Tiistain treeninä oli Pian estetunti Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Tavoitteet eivät olleet kovin korkealla: kunhan pysyisin edes selässä. Pari viime valmennustuntia kun ovat sisältäneet muksahdukset maahan.
Alkuverryttelyssä kävin askellajit läpi ja yritin pehmitellä Pavea asettumaan ja taipumaan oikealle. Tällä kertaa ihan oikeasti yritin, mutta Pave ei oikein antanut periksi. Jatkoimme verryttelyä opettajan ohjauksella ravaamalla soikiolla olleita kahta puomirykelmää. Niiden välissä tuli tehdä temponvaihteluita. Pave ravasi kohtuullisesti, mutta kunnon energia puuttui. Niinpä temponvaihtelut olivat aika onnettomia enkä saanut kunnon eroa aikaiseksi. Niinpä en oikein voinut kasata hevosta puomeille lyhyeksi ja energiseksi, kun ei ollut tarmokkuutta niputettavaksi. Tulimme puomeja myös laukassa, ja sama meno jatkui. Ei riittävää energiaa eikä pontevuutta. Sinällään Pave ylitti puomit kohtuullisesti, mutta ei kovin vaivattomasti.
Tunnin aikana tulimme puomien ja pienten esteiden yhdistelmiä. Lopuksi yhdistimme kaiken pieneksi radaksi: oikeassa laukassa kahdet puomirykelmät kaarevalla uralla, ristikolla laukanvaihto vasempaan ja ensimmäiselle puomirykelmälle, okserilla laukanvaihto oikeaan ja toiselle puomirykelmälle, laukanvaihto aiemmin hypätyllä ristikolla ja lopuksi vielä kuuden askeleen suora linja okserilta pystylle. Tulimme tehtävän kahdesti. Ensimmäinen kierros oli yhtä mönkimistä risti- ja vastalaukoilla höystettynä. En saanut vieläkään Pavea liikkeelle, jolloin se ei tietenkään kovin syttynyt saati alkanut vaihdella laukkoja. Toiselle kierrokselle sain lopulta puristettua meistä molemmista jotain irti, jolloin kaarevat linjat puomeilta esteille menivät aika kivasti. Suoralle linjalle tultaessa meno pääsi hyytymään, jolloin se ei ollut enää sujuva ja sille tuli ylimääräinen askelkin. Saimme uusia sen vielä yksittäisenä, ja nyt pääsimme sen vähän paremmin.
Tunnin tehtävät olivat ihanan opettavaisia. Mönkimisellä ja huonolla ohjaamisella ei tullut mitään muuta kuin ongelmia. Niin kuin meille kävi. Tehtäväradan toisen kierroksen onnistumiset jättivät hyvän mielen. Jäin vain taas kerran pohtimaan sitä, mitä opettajakin kyseli. Enkö vain raski ratsastaa Pavea kunnolla hommiin? Pohjeratsastamiseni ei tosiaan koskaan ole ollut kovin kummoista, mutta tänään omasta mielestäni tsemppasin siinä. Se ei tosin kummemmin näkynyt Paven liikkumisessa. Ehkä kuitenkin jään liikaa matkustelemaan, jolloin Paven on helppo laiskotella ja jättää pyyntöni huomiotta. Sinällään omituinen tilanne, kun yleensä minun on helpompi herätellä hitaampaa hevosta kuin saada reippaampaa tasoittumaan. No, en tiedä. Sujuva meno on taas hukassa, mutta toivottavasti ei pysyvästi.
Videoista kiitos Kaisalle!
