Maanantain koulutunnille arvelin taas saavani jonkun muun kuin Paven. Niin kävikin, ja tunti meni Akun kyydissä. Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa, että tallin suomenhevoset ovat niitä, joista en koulupuolella ole oikein kärryillä. Vaan treenaamalla kai siihenkin asiaan voi vaikuttaa. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja tällä kertaa olimme minulle uuden tuuraavaan opettajan opissa. Tunnilla treenasimme puomivoltteja sekä avotaivutuksia.
Ravissa tehdyn alkuverryttelyn jälkeen aloimme tulla keskihalkaisijaa kääntyen siltä vuorotellen molempiin suuntiin. Vasemmalle käännyttäessä oli heti kulmassa voltti, jolla oli kolme pehmeää puomia. Oikealle käännyttäessä samanlainen puomivoltti oli vasta pitkän sivun päättävässä kulmassa. Tehtävää tahkosimme ravissa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös välimatkojen säilyttämiseksi siirtymisiä käyntiin. Voltti vasemmalle oli oikealle tehtyä volttia hankalampi. Ilmeisesti se oli hieman tiukemmalla tiellä, mutta pääsimmepä Akun kanssa treenaamaan kääntymistä kunnolla. Aluksi en meinannut saada tietä kuntoon, kun yritin aina ottaa liikaa tilaa. Lopulta tajusin, että voltille oli yksinkertaisesti käännettävä tiukasti ja ajoissa. Sen jälkeen osuimmekin puomeille paremmin. Aku tosin ei kauheasti pehmeitä puomeja kunnioittanut, vaan talloi huoletta niiden päälle, jos askel ei sopinut kunnolla. Voltti oikealle sujui helpommin, kun tilaa oli enemmän käytettävissä. Aku paljasti volteilla hyvin sen, jos lakkasin ohjaamasta. Silloin se lähti heti valumaan väärään suuntaan. Tämä oli kuitenkin helppo korjata, kunhan vain ratsasti eikä matkustanut.
Tunnin toisena tehtävänä teimme kulmaan voltin ja jatkoimme siitä pitkän sivun avotaivutuksessa. Tulimme tehtävää niin käynnissä kuin ravissa. Pitkän sivun lopussa sai puolestaan valmistella laukannoston ja hurauttaa laukassa toinen pitkä sivu sen keskelle ympyrän pyöräyttäen. Avotaivutuksissa vasemmalle Aku tuppasi nakkaamaan takaosansa ulommas, avotaivutuksissa oikealle se taas käänsi kaulansa mutkalle, mutta pysyi muuten suorana. Käynnissä oli mukavasti aikaa korjailla näitä asioita kuntoon ja miettiä omia apuja. Niinpä saimmekin muutamat asiallisemmat avotaivutukset, kun ehdin pitkän sivun aikana järjestellä Akun oikein. Avotaivutukset ravissa eivät menneet ihan niin helposti, mutta vasemmalle ne sujuivat piirun verran paremmin. Akua sai ravissa myös pyytää odottamaan, sillä se alkoi vähän seurata kavereiden menoa ja kipittää.
Aku nosti käynnistä muutamia kertoja laukan todella hyvin. Se ponnisti laukkaan kevyellä pyynnöllä hyvin helposti. En muistanutkaan, kuinka näppärä se nostoissa on. Niitä oli kiva fiilistellä. Aku myös ohjautui ja laukkasi aika hyvin, jolloin pitkältä sivulta pyöräytetty ympyrä meni hyvin. Ravista laukan nostaminen ei sujunut ihan niin hyvin, kun Aku yritti siinä vaiheessa jo kipittää. Huolellisemmalla valmistelulla ja hevosen nappaamisella kuulolle sain tehtyä kuitenkin kohtuullisia nostoja. Lopputuntia kohti Aku alkoi ehkä vähän väsyä tai sen keskittyminen karkaili, mikä heijastui vähän laukan sujuvuuteen.
Loppuravissa hevosten annettiin venyttää ohjan perässä. Aku kipitti tovin, mutta ympyröiden avulla sen sai kuuntelemaan paremmin. Tunnin parhaimmat hetket olivat ehdottomasti käynnistä tehdyt laukannostot. Avotaivutukset käynnissä olivat myös kivoja, kun niissä oli aikaa vaikuttaa rauhassa. Aku antoikin niiden aikana vähän periksi edestä, joten jotain tuli tehtyä oikein. Akun on sanottu pyöristyvän helposti, mikä ei tosin minun kohdallani toistaiseksi ole pitänyt paikkaansa. Tänään kuitenkin tuli pari lyhyttä, pyöreähköä hetkeä, joten ehkä ne Akun säätönappulat senkin osalta vielä löytyvät. Aku oli kuitenkin oma, reipas itsensä ja toteutti kuskin pyynnöt aina, kun sai niistä selvää.
