Maanantain Tallinmäen tunnilla oli sekä puomeja että koulua. Ratsukseni sain vaihtelun vuoksi Elviiran. Tunnilla oli viisi ratsukkoa, ja treenasimme puomeilla siirtymisiä sekä sileällä avotaivutuksia ja pohkeenväistöjä.
Itsenäisen raviverryttelyn jälkeen tahkosimme noin 17 metrin suoraa linjaa, jossa oli sekä yksittäinen puomi että kolmen puomin rykelmä. Tulimme tehtävälle ravissa ja teimme puomien väliin siirtymisen käyntiin ja laukannoston ravista. Teimme tehtävän myös siten, että tulimme sille laukassa ja siirryimme välissä raviin. Siirtymiset alaspäin venyivät hieman, sillä Elviira olisi mielellään tahkonnut tehtävän reippaasti läpi. Sain kuitenkin muistuteltua itseäni istumaan ja käyttämään jarrutuksessa mahdollisimman paljon istuntaa, jolloin Elviirakin toimi paremmin. Pisimmät jarrutusmatkat meillä tuli siirtymisessä laukasta raviin. Elviira tuntui vetävän puomeja kohti ja ihmetteli hieman, miksi kummassa halusimme siirtyä hyvästä laukasta raviin. Nekin kuitenkin onnistuivat, kun muistin lähteä tehtävälle maltillisessa laukassa. Siirtymiset ylöspäin olivatkin arvattattavasti helpompia. Elviira nosti käynnistä ravin samoin kuin ravista laukan muitta mutkitta.
Puomitehtävän jälkeen siirryimme ravissa tehtyjen avotaivutusten ja pohkeenväistöjen pariin. Kuviona oli ratsastaa kulman jälkeen pätkä pitkää sivua avotaivutusmaisesti ja lähteä siitä normaalisti lävistäjälle. Sen loppupuolella puolestaan palattiin uralle pohkeenväistön avulla ja ratsastettiin kuvio samaan tapaan toisesta suunnasta. Avotaivutukset oikealle onnistuivat aika mukavasti. Vasemmalle en saanut omaa istuntaa kuosiin, jolloin jäin könöttämään enkä saanut Elviiraa niin hyvin ymmärtämään, mitä halusin. Pohkeenväistöt tein jostain syystä aika puolihuolimattomasti suuremmin niitä ajattelematta, ilmeisesti minulla oli aina kiire tehtävän alkuun ja avotaivutusten pariin. Lävistäjät menivät puolestaan helposti, olivathan ne tavallaan tehtävän helppoja nollaushetkiä. Kun olimme tahkonneet tätä kuviota riittävästi, tulimme lävistäjät vielä keskiravia ajatellen. Elviira bongasi mukavasti tehtävän idean, ja saimme aika asiallisia, joskin maltillisia keskiravilävistäjiä. Kivointa oli se, kuinka helposti Elviira vähän pidensi askelta samoin kuin palasi takaisin normaaliin raviin.
Tunnista jäi hyvä mieli pääosin Elviiran konkariuden takia. Siitä tammasta kyllä huomaa, että se osaa hommansa. Se antaa ratsastajalleen paljon anteeksi ja tuntuu tekevän aina parhaansa. Varsin mukava mummeli se kyllä edelleen on. Sillä meneminen on hauskaa ja varmasti tarpeellistakin vaihtelua. Pitää kyllä toivoa sitä vielä uudelleen.
