Koska edellispäivän tunti jätti hyvän fiiliksen, halusin päästä Silviiran selkään pian uudelleen. Niinpä kävin ratsastamassa sen keskiviikkona itsenäisesti. Sain mennä maneesissa ylhäisessä yksinäisyydessäni, kun kentällä oli estetunti meneillään.
Pyörittelin tunnin aikana melkoisesti ympyröitä kaikissa askellajeissa. Silviira eteni mukavan tasaisesti, mutta kaipasi välillä pientä muistutusta pontevammasta menosta. Kovin en alkanut prässätä, mutta emme me nyt aivan mummoilleetkaan. Silviiran kanssa saan olla tarkkana siinä, etten anna sen valua vielä lisää etuosalleen, kun pyydän sitä etenemään. Oikeassa kierroksessa sain houkutella Silviiraa antamaan paremmin periksi sisäpuolelta, vasemmassa taas sain huolehtia, ettei Silviira valunut ympyröillä ulos.
Tein muutamia siirtymisiä käynnin ja ravin sekä ravin, pysähdyksen ja peruutuksen välillä. Siirtymisissä alaspäin Silviira pääsi jälleen jäämään aika etupainoiseksi, vaikka yritin kehitellä erilaisia tapoja saada pidettyä se vähän edestä kevyempänä. Siirtymiset ylöspäin olivat vähän hitaita, mutta yllättävän kevyitä eikä ollenkaan niin kyntäviä kuin olin etukäteen arvellut. Peruutuksissa Silviira ensin vähän nihkeili, mutta tajusin aloittaa maltillisesti ottaen ensin vain askeleen tai pari. Kun Silviira tajusi, mitä hain, alkoi se ottaa parempia ja ennen kaikkea rennompia peruutusaskelia. Lisäsin sitten peruutukseen mahdollisimman nopean siirtymisen raviin, josta taas palasin pysähdyksen kautta peruutukseen. Kovin nopeaksi en siirtymisiä saanut, mutta Silviira teki ne silti ihan kohtuullisesti ilman uusia pulmia.
Loppuravissa pyörittelin koko maneesin kahdeksikkoa ja haeskelin Silviiraa vielä ravaamaan rennosti ja asettumaan pehmeästi. Silviira etenikin aika mukavasti ja toimi erityisesti oikeassa kierroksessa alkutuntia pehmeämmin. Ravi oli myös vähän tasapainoisempaa eikä ehkä ihan niin etupainoista kuin alussa. Loppukäynnit menin käppäilemään ulos, olimmehan jo pyörineet ihan riittävästi maneesissa. Tästäkin tunnista jäi kiva mieli. En tiedä, mikä Silviirassa oikein on, mutta jokin siinä on alkanut iskeä minuun. Pientä tykästymistä on siis ilmassa, ja taidanpa toivoa sitä piakkoin uudelleen.
