Torstaina lähdimme maastoon peräti neljän ratsukon voimin. Pave sai siis kunnolla turvaratsuja kaveriksi, jotta autot eivät pelottaisi niin paljon viime kerran todella huonon kokemuksen takia.
Köpöttelimme tietä pitkin lentokenttäreitin alkuun. Sitä emme olekaan kulkeneet todella pitkään aikaan, joten oli se oli hauskaa vaihtelua. Pari autoa ehti ohittaa meidät ennen kuin pääsimme sille reitille. Pavea vähän jännitti, mutta turvahevoset saivat sen suhtautumaan autoihin asiallisesti.
Lentokenttäreitin jälkeen palasimme tutulle tielle ja ravasimme kankaiden alkuun. Laukkasimme kankailla lyhyen ja rauhallisen pätkän, joka sujui hyvin. Sen jälkeen palasimmekin toviksi tielle, kunnes koukkasimme vesipolulle. Se vastasi taas nimeään eli pääsimme kahlaamaan pienen pätkän. Vesipolulta palasimmekin tielle, jossa kohtasimme vielä muutamia autoja. Takaa tulleet autot jännittivät Pavea enemmän kuin edestä tulleet, mutta turvahevoset rauhoittivat Pavea ja estivät siten varmasti isommat säpsyt.
Tallille palasimme noin tunnin ja vartin lenkin jälkeen. Turvaratsuista oli todella paljon iloa, kun lenkki meni näin mukavasti. Sain itsekin oltua rennompi, kun tiesin Paven voivan hakea turvaa muista hevosista. Eiköhän se taas niihin autoihin totu, kunhan emme vain törmää kaistapäisiin kuskeihin.
