Maanantain tunnilla pääsimme hyppäämään kevyesti. Ratsunani oli Pave, ja tunnilla oli yhteensä viisi ratsukkoa. Kävin leppoisasti kaikki askellajit pikaisesti läpi ennen kuin siirryimme tunnin varsinaisten tehtävien pariin.
Ensimmäisenä tahkosimme kolmen puomin suoraa linjaa 17 metrin väleillä. Ensin tulimme välit viidellä askeleella, sitten kuudella. Lopuksi ensimmäisen välin kuudella askeleella ja toisen viidellä. Haihattelin ensin ihan omiani ja laukkasin viiden askeleen välit liian reippaasti. Tavallinen laukka olisi riittänyt, mutta tällä puristuksella välit menivät neljällä ja puolella askeleella. Sitten tajusin, että viisi askelta tulee ilmaiseksi. Kuuden askeleen välit olivatkin vaikeita. Pave ei meinannut ottaa pidätteitä vastaan, jolloin saimme tulla tehtävää uudelleen ja uudelleen. Yritin saada Pavea kontrolliin tekemällä peruutuksia sen intoillessa omiaan sekä nostamalla laukan riittävän myöhään. Vasemmassa laukassa sain kertaalleen Paven lyhentämään laukan ja pysymään kuulolla, jolloin saimme lopulta kuusi askelta molempiin väleihin. Oikeassa laukassa puomien vetosuunta oli tallia kohti, mikä reipastutti Pavea. Ihan niin helppoja kuuden askeleen välejä en siihen suuntaan saanut, mutta kohtalaisen yrityksen kuitenkin. Ensimmäinen väli kuudella ja toinen väli viidellä askeleella onnistui lopuksi myös. Viiteen askeleeseen ei tarvinnut tehdä mitään, mutta kuutta askelta sai odotuttaa edelleen.
Sitten hyppelimmekin muutamat miniradat pystyesteillä. Ensimmäisenä taisimme tulla suoran ja kaarevan linjan, yhteensä neljä hyppyä. Sitten yksittäisen lävistäjäpystyn, suoran linjan sekä kaarevan linjan, viisi hyppyä (muut hyppäsivät tämän eri tavalla, itse sovelsin unohtaessani radan). Lopuksi tulimme vielä yksittäisen lävistäjäpystyn, suoran linjan ja toisen lävistäjäpystyn, neljä hyppyä. Ponnistuspaikat olivat paikoin hukassa, kun en saanut Pavea tasaiseen laukkaan. Lisäksi mukaan mahtui ristilaukkoja, joita en saanut korjattua ja paikoin en edes yrittänyt. Tiet olisivat saaneet olla kaarteissa paremmat. Viimeisellä kierroksella pari estettä korotettiin 95 senttiin. Tämä viiden sentin korotus tuttuun 90 senttiin tuntui muka hurjalta, jolloin våhän panikoin ja hätistelin Paven laukkaamaan turhan kiireisesti. Saimme kuitenkin hypättyä tämän viimeisenkin neljän hypyn radan kohtuullisesti, mutta oma hätiköinti harmitti. Pave onneksi teki osuutensa hyvin.
Siihen loppuivat tunnin hyppelyt. Panikoinnista huolimatta oli hyvä saada nähdä ja hypätä pari 95 sentin estettä. Viiden sentin korotus ei tunnu Pavella missään, mutta oma pääkoppani kaipaa näemmä siedätystä. Tunnin muutamat ristilaukat jäivät vähän kaihertamaan. Tai lähinnä se, etten paikoin edes jaksanut alkaa yrittää korjausta, kun Pave ei monesti radalla minua sen asian suhteen kuuntele. Tätä saisi siis treenata ja ihan kunnolla. Siinäpä aihe vaikka kavalettitunnille: vaihtoja hypyissä ja korjauksia sileällä, jos vaihto ei onnistukaan.
