maanantai 31. lokakuuta 2016

Yksi ei osaa, toinen ei tajua

Maanantain tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Niiden lisäksi työstimme laukkaa puomiympyrällä tasaista etenemistä hakien. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja ratsukseni sain Paven.

Teimme pohkeenväistöt pitkälle sivulle etuosan uralla pitäen ja takaosan uralta sisemmäs väistättäen. Minulle nämä väistöt ovat jostain syystä hankalia. Ehkä siksi, ettei niissä voi olla huomaamatta, jos hevonen ei väistä. Aloitimme kaikeksi onneksi käynnistä. Olin jo maalannut piruja seinille ajatellen, kuinka hienosti tehtävä menisi mönkään. Kuinkas ollakaan, toteutin ajatukseni liki täydellisesti. Väistöyritelmissä Pave jännittyi hiiteen ja huonoimpina hetkinä jyräsi mutkalla läpi väistöpyynnöistäni. Käynnissä sain kaivettua Pavesta lopulta myös oikeita väistöaskelia, mutta meno oli kaukana rennosta.

Ravissa en uskonut homman onnistuvan alkuunkaan (asenne täysi kymppi!). Olin pitkälti valitettavan oikeassa. Ähersin väistöyritelmissä niin maan penteleesti ja istuin kuin olisin niellyt seipään. Kerropa siinä sitten hevoselle, että ihan lunkisti vain, kun kuski on tönkkö, jännittynyt ja hätäinen. Taisin syytää Pavelle niin valtavasti ristiriitaisia apuja, että sen pitkäpinnaisuutta täytyi vain ihailla. Oikea kierros oli ollut käynnissä helpompi, ja sain ravissakin lopulta puristettua muutamat väistöaskeleet siinä kierroksessa. Vasen kierros takkusi, ja siinä Pave tuntui olevan oikeasti aivan pihalla hommasta. Se stoppaili, kiemurteli ja tuntui harkitsevan jotain ilmavampaakin liikettä, kun paineistin sitä aivan liikaa. Siinä kohdassa tuntui, ettei se oikeasti ymmärtänyt päättömiä apujani. Opettaja oli tunnin aikana todennut, että Pave on saattanut myös oppia hirveilyn ja hätäilyn ratkaisuksi päästä vähän hankalammalta tehtävältä pois. Sehän kyllä on toiminut minun kohdallani, mutta uskon myös, ettei minun avuistani saa läheskään aina tolkkua. Oma osaamattomuuteni ja ennen kaikkea uskomattoman matala ärsyyntymiskynnykseni harmittivat tunnilla valtavasti. En taaskaan muistanut nollata tilannetta, vaan menin aina vain enemmän kierroksille tartuttaen saman olotilan hevoseen. Voisiko tunneille saada tuomarin, joka viheltää ratsastajan jäähylle?

Onneksi pääsimme lopulta kamalasta väistötehtävästä eroon. Tunnin toisena tehtävänä tulimme pääty-ympyrää, jolla oli neljä puomia neljän askeleen välein. Vasemmassa laukassa saimme alun pienen haparoinnin jälkeen rytmistä kiinni, jolloin välit menivät mukavan tasaisesti neljällä askeleella. Oikea laukka ei oikein pyörinyt, jolloin rämmimme tehtävällä melkoisesti. Pave myös lakkasi kuuntelemasta pyyntöjäni ja lähti vähän venymään tehtävällä, jolloin askeleet eivät sopineet sitä vähääkään. Jäin varmasti matkustelemaan selässä, jolloin Paven oli helppo puuhata omiaan. Pohkeet ja tuntuma, miten niitä voi olla niin vaikea hallita yhtä aikaa? Rämpimisen jälkeen saimme kohtalaisen kierroksen tehtävällä, mutta tasaisuus oli siitä kaukana.

Siinä olivat tämän tunnin treenit. Kuskille roppakaupalla risuja, hevoselle kiitosta siitä, ettei se lyönyt hanskoja aivan tiskiin. Olipa mahdottoman vaikeaa! Niin omien hermojen kuin apujen hallitseminen. Pave ei välttämättä ole väistöissä kaikkein näppärin, mutta kyllä se ne osaa. Mutta minä en vain osaa pyytää niitä siltä siten, että se tajuaisi. Olen vielä sillä tasolla, etten aina osaa selkiyttää ja palastella apujani, vaan kaipaan hevoselta hieman päättelykykyä. Siksi olenkin hukassa esimerkiksi nuorten ja kokemattomampien hevosten kanssa, jotka eivät ole vielä tottuneet siihen, että yksi asia voidaan pyytää hieman eri variaatioilla. Tykkään myös pysyä mukavuusalueella (ja olla samalla kehittymättä). Kun joudun pois sieltä, menen pieneen paniikkiin, jolloin en ratsasta kovin loogisesti. Niin kuin tänään. ”Apua, hevoseni ei väistä ajatuksesta! Kaikki avut päälle ja sormet ristiin!" Kas, ei toiminut. Kumma juttu. Ensi kerralla paremmin, toivottavasti.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Ihanan huoletonta

Sunnuntaina oli taas maaston vuoro. Tällä kertaa lähdimme matkaan neljän ratsukon voimin. Me Paven kanssa sijoituimme varman ja vakaan Gian taakse, joka hoiti vetohevosen pestin erinomaisesti.

Reittinä oli tänään Hangaksentietä pitkin lyhyemmälle metsälenkille, siitä kankaille samoamaan ja Hangaksentietä ja lentokenttäreittiä takaisin tallille. Tällä kertaa laukkasimme meno- ja paluumatkalla tiellä. Pave kulki Gian perässä oikein sujuvasti. Ainoastaan alkumatkasta hieman liian lujaa vastaan tullut auto säpsäytti Pavea, mutta muuten pääsimme reissun mukavan rennoissa fiiliksissä.

Olipa kiva käydä näin ihanan huoleton maastolenkki. Pitänee lyöttäytyä toistekin Gian matkaan, kun sillä on näin hyvä vaikutus niin minuun kuin Paveen. Jospa sen rauhallisuus ja tasaisuus tarttuisi myös meihin.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Tosikko kuski ja hätäinen hevonen

Perjantaina ohjelmassa oli Artsin koulutunti Pavella. Ratsukoita oli meidän lisäksemme kolme. Pääsimme treenaamaan vasta-asetuksia, vastalaukan nostamista sekä varsinaista vastalaukkaa kaarteessa.

Verryttelyssä kävimme ravin ja laukan ohjauksessa läpi. Saimme Paven kanssa oikeasti liikkua, sillä tarjoamamme mummovauhti ei kelvannut. Jos (ja kun) Pave hirveili, ohjeena oli ratsastaa sitä vielä enemmän eteen. Epätasainen tuntuma kieli siitä, ettei hevonen työntänyt riittävästi takaa. Laukkaa työstimme pääty-ympyrällä. Siinä Pave rentoutui raviin verrattuna paremmin, mutta jouduimme edelleen tekemään paljon töitä sen eteen, että etenemisemme oli riittävän energistä.

Siirryimme sitten tehtävälle, jolla ratsastimme ravissa lyhyeltä sivulta halkaisijalle, joka oli muutaman metrin irti urasta. Halkaisijalla teimme vasta-asetuksen, suoristuksen ja myötäasetuksen. Pave tuli tehtävälle ihan asiallisesti, mutta alkoi jostain syystä vängätä asetusta vastaan melkoisesti. Ohjeena oli pitää kiinni siitä, että ravi säilyi eikä suinkaan hidastunut. Tässä palattiin taas siihen, että jos tuntuma edestä katosi, hevonen ei liikkunut takaa riittävästi. Itse olisin halunnut tehdä juuri päinvastoin eli hidastaa, kunnes saisin taas napattua Paven rennommaksi. Yritin kuitenkin toteuttaa neuvoa, vaikka välillä se johti siihen, että Pave kauhoi hirvenä eteenpäin, ja minä mutristelin naamaani matkustajana. En vain käsittänyt, mikä sai Paven herneilemään sillä tavalla. Toistojen myötä saimme lopulta vähän parempia esityksiä myös vasta-asetuksissa, mutta kumman vaikeita ne kyllä olivat.

Sitten otimme mukaan samalla halkaisijalla vastalaukan nostamisen ravista. Aloitimme saman ruljanssin kuin asetustehtävällä eli Pave hirveili, ja minä mutristelin. Pave alkoi myös ennakoida hommaa ja tarjota laukkaa riippumatta siitä, olinko pyytänyt sitä vai en. Huumorintajuni ei ollut yhtään mukana, minkä Pavekin huomasi. Eikä se tietenkään auttanut yhtään, ainoastaan pahensi tilannetta. Hirveän häsläyksen ohella saimme nostettua vastalaukkaa kohtalaisesti. Hyvää oli se, että kun pääsimme vastalaukkaan, oli elämä taas vähän helpompaa. Sen sijaan siirtyminen vastalaukasta raviin ja hallitun, mutta energisen ravin säilyttäminen eivät olleetkaan niin helppoja. Kun se kuski ei vieläkään osaa istua.

Työstimme vielä oikeaa laukkaa vastalaukkana. Nostimme sen aiemman tehtävän mukaisesti halkaisijalla ja jatkoimme siinä kaarteen vasemmalle pitkälle sivulle päätyen. Pave säilytti laukan jokaisessa kaarteessa, mutta vastalaukan nostaminen oli edelleen oma numeronsa. Tänään oikea laukka ei pyörinyt kovin hyvin, jolloin kaarre vastalaukassa oli vähän hutera. Yritin olla itse heilumatta selässä, jotta Pave ei häiriintyisi, mutta pyrin tukemaan laukan säilymistä jalalla. Varoin kuitenkin, etten lähtenyt pusertamaan jalalla vauhtia, jotta Pave ei hätääntyisi ja pudottaisi raville huteran tasapainon pettäessä. Kaarteet menivät aika tavalla vasemmalle kaatuen, mutta sentään oikeassa laukassa pysyen. Emme ehtineet treenata vasenta laukkaa vastalaukkana. Toivottavasti se on vielä treenilistalla, sillä on mielenkiintoista nähdä, miten se suunta luonnistuu.

Otimme vielä lopuksi samalla kuviolla myötälaukkaa. Nostimme sen halkaisijan alusta, pyöräytimme keskelle ympyrän ja jatkoimme vielä tovin laukkaa halkaisijalla ennen kuin siirryimme raviin. Ympyrällä sain meidät molemmat kohtuullisesti kasaan, jolloin vasen laukka oli aika asiallista. Nostot samoin kuin siirtymiset raviin eivät olleet kovin nättejä, vaan enemmänkin hätäisiä ja jännittyneitä. Rentous oli meistä molemmista harmillisen kaukana. Onneksi ympyrällä oli tekemisessä jotain järkeä, niin koko tehtävä ei mennyt penkin alle.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas, mutta vaadin vielä kohtuullista ravia. Tunti jäi kaivelemaan pahasti erityisesti liian tosikkomaisen suhtautumiseni takia. Minulla meni herne ensimmäisissä pulmissa nenään ja niin syvälle, että se taitaa olla siellä vieläkin. Sen sijaan, että olisin osannut nollata tilanteen, jäin vellomaan ja suurentelemaan sitä. Sittenpä meitä olikin siinä kaksi rauhatonta säheltämässä yhdessä. Pah. Miksi nämä jutut pitää joskus ottaa ihan liian vakavasti? Ensi kerralla pitää yrittää muistaa nollata tilannetta. Herneet loppuvat muutoin kesken.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Estettä toisen perään

Keskiviikkona vuorossa oli Pian estetunti, jonka menin Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Sileän verryttelyn menin itsenäisesti käyden askellajit läpi. Pave tuntui ihan omalta itseltään. Ennen hyppyjä tulimme ympyrän kaarella olleita puomeja ravissa. Tulimme niitä niin isolla ympyrällä kuin voltilla. Otimme myös laukkaa tehtävälle ratsastamalla isosta ympyrästä sitä puolet ennen kuin taas siirryimme raviin ja ylitimme puomit. Pavea sai sekä pyytää liikkumaan ravissa aktiivisemmin sekä malttamaan puomeilla. Mukavasti siis sai treenata sekä kaasua että jarrua. Hiljalleen raviin löytyikin parempaa energiaa, mutta puomeilla olisin toivonut vielä selvempää lyhentymistä ilman pontevuuden katoamista.

Ensin tulimme vasemmassa laukassa kulmassa ympyrän kaarella olleita kavalettia, pystyä ja puomia innarivälein. Päästin Paven venähtämään kavalettia kohti, jolloin askel ei aina sopinut ja mukaan mahtui muutamia rämpimisiä. Saimme kuitenkin tsempattua lopulta ja esitettyä sujuvamman kierroksen. Seuraavaksi tulimme saman alun ja lisäsimme siihen lävistäjällä olleen puomin, innariristikkosarjan ja puomin sekä toisella lävistäjällä olleen askeleen pystysarjan. Kavaletti, pysty ja puomi menivät asiallisesti. Innariristikkosarja meni myös hyvin, ja Pave nappasi siinä toivotusti oikean laukan. Pystysarja meni myös asiallisesti, vaikka laukka piti korjata sen jälkeen ravin kautta vasemmaksi.

Sitten tulimme puomin, innariristikkosarjan ja puomin, siitä puomin, pystyn ja kavaletin jatkaen askeleen pystysarjalle, siitä yksittäisen okserin yli ja vielä kertaalleen alun puomin, innariristikkosarjan ja puomin. Tehtävä sujui mukavasti pystysarjalle saakka. Pave meni sen vielä hyvin, mutta laukka ei vaihtunut b-osalla. Päädyin kuitenkin jatkamaan okserille väärässä laukassa. Pave onneksi korjasi laukan siinä, ja pääsimme tehtävän loppuosan eli puomin, innariristikkosarjan ja puomin asiallisesti. Sen jälkeen tosin piti korjata laukka ravin kautta. Tulimme saman toisen kerran. Alku meni hyvin, mutta nyt emme sattuneet puomin, pystyn ja kavaletin tehtävälle hyvin, vaan keilasimme sen mukaan. Saimmekin aloittaa koko homman alusta. Nyt alun kaksi osiota menivät hyvin. Pystysarjan jälkeen jouduin ottamaan ylimääräisen ympyrän, jonka aikana korjasin laukan ravin kautta vasemmaksi. Sen jälkeen pääsimme tehtävän lopun ihan mukavasti. Siihen olikin hyvä lopettaa tunnin hyppelyt.



Tänään treeni oli mukavan tekninen. Tehtävät tulivat ihanan ja kamalan nopeasti vastaan, mikä piti meidät molemmat Paven kanssa hereillä. Korkeudet pysyivät taas maltillisina enkä itselleni teknisillä tehtävillä olisikaan kovin korkeita uskaltanut tulla. Pave teki tänään osuutensa mukavasti ja kuunteli myös aika hyvin. Toki korjaukset ravin kautta venyivät ja paukkuivat edelleen, vaan minkäs sille voi, kun kuski ei osaa. Tunnissa oli sopivasti tekemistä samoin kuin onnistumisia, joten sen jälkeen olikin aika hyvä mieli.

Videoista kiitos Kaisalle!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Syynissä jälleen siirtymiset alaspäin

Maanantain tunnilla oli koulua, ja ratsukseni toivoin Paven. Aiheeksi menin toivomaan myös siirtymisiä alaspäin, ja pääsimmekin neljän ratsukon voimin niitä treenaamaan.

Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme siirtymisillä ravista käyntiin. Siirtymiset teimme pitkiä sivuja seuranneissa kulmissa, jotka toimivat sopivasti apuna jarrutuksessa. Pyrin lyhentämään ravia ennen kulmaa, jotta siirtyminen käyntiin olisi Pavelle helpompi. Ravin lyhentäminen ei onnistunut tänään ihan niin hyvin kuin joskus, mutta oli siitä kuitenkin apua. Siirtymisten puolipidätteet tein vähän rytmittäen. Näin en jäänyt roikkumaan ohjaan, vaan pyysin ja päästin. Tämä tuntui auttavan, sillä nyt Pavelle ei jäänyt tilaisuutta painaa koko ajan pidättävää ohjaa vastaan. Esitimmekin kohtuullisia siirtymisiä ilman, että Pave jännittyi aivan kamalasti tai jäkitti hyvän tovin vastaan. Pyöreys vähän katosi siirtymisissä, mutta löytyi askeleen tai parin päästä käyntiin takaisin. Aika asiallista menoa meiksi. Siirtymiset käynnistä raviin olivat aika rentoja, mutta olisin saanut herätellä Paven tekemään ne aktiivisemmin.

Seuraavaksi vuorossa oli heittämällä haastavampi tehtävä. Nostimme pitkän sivun alusta käynnistä vastalaukan, laukkasimme pitkän sivun ja kulmaa hyödyntämällä valmistelimme siirtymisen mahdollisimman vähillä raviaskelilla käyntiin. Tietysti sai esittää siirtymisen suoraan laukasta käyntiin, mutta en edes haaveillut moisesta. Vastalaukan nostaminen käynnistä tuntui melkoiselta pähkinältä. En saanut Pavea "kuumahtamaan" käynnissä siten, että se olisi nostanut siitä vastalaukan helposti. Opettaja totesikin, ettei vastalaukka ollut nyt välttämätön. Itsepäisesti päätin kuitenkin, että kylläpä. Helpotin hommaa ratsastamalla pitkän sivun alkuun pienen mutkan, joka ohjasi Paven nostamaan vastalaukan. Nostot menivät kuitenkin pääsääntöisesti parin raviaskeleen kautta. Pitkää sivua seurannut kulma auttoi myös siirtymisissä laukasta ravin kautta käyntiin. Pave ei päässyt kipittämään ravissa pitkään, sillä ohjasin sen aina kulmaa kohti. Niinpä saimme siirryttyä laukasta ravin kautta käyntiin kohtalaisella jarrutusmatkalla. Vielä on kuitenkin rutkasti matkaa siihen, että opin ratsastamaan siirtymiset alaspäin ja etenkin laukasta käyntiin.

Tunnin siirtymistreeni oli kyllä tarpeen. Siirtymiset alaspäin ovat kyllä minulle kinkkisiä eikä asiaa auta se, etten hallitse istuntaani niissä oikein nimeksikään. Sentään siirtymisissä ylöspäin saan istuttua jotenkuten. Paitsi kun kyseessä on laukka. Silloinhan siirtymisessä on autettava hevosta vähän soutamalla itse, hah. Kylläpä se pelkkä istuminen vain osaakin ollakin yllättävän hankalaa.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Virhepisteitä kisaradoilla

Sunnuntaina oli taas kotiestekisapäivän vuoron. Samalla tuli avattua omalta osaltani kotimaneesin kisakausi. Menimme Paven kanssa viime aikojen hatarasti sujuneiden treenien sekä kauden ensimmäisten maneesikisojen takia luokat 70 ja 80 senttiä. Molemmissa oli ihanneaika-arvostelu ja mukavasti sama rata. Molempien luokkien ihanneaika oli 60 sekuntia eli tempo oli 300 metriä minuutissa. Verryttelyn onneksi pystyi menemään vielä ulkona, jolloin kisapäivä sujui reippaasti.

Verryttelyssä Pave oli aika hidas ja ponneton. En tiedä, yritinkö sitten lopulta riittävästi herätellä sitä vai ajattelinko ihanneaika-arvostelun takia köröttelyvauhdin olevan riittävä. Lähestymisissä esteille Pave sen sijaan päätti aina itse, mitä vauhtia mennään. Yleensä se lähti vähän kiihdyttämään estettä kohti. Etenkin silloin, kun lähestyminen oli pitkä. Ei hyvä. Ponnistuspaikat kuitenkin osuivat hyvin, mutta olisin halunnut itse päättää vauhdin. Tästä emme päässeet oikeastaan sopuun kummankaan luokan verryttelyssä. Joko Pave päätti vauhdin tai sitten minä jouduin pidättämään sitä ponnistukseen saakka, mikä näkyi vähän töksähtävänä hyppynä. Tänään olimme verryttelyssä vähän hukassa, mikä valitettavasti näkyi radoilla.

Noralle kiitos tästä!
70 sentin radalle lähdimme oikeassa laukassa. Kuulutuksista oli selvinnyt monen alittaneen ihanneajan useammalla sekunnilla, joten päätin mennä mahdollisimman rauhassa. Ykköselle tulimme hieman lähelle, mutta odotin hypyn, ja Pave selvitti okserin puhtaasti. Laukka ei vaihtunut ja korjaukseen meni pitkä matka. Kakkoselle tulimme ihan kohtuullisesti, mutta Pave kolautti puomia takasillaan. Se ei kuitenkaan pudonnut. Laukka piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmoselle tulimme myös vähän lähelle, mutta Pave ylitti esteen puhtaasti. Suoralle linjalle tungimme viisi askelta eli yhden liikaa, ajauduimme lähelle, ja niin siitä lähti puomi mukaan. Viitosena ollut askeleen sarja meni puhtaasti, mutta kumpaakin estettä kolauttaen. Sentään olimme myötälaukassa b-osan jälkeen. Kuutoselle Pave lähti hieman kauempaa, jolloin laukka vaihtui vääräksi. Köröttelimme kuitenkin siinä kaarevan linjan seiskalle, joka ylittyi puhtaasti. Pave nappasi siinä myös myötälaukan takaisin. Radan viimeiset esteet kasi ja ysi olivat suoralla linjalla. Sen pääsimme asiallisesti neljällä askeleella ilman kolautteluja ja näin olimme maalissa. Aikamme oli 66,38 ja tuloksenamme oli lopulta neljän estevirheen lisäksi yksi virhepiste ylitetystä enimmäisajasta. Viisi virhepistettä siis yhteensä. Sijoituksemme tällä tuloksella oli 8/14.



80 sentin radalle lähdimme myös oikeassa laukassa, olihan rata sama kuin aikaisempi. Yritin nyt laukata vähän sujuvammin, etteivät hypyt olisi niin takkuisia emmekä menisi yliajalle. Ykköselle päädyimme taas vähän lähelle, mutta este ylittyi puhtaasti. Laukka piti korjata taas ravin kautta. Kakkoselle Pave lähti vähän kauempaa, edelleen puhtaasti esteen ylittäen. Laukka tosin piti korjata jälleen ravin kautta. Kolmosen ja nelosen suora linja meni nyt asiallisesti neljällä askeleella. Laukka pääsi sammumaan kaarteessa viitosena olleelle sarjalle. Pave ratkaisi tilanteen lähtemällä hyppyyn kauempaa, mutta vauhti ei riittänyt. Paven takajalka nappasi a-osalta puomin mukaan, mutta ruuna selvitti välin askeleella ja hyppäsi b-osan puhtaasti. Nappasipa se vielä siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni nyt mukavasti ja puhtaasti. Samoin kasin ja ysin suora linja, joten pääsimme maaliin vähän alusta petraten. Aikamme oli 62,38 eli ihanneajan puitteissa. Tuloksemme oli siis neljä virhepistettä puomista. Sijoituksemme oli 11/16.



Tällainen kisapäivä tänään. Positiivista oli se, että maneesissa tuntui mahtuvan hyppäämään ihan mukavasti. Niin ja se, ettei Pave keksinyt omia liikkeitä tai kirmailuja sen kummemmin. Enkä edes jäätynyt aivan pahasti, vaikka vähän kehtasi jännittääkin. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin ratsastanut molemmat verryttelyt paljon tarkemmin. Nyt tein ne vähän puolihuolimattomasti, mikä tietenkin näkyi radoilla. Kantapään kautta taas. Ehkä ensi kerralla muistan paremmin.

Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle, jotka huolehtivat kisoissa hienosti JKH-tiimin ruusukkeista!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Laukkapainotteinen treeni

Tänään vuorossa oli Artsin koulutunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Treeniaiheena oli vastalaukka. Ennen varsinaisia tehtäviä olin verrytellyt Paven kaikissa askellajeissa. Pavella tuntui olevan selvästi nihkeämpi päivä, ja se hirveili tavallista enemmän.

Aloitimme heti nostamalla pitkän sivun alusta ravista kierrokseen nähden vastaisen laukan. Noston jälkeen laukkasimme pitkän sivun lähes loppuun, siirryimme raviin ja pyöräytimme kulman tuntumaan voltin. Toisen pitkän sivun menimme samaan tapaan. Pave nosti aluksi laukat aivan oikein. Siirtymiset laukasta raviin olivat vähän epätasaisia, mutta voltti auttoi aina tasoittamaan tilanteen. Paven nihkeilypäivä taisi kierosti auttaa näissä siirtymisissä alaspäin. Pian Pave olikin jo opetellut tehtävän ulkoa ja alkoi ennakoida. Jo lyhyellä sivulla se alkoi kiirehtiä ja yritti rikkoa laukalle, sillä tiesi sen olevan tulossa. Sainkin käyttää pätkän pitkästä sivusta siihen, että sain Paven odottamaan ravissa. Vasta sitten pääsin taas tekemään noston. Paven intoilu aiheutti myös sen, ettei se enää kuunnellut, kumpaa laukkaa siltä halusin. Laukka kuin laukka, se taisi ajatella. Niinpä vastalaukka ei aina noussutkaan, vaan Pave nappasi myötälaukan. Tällä kertaa oikea laukka nousi vastalaukkana kuitenkin vasenta laukkaa helpommin.

Välinumerona laukkatehtävien välissä hurruuttelimme uraa myöten ravissa ja suuntaa vaihdoimme keskihalkaisijan kautta. Pave oli vähän herännyt hommiin, jolloin etenkin keskihalkaisijalla se esitti sangen pätevää ravia. Johan siihen löytyi liikettäkin, kun vain pyysi ja antoi sen mennä. Tässä auttoi kovasti se, että ratsasti ravin hyväksi myös kaarteissa eikä antanut energian sammua niihin.

Palasimme vielä samalle laukkakuviolle pienin muutoksin. Nostimme kierrokseen nähden vastakkaisen laukan edelleen pitkän sivun alusta ravista. Emme kuitenkaan siirtyneet raviin ja pyöräyttäneet volttia, vaan ratsastimme lyhyen sivun läpi vähän puoliympyrämäisesti. Nyt siis pääsimme varsinaisen vastalaukan pariin. Ehdimme tehdä tätä vain oikeassa laukassa eli vasemmassa kierroksessa. Pave jatkoi ennakointiaan, mutta kun pääsimme toivottuun laukkaan, sujui se samoin kuin puoliympyrämäinen tie vastalaukassa ihan asiallisesti. Sain itse olla tarkka, etten lähtenyt soutamaan selässä, vaan istuin rauhassa tuntuman säilyttäen. Pave ei onneksi tällaisissa tehtävillä pidä vastalaukkaa suurena numerona, jolloin se puksutti sen aika helposti.

Tunnissa hyvää oli juurikin varsinaisen vastalaukkakaarteen onnistuminen. Petrattavaa olisi ollut siinä, että olisin saanut Paven kuulolle ja etenkin rennommaksi niinä kertoina, kun se alkoi ennakoida tulevaa. Hirveilyä oli tänään ravissa melko paljon, ja taisinkin mennä Paven täpinöihin mukaan. Olisi pitänyt osata olla niin zen. Ihan kuin olisin todennut joskus tämän ennenkin. Om-harjoitukset siis jatkukoot.

torstai 20. lokakuuta 2016

Treenissä ihanneaika

Torstaina vuorossa oli ihanneajan treenaaminen esteillä. Ratsunani oli Pave ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Verryttelimme sileällä sekä esteillä tulemalla suoraa linjaa. Sitten tulimmekin jo rataa aikaa kellottaen.

Rata taisi mennä jotenkin näin: lävistäjäpysty, suora linja, kavalettien suora linja lävistäjällä, jälleen suora linja ja vielä alun lävistäjäpysty. Tempotavoite oli 300 metriä minuutissa ja aikatavoite 60 sekuntia. Tiesin sen tarkoittavan sangen rauhallista laukkaa ja mahdollisimman isoja teitä. Ensimmäisellä kierroksella hurruuttelimme Paven kanssa kaikessa rauhassa. Hypyt olivat ihan ok, mutta eivät niin sujuvia. Kaikesta menimme kuitenkin kerralla yli ilman epäröintejä. Aikamme sattuikin aika nappiin: 60,7 sekuntia.

Tulimme radan vielä toisen kerran, nyt noin 80 sentin korkeudella. Pave heräsi tässä vaiheessa ja tajusi olevansa esteradalla. Niinpä se päätti reipastua sen verran, että jätti linjoilla aika järjestelmällisesti aina yhden askeleen pois. Tämä johti siihen, että linjojen jälkeen jouduin ottamaan laukan lyhyemmäksi ja köröttelemään, jotta emme alittaisi ihanneaikaa pahasti. Tämä tietysti sotki rytmin, mikä näkyi kömpelömpinä hyppyinä. Pääsimme radan lopulta maaliin, mutta kellotus ei onnistunut, ja aika jäi mysteeriksi. Nopeampia olisimme kuitenkin tällä kierroksella olleet, kun Pave pääsi vähän säntäilemään.

Nämä riittivät tunnin hyppelyiksi. Ensimmäiseltä kierrokselta jäi ihan hyvä tuntuma siihen, miltä sopiva laukka maneesissa tuntui tempovaatimukseen nähden. Toisella kierroksella vähän harmitti, etten saanut sitä kuitenkaan enää säilytettyä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että ratsastin molemmat radat siten, etten jättänyt Pavea yksin, vaan olin itsekin mukana. Kunhan saan vielä vähän parempaa otetta ja uskoa omiin päätöksiini, niin eiköhän se Pavekin ala kuunnella, mitä sille radalla sanon.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Käyntijumppaa maastossa

Tiistaina lyöttäydyimme Paven kanssa käyntimaastoon mukaan. Kävimme köpöttelemässä Kotakankaan tien päässä olleen lyhyimmän lenkin ja tallille palasimme samaa tietä myöten.

Koska askellajina oli vain käynti, päätin virittää maastoreissua jumppaamalla Pavea vähän. Asettelin ja taivuttelin sitä samoin kuin tein muutaman askeleen väistöjä. Pave hakeutui jumppahetkinä mukavasti tuntumalle. Väistöaskeleetkin lähtivät kohtuullisesti, kun vain muistin odotuttaa etuosaa ennen kuin pyysin väistöaskelia.

Pave tarjosi lenkin aikana myös mukavasti vetävää käyntiä, olihan sen tietysti pysyttävä muiden mukana. Vielä kun tällaisen käynnin saisi siitä irti muulloinkin. Reissu sujui mukavasti eikä autojakaan ei sattunut vastaan. Maastoilu onkin aina paikallaan, askellajista riippumatta.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Miksi aina ei suju näin?

Maanantain tunnilla oli luvassa esteitä, ja ratsukseni sain Paven. Kuuden ratsukon tunnilla hyppäsimme alkuverryttelyn jälkeen muutamat erilliset tehtävät sekä lopuksi radan.

Tehtävät ennen rataa menivät ihan asiallisesti. Saimme Paven kanssa väleihin suunnilleen oikeat askelmäärät ja olimme molemmat menossa esteistä kerralla yli. Kahden esteen kahdeksikolla yritimme laukanvaihtoja, mutta saimme ne vain kerran tai pari, yleensä oikeasta laukasta vasempaan. Muutoin piti korjata ravin kautta. Yritin kyllä johtaa ja vinkata uudesta suunnasta, mutta en antanut Paven laukata riittävän sujuvasti, jotta vaihdot olisivat tulleet.

Sitten pääsimmekin radan kimppuun: suora kavalettilinja, lävistäjäokseri, suhteutettu linja okserilta pystylle ja lävistäjäpysty. Pave oli tunnin aikana alkanut laukata itse paremmin ja tuntui sitä myöten oikein kivalta. Radalle lähdimme sujuvassa, mutta tasaisessa laukassa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta rata meni niin sujuvasti! Laukka rullasi, ratsastin tiet asiallisesti, ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, ja kaiken huippuna laukat vaihtuivat hypyissä toivotusti. Radan jälkeen opettajakin kysyi naureskellen, miksi en aina ratsasta näin. Kunpa tietäisin vastauksen! Radan korkeus oli noin 70–80 senttiä, jolloin en edes jännittänyt estekorkeutta. Jotenkin palaset vain loksahtivat kohdalleen, ratsastin aika keskittyneesti, ja Pave hoiti oman tonttinsa moitteetta.

Tulipa tästä tunnista kiva fiilis! Joskus se hyppääminen voi tosiaan olla näin sujuvaa. Olisipa useamminkin. Minun pitäisi osata keskittyä hetkeen eikä miettiä ja ennakoida tulevaa. Se varmasti auttaisi pitämään Pavenkin hommassa mukana. Tällainen onnistuminen tuli kyllä tarpeeseen, kun olen rämpinyt estetunneilla viime aikoina ihan tarpeeksi.

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Puhinaa puskassa

Sunnuntaina oli taas maastolenkin vuoro. Minä lähdin Pavella ja Kaisa Vakella, joka sai taas toimia Paven henkivartijana tieosuuksilla. Kävimme hyvin tutun lenkin teitä, metsäpolkuja ja kankaita yhdistellen.

Alkumatkasta Pave taisi törmätä pienten, vihreiden menninkäisten laumaan, sillä niin ankarasti se alkoi metsäpolulla puhista. Minähän en puusilmänä mitään nähnyt, joten Pave päätti yrittää pelastaa meidät pyörähtämällä kotia kohti. Onneksi viisas ja järkevä Vake oli torppaamassa Paven pidemmät pakosuunnitelmat. Vake sai sitten johdattaa meidät jännän paikan ohi.

Otimme yhden rauhallisen laukkapätkän, joka sujui ihan hyvin. Pave tuntui vähän jännittyneeltä, mutta ei onneksi enää nähnyt mitään säikähtämisen arvoista. Laukan jälkeen taitoimme loput matkasta ravaten ja kävellen. Pave keksi vielä loppumatkasta puhista jollekin, jolloin Vake sai taas siirtyä keulille johdattamaan meidät turvallisesti kotiin. Matkan aikana vastaan tuli pari autoa ja pari mopoa, joiden kuskit onneksi fiksusti sammuttivat pärisevät vempeleensä. Se oli oikein hyvä juttu, sillä niistä lähti melkoinen mökä. Tällä kertaa siis moottoreilla varustetut välineet eivät olleet ongelma, ainoastaan Paven vilkas mielikuvitus. Vaihtelua elämään.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Ihan kaiken varalta

Lauantaina änkesin Paven kanssa estetunnille viiden muun ratsukon seuraksi. Hyppäsimme maneesissa, joka tuntui kutistuvan esteiden ja kuuden ratsukon kanssa tavallista pienemmäksi. Onneksi siihen taas talven aikana ehtii tottua. Sen jälkeen ulkokentät ovatkin ihanan suuria.

Alkuverryttelyssä pyörittelimme pääty-ympyröitä ja yhdelle pitkälle sivulle loivaa kiemuraa. Laukkaa otimme mukaan toisen pitkän sivun verran. Pave oli muutoin ok, mutta asetus vasemmalle ei mennyt kovin hyvin läpi. Niinpä Pave kanttasi kulmat yhtenä pötkylänä juurikaan asettumatta tai taipumatta. Yritin työstää tätä, mutta vähän turhan ponnettomasti.

Ennen rataa tulimme kahden kavaletin suoraa linjaa, yksittäistä estettä ympyrällä, kahden pystyn suoraa linjaa lävistäjällä sekä askeleen pysty-okserisarjan ja pystyn kaarevaa linjaa. Kavalettitehtävällä saimme tultua linjan viidellä askeleella molemmista suunnista. Laukan sai hakea hieman tavallista lyhyemmäksi, jotta askeleet mahtuivat tasaisesti. Ympyrällä olleelle pystylle tuli töksähtäviä hyppyjä, kun keskityimme Paven kanssa kyttäämään jännää katsomopäätyä. Jännän äärellä tuppaan jäämään liikkeen taakse liian pitkäksi aikaa, jolloin en ehdi hyppyihin mukaan. Niin kävi nytkin. Lävistäjällä olleelle suoralle linjalle tulimme kaarteesta. Väli oli kuitenkin viidellä askeleella hieman lyhyt, jolloin sen selvitti vähän hitaammallakin laukalla. Askeleen sarja oli seinässä kiinni, ja tulimme sille kaarteesta. Laukka sammui tässäkin, jolloin esitimme kelvottomia rämpimisiä sarjalle. Sen seurauksena myös kaareva linja yksittäiselle pystylle meni ylimääräisen askeleen avulla. Niin ja olihan se pysty siellä jännässä katsomopäädyssä, mikä sai meidät (köh, minut) taas suolapatsastelemaan. Pave kuitenkin hyppäsi kiltisti tämänkin tehtävän esteet, vaikka joutuikin näkemään kuskin jäätymisen takia enemmän vaivaa.

Lopuksi tulimme radan: oikeassa laukassa pysty, siitä vasemmassa laukassa kavalettien suora linja, seuraavaksi lävistäjällä ollut suora linja, josta oikeassa laukassa askeleen sarjan ja yksittäisen pystyn kaareva linja. Radan korkeus oli noin 60–75 senttiä eli kilteissä lukemissa pysyttiin (harmi, ettei hermoileva mieleni sitä käsittänyt). Ykköselle tulimme edelleen aika jännän katsomopäädyn ohi. Pave intoutui jostain ja lähti sen ohittamisen jälkeen vähän ampaisemaan. Minä totesin, että ei siihen varmaan voi vaikuttaa ja siirryin matkustajaksi. Tuloksena oli ohimeno ykkösestä vasemmalta. Uusintayrityksellä sain ratsastettua lähestymisessä, mutta jäin mummolaukkaan. Niinpä ykkönen ylittyi, mutta ponnettomasti ja ilman laukanvaihtoa. En edes alkanut yrittää vaihtoa, joten rämmimme kavalettilinjalle ristilaukassa. Kavalettilinja meni nyt neljällä askeleella, joten päätin soveltaa saman askelmäärän lävistäjälinjalle, mikä onnistuikin. Lävistäjälinjan jälkeen olimme toivotusti oikeassa, mutta hitaassa laukassa. Niinpä askeleen sarja meni taas rämpien, ja pistimme edelleen sen ylimääräisen askeleen kaarevalla linjalla pystylle. Saimmekin tulla sarjan ja kaarevan linjan heti perään uudelleen. Yksittäiselle tehtävälle sain tsempattua, jolloin sarja meni aavistuksen paremmin, ja ylsimme lopulta kaarevan linjan päässä olleelle pystylle kuudella askeleella.

Nämä riittivät tunnin hyppelyiksi ja hyvä niin. Ratsastin taas niin käsijarru pohjassa takapenkillä istuen, ettei Paven huumorintaju olisi sitä varmaan kovin pitkään enää jaksanut. Sujuvuus oli kaukana, kun ennakoin ongelmia ja yritin välttää ne istumalla ihan kaiken varalta koko ajan liikkeen takana. Estettä kohti vielä pahensin asiaa nojaamalla askel askeleelta taaemmas. Mukaudupa siinä sitten hyppyyn, kun lähestulkoon roikun hevosen hännässä kiinni. Mieleni on taas vetäytynyt jännityslinjojen taakse ja keskittyy vain miettimään, mikä kaikki voi hypätessä mennä mieleen. Tämän aiheutti pari putoamista estetunneilla liian lyhyen ajan sisällä. Arkajalkuuteni ei ole uusi juttu, mutta sitäkin ärsyttävämpi. Sen sijaan, että visioin epäonnistumisia, minun pitäisi keskittyä ja napata Pave kuulolle. Jos saisin meidät molemmat ajattelemaan edessä olevaa estettä, menisimme siitä myös todennäköisesti kerralla yli. Mutta jos minä mietin sataa eri tapaa pudota, taitaa Pave pohtia samaan aikaan sataa eri tapaa välttää hyppääminen ja päästä kevyemmällä. Siinäpä loistava yhdistelmä.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Väistöaskelia vaikka madellen

Flunssan jonkinlaisen taltuttamisen jälkeen hevostelut jatkuivat sopivasti Artsin koulutunnilla. Menin tunnin Pavella yhdessä kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin treeninä olivat pohkeenväistöt sekä vastalaukka. Ennen tehtävien pariin siirtymistä kävin askellajit rennosti läpi. Pave eteni ihan mukavasti ja oli aika tasainen alusta alkaen.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme pitkää lävistäjää, jonka ensimmäinen kolmannes tultiin pohkeenväistössä, toinen kolmannes sulkutaivutuksen kaltaisesti pitäen takaosa väistössä, mutta etuosan väistön suuntaan asettaen ja viimeinen kolmannes taas pohkeenväistössä. Tulimme tehtävän kertaalleen käynnissä. Siinä minulla oli aikaa hakea avut kohdilleen, jolloin saimme esitettyä Paven kanssa sekä väistöä että haettua asetusta väistön suuntaan eli hyvin etäisesti sulkutaivutuksen alkeita. Olisin mieluusti työstänyt tehtävää enemmänkin käynnissä, mutta siirryimme yhden kierroksen jälkeen raviin. Sittenpä hommasta tulikin työlästä. Pave jännittyi väistöyrityksissä hiiteen, ja yleensä lävistäjästä meni vähintään puolet siihen, että neuvottelimme tehtävän ideasta. Opettaja muistutti tekemään pidätteet väistön vastakkaisen puolen ohjalla ja pyytämään sinnikkäillä pohjemerkeillä Pavea ottamaan väistöaskelia. Tärkeää oli myös muistaa pitää väistättävä pohje paikoillaan eikä nakata sitä turhaan taaemmas. Minulla meni oma aikani tajuta, ettei ohjissa, varsinkaan molemmissa, roikkumisella saavuttanut mitään. Kun sain rytmitettyä pidätteet ja pohjepyynnöt sekä vähän rentoutettua Pavea, esitti se lopulta aina muutamia asiallisempia väistöaskelia. Tekemistä kyllä riitti, mutta onneksi saimme hetkittäin ymmärrettyä toisiamme. Opettaja hoksautti, että tässä vaiheessa ei väistössä tarvitse huolehtia vauhdista, vaan juurikin niistä ristiaskelista. Kun ne alkavat sujua, voi tehtävään lisätä uuden vaatimusasteen eli sujuvan etenemisen.

Tämän jälkeen tulimme laukkatehtävää. Aloitimme myötälaukalla pyöräyttämällä tarvittaessa pääty-ympyrän. Sen jälkeen ratsastimme sopivan lyhyen lävistäjän, jonka jälkeen jäi vielä pätkä pitkää sivua mennä vastalaukkaa. Ennen kulmaa siirryimme raviin ja menimme siinä lyhyen sivun, kunnes toisen pitkän sivun alusta nostimme taas kierrokseen nähden vastaisen laukan ja tulimme toisen lävistäjän päätyen takaisin myötälaukkaan. Lävistäjillä oli tärkeä muistaa pitää laukka riittävän lyhyenä, jotta tasapaino säilyi. Pave teki tehtävän vasemmassa laukassa aika näppärästi. Kunhan siis istuin selässä rauhassa enkä antanut Paven venähtää pitkäksi. Oikeassa laukassa en oikein saanut Pavea vasemmalta pehmeäksi, jolloin se jäi vähän kenottamaan oikealle. Sen huomasi lävistäjillä, joilla Pave olisi mielellään ajautunut koko ajan vain enemmän oikealle kuin mennyt lävistäjän reitillä ja suoristunut siitä sitten pitkälle sivulle vasempaan kierrokseen. Siirtymiset laukasta raviin olivat myös aika kamalia. Pave sai lähes aina kiskaistua minut irti satulasta, jolloin siirtyminen sekä asiallinen ravi tulivat vasta hyvän tovin päästä. Lopulta sain istuttua vähän jämäkämmin, jolloin siirtymiset paranivat hieman, mutta petrattavaa niihin jäi rutkasti.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas sen kummempia enää vaatimatta. Vaikka väistöissä ja siirtymisissä oli pulmansa, oli Pave tänään kivempi kuin olin etukäteen ennakoinut. Kaikissa askellajeissa oli kuitenkin hyviä, helppoja ja kevyitä hetkiä, joissa me molemmat maltoimme vain olla. Lyhyet ja helpotetut vastalaukkahetket olivat myös siinä mielessä onnistuneita, ettei niillä tarvinnut jännittää laukan säilymistä juurikaan. Mitä tulee väistöihin ja siirtymisiin, niin niitä täytyy vain treenata. Ahkerasti.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Hankalia, mutta myös hyviä hetkiä

Keskiviikkona minun piti päästä ratsastamaan Pave ihan omassa rauhassa. Päädyin menemään tunnin maneesissa, jonka sainkin omia kokonaan. Treeniaiheetkin olivat valmiina mielessä: siirtymiset ja asetukset.

Aloitin vaikeimmilla siirtymisillä eli tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Paven kanssa siirtymiset alaspäin ovat minulle useimmiten hankalia. Vian olen paikallistanut vaikuttamiseeni ja istuntaani, mutta toistaiseksi en ole valaistunut niiden korjaamisessa. Yritin ratsastaa käynnin ensin hyväksi ennen kuin aloin valmistella pysähdystä. Huomasin istuntani jännittyvän, kun lähdin jarruttamaan. Yritin rentoutua ja otin äänen avuksi jarruttamiseen. Pave matki pysähdyksissä istuntaani eli jännittyi hirveksi. Vaikka pysähdystä edeltävä käynti oli rentoa ja pyöreää, katosi se aina pysähdyksissä. Hain Paven takaisin pyöreäksi pysähdyksen jälkeen, jotta se huomaisi, mitä pysähtymisen lisäksi siltä halusin. Tein toistoja todella sinnikkäästi, vaikka edistyminen oli onnetonta. Lopulta pari viimeistä pysähdystä olivat mallia puolittainen hirvi. Sen parempaan en tällä kertaa itsenäisesti päässyt. Turhautumismittarini oli myös sen verran hiipinyt punaiselle, että tiesin olevan aika jättää tämä tehtävä hautumaan.

Seuraavaksi tahkosin siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Kuvioksi otin kolmikaarisen kiemurauran, jolla pääsin samalla työstämään asetuksia. Siirtymiset tein sen suorituskohdissa. Pave kulki tänään ravissa paremmin kuin parina viime kertana, vaikka pyrki välillä hirveilemään. Istuntani ei ollut tänään aivan tasapainoisin, mikä varmasti heijastui Paveen ja lisäsi jännittyneempiä hetkiä. Pääosin Pave kuitenkin ravasi rennosti ja pyöreästi. Ilmeisesti aikaisempi siirtymistehtävä oli jäänyt Pavelle mieleen, sillä siirtymiset ravista käyntiin olivat alusta alkaen helpompia kuin pysähdykset. Paikoin Pave pääsi nousemaan pyöreästä muodosta, mutta ei nostanut päätään silloinkaan aivan kattoa kohti. Pyöreys löytyi käyntiin nopeasti takaisin, ja raviin pääsimme myös aika rennosti ja pyöreästi. Olipa mukava, että nämä siirtymiset kuitenkin onnistuivat kohtuullisesti.

Kolmikaarisella kiemurauralla pääsin samalla työstämään asetuksia. Asetukset oikealle ovat olleet minulle viime aikoina kinkkisempiä. Olen yrittänyt korjata vasemmalle kiertyvää ylävartaloani viemällä oikeaa hartiaa taakse, mutta se ei ole tuntunut auttavan. Korkeintaan koko istuntani on jännittynyt, kun olen puoliväkisin vääntänyt itseäni toiseen suuntaan. Tänään valaistuin hieman sen suhteen, että vasemmalle kiertyvä ylävartalo vie samalla vasemman kylkeni ruttuun. Ajattelin pientä rutistusta oikeaan kylkeen, jotta vasen kylki oikenisi hieman. Ja kas kummaa, niin kolmikaarisella kiemurauralla kuin muuallakin ratsastaessa oikea suunta ja asetukset oikealle alkoivat luonnistua paremmin. Olipa kiva nähdä pienen korjauksen selvä vaikutus. Harjoitusravissa tosin huomasin sen, että epävakaan istuntani takia oli vaikea hallita oikeaa kylkeä, joten tätä pitää treenata jatkossa enemmän. Kevyessä ravissa kylki oli helppo napata otteeseen.

Laukan työstämisen jätin tänään vähemmälle. Pyöräytin molempiin suuntiin muutamia ympyröitä, joilla hain Paven asettumaan pyöreänä ja laukkamaan asiallisesti. Samalla korjailin omaa istuntaani, mikä oli laukassa myös vähän haastavaa. Tänään Paven laukka kuitenkin pyöri alusta alkaen paremmin. Laukan otin tosiaan vasta loppupuolella tuntia, joten aiemmat harjoitukset olivat selvästi lämmittäneet ja vähän notkistaneet Pavea. Laukka olikin kohtuullisen sujuvaa ja pyöreää. Jokin tunti voisi ajatuksen kanssa tehdä siirtymisiä laukan sisällä, mutta tänään treeniaikamme meni muihin asioihin.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas enempiä vaatimatta. Olin tuntiin tosi tyytyväinen. Sain ratsastettua aika suunnitelmallisesti ja korjattua omaa vaikuttamistani hyvin. Pave vastasi parempaan suuntaan menneisiin korjauksiin mainiosti, mikä tietysti palkitsi. On se vain mukava ratsastaa silloin, kun keskittyminen on paremmin kohdillaan.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Takapakkia etenemiseen

Tiistain treeninä oli Pian estetunti Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Tavoitteet eivät olleet kovin korkealla: kunhan pysyisin edes selässä. Pari viime valmennustuntia kun ovat sisältäneet muksahdukset maahan.

Alkuverryttelyssä kävin askellajit läpi ja yritin pehmitellä Pavea asettumaan ja taipumaan oikealle. Tällä kertaa ihan oikeasti yritin, mutta Pave ei oikein antanut periksi. Jatkoimme verryttelyä opettajan ohjauksella ravaamalla soikiolla olleita kahta puomirykelmää. Niiden välissä tuli tehdä temponvaihteluita. Pave ravasi kohtuullisesti, mutta kunnon energia puuttui. Niinpä temponvaihtelut olivat aika onnettomia enkä saanut kunnon eroa aikaiseksi. Niinpä en oikein voinut kasata hevosta puomeille lyhyeksi ja energiseksi, kun ei ollut tarmokkuutta niputettavaksi. Tulimme puomeja myös laukassa, ja sama meno jatkui. Ei riittävää energiaa eikä pontevuutta. Sinällään Pave ylitti puomit kohtuullisesti, mutta ei kovin vaivattomasti.

Tunnin aikana tulimme puomien ja pienten esteiden yhdistelmiä. Lopuksi yhdistimme kaiken pieneksi radaksi: oikeassa laukassa kahdet puomirykelmät kaarevalla uralla, ristikolla laukanvaihto vasempaan ja ensimmäiselle puomirykelmälle, okserilla laukanvaihto oikeaan ja toiselle puomirykelmälle, laukanvaihto aiemmin hypätyllä ristikolla ja lopuksi vielä kuuden askeleen suora linja okserilta pystylle. Tulimme tehtävän kahdesti. Ensimmäinen kierros oli yhtä mönkimistä risti- ja vastalaukoilla höystettynä. En saanut vieläkään Pavea liikkeelle, jolloin se ei tietenkään kovin syttynyt saati alkanut vaihdella laukkoja. Toiselle kierrokselle sain lopulta puristettua meistä molemmista jotain irti, jolloin kaarevat linjat puomeilta esteille menivät aika kivasti. Suoralle linjalle tultaessa meno pääsi hyytymään, jolloin se ei ollut enää sujuva ja sille tuli ylimääräinen askelkin. Saimme uusia sen vielä yksittäisenä, ja nyt pääsimme sen vähän paremmin.



Tunnin tehtävät olivat ihanan opettavaisia. Mönkimisellä ja huonolla ohjaamisella ei tullut mitään muuta kuin ongelmia. Niin kuin meille kävi. Tehtäväradan toisen kierroksen onnistumiset jättivät hyvän mielen. Jäin vain taas kerran pohtimaan sitä, mitä opettajakin kyseli. Enkö vain raski ratsastaa Pavea kunnolla hommiin? Pohjeratsastamiseni ei tosiaan koskaan ole ollut kovin kummoista, mutta tänään omasta mielestäni tsemppasin siinä. Se ei tosin kummemmin näkynyt Paven liikkumisessa. Ehkä kuitenkin jään liikaa matkustelemaan, jolloin Paven on helppo laiskotella ja jättää pyyntöni huomiotta. Sinällään omituinen tilanne, kun yleensä minun on helpompi herätellä hitaampaa hevosta kuin saada reippaampaa tasoittumaan. No, en tiedä. Sujuva meno on taas hukassa, mutta toivottavasti ei pysyvästi.

Videoista kiitos Kaisalle!

maanantai 3. lokakuuta 2016

Puomia puomin perään

Maanantain tunnilla oli puomeja, ja ratsukseni sain Paven. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja maneesi sillä määrällä tuntui kentän jälkeen hieman ahtaalta. Lähdimme jo alkukäynneissä ylittelemään puomeja, joita oli ympyrän kaarella niin kolmessa kulmassa kuin kentän keskellä. Valtaosan tunnista tahkosimme puomeja ravissa, laukka jäi tänään vähemmälle.

Tunnin aikana tulimme puomeja ravissa eri kohdista askelta pidentäen ja lyhentäen. Yhdistelimme kaikki puomit vielä tehtävälle, jossa tulimme kahden kulman puomit laukassa ja yhden kulman sekä kentän keskempänä olleet puomit ravissa. Tulimme tehtävän vielä siten, että pyöräytimme laukkapuomeille ympyrät.

Paven kanssa saimme ensin hakea askelta venymään, jotta pääsimme tulemaan puomeja vaihdellen sisä- ja ulkoreunasta tai keskeltä. Läpi tunnin Pave kolautteli puomeja melkoisesti eikä ollut kovin näppärä nostelemaan kavioitaan, jos askel ensimmäiselle puomille ei osunut nappiin. Kun ravin sai kasaan eli Paven sopivan lyhyeksi, mutta aktiiviseksi, menivät puomit todella helposti. Aktiivisesta ravista Paven oli myös helpompi sovitella askelta, jos ensimmäinen askel ei napsahtanutkaan aivan kohdilleen.

Laukka oli tänään tunnin hankalin askellaji. Se ei vain lähtenyt pyörimään kunnolla, mikä tietysti näkyi puomeilla rämpimisenä. Yritin saada Paven hereille ja olla päästämättä sitä pitkäksi, mutta laukan puhti oli yksinkertaisesti kateissa. Ihme ja kumma kyllä Pave selvitti puomit aina kohtalaisesti, mutta esimerkiksi kulmiin pyöräytetyt laukkaympyrät olivat vähän hankalia. Laukasta raviin siirtymiset puolestaan menivät venyen eikä Pave juurikaan viitsinyt kuunnella minua niissä. Niinpä laukan jälkeiset ravipuomit menivät sangen epätasaisesti. Tarvitsisin kunnon siirtymisrääkkiä, jotta oppisin tekemään siirtymiset askellajista toiseen paljon täsmällisemmin.

Tunnissa hyödyllistä oli askeleen säätäminen. Oli kiva tunnustella, milloin ravi oli sellainen, että siinä pääsi puomit valitsemastaan kohdasta hyvin. Laukkatyöskentelyä olisin kaivannut enemmän, sillä nyt se askellaji jäi vähän paitsioon. Puomeilla on kuitenkin aina kiva treenailla, joten toivottavasti pääsemme tahkoamaan niitäkin koulu- ja estetuntien ohella.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Hiljalleen takaisin tuttuun

Sunnuntaina oli taas maaston vuoro. Pave sai reissuun turvaponiksi Vaken lisäksi Tuutin, joten olimme hyvin valmistautuneita autojen kohtaamiseen. Lenkkinä oli edelliskerralta tuttu reitti teitä ja metsäpolkuja pitkin kankaille, niiden läpi toiselle tielle ja siitä lentokenttäreitin kautta tallille. Tieosuudet menimme tosiaan siten, että Pave sai olla letkassa keskellä.

Reissun aikana kohtasimmekin vain yhden auton. Pave pysyi turvaponien ansiosta nahoissaan, vaikka säpsähtikin auton ollessa kohdalla. Sen sijaan suurempi hui Paven mielestä oli pelto-osuuden reunalla pihassa venettä korjannut mies. Sitä piti ihan sivuaskeleen verran kavahtaa. Hassu. Muutoin reissu meni oikein mainiosti. Pave johti kaikki muut paitsi tieosuudet oikein hyvin. Laukassa se ensin vähän himmaili, mutta hiljalleen lämpeni ihan mukavaan menoon.

Tallille sai palata taas hyvillä mielin. Autot ovat Pavelle (ja minullekin) vielä jänniä, mutta nyt se ottaa ne turvaratsun kanssa kohtuullisen asiallisesti. Ainakin, kun autot eivät mene ihan tuhatta ja sataa ohi. Toivottavasti olemme hiljalleen palaamassa takaisin tuttuun maastoilumeininkiin ilman suurempia jännityksiä. Talvella kohtaamisia autojen kanssa tulee väistämättä enemmän, kun teitä joutuu käyttämään enemmän kankaiden peittyessä lumen alle. Lisää maastoilua siis vain, niin kuin tähänkin asti.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Aikaa muuhunkin

Viikko ehti hurahtaa pitkälle ennen kuin pääsin taas tallille. Lauantaina hilpaisinkin ratsastamaan Hiliman itsenäisesti. Kenttä oli vettynyt sen verran, että oli mentävä maneesissa. Kävimme käppäilemässä kunnon alkukäynnit pellon kautta. Hilima oli ihana reipas itsensä ja sen kanssa olikin kiva pyörähtää pellolla.

Maneesissa päädyin taas hyvin tuttuun tapaan perusratsastuksen pariin. Pyörittelin ympyröitä ja kiemuroita, tein vähän siirtymisiä sekä testailin muutamia peruutuksia. Hilima oli ensin hieman kiireinen, mutta kun sain sitä vähän pyöristymään, löytyi menoon rentoutta. Kiemuroilla ja ympyröillä hain asetuksia läpi. Asetus vasemmalle löytyi helposti, mutta asetusta oikealle sain haeskella vähän enemmän. Muistin samalla suoristaa vasemmalle kiertyvää istuntaani, mikä kummasti auttoi Hiliman ratsastamista oikeassakin kierroksessa.

Tahkosimme myös kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria, joiden suoristuskohdissa tein ensin muutamia pysähdyksiä, sitten muutamia peruutuksia. Pysähdyksissä yritin muistaa valmistella ne ajoissa. Näin tehtynä Hilima tekikin muutamat kivat pysähdykset. Se malttoi myös pääosin seistä ihan hyvin, vaikka pari kertaa ehdottelikin jatkamista heti pysähtymisestä. Peruutukset lähtivät ensin vähän vastustellen, mutta tajusin palkita Hiliman heti yhdestä hyvästä peruutusaskeleesta päästämällä sen taas eteenpäin. Tällä tavalla Hilima alkoi tarjota parempia peruutusaskelia aina vain nopeammin, ja loppuun saimme jo aika sujuvia ja pyöreähköjä peruutusaskelia, joihin olin tyytyväinen.

Laukassa hain vain rennompaa menoa, sillä Hiliman mielestä siinä askellajissa kuului mennä vain vauhdikkaasti. Käytin ympyröitä apuna ja toppuuttelin myös äänellä Hilimaa vähän rauhallisempaan menoon. Kun sain istuttua hiljaa ja ratsastettua puolipidätteet läpi ilman ohjiin roikkumaan jäämistä, tarjosi Hilima tasaisempaa ja pyöreämpää laukkaa. Sitä olikin kiva fiilistellä, sillä olihan siinä melkoinen muutos alun kipityslaukkaan.

Loppuun pyörittelin vielä muutamat kahdeksikot ravissa ja käynnissä. Kun Hilima tasoittui vielä rennoksi, päättyi treenimme siihen. Olipa Hilima kiva! Tunneilla se tuntuu joskus seurailevan liikaa muiden menoa ja häseltävän sen takia, mutta näin ihan kahdestaan se keskittyy kivasti. Hilimassa hyvää on sen oma eteenpäinpyrkimys, jolloin kuskilla jää aikaa keskittyä muihin asioihin. Täytyypä mennä Hilimalla pian uudelleen.