Testissä Ratsutila Jarmin

Vaikka hieman tiukille veti, ehdimme käydä Noran kanssa testaamassa Muhoksella toimintansa tauon jälkeen uudelleen käynnistäneen Ratsutila Jarminin vielä, kun heillä oli heinäkuun tutustumistarjouksena tunti 20 eurolla. Hinguimme tietysti estetunnille, mikä osaltaan pidensi odotusta. Se kuitenkin palkittiin, ja niinpä suuntasimme sopivasti festarihumun välissä lauantaina Muhoksella sijaitsevalle tallille kolmen ratsukon estetunnille. Opettaja oli tiedustellut ennakkoon ratsutoiveita, ja itselleni toivoin omalla moottorilla varustettua, mutta silti tasaista ja varmaa menijää. Ratsukseni tämän perusteella sain 2003 syntyneen suomenhevostamma Sorvan Suseten eli pelkistettynä Suseten. Sukupostista selvisi, että tamma on kokeillut ravihevosenkin elämää, mutta nykyisin se toimii ratsuna niin koulussa, esteillä kuin kentässäkin. Tamman taso on koulupuolella heB-A, rataesteillä 90-100 cm ja kentässä harraste.

Verryttelimme aluksi käynnissä ja ravissa tulemalla pitkille sivuille laitettuja puomeja. Toisella sivulla oli suoralla linjalla kaksi puomia, toisella tiheämpään useampi, määrää en muista. Susette oli ollut edellisellä tunnilla ja oli siellä ilmeisesti päässyt hieman kipittämään oman mielensä mukaan. Niinpä sain ravissa toppuutella tammaa, jotta se ei vain höseltänyt menemään puomeista juuri piittaamatta. Susette otti kuitenkin pidättävät avut nätisti vastaan ja tasoittui helposti. Opettaja muistutti rentouttamaan käsiä puomeilla ja antamaan hevosen suoriutua niistä liiallisen auttamisen sijaan. Paikoin puutuin peliin, kun Susette ei viitsinyt nostella kavioitaan, vaan kolisutti ne puomeihin. Muuten huomasin rentoutumisen antavan Susetelle työrauhan, jolloin pyrin muistamaan sen mahdollisimman usein.

Tämän jälkeen aloimme tulla vasemmassa kierroksessa parilla maapuomilla varustettua jumppasarjaa, jonka ensimmäinen este pysyi ristikkona, ja toinen muuttui hyppyjen jälkeen ristikosta pystyn kautta okseriksi. Sarjalle lähestymiset tehtiin aina ravissa, mikä jostain syystä sekoittaa pakkani aina todella hyvin. Aluksi esitimme Suseten kanssa melkoisia rämpimisiä ja taisimme pistää yhden laukka-askelen väliin kaksikin. En saanut tuotua Susettea tehtävälle riittävän aktiivisesti ja jäin vähän jarruttamaan itse menoa, jolloin ratsukaan ei selvinnyt siitä itsekseen häiritsemiseni takia. Opettaja muistutti antamaan ohjalla tilaa ja luottamaan siihen, että hevonen hoitaa tehtävän. Hän myös lisäsi, että Susette reagoi herkästi siihen, jos ratsastaja yhtään vihjaakaan hidastamisesta. Toistojen myötä aloin saada itseäni kasaan, jolloin Susettekin sai liikkua paremmin. Ravilähestymisissä itselleni vaikeaa on nähdä se ponnistuspaikka, jolloin en itse pääse hyppyyn kunnolla aina mukaan. Onneksi se alkoi hiljalleen näkyä tällekin puusilmälle, jolloin lopulta saimme tehtävälle pari järkevämpääkin suoritusta. Jälkimmäisenä ollut este nousi maksimissaan 70 senttiin.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ensin noin 20 metrin suoran linjan, jossa oli kavaletti ja pysty. Väli piti tulla viidellä askeleella. Ensin esitimme Suseten kanssa kuusi, seuraavalla kerralla neljä ja puoli ja lopulta järkevämmät viisi. Sitten tehtävä muutettiin siten, että ensin tulimme saman kavaletin, mutta jatkoimmekin siitä oikealle johtavalla kaarevalla linjalla vesimatolle, jonka hyppäsimme kahdesti ihan pelkkänä mattona ilman mitään puomia. Molemmilla kerroilla tulimme kavaletilta vesimatolle kuudella askeleella, ja sain Suseten aina vaihtamaan hypyssä oikean laukan vasemmaksi. Opettaja naureskeli, että olisi porukan ratsuista luullut juuri Suseten laukkaavan matosta yli ilman hyppäämistä, mutta sepä vain yllätti, kun taas porukan kaksi puoliveristä ottivat tehtävän lunkisti ja laukkasivat molemmat ensimmäisellä kerralla maton yli. Sitten opettaja pisti vielä puomin vesimaton ylle kavalettipalojen päälle, ja tulimme sen vielä niin. Ei mitään ongelmaa, vaan Susette selvitti tehtävän edelleen tosi nätisti. Arvata varmasti saattaa, että olin jo tässä vaiheessa aika tykästynyt tammaan.

Lopuksi tulimme vielä muutaman kerran vasemmasta kierroksesta muuriestettä, jossa ensin oli pelkkä muuri, lopulta myös puomi sen päällä. Pariin kertaan ponnistuspaikka tuli huonommin, mutta Susette lähti hyppyyn silti. Itseä ärsytti ensimmäisellä kerralla se, että näin tilanteen selvästi, mutta en osannut ratkaista sitä. Olin vain, että oho, askel ei sovi, minäpä matkustan. Mikä ratkaisu se tuo on? Niinpä, ei mikään! Toisella kerralla sitten katsoin, että nyt tulee miniaskel, odotan sen rauhassa. Mutta estepä olikin tuossa vaiheessa metrin korkeudessa, jolloin Susette ratkaisi tilanteen lähtemällä kauempaa hyppyyn. Sain päästettyä ohjat löysiksi, mutta muutoin jäin hypystä jälkeen. Taas olisi pitänyt tajuta, ettei Susette lähde kiipeämään tuollaista estettä juuresta, vaan hyppää mieluummin kauempaa. Olin kuitenkin itse jäänyt viimein kiltisti odottamaan miniaskelta, jota ei koskaan tullut. Metrin esteen ensimmäisellä yrityksellä olin kuitenkin itse kaikin puolin kasassa, mutta Susette ei vain nostanut itse jalkojaan, jolloin tuli pudotus. Toisella kerralla tamma korjasi hienosti, mutta kuski tosiaan töpeksi. Niinpä saimme tulla vielä muurin kertaalleen pienempänä, jolloin sain itseni taas kohdilleen, ja tunti päättyi hyvään fiilikseen.

Loppuraveissa Susette yritti taas innoissaan kipittää hieman, mutta rauhoittui taas nopeasti. Tuumasinkin opettajalle, että hevostoiveeni täyttyi kyllä oikein hyvin. Metrin estekään ei tuntunut yhtään pahalta, vaan saatoin luottaa Suseten menevän senkin yli ongelmitta. Muutenkin tammalla oli mukavasti oma moottori käytössä, kunhan vain annoin sen liikkua menemättä silti kaahauksen puolelle. Opettajakin huomasi tyypilliset virheeni (kädet, katse, tahaton jarruttaminen) hyvin ja korjasi niitä ystävällisesti, mutta sopivasti muistutellen. Varmasti huomautettavaa tai ainakin viilattavaa olisi ollut enemmänkin, mutta tällä kertaa opettaja keskittyi noihin asioihin. Testireissu oli kyllä kiva ja etenkin tuohon tutustumishintaan. Matkaa kertyi puolisen tuntia suuntaansa, joten talli on hieman turhan kaukana siihen, että siellä alkaisin sen aktiivisemmin käydä. Toisaalta hevoset, opetus ja vielä mahdollisuus päästä kilpailemaan ovat varmasti monelle hyvät houkuttimet tuon tallin valitsemiselle.