Koikkaloikan kanssa maastossa

Sunnuntain harmaata säätä oli hyvä paeta maastolenkille Jetin ja neljän muun ratsukon kanssa. Kävimme taas muutamia pätkiä minulle uusilla reiteillä, mikä oli tietysti kivaa. Laukkapätkän otimme aika alkumatkasta. Pääsimme taas etenemään ihanan pitkän pätkän laukaten kaikessa rauhassa. Pari kertaa Jetti tosin onnistui kiskaisemaan päänsä alas ja ottamaan koikkaloikkia, mutta tällä kertaa sain pysyttyä kohtuullisesti satulassa enkä keikahtanut etukenoon. Tämän takia loikat eivät päässeetkään säikäyttämään kunnolla, vaan komensin Jetin pitämään päänsä ylhäällä ja jatkamaan matkaa. Ruunassa selvästi olisi ollut enemmänkin virtaa, ja purimmekin sitä yhdellä pienellä spurtilla. Kivaa! Jetin ravissakin oli taas sellaista pontevuutta, että tahtoisin kyetä pistämään sen purkkiin talteen ja käyttämään aina tarpeen vaatiessä sileän treeneissä. Joka tapauksessa reissu meni jälleen kerran mukavasti eikä lopussakaan alkanut tihkusade latistanut tunnelmaa. Kesä on jo niin lähellä!