Radan este numero 1. |
Verryttelyhyppyjä otimme oikeassa laukassa yksittäiselle lankkuesteelle (ratapiirroksen este 4) ja yksittäiselle pystylle (este 2). Vasemmassa laukassa tulimme kertaalleen noppaesteen ja pystyn suoran linjan (esteet 5–6). Verryttelyhypyt menivät ihan ok, mitä nyt Lore vähän ennakoi muutamia hyppyjä lähtemällä kaukaa ja yritti valua hypyn jälkeen pitkäksi. Opettajan ohje oli pitää Lore lyhyempänä ja säilyttää hyvä laukka, mutta tasapainottaa menoa puolipidätteillä. Yksittäisellä lankkuesteellä piti myös yrittää saada laukanvaihto oikeasta vasempaan. Neljällä yrityksellä saimme yhden onnistumaan. Senkin siksi, kun Lore pääsi lähtemään hyppyyn kaukaa. Saisin alkaa panostaa Lorenkin kanssa siihen, että saan tiedotettua uuden suunnan selvästi, jotta laukanvaihdot alkaisivat olla enemmän sääntö.
Toisella kierroksella ykkönen ylittyi reippaasti, mutta laukka piti taas korjata ravin kautta. Kakkonen ylittyi hyvin, ja Lore pysyi oikeassa laukassa. Kolmoselle se pääsi karkaamaan taas kauempaa ja vaihtoi laukan hypyssä turhaan vasemmaksi. Korjasin sen ravin kautta pois, ja suuntasimme neloselle, joka ylittyi tällä kertaa sopivasti paikasta ja laukkakin vasemmaksi vaihtuen, jes! Viitoselle tuli hieman liian iso hyppy, jolloin linjan viides askel oli muita vähän lyhyempi, ja Lore kolautti puomia. Se onneksi pysyi ylhäällä, joten jatkoimme vielä viimeisen eli seitsemännen esteen (tämä ei tallentunut videolle). Tie sille oli ok samoin kuin hyppy, mutta laskeuduimme siltä vieläkin vasemmassa laukassa alas oikean sijasta.
Loppuun tulimme vielä kerran linjan 5–6. Se meni muuten hyvin, mutta kuutoselle tuli taas kevyt kolautus. Päivän hyppelyt olivat siinä, ja samalla minulle oli varmistunut kisahevonen: Lorehan se. Päivän hyppelyt menivät kivasti, kun en päästänyt Lore ampaisemaan hyppyyn kaukaa ja sain tehtyä puolipidätteet läpi. Lore on tasainen ja kohtuullisen varma menijä, kun sen vain tuo esteelle hyvin eikä ala häseltää pahasti. Jännä nähdä, miten meillä menee 70–80 sentin luokka, mutta ei sen kyllä korkeudesta pitäisi jäädä kiinni. Kunhan vain maltan odottaa ja olla rauhassa, niin eiköhän se siitä. Kevätmaljasta näyttää tulevan sellainen kisa, johon en pääse ykkösesteratsullani menemään. Viime vuonna Pera oli poissa pelistä, ja osallistuin melkoisella jokerilla eli Epperillä. Se tosin meni mukavasti, joten toivon samanlaista meininkiä tällekin kertaa. Vaihtelunhan sanotaan vain virkistävän.
Videoista ja kuvasta kiitos Alekseille!