Perjantaina pääsimme Paven kanssa oman opettajamme tunnille, jonka jaoimme Kaisan ja Vaken kanssa. Tunnin aikana syynäsimme niin istuntaa kuin hevosten liikkumista. Kahden ratsukon tunnilla saimme ratsukkokohtaisia asioita mietittäväksi, mikä oli oikein kivaa.
Alkuravissa saimme ensin hakea hevosia venyttämään askelta töpöaskelista tavallisempaa etenemistä kohti. Pave jää helposti pieneen raviin, joten sen kanssa treeni oli erityisen tarpeen. Sain muistaa olla itse kiirehtimättä kevennyksellä sekä pitää Paven etuosan hanskassa, ettei se vain valunut pitkäksi. Hiljalleen nohittelemalla Pave venyttikin raviaskelta alun töpöttelystä paremmaksi. Takakaviot eivät tainneet vielä aivan tavoittaa etukavioiden jälkeä, mutta ainakin se väli kutistui.
Seuraavaksi työstimme istuntaa. Nakkasimme jalustimet pois ja irrotimme jalkamme kokonaan hevosen kyljistä ja palautimme ne taas paikoilleen. Ideana oli saada etenkin polvet rennommiksi, jotta niillä ei jäisi puristamaan hevosta. Teimme tätä niin käynnissä kuin harjoitusravissa irrotellen ja palautellen jalkoja vuorotellen. Irrottamisen aikana huomasin ensin jännittäväni takareidet, jolloin harjoitusravissa istuminen vaikeutui. Kun lakkasin ajattelemasta liikettä niin isona ja enemmänkin polvia avaavana, pysyi istunta rennompana. Opettaja muistutti minua rentouttamaan olkapäitä sekä hakemaan alapohkeet paremmin kiinni hevoseen. Ne kun tuppaavat lepattamaan minulla. Tässä onkin vielä työtä, sillä muu istuntani jännittyi selvästi, kun yritin pitää alapohkeet hevosessa kiinni.
Tämän jälkeen siirryimme keskiympyrälle, jossa minun ja Paven tehtävänä oli takaosan väistättäminen ulos. Koska väistöt ovat meille vielä vähän hankalia, oli tärkeintä saada väistöaskelia, etenemisestä ei nyt tarvinnut niin huolehtia. Teimme takaosan väistätyksiä niin käynnissä kuin ravissa. Ideana oli saada pari väistöaskelta ja sitten taas jatkaa pätkä ympyrää tavallisesti. Niin käynnissä kuin ravissa takaosan väistätys vasemmalle oli hieman helpompaa. Väistätystä oikealle sai ensin vähän hakea, mutta toistojen avulla Pave alkoi tajuta senkin suunnan idean. Väistöt lähtivät ihan kohtuullisesti ja välillä jopa hyvin, kun vain maltoin vuorotella apujani enkä syytänyt kaikkia yhtä aikaa. Ensin etuosa hanskaan, sitten takaosa. Tällä rytmillä hommaan tuli ideaa, ja Pavekin ymmärsi, mitä tehtävällä haettiin. Olipa kiva saada onnistuneita väistöaskelia molempiin suuntiin ja hetkittäin jopa mukavan rentoja moisia. Kunpa vain tuntisin kaikki väistöaskeleet paremmin selkään, niin en säätäisi liikoja.
Otimme vielä loppuun pari kierrosta vasenta laukkaa, jonka jälkeen siirryimmekin Paven kanssa jo loppuraviin. Siinä annoin Paven venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Olipa kiva tunti ja mukavasti meille räätälöityjä harjoituksia. Tämän kerran väistöharjoituksessa tuli niin monta hyvää hetkeä, että hyvä mieli oli taattu. Kyllä me tässäkin asiassa edistymme, kunhan vain maltamme treenata.
