lauantai 31. toukokuuta 2014

Maaston kautta virittelyhyppyihin

Lauantaina suuntasin Jetin ja kolmen muun ratsukon kanssa ensin maastoon. Noin tunnin lenkki hurahti kepoisan mukavasti ohi. Jetti oli parhaimmillaan taas laukassa. Ensimmäisen pätkän aikana herran arvolle ei sopinut mennä ponitamman takana, vaan sen piti kohteliaan hillitysti luovia itsensä johtohevosen taakse. Toisessa laukkapätkässä Jetti puolestaan muisti minun avullani olevansa herrasmies eli antoi ponitamman pitää paikkansa letkan toisena. Jetti laukkasi taas niin mukavasti: energisesti, mutta ihanasti kuulolla pysyen. Tällaista tunnetta kun saan tuotua myös kentälle, niin johan alkaa olla yksi asia kunnossa. Maastoreissu meni kaikin puolin mukavasti, ja sen jälkeen siirryimme vielä toviksi kentälle ottamaan muutaman virittelyhypyt seuraavan päivän kisoja varten.

Kentällä otin muutaman kierroksen laukkaa molempiin suuntiin vaihtaen laukat lennosta. Jetti alkoi komennuksen jälkeen liikkua aika mukavasti, ja vaihdot sujuivat ihan ok. Ensimmäisenä hyppäsimme esteet 4 ja 2 kahdeksikkona kahden kierroksen verran vasemmasta laukasta laukasta aloittaen. Sain Jetin laukkaamaan hyvin, jolloin esteet ylittyivät helposti. Ensimmäisellä kierroksella nelosesteen jälkeen kierrettiin ykköseste, kun taas toisella kierroksella käännettiin ennen sitä kohti kakkosestettä. Kertaalleen jäimme ristilaukkaan, mutta Jetti korjasi itsensä myötälaukkaan. Toisella kierroksella saimme laukat vaihtumaan hypyissä oikein, mikä oli tietysti pienen jeen arvoinen suoritus.

Tämän jälkeen tulimme vasemmassa kierroksessa yhden laukka-askeleen sarjan 3a-3b siten, että ennen estettä 3a oli vielä innarivälillä oleva kavaletti. Opettaja neuvoi tulemaan sarjalle riittävän reilulla laukalla, jotta se sujuisi. Ensimmäisellä kierroksella askeleen väli tuntui jäävän meillä pitkäksi, mutta toisella kierroksella sekin sujui hyvin. Tajusin herättää Jetin aina ajoissa ja puuttua peliin tarvittaessa, jolloin Jetti sai työrauhan. Ongelmanani on monesti jäädä säätämään koko tehtävän ajaksi, jolloin hevosella ei ole työrauhaa enkä itse ehdi keskittyä muuhun kuin säätämiseen. Herätä ja anna edetä, siinäpä taas yksi hyvä neuvo.

Lopuksi tulimme vielä kertaalleen miniradan esteillä 1-4. Estekorkeus oli noin 80 senttiä. Sain taas herätettyä Jetin, jolloin ykkönen ylittyi ok. Jetti oli sen jälkeen tosin ristilaukassa, vaihtoi siitä vasempaan ja vasta kaarteessa kakkoselle sain sen korjattua oikeaan laukkaan. Kakkoselle iski pieni ponnistuspaikkapaniikki, mutta ratkaisin sen tällä kertaa fiksusti. Pistin pohkeet kiinni, ajattelin esteen ylittämistä ja annoin Jetin hoitaa osuutensa. Sille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta hienosti Jetti kuitenkin ajatteli koko ajan esteen ylittämistä. Hypyn jälkeen tajusin pistää Jettiin taas vähän kierroksia, jolloin homma jatkui kivuttomasti yhden huonomman hypyn jälkeen. Sarja meni tällä kertaa helposti, ja matka jatkui vielä viimeiselle esteelle. Muistin taas virittää Jetin ajoissa, jolloin pääsimme lähestymään esteelle hyvässä laukassa. Jetti hyppäsi viimeisenkin esteen helposti, ja rata oli siinä. Ei yhtään hullummin!

Nämä hypyt riittivät virittämään meidät kisoja varten. Oli tosi kiva huomata, kuinka Jetissä oli samaa meininkiä kuin viime kerran kisoissa. Hienoa oli myös tajuta ratsastaa aina ajoissa eikä jättää ratkaisuja viime tippaan. Aina pitää ajatella eteenpäin, vaikka sattuisi hassumpi hyppy alle. Mitä nopeammin saa kiinni rytmistä, sitä parempi. Tällä treenillä on hyvä lähteä kisoihin. Kunhan saan vielä pidettyä omat hermoni kasassa, niin jospa kisapäivä sujuisi ihan mukavasti.

torstai 29. toukokuuta 2014

Ohjausvirheestä huolimatta aika jees

Helatorstaina oli perinteiseen tapaan oman ratsastusseurani estekisat. Ratsunani oli Lore, ja luokkana 70-80 senttiä, johon osallistui yhdeksän ratsukkoa. Nora ja Kaisa olivat tietysti mukana samassa luokassa, joten JKH-tiimimme (Jälleen Kohti Heppajuttuja eli blogeistamme koottu tiiminimi) oli mukavasti taas kasassa. Oma fiilikseni oli vähän unelias, mutta kohtuullisen positiivinen, mikä heijastui tällä kertaa ihan asiallisesti kisapäivään. Luokan arvosteluna oli AM5 eli uusinta ratsastettiin erikseen, ja esteitä korotettiin sitä varten hieman.

Perusradan este 1. © Mira
Verryttely pidettiin maneesissa, ja pääsin aika sopivan ajoissa verryttelemään. Lore oli mukavasti hereillä, joten otin hyppyjä maltillisesti pystylle ja okserille. Taisin tulla esteet molemmista suunnista kertaalleen ensin pienenä ja sitten kisakorkeudessa. Kertaalleen otin lisähypyn okserille, jolle oli sattunut vähän kömpelömpi hyppy. Muutoin Lore liikkui ja hyppäsi asiallisesti, jolloin en halunnut rasittaa sitä turhilla hypyillä. Rataan tutustumisen jälkeen otin vielä yhden hyvän mielen hypyn pystylle ja pääsinkin pian siirtymään kisaradalle toisen ratsukon suorituksen ajaksi. Tässä välissä ehdin näyttää Lorelle esteen numero 6, jolla oli muurilaatikko koristeena. Emme ole aikoihin hypänneet sitä tunnilla, joten katsoin parhaaksi antaa Loren käydä vilkaisemassa sen. Lore nuuskaisi estettä pari kertaa eikä piitannut siitä enempää, joten en itsekään ottanut siitä paineita. Rata oli muutenkin mukavan asiallisen. Ainoa jännittävä kohta oli yhden laukka-askeleen sarja eli esteet 4a-4b.

Perusrata 1-7, uusinta 3-7.
Radalle lähdimme oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi kolautuksesta huolimatta hyvin, mutta Lore vaihtoi siinä laukan turhaan vasemmaksi. Suora linja kakkoselle tuli mentyä viidellä, hyvällä askeleella. Laukka pysyi toisessakin hypyssä vasempana. Korjasin sen ravin kautta oikeaksi vähän turhan myöhään, mutta ehdin kuitenkin ennen kolmosta. Kolmoselle tuli hyvä hyppy, ja muistin johtaa, jolloin Lore vaihtoi hypyssä vasempaan laukkaan.

Kepoisasti yli perusradan esteestä 7. © Mira
Nelosena olleen sarjan a-osalle tuli minihyppy, mutta sain ratsastettua eteen, ja Lore selvitti välin yhdellä askeleella. B-osa meni ihan ok. Sen jälkeen Lore oli pari askelta ristilaukassa, kunnes korjasi itse takapäänsäkin oikeaan laukkaan. Tie viitoselle tuli ratsastettua kohtuullisesti, mutta Lore kopsautti silti puomia. Vaistomaisesti vilkaisin olan yli, ja onneksi puomi pysyi paikoillaan. Lore myös vaihtoi hienosti hypyssä laukan vasemmaksi. Kuutoselle eli muuripystylle muistin ratsastaa hyvän tien. Ponnistuspaikka ei osunut ihan kohdilleen, mutta Lore venytti itsensä pitkänä esteen yli puhtaasti. Seiskalle Lore tuli hyvin ja pääsi lähtemään hieman liian kaukaa, mutta meni kepoisalla ilmavaralla radan viimeisenkin esteen yli. Puhdas rata eli pääsimme odottamaan uusintaa.

Uusintaradan iso okseri, ratapiirroksen este 3. © Anni
Uusintaa varten osa esteistä nousi jännittävän isoiksi. Kuvittelen nähneeni radalla esteen tai kaksikin 90 sentissä ainakin tolppakannittamista pääteltynä. Oli miten oli, uusintaradan isoimmalta esteeltä näytti este numero 1 (ratapiirroksen este numero 3). Se lohdutti kummasti, sillä jos siitä pääsisi yli, eivät muut esteet enää hirvittäisi. Uusintaradalle lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jännitin vähän ensimmäistä estettä, joten nohitin Lorea sitä kohti. Se kuitenkin hyppäsi esteen kepoisasti ja vaihtoi laukan siinä vasemmaksi. Tässä vaiheessa olin jo unohtanut kääntäväni lyhyemmän tien, jolloin jouduin turhaa kiertämään ylimääräisen esteen. Toisena esteenä ollut sarjan a-osa meni hyvin, ja pääsimme b-osalle jälleen yhdellä askeleella. B-osalle tuli kevyt kolautus, mutta puomi pysyi onneksi ylhäällä. Lore taisi taas sarjan välissä käydä joko vasta- tai ristilaukassa, mutta askeleen päässä b-osasta se olikin taas oikeassa laukassa.

Sarjaesteen b-osa. © Anni
Tässä vaiheessa innostuin uusinnasta niin, että nohitin Lorea kohti seuraavaa estettä. Kaikessa tohinassa unohdin, ettei Lore pidä huonoista lähestymisistä ja että vuorossa olleelle esteelle sai ratsastaa tarkemmin. Niinpä päädyin tuomaan Loren naurettavan vinosti kolmoselle, josta se meni ajoissa ilmoittaen vasemmalta ohi. Että harmitti oma tyhmyys! Sain kuitenkin jatkettua ratsastusta ja tuotua Loren aika nopeasti uudelleen esteelle. Tällä kertaa se meni siitä kiltisti yli vaihtaen laukan vasemmaksi. Neloselle ratsastin vähän paremman tien, jolloin Lore meni esteestä ihan ok yli. Sen jälkeen suuntasimme viitoselle eli radan viimeiselle esteelle, joka ylittyi helpon kepoisasti. Uusintaratamme oli siinä. Neljä virhepistettä kiitos kuskin ahneudesta ja ajattelemattomuudesta johtuneesta ohjausvirheestä. Tällä tuloksellamme olimme luokan viidensiä yhdeksästä lähtijästä.



Perusradan este 5 sekä Kaisa & Pera. © Mira
Loppujen lopuksi pääsin yli neljän virhepisteen harmituksestani. Tyhmä virhehän se oli, mutta Lore oli muuten tänään niin super, että aloin mieluummin fiilistellä sitä. Se vaihteli laukkoja tosi näppärästi itse, ei kiihdytellyt tai jarrutellut eikä edes kytännyt. Pääosin niin perus- kuin uusintaradan hypyt olivat sutjakoita ja helppoja eikä homma tuntunut yhtään vaikealta. Kunhan jatkossa vain muistan, ettei Lore kuitenkin hyppää ihan miten vinosti tahansa, niin eivätköhän hyppelyt suju vieläkin paremmin. Nora nappasi hienosti luokan voiton, joten JKH-tiimi saattoi olla päivään tyytyväinen. Kivaa oli, ja myönnän ihastuneeni Loreen estekisaratsuna aika perusteellisesti. Ihanan järkevä hevonen, jolla on oma moottori. Sellaisen kanssa on kyllä ilo hypätä. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus toistekin pääsisin kisaamaan Lorella.

Videoista kiitos Alekseille ja Kaisalle, kuvista kiitos Annille ja Miralle!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Jarrut olisivat kivat

Maanantaina Jetti sai ansaitun vapaapäivän, joten Tallinmäen tunnille sain mukavasti Hiliman. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan jarrujen löytämistä siirtymien avulla sekä hyppäämään edellisistä harjoitusestekisoista tuttua rataa.

Ennen hyppyihin siirtymistä treenasimme siirtymiä pysähdyksiin käynnistä sekä siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Laukassa puolestaan harjoittelimme kevyttä istuntaa. Hilima oli alusta asti reippaana ja itse asiassa vähän touhottava, jolloin arvelin jarrujen jääneen matkasta. Eikä veikkaukseni kovin pahasti mennyt mieleen ainakaan yhdistettynä siihen, etten vieläkään ole hurjan näppärä ratsastamaan reippaita hevosia. Niinpä siirtymisemme alaspäin olivat melkoisella jarrutusmatkalla varustettuja esityksiä. Yritin parhaani mukaan istua tiiviisti satulaan pidätteiden aikana ja olla istunnalla riittävän jämäkkä, mutta jokin jäi vielä jarrutuspaketista puuttumaan. Vasta lukuisten toistojen myötä saimme muutamia liki asiallisia siirtymiä ja pysähdyksiä ilman valtavan pitkää jarrutusmatkaa. Aika paljon petrattavaa olisi siinä, että saisin pidätteet tehtyä istunnan avulla, en vain ohjissa roikkumalla. Hyvähän se on, että hevosella on menohaluja, mutta huonompi juttu, jos ratsastaja ei osaa jarruttaa sopivasti. Laukassa kevyt istunta löytyi välillä ihan kivasti ilman, että Hilima lähti turhaan sen takia kiihdyttämään. Kulmat tosin menivät oikoen, sillä en saanut pidettyä Hilimaa raiteillaan ja estettyä sisäpohkeen läpi painamista. Laukan jälkeen ravi oli sangen reipasta, jolloin pääsin taas treenaamaan tiuhaan tahtiin tehtyjä puolipidätteitä.

Tämän jälkeen siirryimme tekemään lähestymisiä pienelle esteelle. Ensin ratsu piti pysäyttää ravista hyvän matkan päähän esteestä ja toisella kerralla tuoda vähän lähemmäs pysähdyksiin ja vasta sitten ylitettiin este. Lopulta este mentiin ravissa kerralla yli. Kuten arvata saattaa, pysähdyksemme pääsivät aina venymään, mutta sain Hiliman ravista kuitenkin aina kiinni ja pysähtymään. Kovasti sillä oli menohaluja, mutta jollain ilveellä sain sen aina uskomaan minua tovin. Lopulta pysähdys piti saada aikaiseksi laukasta. Ensimmäisellä yrittämällä Hilima ei kuunnellut pidätteitä ollenkaan, jolloin jouduin kääntämään sen tehtävältä pois. Seuraavalla parilla kerralla opettaja toimi jarruna esteen edessä, jolloin Hilimakin ymmärsi pysähtyä. Tämän jälkeen se huomasi tehtävän idean, ja sain jarrutettua sen aina pitkän yrittämisen jälkeen pysähdyksiin ennen kuin saimme jatkaa tehtävän loppuun eli ylittää esteen. Tässä vaiheessa minua jo vähän keljutti se, kuinka huonosti sain tehtyä siirtymiä alaspäin. Miksi niiden jarrujen löytäminen on niin kamalan vaikeaa?

Sitten onneksi pääsimme tulemaan vielä kahdeksan esteen radan, joka oli harjoitusestekisoista tuttu. Kiitos harjoitusestekisojen, tajusin ratsastaa Hilimaa nyt vähän napakammin, jotta emme menisi niin monta kertaa mistään esteestä ohi. Tämä asennoituminen auttoikin. Niin ensimmäisellä kuin toisella kerralla pääsimme radan kerralla läpi. Ensimmäisellä kierroksella tulimme muutamat esteet ravilähestymisillä, kun laukka pääsi putoamaan. Valitsin tietoisesti raviin jäämisen, sillä matkaa esteelle oli aina sen verran vähän, ettei uutta laukkaa ehtinyt nostaa rauhassa. Hätiköidyllä nostolla olisin voinut pilata koko lähestymisen, jolloin ravi oli parempi vaihtoehto. Hilimalle ravilähestymiset eivät tuottaneet ongelmaa, vaan se meni kiltisti esteet silloinkin. Toiselle kierrokselle opettaja neuvoi laukkaamaan vähän sujuvammin, niin ei tulisi turhia ravipätkiä. Annoin Hiliman edetä nyt vapaammin, minkä se tekikin hyvin. Toinen kierros olikin paljon sujuvampi, ja paikoin Hilima vaihtoi laukat jo hypyssä ilman, että ehdin alleviivata sille uutta suuntaa. Tämä kierros sujui sen verran näpsäkästi, että harmittelin ääneenkin, miksemme voineet kisoissa vetää näin nätisti. Joka tapauksessa oli kiva nähdä, että pääsemme ainakin treeneissä Hilimankin kanssa radan alusta loppuun kerralla. Hilima menikin tänään radat varsin luottavaisen oloisesti. Etenkin nuo laukanvaihdot hypyssä kielivät siitä, että tammalla on jonkinlaista estesilmää olemassa, mikä tekeekin siitä kivan hyppykaverin.

Loppuraveissa Hilimalla oli vieläkin kipitysenergiaa, joten pyörittelin ympyröitä, jotta sain jarrut taas toimimaan. Vaikka tunti alkoi vähän hampaita kiristellen, päättyi se onneksi mukaviin fiiliksiin. Esteradalla ei tarvinnut jarrutella niin paljoa, vaan Hiliman meno oli sinne sopivampaa. Ihan noin niin kuin yleisen sujumisen takia olisi silti kiva löytää ne jarrut, niin moni asia kuitenkin helpottuisi sitä kautta. Arvelen ja toivon löytäväni vielä itseni kerran ja toisenkin Hiliman kyydistä, niin ehkä alan päästä siitäkin aikanaan kärryille.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden seniorimestaruus!

Jetti kisa-aamuna.
Sunnuntaina oli kisaurani jännittävin päivä, nimittäin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat senioreiden sarjassa Äimärautiolla. Haaveilin kisoihin osallistumisesta Jetillä heti sen huomattuani, mutta hautasin haaveeni vähän kehnosti sujuneiden treenien ja kisojen myötä. Onneksi (todellakin onneksi!) opettajani oli sitä mieltä, että kisoihin vain, ja niin löysin itseni Jetin kanssa jännittämästä samana päivänä ratsastettavia koulu- ja estekisoja. Senioreiden mestaruudesta kisattiin siis ratsastamalla sekä K.N. Special 2009 että 80 sentin esterata. Kouluohjelman ratsasti 12 ratsukkoa, joista yhdeksän jatkoi esteille kisaten mestaruudesta.

Senioreiden kisat alkoivat vähän puolen päivän jälkeen kouluosuudella. Lähtövuoroni oli kahdeksantena, ja opettajan ohjeen mukaan verryttelin Jetin pitkän kaavan mukaisesti. Verryttelyssä Jetti oli alun jälkeen tosi kiva. Se tuntui keskittyvän hommiin ja muodonkin puolesta oli aika ok. Vauhtia toki sai välillä patistella, mutta esimerkiksi muutamat keskiravit lähtivät asiallisesti. Niiden lisäksi tein laukannostoja käynnistä ja ravista, peruutuksia, ympyröitä ja siirtymiä. Jetti oli parempi kouluväännössä kuin moneen hetkeen kotikentällä. Peilistäkin ehdin tiirata, kuinka ruuna puksutti menemään keskittyneen näköisesti. Verkassa keskityin aika paljon vasempaan kierrokseen, jossa en tuntunut saavan asetusta kunnolla läpi. Lopulta valaistuin hieman ulkoapujen kanssa, jolloin Jetti vetristyi hieman. Pääsimme odottamaan vuoroamme erikseen rajatulle alueelle, jossa pelkäsin pahimman hyytymisen iskevän, kun raippakin piti jättää pois. Siksipä odotusaikana tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin sekä ravista laukkaan ja takaisin. Jetti tuntui pysyvän hereillä, ja niin koitti vuoromme mennä kouluaitojen sisälle. Ennen tuomarin pillinvihellystä ehdin käydä näyttämässä Jetille radan molemmista kierroksista. Koulukirjaimet ja kulmat olivat kamalia, mutta sinnikkäästi sain sen niihin suunnilleen vietyä. Sitten saimme lähtömerkin ja aloitimme ohjelman.

Pysähdys ja liikkeellelähtö olivat ihan ok, vaikka tulimmekin hieman vinosti. Yritin ratsastaa ensimmäisen loivan kiemuran täsmällisesti, mutta niin vain jätin käymättä keskihalkaisijalla. Keskiravi ei lähtenyt niin kuin toivoin, mutta tuli siihen kuitenkin hieman eroa, vaikka molemmat tuomarit toivoivat sitä enemmän. 10 metrin voltti oikealle oli ihan ok. Toinen loiva kiemura meni kuvioltaan paremmin, mutta tuomari C toivoi rohkeampaa taivutusta ja tuomari M energisyyttä. Kolmen askeleen käyntisiirtymään I:ssä valui askel tai pari lisää, mutta muuten se oli mielestäni ok, tuomarit toivoivat taas energisyyttä. 10 metrin voltti vasemmalle kaipasi selvempää asetusta ja taivutusta.

Käyntisiirtymä H:ssa meni hitusen ohi, mutta molemmat tuomarit kehuivat siirtymän pehmeyttä. Neljän sekunnin pysähdys I:ssä sujui helposti, vaikka ei tasajaloin. Pääsimme siitä myös liikkeelle ihan ok. Ravi B:ssä nousi vähän myöhässä, kun aloin panikoida ensimmäistä laukannostoa. Paniikki oli turha, sillä Jetti nosti oikean laukan nätisti liki pisteessä. Pontevuutta toki olisi saanut olla enemmän niin kuin pääty-ympyrälläkin. Laukkalävistäjällä Jetti pääsi pudottamaan harmillisesti liian aikaisin raville.  Myös pelkäämäni vasemman laukan nosto I:ssä onnistui kohtuullisesti. Tuomareiden toiveena oli jälleen kerran enemmän energisyyttä. Pääty-ympyrä olisi saanut olla hitusen isompi ja pyöreämpi, mutta muuten sujui ihan mukavasti. Toisella laukkalävistäjällä aloin varmistella liikaa laukan säilymistä, jolloin pistin Jetin vipsauttamaan takaosansa selvästi vasemmalle. Pääsimme kuitenkin nyt lähemmäs lävistäjän loppua ja parin raviaskeleen jälkeen olimme käynnissä. Parempi siirtyminen kuin olisin kuvitellut, vaikka kaukana hyvästä. Lopputervehdykseen pääsimme suorana, ja Jetti odotti rauhassa tervehdyksen, ja ohjelma oli siinä.




Suorituksemme jälkeen olin ihan mielettömän ylpeä meistä molemmista. Jetti meni niin tasaisen varmasti, ja ennen kaikkea saimme laukat nousemaan melkein pisteissä eikä monta metriä jälkeen! Taputtelin Jetin niin hyväksi kuin saatoin ja mietin, etten ikinä olisi uskonut ohjelman voivan sujua noin hyvin. Kyseessä oli kuitenkin vasta toiset koulukisat ja vieläpä ensimmäiset vieraskisat meille. Oman suoritukseni jälkeen suuntasin raviradan päiväkarsinalle viemään Jetin lepäämään.
 
Puskan takaa tullut ilahduttava voitto.
Saimme juuri riisuttua kamppeet, kun tuli puhelu, ja opettaja komensi varustamaan Jetin uudelleen. Olin mennyt 309 yhteispisteellä eli 61,8 prosentin tuloksella luokan johtoon. Jälkeeni oli vielä neljä ratsukkoa, mutta lopulta kukaan niistä ei mennyt ohi. Niinpä teimme Jetin kanssa jotain aivan odottamatonta ja veimme voiton koulukisoista! Erot olivat pienet, mutta riittävät. Toiseksi tullut sai 307,5 pistettä eli 61,5 prosenttia ja kolmanneksi tullut puolestaan 305,5 ja 61,1. Oli todella mahtava fiilis mennä todella pitkästä aikaa koulukisojen palkintojenjakoon ensimmäisenä. Taisin ollakin melkoinen hangon keksi, niin hyvältä se tuntui!

Fiilistelyn jälkeen oli aika antaa Jetille sen ansaitsema lepotauko. Sen aikana ehdin opetella tulevan 80 sentin esteradan sekä katsoa muutaman junnujen 70 sentin luokan suorituksen. Siinä oli sama rata, joten näppärästi sai kerrattua itsekin. Sen jälkeen kävin varustamassa Jetin, ja palasimme takaisin kisapaikalle. Rataan tutustuminen alkoi pian, ja kävelin sen kertaalleen läpi ennen verryttelyyn siirtymistä. Verryttelyssä opettaja otti meidät todella tarpeelliseen prässiin ennen kuin hyppäsimme yhtääkään estettä. Laukassa tavoitteena oli saada vauhti säilymään reippaana koko ajan. Kuviona oli tyhjässä päädyssä kahdeksikko, jossa vaihtelimme laukkoja ja säilytimme tempoa. Jetti alkoi herätä varmasti jo pelkästään opettajan komennusten takia. Laukatkin alkoivat vaihtua kunnolla, ja hiljalleen Jetti liikkui helposti eteen ilman jatkuvaa nohitusta. Verryttelyhyppyjä otimme pari kappaletta ristikolle ja loput pystylle ja okserille. Taisimme pari kertaa tulla vähän ponnettomamman hypyn, mutta kun muistin jatkaa ratsastusta, sujuivat muut hypyt tosi kivasti. Jetti tuntui niin hyvin viritetyltä, että sillä oli hurjan helppo hypätä. Laukka rullasi, kun hevonen itsekin ajatteli eteenpäin. Oma lähtövuoroni kahdeksantena koitti taas pian, ja pääsimme radalle jo edeltävän ratsukon suorituksen ajaksi. Opettajan ohjeen mukaisesti kävin näyttämässä Jetille laine-esteen (ratapiirroksen numero 5) sekä lävistäjäokserin (este 4). Sen jälkeen nostin laukan, pistin Jetin etenemään ja ajattelin, että nyt oikeasti mennään eikä meinata.

Pääsimme aloittamaan hyvällä laukalla. Muutamaa askelta ennen ykköstä Jetti tosin vaihtui itsensä ristilaukkaan. Ykkönen ylittyi kuitenkin hyvin, ja jatkoimme kakkoselle. Kolmonen meni samoin hyvin, joskin Jetti vaihtoi sen jälkeen itsensä ristilaukasta vasempaan laukkaan. Suora linja kolmoselle meni viidellä askeleella, ja hyppy kolmoselle oli ok. Sain ratsastettua neloselle hyvän tien, ja askel sopi hyvin, jolloin matka jatkui kivasti. Viitoselle tullessa tein vähän pidätteitä, sillä se oli esteistä huolestuttavin: sinisen lankut sinisillä johteilla. Junnujen luokassa muutamat ratsut olivat pällistelleet sitä, joten halusin itse päästä siitä kerralla yli. Jetti ottikin viimeisen askeleen ennen hyppyä jarruttavana, mutta meni kiltisti yli. Sarja 6a-b meni ihanan sujuvasti, vaikka olin jännittänyt sitäkin vähän. Jetti kuitenkin liikkui niin hyvin, ettei se ollut ongelma. Seiskalle tuli pieni jarrutus, kun Jetti pääsi turhan pitkäksi. Se kuitenkin hienosti katsoi itse paikan. Kasille pääsimme kuudella askeleella, ja se ylitettiin ihan hyvin. Perusrata oli siinä ja puhtaasti, joten jatkoimme uusintaan.

Suora linja 9-10 meni sujuvasti viidellä askeleella. Yhdelletoista tulimme ristilaukassa, mutta Jetti oli menossa eikä epäröinyt yhtään. Sen hypyn jälkeen se korjasi itsensä kokonaan vasempaan laukkaan. Kaarre kahdelletoista söi laukkaa, ja Jetti tuli lähelle estettä, mutta hyppäsi kiltisti yli. Kolmelletoista annoin Jetin laukata, sillä se oli radan pienin este. Jetti meni sujuvasti siitäkin yli, ja pääsimme maaliin puhtaalla radalla. Jes!



Päivän toinen kunniakierros.
Rata oli niin paljon parempi kuin olisin uskaltanut toivoakaan! Taisin hihkua ääneenkin sen jälkeen ja loistaa taas ihan aurinkona. Jetistä kuoriutui sellainen estehevonen, ettei toista! Ei mitään oikeita epäröintejä, vaan kaikesta yli. Aivan mahtava! Olin luokan kolmanneksi viimeinen lähtijä, ja kiilasin tuloksellani johtoon. Tein kuitenkin sen verran isot tiet uusinnassa, että viimeisenä ollut ratsukko meni ohitsemme ja nappasi voiton. En silti voinut olla hymyilemättä. 80 sentin vieraskisakirouksesta ei ollut tietoakaan, vaan me teimme puhtaan, hyvän radan Jetin kanssa. Jes, jes, jes! Niinpä pääsimme samana päivänä toisen kerran palkintojenjakoon, ja Jetti sai suitsiinsa komean, sinisen ruusukkeen. Kunniakierroksella ruunasta löytyi vielä vähän pomppuvirtaa, mutta sain onneksi keikuttua kyydissä. Kunniakierroksen jälkeen ehdin vikkelästi pompata selästä alas ja aloin valmistautua poislähtöön. Opettaja tuli paikalle ja komensi vauhdilla takaisin selkään, sillä luvassa olisi mestaruuspalkintojen jaot. En yhtään ollut ajatellut tätä, ja niin Jetti sai taas vauhdilla kuskin takaisin selkäänsä.

Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden
seniorisarjan voittajat 2014.
Ensin palkittiin juniorit (onnea Venlalle voitosta!), kunnes kuulutettiin Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden seniorisarjan kolme palkittavaa. Olihan se todella hienoa kuulla, kun voittajaksi kuulutettiin minut yhdessä Jetson II:n kanssa. Hymystä ei meinannut tulla loppua eikä Jetti välttynyt yhdeltäkään kiitostaputukselta. Aivan käsittämätöntä! Pisteeni olivat 3 eli 1 koulukisojen sijoituksesta ja 2 estekisojen. Toiseksi tullut sai 7 (4+3) ja kolmas 8 (2+6). Tällä kunniakierroksella Jettiä ei enää kiinnostanut villiintyä, vaan se oli valmis jo kotiin. Pariin otteeseen se pudotti laukankin aivan kuin tuumatakseen, että on tämä jo nähty. Olihan se sille jo päivän kolmas kunniakierros. Kisojen lopuksi saatiin myös hyvä uutinen: Tallinmäki sijoittui vain kahden ratsukon voimin hienosti kolmanneksi ratsastuskoulujen joukossa!
 

Jetson "Ruusukehai" II.
Mikä päivä! Ihan mieletöntä ajatella, kuinka alun perin halusin jättää nämä kisat kokonaan välistä rämpimällä sujuneiden vieraskisojen takia. En tosiaan tiedä, mitä näissä kisoissa tapahtui, mutta Jetson II oli aivan mahtava! Vaikka se välillä ehti kyttäillä, hidastella ja huutaa kaverin perään, jaksoi se silti keskittyä molempiin suorituksiin. Ilmeisesti minäkin jaksoin, sillä kantapään kautta olen oppinut, ettei Jetti aivan yksin hommia ala hoitaa. Mutta tänään yhteistyömme pelasi paremmin kuin koskaan ikinä, ja pääsin näkemään sen kisahevosen, jonka olen aina tiennyt Jetissä olevan. 152 ratsastuksen verran olen nauttinut ja välillä purrut hammasta Jetin kanssa, mutta tänään kaikki oli kohdillaan. Paremmin kuin saatoin kuvitellakaan. Kiitos siis Jetille ja Tallinmäen porukalle, että pääsin tällaisenkin ratsastusmuiston saamaan!

Kuvista ja videoista kiitos Tallinmäen porukalle!

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kisoissa kahdella ratsulla

Lauantaipäivä hurahti mukavasti Tallinmäen harjoitusestekisoissa. Olin ilmoittautunut kisoihin Hilimalla 60 senttiin (arvosteluna A.1.0) ja Jetillä 80 senttiin (arvosteluna 367.1). Oli huippua päästä samoissa estekisoissa menemään kahdella eri ratsulla ensimmäistä kertaa koskaan. Samalla jännitin pitkästä aikaa kotikisoja, sillä Hiliman kanssa olin ennen kisoja ehtinyt treenata peräti kahdesti. Jetin kanssa toiveena oli saada sujuva 80 sentin rata, jotta seuraavan päivän kisojen esteosuus ei jännittäisi niin paljoa.

Hiliman kanssa verryttely sujui mukavasti. Vauhtia toki oli eivätkä pohkeeni juuri päässet estämään tamman kurvailua kaarteissa, mutta pääsimme kaikkien verkkaesteiden yli. Verryttelyhypyt otimme muistaakseni molemmissa suunnissa, mutta olen hienosti jo unohtanut esteet. Voisin kuvitella, että pysty ja okseri. Sen sentään muistan, että hypyt menivät ok, ja Hiliman kanssa odotimme molemmat esteen ihan riittävän rauhassa. Verkka sujui kivasti, joten arvelin radankin menevän mukavasti, kunhan ratti ja jarru toimisivat.

Kisaradalle lähdimme matkaan vasemmasta laukasta. Ykkönen ylittyi ok, ja taisipa Hilima vaihtaa laukankin siinä toivotusti oikeaksi. Tie kakkoselle oli vähän tiukahko, mutta pääsimme siitä huolimatta esteestä yli. Etenimme kolmoselle hyvin, mutta esteen lähestyessä tunsin Hiliman arpovan jotain. En osannut ajatella mitään ylimääräistä, vaan jäin odottamaan estettä. Hilima hilpaisikin portilla varustetusta esteestä vasemmalta ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen. Sama arpominen ja tällä kertaa oikealta ohi. Siihenpä jäikin suorituksemme, kun tulimme hylätyiksi. Onneksi harjoitusestekisoissa saimme hypätä radan loppuun. Kolmannella yrittämällä Hilima pääsi vielä kerran ohittamaan esteen. Sitten opettaja neuvoi ottamaan lähestymisen ravissa, jolloin Hilima hyppäsi esteen arpomatta. Loppuradan pääsimmekin sitten kerralla läpi. Tuntui siltä kuin Hilima olisi vasta nyt huomannut olevansa radalla. Ohjaus toimi vähän niin ja näin, mutta kohtuullisen asiallisesti pääsimme jokaiselle esteelle. Sain rohkaistua Hilimaa niinä kertoina, kun se arpoi, jolloin se rohkeni hypätä jokaisen esteen kerralla. Vaikka rata ei todellakaan mennyt niin kuin suunnitelmissa, jaksoin iloita sitä, että saimme ratsastettua sen kuitenkin loppuun asti. Hiliman kanssa oppisin varmasti olemaan paljon päättäväisempi enkä jättämään kaikkia ratkaisuja sen varaan. Se ei kuitenkaan ole niin kokenut estehevonen, että tietäisi tarkalleen, mitä tehdä. Vaan hyvin näppärä hyppääjä siitä on kuoriutumassa, ja mielellään jatkaisin treenejä senkin kanssa.

Verkkaeste, radan este numero 8.
Hiliman jälkeen ehdin huilata yhden luokan ajan, kunnes lähdin verryttelemään Jetin kanssa 80 sentin luokkaa varten. Osallistujia oli yhteensä viisi, ja oma lähtövuoroni oli ensimmäisenä. Verryttelyssä Jetti oli hivenen tahmea, mutta alkoi lämmettyään liikkua ihan ok. Hypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle (este 8) ja vasemmassa kierroksessa okserille (este 6). Pystyn hypyt menivät ihan ok, kun sain Jetin hereille. Okserista taisimme kömpiä kerran yli ja ottaa toisella kerralla kiellon. En nähnyt ponnistuspaikkaa, joten jäädyin vieden Jetin samaan mielentilaan. Siitä tuli kielto, joka horjutti tällä kertaa ihmeen vähän itseluottamustani. Otimme vielä kaksi hyppyä okserille, jotka tulivat nyt paremmin. Tämän jälkeen verryttely riitti, ja keskityin ajattelemaan kaikkea muuta paitsi kieltoa. Kerrankin tämä taktiikka toimi.

Matkaan lähdimme ihan kohtuullisessa vasemmassa laukassa. Jotain kuitenkin tapahtui ennen ykköstä, sillä Jetti otti sille pienemmän askeleen. Pääsimme kuitenkin yli, ja Jetti korjasi itsensä vasemmasta laukasta ristilaukan kautta oikeaan laukkaan. Suora linja 2–3 meni vähän hitaasti kuudella askeleella ja esteistä yli kömpien, mutta puhtaasti. Kolmosen jälkeen Jetti oli ensin vasemmassa laukassa, kunnes korjasi itsensä oikeaan laukkaan. Neloselle lähdimme myös miniaskeleen kautta, mutta laukka vaihtui hypyssä toivotusti vasempaan. Viitosen ja kuutosen suoralle linjalle tultaessa tajusin ratsastaa vähän eteen, jolloin hypyt menivät sujuvasti ja väli asiallisesti neljällä askeleella. Kuutosen jälkeen Jetti oli ristilaukassa, mutta sai kavionsa vasempaan laukkaan ennen seiskaestettä. Seiskan ylitimme samaan tapaan kuin valtaosan muista esteistä eli miniaskeleen kautta ristilaukkaan päätyen. Se oli kuitenkin perusvaiheen viimeinen este, ja koska rata oli sujunut puhtaasti, pääsimme toiselle vaiheelle.


Este 2.
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille tulimme tyylillemme uskollisesti ristilaukassa. Jetti lähti hyppyyn vähän kauempaa, mikä samalla korjasin sen kokonaan oikeaan laukkaan. Ysille pääsimme ihan ok, ja Jetti oli hereillä, jolloin se lähti siihenkin hyppyyn hieman kauempaa turhan miniaskeleen sijasta. Hypyssä laukka vaihtui samalla vasemmaksi. Suoran linjan 10–11 pääsimme nyt kokonaan vasemmassa laukassa pysyen ja välin viidellä askeleella sujuvasti tullen. Kahdelletoista eli viimeiselle esteelle kaarsimme pidemmän tien kautta, kun en uskaltanut riskeerata tiukemmalla tiellä, vaikka luokan arvosteluna oli 367.1. Puhdas rata oli tällä kertaa tärkeämpi. Sainkin tuotua Jetin viimeiselle esteelle hyvin, ja se lähti hyppyyn reippaasti. Alas toki laskeuduimme taas ristilaukassa, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Puhdas 80 sentin rata, jes!

Este 10 ja ilme.
Lähtöjä luokassa oli viisi, ja sijoituimme Jetin kanssa rauhallisella, mutta puhtaalla radalla neljänneksi. Olin kuitenkin tosi hyvällä mielellä, sillä perusradan kömpiminen vaihtui uusinnassa rutkasti sujuvampaan menoon. Toki olisi ollut kiva edetä jo reippaasti perusvaiheessa, mutta sentään kaasu ei jäänyt kokonaan matkasta. Jetistäkään ei huomannut, että verryttelyn kielto olisi jäänyt mieleen eikä varsinkaan minusta, mikä varmasti edesauttoi puhtaan radan saamista. Yleensä olen mennyt ihan jäähän verryttelyssä tapahtuneista mokista, mutta tällä kertaa varmasti kotikenttäetukin auttoi olemaan murehtimatta ja keskittymään varsinaiseen suoritukseen.



Este 11.
Sellainen kisapäivä tänään. Hiliman kanssa olisi tietysti voinut mennä rutkasti paremmin, mutta sentään sain koottua ajatukset ja ratsastettua radan loppuun kahdesta kiellosta tulleesta hylkäyksestä huolimatta. Jetin kanssa puolestaan toiveet täyttyivät oikein hyvin. Oli mukava päästä myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa kahdella eri ratsulla estekisoihin osallistumista, ja toivottavasti tämä ei jää myöskään viimeiseksi kerraksi tällä tavalla. Enemmän vain treeniä ja sitten taas uudelleen.

Hyppykuvista kiitos Eevalle ja videosta kiitos Annelle!

perjantai 23. toukokuuta 2014

Hellepäivän treeni

Perjantaina pääsin nauttimaan toukokuun helteistä Jetin selkään. Kävin ratsastamassa sen itsenäisesti seuraavan päivän harjoitusestekisoja varten. Sileän treeni oli muutenkin paikallaan, sillä sunnuntaina on luvassa ne hurjan jännät ja samalla hurjan mielenkiintoiset Pohjois-Suomen ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisat. Jee ja jaiks sopivassa suhteessa.

En kuitenkaan halunnut alkaa vääntää Jetin kanssa mitään tosissaan, vaan halusin enemmänkin rennon, mutta asiallisen treenin. Alkuun tein siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin sekä ravista pysähdyksiin ja takaisin. Tällaiset siirtymiset toimivat toisinaan mukavasti Jettiä herättäen, ja niin kävi myös nyt. Siirtymät alaspäin tosin olisin saanut valmistella paremmin, jotta ne olisivat olleet napakampia valumisen sijasta. Jetti kuitenkin alkoi reagoida mukavasti pohkeeseen eli harjoitus teki tehtävänsä.

Seuraavaksi harjoittelin tovin laukannostoja ravissa. K.N. Specialissa molemmat laukat nostetaan näin, ja se osoittautui harjoituskoulukisoissa meille hieman vaikeaksi. Tällä kertaa huomasin istuntani hajoavan ihan käsiin, kun aloin valmistella laukannostoa. Sen sijaan, että olisin istunut rennosti ja rauhassa, aloin soutaa ja heilua sekä törkkiä pohkeillani miten sattuu. Ei ihme, ettei Jetti nostanut laukkaa, vaan kiihdytti ravia ja yritti liirata karkuun heinämieheksi heittäytynyttä ratsastajaa. Yritin korjata istuntaani sekä huolehtia laukannoston valmisteluista, joiden avulla sain muutamia asiallisempia nostoja. En tajua, miten ravista nostamiset ovatkin muuttuneet näin vaikeiksi. Varmaan se johtuu siitä, etten saa pidettyä omaa istuntaani harjoitusravissa kasassa, jolloin apunikin ovat hyvin epämääräiset. Toistojen myötä Jetti onneksi alkoi tajuta, mitä yritin tarkoittaa, vaikka en varmasti ihan nappiin apuja saanut annettuakaan. Otin vielä muutamat laukanvaihdot lennosta. Vaihdot oikeasta vasempaan menivät taas näppärästi, kun taas vaihdot vasemmasta oikeaan tökkivät ja tulivat vähän töksähtäen. Jonkinlaiset vaihtotreenit voisivat olla hyväksi ihan jo sen takia, että opettelisin niissäkin istumaan rauhassa enkä hillumaan miten sattuu.

Ennen loppuverryttelyä hurautin vielä K.N. Specialin ohjelman läpi ihan vain kerratakseni sen. Kentällä oli esteitä sopivasti siten, että pistin ohjelman kuvioita hieman uusiksi enkä ratsastanut niitä prikulleen. Ohjelma meni niin kuin ajattelin: siirtymät ylöspäin hieman hitaita, alaspäin ihan ok, voltit suunnilleen hyviä kooltaan, loivat kiemuraurat liian pieniä ja laukannostot ravista hankalia. Jetti kuitenkin tarjosi läpi ohjelman kohtuullista etenemistä, jos vain sain istuttua kyydissä kovin pahasti heilumatta. Kunhan saan teiden ratsastamiseen, tarkkuuteen ja siirtymiin ylöspäin enemmän ajatusta mukaan, on ohjelma ihan ok.

Loppuraveissa pyörittelin vielä vähän ympyröitä asetuksia hakien sekä tein muutamat keskiravilävistäjät. Jetti tarjosi paikoin aika mukavaa ravia, jolloin pyrin tekemään itse mahdollisimman vähän. Ne pätkät tuntuivat selkään aika kivoilta ja olisipa ollut hauska nähdä ne videolta. Keskiravipätkät lähtivät myös välillä ihan mukavasti, kun en nakannut ohjia löysiksi ja hoputtanut hevosta kiireiseksi. Loppuverryttelystä jäi hyvät fiilikset, joten jospa tämä oli sopiva treeni viikonloppua ajatellen.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Vähän jo hallitumpaa

Radan este numero 1.
Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli taas ihanasti esteitä, ja ratsukoitakin vain viisi. Saimme sumplia kolmen ratsastajan kesken Loresta, Manusta ja Perasta ratsut. Luulin olevani menossa kisoihin Manulla, joten hihkuin sen itselleni. Sitten selvisi, että Manulla liikaa kuskeja menossa isoimpaan luokkaan, jolloin opettaja oli ehdottanut minulle vaihtoa. Harmittihan se, olin jo innostunut Manun kanssa hyppäämisestä. Jätin kisahevosvalinnan hautumaan ja päädyin tunnille Loren kanssa.

Verryttelyhyppyjä otimme oikeassa laukassa yksittäiselle lankkuesteelle (ratapiirroksen este 4) ja yksittäiselle pystylle (este 2). Vasemmassa laukassa tulimme kertaalleen noppaesteen ja pystyn suoran linjan (esteet 5–6). Verryttelyhypyt menivät ihan ok, mitä nyt Lore vähän ennakoi muutamia hyppyjä lähtemällä kaukaa ja yritti valua hypyn jälkeen pitkäksi. Opettajan ohje oli pitää Lore lyhyempänä ja säilyttää hyvä laukka, mutta tasapainottaa menoa puolipidätteillä. Yksittäisellä lankkuesteellä piti myös yrittää saada laukanvaihto oikeasta vasempaan. Neljällä yrityksellä saimme yhden onnistumaan. Senkin siksi, kun Lore pääsi lähtemään hyppyyn kaukaa. Saisin alkaa panostaa Lorenkin kanssa siihen, että saan tiedotettua uuden suunnan selvästi, jotta laukanvaihdot alkaisivat olla enemmän sääntö.

Rataharjoituksena tulimme ensin esteet 1–6 noin 60 sentin tuntumassa. Toisen kierroksen tulimme esteillä 1–7 esteiden ollessa jossain 60–75 sentin korkeudessa. Ensimmäisellä kierroksella ensimmäiselle esteelle tuli pieni hyytyminen, kun en nähnyt ponnistuspaikkaa enkä tohtinut tehdä mitään muuta kuin jäätyä. Lore hyppäsi esteen toki, mutta laukka piti korjata hypyn jälkeen ravin kautta oikeaksi. Kakkosesteelle Lore pääsi lähtemään vähän kauempaa, jolloin laukka vaihtui hypyssä turhaan vasemmaksi. Sain pidätteet hypyn jälkeen läpi, jolloin lähestyminen kolmoselle oli hyvä. Laukka ei silti korjaantunut, vaan vaihto tehtiin ravin kautta. Nelosellekin Lore pääsi lähtemään kauempaa, mutta vaihtuipa laukka toivotusti vasempaan. Tämän jälkeen tulimme vielä viitosen ja kuutosen suoran linjan. Lähestyminen onnistui mukavasti, jolloin Lore pääsi linjan tasaisesti viidellä, hyvällä askeleella.

Toisella kierroksella ykkönen ylittyi reippaasti, mutta laukka piti taas korjata ravin kautta. Kakkonen ylittyi hyvin, ja Lore pysyi oikeassa laukassa. Kolmoselle se pääsi karkaamaan taas kauempaa ja vaihtoi laukan hypyssä turhaan vasemmaksi. Korjasin sen ravin kautta pois, ja suuntasimme neloselle, joka ylittyi tällä kertaa sopivasti paikasta ja laukkakin vasemmaksi vaihtuen, jes! Viitoselle tuli hieman liian iso hyppy, jolloin linjan viides askel oli muita vähän lyhyempi, ja Lore kolautti puomia. Se onneksi pysyi ylhäällä, joten jatkoimme vielä viimeisen eli seitsemännen esteen (tämä ei tallentunut videolle). Tie sille oli ok samoin kuin hyppy, mutta laskeuduimme siltä vieläkin vasemmassa laukassa alas oikean sijasta.



Loppuun tulimme vielä kerran linjan 5–6. Se meni muuten hyvin, mutta kuutoselle tuli taas kevyt kolautus. Päivän hyppelyt olivat siinä, ja samalla minulle oli varmistunut kisahevonen: Lorehan se. Päivän hyppelyt menivät kivasti, kun en päästänyt Lore ampaisemaan hyppyyn kaukaa ja sain tehtyä puolipidätteet läpi. Lore on tasainen ja kohtuullisen varma menijä, kun sen vain tuo esteelle hyvin eikä ala häseltää pahasti. Jännä nähdä, miten meillä menee 70–80 sentin luokka, mutta ei sen kyllä korkeudesta pitäisi jäädä kiinni. Kunhan vain maltan odottaa ja olla rauhassa, niin eiköhän se siitä. Kevätmaljasta näyttää tulevan sellainen kisa, johon en pääse ykkösesteratsullani menemään. Viime vuonna Pera oli poissa pelistä, ja osallistuin melkoisella jokerilla eli Epperillä. Se tosin meni mukavasti, joten toivon samanlaista meininkiä tällekin kertaa. Vaihtelunhan sanotaan vain virkistävän.

Videoista ja kuvasta kiitos Alekseille!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Ihastuminen syvenee

Maanantain Tallinmäen tunnille sain Hiliman, sillä olin höpötellyt opettajalle voivani mieluusti osallistua sillä tulevan lauantain harjoitusestekisoihin. Opettaja pisti meidät sitten treenaamaan, sillä tunnin aiheena oli ihanasti esteitä. Hilimalla olen tosiaan mennyt tasan kerran aiemmin, silloin menimme vähän koulua ja vähän esteitä. Ratsukoita meidän lisäksemme oli kaksi.

Alkuverryttelyssä teimme muutamia käynti-ravi-käyntisiirtymiä sekä ravasimme ja laukkasimme muuten vain kevyttä istuntaa samalla treenaten. Hilima oli alusta asti reippaana, joten tiesin keskittyä hakemaan myös jarruja. Hilima keksikin alussa kiihdyttää aina, kun siirryin kevyeen istuntaan. Opettaja neuvoi välttämään kevyttä istuntaa etenkin pitkien sivujen alussa, jolloin Hilima entisestään halusi kiristää tahtia. Niinpä treenasin kevyttä istuntaa lyhyillä sivuilla sekä ympyröillä. Pitkillä sivuilla pyrin pitämään Hiliman asiallisessa vauhdissa, mikä välillä onnistui, välillä ei todellakaan. Saisin opetella istumaan pidätteiden aikana tiiviisti satulassa, sillä nytkin huomasin lepattavani välillä irti hevosesta, kun yritin saada jarruja toimimaan.

Ensimmäiset hypyt otimme kavalettijumppasarjalle, jossa oli innariväli, yhden laukan väli ja toinen innariväli. Tehtävä tultiin kokonaan kevyessä istunnassa, ja se säilytettiin myös pari kolme askelta tehtävän jälkeen. Hilima pääsi välillä vähän säntäämään ensimmäiseen hyppyyn, jolloin koko tehtävä meni vähän rämpimiseksi. Hienosti tamma kuitenkin sai kavionsa kaikesta yli eikä tuntunut häiriintyvän pienestä hankaluudesta. Välillä sain taas sen odottamaan paremmin, jolloin tehtävä meni aika kivasti. Pääosin sain laskettua Hiliman askeleet ensimmäiseen hyppyyn, jolloin olimme menossa yhtä aikaa.

Seuraavaksi tulimme ensin kertaalleen pelkän suoran linjan (ratapiirroksen esteet 1-2), kunnes tulimme sen ja lisäsimme perään vielä esteet 3-4. Hilima ampaisi taas matkaan vauhdilla, joten aloin tehdä laukannostot vähän myöhemmin. Suora linja meni ihan ok, kun sain maltettua ja sitä kautta Hilimankin vähän odottamaan. Askelia väliin taisi tulla viisi, kun annoin laukan rullata. Kun yhdistimme suoran linjan sekä lävistäjällä olleen linjan, jatkui meno edelleen ihan kohtuullisena. Esteelle numero 3 tullessa Hilima tosin vähän kiihdytti, mutta vaihtoi hienosti laukan vasemmaksi esteellä numero neljä. Hiliman kanssa vauhti ei hirvittänyt, mutta häiritsi kyllä hieman ohjausta. Hilima kuitenkin tuntui menevän mieluummin esteiden yli kuin ohi, jolloin en paneutunut asiaan riittävästi. Ehdin jo ääneenkin tuumata, että pian alan kuvitella, ettei Hilimaa tarvitse edes ohjata, sillä se kuitenkin hakeutuu itse esteelle. Miten se menikään? Ai niin, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Lopuksi tulimme radan kahdesti noin 50-60 sentin korkuisena. Ensimmäinen kierros sujui mukavasti aina esteelle viisi. Ratsastin sille tien huonosti, kun en saanut menoa tasapainotettua. Viitoseste tuli Hilimalle pienenä yllätyksenä, mikä sotki rytmin. Sen seurauksena kuutonenkin tuli liian nopeasti eteen, jolloin Hilima ratkaisi tilanteen ohittamalla sen oikealta. Nollasin tilanteen ja otin uuden lähestymisen paremmalla tiellä. Tällä kertaa Hilima tiesi, minne olimme menossa ja hyppäsi molemmat esteet ongelmitta.

Toisella kierroksella pääsimme koko radan ihan asiallisesti. Hilima vaihtoi muistaakseni molemmat laukat hypyissä oikein, jolloin niitä ei tarvinnut korjata erikseen. Vauhtia oli toki edelleen vähän liikaa, mutta välillä sain oltua jämäkkä ja Hilimankin odottamaan. Pääsin myös vähän jyvälle ohjauksesta, jolloin tietkin esteille olivat ihan asiallisia. Hiliman kanssa hauskaa oli se, etten alkanut turhaan jännittää pientä reippautta, vaan luotin tamman menevän kaikesta yli, kunhan sen saa tuotua esteelle järkevästi.

Lopuksi tulimme vielä muutaman kerran molemmista laukoista vinot hypyt kahdelle suoran linjan pystylle. Hilima oli edelleen ihan intona menossa, mutta sain sen tuotua hyppyihin ihan mukavasti. Laukka taisi esteiden välillä olla jossain kohdassa ristilaukkaakin, mutta Hilima korjasi itsensä hienosti jopa ilman hyppyjä myötälaukkaan. Vinot hypyt eivät tuntuneet missään, sillä ne olivat ihanan maltillisia eikä vinous häirinnyt ratsuakaan. Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, ja loppukäynnit kävimmekin pienen maastolenkin kautta. Ihastuin jo ensimmäisellä yhteisellä tunnilla Hilimaan, ja tämän tunnin perusteella ihastus vain syvenee. Siitä tulee kyllä melkoisen tolkku estetamma!

Maastolenkin aikana ehdin jutella opettajan kanssa tulevista tallin harjoitusestekisoista. Juttelun päätteeksi ilmoittauduin kisoihin Jetillä 80 sentin luokkaan ja Hilimalla 60 sentin luokkaan. Ensimmäistä kertaa pääsen osallistumaan samoihin estekisoihin kahdella eri ratsulla, joten olen ihan innoissani. Ihanaa, kun tällaiset pienet asiat ilahduttavat niin suuresti. Toivottavasti molemmat radat menevät kohtuullisesti, niin rohkenen ehkä joskus toistekin tehdä saman tempun.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Jälleen hyvä kokemus

Lauantaina vuorossa oli ORK:n Pikkaran Palkinto -estekisojen 70 sentin seuraluokka Jetin kanssa. Tavoitteena oli saada hyvä kokemus, jotta saisin vahvistettua hieman horjuvaa itseluottamustani vieraskisoissa. Ratsukoita luokassa oli 19, ja arvosteluna 367.1. Starttasin luokan toiseksi viimeisenä eli lähtönumerolla 18.

Verryttelyn menin itsenäisesti Noran ja Kaisan toimiessa ihanasti henkisinä valmentajinani (kiitos!). Ehdin kävelyttää Jettiä tovin ennen kuin pääsin siirtymään maneesiin. Maneesissa oli oma puolensa sileän verryttelylle, kun taas hypyt otettiin omalla alueella. Pääsin ihanasti verryttelyyn sellaisessa raossa, jossa ei ollut maksimimäärää paikalla, vaan tilaa oli rutkasti enemmän.

Radan este numero 1.
Sileän verryttelyssä otin muutamia peruutuksia, joiden lisäksi vain kävin kaikki askellajit läpi. Jetti keskittyi mukavasti eikä pällistellyt ylimääräisiä. Tämän jälkeen siirryin verryttelyhyppyihin. Vasemmassa kierroksessa tulin ristikon, pystyn ja okserin kertaalleen, ja ne sujuivat ihan ok. Oikeassa kierroksessa tulin pystyn kahdesti, sillä ensimmäisellä kerralla hyppy tuli pohjaan, kun jäädyin näkemättä ponnistuspaikkaa. Toisella yrittämällä pystylle tuli hyvä hyppy.

Este numero 4.
Sen lisäksi otin vielä hypyn okserille, ja se onnistui hyvin, joten päätin hyppyjen riittävän. Jetti oli mukavasti hereillä, mutta esitimme uuden bravuurin: Jetti vaihtoi hypyissä vasemman laukan turhaan oikeaksi. Eikä vain kertaa, vaan useammin. Se kuitenkin korjasi itseään takaisin myötälaukkaankin, mikä vain vahvisti sitä ajatusta, että hevonen oli mukana hommassa. Verryttelyn jälkeen siirryin kisa-alueelle, jossa sain odotella tovin ennen kuin pääsin radalle odottamaan vuorossa olleen ratsukon suorituksen. En esitellyt Jetille mitään esteitä, sillä rata oli ihanan kiltti eli sisälsi vain tavallisia esteitä ja koristeita.

Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti liikkui hyvin, jolloin pääsimme ykköselle nätisti. Vasenkin laukka vaihtui siinä puhtaasti oikeaksi, vau! Kakkonen ylittyi myös hyvin, joskin Jetti laskeutui ristilaukassa ja vaihtoi sen jälkeen laukan vasemmaksi. Kolmoselle pääsimme hyvin seitsemällä askeella. Jetti jatkoi senkin jälkeen ristilaukassa ja nyki päätään alas. Se sai vähän vedettyä minua mukaansa ennen kuin sain sen pään taas ylös. Nelonen lähestyi sen verran nopeasti, että jätin Jetin päätettäväksi sen, vaihtaako se itsensä myötälaukkaan vai jatkaako ristilaukalla. Jetti vipsauttikin itsensä pian kokonaan vasempaan laukkaan. Nelonen ylittyi ok, vaikka Jetti laskeutui siltäkin ristilaukassa.


Este numero 7.
Se kuitenkin korjasi itsensä nopeasti vasempaan laukkaan. Viitoselle oli melkoinen matka, mutta se ei pahemmin sekoittanut rytmiä. Hyppy sille oli tosin hieman jarruttava, mutta ei pahimmasta päästä. Kuutoselle tulimmekin taas hyvään paikkaan, ja Jetti vaihtoi hypyssä laukan toivotusti oikeaan, jes! Päädyssä ollut esteroinakasa vei tosin ratsun huomion hetkeksi, mutta sain itse keskityttyä tulevaan hyvin. Seiska ylittyikin hyvin eli pääsimme perusvaiheen virheettä.


Este numero 8.
Uusintaan lähtiessä  yritin hakea vähän kierroksia, mutta se jäi puolitiehen. Kasi ylittyi kuitenkin hyvin, ja Jetti vaihtoi hypyssä laukan vasemmaksi. Yritin kääntää tiukemmin viitoselle, mutta olin vähän myöhässä, ja tiestä tuli aiottua pidempi. Ysille tuli taas pieni jarrutus, mikä ei kuitenkaan sotkenut etenemistä. Kympin Jetti hyppäsi helposti ja vaihtoi laukankin taas oikeaksi. Tie yhdelletoista oli tiukempi, mutta hypyssä jäin matkasta, kun Jetti lähtikin vähän kauempaa eikä ottanut miniaskelta. Sen jälkeen olimmekin ristilaukassa, mutta Jetti korjasi itse itsensä taas vasempaan. Spurttasin vähän viimeistä eli estettä numero 12 kohti. Se ylittyi mukavan varmasti, ja kuin kruunaukseksi koko radan ristilaukkailoittelulle oli Jetti tämänkin hypyn jälkeen hetken ristilaukassa, kunnes korjasi itsensä vasempaan laukkaan. Joka tapauksessa: puhdas suoritus, jes!



Radan viimeinen este eli numero 12.
Radan jälkeen olin niin fiiliksissä. Se meni kivasti ja aika tasaisesti! Jetti liikkui ja hyppäsi vaivattomasti. Juuri tällaista olen kaivannut ja ihanaa, että se onnistui tänään. Taputtelin Jetin niin hyväksi kuin vain saatoin ja kehuin sen maasta taivaisiin. Juuri tällaisesta Jetistä minä tykkään. Kun se keskittyy, liikkuu ja hoitaa hommansa, on sen kanssa todellakin ilo mennä. Seuraavana hommana onkin oppia, miten saan itseni ratsastamaan niin, että Jetti voi toimia useimpina kertoina näin. Tällä ratsastuksella sijoitumme luokassa sijalle 8. Ei siis yhtään hullummin, vaan puolivälin paremmalle puolelle. Oman suorituksen jälkeen jäi vielä polttelemaan, että olisipa ollut kiva mennä se 80 senttiä. Tällaista tunnetta tarvitsen: varmuutta ja intoa mennä enemmän. Sitä varten pitää treenata kotona ja osallistua sellaisiin kisoihin, joissa jännittäminen ei mene innon edelle. Toivottavasti alamme taas olla Jetin kanssa paremmin samoilla aaltopituuksilla, sillä tällaista menoa olen haikaillut jo tovin. Mahtava kisapäivä, mahtava hevonen ja mahtava laji!

Kuvista kiitos Kaisalle ja videosta kiitos Noralle!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Harjoituskoulukisat kiltillä arvostelulla

Perjantaina oli jännät paikat edessä. Nimittäin elämäni ensimmäiset harjoituskoulukisat Jetin kanssa. Pääsin menemään myös ensimmäistä kertaa ikinä kaksi kouluohjelmaa yksissä kisoissa. Ratsastettavat ohjelmat olivat C-merkin kouluohjelma sekä K.N. Special (oikeasti valittavana olisi ollut B-merkin kouluohjelma, mutta ensi viikon kisoja varten sain tehdä poikkeuksen). Pääsin menemään ohjelmat siten, että niiden välillä jouduin odottamaan vain kahden muun ratsukon suoritukset.

Verryttelyt molempia ohjelmia varten olivat aika samanlaiset. Tein siirtymiä, muutamia peruutuksia sekä keskiravipätkiä. Laukassa pyrin vain saamaan Jetin hereille. Jetti alkoikin liikkua ihan mukavasti ennen C-merkin ohjelmaa. Itseäni jännitti taas melkoisesti, mikä oli hassua. Juu, olivathan ne koulukisat, mutta kuitenkin vain harjoituskisat. Jostain syystä kehtaan vain jännittää koulukisoja, olivat ne sitten minkä tason tahansa. Onneksi Jetti ei poiminut tutinoitani itseensä, vaan käyttäytyi niin kuin normaalistikin. Verryttelyssä kouluaitojen sisäpuolella se kehtasi oikeassa kierroksessa pällistellä kirjaimia, mutta rentoutui eikä kummankaan ohjelman aikana kyttäillyt sen kummemmin.

C-merkin ohjelman pääsimme aloittamaan ihan mukavalla ravilla. Tervehdykseen tosin tulimme vähän vinosti. Jetti seisahtui hyvin, odotti ja jatkoi matkaakin ihan mukavasti. Askeleen pidennys lävistäjällä erosi ainakin tavallisesta ravista, mutta oli hieman hätäinen. Tiekin pääsi kärsimään, emmekä sattuneet lävistäjän loppuun ihan toivotusti. Siirtymä I:ssä ravista käyntiin sujui hyvin, mutta neljän askeleen sijasta otimme pari ylimääräistä, vaikka yritin valmistella ravin ajoissa. Oikea laukka nousi käynnistä kivasti, ja pääsimme kaksi kierrosta pääty-ympyrällä ihan asiallisesti. Tuomari kehui täsmällisyyttä, mutta kehotti olemaan nojaamatta eteen ja lyhentämään vähän ohjaa. Siirtymisessä raviin Jetti pääsi ennakoimaan, mutta ravi laukan jälkeen oli mukavan etenevää. Ensimmäinen täyskaarto meni aika täsmällisesti kuvion puolesta. Vasen laukka ei noussut niin helposti kuin oikea, mutta pääsimme laukkaan ilman suurta nihkeilyä. Kaksi pääty-ympyrää kärsivät muodoiltaan, ja tuomarilta tulikin kommenttia niiden kulmikkuudesta.

Toinen siirtymä laukasta raviin osui paremmin kohdilleen. Toinenkin täyskaarto sujui edelleen minuksi aika asiallisesti. Ravikin oli laukan jäljiltä mukavan letkeää. Pääsimme siitä pysähdyksiin I:ssä kivasti, ja Jetti malttoi hyvin odottaa nelisen sekuntia. Siirtymä takaisin raviin olisi voinut olla pontevampi, mutta muutaman käyntiaskeleen kautta olimme onneksi taas ravissa. Lopputervehdykseen tullessa panostin linjalla pysymiseen, mikä onnistui. Jetti tuli lopputervehdykseen suorana, pysähtyi ja antoi minun tervehtiä rauhassa. Ensimmäinen rata oli siinä ja varsin asiallisesti ratsastettuna ajatellen sitä, että kyseessä oli Jetin ja minun ensimmäinen yhteinen koulukisastartti. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Hieman lyhyemmät ohjat -> kanna kädet,  kyynärkulmat. Ajoittain hieman tehokkuutta lisää! Tarkka + hyvä kokonaisuus. Sopusuhtainen ratsukko." Pisteitä saimme 138,5 eli 76,944 prosenttia. Köhin prosentteja melkoisesti, vaikka tietysti kyse oli harjoituskoulukisoista, joissa varmaan haluttiin kisaajille hyvä mieli ja pehmeä lasku koulukisamaailmaan. Tuosta -10 prosenttiyksikköä pois, niin tulos alkaisi olla realistisempi. 

K.N. Specialin ohjelmaa odotellessa Jetti alkoi hyytyä pahemman kerran. Omakin jännitykseni alkoi haihtua, mikä taisi tarttua huonolla tavalla hevoseen. Ilmiö on jo rasittavan tuttu. Vierasestekisoissa tämä on aina tiennyt hirveää rämpimistä ja virhepisteitä tai hylkäystä radalta. Nyt onneksi ei tarvinnut päästä minkään esteen yli, mutta hyytyminen aiheutti minussa tuuppimis- ja puskemisreaktion, johon Jetti vastasi hyytymällä lisää. Mikä noidankehä! Onneksi oma vuoroni tuli lopulta eikä Jetti ihan nukahtanut pystyyn, mutta C-merkin ohjelmassa ollut energia oli kyllä pitkälti kaikonnut. Ei auttanut muu kuin kerätä rippeet eteenpäinpyrkimyksestä, ratsastaa ja toivoa parasta.

Alkutervehdyksessä Jetti pysähtyi nätisti, mutta päätti esittää pienen pätkän peruutusta. Mistä lie sen keksi. Pääsimme kuitenkin siitä matkaan. Ensimmäinen loiva kiemuraura meni tien puolesta huolimattomasti, kun en malttanut käydä keskihalkaisijalla asti, vaan kiirehdin liian pian takaisin uralle. Lävistäjälle tehty keskiravi lähti paremmin kuin olisin uskonut, mutta istuntani hajosi, ja Jetti alkoi jarruttaa loppua kohti. Kymmenen metrin voltin oikealle sain ratsastettua huolellisesti, ja tuomari kehuikin sitä hyväksi ja tahdikkaaksi. Toisella loivalla kiemurauralla toistin aiemman virheeni eli en malttanut ratsastaa kuviota kunnolla, vaan oikaisin. Lävistäjällä tehty kolmen askeleen käyntisiirtymä sujui muuten hyvin, mutta emme päässeet kovin vikkelästi takaisin raviin. Kymmenen metrin voltti vasemmalle oli jälleen minuksi melko onnistunut, ja olin siitä mielissäni.

Neljän sekunnin pysähdyksessä minulla oli kiire, kun arvelin Jetin hyytyvän täysin. Niin kuin se vähän tekikin, ja tuomari moitti kiirehtimistäni ja toivoi tarmokkuutta. Oikea laukka nousi ihmeekseni aikalailla pisteestä, mutta energisyys oli kadoksissa. Pääty-ympyrä muistutti kuitenkin ympyrää, joten ainakin ratti toimi. Laukkalävistäjällä meno hyytyi, ja Jetti pääsi pudottamaan liian aikaisin raville. Aloin tässä kohtaa pusertaa liikaa, sillä jännitin jo etukäteen vasemman laukan nostoa I:stä. Kaiken häseltämisen seurauksena Jetti nosti laukan reilusti I:n jälkeen uralle päästyämme melkoisen vääntämisen jälkeen. Tuomari toivoi parempaa valmistelua, lyhyempää hevosta ja tarmokkaampaa ravia ennen nostoa. Pasmani menivät sekaisin myöhästyneestä nostosta, jolloin liirailin pääty-ympyrän hieman turhan isona. Toisella laukkalävistäjällä yritin saada vietyä Jetin loppuun asti, mutta sorruin taas tuuppaukseen, jolloin Jetti pudotti raville ja siirtyi vasta usean raviaskeleen jälkeen käyntiin. Käynti lopputervehdykseen sujui ihan mukavasti, ja pääsimme pituushalkaisijalle suorana. Jetti seisahtui helposti ja odotti rauhassa, että sain tervehdittyä ja viimeistelyä ohjelman.

Videolta katsottuna ohjelmamme ei ollut ihan niin paha kuin miltä se selkään tuntui. Tuomari kommentoi esitystämme seuraavasti: "Erittäin hyvä kokonaisuus. Hieman terävyyttä lisää niin paranee entisestään. Nätti istunta, hieman tehokkuutta tarvittaessa. Hyvä." Pisteitä tällä suorituksella tuli 177,5 eli prosenteissa 71,000. Jälleen jos tuosta poistaisi kymmenen prosenttiyksikköä, niin tulos olisi ehkä realistisempi. Tiedän olevani aina toisinaan kriittinen omia suorituksiani kohtaan, mutta tällä kertaa kyllä ihan aiheesta. Hyvän mielen tuomarointi on varmasti ihan hyvä asia harjoituskoulukisoissa, mutta itse arvostan enemmän realistisempaa otetta. Vaikka kyllähän tuomarin antamat kommentit olivat pääosin linjassa sen kanssa, miten itsekin asiat näin. Vain numerot olivat vähän eri luokkaa.



Joka tapauksessa oli hyvin opettavaista ja itse asiassa ihan hauskaakin olla Jetin kanssa harjoituskoulukisoissa. Jetti teki osuutensa aika mainiosti eikä periaatteessa pahemmin hävinnyt esimerkiksi toiselle koulukisaratsulleni eli Peralle. Jetti itse asiassa voittaa Peran mennen ja tullen yhdessä asiassa: jos se jännittyy, se ei leviä käsiin, vaan pikemminkin vain hyytyy. Osaan ratsastaa vähän paremmin hyytynyttä kuin ruutitynnyrinä risahtelevaa ratsua. Vaikka aika paljon saan vielä petrata siinä, että jokainen hevonen liikkuu kanssani läpi kouluohjelman tasaisesti ja sopivan energisesti. Tämän perusteella on hyvin mielenkiintoista nähdä, miten Jetin ja minun ensimmäiset vieraskoulukisat reilun viikon päästä sujuvat.

C:n videosta kiitos Venlalle ja K.N.:n videosta kiitos Teijalle!

torstai 15. toukokuuta 2014

Pettymystä koko tunnin edestä

Torstaina kävin ekstratunnin Helin estevalmennuksessa hyppäämässä Pupella. Yritin lietsoa itseeni varmuutta ja päättäväisyyttä ratsastaa paremmin, sillä muutamat viime hyppykerrat Pupen kanssa ovat olleet töppäilyn juhlaa. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja menimme taas kentällä. Puppe jatkoi tunnille suoraan edelliseltä. Rohkenin arvella, että Puppe voisi olla mukavasti lämmennyt hommiin, mutta eipä se silti sitä tarkoita, että hevonen tekee kaiken työn. Tämä tuli huomattua kantapään kautta. Alkuverryttely kieli kaiken tulevasta tunnista: meno oli nihkeää, Puppe etupainoinen eivätkä pohkeeni tarkoittaneet useimmiten mitään. Olin ihan neuvoton enkä saanut tilannetta korjattua. Jatkossa tähän pitää puuttua heti eikä vasta näin koneen äärellä istuessa. Skippaan tällä kertaa taas kaiken muun tunnin kulun ja hyppään suoraan rataan, joka tultiin kahdesti. Ensin noin 60, sitten ehkä noin 70-75 sentin korkeudella.

Molemmilla kierroksilla rata sujui ihan siedettävästi esteeltä 1 esteelle 3. Innariesteille 2a-2b Puppea sai aina vähän käskeä eteen, sillä se pyrki hidastamaan niitä kohti. Niiden jälkeen pääsimme kuitenkin aina toivotusti noin 17,5 metrin matkan kolmoselle neljällä askeleella. Puppe myös vaihtoi kolmosesteellä itsensä molemmilla kerroilla pyydetysti vasempaan laukkaan. Sittenpä tulikin tunnin vaikein osuus: yhden laukka-askeleen sarja. Ennen ratoja olimme esittäneet tähän muistaakseni kaksi kieltoa sekä lukemattoman määrän kahden askeleen välejä. Voi huoh! Radallakaan meno ei parantunut. Molemmilla kerroilla tulimme liian lähelle a-osaa, jolloin Puppe ei vain venynyt yhteen askeleeseen. Kerran kielto, kerran kaksi askelta, aivan kuin tämä olisi jo ennakkoon harjoiteltu menemään näin. Rämmimme kuitenkin sarjasta lopulta molemmilla kerroilla yli päätyen aina väärään laukkaan. Ensimmäisellä kierroksella unohdin kokonaan radan jatkuvan vielä yhden esteen verran, ja opettaja sai muistuttaa minua jatkamaan. Toisella kerralla muistin asian jopa itse. Jostain syystä viitoselle tulivat radan parhaat hypyt, sillä sitä kohti Puppe reipastui, mutta ei lähtenyt venymään. Ponnistuspaikka oli helposti nähtävillä, rytmi tasainen, ja kaiken kruunasi laukanvaihto jo hypyssä. Toisen radan jälkeen saimme tulla sakkokierroksena vielä esteet 4a-5. Vihdoin ja viimein jotain tapahtui, ja Puppe venytti itsensä sinnikkäästi a-osalta b-osalle yhdellä askeleella, vaikka jäikin b-osalta kauas. Ehkä tässä vaiheessa olin itse viimein menossa sen verran, että Puppekin jaksoi yrittää.

Tunnin fiilis? PLÄÄ! Kyllä, isoilla kirjaimilla. Meiltä Pupen kanssa puuttui terävyys, lyhyys ja oikea asenne. Tajusin monta kertaa tunnin aikana, että jotain pitäisi tehdä, mutta tekemisen sijaan hyydyin ihan täysin. Puppe matki tämän, ja niinpä möngimme esteiden yli tai stoppasimme. Turhautti niin pahasti, että hymyn rippeet katosivat täysin. Yleensä osaan ottaa töppäilyt jokseenkin huumorilla, mutta nyt ei naurattanut tippaakaan. Suvantovaiheet tämän niin kuin monen muun lajin parissa ovat tavallisia, mutta näemmä olisin halunnut liihotella pilvilinnoissani vielä hetken. Opettaja lohdutti sanomalla, että muuten meno oli ihan kohtuullista, mutta askeleen sarja ei nyt sujunut. Itsestä ei tosin tuntunut, että mikään olisi sujunut tänään, mutta minulla on myös vähän tapana draamailla. Harmittaa vain, kun tajuaa asioiden olevan pielessä, mutta ei kykene korjaamaan niitä. Mutta jospa sitä tästä taas. Eteenpäinpyrkimystä ja reaktiokykyä vain paremmaksi, niin siitä se toivottavasti lähtee taas sujumaan.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Innolla esteille

Keskiviikon valmennusryhmän estetunnilla ratsukoita oli vain neljä, mikä aiheutti tietysti hilpeitä hihkaisuja. Olin ajatellut saavani Manun, mutta se meni vuorostaan toiselle kuskille, ja sain tuuraajaksi Loren. Mikäpä siinä, sillä Lore on tolkku hyppääjä, joka myös liikkuu itse. Aikanaan taisin käydä useammankin tunnin sillä estevalmennuksissa ja miellyin siihen ihan mukavasti. Nyt tällä tunnilla pääsimme treenaamaan radan hyppäämistä hyvillä teillä tilaa käyttäen.

Alkuverryttelyssä ravailimme molemmissa kierroksissa sekä otimme vasenta laukkaa omatoimisesti. Lore tuli tunnille tallista, mutta se oli mukavasti hereillä. Sitä sai kuitenkin vähän lyhentää ja ennen kaikkea yrittää saada takajalkojen päälle. Huomasin tämän itsekin, mutta keinot hevosen etupään keventämiseen olivat vähän hukassa. Jotain pohkeilla ja jotain ohjalla? Kaiketi, mutta apuni taisivat jäädä aika epämääräisiksi. Laukka kuitenkin oli säädeltävissä, ja testasin parit reippaammat pitkät sivut ja otin taas ympyröillä kiinni. Lore kuunteli hyvin eikä jäänyt puuhaamaan omiaan.

Ennen rataa otimme erilaisia tehtäviä alle. Oikeassa laukassa tulimme yksittäisen esteen (ratapiirroksen este numero 1) kahdesti ristikkona ja kahdesti pystynä. Vasemmassa kierroksessa tulimme puolestaan omina tehtävinään esteet 23 ja 45. Ensimmäisessä tehtävässä saimme kerran laukan vaihtumaan hypyssä, muuten se piti korjata aina ravin kautta. Ensin Lore yritti lähteä hyppyyn kaukaa, kunnes sain sen odottamaan. Lopulta ilmeisesti liian paljonkin, kun opettaja kommentoi Loren ajautuvan pohjaan. Toisessa tehtävässä eli kaarevassa linjassa esteeltä 2 esteelle 3 Lore alkoi jo innostua hommasta. Niinpä sitä sai toppuutella, kun ensimmäisen hypyn jälkeen se lähti vähän kiihdyttämään. Muuten tehtävä sujui ihan mukavasti, ja kieltämättä oli mukavaa vaihtelua joutua kerrankin jarruttamaan hevosta. Tulimme vielä noin 16,5 metrin välillä olleet kaksi pystyä lävistäjällä. Ensimmäisellä yrittämällä tulimme ensimmäiselle esteelle pohjaan, jolloin Lore ei enää venynyt toivottuun neljään askeleeseen, vaan meni välin viidellä. Opettaja neuvoi säilyttämään laukan kaarteessakin tehtävälle lähestyttäessä, jotta väli menisi neljällä askeleella. Tämä neuvo toimi, ja Lore tuli toisella yrittämällä välin neljällä askeleella siten, että se melkein kävi ahtaaksi. Laukanvaihtoja emme saaneet tälläkään tehtävällä aikaiseksi, mutta en antanut sen häiritä sen enempää.

Sitten pääsimme tulemaan radan kahdesti. Ensin noin 60 ja sitten noin 70 sentin korkeudella. Ensimmäisen kierroksen aloitimme kolauttamalla heti ensimmäisen esteen puomia. Oikea laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan pitkän jarrutusmatkan kautta sain Loren ravin kautta vasempaan laukkaan. Kakkosesteelle Lore pääsi lähtemään vähän kauempaa, minkä seurauksena tuli pieni kiihdytys hypyn jälkeen. Kolmonen ylittyi ihan mukavasti, kun sain ennen sitä vähän pidätteitä läpi. Neloselle tultaessa pidäte ei mennytkään läpi, ja Lore ajautui pohjaan. Lore oli kuitenkin sen verran menossa, että pääsimme viitoselle neljällä askeleella. Viitosesteellä laukka vaihtui viimein hypyssä oikeaksi. Lore yritti taas vähän lähteä kiihdyttämään, mutta onneksi kuutoselle oli matkaa, ja sain vähän jarruteltua sitä. Siitä huolimatta se pääsi taas hyppyyn vähän kauempaa, mutta vaihtuipa laukka hypyssä vasemmaksi. Seiskalle tultaessa opettaja muistutti tekemään puolipidätteitä. Jarrutukseni jäivät vähän viime tippaan, jolloin tulimme radan viimeiselle esteelle lähelle. Lore kuitenkin selviytyi pienestä okserista ihan hyvin silti.

Toisella kierroksella ykkönen meni ok, mutta laukankorjaus ravin kautta venyi tosi pitkäksi. Sain Loren just ja just vasempaan laukkaan ennen kuin kakkoseste oli jo edessä. Rytmiä ei ehtinyt löytyä, jolloin esteelle tuli kolautus. Kolmoselle tultaessa sain Lorea vähän kiinni, mutta menin rentoutumaan ennen aikojani, jolloin Lore lähti hyppyyn hieman liian kaukaa. Neloselle saimme viimein tosi mukavan hypyn, kun odotin sinnikkäästi enkä päästänyt Lorea minnekään. Viitoselle tulimme vähän lähelle ja ylitimme senkin kolautuksen kautta, laukka sentään vaihtui hypyssä oikeaksi. Kuutosella sain tehtyä taas saman eli odotettua, jolloin Lore lähti hyppyyn hyvin. Laukka vaihtui hypyssä ristilaukaksi. Opettajan ohjeen mukaisesti pyöräytin voltin, jonka aikana korjasin Loren vasempaan laukkaan. Tämä auttoi rauhoittamaan menoa, jolloin seiskalle tuli myös tosi asiallinen hyppy.

Loppuun otimme radasta vielä lyhyen pätkän uusiksi eli esteet 1–3. Ykkönen meni nyt tosi kivasti, vaikka jouduin korjaamaan jälleen kerran laukan sen jälkeen ravin kautta vasemmaksi. Kyttäsin kakkosta ja ponnistuspaikkaa niin ahkerasti, että unohdin ihan ratsastaa tietä. Tulimme esteelle vinosti, jolloin Lore hidasti ja luikahti vasemmalta ohi. Oho ja hups. En yhtään tajunnut. Uusintayrityksellä tie tuli kuntoon, ja Lore hyppäsi kakkosen rauhassa. Sama hyvä fiilis jatkui kolmosta kohti, jolle pääsimme rauhassa, ja Lore hyppäsi tunnin viimeisen esteen mukavan maltilla.



Opettaja tuumasi tunnin lopussa, että Lore oli näyttänyt hypyissä niin innostuneelta ja siltä, että tietää, mitä on tekevänsä. Se ei kuulemma ole hetkeen hypännyt mitenkään kummemmin, mikä kyllä selitti innostumisen. Eikä se edes haitannut, sillä Lore ei kuitenkaan säntäillyt päättömästi eikä keksinyt ylimääräisiä virikkeitä. Oli mukava ratsastaa eteenpäinpyrkivää hevosta, joka samalla paljasti puutteeni: pidätteet eivät mene läpi, kun niiden aikana hillun irti satulasta. Monet jarrutukset venyivät tämän takia melkoisesti, mikä vähän tietysti rikkoi rytmiä. Plussaa itselleni annan siitä, että monen hypyn kohdalla sain odotettua ja sitä myöten Lorenkin malttamaan. Petrattavaa olisi taas ollut mukautumisessa hyppyyn, sillä tahdoin olla niissä turhan kiireinen. Yksi ohimenokaan ei jäänyt onneksi harmittamaan, sillä muutoin sain tunnista paljon irti. Tämän perusteella tahdon kyllä hypätä Lorella jatkossakin, jos se pysyy yhtä reippaana, mutta silti tolkkuna.

Kuvasta ja videoista kiitos Alekseille!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Hyviä asioita

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli etukäteen sovitusti kouluvääntöä tulevan perjantain harjoituskoulukisojen takia. Ratsukoita tunnilla oli minun ja Jetin lisäksi kaksi, ja pääsimme treenaamaan pätkiä kouluohjelmista, kunnes lopuksi saimme ratsastaa ohjelman kokonaan läpi. Tunnin aikana ehdimme harjoitella ravilävistäjiä, keskiraveja, ravi-käynti-ravisiirtymiä, kymmenen metrin ravivoltteja, laukannostoja käynnistä sekä laukkaympyröitä. Lopuksi ratsastin kisaohjelmistani eli C-merkistä ja K.N. Specialista jälkimmäisen läpi.

Alkutunnista asti pyrin olemaan vähän jämäkämpi ja ratsastamaan Jetin hereille. Tähän auttoivat kummasti ravi-käynti-ravisiirtymät sekä keskiravipätkät. Yritin myös turhan puristelun sijasta muistuttaa tarvittaessa raipalla, jotta en turruttaisi Jettiä kuuroksi pohkeelle. Muistin myös korjata istuntaani, etten lähtisi puskemaan sillä tai pusertuisi satulaan kiinni. Siirtymät alkoivatkin toimia ihan kivasti samoin kuin keskiravipätkät. Istuntakaan ei hajonnut niiden aikana pahasti, mikä varmasti auttoi. Toki eroa ja venyvyyttä olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä esityksestämme näki, mitä yritimme.

Laukannostot käynnistä ja laukkaympyrät sujuivat ihan ok. Laukannostoissa huomasin herkästi alkavani tuupata istunnalla, jolloin nosto levisi käsiin. Kun sain vakautettua istuntani ja pyydettyä rauhallisemmin, nosti Jetti laukan muutaman kerran aika nätisti takaosalla ponnistamalla. Noston jälkeen olisin saanut ratsastaa aina hieman eteen, jotta laukka olisi alkanut rullata paremmin. Ympyrät menivät muuten ok, mutta alussa tien kanssa oli vähän epäselvyyttä. Jetti pääsi liiraamaan ulos, kun en ratsastanut ulkoavuilla, vaan halailin sisäohjaa. Onneksi pääsin tästä vaivasta eroon ja sain ulkoavut vähän paremmin käyttöön, jolloin laukka tuntui hetkittäin aika kivalta ja Jetti ohjattavissa olevalta. Hämmästyttävää, mitä sitä saa aikaan, kun sattuu vahingossa käyttämään oikeita apuja.

Lopuksi pääsin vielä ratsastamaan K.N. Specialin oikean kouluradan kokoisella alueella opettajan seuratessa menoa. Jetti liikkui ohjelman kohtuullisesti, mutta pääsi kaarteissa ja kulmissa vähän hyytymään. Kolmikaariset kiemuraurat olivat aika ok, mutta volteista samoin kuin ympyröistä valahti turhan isoja. Käyntiinsiirtymä samoin kuin pysähdys olivat aika täsmällisiä, mutta niistä liikkeelle lähtemiset vähän hitaita. Laukat nousivat myös pienellä viiveellä, mutta muutoin rullasivat ihan ok. Pientä terävyyttä olisi toki voinut olla. Laukkalävistäjät menivät laukaten ilman pelkoa vaihdoista. Laukasta emme tosin päässeet suoraan käyntiin, vaan väliin mahtui raviaskelia. Opettaja kommentoi ohjelmassa olleen hyviä asioita. Huomiota tosin saisin kiinnittää volttien ja ympyröiden kokoon ja muotoon, kun ne pääsivät vähän leviämään. Kysyin samalla vinkkejä parempiin laukannostoihin. Avainsanat olivat aktiivisuus ja pieni lyhennys ennen nostoa. Silloin Jetti voisi mahdollisesti nostaa laukan napakammin.

Tunti oli hurjan hyödyllinen perjantain harjoituskoulukisoja ajatellen. Nyt tiedän taas, mihin asioihin kiinnittää ohjelman aikana erityistä huomiota ja millaisella verryttelyllä voin saada Jetin valmisteltua. Kunhan saan Jetin pidettyä hereillä sekä keskityttyä ratsastamaan tiet ja tehtävät kunnolla, niin eivätköhän ohjelmat suju ihan mukavasti. Jännä kyllä saada Jetinkin kanssa arvosteluja koulukisoista. Saa nähdä, millaista palautetta saammekaan.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Asiallista, mutta vähän ponnetonta

Sunnuntaina änkesin ekstratunnille valmennusryhmän joukkoon, sillä luvassa oli esteitä. Arvelin vakkareiden saavan parhaat hyppyhevoset ja minulle jäävän luonnollisesti jokin jokeri. Siksipä yllätyin, kun opettaja oli jakanut minulle mukavasti Manun. Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja pääsimme treenaamaan lähestymisiä hyvässä laukassa.

Alkuverryttelyssä ylitimme ravipuomeja. Opettaja muistutti huolehtimaan, että Manu pysyy riittävän lyhyenä eikä pääse venähtämään puomeilla. Aluksi taisin jarruttaa liikaakin, sillä tahti hyytyi puomeilla. Sitten tajusin pitää pohkeet tuntumalla, mutta rentouttaa käsiä. Tämän oivalluksen jälkeen puomit alkoivat sujua mukavasti. Manu osasi tosin ovelasti hivuttautua aina vähän pidemmäksi, jolloin sain keräillä sitä aina vähän lyhyemmäksi. Puutteellinen pohjeratsastus näkyi aina tällaisena venymisenä. Puomien väliin pyörittelimme myös ympyröitä, jotka oikealle menivät ihan ok. Vasemmalle sain muistaa kääntyä itsekin hevosen mukana sekä huolehtia siitä, ettei Manu päässyt valumaan sisälle. Sain korjattua tätä aika mukavasti, kunhan opettaja oli ensin hoksauttanut asiasta. Oikeassa laukassa verryttelimme pyöräyttämällä ympyrän kevyessä istunnassa pitkän sivun keskelle sekä tulemalla yhden puomikasan yli. Manu laukkasi ihan mukavasti, mutta sitä olisi saanut lyhentää reippaammin. Pääsimme kuitenkin puomikasalle mukavasti enkä ennakoinut ylimääräisiä. Mukautuminen oli riittävä eikä Manu päässyt venymään holtittomasti.

Vasemmassa laukassa tulimme sitten ristikon ja jatkoimme siitä ympyrällä toisen ristikon yli. Lähestymiset niin yksittäiselle kuin ympyrällä olleelle ristikolle tulivat aika kivasti. Maltoin odottaa, jolloin Manu lähti pieneen hyppyyn hyvästä kohtaa. Laukka tosin olisi edelleen saanut olla vähän pontevampaa. Sitten tulimme tehtävän oikeassa kierroksessa siten, että ensin oli yksittäinen pysty, sitten ristikko ympyrällä ja sitten toinen yksittäinen pysty. Laukka pääsi ensimmäisessä hypyssä vaihtumaan ristilaukaksi, mutta Manu korjasi sen itse pois. Lähestymiset olivat edelleen ihan ok, mihin olin tosi tyytyväinen. Manu tosin pääsi nyt vähän venymään ja kiihdyttämään. Taisin aktiivisuuden sijaan vain antaa sille edestä tilaa venyä ja vanua. Edelleenkin on jotenkin tosi hankala sekä pitää hevonen lyhyenä että pyytää se tarmokkaaksi. Yleensä onnistuu jompikumpi tai pahimmassa tapauksessa ei kumpikaan.

Lopuksi tulimme vielä vasemmassa kierroksessa tehtävän kahdella eri kuviolla kertaalleen: ensin yksittäinen pysty, ristikko ympyrällä ja toinen yksittäinen pysty. Jos se meni hyvin, tultiin toisella kierroksella vain yksittäiset pystyt. Ensimmäisellä kierroksella laukka oli edelleen ehkä hivenen liian pitkää, mistä seurasi hieman töksähtävä hyppy ensimmäiselle pystylle. Ympyrä ristikon yli menikin sitten asiallisesti samoin kuin toinen pysty. Toisella kierroksella tultu kaareva linja pystyltä pystylle meni myös ihan kohtuullisesti, mitä nyt minulla itselläni oli jokin kiire taas hypyissä. Manu kuitenkin oli tarmokkaampi, mutta ei onneksi kauhean pitkä.



Siihen loppuivat tunnin hyppelyt, jotka sujuivat ihan mukavasti. Nyt oli kunnolla aikaa valmistautua tulevaan hyppyyn enkä ehkä siksi sortunut säätämään niin paljon kuin yleensä. Terävyyttä olisin kaivannut laukkaan enemmän, mutta nyt en osannut sitä ratsastaa. Muuten kyllä tykkäsin tunnista Manun kanssa. Opettajakin tuumasi lopuksi, että minun pitäisi mennä sillä seuran seuraaviin estekisoihin. Pistetään harkintaan.

Videoista kiitos Alekseille!