Maanantain tunnilla oli koulua, ja ratsukseni toivoin Paven. Aiheeksi menin toivomaan myös siirtymisiä alaspäin, ja pääsimmekin neljän ratsukon voimin niitä treenaamaan.
Alkuverryttelyn jälkeen aloitimme siirtymisillä ravista käyntiin. Siirtymiset teimme pitkiä sivuja seuranneissa kulmissa, jotka toimivat sopivasti apuna jarrutuksessa. Pyrin lyhentämään ravia ennen kulmaa, jotta siirtyminen käyntiin olisi Pavelle helpompi. Ravin lyhentäminen ei onnistunut tänään ihan niin hyvin kuin joskus, mutta oli siitä kuitenkin apua. Siirtymisten puolipidätteet tein vähän rytmittäen. Näin en jäänyt roikkumaan ohjaan, vaan pyysin ja päästin. Tämä tuntui auttavan, sillä nyt Pavelle ei jäänyt tilaisuutta painaa koko ajan pidättävää ohjaa vastaan. Esitimmekin kohtuullisia siirtymisiä ilman, että Pave jännittyi aivan kamalasti tai jäkitti hyvän tovin vastaan. Pyöreys vähän katosi siirtymisissä, mutta löytyi askeleen tai parin päästä käyntiin takaisin. Aika asiallista menoa meiksi. Siirtymiset käynnistä raviin olivat aika rentoja, mutta olisin saanut herätellä Paven tekemään ne aktiivisemmin.
Seuraavaksi vuorossa oli heittämällä haastavampi tehtävä. Nostimme pitkän sivun alusta käynnistä vastalaukan, laukkasimme pitkän sivun ja kulmaa hyödyntämällä valmistelimme siirtymisen mahdollisimman vähillä raviaskelilla käyntiin. Tietysti sai esittää siirtymisen suoraan laukasta käyntiin, mutta en edes haaveillut moisesta. Vastalaukan nostaminen käynnistä tuntui melkoiselta pähkinältä. En saanut Pavea "kuumahtamaan" käynnissä siten, että se olisi nostanut siitä vastalaukan helposti. Opettaja totesikin, ettei vastalaukka ollut nyt välttämätön. Itsepäisesti päätin kuitenkin, että kylläpä. Helpotin hommaa ratsastamalla pitkän sivun alkuun pienen mutkan, joka ohjasi Paven nostamaan vastalaukan. Nostot menivät kuitenkin pääsääntöisesti parin raviaskeleen kautta. Pitkää sivua seurannut kulma auttoi myös siirtymisissä laukasta ravin kautta käyntiin. Pave ei päässyt kipittämään ravissa pitkään, sillä ohjasin sen aina kulmaa kohti. Niinpä saimme siirryttyä laukasta ravin kautta käyntiin kohtalaisella jarrutusmatkalla. Vielä on kuitenkin rutkasti matkaa siihen, että opin ratsastamaan siirtymiset alaspäin ja etenkin laukasta käyntiin.
Tunnin siirtymistreeni oli kyllä tarpeen. Siirtymiset alaspäin ovat kyllä minulle kinkkisiä eikä asiaa auta se, etten hallitse istuntaani niissä oikein nimeksikään. Sentään siirtymisissä ylöspäin saan istuttua jotenkuten. Paitsi kun kyseessä on laukka. Silloinhan siirtymisessä on autettava hevosta vähän soutamalla itse, hah. Kylläpä se pelkkä istuminen vain osaakin ollakin yllättävän hankalaa.
