Verryttelyhypyt otimme vasemmassa kierroksessa puomin ja kavaletin pitkälle suoralle linjalle ja oikeassa kierroksessa yksittäiselle pystylle. Puomi ja kavaletti sujuivat muuten hyvin, mutta Puppe keksi haluavansa venyä ja vähän kiihdyttää. Pidätteet eivät menneet ihan heti perille, joten tulimme tehtävän kertaalleen vähän kaahaten. Sen jälkeen sain vähän tasoitettua menoa, mutta Puppe tuntui silti edestä raskaalta. Huomasin, etten saanut istuttua riittävän hyvin satulaan pidätteidenkään aikana, mikä taisi villitä ratsua. Oikeassa kierroksessa oli vähän sama vika, mutta nyt sain korjattua nopeammin. Hypyt olivat ok, mutta Puppe oli edelleen vähän liikaa kipitysajatuksissa. Ennen rataa tulimme vielä suoran linjan, jossa oli pysty ja siitä 17 metrin päässä yhden laukka-askeleen pystyn ja okserin sarja. Tehtävä meni ok, kunhan muistin sarjalle tultaessa olla napakka, jotta Puppe pääsi välin yhdellä askeleella. Pientä kaahaamisen meininkiä oli edelleen ilmassa, mikä ei ollut hyvä juttu. Olisi pitänyt näin jälkiviisaana puuttua siihen paljon aiemmin.
Toinen rata olikin sitten jotain aivan muuta. Koko homma lähti liikkeelle ihan väärin, kun Puppe säikähti puskasta ilmestynyttä hevosta, jolla oli virtaa liiaksikin. Puppe otti lyhyen kiitolaukkapätkän ennen kuin suostui pysähtymään ja tuijottamaan ilmestystä puolikauhuissaan. Sen jälkeen ruuna ei enää kuunnellutkaan minua, vaan jouduimme odottamaan, kunnes toinen hevonen oli poistunut näköpiiristä. Senkin jälkeen Puppe oli ihan omissa maailmoissaan, mutta sain sentään aloitettua radan. Ykkösesteelle tuli kuitenkin stoppi. Puppe tajusi vasta viime tipassa, että olimme esteradalla, jolloin hyppy tuli yllätyksenä. Uusintayrityksellä möngimme esteestä yli. Puppe oli edelleen epämääräisen oloinen. Kakkos- ja kolmosesteet saatiin hypättyä kerralla, mutta ei kovin sujuvasti, kun ponnistuspaikat eivät osuneet kohdilleen. Nelonen meni kohtuullisesti, mutta sitten jäädyin ponnistuspaikan näkymättömyyteen, ja Puppe seurasi esimerkkiäni. Kielsimme pariin otteeseen viitosena olleen sarjan a-osalle ja sitten b-osalle. En tajua, mistä ihmeestä vaikeudet alkoivat näin pahasti, mutta yli emme päässeet. Stoppailua tuli naurettavan monta (muistini kieltäytyy kertomasta tarkkaa lukumäärää). Lopulta karehduin ja napsautin niin a- kuin b-osalle tultaessa raipalla, jolloin lopulta pääsimme sarjasta. Puppe tosin pahastui komennuksestani ja ampaisi 5b-esteen jälkeen liian reippaaseen laukkaan. Ei muuta kuin ympyrä alle, hevonen vähän kuosiin ja radan kahta viimeistä estettä kohti. Hypyt eivät olleet sujuvimpia eivätkä ponnistuspaikat kohdillaan, mutta sentään pääsimme radan loppuun.
Että sellainen kerta. En tajua, mitä ihmettä tapahtui! Pari kertaa heittäydyin vähän arpomaan ponnistuspaikkaa ja jätin Pupen yksin, mutta muina kertoina omasta mielestäni ratsastin ja olin menossa. Puppe oli kuitenkin eri mieltä. Ärsyttävää, kun pitkään mukavasti menneen harjoittelun jälkeen on taas tällaisia kertoja. Ajattelepa tässä sitten kisoja, kun ei edes kotitreeneissä pääse esteistä kerralla yli. Kun Pupen keskittyminen karkasi, en osannut ratsastaa sitäkään enää kuulolle. Tähän samaan ongelmaan olen törmännyt myös Jetin kanssa. Ilmeisesti noina hetkinä minusta tulee niin epävarma, ettei hevonenkaan enää usko mihinkään. Sen seurauksena onkin sitten tällaista menoa, jota saa hävetä kunnolla. Lisämausteen tuleviin kisoihin tuo vielä se, ettei Puppe ole kisannut missään muualla kuin kotona. Toivottavasti kisoissa tämä tieto saa minut skarppaamaan ja ratsastamaan napakammin, jolloin on jotain mahdollisuuksia järkevämpiin suorituksiin.
