maanantai 30. tammikuuta 2017

Aina kiire jonnekin on

Maanantain tunnilla oli luvassa koulua. Ratsukseni sain Tupun. Tunnilla pääsimme pyörittelemään voltteja sekä tekemään siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Tunnin pääkuviona olivat voltit, joita pyöräyttelimme aina kaksi kappaletta yhdelle pitkälle sivulle. Tulimme niitä ensin käynnissä. Sitten voltit edelleen käynnissä, mutta niiden välimatkat ravaten. Sen jälkeen kokonaan ravissa, ja lopulta lisäsimme tehtävälle pätkän laukkaa.

Käynnissä volteilla oli hyvin aikaa miettiä, mihin suuntaan Tupua piti korjata. Tupu eteni hyvin, joten siihen ei tarvinnut puuttua muutoin kuin välillä hieman rauhoittamalla tahtia. Sen sijaan asetuksen ja taipumisen kanssa sai tehdä vähän enemmän hommia. Tavoitteena oli saada hevosen etu- ja takajalat samalle reitille sen sijaan, että etu- ja takaosa menivät omia polkujaan. Vasemmassa kierroksessa Tupu pysyi hyvin reitillä, mutta en saanut sitä oikein hyvin asettumaan. Oikeassa kierroksessa taasen sain keskittyä tuomaan etuosaa vähän ulommalta uralta takaosan eteen. Asetukset sujuivat tähän suuntaan paremmin. Ravissa taasen sain hakea sopivaa etenemistä, joka ei ollut liian kiireistä. Muutoin voltit menivät niin kuin käynnissä. Joskin ne ehkä hieman vaikeutuivat oikeassa kierroksessa, kun etuosa ei joka hetki ollut aivan hanskassa.

Lopulta otimme tehtävälle laukan mukaan. Se valmisteltiin pitkän sivun toisen voltin aikana ja nostettiin uralle pääsemisen jälkeen. Vasenta laukkaa menimme lyhyen sivun keskelle saakka eli aika lyhyen pätkän. Oikeaa laukkaa puolestaan saimme jatkaa toisen pitkän sivun ensimmäiselle voltille saakka, jossa kääntämistä sai käyttää apuna raviin siirtymisen valmistelussa. Ensimmäisen vasemman laukan jälkeen Tupulle iski kiire jonnekin. Varmaankin seuraavaan laukkapätkään. Niinpä ravista katosi tasaisuus, ja Tupu pyrki kipittämään. Kun se pääsi kipittämään, ei se myöskään enää ohjautunut kovin hyvin. Volttien alkupuolella sain hommaan jotain tolkkua, mutta voltin loppupuoliskot Tupu pääsi kanttamaan oikeastaan molempiin suuntiin.

Laukkaa valmistellessa sain toppuutella Tupua, jotta sain sen odottamaan sekä ennen kaikkea suoristumaan voltin jälkeen. Jos yritin nostaa laukan kiireisesti Tupua kunnolla suoristamatta, kiihdytti se vain ravia. Kun taas sain pidätteen läpi ja Tupun suoraksi, nousivat laukat ravista molempiin suuntiin kivasti. Vasenta laukkaa tulimme niin lyhyen pätkän, etten saanut siinä Tupusta oikein otetta. Niinpä siirtymiset raviin eivät olleen kovin hyviä. Tupu vain lössähti raviin ja lähti heti kipittämään. Oikeassa laukassa aikaa oli vähän enemmän, ja voltti toimi todella mainiona apuna siirtymisen valmistelussa. Tupu kuunteli oikeassa laukassa paljon paremmin, ja saimmekin lyhennettyä laukkaa selvästi ennen siirtymistä raviin. Tämän seurauksena Tupu siirtyi raviin ihanan pehmeästi ja tasaisesti. Olin näihin siirtymisiin todella tyytyväinen. Harmi vain, että hyvä hetki katosi nopeasti, kun Tupu lähti taas kipittämään.

Loppuravissa Tupu jatkoi vielä kauhomista. Toppuuttelin sen minkä ehdin, mutta hieman laihoin tuloksin. Olisi varmaan pitänyt olla napakampi ja monta kertaa vikkelämpi vuorottelemaan pidätteiden ja myötäysten kanssa. Tupulla oli tänään vähän kipityspäivä, ja sain taas huomata, kuinka minulle on hankalaa saada hevonen malttamaan. Onneksi oikeasta laukasta tehdyt siirtymiset raviin olivat sen verran kivoja, että ne lämmittivät mieltä hyvin. Tupun tutkiskelu jatkukoon. Kivaa sen kanssa tuntuu olevan treenata, vaikka emme vielä toisiamme läheskään joka hetki ymmärrä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Uutta projektia työn alle

Keskiviikon toinenkin tunti hurahti suomenhevosen kyydissä. Sain kuin sainkin Tupun uudelleen, jeij! Ratsukoita tunnilla oli seitsemän, ja väänsimme koulutunnilla niin kolmikaarista kiemurauraa kuin voltteja ja ympyröitä. Näiden lisäksi mietimme hevosen muotoa.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kolmikaarista kiemurauraa. Opettaja neuvoi Tupun kanssa hakemaan rauhallista etenemistä, sillä innostuessaan tamma vain kipittäisi menemään. Ohjilla sai myös vaikuttaa, mutta mahdollisimman pienesti, jotta Tupu ei intoutuisi vetokisaan. Näiden lisäksi piti tavoitella rentoa fiilistä, sillä sen avulla Tupu pysyisi tyynenä ja antaisi ratsastaa itseään. Kiemurauran kaaret oikealle sujuivat ihan mukavasti. Noin niin kuin reitin ja tasaisuuden näkökulmasta. Pyöreäksi en Tupua saanut houkuteltua, vaikka se hetkittäin myötäsikin. Kaaret vasemmalle taasen vaativat enemmän työtä oman istunnan korjaamisessa. Oma painoni kun valui vasemmalle, ja istuntaani kuunnellut Tupu pyrki tekemään samoin. Hilasin omaa painoani reilusti oikealle, jotta sain korjattua meitä pois vasemmalta. Tehtävällä hyvää oli Tupun malttaminen. Se eteni sopivasti eikä yrittänytkään kipittää. Näin minulle jäi aikaa pohtia, miten houkuttelisin sitä vähän pyöristymään.

Seuraavaksi siirryimme keskiympyrän ja siltä päätyjä kohti pyöräytettyjen volttien pariin eli niin sanotulle Mikki Hiiri -kuviolle. Aloitimme tulemalla keskiympyrän vasemmassa kierroksessa ja voltit oikeassa. Tässä suunnassa ravissa Tupu malttoi edelleen ihan mukavasti. Etsiskelin oikeita apuja pyöreämpien hetkien saavuttamiseksi. Sain lisävinkiksi jutella Tupulle mukavia, jotta varmasti itse hengittäisin ja pysyisin rentona. Hyödynsin myös edelleen oman painoni siirtämistä ulommas, jos Tupu tuntui kenottavan sisälle. Saimme pieniä, rennompia hetkiä, mutta kunnon loksahduksia ei tullut. Tupussa on kuitenkin hyvää Akun tapaan se, ettei sekään ole mikään varsinainen hirvi.

Tulimme tätä kuviota myös siten, että keskiympyrä tultiin laukassa. Voltit mentiin edelleen ravissa. Tupu vähän innostui tehtävästä, mikä näkyi kipittämisenä ravivolteilla. En oikein saanut sitä enää takaisin tasaiseen menoon, vaikka juttelin sille ummet ja lammet. Ehkä papatin niin paljon, etten enää hengittänytkään. En kuitenkaan hermostunut, mikä varmasti sai Tupun aina hetkittäin malttamaan. Vasemmassa laukassa sain edelleen korjata istuntaani ja samalla Tupua pois vasemmalta. Tupu pudotteli muutamia kertoja jostain syystä raville, mutta nosti laukan aina hetken päästä takaisin. Sinällään laukka eteni ihan hyvin, mutta kunnon otetta en siihen saanut. Oikea laukka sen sijaan rullasi aika mukavasti, ja siinä Tupu tarjosi tunnin pyöreimmät pätkät. Aavistuksen se kuitenkin yritti valua sisälle, mutta ei onneksi sen enempää. Tällä tehtävällä jäi harmittamaan se, etteivät ravista tehdyt laukannostot olleetkaan niin sujuvia kuin olisin halunnut. Tämä selittyi osittain sillä, etten saanut ravissa Tupua kunnolla kuulolle. Niinpä laukannosto taisi tulla sille aina vähän yllätyksenä.

Tämän tehtävän jälkeen siirryimmekin jo loppukäyntiin. Tuntiin mahtui asiallisia pätkiä, mutta myös parsittavaa. Kuten opettajalle totesin, on Tupu Akun tapaan sellainen hevonen, jota en suitsait osaa ratsastaa pyöreäksi. Oikean laukan hyvät hetket tietysti motivoivat opettelemaan ratsastamaan Tupu samanlaiseksi hiljalleen kaikissa askellajeissa. Siksipä menin sanomaan opettajalle, että pieni Tupu-putki voisi olla ihan paikallaan. Siinäpä minulle uutta projektia ja toivottavasti uusia ahaa-elämyksiä tämän lajin parissa.

Koulusta kavaleteille ja takaisin

Keskiviikko hurahti tuplahevostellessa. Ensimmäisellä tunnilla oli luvassa sekä koulua että kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja ratsukseni sain ilahduttavasti Akun.

Käynnissä ja ravissa saimme pohdiskella vähän hevosen virittämistä vieteriksi. Kovin syvällisesti tähän ei paneuduttu, mutta ajatuksen sai kuitenkin pitää mielessä. Akun kanssa keskityin siihen, että saisin sitä lyhennyksessä hieman ryhdistettyä. Niinä kertoina yritin pitää ohjat tasaisena ja pyytää pohkeella Akua liikkumaan takaa kohti tuntumaa. Ideana oli siis se, etten samalla jalalla pyytäessäni päästänyt Akua pitenemään edestä. Aku tuntui hoksaavan homman jujua ja tarjosikin muutamia ryhdikkäämpiä hetkiä. Kovin pyöreitä ne eivät aina olleet, mutta Aku tuntui silti kantavan itse etuosansa.

Ensimmäisenä laukkatehtävänä pyöräytimme muutaman pääty-ympyrän. Kun laukka oli kunnossa, tulimme muutaman kierroksen toisella pääty-ympyrällä, jonka kaarella oli innarivälein puomi, kavaletti ja puomi. Akun kanssa molemmat laukat sujuivat mukavasti ja aika pyöreästi ensimmäisellä pääty-ympyrällä. Oikeassa laukassa myös puomit ja kavaletti ylittyivät asiallisesti. Vasemmassa laukassa taasen Aku pääsi hieman painamaan sisälle, jolloin emme aina sattuneet ensimmäiselle puomille hyvin. Kun hilasin meitä molempia pois vasemmalta, tuli menosta parempaa. Viilasin vielä tien kuntoon, jolloin saimme tultua puomit ja kavaletin tästäkin suunnasta asiallisesti.

Toisena laukkatehtävänä tulimme vasemmassa kierroksessa yksittäistä kavalettia. Oikeassa kierroksessa oli puolestaan kaksi kavalettia kahden askeleen välillä. Vasemmassa laukassa emme ihan sattuneet parhaaseen ponnistuspaikkaan, vaan ajauduimme hieman lähelle. Jäin ehkä näpertelemään laukkaa liiaksi sen sijaan, että olisin antanut sen sujua. Onneksi otin virheestäni opiksi ja annoin Akun laukata sujuvammin oikeassa kierroksessa. Se heräsikin hyvin tehtävälle ja hurautti kavaletit oikein mukavasti.

Loppuravissa tahkosimme vielä tovin kolmikaarista kiemurauraa. Aku oli hieman tohkeissaan hyppyjen jälkeen, jolloin sain käyttää tovin sen rauhoitteluun. Se tasoittui kohtuullisesti, mutta jäi kuitenkin hitusen hätäiseksi. Niinpä raviin ei löytynyt kunnon tasaisuutta, vaikka hyviä hetkiä olikin. Kaaret vasemmalle alkoivatkin tämän seurauksena hieman tökkiä, jolloin pyöräyttelin aina ympyröitä ja työstin sitäkin suuntaa kuntoon. Tunti oli mukava yhdistelmä koulua ja kavaletteja. Kummasti sitä jaksaakin keskittyä vakavaan kouluvääntöön, kun tietää palkintona olevan muutamia hyppyjä.

tiistai 24. tammikuuta 2017

Pössykkä is back

Tiistaina lyöttäydyin koulutunnille kuudenneksi ratsastajaksi. Ratsuarpajaisten tulos ilahdutti: Tupu! Myös lempinimellä Pössykkä tunnettu tamma on ollut äitiyslomalla ja palailee hiljalleen hommiin. Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat laukannostot käynnistä.

Käytimme tunnin ensimmäisen puolikkaan käynnin ja ravin työstämiseen. Käynnissä haimme ensin hyvää etenemistä pitkillä ohjilla. Tupu käveli oikein hyvin ilman pyytämistä. Sama meno säilyi, kun otin ohjat tuntumalle. Ravissa tulimme pitkät sivut hieman urasta keskempänä ja pyrimme pysymään suorana. Tupun kanssa tämäkin onnistui, vaikka en saanut sitä vasemman ohjan päähän. Sitten lyhensimme ravia hieman ympyröillä. Tämä meillä ei enää onnistunutkaan. Kuten opettaja sanoi, Tupu lähinnä vain hidasti etenemistä, ei lyhentänyt askelta. En saanut pidätteitä oikealla tavalla läpi enkä en saanut jarrutettua istunnalla. Tupu ei sinällään jyrännyt pidätteistä läpi, se ei vain tuntunut hoksaavan, mitä pyysin siltä. Lopulta sain pikkuriikkisen eron aikaan ja kovasti ainakin kuvittelen, että Tupun askel lyheni siinä kohdassa ainakin pari milliä.

Sitten siirryimme käynnistä tehtyjen laukannostojen pariin. Nostot tehtiin lyhyen sivun keskelle. Aloitimme vasemmassa kierroksessa. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta Tupu vääntäytyi liki aina nostokohtaan tullessa mutkalle. Pään se nakkasi oikealle ja puski vasemman lavan kautta karkuun. Tupu alkoi myös ennakoida tehtävää, mikä pahensi tätä käyttäytymistä. Yritin antaa oikealla ohjalla tilaa ja houkutella Tupua asettumaan vasemmalle, mutta kummasti se pääsi pullahtamaan tähän omituiseen asentoonsa. Tämän seurauksena tulimme nostokohtaan välillä sangen koomisesti. Yritin kyllä hakea homman kuntoon pyöräyttämällä tarvittaessa voltin, mutta Tupu oli nopea kippaamaan omaan suuntaansa. Hassua tässä kaikessa oli se, että nostot sinällään lähtivät sangen asiallisesti. Mitä nyt siis uuteen suuntaan kipaten ja vähän miten sattuu asettuen. Mutta Tupu ei sotkenut raviaskeleita mukaan, vaan ponnisti laukkaan käynnistä. Laukassa tanner liki tömisi, kun Tupu hurruutteli menemään. Ympyrällä sen sai vähän tasoittumaan eikä se enää yrittänyt niin painaa sisälle, vaikka toki sen estämiseksi sai vähän töitä tehdä.

Oikean laukan nostamiset sujuivat vähän paremmin. Toki Tupu hoksasi tehtävän idean heti ja alkoi ennakoida, mutta sisälle punkeminen oli paljon vähäisempää tähän suuntaan. Saatoimme päästä jopa kaksi askelta suoraan ennen kuin Tupu päätti vähän oikaista. Muutoinkin Tupun oikea laukka rullasi paremmin. Ympyrällä Tupu tasoittui ja vähän pyöristyikin, jolloin meno muuttui vielä paremmaksi. Laukassa oli sangen helppo istua, jolloin oma mukautuminen ja hevoselle työrauhan antaminen onnistuivat mukavasti. Olipa mielenkiintoinen ero suunnissa. Vasemmassa laukassa olisin saanut yrittää hilata Tupua enemmän vasemmalta oikealle, niin ehkä se olisi vähän tasoittanut menoa. Yritinkin kyllä viedä omaa painoa ulommas ja sitä kautta myös Tupun, mutta vielä tällä kerralla en osannut tehdä sitä oikein. Toivottavasti pääsen treenaamaan tätä sen kanssa vielä uudelleen.

Kunnon loppuravia emme enää ottaneet, mutta humputtelin muutamat ympyrät omin luvin. Tupu hieman tikitti, mutta malttoi lopulta. Siitä olikin hyvä siirtyä käyntiin. Olipa kiva mennä Tupulla, onhan edelliskerrasta sen kanssa jo yli vuosi. Tupu on minulle yksi tallin mysteerihevosista sen suhteen, mitä tulee hevosen ratsastamiseen oikeinpäin tai edes siihen suuntaan. Tänään Tupu toki väläytteli hyviä pätkiä oikeassa laukassa, mutta muutoin menimme sellaisessa perusmuodossa: ei pyöreänä, mutta ei myöskään hirvenä. Olisipa kiva alkaa tajuta Tupunkin päälle paremmin. Pitää toivoa ja oikeastaan ihan udellakin, voisiko Tupulla päästä menemään toistekin ja ehkä jopa aina silloin tällöin.

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ratsasta jokainen askel

Maanantain tunnilla pääsimme tahkoamaan puomeja ja kavaletteja. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja ratsukseni sain Paven.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä ravasimme kolmikaarista kiemurauraa, jonka suoristuskohdissa oli puomeja. Toisessa päädyssä oli yksittäinen puomi, keskellä kolme puomia vähän lyhyemmillä väleillä ja toisessa päädyssä samoin kolme puomia, mutta vähän pidemmillä väleillä. Yksittäinen puomi samoin kuin puomit lyhyemmillä väleillä menivät ihan ok. Pidemmillä väleillä olleille puomeille en saanut heräteltyä Pavea, jolloin se hieman kompuroi ne. Opettaja neuvoi hakemaan Paven pyöreäksi ja sitä kautta pehmeäksi, jotta askeltakin voisi säädellä ilman, että Pave jännittyisi. Kovin suurta parannusta en harmillisesti kuitenkaan saanut tehtyä.

Seuraavaksi tulimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa kavaleteilla. Edelleen sain muistaa hakea pyöreää, muhkeaa laukkaa. Hetkittäin tämä onnistui, hetkittäin Pave jäkitti vastaan ja pääsi sitten oikomaan kaarteita oman mielensä mukaan. En jotenkin saanut pohkeita tällä kertaa läpi, vaan meno jäi vaisuksi. Keskimmäisellä kavaletilla pyrimme vaihtamaan laukkoja. Yritin olla tekemättä asiasta numeroa ja lähinnä katseen suuntaamisella vinkata Pavelle vaihdosta. Se nappailikin muutamia kertoja vaihtoja oikeasta laukasta vasempaan, mutta toiseen suuntaan vaihdot eivät onnistuneet. Minun olisi pitänyt saada suoristettua Pave paremmin. Laukkakin olisi toki saanut olla pontevampaa.

Tunnin viimeisenä tehtävänä tulimme pientä kavalettirataa: vasemmassa laukassa pitkällä sivulla ollut kavaletti, siitä päätykavaletille, keskellä ollut kavaletti suunnanvaihdon keran, toisen päädyn kavaletti, toisen pitkän sivun kavaletti, taas se toinen päätykavaletti ja vielä suunnanvaihtokavaletti toisesta suunnasta. Sain ohjeeksi ratsastaa jokainen askel rauhassa ja jopa ajatella lisäaskelia lähestymisessä esteille. Tällä haettiin sitä, etten lähtisi tuuppaamaan Pavea pienessä paniikissa hyppyä kohti. Sainkin yllättävän hyvin odotettua hypyt. Laukka tosin jäi vähän turhankin rauhalliseksi, mutta ylittyipä ne kavaletit kuitenkin. Laukat eivät vieläkään vaihtuneet hypyissä vasemmasta oikeaan, mutta toiseen suuntaan muutamat vaihdot onnistuivat. Tehtävällä oli kuitenkin tekemistä sen kanssa, etten sekoittanut odottamista matkustamiseen. Sitä ei onneksi pahemmin tapahtunut, vaikka muutamia kertoja ponnistuspaikkaa näkemättä taisin vähän jäätyä ja odottaa hevosen ratkaisua. Pave ei tuntunut niistä häiriintyvän, vaan lähti hyppäsi vähän huonommastakin paikasta.

Tunnin tehtävillä minulle opettavaista oli juurikin se odottaminen ja jokaisen askeleen ratsastaminen, erityisesti ajoissa ennen estettä. Tuumasin tunnin jälkeen opettajalle, että tuppaan jättämään vaikuttamisen juuri esteen eteen. Siinä vielä yleensä tuuppaan hevosta eteen. Joskus ratkaisu on oikea, joskus taas puomit tulevat syliin. Opettaja puhui tunnin aikana siitä, kuinka hevosen pitäisi voida luottaa ratsastajansa ratkaisuihin ja siten jäädä kuuntelemaan niitä. Meillä Paven kanssa on tässä asiassa vielä tekemistä. Osa ratkaisuistani on oikeita, osa taas ei. Niinpä Pave ei varmasti uskalla luottaa minuun täysin, vaan joutuu vähän arpomaan, totellako pyyntöäni vai ei. Tämä arpominen varmasti aiheuttaa pulmia. Oli hyvä saada muistutus tästä. Ehkäpä tämän muistaessani lakkaan tuuppailemasta ja ratsastan tarkemmin, jotta tekemäni ratkaisut ovat useammin oikeita kuin vääriä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Maastoon ja takaisin

Sunnuntaina oli taas viikon maastolenkin vuoro. Maastoon lähdimme kahden ratsukon voimin. Me Paven kanssa saimme pitää perää, kun varma suomenhevonen huolehti vetovastuusta.

Kävimme taas kerran Kotakankaan lenkin metsäreitin kera. Menomatkalla vastaan tuli kaksi autoa sekä kaukana edessä taivalsi hetken ravihevonen ennen kuin katosi mutkan taakse. Ensimmäinen auto ajoi hiljaa ohi, ja Pave otti sen pientä vavahdusta lukuun ottamatta hyvin. Toinen auto pysähtyi odottamaan ohituksen ajaksi, ja siitä Pave ei sanonut mitään. Vastaan ehti tulla vielä kävelijä neljän koiran kanssa. Koiralauma käyttäytyi oikein fiksusti, mutta se oli Pavesta silti vähän jännä. Onneksi se tyytyi vain tollottamaan.

Meno- ja paluumatkalla otimme lyhyet pätkät laukkaa. Pave laukkasi asiallisesti eikä pyrkinyt kaverin häntään kiinni. Kotimatkasta taitoimme hyvän pätkän ravissa ennen kuin siirryimme käyntiin. Maastoreissu meni mukavasti. Pääsimmepähän taas treenaamaan ohitustilanteita niin autojen kuin muiden liikkujien kanssa.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Ensimmäinen, toinen ja kahdessadas kerta

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme treenaamaan S:n muotoista vaihtouraa, pohkeenväistöjä sekä laukkavoltteja. Ratsunani oli Pave, jonka kanssa tuli 200. kerta täyteen. Tunnin jaoin kolmen muun ratsastajan kanssa. Alkuverryttelyssä kävimme aika itsenäisesti askellajit läpi. Käynnissä ja laukassa Pave oli ihan ok, mutta ravi meni aika hirveillen. Syy jäi mysteeriksi. Ravi on tupannut olemaan meille viime aikoina hieman hankalaa.

Ensimmäisenä tehtävänä käänsimme ravissa pitkän sivun keskeltä S:n muotoiselle vaihtouralle. Kun pääsimme siltä toiselle pitkälle sivulle, ravasimme sen loppuun. Lyhyen sivun keskeltä taas käänsimme keskihalkaisijalle ja väistätimme hevoset siitä uralle. Jos keskihalkaisijalle tultiin vasemmalta, tehtiin väistökin vasemmalle.

Onnistuimme Paven kanssa vaihtouran ratsastamisessa aika mukavasti. Sain molemmat puolivoltit ratsastettua melko tasaisesti, ja Pave pysyi niissä aika pyöreänä. Suuntaa vaihtaessa muistin ratsastaa pari askelta suoraan enkä kiirehtinyt. Sangen asiallista, vaikka itse sanonkin. Olenhan toisinaan aika leväperäinen mitä tulee teiden tarkkaan ratsastamiseen. Pohkeenväistöt oikealle olivat odotetusti helpompia. Pave ei edes lähtenyt pahemmin hirveilemään niissä. Väistöt vasemmalle takkusivat enemmän. Etenkin siksi, että roikuin niissä oikeassa ohjassa vääntäen Paven mutkalle. Kun sain pidettyä oikean ohjan vähän rennompana ja vaikutettua vasemmalla ohjalla, suorituksemme alkoivat muistuttaa väistöyritelmiä. Paven hirveilyä lukuun ottamatta. Tehtävällä hyvä kertaus oli huolehtia ravi kuntoon aina hetkissä, kun ei varsinaisesti tarvinnut tehdä muuta. Kun kuvion tai väistön pariin pääsi hyvässä ravissa, oli se helpompi ratsastaa.

Toisena tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja nostimme noin keskikohdassa tulosuuntaan nähden vastakkaisen laukan. Eli jos tulimme vasemmassa kierroksessa sisään, nostimme oikean laukan. Laukassa jatkoimme keskihalkaisijan loppuun ja käänsimme laukan suuntaan. Pitkän sivun keskeltä käänsimme kymmenen metrin voltin ja uralle päästyämme siirryimme raviin. Sitten tulimme toistamiseen keskihalkaisijalle ja väistätimme hevoset taas uralle. Jos tulimme keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa, teimme myös väistön oikealle.

Sinällään pääsimme ravissa keskihalkaisijalle ihan asiallisesti. Sitten Pave alkoi lukea ajatuksiani (eli jotenkin mystisesti aloin tietämättäni tuuppia hevosta laukkaan) ja ennakoida tulevaa laukkaa. Paven ennakointi oli sitä, että se muuttui hirveksi ja yritti hypätä laukkaan omia aikojaan. Laukat sain nousemaan pyyntöjen mukaisina, mutta kertaalleen sain ottaa stopin Paven ennakoitua liikaa. Ohjeena oli istua sinnikkäästi takajaloilla eikä antaa Paven kiskoa mukanaan. Alussa laukassa tuli tien kanssa hapuilua Paven vähän liiratessa, yleensä vasemmalle. Tämän sain kuitenkin parsittua vähemmäksi ennakoimalla ja ratsastamalla täsmällisemmin suoraan. Kymmenen metrin voltit olivat vasemmalle helpompia. Voltit oikeallekin onnistuivat kohtuullisesti, mutta unohdin kääntää niissä riittävästi. Volteilla Pave laukkasi mukavasti kuulolla, jolloin siirtymiset olivat meiksi ihan kohtuullisia. Pohkeenväistöt oikealle olivat edelleen ihan ok, mutta väistöissä vasemmalle Pave hirveili enemmän. Loppuun saimme kuitenkin tasaisemman suorituksen, kun sain istuttua napakammin eikä Pave saanut vietyä minua mukanaan.

Ennen loppuraveja saimme vielä hurautella muutamat lävistäjät keskiravia ajatellen. Parilla ensimmäisellä lävistäjällä otimme vain muutaman askeleen verran keskiravia. Lopuksi tulimme vielä kokonaisen lävistäjän keskiravia tavoitellen. En saanut Pavea lävistäjille niin suorana kuin olisin halunnut, ja se verotti raviaskeleen venymistä. Pientä eroa kuitenkin tuli, joten avut ja Paven reaktiot olivat oikeaan suuntaan. Loppuravissa sain vielä huolehtia, että Pave ravasi riittävän pontevasti eikä jäänyt omiin ajatuksiinsa. Se onnistuikin ihan mukavasti.

Tunnin treenit olivat todella kivoja. Tekemistä oli juuri sopivasti. Kaiken lisäksi tehtävillä oli myös pienet hetket, jolloin sai vain ajatella etenemistä. Tai jos se oli kunnossa, vain nauttia menosta. Pave työskenteli tänään alun hirveilyn jälkeen ravissakin ihan mukavasti. Väistöt toki aiheuttivat pientä eripuraa, mutta kummallakaan meistä ei mennyt kuppi oikeasti nurin. Kyllä niissä Artsin koulutunneissa on vain oma taikansa.

torstai 19. tammikuuta 2017

Onnistumisia ja kotiläksyjä

Torstaina lyöttäydyin neljänneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Akun. Tunnilla pääsimme miettimään hevosen muotoa sekä ratsastamaan voltteja, ympyröitä sekä tekemään niillä hieman siirtymisiä.

Aloitimme tunnin hevosen muotoa miettimällä. Takaosan piti olla hereillä, jotta hevonen sai edestä tuntumalle. Hevosen muotoa sai tehtävällä vaihdella vähän lyhyemmästä vähän pidempään. Pointtina oli kuitenkin säilyttää vaihteluista huolimatta rentous ja pyöreys. Aku on luonnostaan aika reipas, mutta sain hakea siihen tietynlaista pontevuutta. Käynnissä Aku hakeutui ihan mukavasti tuntumalle. Se oli myös helppo saada pyöreämpänä vähän pidempäänkin muotoon. Sen sijaan en onnistunut hakemaan sitä vähän lyhyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Takaosaa olisi varmasti pitänyt aktivoida vähän enemmän ja samalla uskaltaa pitää ohjat kädessä. Ravissa meno oli vähän epätasaisempaa. Hetkittäin Aku asettui tuntumalle mukavasti ja pyöristyi, mutta toisessa hetkessä se pääsikin karkaamaan siitä. Akun perusmuoto on tosin ihan hyvä eikä hirveily ole sille kovin luontaista. Arvelen, että ravissa Aku pääsi vähän hiihtämään pitkänä sen sijaan, että olisin napannut sen vähän lyhyemmäksi ja niin sanotusti polkemaan takaa ohjaa kohti. Ravissakin jäin kaipaamaan sitä, että olisin osannut lyhentää ja ryhdistää Akua. Jotenkin minulle on helpompaa ratsastaa hevosia enemmän eteen ja alas. Omalla könötykselläni lienee jotain osuutta asiaan.

Seuraavaksi siirryimme koko maneesin kahdeksikolle, jossa suuntaa vaihdettiin keskellä pienen suoran pätkän avulla. Ravasimme aina tovin voltilla, kunnes meno oli sellaista, että siitä kannatti nostaa laukka. Laukassa puolestaan pyöräytimme samaan suuntaan ympyrän tai pari, kunnes siirryimme raviin ja vaihdoimme suoristuskohdan kautta suuntaa. Sitten taas toistimme aiemman kuvion. Ravissa Aku pääsi vähän tohottamaan. Ravista tuli kiireistä eikä Aku silloin oikein malttanut pyöristyä saati rentoutua. Sainkin pyöräytellä voltteja pari kolme aina putkeen, jotta sain Akun kuulolle. Laukannostot ravista lähtivät ihan mukavasti, vaikka pyöreys katosikin niissä. Laukka rullasi molempiin suuntiin mukavasti, ja Aku väläytteli molemmissa laukoissa mukavan pyöreitä, rentoja ja eteneviä hetkiä. Niissä elämä oli taas mahdottoman kivaa. Kunhan vain istui hevosta enempiä häiritsemättä ja nautti menosta. Olisipa kiva saada tällainen pätkä videolle. Olisi mielenkiintoista tietää, miltä selkään hyvältä tuntuva meno oikein näyttää. Kun laukka oli rullaavaa, onnistui siitä siirtyminen raviin myös aika pehmeästi.

Saimme Akun kanssa bonustehtävän kuviolla. Nyt ideana oli tehdä suunnanvaihtokohdassa siirtymiset ravin ja laukan välillä vähän nopeammin. Ohjeeksi tuli käyttää uuden suunnan ja laukan valmisteluun maksimissaan viisi raviaskelta. En laskenut askelia, mutta aloin harmillisesti hätäillä. Unohdin tehtävällä kaiken muun paitsi sen, että äkkiä uusi laukka niin kuin jo olisi. Mikä uuden suunnan valmistelu? No, ei sitä kaikkea kerralla. Aku oli tehtävällä odotetusti näppärä. Laukasta pääsi hyvin raviin ja uusikin laukka nousi aina asiallisesti. Ensimmäisissä laukka-askelissa Akua sai vähän kannustaa, mutta sitten laukka lähti pyörimään ihan hyvin.

Loppuravissa haimme vielä hevosia hyvään muotoon ja teimme pitkillä sivuilla vasta-asetuksia. Aku luuli pääsevänsä talliin nopeammin, jos se kipittäisi menemään. Meillä tehtävä menikin siihen, että sain toppuutella Akua vähän rauhallisempaan menoon. Ei se missään Vermon takasuoralla ollut, mutta malttamaton kuitenkin. Vasta-asetukset menivät läpi ihan mukavasti. Niistä oli apua erityisesti oikeassa kierroksessa ulko-ohjan tuen säilyttämisessä.

Tunti Akun kanssa oli oikein mukava. Laukassa tuli taas parhaimmat hetket, joita hakea jatkossakin lisää. Samalla pistin korvan taakse sen, että saan Akun kanssa treenata tasaisuutta erityisesti ravissa. Niin ja siirtymisiäkin voisin alkaa rakentaa sen kanssa rutkasti paremmiksi niiden hutiloimisen sijasta. Arvelen tai ainakin toivon, että löydän itseni Akun selästä jatkossa useamminkin. Kuten sanottua (ja viimein uskottua), on se oikein mainio oppikirjahevonen, jonka kanssa harjoitella.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Rauhassa vain

Maanantain tunnilla oli koulua, ja ratsukseni sain Paven. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä seitsemän, ja pääsimme tahkoamaan kolmikaarista kiemurauraa, voltteja sekä laukannostoja ravista. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ympyröitä sai pyöräytellä oman mielensä mukaan ja askelta sai hakea vähän lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Pave oli muuten ok, mutta tykkäsi hirveillä tavallista enemmän. Käynnissä ja laukassakin sain sitä rennommaksi ja pyöreämmäksi, mutta ravi tuppasi olemaan yhtä hirveilyä.

Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimme ensin ravissa. Tarvittaessa kaariin sai pyöräyttää voltin, mikäli siinä oli pulmia. Me Paven kanssa pyöräyttelimmekin voltteja melkeinpä aina, kun kaarre oli vasemmalle. Se kun on meille se vaikeampi suunta. Kaarteet oikealle menivät aluksi myös vähän kanttaillen, mutta sitten muistin ratsastaa, ja kummasti tehtävä alkoi sujua sen osalta. Kaarteet vasemmalle takkusivat edelleen, mutta volttien avulla sain pientä petrausta aikaan. Pääsimme kuviolla ehkä kerran tai pari kaarteen vasemmalle ihan ilman volttia. Vau!

Lisäsimme kolmikaariselle kiemurauralle myös laukannoston ravista. Nosto tehtiin toisessa suoristuskohdassa uuteen suuntaan. Eli kun suoristuskohtaan tultiin vasemmalta, nostettiin oikea laukka. Oikean laukan nostaminen takkusi siitä syystä, kun kaarre vasemmalle meni kinastellessa. Pahimmillaan Pave hirveili kunnolla, ja minä roikuin ohjissa apinana. Oikeat laukat nousivat aina lopulta, mutta vähän kiihdyttävän ravin kautta. Pave myös pääsi hieman ennakoimaan kaarretta oikealle sen sijaan, että olisi mennyt rehellisemmin pari askelta suoraan. Laukannostot vasemmalle puolestaan takkusivat siitä syystä, että Pave alkoi ehdotella laukkaa ihan omia aikojaan. Pitihän senkin tietysti päästä menemään, kun kaverit edessäkin menivät. Tyhmä kuski ei vain asiaa tajunnut, vaan jarrutteli menemään. Kertaalleen sain kanavoitua Paven energian oikein eli lyhyempään, mutta napakkaan raviin. Pave myös malttoi tällä kerralla kuunnella minua, jolloin sain valmisteltua vasemman laukan nostamisen. Pave nostikin sen siitä pyynnöstä pyöreän rentona pysyen. Jes! Harmi vain, että tämä jäi ainoaksi kunnon onnistumiseksi. Tämän jälkeen Pave alkoi kierrosten myötä kipitellä laukkakohtaan tultaessa, jolloin sain pyöräyttää jäähdyttelyvoltin ennen kuin pääsin kokeilemaan nostoa uudelleen.

Loppuravissa ei tehty enää kummempia, vaan siirryimme aika nopeasti kävelemään. Tunnin treeni oli aiheeltaan oikein mukava, mutta harmikseni emme Paven kanssa siinä kovin loistaneet. Hirveilyn määrä tunnilla myös jäi kaivelemaan. Opettaja hoksauttelikin tunnin aikana suoristamaan ryhtiä, ja tunsin itsekin valuvani koko ajan etukenoon. Ryhti oli pahemman kerran hukassa. Positiivista tunnissa oli kuitenkin se, etten napsahdellut niin paljoa kuin olisin voinut. Tähän ehkä auttoi opettajan tehtävällä minulle sanomat sanat: rauhassa vain. Taikasanat, joita näemmä osaan totellakin.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäiset kisat

Sunnuntaina käynnistyi vuoden kisakausi. Tallinmäen harjoitusestekisoissa menin Akulla ja Pavella 70 sentin luokassa ja Pavella vielä 80 sentin luokassa. Molempien luokkien arvosteluna oli 367.1. Myös rata oli liki sama, 70 sentissä tosin ei ollut ratapiirroksen estettä 5a, ainoastaan 5b eli yksittäinen pysty.

Ennen maneesissa ollutta yhteisverryttelyä kävelin molempien ratsujen kanssa kentällä. Otin myös pienet ravipätkät, mutta en kummemmin alkanut säätää siellä. Pave oli hieman uneliaana, Aku taas oma reipas itsensä. Esteverryttely 70 sentin luokkaa varten meni niin Akun kuin Paven kanssa ihan hyvin. Aku vähän tohotti, mutta imi esteille ja hyppäsi kaiken tasaisen varmasti. Pavea sai vähän herätellä, ja samalla sain itse keskittyä olemaan puskematta. Hyppäsimme vasemmassa kierroksessa pystyä ja oikeassa okseria. 80 sentin verryttelyssä emme Paven kanssa osuneet millään oikeassa kierroksessa hypätylle pystylle. Sain kuitenkin odotettua hyppyjä, joten Pave selvitti esteen joka kerta. Vasemmassa laukassa ollut okseri sen sijaan ylittyi oikein asiallisesti.

© Nora
70 sentin radalle lähdin ensimmäisenä Paven kanssa. Matkaan lähdimme rauhallisessa oikeassa laukassa. Ykkönen ylittyi hieman hitaasti, mutta puhtaasti. Pave nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Kakkonen ylittyi myös rauhallisesti, ja suoran linjan päässä olleelle kolmoselle pääsimme kuudella askeleella. Neloselle Pave lähti positiivisen askeleen kautta. Laukka ei kuitenkaan vaihtunut, vaan korjasin sen ravin kautta vasemmaksi. Viitoselle tuli hyvä hyppy, ja Pave nappasi siinä oikean laukan. Kuutonen ylittyi samoilla tulilla, ja kaarevan linjan päässä olleelle seiskalle tulimme kuudella askeleella. Sekin ylittyi puhtaasti, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Aikaratsastus ei ollut mielessäkään, sillä päivän tavoitteenani oli rauhalliset ja asialliset radat. Niinpä ratsastin toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille pitkän tien. Sille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti esteen puhtaasti ja nappasi oikean laukan. Ysille kaarsin vahingossa vähän lyhyemmin. Ponnistuspaikka tuli kuitenkin ihan hyvään paikkaan, joten matka jatkui. Ysin ja kympin suora linja meni nyt viidellä askeleella. Edessä oli enää toisen vaiheen viimeinen este. Sille kaarsin hieman lyhyemmän tien, kun tilaa kuitenkin oli. Kannustin Pavea hieman äänellä, ja se hyppäsikin esteen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin virheettömällä suorituksella. Jes! Köröttelyllä olimme kuitenkin luokassa ensimmäisiä ei-sijottuneita, 4/12.



Myös Akun kanssa lähdimme 70 sentin radalla matkaan oikeassa laukassa. Aloitimme hieman jarruttavalla, mutta puhtaalla hypyllä. Aku nappasi hypyssä vasemman laukan. Kakkoselle lähestyessä Aku pääsi puskemaan sisäpohkeen läpi, jolloin tulimme esteelle hieman vinossa. Siitä tuli kolautus, mutta puomi pysyi ylhäällä. Kakkosen ja kolmosen suora linja meni myös Akun kanssa kuudella askeleella. Neloselle tultaessa laukka vähän hyytyi enkä ehtinyt suoristaa Akua kunnolla. Niinpä se sakotti minua ja valui esteestä oikealta ohi. Hupsankeikkaa. Ei muuta kuin uusi lähestyminen esteelle oikeassa laukassa. Liimasin pohkeet kunnolla kiinni, jolloin Aku loikkasi esteen puhtaasti. Viitosen yli pääsimme positiivisen askeleen avulla. Kuutosen ja seiskan kaareva linja meni kuudella askeleella, ja molemmat esteet ylittyivät ihan sujuvasti. Näin pääsimme perusvaiheen maaliin harmillisella neljällä virhepisteellä. Pakko myöntää, että Akun kanssa taisin ottaa vähän liiankin rennosti. Omat ajatukseni olivat jo toisessa vaiheessa ennen kuin olin edes aloittanut rataa. Hoh. Kantapään kautta Aku opetti minua keskittymään vähän paremmin. Suorituksemme toi meille jumbosijan, 12/12.



Sitten olikin enää yksi kisarata jäljellä: 80 senttiä Paven kanssa. Esteet kehtasivat näyttää muka isoilta, enhän ole moisia loikkinut taas toviin. Radalle lähdimme odotetusti oikeassa laukassa. Ykköselle ponnistuspaikka ei osunut, ja Pave kolisteli estettä. Puomi pysyi kuitenkin paikallaan. Tästä ratsastin hieman eteen, jotta laukka lähtisi pyörimään. Kakkosesteelle Pave lähtikin taas reippaasti hieman kauempaa. Kakkosen ja kolmosen suora linja menikin nyt viidellä askeleella. Neloselle tuli taas vähän hitaampi hyppy, kun kaarre söi laukkaa. Sen jälkeen sain myös korjata laukan ravin kautta oikeaksi. Viitosena ollut kahden askeleen sarja meni ihan hyvin, vaikka sorruin hätyyttelemään Pavea maiskuttamalla. Yritin korjata laukkaa, vaan Pave piti sinnikkäästi väärän laukan eli tässä tapauksessa oikean. Pääsimme kuitenkin asiallisesti kuutoselle, joka ylittyi puhtaasti. Pave myös nappasi siinä myötälaukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni hyvin kuudella askeleella. Näin olimme taas perusvaiheelta virheettömästi maalissa ja saimme jatkaa toiseen vaiheeseen.

Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille menin taas pitkää tietä pitkin. Se ylittyi ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut. Korjasin sen ravin kautta oikeaksi. Korjaus jäi vähän myöhään, jolloin laukka ei lähtenyt pyörimään kunnolla. Ysille tulikin miniaskel, mutta Pave onneksi selvitti esteen puhtaasti. Ysin ja kympin väli meni miniaskeleen takia kuudella askeleella, mutta onneksi tajusin tämän enkä hätäillyt. Viimeisenä ollut kahden askeleen sarja meni jälleen hyvin, ja näin pääsimme maaliin 80 sentin radalta puhtaalla suorituksella. Jihuu! Toinen köröttelyratamme poiki saman tuloksen: olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita, 3/8.



Näin saatiin vuoden ensimmäiset kisat pulkkaan. En jännittänyt onneksi yhtään niin paljon kuin olin etukäteen olettanut. Tietysti mahassa liiteli perhosia melkoinen lauma, vaan onneksi en mennyt ihan puihin. Toki menomme erityisesti Paven kanssa olisi saanut olla sutjakampaa, mutta olen kuitenkin suorituksiimme tyytyväinen. Rauhalliset, puhtaat radat ovat oikein hyvä juttu. Akun kanssa tullut kielto harmitti vähän, mutta samalla oli hyvin opettavainen. Ei pidä haihatella omissa ajatuksissa, vaan suoristaa se hevonen aina uudelle esteelle. Akun kanssa oli kuitenkin kiva hypätä kisoissa, on se vain sellainen luottokaveri kuitenkin. Tästä on hyvä jatkaa kisavuotta eteenpäin.

Videoista kiitos Noralle, Lauralle ja Iitalle! Ratapiirroksesta kiitos Noralle!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Minuuttipeliä maastossa

Lauantaina piti päästä maastoon. Tämä tarkoitti Pavelle työteliästä päivää: alkeistunti, maasto ja vielä yksi tunti. Maastoon lähdimme kolmen ratsukon porukalla. Me Paven kanssa pidimme aluksi perää.

Kävimme Kotakankaan lenkin metsäreitin kera. Laukkasimme niin meno- kuin paluumatkalla saman lyhyen pätkän. Menomatkalla laukka sujui ihan mukavasti. Paluumatkalla olimme Paven kanssa letkan keskellä, mikä taisi virittää sitä vähän. Se sitten purkautui pukin kautta. Olin onneksi varautunut tähän pienellä takakenolla, jonka ansiosta pukki ei hetkauttanut istuntaa. Kierosti se tuntui mukavan pehmeältä, hah!

Kotimatka olikin melkoista minuuttipeliä, jotta ehdimme takaisin tallille seuraavan tunnin alkuun mennessä. Pave kun siis jatkoi hommia. Taitoimmekin matkaa tallia kohti pääosin ravissa. Vielä tässä vaiheessa Paven piti esittää yksi sätky, kun se höhlä huomasi takaa ravanneet tallikaverit jotenkin tosi myöhään. Tai sitten se luuli, että ideana oli ennättää tallille ensimmäisenä. Ei siitä aina ota selvää. Tasoittui se Pave siitäkin, ja saimme taitettua loppumatkan tallille asiallisesti. Tällä kertaa oli vähän pomppuisampi maasto, mutta onneksi ei mitenkään paha. Vaikka mieluusti tietysti menen maastot ilman moisia lisukkeita. Pavelle voi välittää nämä terveiset.

perjantai 13. tammikuuta 2017

Auktoriteetin ilo

Perjantaina oli vuoden ensimmäinen Artsin koulutunti. Ratsukseni otin Paven ja tunnin jaoin kolmen muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan niin sulkutaivutuksia kuin vastataivutuksia sekä hevosen suoristamista. Alkuverryttelyn teimme aika itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Pave oli vähän ponneton eikä ensin asettunut oikein kumpaankaan suuntaan. Hiljalleen sain asetukset oikealle kohtuullisesti läpi, mutta asetukset vasemmalle jäivät menemättä läpi. Sitten siirryimmekin jo tehtävien pariin.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme pitkät sivut kolmessa osassa: ensimmäinen kolmannes suoraan, toinen sulkutaivutuksessa ja viimeinen taas suoraan. Aloitimme oikeassa kierroksessa ja käynnissä. Pitkälle sivulle tuleminen suorana olikin hankalampaa kuin olin ajatellut. Jotenkin kulman jälkeen jätin Paven edelleen asettuneeksi, vaikka se olisi pitänyt suoristaa. Sulkutaivutuksen kaltainen oikealle onnistui kohtalaisesti käynnissä. Sen jälkeen suoristaminen oli helpompaa, pääsihän sillä vaikeammasta liikkeestä vähän helpompaan (vaikka oikeasti suorana meneminen ei ole kovin helppoa). Parin käyntikierroksen jälkeen siirryimme raviin. Voi jee. Kuinka hirvi hevonen voikaan olla? Vastaus: todella hirvi. Pave ei ensin alkanut ravissa ajatellakaan mitään sulkutaivutuksen kaltaista, kun yritin sitä pyytää. Sen sijaan se nakkasi päänsä kattoon ja jäkitti menemään. Tavallisella tunnilla olisin nakannut pyyhkeen ja ohjat kehään, mutta Artsin ihana auktoriteetti sai herneet pysymään poissa nenästäni. Vaikka Pave herneili, jatkoin sinnikästä pyytämistä ja yritin opettajan ohjeen mukaisesti istua sitä enemmän takajaloille, mitä enemmän Pave yritti jäkittää ja kiskoa minua eteen. Kierros kierrokselta saimme hieman parsittua menoa, vaikka rehellinen sulkutaivutus jäi kauas. Sain kuitenkin ohjattua Pavea parempaan suuntaan, mikä oli kuitenkin parannusta.

Vasemmassa kierroksessa aloitimme heti ravissa. Jaiks. Enteilin ongelmia ja niitä tietysti sain. Pave hirveili ja jäkitti vastaan pahemmin kuin oikeassa kierroksessa. En meinannut millään saada asetusta läpi eikä Paven takaosakaan oikein halunnut siirtyä uralta sisemmäs. Mutta jälleen kierros kierrokselta yritin uudelleen ja uudelleen enkä lähtenyt jupisemaan (paria mutinaa lukuun ottamatta). Opettaja jaksoi huomata pienetkin parannukset ja kehua niistä. Se motivoi yrittämään. Samalla tosin sain taas huomata sen, kuinka huonosti tunnen pienet liikkeet oikeaan suuntaan. Siksi teen tahattomasti monet liikkeet liioiteltuna, koska en tunne niitä ennen sitä vaihetta. Teimme sulkutaivutukset vielä muutamia kertoja lävistäjillä. Siinä sain taas pohtia tovin oikeaa asentoa, kun ei ollutkaan seinää antamassa suuntaa. Sulkutaivutuksen kaltainen oikealle tehtynä sujui edelleen paremmin kuin vasemmalle.

Laukassa lähdimme korjaamaan hevosia suoremmaksi vastataivutuksen avulla. Pitkillä sivuilla asetimme ulos sekä tyyräsimme takaosaa hieman seinää kohti. Lyhyet sivut piti tämän jälkeen kyetä ratsastamaan mahdollisimman suoraan. Hevosta ei saanut päästää oikaisemaan pitkälle sivulle, vaan jokainen lyhyen sivun metri tuli käyttää hyödyksi. Aloitimme vasemmassa laukassa. Tässä suunnassa Pave asettui asiallisesti oikealle, ja sain vietyä sen takaosaa vähän seinää kohti. Kun tämä liike onnistui, tuli Paveen ryhtiä ja laukkaan tasapainoa. Tämän jälkeen lyhyet sivut oli paljon helpompi ratsastaa, kun Pave ei niin ennakoinut, vaan enemmän odotti reittiohjeita.

Oikeassa kierroksessa elämä oli hankalampaa, koska asetus vasemmalle ei vieläkään meinannut mennä läpi. Otin ensin liikaa tilaa menemällä uralta sisempänä. Tämä sai Paven himoitsemaan kohti uraa, jonne se painoi menemään minua juuri kuuntelematta. Sitten tajusin hilautua vähän enemmän uralle, jolloin Pavella ei ollut enää hinkua yrittää punkea seinästä läpi. Tämän jälkeen sain sen taas kuuntelemaan vähän paremmin. Asetukset vasemmalle olivat vaikeita, mutta hetkittäin ne onnistuivat kohtalaisesti. Tällöin myös Paven takaosaa sai siirrettyä oikealle pohkeella vähän ulommas. Tehtävän loppupuolella palaset napsahtivat toviksi todella hyvin kohdilleen. Pave loksahti oikeinpäin, ryhdistyi ja kantoi itsensä edestä kunnolla. Laukka muuttui pehmeäksi ja pyöriväksi, ja Pave tuntui pysyvän aivan allani. Sen jälkeen niin asetus kuin takaosan siirtäminen sujuivat liki tuosta noin vain. Tätä menoa kesti noin kierroksen, mutta kyllä se tuntui aivan helkkarin hienolta! Fiilistelin menoa Pavea rutkasti kehuen, mutta en kuitenkaan heittäytynyt matkustajaksi. Hyvä Pave, hyvä minä!

Loppuravissa haimme vielä hyvää etenemistä. Sain vielä muistaa istua takajaloilla ja olemaan kippaamatta eteen. Tunnin tehtävät olivat ihanan haastavia ja puristivat mehut meistä Paven kanssa juuri oikealla tavalla. Hommia tuli paiskittua ihan kunnolla. Olin tunnissa todella tyytyväinen siihen, kuinka jaksoin yrittää enkä repinyt pelihousujani, vaikka hankalia pätkiä oli vaikka kuinka monta. Tuntiin mahtui kuitenkin pieniä parannuksia, ja etenkin oikeassa laukassa tullut kunnon onnistuminen tallentui hyvin mieleen. Tällainen tuli tarpeeseen, sillä koulutreenit Paven kanssa ovat jo tovin olleet melko kamalia. Nyt tuli taas olo, että voimme me Paven kanssa toimia yhteenkin, vaikka erimielisyyksiäkin mahtuu mukaan.

torstai 12. tammikuuta 2017

Ajattele elämää esteiden välissä

Torstain ratsastuksena oli estetunti ja ratsuna Pave sunnuntain kotiestekisoja ajatellen. Tunnin jaoin toisen ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn tein itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Yritin ajatella rentoa menoa ilman pingottamista. Siitä tuli samalla itselleni tunnin teema.

Ensimmäisenä verryttelytehtävänä tulimme ravissa kolmea puomia hieman muokatulla kolmikaarisella kiemurauralla. Puomit olivat vähän lävistäjämäisesti siten, että saimme venyttää kaarteita kunnolla. Opettaja ohjeisti hakemaan Paveen rentoutta, vaikka sitten etenemisen hinnalla. Vähän hitaammassa ravissa Pave pysyikin rennompana. Jos yritin asettaa, taivuttaa ja nohittaa eteenpäin yhtä aikaa, alkoi Pave nihkeillä vastaan. Niinpä tahkosin kuviota vähän hitaammassa ravissa rauhassa asetuksia hakien. Pysyimme Paven kanssa molemmat näin tyytyväisempinä. Kaarteet oikealle menivät odotetusti ihan asiallisesti. Kaarteet vasemmalle olivat jäykempiä ja vaativat enemmän Paven pehmittelyä.

Seuraavaksi tulimme laukassa kahta puomia pääty-ympyrällä. Parin kierroksen jälkeen jatkoimme vasemmassa laukassa noin 20,5 metrin suoralle linjalle, oikeassa laukassa yksittäiselle lävistäjäpystylle. Puomien väli meni hyvällä tiellä sujuvasti kahdella askeleella. Jos tiessä tuli hutiloitua, meni väliin 2,5 askelta. Suora linja meni kuudella askeleella, sillä sen pystyt olivat hyvin matalat. Lävistäjäpystylle ei tullut laukanvaihtoa, vaan korjasin ravin kautta.

Sitten tulimme neljän hypyn tehtävän. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa tulemalla suoran linjan. Väli meni edelleen meillä kuudella askeleella. Siitä jatkoimme aiemman tehtävän lävistäjäpystyn. Laukka ei vaihtunut, joten sain korjata sen ravin kautta vasemmaksi. Sitten tulimme vielä toisen lävistäjäpystyn. Siinäkään laukka ei vaihtunut, vaan korjaus piti tehdä ravin kautta. Pave antoi tällä kertaa korjata laukat kohtuullisen nopeasti, mikä auttoi pysymään rytmissä läpi tehtävän.

Lopuksi muutimme rataa vielä hieman ja tulimme sen kertaalleen. Meille radan korkeimmat esteet olivat hurjasti 75-senttisiä. Radan alku oli sama kuin aiemmassa eli lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Suora linja meni nyt viidellä askeleella kaukaa hypäten. Opettaja komensi meidät aloittamaan alusta ja päättämään askelmäärän ajoissa. Päätin, että kuusi askelta oli parempi. Nyt ensimmäiselle pystylle tuli asiallisempi hyppy, jolloin kuusi askelta mahtui väliin hyvin. Siitä matka jatkui lävistäjäpystylle, jolta jatkettiin kaarevalla tiellä suoran linjan ensimmäiselle pystylle. Välin askeleet jäivät laskematta. Kaarre meni vastalaukasta huolimatta ihan hyvin, ja Pave nappasi kaarevan linjan toisella esteellä vasemman laukan. Siitä matka jatkui toiselle lävistäjäpystylle. Laukka ei vaihtunut siinäkään, joten ravin kautta korjaus. Sitten edessä oli enää kaksi kavalettia kaarevalla linjalla. Väli jäi taas laskematta, mutta pitkä se oli. Kavalettien hypyt menivät ihan mukavasti, ja ratamme oli siinä.

Loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas. Tunnista jäi hyvä mieli. Jännitys kehtasi kutkutella vatsassa, mutta se ei päässyt tällä kertaa suurempiin mittoihin. Keskityin läpi tunnin siihen, että jättäisin Paven hyvällä tavalla rauhaan. Yleensä alan nyplätä etenkin ohjia ja säätää kaikkea, mikä varmasti sekoittaa hevosen ajatuksia. Opettajan vinkin mukaan yritin ajatella sitä, mitä esteiden välillä tapahtuu. Jos siellä olisivat asiat kunnossa, ylittyisivät esteet sen kummemmin säätämättä. Niin tänään kävikin. Pave sai laukkailla aika rauhassa (ja rauhallisesti), mutta niin vain se hyppäsi jokaisen esteen ilman muttia. Kun en säätänyt turhia, en lietsonut Pavea väärään mielentilaan. Tästä fiiliksestä pitäisi saada kiinni. Vaikuttaa saa, mutta se ei tarkoita pahimmillaan sekä päällekkäisten että ristikkäisten apujen tulvaa. Olipa mukava hypätä ilman, että jokainen este oli pakollinen paha. Ei jännitystäni vielä tällä ole nujerrettu, mutta tällaisista hyvistä hetkistä se toivottavasti hiljalleen taittuu.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vuosipäivä apurattaiden kera

Maanantain tunnille sattui merkkipäivä: tasan vuosi siitä, kun menin Pavella ensimmäisen kerran. Vuosipäivän kunniaksi toivoin tietysti Paven. Yhteiseksi "lahjaksemme" virittelin Pavelle joustochambonin ensimmäistä kertaa (minun kanssani). Me Paven kanssa ajaudumme aika usein tilanteeseen, jossa se pääsee kipittämään pyyntöjäni karkuun pää ylhäällä. Halusin testata, mitä asialle tapahtuisi näiden apurattaiden kera. Ratsukoita koulutunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme treenaamaan askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä vieteriajatuksella, tekemään ravissa pohkeenväistöjä, joiden jälkeen nostimme laukan sekä kirsikkana tunnin lopuksi tulemaan pari kertaa kahden kavaletin suoran linjan.

Ensimmäisenä tehtävänä haeskelimme hevosiin vieteriä säätelemällä askelta lyhyemmäksi ja vähän pidemmäksi käynnissä ja ravissa. Koska joustochambon osittain huolehti Paven etuosasta, sain miettiä enemmän takaosaa. Toki etuosaakin piti välillä pohtia. Tänään Pave oli hieman kuuro pohkeelle. Yritin aktivoida sitä pohkeilla ja raippamerkeillä, mutta en saanut Pavea kovin hereille. Hetkittäin löysimme kuitenkin muutamia vieterimäisiä askelia lyhennyksissä niin käynnissä kuin ravissa. Niissä Paven ryhdistäytyi ja keveni mukavasti edestä kiirehtimättä. Nämä hetket tulivat silloin, kun sain tehtyä pidätteitä enemmän istunnalla. Askeleen pidentämisiä en lähtenyt varsinaisesti yrittämään, vaan pyrin hakemaan Pavea vieterimäisesti vähän lyhyemmäksi ja palkintona siitä päästämään sen takaisin tavalliseen etenemiseen. Olisin saanut kuitenkin aktivoida Pavea vähän enemmän, sillä nyt se jäi vähän löysäksi.

Tämän jälkeen tulimme ravissa kolmikaarista kiemurauraa siten, että tavallisesti suorat suunnanmuutokset tehtiin hieman lävistäjämäisesti. Eli kaarta venytettiin hieman isommaksi. Asetukset oikealle löytyivät ihan kohtuullisesti, mutta kaarteita vasemmalle sain työstää tarkemmin. Korjasin omaa painoani hieman ulommas, jotta saisin Paven pois vasemmalta ja vähän tasapainoisemmaksi. Sisäpohkeella vartioin Paven pysymistä reitillä ja sisäohjan pyynnöillä houkuttelin sitä asettumaan. Kaiken ohella yritin vielä muistaa pitää ulko-ohjan kädessä. Kaarteet vasemmalle eivät muuttuneet tehtävän aikana autuaan helpoiksi, mutta muutamia kertoja sain Paven asettumaan niissä kohtuullisen asiallisesti. Hankalampiin kaarteisiin sai pyöräyttää voltin avuksi, ja käytinkin tätä kikkaa muutaman kerran.

Seuraavaksi teimme pohkeenväistöjä ravissa. Niiden idea oli valmistella ravista tehtävää laukannostoa. Väistön teimme pitkän sivun alusta keskemmäs, jonka jälkeen suoristimme ja nostimme myötälaukan. Väistöt olivat tänään hukassa vähän molempiin suuntiin. Väistöissä oikealle Pave kuitenkin odotti paremmin verrattuna väistöihin vasemmalle. Niissä se ennakoi jo melkoisesti tulevaa laukkaa eikä oikein malttanut odottaa. Saimme nostettua oikean laukan muutaman kerran aika tasaisesti ja suorana pysyen. Sitten Pave keksi vaikeuttaa tehtävää ja alkoi jostain syystä nostaa vastalaukkaa. Ei siinä mitään, se nousi pari kertaa asiallisesti. Harmi vain, että myötälaukka oli se, jota yritin saada. En tiedä, mistä Pave otti kimmokkeen vastalaukasta. Sama tapahtui muutamia kertoja myös vasemman laukan nostoyrityksissä. Pave meni taas keksimään, että salaisesti haaveilin oikeasta laukasta. Omasta mielestäni en, mutta kaipa se Pave tiesi paremmin. Molemmissa suunnissa sain vähän häivyttää väistöajatusta näissä hetkissä ja keskittyä enemmän pitämään Paven odottamassa. Näin sain valmisteltua myötälaukan nostamisen tarkemmin, ja Pave nostikin toivotun laukan.

Lopuksi saimme tulla vielä kahden kavaletin noin 17,5 metrin suoran linjan niin kuudella kuin viidellä askeleella. Tässä vaiheessa pyysin opettajaa nappaamaan joustochambonin pois. Kuuden askeleen saamiseen vaadittiin meiltä aika lyhyttä laukkaa. Pave innostui kavaleteista (tai apuohjien katoamisesta) ja hurautteli välin ensin kuuden askeleen sijasta viidellä. Eikä se edes kiirehtinyt, kunhan laukkasi tavallisesti. Sain väliin kuusi askelta, kun rutistelin laukan oikeasti lyhyeksi ja lyhensin hieman lähestymistä ensimmäiselle kavaletille. Kuten arvata saattaa, viisi askelta meni tämän jälkeen aivan helposti. Tosin siinäkin sain vähän pidättää Pavea, jotta askeleet olivat tasaisempia eikä viimeinen askel jäänyt muita lyhyemmäksi.

Loppuravia otin lyhyen pätkän, sillä muut kävelivät jo. Löytyihän se pyöreys ja tasaisuus sieltä lopuksi ilman apurattaitakin, vaikka Pave oli selvästi huomannut niiden kadonneen. Annoin Paven vielä venyttää pätkän ravissa eteen ja alas ennen kuin siirryin käyntiin. Sellainen vuosipäivä meillä, apurattaiden kera. Pakko myöntää, että kyllä joustochambonista jotain iloa oli, vaikka tavoitteeni ei tietenkään ole kerätä hevoselle kaikkia apurattaita, mitä maa päällään kantaa. Nyt vain teki mieli testata. Omaa elämääni helpotti kovasti se, että hirvihetkinään Pave kiskoi itseään vastaan sen sijaan, että olisi nykinyt ohjia ja lietsonut minua kiskomaan takaisin. Pave myös tajusi apuohjan idean hyvin ja kulkikin pääosin ilman, että piuhat olivat joka hetki tiukalla. Nyt täytyy vain alkaa miettiä, miten voin ratsastaa siten, että saan Paven hirveilyjä vähennettyä. Ilman apurattaita siis. Vastaus lienee se, että pitää ratsastaa paremmin. Enää tarvitsee vain oppia, miten se tehdään.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Hieman hätäistä

Sunnuntain toinen ratsastus meni Hiliman kanssa itsenäisellä tunnilla. Maneesissa oli sopivasti suora puomilinja sekä kavaletti, joita päätin hyödyntää. Hilima oli tänään läpi tunnin vähän hätäinen. Hetkittäin se pääsi kipittämään ja vähän turhan usein kanttaamaan kulmia suoremmaksi. Yritin toppuutella sitä ja löytää tasaista etenemistä, mutta Hilimalla oli nyt tällainen päivä. Ei onneksi ollenkaan pahimmasta päästä, vähän levoton kuitenkin.

Suoralla puomilinjalla tein parit siirtymiset ravista käyntiin sekä pyörittelin muutamia ympyröitä puomien yli. Hilima tuntui innostuvan puomeista ja ravasikin niitä kohti reippaasti. Siirtymiset käyntiin venyivät hieman, mutta onnistuivat kuitenkin. Ympyrät isommalla ja pienemmällä tiellä menivät ihan hyvin. Pientä sisälle punkemista molemmissa kierroksissa huomioimatta. Yritin korjailla tätä siirtämällä painoa aina vähän ulommas, mutta en tuntunut saavan sillä Hilimaa tasapainoisemmaksi.

Laukassa hurruuttelin puomilinjan kuudella ja viidellä askeleella. Väli oli jotain 17,5 metrin luokkaa, ja meille sopivimmalta askelmäärältä tuntui 5,5. Viiteen piti vähän kiihdyttää, kuuteen taas sai pidättää aika paljon. Kuusi askelta todennäköisesti olisi ollut se paras, mutta olisin saanut ratsastaa ne askeleet tarkemmin. Nyt jätin pidätteet aina liian myöhään ensimmäisen puomin jälkeen. Oikeasti olisin saanut tulla ensimmäisen puomin maltillisemmassa laukassa, ottaa sitten tarvittavat pidätteet ja sen jälkeen antaa Hiliman mennä lopun rennosti.

Loppuun otin vielä muutamat hypyt kavaletille. Aluksi tulin sen molemmista suunnista ravilähestymisellä. Hilima ei pikkuruisesta kavaletista piitannut, vaan tuntui vain ravaavan sen yli hypyn unohtaen. Toisesta suunnasta tultaessa keilasimmekin kavaletin. Tämän jälkeen otin vielä lähestymiset laukassa. Vasemmassa kierroksessa ponnistuspaikka ei osunut niin hyvin, mutta Hilima tietysti selvitti pienen kavaletin helposti. Oikeassa laukassa oli mukavasti imua kavalettia kohti, jolloin se ylittyi hyvin.



Loppuravissa sain vielä toppuutella Hilimaa, joka tahtoi kipittää. Tunti meni vähän humputellen, mutta puomeja ja kavaletteja oli kiva mennä näin kevyestikin. Olisin saanut työstää Hilimaa vähän rennommaksi ja pehmeämmäksi, jotta olisimme saaneet tultua kaarteet asiallisemmin. Tänään ei kuitenkaan ollut kovin ahkera olo, joten menimme vähän puolivillaisesti. Hiliman kanssa olisikin hyvä opetella malttamista.

Videoista kiitos Noralle!

Sunnuntaimaasto

Sunnuntaina suuntasimme Noran ja ratsujemme kanssa taas maastoon. Me Paven kanssa pidimme tuttuun tapaan perää Noran ja Hempan ottaessa vetovastuun.

Kävimme kiertämässä Kotakankaan lenkin ja sen päässä tutkailemassa uutta reittiä. Se päättyi kuitenkin umpikujaan, vaan ei se mitään haitannut. Laukkapätkiä otimme lenkillä muutamia, ja ne sujuivat ihan mukavasti. Paven kanssa saimme tosin vähän kertailla hajuraon pitämistä Hemppaan. Paven mielestä olisi ollut hurjan kiva ravissa ja etenkin laukassa olla toisen hännässä kiinni.

Kotimatkan ravissa turvaväli löytyi mukavasti. Kohtasimme myös ravihevosen, jonka ohituksessa Pave sai vetovastuun. Vähän se tölläsi sitä, mutta ei onneksi isommin. Yksi autokin meni vielä takaa ohi, mutta sekin sujui hyvin. Kaikin puolin hyvä sunnuntaimaasto mukavan aurinkoisena päivänä.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Puomeja puoliteholla

Perjantain toisen tunnin piti olla koulutunti, vaan se vaihtuikin puomituntiin. Ratsunani oli Pave, ja tunnin jaoin kahden ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan niin laukanvaihtoja puomeilla kuin rennon ja sujuvan laukan hakemista suoralla ja kaarevalla linjalla.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahdella puomilla kahdeksikkoa. Tehtävällä sai kääntää aika selvästi, jotta ehti aina puomilta toiselle. Pave ei ollut kovin energinen enkä kyllä minäkään. Niinpä maleksimme niin ravissa kuin laukassa. Kaiken lisäksi päästin Paven puskemaan vasemman pohkeen läpi paikoin railakkaasti. Rentous oli pitkälti kadoksissa, varmaan samassa paikassa sen energisyyden kanssa. Laukassa tehtävä oli tolkuttoman vaikea. Laukka ei pyörinyt, Pave ei kääntynyt, ja minä viimeistelin sopan roikkumalla sisäohjassa. Kerran tai kaksi saimme puomilla ristilaukan, mutta parempaan emme pystyneet. Laukka olisi pitänyt saada kasattua lyhyemmäksi ja aktiiviseksi, ja minun olisi pitänyt osata kääntää Pavea menemättä itse etukumaraan ja olla roikkumatta ohjissa.

Seuraavaksi tulimme molemmista suunnista kolmen puomin suoraa linjaa, jonka väleihin pistettiin neljä askelta. Pavea sai aavistuksen pidättää, jotta välit menivät toivotusti neljällä askeleella. Energisyys oli edelleen tipotiessään, vaan tällä tehtävällä löysempikin laukka riitti. Vaikka ei se toki tavoiteltava etenemismuoto ole.

Lopuksi tulimme vielä molemmista suunnista kahden innarikavaletin ja pystyn kaarevaa linjaa. Vasemmassa kierroksessa vastaan tulivat ensin kavaletit. Tie oli välillä niille pahasti hukassa, jolloin Pave rämpi niiden yli. Kaarevan linjan askelia en laskenut kertaakaan. Jotenkin ajatukset jäivät joko murehtimaan rämmittyjä kavaletteja tai siirtyivät jo huolehtimaan tulevasta pystystä. Oikeassa kierroksessa sama pulma vaivasi eli emme aina osuneet kovin optimaalisesti pystylle. Se tietysti vieritti ongelmaa eteenpäin eli kavaletitkin menivät silloin vähän kehnommin. Olimme Paven kanssa molemmat niin puoliteholla liikkeellä, että paremmasta suorituksesta ei voinut edes haaveilla. En saanut itseäni tsemppaamaan enkä sitä kautta Paveakaan.

Tunnin tehtävät olisivat olleet todella hyödyllisiä, jos olisin osannut kaivaa motivaation esille. Pistin sukset heti alkutunnista Paven kanssa ristiin, kun se nihkeili ja herneili. Vastasin moiseen tekemällä itse samoin, jolloin toiveet sopusoinnusta livahtivat vikkelästi karkuun. Ihmettelin tunnin jälkeen ääneenkin sitä, miksi otan huonot tunnit Paven kanssa niin henkilökohtaisesti. Aina ei suju, se ei nyt mikään yllätys ole. Mutta silti kehtaan niin kovasti mieleni pahoittaa, kun tunnit nimenomaan Paven kanssa menevät päin mäntyä. Outoa.

Köpötiköps

Perjantain ensimmäinen ratsastus meni maastolenkillä. Ratsunani oli Pave, ja me saimme taas pitää perää Noran ja Hempan toimiessa mainiona vetoratsukkona.

Kuski selittää tai vilkuttaa. Kenties molempia.
Kävimme Kotakankaan peruslenkin metsäosuuden kera. Tosin sen verran muunneltuna, että otimme ekstralaukan tien päässä ja samoilimme siitä lyhyemmän metsäpolun kautta takaisin tallia kohti. Pave tuntui menomatkasta pälyilevän taakse jostain syystä. Mitään siellä ei minun mielestäni ollut, vaikka Pave vähän jännittyneeltä tuntuikin.

Kotimatkan taitoimme pääosin ravissa, kunnes siirryimme käyntiin. Käynnissä Pave osasi ottaa jo mukavan rennosti eikä sitä haitannut, ettei se pysynyt ihan Hempan kintereillä. Kunpa saisin Paveen samanlaista malttamista myös ravissa ja laukassa. Niissä askellajeissa se mielellään roikkuu kaverin hännässä. Tässäpä treeniaihetta maastolenkeille.

Noralle kiitos kuvasta!

torstai 5. tammikuuta 2017

Pienet pilkahdukset

Torstain toinen tunti meni itsenäisesti. Ratsukseni nappasin Paven. Pää oli tyhjä treeniaiheista, joten tunti meni ihan humputteluksi. Olimme Noran kanssa viritelleet maneesiin puomin ja muutamat kavaletit, joita hyödynsin itsekin tunnin aikana.

Olin ilmeisesti käyttänyt päivän keskittymisannoksen loppuun, ja Pave taisi aistia sen. Tai sitten silläkin oli kerta, kun keskittyminen ei riittänyt kunnolliseen menoon. Pave tuntui vähän jäykältä molempiin suuntiin ja nihkeili paikoin tuntumaa vastaan. Niinpä menimme aina pätkän nätisti, sitten taas pätkän hirveillen. Tasaisuus oli aika kaukana. En myöskään saanut kaivettua Pavesta kovin energistä menoa irti, vaan jokainen askellaji jäi vaisuksi. Koska keskittymistä ei ollut, en jaksanut alkaa selvitellä ongelmaa, vaan jätin asian puolitiehen. Hoh.

Laukassa sitten ylittelin puomia muutaman kerran. Saimme sille ehkä yhden tai kaksi järkevää ylitystä, muuten jäimme kauas tai tulimme lähelle. Sitten päätin tulla vielä muutaman kerran kavalettia kahdeksikolla laukanvaihtoja tavoitellen. Ensimmäisellä kierroksella tulimme kavaletille ihan hyvin, mutta laukat eivät vaihtuneet. Sitten muistin aiemmin saamani ohjeen olla tekemättä hypyssä mitään. Tällä ohjeella tulin kavaletin vielä kerran kahdeksikolla. Lähestymiset olivat hyvät, ja jätin Paven rauhaan. Katsoin ainoastaan selvästi uuteen suuntaan, ja niin vain Pave nappasi kahdeksikolla molemmat laukat. Olen selvästi alkanut tehdä vaihdoista liian ison numeron, kun ne ovat alkaneet tökkiä. Parempi opetella olemaan enemmän hiljaa ja antaa Paven tehdä osuutensa.

Tämän jälkeen päätin viimein mennä Pavella ilman satulaa. Ehtihän tässä melkein vuosi vierähtääkin. Paven selkä ei ollut kaikista miellyttävin istua, vaan kyllä sen kanssa lyhyen humputtelun kesti. Laukasta en haaveillutkaan, vaan menin vain käyntiä ja mummoravia. Ilman satulaa humputtelu toimi meille sangen leppoisana loppuverryttelynä. Sen jälkeen pysäytin Paven, tein matkan maailman ympäri ja lopuksi liu'uin Paven kylkeä pitkin alas. Olipas kyllä päämäärätöntä humputtelua, mutta sentään saimme tehtyä laukanvaihdot kavaletilla, ja menin vihdoin ja viimein edes hetken ilman satulaa. Ne olivat pieniä ja kivoja pilkahduksia, jotka ilahduttivat kovasti.



Videoista kiitos Noralle! Hänen luvallaan julkaistu ääniraidan kera. T. Vikisevä kuski

Nyt istutaan

Torstai on toivoa ja tuplahevostelua täynnä. Päivän ensimmäinen tunti oli koulutunti, jolle sain toivomani Akun. Tunnin jaoin Noran kanssa. Meille molemmille vasen kierros oli hankalampi allamme olleilla ratsuilla, joten toivoimme tunnin treeniksi sen suunnan parantamisen. Niinpä pääsimme hyödylliselle istuntatunnille.

Vietimme hyvän tovin kahdella pääty-ympyrällä. Suuntaa vaihdoimme lyhyiden lävistäjien kautta. Kävimme ympyröillä kaikki askellajit läpi istuntaa syynäten. Akun kanssa vasen kierros on hankalampi, koska jäykemmän oikean puolensa takia se ei halua asettua tai taipua siihen suuntaan, vaan mielellään valuu sisälle. Niinpä pääsin korjaamaan Akun sisälle valunutta painoa enemmän keskemmäs. Apuna tähän toimi oman istunnan hilaaminen vasemmassa kierroksessa enemmän ulkopuolelle. Itselle hyvänä mielikuvana tähän toimi lantion ajatteleminen maljana, josta haluaisi valuttaa vettä oikealle. Näin sain vietyä omaa painoani vähän enemmän oikealle ja siten korjattua Akua pois vasemmalta. Tehtävässä sai samalla muistaa sen, että vaikka painoa vei vähän ulos, piti ylävartalon olla kuitenkin menosuuntaan. Ajatusapuna toimi se, että takin vetoketjun piti osoittaa menosuuntaan.

Ympyröitä sai vaihtaa oman mielen mukaan. Työstin kuitenkin vasemmalle tehtyä ympyrää enemmän, sillä se oli hankalampi. Toisaalta oikealle tehdyllä ympyrällä sain parsia omaa ylävartaloani, joka edelleen tykkäsi kiertyä vasemmalle. Käynnissä omaa istuntaa ja painoa oli helppo viedä vähän ulommas. Aku reagoi painon siirtämiseen hyvin ja valuminen sisälle väheni selvästi. Tämän jälkeen oli paljon helpompi hakea asetusta ja taivutusta vasemmalle. Kevyessä ravissa homma toimi myös mukavasti. Ajattelin vasemmassa kierroksessa keventäväni oikealla puolellani kohti Akun vasenta korvaa, mikä auttoi pitämään painon vähän ulkona. Harjoitusravissa taasen sain ensin haeskella tasapainoisempaa istuntaa, jotta saatoin siirtää painoani toivotusti. Siinä omalla istunnalla vaikuttaminen oli ehkä hankalinta, mutta siitä huolimatta sain onnistuneita hetkiä. Laukassa homma oli taas kohtuullisen helppoa, ja sain istuttua Akun laukassa mukavasti. Kun sain vietyä meitä molempia enemmän tasapainoon, väläytteli Aku taas mukavan rentoa ja pehmeää laukkaa. Kylläpä se elämä satulassa voikin joskus olla helppoa!

Tämän tehtävän jälkeen tulimme ravissa keskihalkaisijalle, menimme tovin suoraan ja valmistelimme ajoissa käännöksen uuteen suuntaan. Aku ravasi mukavasti suoraan, välillä sitä sai hieman korjata vasemmalta oikealle. Käännökset oikealle sujuivatkin meillä helposti, kuten osasin odottaa. Käännöksissä vasemmalle sain taas muistaa korjata istunnalla painoa vähän oikealle, jotta sain asetettua Akun vasemmalle ja kääntymään sujuvasti ilman sisälle valumista. Oli kiva huomata, miten kääntymiset vasemmallekin paranivat. Oli myös kiva valmistella käännöstä vasemmalle ilman, että Aku lähti heti kippaamaan siihen suuntaan.

Teimme keskihalkaisijalla vielä ravista laukannostoja aina tulosuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan. Aku nosti jokaisella kerralla pyytämäni laukan eli kuvittelen sen tarkoittaneen sitä, ettei se pahemmin kenottanut kumpaankaan suuntaan. Laukka myös jatkui mukavasti suoraan. Aluksi Aku lähti ennakoimaan käännöksiä ja pääsi lähtemään keskihalkaisijalta vähän ennen kuin olisin halunnut. Uutta suuntaa valmistellessani siis tahattomasti lähdin istunnallani kippaamaan siihen suuntaan. Onneksi Aku paljasti tämän, ja pääsin korjaamaan sitä muistamalla istua tasapainoisemmin.

Loppuravissa annoin Akun venyttää eteen ja alas. Olipa todella antoisa tunti! Taas kerran tajusin sen, kuinka suuri merkitys istunnalla on. Tämän tajuamisen jälkeen vähän hävetti se, kuinka usein istunta jää silti tehtäviä tehdessä paitsioon. Aku oli todella mainio ratsu tällaiselle tunnille, sillä se vastasi korjauksiin heti ja siten, että sen myös huomasi helposti. Tunnilla tajusin myös sen, kuinka istumalla vähän paremmin myös pohkeen ja ohjan pyynnöt menevät läpi paljon paremmin. Tällä tunnilla ei myöskään tullut värkättyä ohjalla, vaan hetkittäin sain jätettyä sen hyvällä tavalla paitsioon. Jes! Opettaja on aina sanonut, kuinka loistava hevonen Aku on. Olen kyllä todella iloinen, että olen vihdoin ja viimein tajuamassa sen myös.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Aku, tuo tätien turvaratsu

Keskiviikon ratsastusten piti jäädä koulutuntiin ja maastolenkkiin, vaan kuinkas sitten kävikään. Opettaja meni koulutunnilla ihmettelemään, miksi en hyppää Akulla. Kuinkas ollakaan, lyöttäydyin sitten vielä päivän estetunnille Akun kanssa mukaan. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit kevyesti läpi. Aku liikkui hyvin, mutta pääsi vähän liirailemaan vasemmassa kierroksessa sisään.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ympyrän kaarella innarivälein kavaletin, puomin ja kavaletin muutaman kerran ja sitten jatkoimme siitä vasemmassa kierroksessa yksittäiselle lävistäjäpystylle. Oikeassa kierroksessa jatkoimme askeleen lävistäjäsarjalle. Tie ensimmäiselle kavaletille oli muutaman kerran hukassa, mutta Aku pelasti ne hetket katsomalla paikan itse ja sovittamalla askeleen. Aku oli todella mukavasti menossa. Lävistäjäeste samoin kuin askeleen lävistäjäsarja sujuivat näppärästi Akun napatessa niissä toivotut laukatkin.

Toisena tulimme molemmista suunnista kolmen esteen suoran linjan, välit olivat kahden laukka-askeleen mittaiset. Ensimmäisellä kierroksella tosin meillä Akun kanssa askelia tuli kolme. Sitten meitä ja tunnilla ollutta toista suokkiratsukkoa armahdettiin lyhentämällä välejä hieman. Sen jälkeen välit solahtivat mukavasti kahdella askeleella. Aku eteni oikein varmasti. Sain tosin kiinnittää huomiota siihen, että ehdin suoristaa sen tehtävälle. Yhden puomin nappasimme tältä tehtävältä mukaamme, vaan ei se mitään haitannut. Aku hyppäsi muutoin todella sujuvasti. Tämän jälkeen tulimme kolmen askeleen suoran linjan oikeassa laukassa. Se meni samoilla tulilla hyvin.

Sitten pääsimmekin Akun kanssa hyppäämään 70-senttisen radan: vasemmassa laukassa lävistäjäeste, sillä oikea laukka, askeleen lävistäjäsarja, sillä vasen laukka, kolmen esteen suora linja, lävistäjäeste, sillä oikea laukka ja lopuksi kolmen askeleen suora linja. Akulla oli laukassa hyvä meno päällä. Askel ei ihan osunut kuitenkaan ensimmäiselle esteelle, jolloin saimme korjata laukan ravin kautta. Askeleen lävistäjäsarja meni ihan hyvin. Aku pääsi vasemmassa laukassa puskemaan hieman sisälle, jolloin tulimme hieman vinossa kolmen esteen suoralle linjalle. Aku oli kuitenkin hyvin menossa, ja se selvitti tehtävän ilman suurempia pulmia. Lävistäjäeste toisesta suunnasta meni myös asiallisesti. Sen jälkeen sain kuitenkin korjata laukan ravin kautta. Radan päättänyt kolmen askeleen suora linja ei tuottanut pulmia, vaan hurautimme sen asiallisesti. Näin pääsimme radan maaliin ilman suurempia kommelluksia ja ilman yhtään puomia, kolisteluita kun ei lasketa. Hyvä Aku!

Tunnin hyppelyt osaltamme olivat siinä, ja radasta jäikin hyvä mieli. Akulla oli tosi hyvä asenne, ja se paikoin suorastaan imi esteille. Joissain kohdin taisin itse arpoa jotain ja kuvittelin Akun tekevän samoin. Se ei kuitenkaan luikahdellut mistään ohi, vaan hakeutui jokaiselle esteelle suoriltaan. Yksittäisillä tehtävillä korkeimmat esteet olivat 80-senttisiä, mikä vähän jännitti minua. Pääsimme kuitenkin niistäkin yli, Akullehan ne eivät näyttäneet tuntuvan missään. Pyysin kuitenkin radan estekorkeuden 70 senttiin, jotta rimakauhuni ei sössisi muuten mukavasti mennyttä tuntia. Akulla oli kyllä kiva hypätä ja saada pieni murunen itseluottamusta esteillä takaisin. Aku on ihana tätien turvaratsu, jonka kanssa voi kokea sen, kuinka helppoja asiat voivatkaan olla.

Hyvää rutiinia

Keskiviikon koulutunnin jälkeen nappasin Paven ja lähdimme Noran ja Hempan matkassa maastoon. Nora ja Hemppa ottivat taas vetovastuun, ja me Paven kanssa saimme hyvillä mielin pitää perää.

Kävimme Kotakankaan lenkin tällä kertaa metsäosuudelta vähän edemmäs samoillen. Aurattu reitti oli varsin mukavaa vaihtelua, ja pääsimme pyöräyttämään lenkuran lähtöpaikkaamme ilman edestakaisin kulkemista. Niin meno- kuin tulomatkalla samoin kuin uudella lenkuralla otimme laukkapätkiä. Yhdessä pätkässä Pave kuuli omiaan ja kiihdytti hieman, mutta tuli ihanan nopeasti takaisin kuulolle. Muut laukkapätkät samoin kuin koko maasto sujui oikein mukavasti.

Kylläpä vain tekeekin hyvää käydä maastossa näin tiuhaan tahtiin. Tästä saa hyvää rutiinia niin kuskille kuin hevoselle. Pavekin otti käynnissä niin rennosti, ettei sitä haitannut edes pieni välimatka Hemppaan. Hyvistä toistoista on kyllä hyötyä, myös maastoilun suhteen.

Aku-Anne-Aku-sanakirjan hahmottelua

Keskiviikkona pakkanen ei säikäyttänyt, vaan tallille oli päästävä. Suunnitelmissa oli taas sekä koulutunti että maastolenkki. Päivä alkoi koulutunnilla, jonka jaoin Noran kanssa. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Akun. Tunnin treeni oli pitkälti kertaus edellisestä koulutunnista, vaan sehän ei mitään haitannut. Pääsimme siis treenaamaan pohkeenväistöjä ja tekemään heti niiden perään laukannostoja ravista.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Käynnissä piti edetä sujuvasti, mikä onnistui Akulta itsestään. Ravissa pidensimme ja lyhensimme askelta. Aku oli edelleen mainio ja teki nämä kivan helposti. Muistuttelin itseäni pyytämään ja myötäämään, jotta Aku rentoutuisi ja antaisi edestä periksi. Hyviä hetkiä alkoikin tulla heti alkutunnista. Laukan kävimme lyhkäisesti läpi. Vasen laukka oli vähän hankalampaa, kun Aku ei tahtonut kovin asettua tai taipua siihen suuntaan. Oikea laukka oli helpompaa.

Sitten siirrymmekin väistötehtävälle. Käänsimme pitkältä sivulta pituushalkaisijalle ja väistimme uralle. Tulimme tehtävän pari kertaa käynnissä, sitten ravissa. Tovin kuluttua aloimme tehdä väistön jälkeen siirtymisiä ravista laukkaan. Akun kanssa pohkeenväistöt sujuivat mukavasti. Välillä tosin vähän unohdin takaosaa matkasta, mutta Aku korjasi asian heti pyynnöstä. Ravissa Aku paikoin tohotti, jolloin pyöräytin tehtävän alkuun ympyrän tai pari napaten siinä Akun kuulolle. Jos Aku pääsi tohottamaan väistötehtävällä, unohti se ottaa ne varsinaiset väistöaskeleet ja vain lipui uraa kohti. Väistöissä sen sai kuitenkin pääosin malttamaan hienosti, jolloin se tasoittui ja otti väistöaskeleet mukavan rauhassa.

Väistön jälkeen tehdyissä laukannostoissa sain tehtäväksi olla tekemättä ylimääräistä. Näin Akun sai pysymään nostossa vähän rennompana eikä se niin noussut edestä. Aku teki laukannostot mukavan täsmällisesti ja suorana. Laukkakin pyöri ihan hyvin, ja sain oltua siinäkin kädellä aika rento. Aku palkitsi tämän väläyttelemällä taas kivoja hetkiä. Akun kanssa pääsen hyvin treenaamaan myös sitä hiljaa istumista ja vain tarvittaessa vaikuttamista. Akun jokaista askelta ei tarvitse niin vartioida, sillä se kyllä puksuttaa kuskin ollessa hiljaa tehtävää sen ajan kuin pyydetään.

Loppuravissa annoin Akun venyttää eteen ja alas muuta vaatimatta. On se vain hauska mennä tällaisella hevosella, joka tekee väistöt ihan tuosta noin vain. Aku opettaa minua myös hyvin olemaan käsilläni rento ja myötäämään ajoissa. Ennen tuntia pelkäsin, että itsenäisen kertamme hyvät pätkät olivat vain tuuria. Vaan kun niitä tuli tänäänkin, voinen luottaa olevani edes vähän vihillä siitä, miten Akua pitäisikään ratsastaa. Pyydä, myötää ja anna hevosen tehdä pyydetty asia. Kuten opettajalle totesin, alan viimein ymmärtää Akun hienouden päälle. On se vain mainio ratsu, kun vain malttaa ratsastaa sitä niin, että sekin ymmärtää.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Ihanan leppoisaa

Tiistain koulutunnin jälkeen suuntasimme kolmen ratsukon voimin maastoon. Ratsunani jatkoi Pave. Kävimme taas Kotakankaan lenkin metsäosuuden kera. Pave sai turvallisen paikan kahden ison puoliverisen välistä.

Kaikki askellajit olivat käytössä, ja otimme molempiin suuntiin rauhallista laukkaa. Pave toimi taas oikein mainiosti, joten selässä oli oikein mukava istua ja nauttia menosta. Nyt onkin tullut maastoiltua tiheästi, mikä varmasti tekee hevosille vain hyvää. Tämäkin reissu sujui ihanan leppoisasti, joten tallille sai palata jälleen kerran hyvillä mielin.

Väistöistä laukkaan

Tiistaina oli taas luvassa yksi opetuksellinen tunti ja yksi maasto. Pave sai toimittaa ratsuni virkaa molemmilla tunneilla. Aloitimme koulutunnista, jolla oli yhteensä kolme ratsukkoa. Treeniaiheena olivat pohkeenväistöt.

Tunnin pääkuvio oli kääntää lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja jatkaa uralle pohkeenväistössä. Teimme molempiin suuntiin väistöt kerran tai pari käynnissä, sitten tulimme niitä ravissa. Lopuksi teimme väistöt ravissa ja uralle päästyämme nostimme laukan. Ideana oli, että onnistuessaan väistö auttaisi laukannostossa.

Väistöissä sai mennä kaikeksi onneksi rauhallisesti, sillä tehtävänä oli keskittyä väistöaskeliin. Väistöt vasemmalle sujuivat tänään hieman tavallista paremmin. Tämä tarkoitti sitä, ettei Pave hirveillyt aivan jokaista väistöhetkeä. Varsinaiset väistöaskeleet olisivat saaneet kuitenkin olla selvemmät. En kuitenkaan saanut Paven ulkopuolta niin hyvin haltuun. Jäin taas liikaa sisäohjaan kiinni, vaikka yritin muistaa tehdä juurikin sillä ohjalla pieniä myötäyksiä.

Etukäteen onnittelin itseäni siitä, että aloitimme väistöillä vasemmalle. Luulin, että saisimme vaikeamman suunnan hoidettua ensiksi alta pois ja pääsisimme väistöissä oikealle vähän helpommalla. Väistöt siihen suuntaan ovat viime aikoina toimineet paremmin. Vaan luulo ei ole tiedon väärti. Väistöissä vasemmalle Pave ei alkanut ennakoida tulevaa oikean laukan nostamista oikeastaan. Sen sijaan vasemman laukan nostamista se alkoi ennakoida heti väistökuviolle käännyttäessä. Niinpä muka helpompi väistösuunta meni paljon epätasaisemmin Paven hirveillessä, kiirehtiessä ja yrittäessä hypätä laukkaan omia aikojaan. Hoh! Paven ulkopuoli oli tässäkin suunnassa hukassa, mikä ei parantanut tilannetta.

Laukannostot molempiin suuntiin eivät olleet tänään kovin hyviä. Tämä tietenkin paljasti sen, etteivät väistöhetkeet olleet menneet niin nappiin eivätkä siten auttaneet nostoissa. Molemmissa laukoissa saimme kuitenkin kohtuullisia pätkiä. Niissä Pave laukkasi aika pehmeästi, ja minä keskityin olemaan käsilläni rento. Vasemmassa laukassa olisin saanut taas kerran ottaa ulkopuolen paremmin haltuun. Paven etuosa kun jäi kenottamaan vähän ulommas. Oma istuntanikin tuntui valuvan aina vain enemmän vasemmalle, vaikka yritin hilautua keskemmäs satulaa. Oma istuntani etenkin laukassa on mennyt kehnompaan suuntaan. Se heijastuu myös käsiin, joilla tuntuu olevan aivan oma elämänsä.

Loppuravissa yritin vielä prässäillä meitä molempia hommiin. Siinä kovin kummoisesti tosin onnistumatta. Pave tuntui vähän painavan ohjille, ja yritin kohottavilla puolipidätteillä ja pohkeilla ratsastaa sitä edestä kevyemmäksi. Takaosa ei kuitenkaan startannut toivotusti, mutta saimme pientä parannusta. Vasen kierros jäi kuitenkin vielä vähän tönköksi, kun en saanut tunnin aikana pehmiteltyä Pavea siihen suuntaan. Väistöjä oli taas hyvä harjoitella, vaikka kinkkisiähän ne vieläkin minulle ovat. Opettaja kuitenkin lohdutti sanomalla, että ovat ne kuitenkin vähän parantuneet. Kunpa sitä vain osaisi istua ja vaikuttaa oikein, niin elämä satulassa olisi niin paljon helpompaa.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Takaisin hyvälle mielelle

Maanantain estetunnin jälkeen luvassa oli vielä maasto. Ratsunani oli Pave, ja maastoseuranamme olivat Nora ja Hemppa. He saivat ottaa vetovastuun, ja me Paven kanssa pidimme perää.

Tällä kertaa lenkimme meni edestakaisin Hangaksentietä. Pave oli saanut nyt myös takakengät hokkeineen, niin pito paikoin jäisellä tiellä oli hyvä. Niinpä saimme otettua molempiin suuntiin niin ravia kuin rauhallista laukkaa. Suunnanmuutoksen köpöttelimme lyhyen metsälenkin kautta. Laukka talliakin kohti meni mukavasti, ja Pave oli koko reissun oikein asiallisesti.

Reissu meni kaikin puolin mukavasti. Onneksi oli maastoreissu vielä päivän ensimmäisen tunnin jälkeen. Hyvässä seurassa ja mukavasti sujuneella maastoreissulla estetunnin kommellukset hälvenivät mielestä, ja lenkin jälkeen palasinkin tallille hyvillä mielin.

Yksi, kaksi, alas

Maanantain ratsastukset menivät taas tuplana. Ensimmäisellä tunnilla luulin olevan koulua, vaan sillä olikin esteitä. Ratsukseni olin kouluvääntöä ajatellen toivonut Naken, mutta nyt päädyin sitten hyppäämään sillä. Vaihtelu tekee hyvää, kuulemma. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kolme.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kaksi ympyrää, pienemmällä oli yksi puomi, isommalla kaksi. Vasemmassa kierroksessa tahkosimme niitä ravissa. Sain vähän suoristella Nakkea, jotta se ei jäänyt asettuneeksi sisälle. Nakke oli alussa aika tahmeana, joten sain nohitella sitä melkoisesti hommiin. Hiljalleen se alkoi ravata paremmin, ja tajusin lakata hätistelemästä sitä koko ajan. Oikeassa kierroksessa tulimme ympyrät pari kertaa ravissa ja sitten siirryimmekin jo laukkaan. Oikeassakin kierroksessa sain muistaa pitää ulko-ohjan kädessä, jotta Nakke ei mennyt vinoksi. Laukassa sai myös vähän tehdä muutoksia, jotta Nakke pysyi hereillä. Kun laukkaa haki vähän eteen ja vähän kiinni, löytyi Nakesta myös sujuvampaa peruslaukkaa.

Lisäsimme tehtävään myös ympyrän kaarella olleet kaksi puomia ja tulimme kaikkia kerralla. Nyt siis omilla ympyröillään oli puomi, kaksi kavalettia askeleen välillä ja kaksi pystyä kolmen askeleen välillä. Nakke oli vähän omissa maailmoissaan ja yritti välillä liirailla ympyröiltä omille teilleen. Saimme tultua kavalettien ja pystyjen välit toivotuilla askelmäärillä, mutta kovin tasaista tai rentoa meno ei ollut. Nakke tuntui jännittyneeltä, mihin vastasin ratsastamalla jännittyneesti. Ei hyvä.

Tulimme myös yksittäistä pituushalkaisijalla ollutta pystyä vaihtoja tavoitellen. Ensimmäisellä kierroksella vasen laukka vaihtui oikeaksi hypyssä. Oikeasta vasempaan emme päässeet hypyssä, vaan Nakke laskeutui väärässä laukassa, vaihtoi edestä ja lopulta pukin kautta vaihtoi takaosankin. Horjahdin tässä pukissa ja venäytin vähän selkääni. Toisella kierroksella saimme vaihdot molempiin suuntiin. Nakke oli aiemmin tunnilla jo esittänyt minipukin, mutta yritin olla murehtimatta. Olinhan toistaiseksi pysynyt kyydissä. 

Yhdistelimme vielä kuvion, jolla tulimme kavaletit ympyrällä, pystyt ympyrällä, suunnanmuutospystyn sekä saman homman toisesta suunnasta. Oikeassa kierroksessa kavaletit menivät ihan ok, vaikka Nakke yritti kiskoa omiaan. Ensimmäiselle pystylle tulimme hieman vinosti, mutta pääsimme kuitenkin toivotusti kolmella askeleella toiselle pystylle. Sen jälkeen Nakke nakkasi taas pukin, jota tasapainoni ei kestänyt. Niinpä putosin Naken vasemmalta puolelta maahan. Tömähdys ei onneksi ollut paha, mutta henkinen kolaus sitäkin isompi. Sen jälkeen arkajalkani pelot hulahtivat niin vahvasti päälle, että luottamus koko hommaan oli ihan miinuksella. En enää uskaltanut tulla tehtäviä edes sillä jo hypätyllä minikorkeudella. Suostuin laukkaamaan vielä puomia ja minikavaletteja pari kierrosta, kunnes totesin, että tämä riittää. Opettaja neuvoi pitämään kädet niin rentoina kuin mahdollista ja ajattelemaan fiilistä puolipitkää ohjaa. Tämä tuntui rauhoittavan Nakkea, mutta soti kaikin tavoin itsesuojeluvaistoani vastaan. Onneksi sain kuitenkin tultua nämä pari kierrosta, vaikka kantti ei riittänytkään enää koko tehtävän pariin.

Ravailin vielä loppuun ja hain Nakkea kuulolle. Yritin edelleen muistaa pitää kädet rentoina, vaikka vaikutinkin niillä välillä. Nakke rentoutui hieman, mutta ihan kaikkia jännityksiä en saanut pois siitä saati itsestäni. Näin sitten on tämän vuoden ensimmäinen putoaminen takana. Eipä sitä vuotta pitkälle päästy. Enkä kyllä pahastuisi yhtään, jos tämä jäisi vuoden ensimmäiseksi ja samalla viimeiseksi!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Humputtelua Hilimalla

Sunnuntaina piti päästä menemään vielä toinen itsenäinen tunti. Sille nappasin ratsukseni Hiliman. Pääni ei tulvinut treeniaiheita, joten tunti menikin perusratsastuksen parissa aika humputtelufiiliksillä. Hiliman kanssa kivaa on se, kuinka tasaisen reippaasti se liikkuu. Sitä tarvitsee hyvin harvoin kunnolla nohitella hommiin. Sen sijaan tammaa saa joskus toppuutella, jotta eteneminen ei mene vain kipitykseksi.

Tunnilla pyörittelin vähän ympyröitä ja menin vain uraa myöten. Tein muutamat pohkeenväistöt käynnissä, ja ne sujuivat ihan hyvin. Hilima on kyllä kehittynyt valtavasti siitä, mitä se oli tallille tullessaan. Väistöt sen kanssa sujuivat niin paljon helpommin kuin miten meillä Paven kanssa meni. Niin vain aiemmasta rönttänästä on tullut asiallinen kouluratsu. Vielä kun elämä väistöissä olisi minulla Pavenkin kanssa yhtä helppoa ja kevyttä.

Tunnin aikana selvä pulma oli kuitenkin se, että Hilima puski vasemman pohkeen läpi. En harmikseni saanut tätä korjattua kunnolla. Yritin kyllä jonkin verran, mutta en varmaan lopulta tosissani. Niinpä elämä oikeassa kierroksessa kaikissa askellajeissa oli paljon helpompaa kuin vasemmassa. Siinä en vain saanut asetusta tai sisäpohjetta läpi, jolloin Hilima hieman valui sisälle. Yritin viedä omaa istuntaani hieman ulkopuolelle ja vartioida sisäpohkeella, mutta Hilima ei vain ottanut vinkkejäni onkeensa. Asetusta en päässyt työstämään edes kunnolla, sillä asetusyritykset johtivat vain selvempään sisälle valumiseen. Pulma jäi nyt ratkaisematta, joten täytyy ensi kerralla olla tarkempi.

Laukassa Hilima oli kuitenkin kiva. Hieman se pyrki kipittämään, mutta oikeassa laukassa malttoi ja tasoittui hetkittäin ihan hyvin. Vasemmassa laukassa vaivasi sama myötäasetuksen puute sekä sisäpohkeen toimimattomuus. Niinpä Hilima vähän oikoi ympyrällä ja valui salakavalasti aina vain sisemmäs. Sentään se ei siinäkään suunnassa alkanut kipittää pahemmin. Oikean ja vasemman kierroksen välillä oli vain valitettava ero. Mieluusti olisin ottanut vasemmassakin kierroksessa yhtä sujuvaa menoa kuin oikeassa, vaan eipä sitä tänään irronnut. Eikä ole edes yllätys. Jos asia ei toimi hitaammassa menossa, vauhdikkaampi askellaji tuskin korjaa pulmaa itsestään.

Loppuravissa sain vähän vielä toppuutella Hilimaa, joka olisi tykännyt kipittää. Se kuitenkin kuunteli paikoin ihan hyvin, ja niin saimme loppuun rennompaakin ravia. Siihen oli hyvä päättää hommat ja hypätä taluttamaan loppukäynnit maasta käsin.

Uusi ratsastusvuosi käyntiin

Sunnuntaina käynnistyi uusi ratsastusvuosi. Koska edellinen ratsastusvuosi päättyi Paven kanssa, piti uusi vuosi tietysti myös aloittaa sen kanssa. Menin siis itsenäisen tunnin Pavella perusratsastuksen ja siirtymisten parissa. Alkuverryttelyn tein kaikissa askellajeissa pitkin ohjin kummempia vaatimatta.

Siirtymisiä tein käynnin ja pysähdyksen sekä käynnin ja ravin välillä. Ensimmäiset pysähdykset onnistuivat meiksi ihan asiallisesti. Pave pysähtyi ilman hiippailua tai kamalaa hirveilyä. Sitten tapahtui jotain mystistä, ja pysähdykset alkoivat venyä Paven vähän vastustellessa. Mitä ihmettä tapahtui? Aloinko yrittää liikaa? Hoksiko Pave, että nyt se kuski jääkin jankkaamaan niitä ällöjä pysähdyksiä ja alkoi nihkeillä? En minä vain tiedä, mutta emme enää päässeet yhtä helppoihin pysähdyksiin.

Siirtymiset käynnin ja ravin välillä sujuivat ihan hyvin. Yritin siirtymisissä raviin huolehtia siitä, ettei Pave kiirehtinyt. Kaukainen ajatus oli siitä, kuinka hevonen raahautumisen sijaan ponnistaisi toiseen askellajiin. Kovin kummoisesti en jaksanut asian parissa pakertaa, mutta siirtymiset käynnistä raviin olivat kohtuullisia. Pave ei kummemmin kiirehtinyt, mutta en toisaalta saanut sitä kovin aktiiviseen käyntiin, josta siirtyminen raviin olisi tullut liki huomaamatta. Siirtymiset alaspäin eivät menneet yhtä nihkeiksi kuin pysähdykset. Huomasin kuitenkin itse retkahtavani käyntiin siirryttäessä. Keskikropan tuki ei säilynyt. Pave teki siirtymiset alaspäin tästä huolimatta aika kiltisti.

Laukassa hurruuttelin pääosin ympyröillä. Yritin pitää Paven kunnon laukassa, mutta välillä jäin itse himmailemaan. Maneesissa laukka tuntuu helposti muka reippaalta, vaikka kentällä sama laukka tuntuisi hitaalta. Muutenkin reippaammassa laukassa hukkaan vähän otteen Paveen, mikä selittää himmailua. Pave laukkasi kuitenkin ihan kohtuullisesti eikä jäänyt humputtelemaan omiaan. Omalta istunnaltani olisin kuitenkin toivonut paljon enemmän vakautta. Nyt tuntui, että seilasin hieman askelten mukana enkä pysynyt niin jämäkkänä.

Loppuravissa en tehnyt enää kummempia. Loppukäynnissä testasin vielä muutamat väistöt jumppa-ajatuksella. Väistöt vasemmalle olivat nihkeitä, oikealle väistöt sujuivat hieman helpommin. Vauhti ei väistöissä päätä huimannut, mutta keskityinkin enemmän väistöaskelten saamiseen. Niissä kun minulla riittää vielä hommaa. Vauhdin säilymiseen voin keskittyä sitten, kun väistöaskeleet tulevat ilman pulmia. Näin käynnistyi tämä ratsastusvuosi. Mitähän se tuokaan tullessaan?