Maanantaina Jetti sai ansaitun vapaapäivän, joten Tallinmäen tunnille sain mukavasti
Hiliman. Neljän ratsukon tunnilla pääsimme treenaamaan jarrujen löytämistä siirtymien avulla sekä hyppäämään edellisistä
harjoitusestekisoista tuttua rataa.
Ennen hyppyihin siirtymistä treenasimme siirtymiä pysähdyksiin käynnistä sekä siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin. Laukassa puolestaan harjoittelimme kevyttä istuntaa. Hilima oli alusta asti reippaana ja itse asiassa vähän touhottava, jolloin arvelin jarrujen jääneen matkasta. Eikä veikkaukseni kovin pahasti mennyt mieleen ainakaan yhdistettynä siihen, etten vielä
kään ole hurjan näppärä ratsastamaan reippaita hevosia. Niinpä siirtymisemme alaspäin olivat melkoisella jarrutusmatkalla varustettuja esityksiä. Yritin parhaani mukaan istua tiiviisti satulaan pidätteiden aikana ja olla istunnalla riittävän jämäkkä, mutta jokin jäi vielä jarrutuspaketista puuttumaan. Vasta lukuisten toistojen myötä saimme muutamia liki asiallisia siirtymiä ja pysähdyksiä ilman valtavan pitkää jarrutusmatkaa. Aika paljon petrattavaa olisi siinä, että saisin pidätteet tehtyä istunnan avulla, en vain ohjissa roikkumalla. Hyvähän se on, että hevosella on menohaluja, mutta huonompi juttu, jos ratsastaja ei osaa jarruttaa sopivasti. Laukassa kevyt istunta löytyi välillä ihan kivasti ilman, että Hilima lähti turhaan sen takia kiihdyttämään. Kulmat tosin menivät oikoen, sillä en saanut pidettyä Hilimaa raiteillaan ja estettyä sisäpohkeen läpi painamista. Laukan jälkeen ravi oli sangen reipasta, jolloin pääsin taas treenaamaan tiuhaan tahtiin tehtyjä puolipidätteitä.
Tämän jälkeen siirryimme tekemään lähestymisiä pienelle esteelle. Ensin ratsu piti pysäyttää ravista hyvän matkan päähän esteestä ja toisella kerralla tuoda vähän lähemmäs pysähdyksiin ja vasta sitten ylitettiin este. Lopulta este mentiin ravissa kerralla yli. Kuten arvata saattaa, pysähdyksemme pääsivät aina venymään, mutta sain Hiliman ravista kuitenkin aina kiinni ja pysähtymään. Kovasti sillä oli menohaluja, mutta jollain ilveellä sain sen aina uskomaan minua tovin. Lopulta pysähdys piti saada aikaiseksi laukasta. Ensimmäisellä yrittämällä Hilima ei kuunnellut pidätteitä ollenkaan, jolloin jouduin kääntämään sen tehtävältä pois. Seuraavalla parilla kerralla opettaja toimi jarruna esteen edessä, jolloin Hilimakin ymmärsi pysähtyä. Tämän jälkeen se huomasi tehtävän idean, ja sain jarrutettua sen aina pitkän yrittämisen jälkeen pysähdyksiin ennen kuin saimme jatkaa tehtävän loppuun eli ylittää esteen. Tässä vaiheessa minua jo vähän keljutti se, kuinka huonosti sain tehtyä siirtymiä alaspäin. Miksi niiden jarrujen löytäminen on niin kamalan vaikeaa?
Sitten onneksi pääsimme tulemaan vielä kahdeksan esteen radan, joka oli harjoitusestekisoista tuttu. Kiitos harjoitusestekisojen, tajusin ratsastaa Hilimaa nyt vähän napakammin, jotta emme menisi niin monta kertaa mistään esteestä ohi. Tämä asennoituminen auttoikin. Niin ensimmäisellä kuin toisella kerralla pääsimme radan kerralla läpi. Ensimmäisellä kierroksella tulimme muutamat esteet ravilähestymisillä, kun laukka pääsi putoamaan. Valitsin tietoisesti raviin jäämisen, sillä matkaa esteelle oli aina sen verran vähän, ettei uutta laukkaa ehtinyt nostaa rauhassa. Hätiköidyllä nostolla olisin voinut pilata koko lähestymisen, jolloin ravi oli parempi vaihtoehto. Hilimalle ravilähestymiset eivät tuottaneet ongelmaa, vaan se meni kiltisti esteet silloinkin. Toiselle kierrokselle opettaja neuvoi laukkaamaan vähän sujuvammin, niin ei tulisi turhia ravipätkiä. Annoin Hiliman edetä nyt vapaammin, minkä se tekikin hyvin. Toinen kierros olikin paljon sujuvampi, ja paikoin Hilima vaihtoi laukat jo hypyssä ilman, että ehdin alleviivata sille uutta suuntaa. Tämä kierros sujui sen verran näpsäkästi, että harmittelin ääneenkin, miksemme voineet kisoissa vetää näin nätisti. Joka tapauksessa oli kiva nähdä, että pääsemme ainakin treeneissä Hilimankin kanssa radan alusta loppuun kerralla. Hilima menikin tänään radat varsin luottavaisen oloisesti. Etenkin nuo laukanvaihdot hypyssä kielivät siitä, että tammalla on jonkinlaista estesilmää olemassa, mikä tekeekin siitä kivan hyppykaverin.
Loppuraveissa Hilimalla oli vieläkin kipitysenergiaa, joten pyörittelin ympyröitä, jotta sain jarrut taas toimimaan. Vaikka tunti alkoi vähän hampaita kiristellen, päättyi se onneksi mukaviin fiiliksiin. Esteradalla ei tarvinnut jarrutella niin paljoa, vaan Hiliman meno oli sinne sopivampaa. Ihan noin niin kuin yleisen sujumisen takia olisi silti kiva löytää ne jarrut, niin moni asia kuitenkin helpottuisi sitä kautta. Arvelen ja toivon löytäväni vielä itseni kerran ja toisenkin Hiliman kyydistä, niin ehkä alan päästä siitäkin aikanaan kärryille.
