keskiviikko 31. elokuuta 2016

Avotaivutusten askartelua

Keskiviikkona oli taas Artsin koulutunnin vuoro. Menin tunnin Pavella yhdessä kolmen muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn menimme melko itsenäisesti. Kävin askellajit läpi ja yritin herätellä Pavea hommiin, se kun tuntui hieman uneksivan.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme avotaivutuksia ravissa. Huokaisin raskaasti mielessäni, mutta sain tsempattua henkisesti. Meiltä Paven kanssa vaadittiinkin tällä kertaa lähinnä etuosan poikitusta, sen pitämistä sekä Paven rentouttamista siinä. Kuviona oli pyöräyttää pitkän sivun alkuun voltti, tulla sen jälkeen avotaivutusta pätkä, pyöräyttää toinen voltti ja jatkaa pitkä sivu avotaivutuksessa loppuun sekä pyöräyttää vielä kulmaan kolmas voltti. Aluksi Pave jännittyi avomaisissa pätkissä melkoisesti. Volteilla sain sen kohtuullisesti takaisin kuulolle. Neuvoksi tuli istua takajaloilla ja pitää oma kroppa kasassa, ettei Paven nihkeilyt horjuttaisi istuntaa. Sain jopa ajatella vähän istumista ulkotakajalalle. Hiljalleen alkeistason avotaivutuksemme alkoivat sujua vähän paremmin. Tehtävässä kaikista kivointa oli se, että molemmat suunnat tuntuivat aika samoilta eikä kumpikaan takkuillut erityisesti. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ja kun siirryimme oikeaan kierrokseen, oli Pave jo osannut yhdistellä tehtävää mielessään ja tekikin alusta alkaen avotaivutuksen kaltaisen liikkeen oikealle paremmin. Tehtävällä tuli molempiin suuntiin hyviä hetkiä, jotka antoivat uskoa siihen, että kyllä me Paven kanssa opimme näin pala ja asia kerrallaan tehtyinä avotaivutuksetkin.

Laukassa ratsastimme loivia kiemuroita eli treenasimme kevyesti vastalaukkaa. Molemmissa laukoissa sain huolehtia siitä, ettei Pave lähtenyt salakavalasti venymään pitkäksi ja kiihdyttämään. Pienissä vastalaukkakohdissa Pave itse asiassa toimi kaikista parhaiten. Kaipa se joutui vähän ryhdistäytymään, jotta pysyi paremmin pystyssä. Pave ei myöskään rikkonut kertaakaan raville tai yrittänyt vaihtaa laukkaa. Pari kertaa pääsimme lähtemään kuviolle ihanan tasaisessa ja sopivan lyhyessä laukassa, jolloin elämä loivalla kiemuralla oli mukavaa ja aika helppoa. Pave työskenteli tosi kivasti ja otti pyynnöt vastaan hyvin. Vielä kun saisin itse istuttua koko ajan paremmin takajaloilla ja pidettyä istunnan tukevana ja vakaana. Näin saisin varmasti autettua Paveakin ryhdistäytymään.

Tunnin tehtävät olivatkin sitten siinä, ja niistä jäi alkutunnin epäluuloista huolimatta tosi hyvä mieli. Pave väläytteli taas sellaisia hetkiä, jotka rohkaisivat minua yrittämään enemmän. Joskus tuppaan luovuttamaan, kun ajattelen, ettei hevonen kuitenkaan tajua pyyntöjäni tai osaa tehdä niitä. Nyt uskalsin ratsastaa ja vaatia vähän paremmin, vaikka toki tehtävät olivat niin minulle kuin Pavelle paikoin haastavia. Yritin myös kehua Pavea mahdollisimman usein, jotta sillekin olisi jäänyt hyvä mieli yrittämisestä. Tällä asenteella oli mukava ratsastaa tämä tunti. Kunpa vain saisin kaivettua saman asenteen useamminkin.

maanantai 29. elokuuta 2016

Viiden sentin paniikki

Maanantain tunnilla pääsimme hyppäämään kevyesti. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli yhteensä viisi ratsukkoa. Kävin leppoisasti kaikki askellajit pikaisesti läpi ennen kuin siirryimme tunnin varsinaisten tehtävien pariin.

Ensimmäisenä tahkosimme kolmen puomin suoraa linjaa 17 metrin väleillä. Ensin tulimme välit viidellä askeleella, sitten kuudella. Lopuksi ensimmäisen välin kuudella askeleella ja toisen viidellä. Haihattelin ensin ihan omiani ja laukkasin viiden askeleen välit liian reippaasti. Tavallinen laukka olisi riittänyt, mutta tällä puristuksella välit menivät neljällä ja puolella askeleella. Sitten tajusin, että viisi askelta tulee ilmaiseksi. Kuuden askeleen välit olivatkin vaikeita. Pave ei meinannut ottaa pidätteitä vastaan, jolloin saimme tulla tehtävää uudelleen ja uudelleen. Yritin saada Pavea kontrolliin tekemällä peruutuksia sen intoillessa omiaan sekä nostamalla laukan riittävän myöhään. Vasemmassa laukassa sain kertaalleen Paven lyhentämään laukan ja pysymään kuulolla, jolloin saimme lopulta kuusi askelta molempiin väleihin. Oikeassa laukassa puomien vetosuunta oli tallia kohti, mikä reipastutti Pavea. Ihan niin helppoja kuuden askeleen välejä en siihen suuntaan saanut, mutta kohtalaisen yrityksen kuitenkin. Ensimmäinen väli kuudella ja toinen väli viidellä askeleella onnistui lopuksi myös. Viiteen askeleeseen ei tarvinnut tehdä mitään, mutta kuutta askelta sai odotuttaa edelleen.

Sitten hyppelimmekin muutamat miniradat pystyesteillä. Ensimmäisenä taisimme tulla suoran ja kaarevan linjan, yhteensä neljä hyppyä. Sitten yksittäisen lävistäjäpystyn, suoran linjan sekä kaarevan linjan, viisi hyppyä (muut hyppäsivät tämän eri tavalla, itse sovelsin unohtaessani radan). Lopuksi tulimme vielä yksittäisen lävistäjäpystyn, suoran linjan ja toisen lävistäjäpystyn, neljä hyppyä. Ponnistuspaikat olivat paikoin hukassa, kun en saanut Pavea tasaiseen laukkaan. Lisäksi mukaan mahtui ristilaukkoja, joita en saanut korjattua ja paikoin en edes yrittänyt. Tiet olisivat saaneet olla kaarteissa paremmat. Viimeisellä kierroksella pari estettä korotettiin 95 senttiin. Tämä viiden sentin korotus tuttuun 90 senttiin tuntui muka hurjalta, jolloin våhän panikoin ja hätistelin Paven laukkaamaan turhan kiireisesti. Saimme kuitenkin hypättyä tämän viimeisenkin neljän hypyn radan kohtuullisesti, mutta oma hätiköinti harmitti. Pave onneksi teki osuutensa hyvin.

Siihen loppuivat tunnin hyppelyt. Panikoinnista huolimatta oli hyvä saada nähdä ja hypätä pari 95 sentin estettä. Viiden sentin korotus ei tunnu Pavella missään, mutta oma pääkoppani kaipaa näemmä siedätystä. Tunnin muutamat ristilaukat jäivät vähän kaihertamaan. Tai lähinnä se, etten paikoin edes jaksanut alkaa yrittää korjausta, kun Pave ei monesti radalla minua sen asian suhteen kuuntele. Tätä saisi siis treenata ja ihan kunnolla. Siinäpä aihe vaikka kavalettitunnille: vaihtoja hypyissä ja korjauksia sileällä, jos vaihto ei onnistukaan.

lauantai 27. elokuuta 2016

Tuulisessa maastossa

Lauantaina lähdimme maastoon Kaisan ja kaverini kanssa. Keliksi oli luvattu suunnilleen kaikkea mahdollista kurjaa: vettä, kunnon tuulta ja ukkosta. Loppujen lopuksi satuimme lähdemään maastoon juuri sopivaan aikaan. Tuuli oli paikoin napakka, mutta vettä saimme vain lyhyen ripauksen niskaamme. Ratsunani oli Pave, joka sai turvahevosikseen Hiliman eteen ja Tuutin taakse.

© Kaisa
Köpöttelimme tietä ja metsäpolkua pitkin kankaille, jossa laukkasimme alapolun. Ensimmäisen pätkän Pave oli vetohevosena, mutta toiseen pätkään vaihdoimme Hiliman eteen. Sen jälkeen Pavekin laukkasi paremmin. Alapolulta nousimme yläpolulle ja palasimme käynnissä ja ravissa takaisin tielle. Siitä vielä köpöttelimme vesipolun, kunnes palasimme tietä pitkin tallille. Tälläkin reissulla muutamat autot ohittivat meidät, mutta Pave suhtautui niihin onneksi aika rauhallisesti. Jospa pääsisimme taas jatkamaan maastoilua ilman, että pitää murehtia autojen kohtaamisia. Mukava, joskin tuulinen maasto oli kyllä taas hyvä tapa aloittaa lauantai. Hilimakin keräsi pisteet kotiin toimien vakaana ja varmana ratsuna kaverilleni.

Kuvasta kiitos Kaisalle!

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sujuvuuden uupelo

Keskiviikkona piti päästä tallille. Onneksi päivän ensimmäiselle ja vieläpä esteaiheiselle tunnille mahtui mukaan. Ratsukseni tiesin saavani jokerin, joka tällä kertaa oli Eki. Kenttä oli kuivunut sadepäivien jälkeen, ja oli ihana päästä menemään ulkona.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit läpi. Yritin viritellä Ekiä, mutta se jäi torkkumaan. Lisäksi se vähän liiraili mielensä mukaan, kun eteneminen ei ollut kunnossa. Asetus oikealle meni kohtuullisesti läpi, vasemmalle vähän puutteellisemmin. Suoruutta olisin saanut työstää reilusti enemmän. Ehkä se parempi eteneminen olisi löytynyt sen avulla.

Verryttelyhypyt otimme yksittäisen kavaletin ja askeleen sarjan tehtävälle sekä kavaletin ja pystyn askeleen sarjalle. Yritin edelleen villitä Ekiä, mikä onnistui vähän paremmin. Käytin kevyttä istuntaa hyödyksi, jotta en hidastaisi ruunaa liian raskaalla istunnalla. Kavaletin pääsimme aina asiallisesti. Askeleen sarjalla tuli pientä kiemurtelua ja hyytymistä. Askeleen sarja oli lävistäjällä, mutta emme saaneet esitettyä puhdasta vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan kuin ehkä kerran. Muulloin Eki laskeutui hypystä ristilaukassa. Lävistäjällä olleen kavaletin ja pystyn sarja meni samalla tavalla. Paitsi että Eki pääsi painamaan siinä reilusti oikealle. Laukka ei vaihtunut tässäkään suunnassa hypyssä, vaan sain korjata sen ravin kautta. Eki on onneksi vikkelä tekemään korjauksen siten.

Sitten hyppäsimmekin jo radan kahdesti. Korkeus oli noin 70–80 senttiä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme lävistäjäpystyn. Ensimmäisellä kierroksella keilasimme siltä puomin mukaan. Matka jatkui siitä kaarevalla linjalla pystylle, joka ylittyi kohtuullisesti. Sen jälkeen sain vähän hakea parempaa laukkaa, sillä edessä oli okserin ja pystyn viiden askeleen suora linja. Pistimme siihen ensimmäisellä yrittämällä kuusi askelta, kun okserille tuli pieni hyppy. Siitä tulimme askeleen lävistäjäsarjalle sangen hapuillen, jolloin Eki keilasi a-osan alas. B-osan se hyppäsi kiltisti, vaikka en ollut enää oikein menossa mukana. Tämän jälkeen ryhdistäydyin, jolloin pääsimme kahden pystyn suoran linjan ihan asiallisesti. Päätimme radan hyppäämällä vielä ensimmäisen esteen eli lävistäjäpystyn puhtaasti.

Toisella kierroksella mukana oli oikeastaan samat pulmat. Ekiä piti varmistella ja ratsastaa napakasti, jotta se uskoi valitsemani ponnistuspaikat. Se ei oikein missään vaiheessa lähtenyt imemään esteelle saati osoittanut muitakaan innostumisen merkkejä. Välillä tunnin aikana jopa huoletti, mahtoiko se edes ajatella tai huomata edessä olevaa estettä. Eki kuitenkin meni tämän toisen kierroksen tasaisesti, vaikka vaati radan aikana herättelyä. Nyt se kuitenkin hyppäsi jokaisen esteen puhtaasti, vaikka edelleen päästin sen vähän liirailemaan. Positiivista oli se, että askeleen sarja ja viiden askeleen suora linja menivät nyt sujuvammin oikeilla askelmäärillä.

Siihen päättyivät tunnin hyppelyt, jotka olivat kohtuullisen työläitä. Jäin varmasti liikaa ajamaan Ekiä, jolloin se ei tainnut kuvitellakaan reipastuvansa itse. En vain halunnut miniaskelia, joten päätin sitten viedä pyyntöni läpi. Ekissä kivaa on se, että se puksuttaa tasaisen tunnollisesti ja hyppää kiltisti, vaikka sitten vähän vinosti ja hassulla tiellä. Se kyllä yrittää, vaikka ei näytä esteistä sen kummemmin piittavan. Jos ei muuta, niin ainakin oli hyvää vaihtelua hypätä Ekillä. Onhan se erilaisempi kuin ne hevoset, joilla eniten hyppään.

maanantai 22. elokuuta 2016

Turhaa stressaamista

Maanantain tunnille sain ääneen lausumani toiveen mukaisesti Silviiran. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja menimme puomitunnin sateen takia maneesissa.

Alkuverryttelyn jälkeen tahkosimme tovin toisella pitkällä sivulla ollutta loivaa kiemuraa, jonka alkuun ja loppuun pyöräytettiin voltit. Ravissa Silviira puksutti mukavan tasaisesti eteenpäin, kunhan sain sen ensin malttamaan. Se olisi alussa mieluusti kipitellyt menemään. Asetukset löytyivät molempiin suuntiin kohtuullisesti. Volteilla vasemmalle sain napata Silviiran ulkopuolen haltuun, ettei se valunut kuviolta ulos. Voltit oikealle menivät asiallisesti, vaikka Silviira pyrki välillä vähän valumaan sisälle.

Tovin päästä aloimme nostaa laukan loivan kiemuran jälkeen ja laukkasimme toisen pitkän sivun. Laukat eivät nousseet nyt niin kivasti kuin joskus, mutta laukka sinällään toimi ihan mukavasti. Sitten loivan kiemuran jälkeen nostetussa laukassa tulimme toiselle pitkälle sivulle laitetut kolme puomia. Silviiran kanssa välit pääsi neljällä askeleella. Ensimmäinen väli tuntui aina pidemmältä, toisessa välissä sai jo vähän tasapainottaa. Kivaa oli se, kuinka asiallisesti pääsääntöisesti tulimme ensimmäiselle puomille. Tulimme myös pelkkää puomilinjaa yrittäen sovittaa ensimmäiseen väliin yhden askeleen enemmän kuin toiseen. Suunnitelmanani oli viisi ja neljä askelta, koska arvelin kolmen askeleen olevan vielä vähän liian vaikea. Vaan eivätpä ne viisi askeltakaan kovin sujuvasti tulleet. Yritin tulla pienessä laukassa sisään ja odottaa jokaisen askeleen, mutta emme tahtoneet silti sattua toiselle puomille hyvin, jolloin toinen väli meni joko ravaten tai osittain ravissa rämpien. Lopulta saimme yritelmän viiden ja neljän askeleen kaltaisesti, jolloin tehtävä riitti meille.

Lopuksi tulimme vielä pariin kertaan pienen puomiradan yhdellä minipystyllä varustettuna. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa ja tulimme kolmen puomin kaarevan linjan. Ensimmäinen väli meni meillä molemmilla kerroilla rämpien, ehkä kuudella tai seitsemällä askeleella. Toinen taas kohtuullisesti viidellä. Sitten hyppäsimme keskihalkaisijalla olleen minipystyn laukanvaihtoa yrittäen. Sitä ei meillä tosin tullut. Ensimmäisellä kerralla Silviira tunki vielä miniaskeleen ennen estettä. Toisella kerralla komensin sen hyppäämään minun valitsemastani paikasta. Minipystyn jälkeen tuli kaarevalla tiellä nopeasti puomi vastaan. En ehtinyt korjata laukkaa ennen sitä, joten rymistelimme sen joko väärässä tai ristilaukassa. Siltä puomilta jatkettiin edelleen kaarevalla tiellä kahden puomin suoralle linjalle. Se meni kolmella askeleella. Ensimmäisellä kerralla vähän rämpien, toisella kerralla jo sujuvammin. Jotenkin stressasin tehtävän mokia ihan liikaa ja turhauduin jo ensimmäisellä kierroksella. Niinpä aloin vähän hätäillä, mikä ei auttanut Silviiraa yhtään. Yllätys!

Oma pienimuotoinen kiehuminen ärsytti. Tunnin alkupuolen tehtävillä en osannut itse pitää välimatkoja, jolloin roikuin itse aina jonkun hännässä. Silviira tuntui vähän seurailevan kavereiden menoa ja etenkin niiden laukatessa. Hyvin se silti malttoi, kun en itse hötköillyt ylimääräisiä. Puomiradalla turhauduin pahiten. En tiedä, miksi ihmeessä. Ehkä odotin jotain täydellistä suoritusta ja pahastuin, kun asiat eivät toimineet itsestään. No, nyt oli kuskilla vanne pään ympärillä kierroksen tai pari liian tiukalla. Onneksi Silviira ei siitä liikoja piitannut, vaan oli yhtä kiva kuin tähänkin asti.

lauantai 20. elokuuta 2016

Ihanneaikaa kisoissa tavoittelemassa

© Emmi Erkkilä
Lauantaina olikin pienen tauon jälkeen taas kisapäivä. Luvassa oli oman seuran eli LidRidin 1-tason estekisat. Olin ilmoittanut meidät Paven kanssa 80 ja 90 sentin luokkiin, joissa oli ihanneaika-arvostelu. Ehdin tasan kerran treenata ihanneajan ratsastamista kotona, joten kovin suurin odotuksin en kisoihin lähtenyt. Mutta olipa kivaa päästä pitkästä aikaa vieraskisoihin!

Otin molempien luokkien verryttelyt aika kevyesti. Ehdin kävelyttää Paven ennen siirtymistä maneesissa olleeseen verryttelyyn. Kävin sileällä askellajit läpi ja otin hypyt ristikolle, pystylle ja okserille. Hypyt sujuivat ihan hyvin, kertaalleen Pave otti pystyn puomin mukaansa. Näiden hyppyjen jälkeen annoin Paven huilia hetken, kunnes otin vielä hypyn tai kaksi ennen kuin siirryin ulos odottamaan vuoroa. Radalle päästyäni kävin näyttämässä Pavelle erikoisimmat esteet vuorossa olleen ratsukon suorituksen aikana. Pave käyttäytyi niin verryttelyssä kuin radalla oikein hyvin, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää. Eipä sillä, perhosia riitti mahassa enemmän kuin tarpeeksi muutenkin. 80 ja 90 sentin radat olivat samat 66 sekunnin ihanneaikaa myöten.

80 sentin radalla lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Yritin hakea harjoituksista tutun vauhdin. Ykköselle tuli jarruttava hyppy, Pave kuitenkin vaihtoi laukan toivotusti vasempaan. Kakkoseste ylittyi myös ihan hyvin, mutta laukka ei vaihtunut. Päätin yrittää vaihtoa ravin kautta. Vaan Pave ei moiseen suostunut. Rytmi katosi, ja tulimme lopulta kolmosena olleelle sarjalle väärässä laukassa. Sarjan a-osalle tuli pieni hyppy, ja sain kannustaa Pavea äänellä venyttämään kahden askeleen välin oikein. Laukkakin korjaantui sarjalla takaisin oikeaan. Nelonen ja viitonen menivät myös ihan hyvin, ja viitosella Pave nappasi taas toivotun laukan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni asiallisesti viidellä askeleella, ja edessä oli enää radan viimeinen este. Sille tuli vähän hassu hyppy, mutta puhdas moinen. Näin pääsimme maaliin ensimmäiseltä radalta, jossa käytin kaiken tilan hyödyksi enkä kyllä kiirehtinyt. Tuloksena olikin nolla estevirhettä, mutta yksi aikavirhe ylitetystä ihanneajasta. Me köröttelimme radalla 66 sekunnin sijasta 71,60 sekuntia. Hups. Onneksi videolta katsottuna etenemisemme ei kuitenkaan ihan mönkimistä ollut, ja olin estevirheettömään suoritukseemme tyytyväinen. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme oli 16/41.



© Emmi Erkkilä
90 sentin radalle lähdin taas oikeassa laukassa. Tiesin, että minun piti ratsastaa vähän sujuvampaa laukkaa tai vähän lyhyemmät tiet. Ykköselle tuli taas jarruttava hyppy, mutta jälleen Pave nappasi silti vasemman laukan. Kakkoseste ylittyi reippaasti. Pave ei taaskaan vaihtanut laukkaa hypyssä, ja tällä kertaa päätin jättää asian aivan sen huoleksi. Se hoitikin homman kotiin ja vaihtoi kaarteessa laukan oikeaksi. Sarja meni muuten hyvin, mutta Pave nappasi siinä vasemman laukan takaisin. En alkanut yrittääkään vaihtoa, sillä nelonen lähestyi. Pave vaihtoi vasemman laukan ristilaukkaan, mutta pääsimme esteen puhtaasti ja sen jälkeen myötälaukassa jatkaen. Viitonen ylittyi hyvin, mutta kuutoselle tulimme turhan pitkänä. Sille tuli jarruttava hyppy, mutta Pave selvitti välin edelleen viidellä askeleella. Radan viimeinen este eli kasi ylittyi myös puhtaasti, ja näin olimme maalissa. Tällä kertaa ajaksemme tuli 60,07 sekuntia eli nyt puolestaan menimme alittamaan 66 sekunnin ihanneajan. Siitä napsahti taas yksi virhepiste. Harmittelin asiaa hieman, mutta toisaalta Paven sujuva eteneminen radalla ilahdutti enemmän. Oli ihana hypätä toinenkin estevirheetön rata hyvällä etenemisellä ja meiningillä. Tällä yhden virhepisteen tuloksella sijoituksemme luokassa oli 10/25.



© Emmi Erkkilä
Hyvä kisapävä, parempi mieli. Pave vei kyllä taas pisteet kotiin käyttäytymisellään. Ei mitään töttöröintiä eikä haaveiluja saati oikeita yrityksiä karata portista. Pave hyppäsi tänään ihanan varmasti ja sujuvasti enkä itsekään tehnyt mitään isompia hölmöyksiä selässä. Ihanneaikaan ei nyt satuttu, mutta en onneksi sitä alkanut murehtia. Hyvät, sujuvat radat olivat enemmän kuin oikea palkinto meille. Kunpa estekisaratamme niin kotona kuin muualla sujuisivat jatkossakin näin mukavasti!

Videoista kiitos Alekseille ja kuvista kiitos Emmille!

perjantai 19. elokuuta 2016

Palasia kouluohjelmasta

Perjantain Artsin tunnilla pääsimme treeniaiheena oli FEI Helppo B lasten esiohjelma B 2015. Tosin vain pätkät siitä. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa maneesissa. Aluksi tulimme koko maneesin kahdeksikkoa ravissa ja haimme asetuksia ja etenemistä kuntoon. Pave hiippaili ensin, ja asetuksiakin sai työstää tällä kertaa molempiin suuntiin, kun kumpikaan ei tuntunut alussa helpolta. Tehtävää onneksi ehdittiin tahkota sen verran, että eteneminen alkoi parantua ja asetukset mennä paremmin läpi.

Seuraavaksi tahkosimme ravissa tovin S:n muotoista vaihtouraa eli kahden puolivoltin yhdistelmää. Pitkältä sivulta kaarsimme ensimmäisen puolivoltin keskihalkaisijalle, suoristimme ja valmistelimme uuden suunnan ja pyöräytimme toisen puolivoltin vastakkaiseen suuntaan. Pitkälle sivulle päästyämme jatkoimme tovin eteenpäin, kunnes teimme kuvion vielä toiseen kertaan. Kuviolla sain olla tarkkana niin Paven etenemisessä kaarteissa kuin asetuksissa. Kuvion tiet löytyivät kuitenkin kohtuullisesti, joten aikaa jäi parsia noita muita kohtia. Suoristuspätkän ratsastaminen ajatuksella samoin kuin asetuksen valmistelu ajoissa auttoivat tällä tehtävällä kovasti. Kun sain vielä Paven etenemään hyvin, saimme aina toisen kuvion ratsastettua aika asiallisesti.

Tämän jälkeen nostimme oikean laukan pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta, pyöräytimme keskiympyrän, jonka aikana keskihalkaisijan kohdilla myötäsimme kolmen askeleen verran, palasimme ympyrältä pitkälle sivulle ja sen loppuessa ratsastimme täyskaarron palaten raviin saman pitkän sivun viimeisessä kirjaimessa ennen kulmaa. Ensimmäinen kierros meni muuten ok, mutta unohdin myötäyksen sekä siirtyminen laukasta raviin oli kaikkea muuta kuin hallittu. Toisella kierroksella muistin myötäyksen ja sain valmisteltua siirtymisen hieman paremmin. Apuna oli ajatella siirtyminen seinää kohti, jolloin Pave ei päässyt rojahtamaan sisälle ja kaatumaan siten ennen aikojaan uuteen suuntaan.

Tulimme tehtävän samoin, mutta lisäsimme raviin siirtymisen jälkeen vasemman laukan nostamisen C:ssä, toiselle pitkälle sivulle ratsastetun lyhyen keskilaukkapätkän sekä lyhyen laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Tehtävän harjoiteltu alkupuoli sujui ihan mukavasti, mutta siirtyminen oikeasta laukasta raviin oli taas vähän tasapainoton, jolloin vasen laukka C:stä ei noussut niin nätisti. Keskilaukan yritelmä myös sai Paven venähtämään, jolloin minulla kesti tovi saada se takaisin normaaliin laukkaan. Lävistäjä oli ok, mutta jälleen siirtyminen laukasta raviin oli aika kehno. Mukava oli kuitenkin huomata, että kuviot sujuivat teiltään ihan hyvin. Siirtymisissä niin askellajin sisällä kuin välillä saisi petrata.

Lyhyessä loppuravissa annoin Paven venyttää eteen ja alas. Sitten hyppäsinkin kyydistä ja taluttelin loppukäynnit. Tällä tunnilla tuli kivoja hetkiä, ja erityisesti puolivolttien ja suoristuskohtien ratsastaminen oli mukavaa. Siinä tehtävässä pääsin parsimaan heikkouksiani eli asetuksia ja suoristamisia. Siitä tasaisen etenemisen säilyttämisestä nyt puhumattakaan. Ehkä sitä harjoittelemalla hiljalleen oppii ratsastamaan teitä tarkemmin samoin kuin valmistelemaan tehtäviä. Noista taidoista kun olisi kummasti kouluradalla hyötyä.

torstai 18. elokuuta 2016

Turvaratsujen kera maastossa

Torstaina lähdimme maastoon peräti neljän ratsukon voimin. Pave sai siis kunnolla turvaratsuja kaveriksi, jotta autot eivät pelottaisi niin paljon viime kerran todella huonon kokemuksen takia.

Köpöttelimme tietä pitkin lentokenttäreitin alkuun. Sitä emme olekaan kulkeneet todella pitkään aikaan, joten oli se oli hauskaa vaihtelua. Pari autoa ehti ohittaa meidät ennen kuin pääsimme sille reitille. Pavea vähän jännitti, mutta turvahevoset saivat sen suhtautumaan autoihin asiallisesti.

Lentokenttäreitin jälkeen palasimme tutulle tielle ja ravasimme kankaiden alkuun. Laukkasimme kankailla lyhyen ja rauhallisen pätkän, joka sujui hyvin. Sen jälkeen palasimmekin toviksi tielle, kunnes koukkasimme vesipolulle. Se vastasi taas nimeään eli pääsimme kahlaamaan pienen pätkän. Vesipolulta palasimmekin tielle, jossa kohtasimme vielä muutamia autoja. Takaa tulleet autot jännittivät Pavea enemmän kuin edestä tulleet, mutta turvahevoset rauhoittivat Pavea ja estivät siten varmasti isommat säpsyt.

Tallille palasimme noin tunnin ja vartin lenkin jälkeen. Turvaratsuista oli todella paljon iloa, kun lenkki meni näin mukavasti. Sain itsekin oltua rennompi, kun tiesin Paven voivan hakea turvaa muista hevosista. Eiköhän se taas niihin autoihin totu, kunhan emme vain törmää kaistapäisiin kuskeihin.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Ajan kanssa hyppäämistä

Keskiviikkona pääsin hyppäämään Pavella viikonlopun kisoihin treenaten. Niissä on ihanneaika-arvostelu, johon en olekaan aiemmin törmännyt. Tällä tunnilla pääsimmekin kolmen ratsukon voimin sitä treenaamaan.

Alkuverryttelyssä kävin kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Menin aika humputellen kummempia vaatimatta. Verryttelyhyppyinä tulimme ympyrällä kahta kavalettia. Ensin tulimme niitä isommalla ympyrällä ja sitten pienensimme tien toiselle kavaletille sekä pyöräytimme toisen kavaletin yli pienemmän voltin. Pave meni kohtuullisesti, mutta vähän unisesti. Kehtasipa se keilata kavaletit kumoon. Eipähän tarvinnut ottaa sitä pientäkään pomppua. Tiet olivat kuitenkin kunnossa, ja pienemmätkin voltit kavaletin yli onnistuivat hyvin.

Sitten tulimmekin jo radan: lävistäjäpysty, pystyn ja okserin kaareva linja, lävistäjäokseri, kahden pystyn suora linja sekä kaareva linja lävistäjäpystyltä toiselle pystylle. Radalla tavoittelimme tempoa 325 metriä minuutissa. Rata piti päästä tällä perusteella 60 sekunnissa. Hyppäsimme Paven kanssa radan kolmesti, ensin noin 60 sentin korkeudessa, sitten noin 80 sentin. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, vaikka se alkoi hieman rytmittömästi. Ensimmäisen esteen jälkeen Pave ei meinannut siirtyä raville, jotta olisin saanut korjattua laukan oikeaksi. Tämä nihkeily sotki rytmin, minkä seurauksena parit seuraavat hyppyt olivat vähän töksähtäviä. Niiden jälkeen homma taas toimi, ja pääsimme radan loppuun. Ajaksi tuli 59 sekuntia ja jotain, loppuosa jäi kuulematta. Hyvä alku kuitenkin. Toisen kierroksen tulimme korotetuilla esteillä. Radan alku oli taas vähän hapuilua, mutta meno parani. Pave nappasi myös tällä radalla yhden puomin mukaan. Kellotus ei tästä suorituksestamme onnistunut, joten saimme vielä yhden kierroksen radalla.

Kolmannella kerralla olikin jo hyvin vihiä siitä, millaista laukan ja teiden pitäisi olla. Kahden kierroksen aikana oli selvinnyt, että laukka sai olla kohtuullisen rauhallista. Ei mitään matelua, vaan sellaista rentoa etenemistä. Tiet sai ratsastaa perusvaiheen tyylillä eli hyvin, mutta turhia kaartelematta. Tällä radalla tein tietoisen päätöksen olla korjaamatta mahdollisia vääriä tai ristilaukkoja ravin kautta, pitihän se tämäkin testata. Ykkösen jälkeen olimmekin ristilaukassa, mutta jatkoin sinnikkäästi. Tie kakkoselle oli helppo, joten tiesin Paven selviytyvän siitä, vaikka se ei ollutkaan myötälaukassa. Pave taisikin korjata itsensä matkalla joko kokonaan vasempaan laukkaan tai sitten myötälaukkaan. Matka jatkui sujuvasti, kunnes olimme taas nelosen jälkeen ristilaukassa. Jatkoin taas, sillä tie viitoselle oli myös helppo. Nyt Pave ei korjannut laukkaa, mutta nappasi viitosella myötälaukan takaisin. Loppurata sujuikin hyvin, ja pääsimme maaliin ajalla 59,40. Eli pääsimme taas aavistuksen lähemmäs toivottua 60 sekuntia, jes. Tietoinen päätös olla korjaamatta laukkoja taisi näkyä parina puomikolautuksena, mutta laukan rytmi pysyi kuitenkin paremmin kuin nihkeiden ravikorjausten kanssa. En tiedä sitten, onko tämä ratkaisuni kisoissa, mutta oli hyvä testata sitä treeneissä.

Olipa kiva päästä treenaamaan aikaratsastusta eri tavalla kuin yleensä. Nyt kun ei pitänyt mennä lujaa, vaan tähdätä siihen tiettyyn aikaan. Kunhan vain muistan sitten kisoissakin, miltä se sopiva laukka tuntuu, niin jospa ne radat sujuisivat mukavasti. Tänään ainakin hyppelyt Paven kanssa sujuivat tasaisen varmasti.

tiistai 16. elokuuta 2016

Vaihtelevia puolieroja

Nakke palasi tällä viikolla takaisin hommiin, ja halusin sen kyytiin mahdollisimman vikkelästi. Niinpä änkesin seitsemänneksi ratsastajaksi tiistain koulutunnille. Tunnin menimme maneesissa ja mahduimme sinne ihan kohtuullisesti.

Aloitimme työstämällä käynnissä ja ravissa myötäasetuksia. Niitä tehtiin niin pitkillä sivuilla kuin kulmissa hetkellisesti yliasettaen. Nakke oli helppo yliasettaa kulmissa molempiin suuntiin. Muutoin pitkillä sivuilla asetus oikealle tuli ihan mukavasti, mutta asetusta vasemmalle sai vähän haeskella. Ravissa sain myös hieman aluksi nohitella ruunaa liikkumaan, ettei se aivan jäänyt hiippailemaan.

Seuraavaksi teimme ravissa pohkeenväistöä maneesin keskemmältä uralle ja nostimme siitä laukan. Siitä pyöräytimme vielä pääty-ympyrän, kunnes siirryimme raviin ja palasimme toista pitkää sivua myöten tehtävän alkuun. Pohkeenväistöt menivät ihan kohtuullisesti, vaikka Nakke paikoin hidasteli niissä. Väistöaskeleet taisivat kuitenkin lähteä ihan hyvin. Vasemman laukan nostamiset onnistuivat asiallisesti, mutta pääty-ympyrällä Nakke alkoi yliasettua ihan itsekseen. Pääsin siis suoristelemaan sitä ulko-ohjalla ja korjaamaan sen kenottamista sisälle. Tämä onnistui kohtuullisesti. Oikean laukan nostaminen oli Nakelta muka ensin hukassa. Raippamerkistä Nakke tarjosi pienen pukin, mutta muisti sitten osaavansa laukata myös oikeassa kierroksessa. Tässä suunnassa Nakkea sai vähän houkutella asettumaan paremmin. Hassua, miten aiemmalla tehtävällä asetukset olivat juuri toisinpäin hukassa. En vielä oikein tavoittanut sitä, kumpi puoli on Naken jäykempi enkä siten päässyt tehokkaammin sen vinouksia korjaamaan. Tätä pitääkin pohtia ensi kerralla.

Tämän jälkeen vuorossa olikin enää loppuravi. Nakella oli tässä vaiheessa mukavasti energiaa ja sitä sai jopa vähän toppuutella. Tunti meni ihan mukavasti, ja Nakke oli edelleen pehmeä ja kevyt edestä. Olisin halunnut osata suoristaa sitä paremmin, sillä se jäi nyt puolitiehen. Hyviä, rentoja hetkiä tuntiin kuitenkin mahtui, ja niitä olinkin toivonut. Mukava tunti samoin kuin ratsu. Taidan toivoa Nakkeakin piakkoin uudelleen. Nyt kun on näemmä menossa taas tämä kausi, kun tykkään testailla enemmän tallin muitakin hevosia.

maanantai 15. elokuuta 2016

Harjoituksia puomeilla

Maanantain tunnille enteilin ratsukseni suomenhevosta, mutta sainkin Hempan. Enteilin myös aiheen pieleen, sillä koulun sijasta luvassa oli puomeja (jeij!). Ratsukoita tunnilla oli yhteensä viisi. Alkuverryttelyssä saimme mennä aika omatoimisesti kentällä olleita puomeja ravissa ylittäen. Otin mukaan omin luvin vähän laukkaakin, sillä Hemppa oli sangen hidas. Aseettomana (ei raippaa tai kannuksia) olin vähän hukassa sen kanssa. Käytin sitten tovin raippaa kädessä, ja johan Hemppa alkoi liikkua tarmokkaammin. Sen jälkeen raipan saikin jo jättää pois, sitä siis ollenkaan käyttämättä.

Ensimmäisenä tehtävänä laukkasimme päädyssä kahdella ympyrällä. Isommalla oli kaksi puomia kolmen askeleen välillä ja pienemmällä yksi puomi. Aluksi kolmen askeleen väli oli hankala. Hemppa ei lähtenyt laukkaamaan riittävästi eikä tie ollut kunnossa, jolloin menimme kahden puomin väliä sangen epämääräisesti. Yhden puomin ympyrä sen sijaan sujui helposti, sillä Hempan lyhensi laukkaa helposti. Lopulta sain Hempan laukkaamaan sujuvammin ja hahmotin tien, jolloin myös kolmen askeleen välillä olleet puomit menivät paremmin.

Seuraavaksi tulimme neljän puomin tehtävää, jossa kaksi ensimmäistä puomia olivat suoralla kolmen askeleen linjalla, toinen ja kolmas puomi kaarevalla kuuden askeleen linjalla ja kolmas ja neljäs puomi loivasti ympyrän kaarella neljän askeleen välillä. Tulimme tehtävän ensin näin, sitten toisesta suunnasta. Ensimmäisen välin sai tulla sujuvasti, jotta se meni kolmella askeleella. Kuuden ja neljän askeleen väleissä sai taas hieman ottaa kiinni. Ylsimme kolmeen askeleeseen, mutta venyttämällä, jolloin Hemppa nappasi toiseen väliin risti- tai vastalaukan. Sen se kuitenkin korjasi itse hetken päästä pois. Kun sain tultua tehtävälle sujuvassa laukassa, meni ensimmäinen väli helposti ja sen jälkeen tarvitsi vain hieman tasapainottaa, niin kaksi muutakin väliä meni sujuvasti. Toisinpäin tultuna tehtävä puolestaan meni sujuvasti. Jokainen väli meni helposti ja lähes ilmaiseksi.

Tämän jälkeen emme enää muistaakseni kummempia tehneet, vaan humputtelimme loppuravit. Hemppa ravasi mukavan energisesti ja hakeutui sen myötä hyvin tuntumalle. Puomitreenit olivat taas kivoja, ja oli hyvää vaihteluahan mennä Hempalla. Tunnin aikana se esitti pari pientä pukkia. Ensimmäinen ilmeisesti turhautumisesta, kun en päästänyt sitä kaverin perään. Toisen pukin syystä en päässyt jyvälle, mitä lie kekkuloinut. Emme kyllä vieläkään ole Hempan kanssa lähelläkään samoja aaltopituuksia, vaan eipä se haittaa. Hyväähän se tekee mennä erilaisemmalla ratsulla aina välillä.

perjantai 12. elokuuta 2016

Täsmäharjoitusten parissa

Perjantaina pääsimme Paven kanssa oman opettajamme tunnille, jonka jaoimme Kaisan ja Vaken kanssa. Tunnin aikana syynäsimme niin istuntaa kuin hevosten liikkumista. Kahden ratsukon tunnilla saimme ratsukkokohtaisia asioita mietittäväksi, mikä oli oikein kivaa.

Alkuravissa saimme ensin hakea hevosia venyttämään askelta töpöaskelista tavallisempaa etenemistä kohti. Pave jää helposti pieneen raviin, joten sen kanssa treeni oli erityisen tarpeen. Sain muistaa olla itse kiirehtimättä kevennyksellä sekä pitää Paven etuosan hanskassa, ettei se vain valunut pitkäksi. Hiljalleen nohittelemalla Pave venyttikin raviaskelta alun töpöttelystä paremmaksi. Takakaviot eivät tainneet vielä aivan tavoittaa etukavioiden jälkeä, mutta ainakin se väli kutistui.

Seuraavaksi työstimme istuntaa. Nakkasimme jalustimet pois ja irrotimme jalkamme kokonaan hevosen kyljistä ja palautimme ne taas paikoilleen. Ideana oli saada etenkin polvet rennommiksi, jotta niillä ei jäisi puristamaan hevosta. Teimme tätä niin käynnissä kuin harjoitusravissa irrotellen ja palautellen jalkoja vuorotellen. Irrottamisen aikana huomasin ensin jännittäväni takareidet, jolloin harjoitusravissa istuminen vaikeutui. Kun lakkasin ajattelemasta liikettä niin isona ja enemmänkin polvia avaavana, pysyi istunta rennompana. Opettaja muistutti minua rentouttamaan olkapäitä sekä hakemaan alapohkeet paremmin kiinni hevoseen. Ne kun tuppaavat lepattamaan minulla. Tässä onkin vielä työtä, sillä muu istuntani jännittyi selvästi, kun yritin pitää alapohkeet hevosessa kiinni.

Tämän jälkeen siirryimme keskiympyrälle, jossa minun ja Paven tehtävänä oli takaosan väistättäminen ulos. Koska väistöt ovat meille vielä vähän hankalia, oli tärkeintä saada väistöaskelia, etenemisestä ei nyt tarvinnut niin huolehtia. Teimme takaosan väistätyksiä niin käynnissä kuin ravissa. Ideana oli saada pari väistöaskelta ja sitten taas jatkaa pätkä ympyrää tavallisesti. Niin käynnissä kuin ravissa takaosan väistätys vasemmalle oli hieman helpompaa. Väistätystä oikealle sai ensin vähän hakea, mutta toistojen avulla Pave alkoi tajuta senkin suunnan idean. Väistöt lähtivät ihan kohtuullisesti ja välillä jopa hyvin, kun vain maltoin vuorotella apujani enkä syytänyt kaikkia yhtä aikaa. Ensin etuosa hanskaan, sitten takaosa. Tällä rytmillä hommaan tuli ideaa, ja Pavekin ymmärsi, mitä tehtävällä haettiin. Olipa kiva saada onnistuneita väistöaskelia molempiin suuntiin ja hetkittäin jopa mukavan rentoja moisia. Kunpa vain tuntisin kaikki väistöaskeleet paremmin selkään, niin en säätäisi liikoja.

Otimme vielä loppuun pari kierrosta vasenta laukkaa, jonka jälkeen siirryimmekin Paven kanssa jo loppuraviin. Siinä annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Olipa kiva tunti ja mukavasti meille räätälöityjä harjoituksia. Tämän kerran väistöharjoituksessa tuli niin monta hyvää hetkeä, että hyvä mieli oli taattu. Kyllä me tässäkin asiassa edistymme, kunhan vain maltamme treenata.

Kevyttä humputtelua

Perjantaina sain liikuttaa Naken kevyesti ennen omaa tuntiani. Koska askellajeina olivat vain käynti ja ravi, en alkanut tehdä mitään isompaa. Pyörittelin ympyröitä ja kiemuroita, testasin parit väistöt sekä ravasin tovin molempiin suuntiin.

Nakke oli hieman nohiteltava, mutta muutoin edestä pehmeä ja kevyt. Samanlainen kuin se oli tallille tullessaan eli kiva. Parit pohkeenväistöt lähtivät molempiin suuntiin aika tasaisesti ja helposti. Ravissa puolestaan pyörittelin ympyröitä ja pehmittelin Nakkea enemmän. Se antoikin hetkittäin mukavasti periksi ja rentoutui kivasti.

Humputtelin Naken kanssa puolisen tuntia ja teeman mukaisesti hyvin kevyesti. Nakella oli hauska mennä taas, ja jos se vain pysyisi tunneillakin tällaisena, saattaisin tahtoa sen selkään useamminkin. Pitääpä testata Nakkea sitten taas, kun se pääsee takaisin tuntihommiin.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pientä tykästymistä ilmassa

Koska edellispäivän tunti jätti hyvän fiiliksen, halusin päästä Silviiran selkään pian uudelleen. Niinpä kävin ratsastamassa sen keskiviikkona itsenäisesti. Sain mennä maneesissa ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun kentällä oli estetunti meneillään.

Pyörittelin tunnin aikana melkoisesti ympyröitä kaikissa askellajeissa. Silviira eteni mukavan tasaisesti, mutta kaipasi välillä pientä muistutusta pontevammasta menosta. Kovin en alkanut prässätä, mutta emme me nyt aivan mummoilleetkaan. Silviiran kanssa saan olla tarkkana siinä, etten anna sen valua vielä lisää etuosalleen, kun pyydän sitä etenemään. Oikeassa kierroksessa sain houkutella Silviiraa antamaan paremmin periksi sisäpuolelta, vasemmassa taas sain huolehtia, ettei Silviira valunut ympyröillä ulos.

Tein muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin, pysähdyksen ja peruutuksen välillä. Siirtymisissä alaspäin Silviira pääsi jälleen jäämään aika etupainoiseksi, vaikka yritin kehitellä erilaisia tapoja saada pidettyä se vähän edestä kevyempänä. Siirtymiset ylöspäin olivat vähän hitaita, mutta yllättävän kevyitä eikä ollenkaan niin kyntäviä kuin olin etukäteen arvellut. Peruutuksissa Silviira ensin vähän nihkeili, mutta tajusin aloittaa maltillisesti ottaen ensin vain askeleen tai pari. Kun Silviira tajusi, mitä hain, alkoi se ottaa parempia ja ennen kaikkea rennompia peruutusaskelia. Lisäsin sitten peruutukseen mahdollisimman nopean siirtymisen raviin, josta taas palasin pysähdyksen kautta peruutukseen. Kovin nopeaksi en siirtymisiä saanut, mutta Silviira teki ne silti ihan kohtuullisesti ilman uusia pulmia.

Loppuravissa pyörittelin koko maneesin kahdeksikkoa ja haeskelin Silviiraa vielä ravaamaan rennosti ja asettumaan pehmeästi. Silviira etenikin aika mukavasti ja toimi erityisesti oikeassa kierroksessa alkutuntia pehmeämmin. Ravi oli myös vähän tasapainoisempaa eikä ehkä ihan niin etupainoista kuin alussa. Loppukäynnit menin käppäilemään ulos, olimmehan jo pyörineet ihan riittävästi maneesissa. Tästäkin tunnista jäi kiva mieli. En tiedä, mikä Silviirassa oikein on, mutta jokin siinä on alkanut iskeä minuun. Pientä tykästymistä on siis ilmassa, ja taidanpa toivoa sitä piakkoin uudelleen.

tiistai 9. elokuuta 2016

Kivoja hetkiä puomeilla

Tiistain toinen ratsastus meni Silviiran kyydissä viiden ratsukon puomitunnilla. Olipa mukava päästä treenaamaan puomeja ja vieläpä Silviiran kanssa. Puomitreeni sen kanssa on varmasti hyödyllistä, jotta esteetkin alkaisivat hiljalleen sujumaan tasaisemmin. Maneesissa oli molemmissa päädyissä kaksi puomia ympyrän kaarella sekä neljä keskiympyrällä.

Ravissa tulimme niin keskiympyrän kuin päätyjen puomeja. Keskiympyrän puomit olivat kahden raviaskeleen välein, ja pääsimme hakemaan niillä sopivaa ravia sekä hevosia vähän venyttämään askelta. Päädyn puomit taas olivat noin 14 metrin välillä, joten niiden kohdalla sai vain huolehtia reitistä. Silviira kolisteli aluksi keskiympyrän puomeja melkoisesti. Hain lopulta tien niille sisäreunaa myöten, jolloin Silviira ylsi niille paremmin. Se ei kuitenkaan päässyt niitä ihan tuosta noin vain, vaan joutui myös venyttämään askelta eli tekemään tehtävän niin kuin piti. Hiljalleen Silviira alkoikin hoksata tehtävän ideaa ja pidentää raviaskelta toivotusti puomeilla.

Laukassa tulimme ensin molempien päätyjen puomeja peräkkäin. Puomiväleihin pistimme neljä askelta. Silviira laukkasi aika mukavasti, mutta sitä sai vähän tukea puomeille tultaessa, jotta se säilytti laukan. Kun laukka rullasi tasaisesti, tulimme puomeille pääsääntöisesti hyvään paikkaan, jolloin Silviiran oli helppo mennä väli neljällä askeleella. Välillä laukka ei ollut ihan kuosissa, jolloin emme sattuneet ensimmäiselle puomille hyvin, mutta tukemalla Silviiran sai säilyttämään laukan. Pari ravirikkoa tehtävälle pääsi tulemaan, mutta ne eivät haitanneet mitään muuten ihan sujuvan menon ansiosta.

Tulimme laukassa myös keskiympyrän puomeja. Laukassa ne olivat innarivälein. Oikeassa laukassa tuli pari ravirikkoa, kun askel ei sattunut ensimmäiselle puomille hyvin eikä Silviira saanut rytmistä enää kiinni. Tehtävä sujui kuitenkin hyvin, kun osuimme ensimmäiselle puomille oikein, ja muistin tukea Silviiraa tehtävän läpi. Vasemmassa laukassa Silviira oli jo tajunnut tehtävän idean hyvin ja selvitti sen aika helposti. Tukea se tarvitsi vieläkin, mutta nyt sillä selvästi oli itselläänkin idea siitä, mitä tehtävällä piti tehdä. Molemmissa kierroksissa Silviira lähti myös venyttämään laukka-askelta paremmin, jolloin puomit oli helppo ylittää.

Loppuravissa menimme rennosti kummempia vaatimatta. Aluksi Silviira kiirehti, mutta malttoi lopulta paremmin. Olipa jotenkin tosi kiva tunti ja oikein mukava ratsu. Puomien tahkoaminen oli Silviiran kanssa niin paljon helpompaa kuin hyppääminen, jossa meno on vielä aika epätasaista. Puomeilla oli hyvin aikaa vaikuttaa Silviiraan tarvittaessa, ja sekin tuntui hoksaavan asioita helposti, kun ei tarvinnut huolehtia hyppäämisestä. Silviirasta jäikin oikein hyvä fiilis. Tamma teki tosi kivasti töitä ja oli mukava ratsastettava. Ei siis muuta kuin lisää koulu- ja puomitreeniä, niin pääsemme hyppäämään pieniä esteitäkin asiallisesti.

Ensin mainiosti, sitten pieleen

Tiistaina lähdimme Kaisan ja ratsujemme kanssa maastolenkille. Minä menin tietysti Pavella, ja me otimme vetovastuun. Lenkkinämme oli mennä tietä myöten lyhyellä metsälenkuralle ja jatkaa siitä kankaiden läpi toiselle tielle, jota pitkin palata tallille.

Alkumatkasta Pave oli vähän hidas eikä kiirehtinyt minnekään. Ravasimme alusta aika paljon, jotta saimme taitettua pidempää tiepätkää vähän nopeammin. Metsälenkuralla Pave ravasi jo paremmin. Olin viritellyt Pavelle korvahupun tuulisen päivän takia. Ravipätkän aikana Pave sitten ravisteli päätään kertaalleen reippaasti, jolloin korvahuppu pääsi valumaan pois korvilta vieden siinä samalla suitset mennessään. Kaikkea sitä! Onneksi Pave jäi rauhassa seisomaan, kun hyppäsin äkkiä selästä alas ja laitoin suitset takaisin. Korvahupun tungin suosiolla taskuun. Tämän pienen kommelluksen jälkeen matka jatkui tavallisesti.

Laukan otimme kankaiden alapolulle. Alussa Pave oli vähän hidas, mutta hiljalleen alkoi laukata paljon sujuvammin. Pieniä virtapiikkejäkin löytyi laukkapätkässä, mutta vain hyvällä tavalla. Ei tarvinnut nohitella ratsua eteenpäin, kun se laukkasi iloisesti itse. Laukkapätkän jälkeen käppäilimme lyhyen pätkän, jonka jälkeen pääsimme nousemaan tielle. Kävelimme kaikessa rauhassa menemään, kun yksi vastaantullut auto päätti olla hidastamatta ollenkaan ja hurautti melkoisella vauhdilla meistä ohi. Pave oli ehtinyt jännittyä jo auton lähestyessä ja ohituksessa säikähti sitä pyörähtäen toiseen suuntaan. Tämän kaahailijan jälkeen tullut auto sentään tajusi hidastaa ohituksessa, mutta Pave oli jo mennyt sen verran tiloihin, että jännitti ja säpsyi senkin. Kotimatka menikin sitten hyvin jännittyneissä merkeissä, ja Pave säpsyi suunnilleen jokaisen auton. Päätin lopulta hypätä selästä alas ja taluttaa Paven tallille. Tulipa tympeä päätös muutoin kivalle maastoreissulle. Toivottavasti Pave ehtii unohtaa tämän tapauksen ennen seuraavaa maastokertaa. Muistetaanpa taas kaikki siellä rattien takana hidastaa ratsukoiden kohdalla!

maanantai 8. elokuuta 2016

Virkun kanssa hyppelemässä

Maanantain tunnilla pääsimme hyppäämään. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsin treenaamaan Pavella, joka oli saanut lomailla pari päivää. Aloitimme ensin ratsastamalla pohkeenväistöjä niin käynnissä kuin ravissa. Väistöt tehtiin uralta keskemmäs kahdella portaalla. Opettaja toivoi Pavelta selvempiä väistöaskeleita, joita yritinkin siitä kaivaa esille. Niitä löytyi paremmin, kun sain Paven odottamaan kiirehtimisen sijaan. Kun käynti ja ravi oli selvästi hitaampaa, sain Paven ymmärtämään pohjeavun väistättävänä, ei kiihdyttävänä merkkinä. Treeniä väistöjen kanssa on vielä melkoisesti, jotta ne sujuvat helpommin.

Verryttelyhypyt otimme yksittäiselle pienelle pystylle, jota tulimme vähän ympyrämäisellä tiellä molemmista suunnista. Hypyt sujuivat ihan hyvin. Pave oli lomailun aikana kerännyt hieman virtaa, mikä näkyi pieninä kiihdytyksinä estettä kohti. Tätä samaa Pave teki alkuaikoina, kunnes tasoittui. Loma siis oli tehnyt tehtävänsä, kun Pavessa oli energiaa ja intoa. Oikeassa kierroksessa Pave säilytti myötälaukan koko ajan, vasemmassa kierroksessa laskeutui kerran hypyn jälkeen väärässä laukassa alas.

Seuraavaksi tulimme pari kertaa oikeassa laukassa pystyn ja okserin suoran linjan, jonka välin sai tulla laukasta riippuen kuudella tai seitsemällä askeleella. Pave intoili taas ensimmäistä estettä kohti, jolloin jouduin vähän pidättämään sitä. Niinpä väli meni seitsemällä askeleella. Toisellakin kierroksella suora linja tuli ratsastettua seitsemällä askeleella. Tällä kertaa tulimme toiselle esteelle vähän lähemmäs kuin ensimmäisellä kerralla. En hoksinut tasapainottaa laukkaa selvemmin ensimmäisen pystyn jälkeen, vaikka Pave oli taas vähän ampaissut sille. Tulimme vielä ennen rataa yhden kerran kahden askeleen sarjan oikeassa laukassa. Se sujui meiltä ongelmitta, ja Pave eteni mukavasti.

Lopuksi hyppäsimme Paven kanssa noin 80 sentin radan, joka oli sama kuin edellispäivän kotiestekisoissa ollut rata. Olin kisoissa vain talkoolaisena, joten oli kiva päästä hyppäämään kisarata treeneissä. Rata koostui kokonaisesta perusvaiheesta sekä siihen lisätystä toisen vaiheen ensimmäisestä esteestä: lävistäjäokseri, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjätrippeli, kahden askeleen sarja, pystyn ja okserin suora linja sekä lävistäjäpystyn ja toisen pystyn kaareva linja. Ykkösenä olleelle okserille tulimme oikeassa laukassa. Sille tuli ihan hyvä hyppy. Kakkosesteelle tulimme vähän hitaasti eikä hyppy ollut paras mahdollinen. Kolautimme siltä jotenkin alapuomin mukaamme, mitä jäin vielä hypyn jälkeen ihmettelemään. Niinpä en pistänyt Pavea laukkaamaan kunnolla, jolloin kolmosena ollut trippeli ylittyi myös vähän hassusti. Nelosena ollut kahden askeleen sarja kuitenkin meni jo asiallisesti. Viitosen ja kuutosen suoralle linjalle tultaessa varmistin Paven hereillä pysymisen vähän turhan vahvalla pohjepyynnöllä. Sen seurauksena Pave ampaisi viitosta kohti, mutta selvitti sen puhtaasti. Suoran linjan kuutoselle menimme edelleen seitsemällä askeleella. Kuutosen jälkeen rauhoituin itse, jolloin saimme tultua seiskan ja kasin kaarevan linjan ihan asiallisesti, ja rata pääsi päättymään tasaisempaan suoritukseen.

Olipa jännä hypätä taas pitkästä aikaa Pavella, joka intoili näin selvästi esteistä. Pääsin harjoittelemaan hyvin tasaisemman menon säilyttämistä. Imu esteelle on toki hyvä juttu, mutta Paven tapauksessa tällainen pieni kiihdyttely aiheuttaa joskus myös ohimenoja esteistä. Niinpä se tasaisempi laukka läpi tehtävien ja radan on huomattavasti toivottavampaa kuin epätasainen eteneminen. Ponnistuspaikat näin tänään aika mukavasti, jolloin hypyt olivat siinä suhteessa ihan sujuvia. Naureskelin ennen radalle lähtöä, että pääsimme näin jälkijunassa näkemään, miten 80 sentin kisaratamme olisi mennyt. Oltaisiinpahan ainakin toiseen vaiheeseen päästy, joten ihan hyvin. Reilun puolentoista viikon päästä saatammekin toivottavasti olla sitten jo oikeastikin estekisaradalla hyppäämässä.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Pari askelta sinnepäin

Keskiviikkona vuorossa oli Artsin koulutunti, jonka menin Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Pääsimme harjoittelemaan niin sulkutaivutuksia kuin vastalaukkoja.

Aloitimme pitkälle sivulle tehdyillä sulkutaivutuksilla käynnissä. Alkuun sai pyöräyttää apuvoltin, jonka alkupuolisko mentiin ravissa, kun varsinainen tehtävä tultiin vielä käynnissä. Pyöräytimme jonkin ajan kuluttua voltin myös pitkän sivun loppuun. Voltilla yritin valmistella tulevaa sulkutaivutusta, joka on meille Paven kanssa vielä vaikea. Pääsinkin ajattelemaan tehtävän kahdessa osassa: ensin asetus, sitten takaosa. Pave tuppasi jännittymään sulkutaivutusyrityksissä, jolloin se pullahti asetuksesta pois. Sain aina ensin hakea sitä kohdilleen ennen kuin saatoin ajatella takaosaa. Tekemistä kyllä riitti. Käynnissä saimme vasemmassa kierroksessa pari askelta, joiden aikana Pave loksahti sulkutaivutukseen tai ainakin hyvin vahvasti sitä muistuttaneeseen asentoon. Tämä hetki ilahdutti kovasti, vaikka se lyhyeksi jäikin. Sulkutaivutukset oikeassa kierroksessa hahmottuivat käynnissä hetkeksi, mutta ravissa menivät pipariksi. Ravissa sulkutaivutusten harjoittelu oli myös aika haastavaa. Pitkä sivu pääsi loppumaan ennen kuin ehdin asetella Paven palasia kohdilleen. Mutta kuten opettajakin sanoi, ei näitä muuten kuin harjoittelemalla opi. Pitkän sivun alkuun ja loppuun pyöräytetyillä volteilla löytyi molempiin suuntiin aika hyvää menoa. Erityisesti oikeassa kierroksessa Pave asettui asiallisesti.

Sulkutaivutusten jälkeen teimme vastalaukkatreeniä. Nostimme vastalaukan ravista pitkällä sivulla. Pave nosti vasemmassa kierroksessa oikean laukan mukavan helposti. Sen sijaan oikeassa kierroksessa vasemman laukan nostaminen ei meinannut onnistua. Sain käyttää apuna pientä kaarretta pitkältä sivulta keskemmäs ja siitä takaisin uralle, jotta tie auttoi nostamaan vasemman laukan. Tämän aputien kanssa vasenkin laukka alkoi nousta helpommin. Saimme ratsastaa lopulta lyhyet sivut puoliympyrämäisesti vastalaukassa. Pave piti oikean laukan hyvin myös näissä, mutta pääsi pudottamaan vasemman laukan pari kertaa. Tein vastalaukasta taas vähän turhan suuren numeron, kun oikeasti olisi pitänyt malttaa istua ja antaa Paven tehdä osuutensa. Minä kun tuppasin hätäilemään ja siten nohittamaan Pavea kipittämään. Se ei yllättäen auttanut säilyttämään tasapainoa pienessä vastalaukkakaarteessa. Maltoin kuitenkin lopulta paremmin, jolloin saimme myös vähän hankalamman suunnan onnistumaan.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä tehnyt enää kummempia. Tällä tunnilla minulla oli oikea asenne vähän vaikeamman asian eli sulkutaivutuksen tahkoamiseen. Osasin ottaa tehtävän pala kerrallaan enkä alkanut tuskailla, kun homma ei ymmärrettävästi luonnistunut heti eikä kunnolla edes tunnin aikana. Pari hyvää askelta tuntuivat sen verran kivoilta, että tajusin jäädä iloitsemaan niistä. Treenien myötä niitä toivottavasti tulee aina vain enemmän. Vastalaukkatreeni oli myös oikein toivottua, ja harjoittelisin sitä mielelläni jatkossa ahkerasti. Kaikin kaikkiaan siis taas kiva koulutreeni. 

tiistai 2. elokuuta 2016

Miniaskeleita karsimassa

Tiistaina kolmen kerran esteputki sai vielä yhden kerran jatkoa, jeij! Tällä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minun ratsunani toimi Hilima. Sateen takia menimme alkuverryttelyn maneesissa. Siellä tulimme ensin ravissa kolmea puomia, joista keskimmäinen ylitettiin käynnissä. Sitten puomit tultiin laukassa ja väleihin pistettiin neljä askelta. Ravipuomit käyntisiirtymisellä onnistuivat mukavasti. Laukkatehtävällä ensimmäinen väli meinasi jäädä pitkäksi, kun taas toisessa välissä sai jo vähän jarruttaa. Saimme tultua molemmat suunnat lopulta asiallisesti neljä askelta molempiin väleihin laittaen.

Tämän jälkeen siirryimme kentälle esteiden pariin. Ennen rataa tulimme kolmen esteen tehtävän sekä kahden askeleen sarjan. Kolmen esteen tehtävään kuului lävistäjäokseri, lävistäjäpysty sekä keskihalkaisijalla ollut pysty. Yritin saada Hiliman laukkaamaan sopivan reippaasti, mutta rennosti. Onnistuimme tässä enemmän ja vähemmän. Syöksyin itse pari lähestymistä ennen kuin taas muistin Hiliman laukan olevan lyhyempää ja tamman valitsevan mieluummin ponnistuspaikan vähän lähempää kuin kauempaa. Laukan saimme vaihtumaan tehtävällä vasemmasta oikeaan, mutta emme toisinpäin. Kahden askeleen sarjan tulimme kiltisti ponivälillä. Siihenkin tikkasimme ensin kolmea askelta, kun Hilima tuli a-osana olleelle okserille turhan lähelle. Menimmepä myös kertaalleen a-osasta ohi, kun ponnistuspaikka oli tulossa liian lähelle. Kun sain Hiliman hyppäämään a-osan rohkeammin ja pidettyä saman fiiliksen sen jälkeen, pääsimme välin kahdella askeleella.

Sitten tulimmekin jo radan noin 70-senttisenä: lävistäjäokseri, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti, kahden askeleen sarja sekä pitkä kaareva linja pystyltä toiselle pystylle. Yritin radalla ajatella koko ajan hyvää laukkaa ja pidemmät pätkät menin kevyessä istunnassa. Esteille tultaessa pyrin pysymään Hiliman tukena, mutta olemaan itse hätäilemättä. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, mutta laukankorjaus toisen esteen jälkeen viivästyi, mikä sotki lähestymisen kolmoselle. Kavaletinkin jälkeen sain korjata laukan. Sarjan taisimme juuri ja juuri venyä kahdella askeleella, kun taas pitkän kaarevan linjan esteet menivät ihan ok. Taisimme myös ottaa ainakin yhden puomin mukaamme joltain sellaiselta esteeltä, jolle ponnistuspaikka ajautui liian lähelle.

Pienistä pulmista huolimatta Hiliman kanssa oli taas kiva hypätä. Sen kanssa kun saa miettiä erilaisia asioita esimerkiksi Paveen verrattuna. Kuten opettajakin sanoi, Hilima pitäisi saada lähtemään hyppyihin positiivisen askeleen kautta. Se kun tuppaa suosimaan niitä miniaskeleita, jotka vaikeuttavat hyppyjä ja aiheuttavat puomien pudotuksia. Hiliman laukkaan pitäisikin päästä kunnolla käsiksi. Kun sitä voisi säädellä mielensä mukaan, alkaisivat hyvät ponnistuspaikatkin varmasti löytyä. Siinäpä treeniaihetta niille kerroille, kun itseni tämän ratsun selästä löydän.

maanantai 1. elokuuta 2016

Onnistuneempi uusinta

Maanantain tunnilla oli hieman yllättäen esteitä, mutta mikäpäs siinä. Ratsukseni sain Silviiran eli pääsimme ottamaan uusinnan esteiden hyppäämisestä sangen pikaisesti. Ratsukoita tunnilla oli kuusi. Silviira oli tehnyt yhden tunnin alle ja ehti käydä karsinassa hetken huilimassakin. Alkuverryttelyssä menin hyvin kevyesti, sillä halusin säästää Silviiran voimia varsinaisiin hyppyihin. Verryttelyssä treenailimme hieman kevyttä istuntaa niin ravissa kuin laukassa, ja se löytyi ihan mukavasti.

Ennen rataa hyppäsimme muutamia yksittäisiä tehtäviä, kuten ympyrän kaarella kavalettia ja pystyä neljän askeleen välillä sekä kahden askeleen sarjaa. Ympyrällä Silviira tykkäsi painaa vasemmalle. Oikeassa kierroksessa sain siis hakea tien kavaletilta pystylle vähän ulompaa, jotta neljä askelta mahtui. Vasemmassa kierroksessa taas sain mennä vähän sisempää, jotta Silviira ylsi neljällä askeleella välin. Kahden askeleen sarjalle pistimme kolmeakin askelta, kun Silviira pääsi painamaan pystyjen välissä oikealle. Saimme venyttyä välin kahdella askeleella, kun sain Silviiran pysymään ensimmäisellä esteellä ja välissä suorempana.

Näiden lisäksi tulimme parit miniradat, joista molemmat alkoivat ympyrän kaarella olleilla kavaletilla ja pystyllä. Oikeassa kierroksessa niiden jälkeen jatkettiin keskihalkaisijalla olleelle pystylle ja siitä lävistäjäpystylle. Vasemmassa kierroksessa taasen jatkoimme niiden jälkeen lävistäjäokserille ja siitä laatikkopystylle. Esteet ympyrän kaarella menivät ihan ok, vaikka ei niin tasaisesti. Taisimme pistää väliin viisikin askelta, kun Silviira pääsi muuttamaan reittiä. Muilla esteillä sain kannustaa Silviiraa ja pysyä tiukasti omassa ponnistuspaikkasuunnitelmassa, jolloin Silviirakin hyppäsi esteet kerralla.

Varsinainen rata hypättiin noin 50 sentin korkeudella: lävistäjäokseri, laatikkopystyltä pitkä kaareva linja toiselle pystylle, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti sekä kahden askeleen sarja. Lävistäjäokserin ja laatikkopystyn yli pääsimme kohtuullisesti. Pitkässä lähestymisessä kolmoselle eli pystylle Silviira pääsi painamaan vasemmalle enkä ehtinyt korjata. Niinpä se livahti esteestä vasemmalta ohi. Uudella lähestymisellä tukin tamman pakoreitin, ja niin se hyppäsi esteen. Lävistäjäpystyn menimme vähän haparoiden, mutta matka jatkui. Keskihalkaisijan pysty meni myös vähän rämpien, ja lävistäjäkavaletin ylitimme jonkinlaisella ravisekamelskalla. Tämän jälkeen sain tsempattua molempia, ja pääsimme radan päättävän kahden askeleen sarjan oikeilla askelilla ja kohtuullisesti.

Tälle tunnille osasin asennoitua oikein. Tunnin alussa päätin, etten ainakaan putoa ja että olen jämptimpi. Sainkin katsottua ponnistuspaikkoja sekä pidettyä niistä kiinni. Muistin myös liimata lähestymisissä pohkeita paremmin kiinni, jotta tammalle ei jäisi kovin montaa vaihtoehtoa. Olipa kiva ratsastaa tänään rutkasti paremmin kuin edelliskerralla! Pari puomia otimme mukaan ja menimme tosiaan yhdestä esteestä ohi, mutta silti menossamme oli enemmän tolkkua. Toki Silviira olisi saanut edetä paljon paremmin sekä lähestyä esteitä tasaisemmin ja mieluusti koko ajan laukassa. Vaikka tuohon ei päästy, oli hommassa kuitenkin jotain järkeä. Pitää vain oppia luottamaan itseeni ja uskoa hevosen tekevän samoin, kun olen tarpeeksi päättäväinen.