Perjantaina ohjelmassa oli Artsin koulutunti Pavella. Ratsukoita oli meidän lisäksemme kolme. Pääsimme treenaamaan vasta-asetuksia, vastalaukan nostamista sekä varsinaista vastalaukkaa kaarteessa.
Verryttelyssä kävimme ravin ja laukan ohjauksessa läpi. Saimme Paven kanssa oikeasti liikkua, sillä tarjoamamme mummovauhti ei kelvannut. Jos (ja kun) Pave hirveili, ohjeena oli ratsastaa sitä vielä enemmän eteen. Epätasainen tuntuma kieli siitä, ettei hevonen työntänyt riittävästi takaa. Laukkaa työstimme pääty-ympyrällä. Siinä Pave rentoutui raviin verrattuna paremmin, mutta jouduimme edelleen tekemään paljon töitä sen eteen, että etenemisemme oli riittävän energistä.
Siirryimme sitten tehtävälle, jolla ratsastimme ravissa lyhyeltä sivulta halkaisijalle, joka oli muutaman metrin irti urasta. Halkaisijalla teimme vasta-asetuksen, suoristuksen ja myötäasetuksen. Pave tuli tehtävälle ihan asiallisesti, mutta alkoi jostain syystä vängätä asetusta vastaan melkoisesti. Ohjeena oli pitää kiinni siitä, että ravi säilyi eikä suinkaan hidastunut. Tässä palattiin taas siihen, että jos tuntuma edestä katosi, hevonen ei liikkunut takaa riittävästi. Itse olisin halunnut tehdä juuri päinvastoin eli hidastaa, kunnes saisin taas napattua Paven rennommaksi. Yritin kuitenkin toteuttaa neuvoa, vaikka välillä se johti siihen, että Pave kauhoi hirvenä eteenpäin, ja minä mutristelin naamaani matkustajana. En vain käsittänyt, mikä sai Paven herneilemään sillä tavalla. Toistojen myötä saimme lopulta vähän parempia esityksiä myös vasta-asetuksissa, mutta kumman vaikeita ne kyllä olivat.
Sitten otimme mukaan samalla halkaisijalla vastalaukan nostamisen ravista. Aloitimme saman ruljanssin kuin asetustehtävällä eli Pave hirveili, ja minä mutristelin. Pave alkoi myös ennakoida hommaa ja tarjota laukkaa riippumatta siitä, olinko pyytänyt sitä vai en. Huumorintajuni ei ollut yhtään mukana, minkä Pavekin huomasi. Eikä se tietenkään auttanut yhtään, ainoastaan pahensi tilannetta. Hirveän häsläyksen ohella saimme nostettua vastalaukkaa kohtalaisesti. Hyvää oli se, että kun pääsimme vastalaukkaan, oli elämä taas vähän helpompaa. Sen sijaan siirtyminen vastalaukasta raviin ja hallitun, mutta energisen ravin säilyttäminen eivät olleetkaan niin helppoja. Kun se kuski ei vieläkään osaa istua.
Työstimme vielä oikeaa laukkaa vastalaukkana. Nostimme sen aiemman tehtävän mukaisesti halkaisijalla ja jatkoimme siinä kaarteen vasemmalle pitkälle sivulle päätyen. Pave säilytti laukan jokaisessa kaarteessa, mutta vastalaukan nostaminen oli edelleen oma numeronsa. Tänään oikea laukka ei pyörinyt kovin hyvin, jolloin kaarre vastalaukassa oli vähän hutera. Yritin olla itse heilumatta selässä, jotta Pave ei häiriintyisi, mutta pyrin tukemaan laukan säilymistä jalalla. Varoin kuitenkin, etten lähtenyt pusertamaan jalalla vauhtia, jotta Pave ei hätääntyisi ja pudottaisi raville huteran tasapainon pettäessä. Kaarteet menivät aika tavalla vasemmalle kaatuen, mutta sentään oikeassa laukassa pysyen. Emme ehtineet treenata vasenta laukkaa vastalaukkana. Toivottavasti se on vielä treenilistalla, sillä on mielenkiintoista nähdä, miten se suunta luonnistuu.
Otimme vielä lopuksi samalla kuviolla myötälaukkaa. Nostimme sen halkaisijan alusta, pyöräytimme keskelle ympyrän ja jatkoimme vielä tovin laukkaa halkaisijalla ennen kuin siirryimme raviin. Ympyrällä sain meidät molemmat kohtuullisesti kasaan, jolloin vasen laukka oli aika asiallista. Nostot samoin kuin siirtymiset raviin eivät olleet kovin nättejä, vaan enemmänkin hätäisiä ja jännittyneitä. Rentous oli meistä molemmista harmillisen kaukana. Onneksi ympyrällä oli tekemisessä jotain järkeä, niin koko tehtävä ei mennyt penkin alle.
Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas, mutta vaadin vielä kohtuullista ravia. Tunti jäi kaivelemaan pahasti erityisesti liian tosikkomaisen suhtautumiseni takia. Minulla meni herne ensimmäisissä pulmissa nenään ja niin syvälle, että se taitaa olla siellä vieläkin. Sen sijaan, että olisin osannut nollata tilanteen, jäin vellomaan ja suurentelemaan sitä. Sittenpä meitä olikin siinä kaksi rauhatonta säheltämässä yhdessä. Pah. Miksi nämä jutut pitää joskus ottaa ihan liian vakavasti? Ensi kerralla pitää yrittää muistaa nollata tilannetta. Herneet loppuvat muutoin kesken.
