lauantai 30. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset hypyt kentällä

Lauantaina oli vuorossa hyppytreenit ennen seuraavan päivän kotiestekisoja. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja minä menin tietysti kisaratsullani eli Pavella. Olimme alkuverryttelyn ajan kentälle, mutta radan hyppäsimme kuitenkin maneesissa.

Alkuverryttelyssä kentällä kävimme itsenäisesti kaikki askellajit läpi. Tämä olikin ensimmäinen ratsastus tälle vuodelle kentällä. Kivaa! Pave liikkui mukavasti enkä alkanut säätää kummempia, kun ratti, jarru ja kaasu olivat mukana. Otimme kentällä muutaman hypyn yksittäiselle pystylle. Hypyt menivät ihan hyvin, ja niiden jälkeen siirryimme maneesiin.

Maneesissa otimme estekisojen tyylisesti verryttelyhypyt pystylle ja okserille. Pystyn tulimme vasemmassa laukassa. Se ylittyi hyvin, ja kertaalleen saimme sille ihan nappisuorituksen. Laukka rullasi, tie oli kunnossa, ponnistuspaikan näki kaukaa ja muutenkin kaikki oli reilassa. Intouduinkin hihkumaan asiaa noin kolme askelta ennen hyppyä. Ilmeisesti muistin silti vielä ratsastaa, sillä itse hyppykin meni vielä ihanan sujuvasti. Oikeassa laukassa tulimme okseria, joka tuottikin vähän päänvaivaa. Okseri oli aavistuksen vinossa, joten tien löytäminen takkuili ensin. Kun se alkoi löytyä, keksin alkaa suoristautua hypyssä ihan liian aikaisin, jolloin mukautuminen oli sangen kehno. En tiedä, mistä hoppu minulle iski, mutta sitä oli yllättävän vaikea kitkeä pois. Sain vähän petrattua siinä, mutta en kuitenkaan saanut oikeasta mukautumisesta kunnolla kiinni.

Sitten tulimmekin jo radan, me Paven kanssa kahdesti. Radan korkeus taisi olla jotain 80–90 senttiä. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ja hyppäsimme kavaletin. Laukka ei vaihtunut siinä, ja meillä Paven kanssa korjaukseen meni turhan paljon aikaa. Niinpä tulimme kakkosesteelle hieman huonossa laukassa, mutta pääsimme siitä kuitenkin yli. Kakkosen ja kolmosen kaareva linja taisi mennä kuudella askeleella ihan ok. Sen jälkeen oli edessä askeleen sarja. Ensimmäisellä kierroksella en saanut suoristettua Pavea sille, jolloin hurautimme a-osasta vasemmalta ohi. Uusi lähestyminen ja parempi suoristaminen auttoivat, ja sitten pääsimme sarjankin kohtuullisesti yli. Edessä oli vielä toinen kaareva linja, joka taisi meillä mennä seitsemällä askeleella. Viimeisenä olleelle okserille esitin itse taas sen liian nopean suoristautumisen. Hohhei.

Toisella kierroksessa sain haettua vähän tasaisemman laukan, vaikka edelleen olisimme saaneet edetä Paven kanssa paremmin. Nyt kuitenkin tiet ja lähestymiset esteille olivat aika ok. Kavaletin jälkeen saimme taas korjata laukan, mutta nyt pääsimme kakkosesteelle sujuvammin. Sarjalle tulin tarkemmin suoristaen, jolloin sekin meni nyt kerralla. Radan viimeinen kaareva linja meni myös asiallisesti, ja nyt maltoin piirun verran paremmin olla viimeisen okserin hypyssä mukana enkä kiirehtiä suoraksi. Toisella kierroksella petrasimme siis kohtuullisesti, jolloin rata oli ihan ok ja mikä parasta, korkeus ei hirvittänyt yhtään. Pave oli menossa mukana eikä ehdotellut yhtä ohimenoa enempää vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Hyppyjen jälkeen kävimme köpöttelemässä loppukäynnit tiellä. Tämän päivän treeni sujui onneksi siten, että oma luottamus oli sopivasti kohdillaan. Pave kyllä hyppää, kun en tee sitä sille liian vaikeaksi. Tämän tunnin pohjalta onkin kohtuullisen luottavainen olo lähteä hyppäämään kisoissa 80 ja 90 sentin radat.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Otetta tasaisuudesta

Tämän viikon hevostelut alkoivat vasta perjantaina, kun alkuviikko meni nuhaa hillitessä ja taltuttaessa. Tervehtymisaikataulukin oli jo ennakkoon tiedossa, sillä tulevana sunnuntaina on kotiestekisat luvassa. Paluu satulaan sattui sopivasti Artsin koulutunnilla, jonka menin Pavella. Tunnilla oli kolme ratsukkoa.

Alkuverryttelyssä ratsastimme ravissa pääty-ympyrät, toiselle pitkälle sivulle loivan kiemuran ja toisen pitkän sivun normaalisti. Myöhemmin nostimme toiselta pääty-ympyrältä laukan ja tulimme toisen pitkän sivun laukaten. Taisimme lopussa tulla niin pääty-ympyrät kuin tavallisesti taitetun pitkänkin sivun laukassa. Pave liikkui ihan mukavasti ravissa. Ympyröillä pyrin notkistelemaan sitä niin kuin aina. Oikeassa kierroksessa asetus tuli ihan mukavasti, kun taas vasemmassa kierroksessa minun piti saada ensin etuosa pysymään ympyrällä ennen kuin saatoin haaveilla asetuksesta. Se kierros jäi vähän tihkaammaksi, vaikka parempiakin hetkiä oli. Laukka vaati aina käynnistymismatkan ennen kuin se lähti rullaamaan paremmin. Nostot olivat haparoivia, mutta sain istuttua niissä vähän paremmin. En siis kipannut nostossa eteen, vaan sain pysyttyä suorempana.

Seuraavaksi tulimme ravissa keskihalkaisijalle. Siitä väistätimme kierrokseen nähden vastakkaiseen suuntaan noin viiden metrin verran uraa kohti, jonka jälkeen suoristimme. Myöhemmin tehtävällä suorituksen jälkeen jatkoimme loppumatkan avotaivutuksessa. Väistöt vasemmalle olivat helpompia kuin oikealle tehtyinä. Molemmissa suunnissa sain kuitenkin aina ensin muistaa toppuutella Pavea ennen kuin pyysin väistöaskelia. Muuten Pave vain pyrki kipittämään vailla väistöaskelia. Vasemmassa kierroksessa koimme jonkin valaistumisen ja pääsimme tulemaan keskihalkaisijalle rennosti ja pyöreänä. Siitä oli helppo siirtyä väistöön. Tätä ennen olimme tahkonneet oikeaa kierrosta, johon emme saaneet samanlaista tasaisuutta. Avotaivutukset eivät meillä olleet oppikirjatasoa, vaan sellaisia niiden alkeita. Sain kuitenkin järjesteltyä Pavea aiempaa paremmin avotaivutusmaisesti eli pientä kehittymistä on siinäkin havaittavissa.

Laukkatehtävässä nostimme lyhyeltä sivulta ravista laukan ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Siitä jatkoimme pitkälle sivulle, jota tosin oli siirretty muutama metri irti seinästä. Sen aikana kävimme vasta-asetuksessa ja sen jälkeen ratsastimme lävistäjän tiellä yhden portaan sisemmäs eli keskihalkaisijalle. Siinä taas käytettiin hevosta vasta-asetuksessa, kunnes sai valmistella käännöksen laukan suuntaan. Tehtävä oli hieman haastava, sillä suoralla uralla ja laukassa en saanut vasta-asetuksia aluksi millään läpi. Pave vain kiirehti menemään, ja ohjaus tuntui paikoin katoavan tyystin. Tehtävällä auttoi kummasti, kun Paven sai ratsastettua ympyrällä kuulolle ja jo sen aikana vähän haeskeltua vasta-asetusta. Oikeassa laukassa saimmekin pari makeaa hetkeä, kun Pave laukkasi rennosti ja pyöreänä, jolloin vasta-asetukset onnistuivat helposti samoin kuin siirtyminen keskihalkaisijalle. Vasen laukka ei tarjonnut ihan samanlaisia loksahduksia, mutta sekin parani työstämisen myötä.

Loppuravissa emme tainneet tehdä enää kummempia, vaan annoin Paven venyttää ohjan perässä. Tunnin treenit olivat taas sopivasti haastavia samoin kuin mielenkiintoisia. Tällä kerralla sai taas hyvän muistutuksen siitä, kuinka tehtävät tulee valmistella ajoissa. Jos pakka on ihan levällään, ei tehtävän alku ainakaan voi lähteä kovin hyvin. Kun taas hevosen saa ratsastettua rennommaksi ja kuulolle, voi tehtävään lähteä paljon sujuvammin. Yllättävää? Ei. Helposti unohtuvaa? Kyllä. Pave tarjosi tänään taas monta mukavaa hetkeä, joita on kiva fiilistellä. Kyllä se kouluratsastuskin näemmä on kivaa, kunhan tunnille vain sattuu riittävästi pieniä ahaa-hetkiä ja onnistumisia.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kankailla taas

Sunnuntaina oli maastoreissun vuoro. Tällä kertaa ratsukoita oli yhteensä neljä. Me Paven kanssa otimme aluksi vetovastuun. Kevät on edennyt niin ihanan pitkälle, että pääsimme vihdoin ja viimein takaisin metsäkangasreiteille. Niitä onkin talven aikana tullut kaivattua!

Alkumatkasta ravasimme ja otimme Hangaksentielle ainoan ja lyhyehkön laukkapätkän. Pave lähti etenemään ihan hyvin, mutta sille jäi vieläkin aikaa skannailla ojia ja pohtia, josko siellä olisi jotain kamalaa. Kertaalleen se näkikin jotain ja otti maltillisen sivuaskeleen. Höppänä. Tämän jälkeen taitoimme loput tiestä käynnissä ja ravissa, kunnes pääsimme metsäkangasreiteille käppäilemään. Hemppa oli ottanut tässä vaiheessa vetovastuun, ja Pave pääsi hengailemaan kaikessa rauhassa sen taakse. Reitit olivat mainiossa kunnossa, vain muutamassa kohdassa oli pikkuisen lunta.

Kankailta palasimme takaisin Hangaksentielle ja taitoimme kotimatkan käynnissä ja ravissa. Matkan aikana sattui taas kohtaamisia autojen kanssa, mutta Pave otti ne todella asiallisesti. En itsekään enää jännitä niiden kohtaamisia niin paljon, mikä varmasti auttaa myös. Tallille palasimme hyvillä mielin. Rauhallinen lenkki, hyvä mieli. Nyt taas maastoilukin saa uutta puhtia, kun pääsemme samoilemaan monipuolisimmille reiteille.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Ennakoimista ja toppuuttelua

Perjantain toinen tunti meni Pavella Artsin koulutunnilla. Tunnin jaoin Kaisan kanssa.  Alkuverryttelyssä työstimme ravia ja laukkaa pääosin pääty-ympyröillä. Paven kanssa sain tehdä samoja asioita kuin ennenkin eli notkistella sitä asetusten ja taivutusten avulla. Erityisesti vasemmassa kierroksessa sain jumpata Pavea, jotta se suostui tuomaan etuosaansa enemmän ympyrälle kaarelle kuin pitämään sen vähän ulompana.

Otimme alkutunnista myös muutamat käyntiväistöt keskihalkaisijalta uraa kohti muutaman metrin verran. Paven sai ottaa ensin vähän lyhyempään käyntiin ja odottamaan ennen kuin väistöaskeleet lähtivät sinnepäinkään. Jos Pavea ei saanut odottamaan, jäivät ristiaskeleet haaveeksi. Saimme kuitenkin tehtyä muutamia asiallisempia väistöaskelia molempiin suuntiin, vaikka käyntiväistöt tuntuivat hassusti muilla tunneilla tehtyjä raviväistöjä hankalammilta.

Loput tunnista menikin sitten tehtävällä, jolla tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja haimme siinä asetuksen samaan suuntaan kuin mistä olimme tehtävälle tulleet. Tai sitten asetus tuli pitää läpi kulman, mutta meillä Paven kanssa se ei aina ihan onnistunut. Ensin asetuksen mentyä läpi haimme ravia eteen, myöhemmin puolestaan nostimme ravista laukan edelleen asetuksen pitäen. Tehtävä oli helpompi, kun tulimme sille oikeassa kierroksessa. Siihen suuntaan Pave asettui aika helposti ja säilytti asetuksen ilman suurempia ponnisteluita. Ravia oli siitä helppo hakea vähän isommaksi. Mutta kun laukannostot tulivat tehtävään mukaan, alkoi Pave ennakoida niitä jo keskihalkaisijan alussa. Niinpä sain toppuutella sitä melkoisesti, kun se pyrki lähtemään laukkaan. Tehtävän alku menikin usein plörinäksi, muutaman kerran koko keskihalkaisija, kun emme päässeet Paven kanssa asioista sopuun. Onneksi muutaman kerran saimme molemmat maltettua, jolloin Pave väläytti parit mainiot laukannostot. Laukassa jatkoimme noin pitkän sivun puoliväliin, johon pyöräytimme voltin. Sen loppupuolella valmistelimme siirtymisen raviin ja palasimme tehtävän alkuun.

Vasemmassa kierroksessa asetusten kanssa sai taiteilla enemmän, kuten tunnin alussakin. Teimme tämän suunnan sen jälkeen, kun olimme jo laukanneet oikeassa kierroksessa. Niinpä Pave oli vähän turhan innokkaana jo tehtävän raviosuudessa. Taas muutamat kierrokset menivät ratsua toppuutellen, kun se ehdotteli laukkaa tai muuta kipitystä tasaisuuden ja asettumisen sijaan. Ratkaisuna oli sitten tulla keskihalkaisijalle mahdollisimman maltillisessa ravissa ja lähteä rakentamaan tehtävää siitä. Saimme käyttää voltteja apuna, jos Pave ei millään malttanut asettua. Hetkittäin sain omia ja sitä kautta Paven palikoita paremmin kohdilleen, jolloin raviosuus parani. Laukannostoissa Pave nappaili muutamia kertoja oikeaa laukkaa, kun se pääsi pullahtamaan omille teilleen. Toistojen myötä saimme kuitenkin tultua tehtävän muutaman kerran tasaisemmin, jolloin Pave teki tähänkin suuntaan muutamat kivat laukannostot. Kyllä se osaa, kunhan se vain malttaa vähän. Sama pätee kuskiinkin: enemmän malttamista, vähemmän hätäilyä.

Vaikka välillä meno oli melkoista hätiköintiä vailla kontrollia, pysyin yllättävän rauhallisena enkä ihan aina lähtenyt Paven kipittämiseen mukaan. Toki välillä turhautti, kun ratsu lakkasi kuuntelemasta ja teki omia ratkaisuja, mutta sitten taas palkitsikin enemmän, kun sen sai odottamaan ja tekemään asiat oikein. Tunnilla työskenneltiin mukavasti asetusten parissa niihin siirtymisiä yhdistellen. Tällä tunnilla tuli myös kiinnitettyä hyvin huomiota siihen, että vaikka työskentelikin asetusten parissa, ei eteneminen saanut jäädä paitsioon. Tehtävää siis riitti, mutta onneksi aiheet olivat hyödyllisiä ja mukavia.

Vaihtoja – vaikka sitten suunnitelmien

Perjantaina piti taas saada tuplaheppailla. Niinpä päivä alkoi itsenäisellä tunnilla, jolla ratsunani oli nyt kolmatta kertaa Nakke. Päässäni ei pyörinyt mitään kunnon treenisuunnitelmaa, joten päädyin sitten humputtelemaan pitkälti perusratsastuksen parissa. Tunnin suunnittelemattomuus johti sitten siihen, että hurruuttelimme Naken kanssa vakionopeudensäätimen kanssa menemään. Nakke puksutti tasaisesti menemään, ja minä istuin pyörittelemässä rattia. Ihanan helppoa ja mutkatonta. 

Humputtelun lisäksi menimme näön vuoksi muutamia käyntiväistöjä ja loivia kiemuroita, ehkä jopa volttejakin. Hyvin huolettomasti kuitenkin kaikkia, joten kummempaa raportoitavaa niistä ei ole. Tällä tunnilla tajusin kuitenkin taas suoristamisen merkityksen. Oikeassa kierroksessa Nakke tuntui yliasettuvan hyvin helposti, jos en muistanut ulko-ohjan tukea. Saman ajatuksen sai toki pitää mielessä myös vasemmassa kierroksessa. Tunnin aikana saimme muutamia pyöreämpiä hetkiä ravissa, kun sain Naken suoremmaksi ja sitten pyydettyä siltä vähän sujuvampaa ravia.

Laukassa päätin kokeilla, josko saisimme vaihtoja aikaiseksi. Pohdiskelin kyllä, ettei laukkamme ollut ihan niin pontevaa ja sujuvaa, että tehtävä olisi ollut kaikista järkevin. Vaan saahan sitä yrittää. Ensimmäiset kokeilut päättyivät siihen, että vaihdoin vaihtoyrityksen vastalaukkaan. Nakke ei tajunnut vaihtopyytöjäni, joten suunnitelma sai vaihtua lennosta. Hurauttamani täyskaartokuvion jälkeen jatkoin vielä lyhyen sivun vähän pyöristäen laukassa. Muistaakseni Nakke laukkasi näppärästi oikeaa laukkaa vasemmassa kierroksessa. Vasen laukka oikeassa kierroksessa tuntui hieman epätasaisemmalta. Eipä olekaan tullut toviin mentyä varsinaisia vastalaukkoja, joten istuntanikin taisi olla vaikka miten.

Vaihdot jäivät kaivelemaan kuitenkin sen verran, että testailin niitä vielä lävistäjien lopussa. Taisin kerran saada tehtyä vaihdon oikeasta laukasta vasempaan. Muutoin emme Naken kanssa ymmärtäneet toisiamme ja suurin saavutuksemme oli ristilaukka. Hah! Nakke on joko oppinut vaihtoavut eri tavalla kuin niitä sille tarjosin tai sitten apuni olivat vain sangen mystisiä. Jetti oli helppo saada vaihtamaan enkä sen jälkeen ole juuri vaihtoja päässyt treenaamaan. Mutta tulipahan kokeiltua, joskus vielä toistekin.

Loppuravissa Nakke eteni ihan mukavasti ja taisi väläytellä vielä muutamia vähän pyöreämpiä hetkiä. Tunti meni kyllä humputteluksi, mutta ei kai se vaarallista ole. Meillä kun ei Naken kanssa tällä hetkellä ole mitään suuria tavoitteitakaan toteutettavana. Kiva se on silti edelleen, joten toivottavasti saan sen jatkossa aina silloin tällöin tunneille ratsuksi.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Varmuutta mukavuusalueelta

Tiistaina oli Pian estetunnin vuoro, ja ratsunani oli tietysti Pave. Viime kertoina estetunnit ovat menneet meillä paikoin aika kehnosti, joten rohkenin toivoa opettajalta, että palaisimme Paven kanssa takaisin mukavuusalueelle hakemaan varmuutta. Halusin saada pidettyä itseni rentona ja sitä kautta myös Paven, kun tehtävät ja estekorkeudet eivät aiheuttaisi turhaa suorituspainetta. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä.

Kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi, ja Pave toimi tuttuun tapaansa. Opettajan ohjauksessa aloitimme laukassa tehtävältä, jolla oli kaksi puomia ympyrän kaarella. Väli oli sopiva kahdella, vähän lyhennetymmällä laukka-askeleella. Yritin antaa laukan sujua aina puomien jälkeen, mutta ehtiä lyhentää sitä ajoissa ennen kuin tulimme niille uudelleen. En halunnut jäädä nyhertämään vain lyhyttä laukkaa, jotta se ei jäisi päälle kaikille tunnin tehtäville. Jos jäin hurruuttelemaan tavallista laukkaa liian pitkäksi ajaksi, en enää ehtinyt saada Pavea lyhyemmäksi eivätkä askeleet sopineet puomiväliin. Kun tajusin alkaa ottaa laukkaa lyhyemmäksi ajoissa, saimme tultua puomit hyvin. Tällä tehtävällä vaihdoimme suuntaa kääntämällä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalla ja hyppäämällä sillä olleen kavaletin. Me emme Paven kanssa saaneet laukkoja vaihtumaan kavaletilla, vaan teimme vaihdot ravin kautta.

Seuraavaksi tulimme kahta kavalettia jonkinlaisella kahdeksikolla laukkoja vaihdellen. Kavalettien jälkeen ei tarvinnut käyttää kaikkea tilaa, vaan käännöksen sai tehdä lyhyemmin. Aluksi Pave nappaili tehtävillä laukat oikein. Sitten aloin säätää jotain mystistä, jolloin laukat eivät enää vaihtuneetkaan, vaan sain korjata ne ravin kautta. En oikein tiedä, mitä tässä tapahtui. Ehkä olin alkukierroksilla sopivan huoleton enkä tehnyt vaihdoista numeroa, jolloin Paven oli helppo nappailla toivotut laukat. Ehkä sitten aloin kuitenkin säätää liikaa, jolloin Pave ei enää tiennyt, mitä tehtävällä oikeastaan piti tehdä. Saimme kuitenkin loppuun onnistuneet vaihdot jo kavaletilla molempiin suuntiin.

Tämän jälkeen siirryimme jumppasarjalle, jolla oli kavaletti ja ristikko innarivälillä, askeleen välillä pysty ja kahden askeleen välillä okseri. Tehtävää tulimme oikeassa kierroksessa. Tehtävällä sain keskittyä ratsastamaan Paven suoraksi pohkeita käyttämällä ja vähemmän ohjassa roikkuen. Suoruuteen sain kiinnittää huomiota jo kaarteessa tehtävälle. Jos kaarre meni huolimattomasti, ja Pave pääsi puskemaan sisälle, emme tietenkään sattuneet ensimmäiselle kavaletille kovin hyvin. Sain kuitenkin petrattua tehtävällä ja sitä kautta suoristettua Pavea aika mukavasti. Jumppasarjalla sai myös hyvin miettiä omaa mukautumista, joka toimi muuten ihan ok, mutta käteni tahtoivat välillä unohtua paikoilleen. Onneksi toistoja tuli sen verran, että sain korjattua tätäkin asiaa. Jumppasarjan korkein este meillä oli noin 80-senttinen, joten korkeuksia ei tarvinnut jännittää.

Seuraavaksi tulimme oikeassa laukassa täyskaarron kautta kavaletin, jolla nappasimme vasemman laukan. Siitä jatkoimme noin 17 metrin suoralle linjalle, joka meni neljällä askeleella. Saimme Paven kanssa napattua kavaletilla vasemmat laukat toivotusti. Suoralle linjalle tultaessa muistin edelleen suoruuden merkityksen, ja saimmekin tultua linjaa sangen asiallisesti. Yritin muistaa aina antaa Paven laukata, etten tahattomalla hidastamisella aiheuttanut hyppyihin pulmia. Pontevuutta olisi varmaan saanut olla hieman lisää, mutta näille estekorkeuksille eli noin 80 sentille etenemisemme riitti ihan hyvin. Suorituksemme olivat rauhallisia ja aika tasaisia, mihin olin tyytyväinen.

Lopuksi tulimme kaikki tehtävät putkeen, meille esteiden korkeus taisi olla noin 80–90 senttiä. Matkaan lähdimme oikeassa kierroksessa ja tulimme ensimmäisenä jumppasarjan. Sain suoristettua Paven sille hyvin, jolloin se sujui tasaisesti. Jumppasarjalta hyppäsimme aiemman suunnanmuutoskavaletin täyskaartotiellä. Laukka vaihtui siinä toivotusti vasemmaksi, ja pääsimme jatkamaan sujuvasti vielä suoralle linjalle. Yritin säilyttää laukan edelleen sujuvana. Pave pääsi kuitenkin painumaan edestä matalaksi. Yritin saada Pavea nousemaan sieltä, kun suoran linjan ensimmäinen este läheni nopeasti. Pave jäi kuitenkin kuolaimen alle. Selkään tuntui vähän jännältä lähestyä estettä, kun hevoseen ei ollut oikein otetta. Liimasin kuitenkin pohkeet kiinni ja luotin siihen, että kyllä Pave sen esteen näkee. Tästä pienestä kommunikaatiokatkoksesta huolimatta saimme ylitettyä suoran linjan ensimmäisen esteen hyvin ja pääsimme linjan sujuvasti neljällä askeleella. Suoran linjan toinen este ja samalla tämän lyhyen radan viimeinen este ylittyi myös asiallisesta, ja näin päätimme tunnin hyppelyt hyvään fiilikseen.

Jes, viimein tunti, joka sujui mukavasti ja ennen kaikkea sopivan paineettomasti! Hitsit, tätä olen kaivannut monella estetunnilla, kun meno on ollut kamalaa rämpimistä. Tällä tunnilla sain pidettyä oman pääni kasassa ja ratsastettua aika rennosti. Tämä fiilis tarttui myös Paveen, joka ylitti esteet mukavan tasaisesti ja varmasti. Ihanaa! Kyllä ne onnistumiset vain palkitsevat. Mukavaa oli myös se, että rauhassa aloitetun tunnin loppupäässä hypätyt muutaman 90 sentin esteet menivät ihan tuosta noin vain. Niin siis minun puolestani, Pavellehan ne eivät ole oikein mitään. Taputtelin ja kiittelin Paven vielä hyväksi, kun se teki osuutensa niin mainiosti. Nämäkin fiilikset pitää pistää talteen ja tarttua näihin niinä kertoina, kun meinaa vähän jännittää tai loppua usko kesken.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Näppärä Nakke

Maanantain koulutunnille olin erikseen toivonut tallin uusimman tuntiratsun eli Naken. Ensimmäinen kerta meni Naken kanssa mukavasti, joten halusin pian uudelleen sen kyytiin. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme työstämään niin voltteja, loivia kiemuroita kuin laukkalävistäjiä.

Ensimmäisenä kuviona oli pyöräyttää lyhyelle sivulle noin kymmenen metrin voltti. Sen jälkeen pitkällä sivulla vähän lyhennettiin ja pidennettiin askelta. Toisella pitkällä sivulla puolestaan tehtiin loiva kiemura. Tulimme tehtävän kerran tai pari käynnissä, jonka jälkeen tahkosimme sitä ravissa. Voltit Naken kanssa sujuivat kivasti, kunhan en unohtanut ulkopuolta. Muutoin Nakke lähti suurentamaan volttia. Sain myös viilata asetuksia, jotta en tahattomasti vääntänyt Nakkea mutkalle. Kun sain korjattua näitä asioita, sujuivat voltit pehmeästi ja kevyesti. Nakke ohjautui hyvin ja säilytti tasaisen ravin. Meno volteilla oli aika sujuvaa molempiin suuntiin. Naken tasaisen etenemisen ansiosta oli hyvin aikaa korjata asioita rauhassa.

Loivalla kiemuralla sain ensin haeskella kuvion tien kuntoon, mutta sen löytymisen jälkeen sekin sujui hyvin. Kunhan siis muistin ratsastaa kaarteet täsmällisesti sekä hakea asetukset ja taivutukset läpi. Nakke oli tälläkin tehtävällä pehmeä ja kevyt, jolloin sitä oli mukava ratsastaa. Toiselle pitkälle sivulle tehdyt askeleen lyhentämiset ja pidentämiset jäivät minulla tänään jotenkin paitsioon. Taisin muutamia kertoja hakea Nakkea lyhentämään askelta, minkä se teki ihan hyvin. Muutoin taisin vain hilpaista äkkiä loivan kiemuran pariin.

Tehtävää muutettiin oikeassa kierroksessa sen verran, että ravivoltin jälkeen nostimme laukan, laukkasimme pitkän sivun ja pyöräytimme toiselle lyhyelle sivulle pääty-ympyrän. Toiselle pitkälle sivulle teimme edelleen loivan kiemuran ravissa. Nakke nosti laukan mainiosti, kun tajusin lyhentää ravin ennen nostopyyntöä. Jos yritin nostoa ilman tätä, tarjosi Nakke vain vähän reippaampaa ravia. Paremmin valmisteltuna laukka nousi lyhyemmästä ravista sujuvasti. Laukkakin rullasi tasaisen varmasti, jolloin pääty-ympyränkin pyöräytys onnistui helposti. Opettaja toivoi Nakkea laukassa pyöreämmäksi, mutta vielä en ole löytänyt niitä nappuloita siitä. Ensin pitää saada omat pohkeet kunnolla töihin, jotta saan ratsastettua Nakesta vähän aktiivisemman. Nakke ei onneksi sen kummemmin hirveile, joten pyöreyden puuttuminen ei aiheuta pulmia.

Loppuun tulimme vielä laukkalävistäjiä. Laukan nostimme ravista lyhyen sivun keskeltä ja pyöräytimme pääty-ympyrän. Sen jälkeen laukkasimme lävistäjän ja siirryimme sen lopussa raviin. Laukat nousivat edelleen hyvin, kun sain valmisteltua noston täsmällisesti. Pääty-ympyrät sujuivat myös ongelmitta. Laukkalävistäjillä meiltä meinasi loppua alussa vauhti kesken. Sen jälkeen muistin herätä päiväuniltani ja ratsastaa Nakenkin paremmin hereille. Sen jälkeen lävistäjät sujuivat molempiin suuntiin ihanan tasaisesti ja helposti. Nakke ei yrittänytkään pudottaa raville, vaan laukkasi täsmällisesti sinne, minne pyysin. Olipa helppoa! Naken valttikortti on kyllä tuo mutkattomuus ja tasaisuus. Yllättäen sellainen toimii minuun.

Loppuravissa Nakke tarjosi jo aktiivisempaa ravia, mutta edelleen tasaisesti edeten. Toinenkin tunti sen kanssa oli kiva. Tykkään siitä, miten kevyt ja pehmeä Nakke tuntuu olevan. Toivottavasti se pysyy sellaisena. Arvelenkin, että Nakesta tulee aika suosittu ratsu kaikkien ratsastajien keskuudessa. Pitää kyllä toivoa sitä pian uudelleenkin.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Mukavat toiset vieraskisat

Sunnuntaina vuorossa oli toiset vieraskisat Paven kanssa, jännää! Pääsimme JKH-tiimin eli Kaisan ja Noran kanssa Kentaurien 1-tason estekisoihin, sillä opettajamme oli niissä tuomarina ja ratamestarina. Sangen näppärää. Koska treenit Paven kanssa isommilla esteillä eivät viime aikoina ole menneet kovin putkeen, pelasin varman päälle ja ilmoitin meidät 70 ja 80 sentin luokkiin. Molemmissa arvosteluna oli 367.1 ja kaiken lisäksi ihanasti sama rata.

Este numero 1. © Ella Karjalainen
Molempien luokkien verryttelyssä hyppäsimme samat esteet (ratapiirroksen este 3 vasemmassa kierroksessa ja este 6a ristikkona ja pystynä oikeassa kierroksessa). Annoin Paven rauhassa tutustua uuteen maneesiin ennen kuin siirryin raviin ja laukkaan. Tutustumisen jälkeen Pave olikin oma, mukava itsensä eikä ihmetellyt kummempia. 70 sentin verryttelyn alussa se oli vähän vauhdikkaampi, mutta tasoittui nopeasti. 80 sentin verryttelyssä se taas eteni tasaisen varmasti. Verryttelyhypyt molemmille esteille menivät mukavasti. Keskityin pysymään itse tuntumalla ja olemaan tuuppimatta Pavea. Taktiikka toimi, ja Pave hyppäsi kaikki esteet tasaisesti. Molempien verryttelyiden jälkeen jäin odottamaan vuoroa kohtuullisen luottavaisin mielin. Toki vähän jännitti, mutta se nyt kuuluu kisoihin.

Tästä kiitos Noralle!
70 sentin radalle lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Pave laukkasi tasaisen rauhallisesti. Ykköseste oli kohti yleisöä, mikä oli arveluttanut minua. Lähestymisessä Pave tuntuikin jarruttavan, joten rohkaisin sitä äänellä. Pääsimme esteestä asiallisesti yli, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan. Kakkoseste ylittyi sujuvasti, ja laukkakin vaihtui vasempaan. Kolmosen ja nelosen suora linja meni viidellä askeella. Neloselle lähestymisessä Pave epäröi hetken, mutta olin hereillä ja rohkaisin sitä taas äänellä. Niin pääsimme siitäkin puhtaasti yli. Viitonen ylittyi sujuvasti, ja Pave järjesteli itsensä sen jälkeen myötälaukkaan. Edessä oli vielä kuutosena ollut askeleen sarja, joka meni hyvin. Näin pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Este 2 ja 7. © Ella Karjalainen
Perusradan päättäneen sarjan jälkeen Pave oli hetken ristilaukassa, kunnes korjasi itsensä myötälaukkaan. Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli seiskalle kaarsin ykkösen ja nelosen välistä. Seiska ylittyi hyvin, samoin kuin kasi. Ysille käänsin lyhyemmän tien unohtaen suoristaa kunnolla. Pave kolautti puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Kymppi ja yksitoista menivätkin taas sujuvasti, ja näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella. Jeij!



Olin suoritukseen tyytyväinen, sillä se oli aika tasainen ja rauhallinen. En panikoinut, mutta pysyin tuntumalla ja ratsastin. Pavekin oli aika rento ja kuunteli mukavasti pyyntöni. Kymmenen ratsukon luokassa suorituksemme riitti toiseen sijaan, mikä yllätti kyllä. Eroa voittajaan oli vähän päälle kaksi sekuntia, kolmanneksi tulleeseen puolisen sekuntia. Pääsimme Paven kanssa palkintojenjakoon, ja taputtelin ratsun hyväksi. Kiva aloitus!

Este numero 3 ja 11. © Ella Karjalainen
80 sentin radalle lähdin myös luottavaisin mielin, kun aiempi rata oli sujunut mukavasti. Matkaan lähdimme taas vasemmassa laukassa radan ollessa sama kuin aiempi. Yleisöä kohti ollut ykkönen ylittyi nyt sujuvasti samoin kuin kakkoseste. Kolmosen ja nelosen suora linja meni myös ihan hyvin, vaikka olimme välissä vastalaukassa. Pave kuitenkin nappasi nelosella vasemman laukan takaisin. Nelosen jälkeen laukka pääsi ehkä vähän venymään, sillä viitoselle ponnistuspaikka tuli turhan lähelle. Pave kuitenkin hyppäsi esteen puhtaasti. Jäin kaiketi vähän jarruttelemaan tahattomasti, sillä nyt perusradan viimeisenä ollut askeleen sarja ei mennyt niin sujuvasti, vaan sain taas kannustaa Pavea äänellä niin a- kuin b-osalla. Pave ei onneksi hätkähtänyt tästä, vaan selvitti molemmat osat puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Yritin antaa sarjan jälkeen laukan sujua, mutta jotenkin varmaan jarruttelin vahingossa edelleen. Seiskallekin ponnistuspaikka ajautui juureen, ja Pave joutui kiipeämään esteen yli. Hienosti se kuitenkin selvitti sen. Yritin tämän jälkeen ratsastaa eteen ja ennen kaikkea antaa Paven laukata. Kasi ylittyikin taas sujuvammin, ja tohdin kääntää ysille vähän lyhyemmällä tiellä. Pave hyppäsi senkin sujuvasti ja puhtaasti. Kymppi ja yksitoista menivät samoin asiallisesti, ja näin pääsimme myös 80 sentin radalta puhtaasti maaliin. Jes, kisapäivän tavoitteet puhtaista radoista toteutuivat!



80 sentin radalla tuli pari kehnompaa ponnistuspaikkaa, mutta en onneksi hätääntynyt niistä suuremmin. Muistin tälläkin radalla pysyä tuntumalla, mutta olla hätyyttelemättä Pavea turhaan. Niinpä se saattoi pelastaa meidät noista parista paikasta ja pitää kaikki puomit ylhäällä. Pave tekikin oman osuutensa todella hienosti. Tässäkin luokassa oli kymmenen ratsukkoa. Meidät kutsuttiin jälleen palkintojenjakoon ja vieläpä ensimmäisenä. Eroa toiseksi tulleeseen oli noin 2,5 sekuntia. Niinpä pääsin taas taputtelemaan ja kehumaan Paven hyväksi, sillä se oli tänään todella mainio. Varsinainen tätikuljetin ja ruusukehai. Hyvä Pave!

Pave-ruusukehai. © Ella Karjalainen
Tulipa taas hyvää kokemusta. Luokat olivat mielestäni meille oikeat jo sen takia, että nämä olivat vasta toiset yhteiset vieraskisamme. Lisäksi treenien kehno sujuminen oli syönyt varmuuttani isommilla esteillä, joten en usko, että kisatilanne olisi ainakaan parantanut sitä. Nyt sain hyvät, asialliset radat Paven kanssa ja saatoin ratsastaa ilman isompia tutinoita. Tällainen tuli tarpeeseen. Tämä hyvä fiilis pitää kyllä säilöä talteen, jotta siihen voi palata myöhemmin. Pave on mukavan rehellinen hevonen, mutta ei sekään loputtomasti kuskin virheitä paikkaa. Kun taas kuski tekee osansa, on se todella mukava ratsu. Siinäpä siis kuskille treenattavaa.

Videoista kiitos Alekseille, kuvista kiitos Ellalle!

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Tutustelua tuoreimpaan tuntiratsuun

Lauantaista tuli sattumalta tuplahevostelupäivä, vaan eihän se mitään haitannut. Toisen tunnin menin tallin uusimmalla tuntiratsulla, 2005 syntyneellä Kajetanilla eli Nakella. Ruuna oli entuudestaan sen verran tuttu, että olin nähnyt sen muutamissa estekisoissa. 168-senttinen ratsu näytti maasta paljon isommalta, mutta satulasta käsin tuntui ihan sopivalta.

Lyöttäydyin mukaan tunnille kuudenneksi ratsastajaksi. Alun perin ajattelin pujahtelevani tuntilaisten seassa itsenäisesti, mutta lopulta päädyin tekemään samoja tehtäviä kuin muutkin. Nakkea oli kuvailtu rauhalliseksi menijäksi, ja se vastasikin kuvausta tällä tunnilla täysin. Kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Nakke puksutti tasaisesti ja kiireettömästi menemään. Laukassa se tarjosi vakionopeudensäätimellä varustettua menoa, sillä niin tasaisen tarkkaan se laukkasi samaa, rauhallista vauhtia. Tulin laukassa myös muutaman kerran kahden puomin suoran linjan, joka meni tasaisesti kuudella askeleella.

Seuraavaksi tulimme lävistäjillä olleita kavalettien suoria linjoja kahdeksikolla. Kavalettilinjoille piti laittaa neljä ja viisi askelta. Unohdin tosin tämän ensimmäisellä kierroksella ja nohittelin Naken tulemaan neljän askeleen linjan kolmella. Löytyihän sieltä sujuvampaakin laukkaa! Laukat piti pääosin muistaakseni korjata ravin kautta, vaan taisipa Nakke napata kerran tai pari hypyssä toivotun laukan.

Tunnin lopuksi tulimme vielä lyhyet radat. Ensimmäisellä kierroksella tulimme oikeassa laukassa ympyrän kaarella olleet puomit, joiden väliin meillä tuli neljä askelta. Siitä jatkoimme viiden askeleen suoralle linjalle, joka meni tasaisesti toivotulla askelmäärällä. Sitten ratsastimme vielä aiemmalta tehtävältä tutut kavalettilävistäjät, joiden välit menivät nyt hyvin ja toivotusti kolmella ja neljällä askeleella. Tulimme vielä radan uudelleen, mutta ilman alussa olleita puomeja. Nakke nakutti tehtävän tasaisen varmasti ja helposti ilman ongelmia. Kivaa!

Loppuravissa hain vielä vähän tarmokkaampaa menoa, ja Nakke olikin herännyt alkutuntiin verrattuna. Se liikkui vähän sujuvammin, mutta edelleen tasaisesti ja rauhassa. Tämän tunnin perusteella talliin on saapunut mukavan tasainen menijä, joka toivottavasti toimii samoin myös alkeis- ja jatkotunneilla. Itsekin tykkäsin tämän kerran perusteella Nakesta sen verran, että toivoin sen maanantain tunnille. Pitäähän siihen nyt tutustella kunnolla.

Kaikesta kerralla yli

Tämän viikon estetunti oli lauantaina, ja sen piti oma opettajamme. Onneksi pääsimme hyppäämään tälläkin viikolla, sillä sunnuntaina oli luvassa oman tallin ulkopuoliset kisat. Ratsunani oli Pave, joka oli jo edellisellä tunnilla hommissa. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Tällä kertaa naputtelen vain varsinaisen radan sujumisen. Ennen hyppyjä olimme tulleet puomeja niin ravissa kuin laukassa sekä kavaletteja suorilla linjoilla. Pave toimi ihan mukavasti enkä tietoisesti alkanut prässätä sitä ihmeemmin. Halusin tunnin sujuvan rauhallisesti ja mahdollisimman rennosti, jotta kisoihin voisi lähteä luottavaisin mielin. Tunnin estekorkeus pysyi maltillisena, korkeimmat varsinaisen radan esteet olivat noin 80-senttisiä.

Varsinaiselle radalle lähdimme oikeassa laukassa ja tulimme kaksi ympyrän kaarella ollutta puomia. Väli taisi mennä kolmella askeleella ihan asiallisesti. Siitä jatkoimme 20 metrin suoralle linjalle. Se tuli lyhyeltä sivulta käännettäessä nopeasti vastaan. Taisimme saada tultua juuri ja juuri kolme askelta suoraan. Kaarre söi laukkaa ja linjan ensimmäiselle esteelle tuli vähän jarruttava hyppy, mutta sain pyydettyä Pavea eteen, jolloin pääsimme toiselle esteelle viidellä askeleella. Radan toinen meille hankalampi kohta oli heti seuraavana. Kolmas este oli lävistäjällä ja tuli kulman jälkeen nopeasti, joten sillekin sai kääntää tarkasti. Laukka pääsi taas vähän hyytymään, mutta kannustamalla Pave venytti kolmos- ja nelosesteiden välin toivotusti kolmella askeleella. Sitten edessä oli enää toinen samanlainen lävistäjällä ollut suora linja, johon pistettiin nyt neljä askelta. Se sujui ihan hyvin. Radan jälkeen saimme uusia perään vielä radan alussa olleen suoran linjan, ja nyt pääsimme sen sujuvammin.

Tunti saatiin pulkkaan varsin hyvillä mielin, ja pääsimme Paven kanssa jokaisesta esteestä kerralla yli. Jes! Tarpeellista vaihtelua sille pujottelulle, jota olemme harrastaneet viime aikoina ihan liikaa. Nyt oma fiilis oli sopivan rento enkä sortunut häsläämään, jolloin Pavekin osasi ottaa paljon rennommin. Laukka oli riittävää tälle estekorkeudelle, mutta toki saan vielä opetella ratsastamaan sitä pontevammaksi. Tänään kuitenkin tehtävät ja rata sujuivat rauhallisemmassakin tempossa asiallisesti, joten kisoja edeltävä treeni jätti juuri oikeanlaisen varmuuden mielen päälle. Kyllä ne kisaradatkin sujuvat, kun otan itse tilanteen kaikessa rauhassa enkä panikoi ja lietso ratsuani samaan mielentilaan.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Kohtia K.N. Specialista

Perjantaina oli vuorossa Artsin koulutunti. Tälle tunnille asetin tavoitteekseni olla herneilemättä turhia. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin Kaisan kanssa. Tällä kerralla treenasimme K.N. Specialin kouluohjelmista tuttuja asioita: loivia kiemuroita sekä ravista tehtyjä laukannostoja.

Kaikissa askellajeissa tehdyn verryttelyn jälkeen tahkosimme ravissa loivia kiemuroita siten, että niiden alkuun, keskelle ja loppuun pyöräytimme voltit. Tulimme tehtävää myös tavallisesti ilman voltteja samoin kuin ratsastimme tehtävälle keskihalkaisijan kautta eli kouluohjelmaa mukaillen. Loivilla kiemuroilla sain asetusten ja taivutusten lisäksi huolehtia siitä, ettei Paven ravi sammunut. Tekemistä siis riitti useassa asiassa. Kaaret ja voltit vasemmalle olivat hankalampia. Pavea sai houkutella ja maanitella melkoisesti, että se antoi vähänkään siihen suuntaan periksi. Hetkittäin ja yleensä volteilla Pave asettui ja taipui tähänkin suuntaan, mutta en ehtinyt keksiä, mitä tein niinä kertoina eri tavalla. Veikkaan, että etuosan kääntäminen jäi vähän paitsioon, kun keskityin enemmän asetukseen. Kiemurat ja voltit oikealle olivat onneksi sujuvampia, vaikka niidenkin aikana sai tehdä töitä sekä huolehtia ravin säilymisestä. Saimme työstön päätteeksi tehtyä aika asiallisia loivia kiemuroita, joilla myös ravi säilyi. Ne kerrat tuntuivat mukavilta ja sujuvilta. Pave oli notkistunut tehtävän aikana, jolloin meno oli rennompaa, vaikka toki silloinkin sai muistaa ratsastaa.

Laukkaosuudessa teimme nostoja ravista jälleen kouluohjelmaa noudatellen. Vasen laukka nostettiin I:stä, oikea puolestaan C:stä. Ensin teimme vain vasemman laukan nostoja, joiden jälkeen siirryimme raviin takaisin. Sitten pysyimme laukassa ja lisäsimme kuvioon pääty-ympyrän sekä lävistäjän, jonka lopussa tuli tehdä mahdollisimman nopea siirtyminen käyntiin. Oikean laukan noston jälkeen emme tehneet pääty-ympyrää, vaan lähdimme suoraan lävistäjälle. Molempien laukkojen nostot vaativat saman asian: lyhyen ravin. Saimme taas kokeilujen jälkeen muutamat asiallisemmat nostot, vaikka niissä on toki vielä töitä tehtävänä. Minulla taas tehtävänä on istua nostoissa suorempana ja olla jämäkämpi, ettei Pave pääse nykäisemään minua etukenoon ja valumaan itse pitkäksi. Vasemman laukan ympyröillä sain taas hakea asetusta ja taivutusta paremmiksi, sillä Pave ei automaattisesti toiminut vieläkään siihen suuntaan. Laukkalävistäjät molempiin suuntiin menivät ihan kohtuullisesti. Siirtymiset niiden jälkeen olivat odotetusti kehnoja. En haaveillut siirtymisestä laukasta suoraan käyntiin, vaan ravin kautta mentiin. Muutenkin ravi oli hieman kiireistä laukan jälkeen ja sen tasoittamiseen meni aina pieni tovi.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas enkä vaatinut enempää. Olipa mukava tunti enkä edes herneillyt, vaan osasin keskittyä ja olla keräämättä turhia suorituspaineita. Tällä asenteella oli taas hyvä harjoitella asioita, jotka ovat ensi kuun koulukisoja silmällä pitäen oikein hyödyksi.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Rauhallinen arkimaasto

Maasto ei sopinut tulevan viikonlopun ohjelmaan, joten lähdimme sinne Kaisan kanssa jo näin tiistaina. Minun ratsuni oli Pave, Kaisan Vake. Me Paven kanssa otimme vetovastuun. Alkumatkasta erehdyin harrastamaan niin keskittyneesti lintubongausta (jonkinlainen kyyhkyspariskunta), että Pave päätti kokeilla pyörähtää kotia kohti. Horjahdin ja hukkasin jalustimen, mutta Pave ei onneksi singonnut minnekään. Mitä lie Pave näki, mutta urhea Vake sai johdattaa meidät tämän välikohtauksen jälkeen jännäksi muuttuneen kohdan ohi.

Kävimme taas tutun lenkin: Hangaksentietä pitkin metsälenkille, sieltä takaisin, metsäreitin läpi Kotakankaantielle ja siitä suoraan tallille. Tällä lenkillä otimme vain yhden laukkapätkän Hangaksentiellä. Siihen tuli pari katkoa, kun vastaan tuli auto sekä lenkkeilijä koiran kanssa. Molemmat niistä ohitimme käynnissä. Laukka oli tänään sangen hidasta, mutta en raaskinut alkaa patistella Pavea isommin. Eikä mitään hikilenkki ollut tavoitteenakaan. Viikonloppuna on kisat ja sitä ennen vielä parit treenit, joten kevyempi lenkki oli ihan paikallaan.

Loppulenkki sujui mukavasti. Saimme lisää siedätystä autoihin, metsässä leikkiviin lapsiin, lenkkeilijöihin koirien kanssa sekä discotaloon. Varsin monipuolista. Pave käyttäytyi siivosti ja pahimmissa kohdissa tyytyi vain vavahtamaan hiukan. Saimme tällä kertaa myös ravattua tallia kohti rennommin, mihin olin oikein tyytyväinen. Matkaa lenkille tuli karkeasti mitattuna vajaat yhdeksän kilometriä, ja rauhallisesti edettynä siihen meni 1,5 tuntia. Tällaiset leppoisammat maastot ovat myös hyvää vaihtelua. Tällä reissulla unohti mukavasti arkiset asiat, kun vielä viiden jälkeen sai nauttia auringonpaisteesta ja linnunlaulusta.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Käynnissä on aikaa vaikuttaa

Maanantain koulutunnille arvelin taas saavani jonkun muun kuin Paven. Niin kävikin, ja tunti meni Akun kyydissä. Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että tallin suomenhevoset ovat niitä, joista en koulupuolella ole oikein kärryillä. Vaan treenaamalla kai siihenkin asiaan voi vaikuttaa. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja tällä kertaa olimme minulle uuden tuuraavaan opettajan opissa. Tunnilla treenasimme puomivoltteja sekä avotaivutuksia.

Ravissa tehdyn alkuverryttelyn jälkeen aloimme tulla keskihalkaisijaa kääntyen siltä vuorotellen molempiin suuntiin. Vasemmalle käännyttäessä oli heti kulmassa voltti, jolla oli kolme pehmeää puomia. Oikealle käännyttäessä samanlainen puomivoltti oli vasta pitkän sivun päättävässä kulmassa. Tehtävää tahkosimme ravissa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös välimatkojen säilyttämiseksi siirtymisiä käyntiin. Voltti vasemmalle oli oikealle tehtyä volttia hankalampi. Ilmeisesti se oli hieman tiukemmalla tiellä, mutta pääsimmepä Akun kanssa treenaamaan kääntymistä kunnolla. Aluksi en meinannut saada tietä kuntoon, kun yritin aina ottaa liikaa tilaa. Lopulta tajusin, että voltille oli yksinkertaisesti käännettävä tiukasti ja ajoissa. Sen jälkeen osuimmekin puomeille paremmin. Aku tosin ei kauheasti pehmeitä puomeja kunnioittanut, vaan talloi huoletta niiden päälle, jos askel ei sopinut kunnolla. Voltti oikealle sujui helpommin, kun tilaa oli enemmän käytettävissä. Aku paljasti volteilla hyvin sen, jos lakkasin ohjaamasta. Silloin se lähti heti valumaan väärään suuntaan. Tämä oli kuitenkin helppo korjata, kunhan vain ratsasti eikä matkustanut.

Tunnin toisena tehtävänä teimme kulmaan voltin ja jatkoimme siitä pitkän sivun avotaivutuksessa. Tulimme tehtävää niin käynnissä kuin ravissa. Pitkän sivun lopussa sai puolestaan valmistella laukannoston ja hurauttaa laukassa toinen pitkä sivu sen keskelle ympyrän pyöräyttäen. Avotaivutuksissa vasemmalle Aku tuppasi nakkaamaan takaosansa ulommas, avotaivutuksissa oikealle se taas käänsi kaulansa mutkalle, mutta pysyi muuten suorana. Käynnissä oli mukavasti aikaa korjailla näitä asioita kuntoon ja miettiä omia apuja. Niinpä saimmekin muutamat asiallisemmat avotaivutukset, kun ehdin pitkän sivun aikana järjestellä Akun oikein. Avotaivutukset ravissa eivät menneet ihan niin helposti, mutta vasemmalle ne sujuivat piirun verran paremmin. Akua sai ravissa myös pyytää odottamaan, sillä se alkoi vähän seurata kavereiden menoa ja kipittää.

Aku nosti käynnistä muutamia kertoja laukan todella hyvin. Se ponnisti laukkaan kevyellä pyynnöllä hyvin helposti. En muistanutkaan, kuinka näppärä se nostoissa on. Niitä oli kiva fiilistellä. Aku myös ohjautui ja laukkasi aika hyvin, jolloin pitkältä sivulta pyöräytetty ympyrä meni hyvin. Ravista laukan nostaminen ei sujunut ihan niin hyvin, kun Aku yritti siinä vaiheessa jo kipittää. Huolellisemmalla valmistelulla ja hevosen nappaamisella kuulolle sain tehtyä kuitenkin kohtuullisia nostoja. Lopputuntia kohti Aku alkoi ehkä vähän väsyä tai sen keskittyminen karkaili, mikä heijastui vähän laukan sujuvuuteen.

Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Aku kipitti tovin, mutta ympyröiden avulla sen sai kuuntelemaan paremmin. Tunnin parhaimmat hetket olivat ehdottomasti käynnistä tehdyt laukannostot. Avotaivutukset käynnissä olivat myös kivoja, kun niissä oli aikaa vaikuttaa rauhassa. Aku antoikin niiden aikana vähän periksi edestä, joten jotain tuli tehtyä oikein. Akun on sanottu pyöristyvän helposti, mikä ei tosin minun kohdallani toistaiseksi ole pitänyt paikkaansa. Tänään kuitenkin tuli pari lyhyttä, pyöreähköä hetkeä, joten ehkä ne Akun säätönappulat senkin osalta vielä löytyvät. Aku oli kuitenkin oma, reipas itsensä ja toteutti kuskin pyynnöt aina, kun sai niistä selvää.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kyllä se taas tästä

Sunnuntaina oli taas maastolenkin vuoro. Matkaan lähdimme kolmen ratsukon voimin, ja me Paven kanssa nappasimme vetovastuun suurimmaksi osaksi lenkkiä. Kävimme melkein saman reitin kuin viime kerralla, joskin lisänä oli kesäreiteiltä tuttu metsälenkki, kun taas Kotakankaantien päässä olleen metsälenkin jätimme käymättä.

Pave käyttäytyi tällä reissulla ihanan asiallisesti. Kiinnitin itse huomiota siihen, etten jäänyt varmistelemaan ja roikkumaan ohjiin, vaan pyrin olemaan käsillä mahdollisimman rento ja vaikuttamaan ohjilla vain tarvittaessa. Otimme ensimmäisen mukavan pitkän laukan Hangaksentielle. Pave vähän tollotteli ojia sun muita, mutta tyytyi joko ottamaan hyvin pienen sivuaskeleen tai hidastamaan. Ei siis paha. Päinvastoin, Pavea sai välillä muistutella etenemään ympäristön skannaamisen sijaan.

Laukkapätkän jälkeen kävimme kävelemässä metsälenkin, jossa Aku sai johdattaa meidät alun puupinojen ohi kaiken varalta. Sen jälkeen me Paven kanssa jatkoimme taas kärjessä. Päästyämme takaisin tielle ravasimme hyvän matkaa, kunnes siirryimme käyntiin ja pujahdimme toiselle metsäreitille, joka vei meidät Kotakankaantielle. Hangaksentiellä pääsimme myös treenaamaan autojen kohtaamisia, sillä niitä tuli muutamat niin edestä kuin takaa. Me molemmat Paven kanssa osasimme ottaa kohtaamiset ihanan lunkisti. Hyvä me! Kotakankaantielle päästyämme otimme vielä toisen, tällä kertaa lyhyen laukkapätkän edelleen tallilta poispäin. Sekin sujui ihan hyvin. Kotimatkalla Aku pääsi taas varmuuden vuoksi keulille, kun ohitimme raivaustöissä olleet miehet. Pave seurasi Akun esimerkkiä ja ohitti mekastavan kaksikon oikein fiksusti.

Tällä tieosuudella sattui vielä yksi auto tulemaan takaa. Sen ohituksen ajaksi menimme suosiolla sivutielle odottamaan, sillä tien kapeus ahdisti minua sen verran. Tallille pääsimme palaamaan oikein hyvillä mielin. Kyllä se taas tästä. Onneksi yksikin mukavasti mennyt ratsastus pystyy pyyhkimään parin kehnomman kerran fiilikset mielestä.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kouluvääntöä herneet nenässä

Olin odottanut perjantain Artsin koulutuntia tavallistakin enemmän. Tiistaisen, pitkälti päin mäntyjä menneen, estetunnin jälkeen olin lohduttanut itseäni sillä, että koulupuolella meillä Paven kanssa pitäisi sujua paremmin. En tiedä, meninkö sitten kurkottamaan sinne kuuseen vai olivatko kuu ja tähdet nyt vain epäsuotuisassa asennossa, mutta emme kyllä tälläkään tunnilla loistaneet. Tunnilla treenasimme myötä- ja vasta-asetuksia sekä siirtymisiä.

Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa, joskin laukassa aika lyhyesti. Pave oli alusta alkaen tavallista etupainoisempi ja painoi jonkin verran ohjille. Yritin olla hätääntymättä tästä ja keskittyä ratsastamaan hevosta hommiin pohkeilla. Asetukset ja taivutukset eivät tuntuneet menevän juurikaan läpi, ja laukka ei pyörinyt nimeksikään. Tässä vaiheessa tein sen virheen, että aloin väkertää ohjilla aivan liikaa ja unohdin ne pohkeet liki kokonaan. Hölmöyteni sai Paven tietysti entistä enemmän painamaan ohjille. Siitäpä se noidankehä sitten lähtikin.

Tunnin pääkuvio oli tulla ravissa pituushalkaisijalle, joka oli sijoitettu muutaman metrin irti urasta. Pituushalkaisijan aikana teimme vasta-asetuksen, suoristimme ja valmistelimme myötäasetuksen kulman ratsastamista varten. Lisäsimme tälle tehtävälle vasta-asetuksessa tehdyn siirtymisen ravista käyntiin samoin kuin ravista tehdyn vastalaukan nostamisen.

Asetukset vasemmalle olivat tänään hyvin tihkaita. Emme päässeet vasemmassa kierroksessa kuviolle kovin järkevästi saati saaneet oikeassa kierroksessa sitä vasta-asetusta aluksi oikein mitenkään. Molemmissa suunnissa sain myös huolehtia siitä, että Pave pysyi asetuksesta huolimatta suoralla linjalla eikä pyrkinyt valumaan asetuksen perässä pois suoralta linjalta. Asetukset oikealle paranivat onneksi toistojen myötä, ja saimme tehtyä muutamia varsin asiallisia asetuksia siihen suuntaan.

Siirtymiset ravista käyntiin samoin kuin ravista kierrokseen nähden vastalaukkaan olivat myös todella hankalia. Niiden aikana piti säilyttää vasta-asetus, mutta meillä pakka levisi niin pahasti, että asetus oli usein vain enää hatarasti mukana. Siirtymisissä ravista käyntiin Pave vastusteli melkoisesti, ja pituushalkaisijasta valtaosa kuluikin kinastellessa. En harmillisesti saanut muutettua omaa ratsastustani niin, että Pave olisi ymmärtänyt pyyntöni. Pari kertaa saimme aavistuksen asiallisemman siirtymisen alaspäin, mutta helppoa se ei ollut. Sen jälkeen kuitenkin suoristaminen ja paluu myötäasetukseen olivat onneksi sujuvampia.

Laukannosto vasta-asetuksessa oli odotetusti myös hankalaa. Pave alkoi nopeasti ennakoida tehtävällä, kun olimme tulleet sen kerran. Niinpä se tuppasi kipittämään, jolloin minkään sortin asetus ei meinannut mennä läpi. Jos olin jo ennen tätä tehtävää napsinut yksittäisiä herneitä nenääni, nyt imuroin niitä peltokaupalla. Huumorintajuni ei ollut sattunut tänään matkaan, mikä pilasi viimeisetkin mahdollisuudet tältä tunnilta. Jos minua ei naurata, alan ratsastaa liian tiukasti ja unohdan vuorovaikutuksen hevosen kanssa. Tällainen tyyli ei tietenkään rauhoita hevosta, vaan ruokkii sen häseltämistä tuplasti. Parin suorituksen ajaksi sain puhallettua enimmät herneet nenästäni, jolloin saimme Paven kanssa kohtalaiset nostot. Siirtymiset laukasta raviin piti tehdä ajoissa pituushalkaisijan aikana, mikä tuotti meille ongelmia jo siksi, että pääsimme nostamaan laukan kaiken säädön jälkeen yleensä aika myöhään. Siirtymiset alaspäin olivat myös aika kamalia, mutta se nyt ei yllättänyt. Olin kuitenkin iloinen parista kovasti sinnepäin menneestä nostosta, joissa Pave ymmärsi pyyntöni helposti.

Teimme vielä laukannostoja ravista lävistäjillä. Idea oli sama kuin edellistehtävällä eli lävistäjälläkin pelattiin asetuksilla. Laukan sai nostaa vasta sitten, kun hevonen oli hyväksynyt uuden suunnan asetuksen. Lävistäjän jälkeen olleelle lyhyelle sivulle pyöräytimme voltin ja raviin siirryimme pitkän sivun alkupuolella. Meillä Paven kanssa nostot eivät parantuneet tällä tehtävällä, itse asiassa vasemman laukan nostaminen tuotti kunnolla ongelmia. Oikea laukka nousi vähän paremmin. Pave oppi tehtävän taas nopeasti, mutta huonolla tavalla. Se alkoi kiirehtiä eikä jäänyt odottamaan pyyntöjäni. Niinpä lävistäjillä meni aina hyvä tovi siinä, että yritin napata Paven huomion ja saada sen odottamaan sitä kautta. Voltit oikealle olivat kohtuullisia, mutta volteilla vasemmalle Pave pääsi kaatumaan sisälle. Sisäpohkeeni ei vain ottanut tänään(kään) toimiakseen. Muutenkin vasen laukka oli hankalampaa. Ainakin kuskille.

Loppuravissa en tehnyt kummempia. Tai ehkä yritin puhallella niitä lukuisia herneitä pois nenästäni. Olipa taas tunti. Minut pitäisi kyllä napata hetkeksi vaihtopenkille jäähylle, kun alan herneillä liikaa. Silloin mistään ei luonnollisesti tule mitään, ja olen valtavan huono keskeyttämään tunnekuohua, kun se alkaa päästä valloilleen. Tänään ärsytti se, miten vaikealta jokainen asia tuntui. Odotin kaiketi, että Pave korjaantuisi itsestään ja liitelisi tunnin ihan omin voimin. Sitten kehtasin närkästyä, kun näin ei tapahtunutkaan, hah! Kyllä minun tähän mennessä olisi pitänyt jo oppia, että aina ei onnistu ja ole helppoa, ja joskus samanlaisia tunteja tulee useampi putkeen. Mutta ei se maailma tähän asti ainakaan ole siihen loppunut. Tänään en kuitenkaan muistanut tätä asiaa, vaan vedin tunnin känkkäränkkänä läpi. Ei hyvä, mutta ehkä (paino tällä sanalla) seuraavalla tai sitä seuraavalla kehnommalla kerralla muistan ottaa vähän rennommin.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Ratsasta hevosen puolesta

Tiistain Pian estetunnille lähdin itseäni tsempaten. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme. Viime aikoina estetreenit Paven kanssa ovat menneet kehnosti, minkä takia saan taas työskennellä henkisen kanttini kanssa. Tämä laji helpottuisi kummasti, jos ratsastajan mielialoilla ja tunteilla ei olisi mitään väliä. Sitä varten varmaan ovat ne robottihevoset. Tosin todistetusti olen saanut moisenkin hypähtelemään ihan miten sattuu sekä jumittamaan kouluaitaan kiinni. Että se siitäkin.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi sekä työskentelin kiemuroilla Pavea asetellen ja taivutellen. Olin laittanut kannukset jalkaan testatakseni, saisinko pohkeet siten esteilläkin paremmin läpi. Pave reagoikin pohkeisiin nyt paremmin, kun tarvittaessa saatoin käyttää kannusta apuna. Kiemuroilla sain asettamisen ja taivuttamisen lisäksi muistaa pitää ravin pontevana enkä antaa Paven hyytyä. Tulimme verryttelyssä vielä ympyrällä muutamaa puomia ravissa. Pave eteni ihan hyvin, ja saimme ympyrän tien kuntoon. Pieniä hyytymisiä tuli puomeille, mutta ne katosivat, kun pidin Paven muualla ympyrällä hereillä pidentämällä ja lyhentämällä askelta.

Ensimmäiset hypyt otimme askeleen välillä olleille kavaletille ja esteelle. Oikeassa kierroksessa tulimme kavaletin ja pystyn, vasemmassa kavaletin ja okserin. Sain Paven etenemään kohtuullisesti, jolloin sitä ei tarvinnut hoputtaa viime metreille asti, vaan sai vähän jopa pidättää ja odottaa. Hypyt menivätkin ihan mukavasti, ja näin ponnistuspaikat. Pientä viilausta tiessä oli, sillä tahdoin ratsastaa lähestymisen kaarevan tien sijasta vähän kulmikkaana, mutta tämäkin korjautui. Tämän jälkeen hyppäsimme äskeiset pystyn ja okserin suoralla, viiden askeleen linjalla. Tällä tehtävällä alkoikin alamäki. Pave jostain syystä alkoi sännätä ensimmäisenä olleelle pystylle, jolloin tulimme okserillekin miten sattuu. Jos siis tulimme. Pave pääsi taas vilahtelemaan esteistä ohi, kun ohjaus petti pahemman kerran. Saimme ottaa linjalle melkoisesti toistoja ennen kuin pääsimme molemmat esteet kerralla yli. Pysty alkoi jo ylittyä järkevämmin, mutta sen jälkeen Pave pääsi taas säntäämään. Tämän tehtävän aikana nappasin kannukset pois, sillä en halunnut lietsoa ratsuun enempää höyryä levottomalla pohkeellani eriskummallisissa hypyissä. Kovin tasaiseksi meno ei lopulta muuttunut, kun en saanut Pavea täysin kuulolle. Saimme kuitenkin sellaisen suorituksen, josta saatoimme jättää tämän tehtävän rauhaan.

Sitten siirryimmekin päivän radan pariin. Sille lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme vesimatolla varustetun pystyn. Seuraavaksi tulimme aiemmalta tehtävältä tutulle suoralle linjalle, joka tultiin nyt toisesta suunnasta eli ensin okseri, sitten pysty. Siitä matka jatkui lävistäjällä olleelle askeleen sarjalle ja siitä toisen lävistäjän kahden esteen suoralle linjalle, johon meni neljä askelta. Rata oli yhtä huteraa menoa kuin aiemmalla tehtävällä. Ykkösestä kolmoseen pääsimme jotenkuten, mutta sarja ja toinen suora linja tuottivat ongelmia. Pave meni taas esteistä ohi ja kun pääsimme niistä yli, oli se melkoista rämpimistä. Olimme jo ennen rataa saaneet ottaa melkoisesti toistoja samoin kuin nyt radalla. Paven puhti alkoi loppua, jolloin opettaja neuvoi minua ratsastamaan sen puolesta. Minun tehtäväni oli siis tehdä kaikki niin hyvin, että Pavelle jäisi enää vain hyppääminen. Tunnin viimeisenä tehtävänä muutimme rataa siten, että hyppäsimme ykkösen toisesta suunnasta ja tulimme sitten sarjan sekä neljän askeleen suoran linjan tavallisesti. Muistini ei enää riitä erittelemään, mistä esteistä nyt menimme ohi vai pääsimmekö ne puolivahingossa kerralla. Sen sentään muistan, ettei Pave vieläkään miten varmalta tuntunut, vaikka saimmekin lopulta loikittua jokaisen esteen yli. Sain lopulta puristettua päivän viimeiset tahdonrippeeni ja käytettyä ne esteiden ylittämiseen. Helppoa ja sujuvaa? No ei, mutta sentään hyppäämistä, ei pujottelua.

Olipa taas tunti. Ohimenoja, pudotuksia ja pahemman kerran epävarmuutta. Bongasin sopivasti Ulutusta-blogista naulan kantaan osuvan toteamuksen arabiruuna Hapiksen kertomana: ”Ihmiset on siitä tosi kummallisia, että ne ei monesti tajua, mitä ne oikeasti haluaa tai pyytää. Sitten, kun yritän kohteliaasti kertoa, että et sinä sitä halua, vaan tätä, niin sitten ollaan harmissaan. Yritä siinä sitten! Valitettavan totta on, että me hevoset tiedämme yleensä ihmistä itseään paremmin, mitä heille kuuluu ja miltä heistä tuntuu.” Niinpä niin. Tänäänkin monta kertaa minua jännitti niin, että toivoin koko tunnin olevan äkkiä ohi. Lähesty siinä sitten estettä ja odota hevosen hyppäävän, kun oma kehonkieli sanoo sille koko ajan, että en minä tätä tahdo. Usko onnistumiseen, siinäpä taas iso asia minulle muistettavaksi ja treenattavaksi.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kipitystä ja pieniä kivoja hetkiä

Maanantain koulutunnille arvasin valitettavan oikein saavani jonkun muun kuin Paven. Sen sijaan sain ratsukseni Hiliman. Viimeksi olen mennyt sillä kunnolla marraskuussa. Siinä välissä on ollut pari maastoa sekä lyhyt humputtelu. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja treeniaiheet olivat pohkeenväistöt, avotaivutukset sekä hevosen suoruus.

Alkuravissa haimme hyvää asentoa seisomalla pitkät sivut jalustimilla. Kun siinä löytyi vakaa asento, piti se siirtää kevennykseen. Jalustimien varassa löytyi nopeasti hyvä asento, mutta opettaja varoitti painamasta kantapäitä liian alas. Ne tosin painuivat ihan itsestään, kun menin reiän tai pari lyhyemmillä jalustimilla. Kevennykseen tuosta asennosta vein ajatuksen ylävartalon säilyttämisestä jalkojen tarjoaman tuen päällä. Viime aikoina ylävartaloni tuki on ollut puutteellista, ja alaselkä on päässyt painumaan notkolle. Jalustimilla seistessä huomasin alaselän notkon pahenevan, jos tasapainotin itseäni kippaamalla ylävartalon eteen enkä hakenut ylävartalolle tukea jaloista.

Verryttelyn jälkeen lähdimme tahkoamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia niin käynnissä kuin ravissa. Kuviona oli pitkän sivun alusta väistättää noin pari metriä hevosta keskemmäs. Siitä suoristettiin ja valmisteltiin avotaivutus. Kun sen sai kohdilleen, sai hevosen päästää kääntymään. Toisen pitkän sivun sai mennä vapaasti. Käynnissä Hilima toimi aika mukavasti. Pohkeenväistöt lähtivät helposti, kun muistin pitää Hiliman etuosan hyppysissäni. Avotaivutukset olivat ensin sangen loivia, mutta toistoilla ne paranivat molempiin suuntiin.

Ravissa sain käyttää paljon aikaa siihen, että Hilima malttoi edes vähän. Ympärillä ravaavat kaverit saivat Hiliman hätäiseksi, jolloin tehtäväkään ei tietysti onnistunut. Väistöt tuppasivat menemään joka kerta huolimattomasti Hiliman yrittäessä kipittää. En vain saanut siihen otetta. Hilima kuitenkin tajusi, että yritin kertoa sille jotain, sillä avotaivutuksissa se kuunteli paremmin. Aluksi en ehtinyt saada kaikkia palasia avotaivutuksessa kohdilleen, mutta onneksi tehtävää tultiin molemmissa kierroksissa sen verran pitkään, että ehdin työstää niitä. Niinpä saimme lopulta molempiin suuntiin liikkeitä, jotka tunnisti avotaivutuksiksi. Uurastus tuotti tulosta, onneksi. Hilima tuntui kyllä tajuavan, mitä siltä pyysin, mutta etenkin aluksi tuppasi silti ehdottelemaan kipittämistä vastaukseksi. En siis ollut saanut sitä odottamaan, vaan sillä oli vielä ajatus häseltämisestä mielessä.

Laukassa kuviona oli tehdä toisella pitkällä sivulla sama väistätys vähän keskemmäs. Siitä jatkettiin mahdollisimman suoraan ja avotaivutusta ajattelemalla valmisteltiin käännös. Toinen pitkä sivu mentiin kokonaan vähän keskempänä, jotta hevoset eivät alkaisi nojata seinään. Ideana oli saada suoristettua hevosia, jotta etuosa saataisiin moottorin eli takaosan eteen. Tässä kohdassa Hilimalla meni kuppi nurin, ja se häsläsi paikoin aivan älyttömästi. Se yritti karata käynnistä raville tai ravista laukalla ilman, että lotkautti korvaansa minun pyynnöilleni. Eihän se minua ehtinyt kuunnella, kun kaikki muut laukkasivat menemään. Hilima-parka ei voinut tajuta, miksi en antanut sen viipottaa menemään. Syy oli tietysti se, että kun Hilima viipotti, ei sitä voinut ohjata saati saada mitään pyyntöjä läpi. Oikeassa kierroksessa Hilima alkoi kaatua toden teolla sisälle. Viurahtelimme sellaisilla miniympyröillä, ettei tosikaan. Oikeassa kierroksessa lopulta jäin odottamaan rauhallisempaa hetkeä, kun muut alkoivat lopetella omaa suoritustaan. Senkään jälkeen emme kovin hienoja suorituksia tehneet, kun Hilima viipotti menemään, mutta parilla ympyrällä sain sen paremmin kuulolle ja tasoittumaan. Vasemmassa kierroksessa Hilima oli helpompi hallita. Siinä sain vähän rauhallisempaa laukkaa sekä suoristettua Hiliman aika hyvin tehtävällä. Tämä suunta oli onneksi niin paljon parempi, etten jäänyt murehtimaan oikeaa kierrosta niin paljon.

Loppuravissa hain Hilimaa vielä malttamaan ja ravaamaan rennosti. Kulmat ratsastimme vielä niissä vähän pohkeenväistöä ajatellen. Hilima otti väistättävät avut nyt hyvin vastaan, jolloin kulmat sujuivat hyvin, ja Hilima pehmeni niiden aikana. Annoin sen vielä venyttää ohjan perässä, mikä sai sen vähän kipittämään, mutta ei enää pahiten. Jos Hilima pysyisi tasaisen reippaana koko tunnin, sillä voisi olla kiva mennä koulua. Mutta jotenkin se minun kanssani ainakin innostuu jossain kohdassa niin, ettei hommista meinaa sen jälkeen tulla mitään. No, ainakaan sitä ei tarvitse patistella eteenpäin. Hiliman kanssa saa myös treenata oman maltin säilyttämistä, kun ratsu yrittää häslätä. Tarpeellinen harjoitus minulle, sillä tuppaan joskus olemaan samanlainen hätähousu kuin Hilima.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Pomppufiilis

Sunnuntaina lähdimme Noran ja Kaisan kanssa maastoon. Ratsunani oli tietysti Pave, jonka kanssa maastoilusta ehti tulla 2,5 viikon tauko. No, onneksi pääsimme nyt taas sinne. Tämän päivän reittimme sisälsi pienen edestakaisen matkan Hangaksentiellä ennen kuin palasimme metsälenkin kautta tutulle Kotakankaan reitille.

Nora ja Hemppa olivat alkumatkasta kärjessä, Kaisa ja Vake pitivät perää. Ensimmäisessä maltillisessa laukkapätkässä Pave yritti kertoa minulle hienovaraisilla vihjeillä, että himmailimme ihan turhia. Herrasmiehenä se kertoi tämän asian minulle tekemällä kummallisia pomppuja takaosallaan. Pukkeja ne eivät ihan olleet, mutta joitain ihmeellisiä hypähtelyitä kuitenkin. Päätimme pistää Paven sitten keulille. Johan muuttui ääni ruunan kellossa. Nyt kaikki neljä kaviota pysyi kiltisti laukan edellyttämässä järjestyksessä, ja matka taittui paljon asiallisemmin. Nyt tosin Nora ja Hemppa saivat jarrutella, kun niillä olisi ollut enemmän menohaluja kuin Pavella vetohevosena. Laukkasimme kuitenkin ihan sujuvasti menemään, vaikka Pavea sai välillä vähän muistuttaa säilyttämään etenemisen.

Näiden laukkojen jälkeen käännyimme tiellä takaisin ja palasimme metsälenkin alkuun ravaten ja kävellen. Takaamme tulossa ollut mopoilija tajusi jäädä odottamaan kauemmas, että pääsimme metsäpolun turvaan. Polun talsimme tyytyväisesti käynnissä. Kun pääsimme Kotakankaantielle, otimme taas laukkaa tallilta poispäin. Alku lähti hyvin, mutta sitten Paven pääjukeboksi sattui valitsemaan soittolistalta Pomppufiilis-kappaleen, ja Paven piti tietysti päästä toteuttamaan laulun sanomaa: "Minulla on pomppufiilis. Hei, ota minut kiinni tai pompahdan pilviin asti." En ole koskaan liiemmin tuosta kappaleesta piitannut enkä nyhverönä ratsastajana kauheasti arvostanut Paven tanssikuviota, joka rajoittui yhteen ilmavaan liikkeeseen. Pukkisarjan aikana juttelin Paven kanssa rakentavasti ärräpäitä surautellen, kunnes lopulta muistin osaavani myös muita suomen kielen sanoja. Pyysin Noraa hidastamaan, jotta sain pomppufiiliksen mukaan tempautuneen ratsuni kuulolle. Pave tosin paheksui jarrutteluitani ja yritti hurmata minut uudella tanssiliikkeellä: siinä takaosa pysyi kiltisti alhaalla, kun etuosan vuoro oli nousta maasta irti muutaman hassun sentin verran. Minulla tuota tanssitaitoa ei ole, joten kovin tylsämielisenä ihmisenä en arvostanut tätäkään taidonnäytettä, vaan urputin ratsulle ja keräilin sitä parhaani mukaan hallintaan. Siitä otimme vielä kontrollin ja yleisen järjestyksen palauttamiseksi toisen laukkapätkän, jota me Paven kanssa taas johdimme. Ja kas kummaa, Paven kaviot muistivat jälleen oikeat laukka-askelkuviot eivätkä intoutuneet tepastelemaan mitään ylimääräistä. Päinvastoin, Pavea sai taas vähän muistutella, että vetohevosenakin voi laukata edes kohtuullisesti.

Paremmin hallitun laukan jälkeen kävelimme tien päässä olleen lyhyemmän metsälenkin. Tallille palasimme ravissa, me Paven kanssa kärjessä ihan sen takia, että me molemmat saisimme treenata sitä. Pave oli vaihtanut pääjukeboksinsa kappaleen suoraan lähetykseen Vermon raviradalta ja kauhoi menemään sangen reipasta ravia. Siinäpä matka taittuikin sukkelasti Paven kanssa neuvotellessa vauhdista. Ei se nyt mitenkään kaahannut, mutta viipotti kuitenkin vähän turhan aktiivisesti. Välillä se malttoi tasoittua, kun sain pidätteet läpi, mutta ihan yhtä nopeasti se oli taas mielessään kaartanut maalisuoralle ja oli päihittämässä ainoana ratsuna isoa ravihevosten lössiä. Hohhei. Kun ravi oli suunnilleen järjestyksessä ja talli lähellä, toppuuttelin Paven käyntiin. Ja simsalabim, Pave tallusteli asiallisesti menemään. Ehkä pääjukeboksista oli loppunut paristot.

Olipas se jännä maasto. Mutta mikä parhainta: polveni eivät jääneet tutisemaan niiden pomppufiilishetkien jälkeen! Yleensä pienenkin pompun jälkeen olen valmis jalkautumaan satulasta mieluummin kuin pysymään selässä. Vaan ei nyt! Toki vähän jännitti etenkin niiden varsinaisten pukkien aikana, mutta jotenkin sain napattua hermoni riekaleista kiinni ja teipattua ne takaisin paikoilleen. Jee! Pieni asia ihmiskunnalle, valtavan suuri tällaiselle nyhverölle. Niinpä taputtelin itseäni mielessäni olkapäälle samalla, kun taputtelin sangen tyytyväiseltä näyttänyttä Pavea. Sillä taisi olla kivaa, vaikka kuski rajoittikin hauskanpitoa. Tulipahan taas opittua se, että vaikka maailma ei kaadu siihen, jos maasto jää joskus välistä, on sillä tärkeä paikka hevosten viikko-ohjelmassa.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Toinen ja kolmas koulukisastartti

© Pauliina Rautio
Aprillipäivän kunniaksi narrasin itseni ja Paven Tallinmäen 1-tason koulukisoihin. Luokkinamme olivat helppo C:1 2000 ja K.N. Special 2009. Niistä tuli samalla toinen ja kolmas yhteinen koulukisastarttimme Paven kanssa. Kisat olivat keränneet ajankohdasta eli perjantaista huolimatta mukavasti osallistujia. JKH-tiimimme oli myös kisoissa täydellisesti edustettuna, kun Nora oli kisaamassa Hempalla ja Kaisa Kingillä ja Vakella.

Verryttely oli ulkokentällä, joka oli sulanut, mutta harmillisesti paikoin hyvin mutainen ja upottava. Vierastin itse pohjaa enkä verrytellytkään kentällä kuin käynnissä ja jonkin verran ravissa. Päätin luottaa siihen, että ehdin ennen omaa suoritustani laukata maneesissa sen verran kuin tarvitsee. Molempien luokkien ulkokentän verryttelyissä en tehnyt ihmeempää. Haeskelin hieman asetuksia ja taivutuksia ja tarkistin, että Pave rentoutuu niin käynnissä kuin ravissa. Tein muutamia peruutuksia sekä pysähdyksiä, jotka sujuivat niin kuin treeneissä: vähän hitaasti ja jännittyen. En kuitenkaan alkanut stressata niistä, vaan muistuttelin itselleni niiden olevan vain ohjelman osia. Maneesissa puolestaan menin tuomaripäädyn ohi molemmissa kierroksissa sekä testasin, että laukat nousevat molempiin suuntiin niin kuin ne tekivätkin. Pave oli maneesissa pääosin oma itsensä, mikä puolestaan rauhoitti minua. Maneesissa verryttelyaika oli lyhyt, mutta maltoin silti käyttää kaiken ajan enkä hätäillyt ohjelmien aloittamisessa.

Ensimmäisenä ohjelmana oli helppo C:1. Tulimme alkutervehdykseen vasemmasta kierroksesta. Pave vähän jännittyi käännöksessä keskihalkaisijalle, mutta tasoittui. Pysähdys ja siitä liikkeelle lähteminen olivat vähän hitaita, mutta tuomari kehui suoruutta numeroksi peräti 8. Ensimmäinen keventäen tehty askeleen pidennys lävistäjälle meni epätasaisesti. Pave yritti rikkoa laukalle, ja lopulta en tohtinut pyytää enää eroa. Numeroksi 5,5 ja kommenttina tahdin säilymättömyys alussa. Lävistäjän jälkeen Pave kuitenkin ravasi hyvin, ja saimme tultua kolmikaarisen kiemurauran tuomarin sanojen mukaan tasaisesti ja tahdikkaasti. Numeroksi 7. Keventämättä tehty askeleen pidennys pitkällä sivulla meni samoin kuin lävistäjällä. Sillekin tuli tahtirikko, mutta loput pääsimme tasaisemmin. Numeroksi 6. L-kirjaimessa tehtyyn pysähdykseen tulimme parin käyntiaskeleen kautta, mutta suunnilleen oikeaan kohtaan. Pave seisoi hyvin, mutta tuntui arpovan jokaisen peruutusaskeleen. Tuomari kommentoi suorituksen mukavan rauhalliseksi, mutta toivoi samalla terävyyttä liikkeelle lähtemiseen. Numeroksi 5,5. Toiselle lävistäjälle keventäen tehty askeleen pidennys meni niin kuin aiemmat: tahtirikon kanssa vaatimattomasti. Numeroksi 5.

© Pauliina Rautio
© Pauliina Rautio
Valmistelin oikean laukan noston huolimattomasti, jolloin Pave lähti ennakoimaan ja siirtyi laukkaan oikeastaan oman päätöksensä mukaan. Tuomari kommentoi suorituksen haparoivaksi, numeroksi 5,5. Keskiympyrä meni kuitenkin asiallisemmin, vaikkakin laukka olisi saanut pyöriä paremmin. Numeroksi 6,5. Ensimmäisellä laukkalävistäjällä aloin panikoida itse, mikä sai Paven pudottamaan laukan hieman liian aikaisin. Numeroksi 6,5. Vasemman laukan nostaminen sujui paremmin, kun sain Paven odottamaan. Numeroksi 7. Samoin keskiympyrä laukassa sujui tähän suuntaan paremmin. Tuomari kommentoi sen olleen hyvä rentoudeltaan ja aktiivisuudeltaan, numeroksi 7. Toinen laukkalävistäjä meni aika samaan tapaan kuin ensimmäinen. Laukka putosi taas hieman liian aikaisin. Numeroksi 6. Kymmenen metrin ravivoltti lähti hyvin, mutta loppupuolella Pave pääsi oikaisemaan. Numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme tuomarin sanojen mukaan melko suorana, ja siitä tuli vielä numeroksi 7. Näin ensimmäinen starttimme kisoissa oli ihanasti takana.

Ohjelma meni pitkälti niin kuin olin arvellut. Tiesin siirtymisten alaspäin samoin kuin askeleen pidennysten olevan hankalia. Tiesin samalla myös sen, että ravissa Pave voisi väläytellä hyviä ja rentoja pätkiä, kun en itse pusertaisi sitä koko aikaa. Rataan mahtuikin onneksi asiallisia ja niitä kaivattuja rennompia pätkiä. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Siistiä menoa! Tarkkaa ja tasaista ratsastusta, harmillisesti askeleen pidennyksissä tänään vaikeuksia. Toivoisin vielä lisää tarmokkuutta hevosen liikkumiseen!" Pisteitä saimme 130 ja prosentteja siten tasan 65. Loppujen lopuksi 18 ratsukon luokassa nappasimme sillä Paven kanssa voiton, huh ja jee! Palkintojenjaossa oli myös toinen todella kiva juttu: Kaisa nimittäin nappasi Kingin kanssa toisen sijan ja Nora Hempan kanssa viidennen. Hyvä JKH-tiimi!



Seuraavana vuorossa oli K.N. Special. Alkutervehdykseen tulimme nyt oikeasta kierroksesta. Keskihalkaisijalle pääsimme asiallisesti, mutta sitten vähän kiemurtelimme. Numeroksi 6,5. Ensimmäinen loiva kiemura meni ihan ok, tuomari toivoi selvempää taivutusta oikealle. Numeroksi 6. Lävistäjälle tehty keskiravi meni tässä ohjelmassa ilman rikkoja, vaikkakin oli jälleen vaatimaton. Tuomari kommentoi suunnan olleen oikea, mutta toivoi vielä enemmän eroa. Numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti oikealle meni tasaisesti, mutta liian suurena. Tuomari ei huomioinut tätä, numeroksi 7. Toinen loiva kiemura oli myös ihan ok, nyt tuomari toivoi selkeämpää taivutusta vasemmalle. Numeroksi 6. Lävistäjällä olleen kolmen askeleen käyntisiirtymisen tein harmillisen hätäisesti, numeroksi 5,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni taas hieman isona. Tuomari toivoi parempaa taivutusta, numeroksi 6. Siirtyminen ravista käyntiin myöhästyi hieman, tuomari kommentoi käyntiä hieman selättömäksi. Numeroksi 5,5. Pysähdys I:hin onnistui ihan hyvin, ja Pave seisoi hyvin. Kiirehdin itse vähän emmekä seisoneet ihan sitä neljää sekuntia. Numeroksi 6,5.
© Pauliina Rautio
© Pauliina Rautio
Oikea laukka nousi edellisen ohjelman tavoin haparoivasti. Numeroksi 5. Pääty-ympyrä meni myös vähän hitaasti, numeroksi 6. Laukkalävistäjä oli minulle edelleen pienen paniikin paikka, jolloin Pave pudotti jälleen raville liian aikaisin. Numeroksi 5. Vasen laukka nousi suunnilleen oikeasta kohdasta, mutta jännittyneesti. Numeroksi 5. Pave vähän tuijotti katsomopäätyä, mikä sai minut pusertumaan hevoseen kiinni. Tuomari toivoikin rentoutta ja pyöreyttä, numeroksi 5,5. Toinen laukkalävistäjä meni niin kuin aikaisemmin: minä panikoin, ja Pave pudotti raville. Numeroksi 5. Niinpä siirtyminen käyntiin tuli monen raviaskeleen kautta, numeroksi 4,5. Lopputervehdykseen tulimme kuitenkin vähän paremmin ja suorempana, numeroksi 7. Näin tahkosimme Paven kanssa ensimmäisen helpon B:n ohjelmamme läpi.

Tässäkään suorituksessamme ei tullut mitään isompaa yllätystä vastaan. Toki Paven pieni katsomopäädyn tuijottelu oli poikkeavaa, mutta se oli liki olematonta.  Laukkalävistäjillä oma panikointi jäi harmittamaan, sillä ne eivät ole Pavelle mikään juttu. Keskiravissa oli kuitenkin pientä petrausajatusta, ja pysähdykset olivat vähän helpompia. Tuomarin kommentit radasta olivat seuraavat: "Kivoja, rentoja pätkiä etenkin raviohjelmassa. Laukkaan toivoisin lisää puhtia ja sitä kautta pyöreyttä. Hyvin ratsastettu! Kun hevonen jännittyy, koita päästä istumaan vielä rennommin alas satulaan." Pisteitä saimme 147 ja prosentteja siten 58,8. Sijoituksemme 14 ratsukon luokassa oli seitsemäs. Sopivasti heti Noran ja Hempan perään puolen pisteen erolla. Kokonaisuudessaan menomme ei ollut yhtään hullumpaa ensimmäiseksi B:n ohjelmaksi. Hyvä Pave!



JKH-tiimin saldo. © Pauliina Rautio
Olipas mukavat kisat! Pave on ihanan järkevä ratsu myös kouluaidoissa. Arvoin vielä alkuviikosta K.N.:n ohjelmaa, mutta nyt olen tyytyväinen, että menin sen. Petrattavaa toki siinä ja toisessakin ohjelmassa on, mutta niinhän tässä lajissa aina on. Oli mukava saada tuomarilta kannustavaa palautetta sekä asioita, joihin kiinnittää treeneissä huomiota. Seuraavat kotikoulukisat ovat luvassa jo vähän reilun kuukauden päästä 5.5. Hyvä tavoite, johon treenata.

Videoista kiitos Hannakaisalle ja Kaisalle, kuvista kiitos Pauliinalle!