisan ja Vaken seurassa tuttuakin tutumman Kotakankaan lenkin. Elviira sai kunnian olla vetohevosena. Se suoriutui konkarina kenttäratsuna tehtävästä mainiosti, mitä nyt hieman sääteli vauhtiaan oman mielensä mukaan: välillä vähän madellen, sitten taas hetkellisesti reipastuen.

Reissu meni oikein mukavasti, mutta metsäosuudella ötökät hyökkäsivät Elviiran kimppuun, ja sillä oli mennä kuppi niiden kanssa pahemman kerran nurin. Tamma pistikin kaviota käynnissä vauhdilla toisen eteen ja kertoi selvästi, että jos se olisi saanut päättää, olisi metsälenkki a) jätetty välistä tai b) hurautettu vauhdilla laukaten läpi. Vaan kilttinä tammana se tyytyi pysymään käynnissä, vaikka selvästi herne ja parikin oli ötököiden takia pahemman kerran turvassa.

Olipa kiva käydä köpöttelemässä mainiossa seurassa. Ajatella, kolmas kerta hevosen selässä tälle vuodelle, aika ahkeraa! Vaan mikäpä sitä kesäkeleillä on hevostella. Vieläkään en lupaa tai vanno jatkoa, mutta hieman epäilen, että heppatyttöpuoleni ei aio enää ainakaan kokonaan hautautua ihan (tallin) vintille.

Elviira, kaikkien itsetuntobuustia janoavien sankari

Hillu tallilla joka päivä -viikkoni jatkui torstaina koulutunnilla. Ratsulistaa lukiessani ilahduin valtavasti, sillä minulle oli merkitty Elviira. Se tekee nykyisin tunteja harvakseltaan, joten sen kyytiin pääseminen on erityisen kivaa. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi, ja pääsimme treenaamaan avotaivutuksia.

Käynnissä ja ravissa tehdyn alkuverryttelyn jälkeen siirryimme avotaivutustehtävälle. Kuviona oli pyöräyttää pitkän sivun alkuun voltti, jonka jälkeen jatkettiin puolet sivusta avotaivutuksessa. Puolivälissä suoristettiin ja tehtiin avotaivutus toiseen suuntaan. Toinen pitkä sivu meni saman kaavan mukaan. Teimme avotaivutuksia niin käynnissä kuin ravissa.

Elviiran kanssa pääsin tekemään sitä, mistä viime kirjoituksessa haaveilin: säätämään omaa istuntaani ja apujeni käyttöä. Avotaivutukset oikealle onnistuivat mukavan helposti. Osasin olla ähertämättä liikoja ja enemmänkin vain istua. Avotaivutukset vasemmalle taas vaativat minulta enemmän pohdintaa. Oma kroppani ei niin vain taipunutkaan siihen suuntaan enkä saanut istuttua saati vaikutettua oikein. Elviira ei tajunnut pyyntöjäni siinä suunnassa niin helposti, vaan tyyräsi takaosaansa sisälle. Minulla menikin hyvä tovi siihen, että sain hahmoteltua omaa olemistani avotaivutuksessa vasemmalle. Jotenkin pohkeeni tekivät siinä ihan mitä sattuu. Lopulta tajusin, että jotenkin hämärästi tuuppasin Elviiran takaosan pohkeella liirailemaan. Avut piti antaa paljon pienemmin samoin kuin ajatella avotaivutus paljon pienempänä liikkeenä kuin mitä siihen saakka olin tehnyt. Tämä pieni valaistuminen auttoi korjaamaan vaikuttamistani. Kun jätin pohkeilla ähertämisen vähemmälle, sain Elviiran tajuamaan avotaivutuksen vasemmallekin paremmin. Olipa kiva hoksaus! Avotaivutustehtävässä todella kivaa oli myös se, kuinka asiallisia pätkiä saimme myös ravissa. Elviira oli todellakin juuri oikeanlainen opetusmestari minulle tähän tehtävään.

Kun teimme avotaivutuksia ravissa, lisäsimme tehtävälle laukkaa. Se nostettiin pitkän sivun päättävästä kulmasta. Toinen pitkä sivu jatkettiin laukassa pari volttia sille pyöräyttäen. Laukannostot ravista sujuivat erityisesti oikeassa kierroksessa mukavan tasaisesti. Muutenkin laukka pyöri hyvin, Elviira oli kuulolla, ja selässä saatoin fiilistellä ratsastamisen helppoutta. Vasemmassa kierroksessa Elviira alkoi vähän ennakoida laukkoja, mutta malttoi aika helposti. Vasemmassa laukassa minulla oli vähän enemmän tekemistä istumisen kanssa, mutta muistelin Elviiran laukan olleen pahempaa kuin mitä se oli. Vasempaankin laukkaan löytyi mukavan rentoa menoa, ja taas sain istua selässä ja ihmetellä lajin ihanuutta.

Olipa tosissaan kiva tehdä avotaivutuksia Elviiran kanssa. Juuri tätä kaipasin! Opetusmestaria, joka osaa auttaa minua ratsastamaan paremmin. Elviiran kanssa tunti oli ihanan vaivaton. Elviira eteni hyvin, pysyi kuulolla ja tuntumalla sekä oli kevyt ja mutkaton ratsastaa. Mikäpä siinä oli istua kyydissä, kantaa käsiä ja yrittää omalta osalta palkita hevosen toimivuus olemalla mahdollisimman hiljaa. Elviira tarjosi ihanan itsetuntobuustin, joka tuli tarpeeseen. Sen kanssa saa kyllä niin makeita onnistumisen tunteita, että jos voisin, kloonaisin koko tallin täyteen elviiroita.

Liian hyvä tuntiratsuksi

Maanantain tunnille arvelin saavani jommankumman viime aikojen tammoista. Tammaveikkaus meni oikein, mutta ajattelin vääriä hevosia. Sain nimittäin Elviiran! Tämäkin tamma on palannut mammalomalta, mutta ei takaisin tuntiratsun hommiin. Sen sijaan siitä viritellään kovaa vauhtia koulukisaratsua. Siksi olin hurjan iloinen, että sain sen niin sanotusti harvinaisena herkkuna. Ratsukoita koulutunnilla oli kuusi, ja pääsimme treenaamaan vähän tarkemmin ratsastettuja kulmia, ravin lyhentämistä sekä ravista tehtyjä laukannostoja.

Yhden ja pätevän ratsastajan vaikutus Elviiraan oli kyllä huomattava. Se on ollut aiemminkin mukava ratsastaa, mutta nyt se oli vieläkin parempi. Se loksahti pyöreäksi ohjat tuntumalle ottamalla ja pysyi pyöreänä valtaosan tunnista lähes itsestään. Elviira oli myös sopivan herkkä pohkeelle ja mukavan notkea. Niinpä elo sen kanssa ensimmäisellä varsinaisella tehtävällä eli kahden neliön kahdeksikolla oli helppoa. Kulmat tehtävällä tuli ratsastaa tarkemmin valmistellen ja niiden jälkeen hyvin suoristaen. Tehtävää tulimme niin käynnissä kuin ravissa. Myöhemmin lisäsimme ravikuviolla suuntaa vaihdettaessa askeleen lyhentämisen. Elviiran kanssa kulmat oli helppo ratsastaa. Puolieroja en tuntenut kummemmin, ja tamma reagoi kaikkiin pyyntöihini kuuliaisesti ja muitta mutkitta. Elviira reagoi epäselviin pyyntöihini tai keikkumiseeni hidastamalla. Tajusin tämän nopeasti, mikä tsemppasi korjaamaan apuja ja istuntaa. Ravin lyhentämisessä avuksi riitti parhaimmillaan jarruttaminen istunnalla. Olipa hieno tunne jarruttaa pienillä avuilla hevosen reagoidessa ongelmitta. Pienemmästä ravista pääsi normaaliin menoon vain rentoutumalla. Makeaa!

Seuraavaksi pidimme saman kuvion, mutta nyt ravin lyhentäminen toimi laukannoston valmisteluna. Saimme myös pyöräyttää tarvittaessa pääty-ympyröitä. Elviira jatkoi tälläkin tehtävällä kuskin täydellistä hurmaamista. Kuinka helppoa voikaan olla, kun vain saa istuttua tasaisesti ja annettua avut ilman ylimääräistä varmistelua? Vastaus: todella helppoa. Elviira aavistuksen seurasi kavereiden menoa, mutta samalla kuunteli minua. Niinpä ravin lyhentämiset onnistuivat asiallisesti, jolloin laukatkin nousivat kevyesti ja suorana pysyen. Sain itse muistaa istua jämptisti suorana, etten kipannut nostoa valmistellessa etukumaraan. Elviiran laukka, etenkin oikea, oli myös niin kivaa. Sen kuin vain istui ja oli häiritsemättä hevosta. Etenkin oikeassa laukassa tuli niin vahva tunne, että olimme menossa aivan yhtä aikaa ja aivan samaan suuntaan. Virnuilin selässä kuin mikäkin pöhkö, mutta fiilis oli vain niin mahtava. Petrattavaakin toki jäi. Haahuilin niin pilvissä laukkapätkistä, etten tullut valmistelleeksi siirtymisiä raviin niin huolella. Olisin saanut olla niissä tarkempi, jotta Elviira olisi laskeutunut laukasta pehmeästi raviin eikä vähän pudottautuen. Elviira olisi varmasti hanskannut tämänkin, mutta kuski jäi nyt haihattelemaan muita asioita.

Loppuravissa pyörittelimme ympyröitä ja ratsastimme kulmia. Elviira meni edelleen tasaisen mukavasti, ja fiilistelin selässä ratsastamisen helpoutta. Tunti meni ja päättyi todella hyvissä fiiliksissä. Elviira oli mitä mainion itsetuntobuustin tarjoava ratsu. Miten voi 20-vuotias varsalomalta palannut tamma tuntua näin hyvältä? Pätevä ja säännöllinen ratsastus sekä hyvällä työmoraalilla varustettu hevonen ovat avain tähän yhtälöön. Oli suuri ilo saada mennä Elviiralla. Pakkohan se on todeta, että kyllä se on liian hyvä pelkäksi tuntihevoseksi. Vaikka tuntiratsastajana mieluusti menisin kymmenillä Elviiran kaltaisilla hevosilla. Sormet ja varpaat ristissä, että se kuitenkin sattuu vielä joskus minulle uudelleen.

Konkarin kyydissä

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli sekä puomeja että koulua. Ratsukseni sain vaihtelun vuoksi Elviiran. Tunnilla oli viisi ratsukkoa, ja treenasimme puomeilla siirtymisiä sekä sileällä avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä.

Itsenäisen raviverryttelyn jälkeen tahkosimme noin 17 metrin suoraa linjaa, jossa oli sekä yksittäinen puomi että kolmen puomin rykelmä. Tulimme tehtävälle ravissa ja teimme puomien väliin siirtymisen käyntiin ja laukannoston ravista. Teimme tehtävän myös siten, että tulimme sille laukassa ja siirryimme välissä raviin. Siirtymiset alaspäin venyivät hieman, sillä Elviira olisi mielellään tahkonnut tehtävän reippaasti läpi. Sain kuitenkin muistuteltua itseäni istumaan ja käyttämään jarrutuksessa mahdollisimman paljon istuntaa, jolloin Elviirakin toimi paremmin. Pisimmät jarrutusmatkat meillä tuli siirtymisessä laukasta raviin. Elviira tuntui vetävän puomeja kohti ja ihmetteli hieman, miksi kummassa halusimme siirtyä hyvästä laukasta raviin. Nekin kuitenkin onnistuivat, kun muistin lähteä tehtävälle maltillisessa laukassa. Siirtymiset ylöspäin olivatkin arvattattavasti helpompia. Elviira nosti käynnistä ravin samoin kuin ravista laukan muitta mutkitta.

Puomitehtävän jälkeen siirryimme ravissa tehtyjen avotaivutusten ja pohkeenväistöjen pariin. Kuviona oli ratsastaa kulman jälkeen pätkä pitkää sivua avotaivutusmaisesti ja lähteä siitä normaalisti lävistäjälle. Sen loppupuolella puolestaan palattiin uralle pohkeenväistön avulla ja ratsastettiin kuvio samaan tapaan toisesta suunnasta. Avotaivutukset oikealle onnistuivat aika mukavasti. Vasemmalle en saanut omaa istuntaa kuosiin, jolloin jäin könöttämään enkä saanut Elviiraa niin hyvin ymmärtämään, mitä halusin. Pohkeenväistöt tein jostain syystä aika puolihuolimattomasti suuremmin niitä ajattelematta, ilmeisesti minulla oli aina kiire tehtävän alkuun ja avotaivutusten pariin. Lävistäjät menivät puolestaan helposti, olivathan ne tavallaan tehtävän helppoja nollaushetkiä. Kun olimme tahkonneet tätä kuviota riittävästi, tulimme lävistäjät vielä keskiravia ajatellen. Elviira bongasi mukavasti tehtävän idean, ja saimme aika asiallisia, joskin maltillisia keskiravilävistäjiä. Kivointa oli se, kuinka helposti Elviira vähän pidensi askelta samoin kuin palasi takaisin normaaliin raviin.

Tunnista jäi hyvä mieli pääosin Elviiran konkariuden takia. Siitä tammasta kyllä huomaa, että se osaa hommansa. Se antaa ratsastajalleen paljon anteeksi ja tuntuu tekevän aina parhaansa. Varsin mukava mummeli se kyllä edelleen on. Sillä meneminen on hauskaa ja varmasti tarpeellistakin vaihtelua. Pitää kyllä toivoa sitä vielä uudelleen.

Niin näppärä tamma

Maanantaina oli luvassa vielä toinen ratsastus, nimittäin Tallinmäen koulutunti. Ratsukseni sain Elviiran, johon olen kahdella aiemmalla kerralla ehtinyt jo vähän ihastua. Kuuden ratsukon tunnilla pääsimme tekemään pohkeenväistöjä sekä siirtymisiä.

Alkuverryttelyssä asettelimme ja taivuttelimme hevosia keskiympyrällä ravaten. Välillä kävimme aina kuviolta poissa. Elviiran kanssa elämä keskiympyrällä oli sangen helppoa, kun vain piti ulkopuolen tuntuman eikä unohtanut sisäpohjetta. Elviira on mukavan herkkä ja ennen kaikkea kuuliainen ratsu, jolla pääsee vähän hienosäätämäänkin apuja. Kummatkin suunnat tuntuivat kohtuullisen helpoilta, mutta ehkä hieman jäykempi suunta oli vasen kierros. Epäilen tosin oman istuntani hankaloittaneen tätä suuntaa Elviiralle sen sijaan, että se olisi sinällään sille ollut vaikeampi.

Seuraavaksi jumppasimme hevosia pienen tovin käyntiväistöjen avulla. Väistöt teimme pitkille sivuille etuosan uralla säilyttäen. Opettaja hoksautti tarkistamaan, että Elviira pysyy väistöissä suorempana ja askeltaa siten oikein. Ensin olimme vähän vinkkaralla, ja väistöaskeleet olivat hieman varovaisia ja hitaita. Kun tajusin suoristaa Elviiran etuosaa, lähtivät väistöaskeleet paljon helpommin, ja tahdinkin säilyttäminen onnistui paremmin. Väistöissä muistin jopa miettiä omaa istuntaani, ja pienetkin korjaukset näkyivät Elviiran rentoutumisena.

Tämän jälkeen siirryimme tunnin pääkuviolle, joka oli keskiympyrä kahdella siihen nähden vastakkaiseen suuntaan pyöräytetyllä voltilla. Kyseessä oli siis niin sanottu Mikki Hiiri -kuvio. Teimme keskiympyrän aikana pätkiä väistöjä, joiden jälkeen samoin kuin volteilla haettiin vähän isompaa ja rennompaa askelta. Teimme tehtävän ensin hetken ajan käynnissä, kunnes siirryimme raviin. Käynnissä Elviira oli ihanan opettavainen väistöissä. Se nimittäin teki ne todella kevyesti, kun vain istuin paremmin enkä tehnyt asiasta numeroa. Sain myös pidettyä ulko-ohjan mukavasti tuntumalla ja hellitettyä sisäohjasta, joten en jäänyt edes apinoimaan. Väistöpätkien jälkeistä isompaa askelta sai tosin käynnissä vähän hakea ennen kuin se löytyi. Ravissa istuntapalikat vähän paikoin levisivät, jolloin väistöpätkätkään eivät heti onnistuneet. Sain kuitenkin parsittua istuntaani ja haettua Elviiraa vähän hitaampaan raviin, jolloin minulla oli aikaa pyytää väistö rauhassa. Elviira tuli mukavasti näissä kohdissa tuntumalle, jolloin niiden jälkeen oli helpompi hakea vähän isompaa ravia. Kovin suuria eroja emme tehneet, mutta volteilla pääsimme ainakin menemään vähän rennommin pidemmällä askeleella. Toki selvempääkin eroa olisi voinut tehdä.

Sitten tulimme kuviota siten, että ravivoltilla valmistelimme laukannoston ja laukkasimme 1,5 kierrosta keskiympyrällä. Sen jälkeen siirryimme raviin ja pyöräytimme kuvion toisen ravivoltin. Elviira oli hieman kiireinen ravissa, mutta onneksi voltilla oli aikaa työstää ravia sopivaksi. Ravivoltin jälkeen hevoset suoristettiin ja laukka pyrittiin nostamaan siten, etteivät hevoset heti kaatuneet ympyrälle. Elviira oli tässä tehtävässä ihan huippu! Kun sain tuotua sen voltilta hyvässä, rauhallisessa ravissa ja tehtyä kunnon suoristuksen, nosti se todella mainiosti molemmat laukat. Ihanan helppoa! Tässäkin tehtävässä pääsi niin helpolla, että jos talli olisi täynnä elviiroita, alkaisin pian kuvitella osaavani ratsastaa. Vaan on se kiva mennä tällaisilla hevosilla, jotka herkkyydessään ja kuuliaisuudessaan antavat paljon onnistumisen kokemuksia. Itse laukka oli taas sangen kulmikasta, kunnes keksin lopulta pienen takanojan helpottavan istumista. Elviira laukkasi mukavan tasaisesti ja kohtuullisen rennosti. Tehtävän laukkaosuus sujuikin siis oikein mukavasti. Olin ehkä siitä niin fiiliksissä, etten sitten kauheasti alkanut hioa siirtymisiä laukasta raviin. Ne olivat hieman puolihuolimattomia, mutta sentään voltin aikana ratsastin ravin kuntoon.

Lopuksi tulimme vielä ihanana bonustehtävänä kahden kavaletin 20 metrin suoraa linjaa molemmista suunnista. Me Elviiran kanssa tulimme sitä kuudella askeleella. Arvelin tosin ennen tehtävälle lähtemistä, että Elviira saattaisi vanhana konkarina innostua pienistä hypyistä. Sillä kun ei käsittääkseni enää sen kummemmin hypellä. Arvaukseni menikin oikeaan, ja Elviira lähti innoissaan suoralle linjalle. Yritin vähän pidätellä, mutta Elviira vastusteli ja tuntui sanovan, että älä sinä amatööri tähän puutu, kyllä minä osaan. Niinpä roikaisimme ensimmäisen yrityksen sangen viipottaen viidellä askeleella. Toiselle kierrokselle sain toppuuteltua Elviira sen verran, että saimme tultua sen kuudella. Toisesta suunnasta saimme tultua tehtävän molemmilla kerroilla toivotusti kuudella, vaikka Elviira olisi varmasti halunnut mennä reippaammin. Hienosti se kuitenkin malttoi, ja pääsin samalla fiilistelemään sitä, kuinka se tuntui tosiaan tietävän, mitä oli tekemässä. Sillä on varmasti ollut hauska hypätä, sen verran vahva ja päättävinen ote sillä tuntui olevan näinkin pienillä esteillä.

Lopuksi enää vain kävelimme, ja hyppäsinkin taluttamaan Elviiraa maasta käsin. Olipa tosi kiva tunti! Elviira on niin mainio ja näppärä hevonen, että voisin ottaa sellaisia montakin ratsastettavaksi. Tunti hurahti nopeasti ohi, ja sen jälkeen saikin leijailla hyvissä fiiliksissä. On se ratsastus vain kivaa, kun hommat sujuvat ilman suurempia pulmia ja välillä voi jopa kuvitella osaavansa jotain. Elviira kyllä keräsi pisteet kotiin tästäkin tunnista.

Tuntuman miettimistä

Joululoman jälkeen treenit jatkuivat maanantaina Tallinmäen koulutunnilla, jolla oli peräti seitsemän ratsukkoa. Tunnin piti tuuraava opettaja, ja ratsunani oli toiveeni mukaisesti Elviira. Tunnin ajan keskityimme miettimään tuntumaa käynnissä ja ravissa. Sen kummempia tehtäviä meillä ei ollut.

Tunnin tärkeimpänä kertauksena tuli se, ettei käsi saisi jähmettyä paikoilleen, vaan sen pitäisi olla elävä ja pehmeä. Opettaja puhui tunnin aikana paljon myös siitä, kuinka käden pitäisi hengittää ja antaa hevoselle sen tarvitsema tila. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei tuntumaa olisi saanut olla. Se ei vain saanut jämähtää ja muuttua kovaksi.

Käynnissä oli hyvin aikaa tarkkailla omaa kättä. Siinä huomasin, että tuppaan pitkälti pysäyttämään käteni liikkumattomaksi ajatellen, että se olisi nyt se haettu tuntuma. Tämän havainnon jälkeen sain alkaa miettiä enemmän käden pehmentämistä ja Elviiran käynnissä tarvitseman tilan antamista. Tämä kaikki silti siten, että käteni seurasi liikkeitä joustavasti tuntuman säilyttäen eikä ylikorostetusti tuntuman hukaten.

Ravissa tuntuman löytäminen ja säilyttäminen pehmeämpänä oli helpompaa, sillä Elviira ei tarvinnut niin paljon tilaa ohjalla. Sain kuitenkin keskittyä korjaamaan käsieni perusvikaa eli liian alas painumista. Kun sain säilytettyä kyynärkulman ja kädet lähellä vartaloa, oli kädetkin helpompi kantaa eivätkä ne pudonneet alas niin helposti. Kevennyksen aikana sain myös pidettyä kädet mukavasti paikoillaan eivätkä ne lähteneet nousemaan ja laskemaan.

Tunnin aikana sai taas miettiä paljon, vaikka aiheena olikin vain yksi asia. Tuntuman merkitys on kuitenkin hyvin suuri, joten sitä sietääkin miettiä ja korjata. Elviira oli hyvä opettaja tässä, sillä se palkitsi korjaukset olemalla rento ja tasainen. Se myös jännittyi, jos käteni jäi liian paikoilleen ja kovaksi. Elviiran avulla sain taas hyviä hoksautuksia siitä, milloin käteni toimi, milloin ei. Käden lisäksi tunnilla sai tietysti miettiä keskivartalon tukea. Jos tuki oli sieltä hukassa, ei käsikään toiminut kunnolla. Ratsastaminen on kyllä melkoista palapelin kokoamista. Onneksi ne palaset loksahtelevat aina välillä kohdilleenkin.

Mainio uusi tuttavuus

Maanantaina lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi Tallinmäen koulutunnille. Hevoslista paljasti mukavan yllätyksen: ratsukseni oli merkitty Elvira Madigan II eli Elviira. Tämä 1997 syntynyt tamma on majaillut tallilla jo tovin, mutta käsittääkseni alkanut tehdä tunteja vasta lähiaikoina. Pääsin itsekin nyt sen kyytiin ensimmäisen kerran. Elviirahan vaikuttaa kaikin puolin näppärältä ratsulta, sillä onhan se aiemman omistajansa Sanna Siltakorven kanssa voittanut 2005 junioreiden SM-kenttämestaruuden. Säkäkorkeudeltaan tamma on noin 159-senttinen, mutta harjatessa se onnistui näyttämään pienemmältä.

Tunnin tehtävänä oli lyhennykset ja pidennykset kaikissa askellajeissa. Lyhentämisissä sai ajatella vähän kokoamisen kaltaista menoa, jossa hevosen etuosaa ryhdistettiin ja tuotiin niskaa vähän ylemmäs. Pidennyksissä taasen hevosten sai antaa venyttää vähän pidempään muotoon. Elviira oli kyllä mitä mainion ratsu tähän harjoitukseen. Se kuunteli istuntaa todella mukavasti ja vastasi kevyisiin pohjeapuihin. Sain keskittyä tosi hyvin omaan istuntaani. Lyhennyksissä yritin muistaa pitää pohkeet mukana, ettei eteenpäinpyrkimys katoaisi. Samalla ajattelin istuntaa hieman enemmän takajalkojen päälle. Opettaja neuvoi ajattelemaan lyhennyksen askeleen niin kuin maa vähän polttelisi hevosen jalkoja. Pidennyksissä tehtäväni oli lähinnä rentoutua, mutta säilyttii silti ohjastuntuma.

Niin käynnissä kuin etenkin ravissa saimme Elviiran kanssa hyviä hetkiä. Elviira kuunteli tarkasti, mitä yritin kertoa ja toteutti pyynnöt hyvin. Muutamat ravilyhennykset tuntuivat tosi kivoilta selkään. Elvira lyheni, mutta säilytti aktiivisuuden sekä tasaisuuden aika kevyesti vieläpä. Elviira oli näppärä myös pidennyksissä, joiden eteen ei tarvinnut oikeastaan tehdä muuta kuin antaa hevosen venyttää. Enpä muista, milloin viimeksi olisin onnistunut tekemään askeleen säätämistä näin mutkattomasti. Erityisen kivaa oli se, kuinka hyvin hevonen teki osuutensa. Sen ansiosta sain miettiä enemmän omaa mukautumistani ja vaikuttamistani, jotta sain yrittää tehdä tehtävän sitä kautta hevosellekin helpommaksi. Erityisesti sain miettiä pohkiden käyttöä, etten jättänyt niitä matkasta ja jäänyt vain ohjan varaan.

Seuraavaksi verryttelimme hetken kahdella pääty-ympyrällä laukassa. Elviiran laukka oli sangen kulmikasta, ja istumisen eteen sai tehdä töitä. Vasen laukka tuntui oikeaa vielä vähän hankalammalta. Elviira kuitenkin laukkasi tasaisen rennosti ja melko pyöreänä ilman, että siihen tarvitsi kummemmin vaikuttaa. Suunnanmuutokset kuviolla teimme laukanvaihtojen kautta. Ensimmäisessä vaihtoyrityksessä Elviira alkoi ennakoida ja teki vaihdon ravin kautta. Kaksi muuta vaihtoa puolestaan onnistuivat lennosta, mutta ehkä hitusen ruosteisesti. Apuni eivät välttämättä olleet niin tarkatkaan, että Elviira olisi voinut ne nopeasti ymmärtää.

Tämän jälkeen työstimme vielä hetken askeleen pidentämistä ja lyhentämistä myös laukassa. Meille ohjeeksi tuli ajatella enemmän laukan pidentämistä. Elviira kyllä lyhensi myös ihan asiallisesti, mutta laukassa oma istunta ei pysynyt niin vakaana, että meno olisi ollut yhtä sujuvaa kuin käynnissä ja ravissa. Pidennykset puolestaan ratsastin itse vähän liikaa kaasuttaen sen sijaan, että olisin lähtenyt niihin maltilla ja rauhassa venyttäen. Elviira ei tosin tuntunut pahastuvan, vaan tuntui enemmänkin siltä, että se olisi voinut laukkailla mielellään pidempäänkin reippaasti. Elviira kuitenkin pysyi laukassakin hienosti kuulolla, ja siinäkin askellajissa tuntui olevan säädeltävyyttä molempiin suuntiin.

Loppuravissa tehtävänä oli antaa hevosten venyttää reilusti eteen ja alas. Elviira teki tämän todella hyvin. Olipa hauska tunti ja mitä mainion ratsu. Elviira keräsi kyllä pisteet kotiin. Se oli näppärä, kevyt ja kuuliainen ratsu, jolla oli ilo harjoitella tunnin tehtäviä. Tällä tammalla menisin kyllä mieluusti toistekin ja esitinpä saman toiveen ääneenkin. Ei siis muuta kuin seuraavaa kertaa odottamaan.