Tiistaina kolmen kerran esteputki sai vielä yhden kerran jatkoa, jeij! Tällä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja minun ratsunani toimi Hilima. Sateen takia menimme alkuverryttelyn maneesissa. Siellä tulimme ensin ravissa kolmea puomia, joista keskimmäinen ylitettiin käynnissä. Sitten puomit tultiin laukassa ja väleihin pistettiin neljä askelta. Ravipuomit käyntisiirtymisellä onnistuivat mukavasti. Laukkatehtävällä ensimmäinen väli meinasi jäädä pitkäksi, kun taas toisessa välissä sai jo vähän jarruttaa. Saimme tultua molemmat suunnat lopulta asiallisesti neljä askelta molempiin väleihin laittaen.
Tämän jälkeen siirryimme kentälle esteiden pariin. Ennen rataa tulimme kolmen esteen tehtävän sekä kahden askeleen sarjan. Kolmen esteen tehtävään kuului lävistäjäokseri, lävistäjäpysty sekä keskihalkaisijalla ollut pysty. Yritin saada Hiliman laukkaamaan sopivan reippaasti, mutta rennosti. Onnistuimme tässä enemmän ja vähemmän. Syöksyin itse pari lähestymistä ennen kuin taas muistin Hiliman laukan olevan lyhyempää ja tamman valitsevan mieluummin ponnistuspaikan vähän lähempää kuin kauempaa. Laukan saimme vaihtumaan tehtävällä vasemmasta oikeaan, mutta emme toisinpäin. Kahden askeleen sarjan tulimme kiltisti ponivälillä. Siihenkin tikkasimme ensin kolmea askelta, kun Hilima tuli a-osana olleelle okserille turhan lähelle. Menimmepä myös kertaalleen a-osasta ohi, kun ponnistuspaikka oli tulossa liian lähelle. Kun sain Hiliman hyppäämään a-osan rohkeammin ja pidettyä saman fiiliksen sen jälkeen, pääsimme välin kahdella askeleella.
Sitten tulimmekin jo radan noin 70-senttisenä: lävistäjäokseri, lävistäjäpysty, keskihalkaisijalla ollut pysty, lävistäjäkavaletti, kahden askeleen sarja sekä pitkä kaareva linja pystyltä toiselle pystylle. Yritin radalla ajatella koko ajan hyvää laukkaa ja pidemmät pätkät menin kevyessä istunnassa. Esteille tultaessa pyrin pysymään Hiliman tukena, mutta olemaan itse hätäilemättä. Pari ensimmäistä hyppyä meni ihan hyvin, mutta laukankorjaus toisen esteen jälkeen viivästyi, mikä sotki lähestymisen kolmoselle. Kavaletinkin jälkeen sain korjata laukan. Sarjan taisimme juuri ja juuri venyä kahdella askeleella, kun taas pitkän kaarevan linjan esteet menivät ihan ok. Taisimme myös ottaa ainakin yhden puomin mukaamme joltain sellaiselta esteeltä, jolle ponnistuspaikka ajautui liian lähelle.
Pienistä pulmista huolimatta Hiliman kanssa oli taas kiva hypätä. Sen kanssa kun saa miettiä erilaisia asioita esimerkiksi Paveen verrattuna. Kuten opettajakin sanoi, Hilima pitäisi saada lähtemään hyppyihin positiivisen askeleen kautta. Se kun tuppaa suosimaan niitä miniaskeleita, jotka vaikeuttavat hyppyjä ja aiheuttavat puomien pudotuksia. Hiliman laukkaan pitäisikin päästä kunnolla käsiksi. Kun sitä voisi säädellä mielensä mukaan, alkaisivat hyvät ponnistuspaikatkin varmasti löytyä. Siinäpä treeniaihetta niille kerroille, kun itseni tämän ratsun selästä löydän.
