Perjantain ensimmäinen ratsastus meni maastolenkillä. Ratsunani oli Pave, ja me saimme taas pitää perää
Noran ja Hempan toimiessa mainiona vetoratsukkona.
 |
| Kuski selittää tai vilkuttaa. Kenties molempia. |
Kävimme Kotakankaan peruslenkin metsäosuuden kera. Tosin sen verran muunneltuna, että otimme ekstralaukan tien päässä ja samoilimme siitä lyhyemmän metsäpolun kautta takaisin tallia kohti. Pave tuntui menomatkasta pälyilevän taakse jostain syystä. Mitään siellä ei minun mielestäni ollut, vaikka Pave vähän jännittyneeltä tuntuikin.
Kotimatkan taitoimme pääosin ravissa, kunnes siirryimme käyntiin. Käynnissä Pave osasi ottaa jo mukavan rennosti eikä sitä haitannut, ettei se pysynyt ihan Hempan kintereillä. Kunpa saisin Paveen samanlaista malttamista myös ravissa ja laukassa. Niissä askellajeissa se mielellään roikkuu kaverin hännässä. Tässäpä treeniaihetta maastolenkeille.
Noralle kiitos kuvasta!
