torstai 27. maaliskuuta 2008

Norjalaista kylmäverisyyttä

Asettamista ja taivutusta oli tällä kertaa ratsastusohjelmassa. Niitä treenailtiin kiemuraurilla ja tulipahan tehoannos moista oppia. Pollekseni rapsahti nuoriherra Kolin Rappen, norjalainen kylmäverinen. Täytyykin kehaista Rapen muotoja, sillä vaikka säkäkorkeus ei ole hurja (n. 155 cm), niin pollella on ihan sopivasti muhkeutta, jottei jalat viuhdo ilmaa. Ei siis lainkaan mikään pullurainen, hyvin muodostunut vain. :)

Rappen onkin harvinainen herkku, sillä tällä kertaa napsahti vasta toinen kerta sen kanssa. Enkä ihmettele, se kuitenkin on vielä nuori ja olisi hyvä, jos osaavammat ratsastaisi sitä vielä eteenpäin. Minunlaiseni häseltäjä toimii siedätyshoitona muita vastaavia varten. Rappenissa kivaa on se näiden kahden kokemuksen perusteella, ettei se keksi oikutella. Vauhtiakin löytyy, joskus on vaikea tunnistaa meneekö se laukkaa vai kiitoravia, kun vauhti on molemmissa liki sama. ;)

Kiemuraurilla päästiinkin treenaamaan asetusta ja taivuttelua kunnolla. Harjoitus lähti lyhyen ja pitkän sivun kulmauksesta keskilinjaa kohti asetettuna vasemmalle. Keskilinjaa lähestyttäessä suoristettiin ja siitä lähdettiin oikealle asettuneena voltille. Siitä puolestaan päädyttiin keskilinjalle, suoristus ja asetus vasemmalle ja toista lyhyen ja pitkän sivun kulmausta kohden. Laukassa puolestaan lähdettiin lyhyen sivun keskeltä, tehtiin pitkien sivujen keskelle voltit ja toiseen päähän pääty-ympyrä.

Kiemuraurat menivät suhteellisen hyvin. Minun olisi pitänyt vain olla tarkempi asetuksissa ja pyytää Rappen pitämään pää oikein. Opettaja sanoi, että sillä on vielä varsamaisuutta jäljellä sillä tavalla, että se pyörittelee päätään. No, ensi kerralla osaan kiinnittää tuohon huomiota. Mukavaa kuitenkin oli se, että kiltisti se asettui eikä jääräpäillyt vastaan. Perusuralla tosin tuon pään kääntelyn huomasi. Joskus se asetteli itseään vasta-asetukseenkin. Tokkopa tosin tarkoituksella, mutta ehkä se koulii itsestään salaa taiturin tuolla saralla.

Laukkaharjoitus olikin kuskin mielestä hurjan jännittävää. Rappenin laukka on vielä vähän epävarmaa, joten se korvaa tasapainon vauhdilla. Kyllä, vauhdilla ja sellaisella, että se tuntuu. No ehkei ihan niin lujaa muiden mielestä, mutta minulle kyllä. Ongelmaksi muodostui sitten se, että kuski oli auttamattomasti jäljessä. Volttikohdissa tuntui, etten ehdi saada pollea hallintaan ennen käännöstä. Sitten hoksasin taas käyttää jalkoja ja muutaman kerran voltit menivät todella nappiin. Rappen lähti heti kääntymään eikä pyörähtänyt vain häntänsä ympäri, vaan teki kauniin voltin. Eli seuraavalla kerralla enemmän tuntumaa ja luottoa siihen, että vauhdista huolimatta polle saa käännettyä itsensä. Yritin rauhoittaa laukkaa, jotta saisin ohjauksen paremmaksi, mutta siitä tuloksena oli usealla kerralla se, ettei Rappenin tasapaino riittänyt ja se pudotti kipiraville. Mutta Rappenista tulee todella mainio polle vielä. Tykkään siitä jo nyt.

Jos vilkaisin tuntisuunnitelmaa oikein, olisi ensi kerralla puomeilua ja sitä seuraavalla esteitä. Jee, minun lempparia. :) Täytyykin alkaa treenata sitä istuntaa, ettei taas hölsky kuin mikäkin tapaus.

lauantai 22. maaliskuuta 2008

Pomppu, pomppu

Tutkielman kirjoittaminen ei ota luonnistuakseen, kun mielenkiinto karkailee koko ajan. Puranpa sitä sitten tähän, jotta viimeisinkin heppailu tulee kirjattua muistiin.

Potter-polle sattui ratsukseni. Mieluinen yllätys, sillä herralla en ole mennyt kuin muutamia kertoja. Päivitinkin juuri heppalistauksen ja Potterille napsahti neljäs kerta vasta. Olen vähäisten kokemusten pohjalta mieltynyt polleen kyllä, sillä niinä kertoina se on ollut kiva ja reipas vailla kummia metkuja. Ainoa miinuspuoli on se ravi. Herttinen aika sitä pomputusta, mutta optimistisesti on vain ajateltava, että jos siellä pysyy nätisti kyydissä, on istunta kunnossa.

Ehdin ennen tunnin alkua naurahtaa toiselle ratsastajalle, että tunnilla humpsutellaan harjoitusravia, kun minulle sattuu tallin pomppuisin polle. Niinhän sitä sitten tehtiinkin, kun tunnin teemana oli istunta. :)

Mutta ei pahemmin mennyt. Alkuraveissa keskityimme pysymään jalustimien varassa ylhäällä ja se onnistui kivasti. Tosin ensin piti vähän totutella siihen raviin, mutta sen jälkeen luonnistui. Sitten saimmekin nakata jalustimet pollen kaulalle ja köpötellä pitkät sivut harjoitusravia. Kulmat sai mennä käynnissä, jos istunta arvelutti. Sitähän se teki aluksi. Hymyilitti hurjasti, kun pomputtelin Potterilla menemään. Töminä vain kuului, kun istuntani oli hakusessa. Mutta sitten tapahtui ihme! Älysin hieman, miten minun pitää olla mukana, jotten pompi kuin pahanen jänis. Sain jopa kehua opettajalta, kyseessähän kuitenkin oli tallin pomppuravisin polle.

Sitten pitikin treenata astetta haastavampaa. Jalustimet jalassa harjoitusravia ja opettaja varoittikin, että jos jaloille laskee painon, sitä pomppii siellä. Niinhän se minulla kävi. Pienten pätkien verran sain rentoutettua jalkoja hieman ja istunta parani, mutta sitten sain taas jalat väärin ja pompin. Mielessäni hymisin sille, että jos joskus osallistun koulukisoihin, teen kyllä sen tempun, että tuomareilta piilossa oleva jalka lähtee jalustimesta, jotta istunta paranee. ;)

Lopussa ehdittiin vielä tuumailla istuntaa laukassa. Potterin laukassa ei onneksi ole vikaa, siihen mukautuminen on helppoa. Sen istumisen kanssa ei siis ollut ongelmaa ja Potter oli mukavan reipas, joten kevyestä pyynnöstä se nosti laukan ja antoi mennä. Se sitten muodostuikin osaamattoman hiljentäjän kanssa ongelmaksi.

Treenasimme myös sitä, että laukka nostetaan käynnistä ja päästään siitä takaisin käyntiin. Laukkahan nousi hienosti, kun Potter oli itsekin laukkatuulella ja olisi mieluusti painellut maneesia monta kierrosta vauhdilla. En vain saanut laukkaa putoamaan käyntiin jouhevasti. Matkalle tuli tosi monta ravailua ja se jäi vähän harmittamaan. Potter kuitenkin kuunteli tunnin aikana minua hyvin, kun alussa testailin kaasua ja jarrua. Ensi kerralla pitää kiinnittää huomiota lisää siihen, että hidastuspyyntö menee oikeaoppisesti perille.

Potter on mieluisa polle kyllä. Sitä voisi alkaa oikeasti harkita estekisoihin ja ehkäpä sitä voisi pyytää muutamalle koulutunnillekin kokeiluun. Tai ehkä tohtisin kysyä, olisiko tallin estevalmennusryhmässä tilaa ja onko Potter vapaana moiselle. Ainahan sitä testata kannattaa. Hyvä mieli jäi tunnista ja Potterista, joten mukava kerta oli heppailla.

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Asettamisen ihanuus

Tällä kertaa minulle oli arvottu Ralle eli tutummin Rolle. Joskus nämä hevosten lempinimet ihmetyttävät hivenen, mutta ei se nimi pahenna polleakaan. Sinällään minulla ei ole Rollesta ikävää sanottavaa. Se olikin ensimmäinen polle, jolla menin tallilla aloittaessani. Toki se tuppaa saamaan joskus kohtauksia, joissa ylipäänsä liikkuminen on mahdoton asia ja silloin pitää vängätä. Muuten se on ihan kiva polle, jos vain osaa. Sen esittelyssä tuumataankin, että laukan ratsastamiseen vaaditaan päättäväisyyttä.

Tunnin teemana jatkui asettaminen. Sinällään mukavaa, kun tunneilla on nyt käsitelty pidemmän aikaa samoja asioita, jotta on mahdollisuus oppiakin jotain. Ensimmäisenä harjoituksena olivat isot ympyrät päätyihin ja lävistäjää myöten toiseen päätyyn. Rollen kanssa asettaminen oli ihan sujuvaa. Hieman piti muistaa käyttää niitä jalkoja, etteivät ympyrät pienentyneet ihan pyörähdykseksi hännän ympäri.

Toisena harjoituksena oli se, että lyhyeltä sivulta käännyttiin keskihalkaisijalle ja ratsastettiin mahdollisimman suoraan ja ajoissa asetettiin hevonen sihen suuntaan, johon haluttiin. Se meni oikein näppärästi. Rolle ei kummemmin mutkitellut ja asettui nätisti, jolloin molemmille + opettajalle oli selvää, mihin olimme menossa.

Viimeisimpänä treeniä oli laukkavoltit pitkien sivujen keskelle. Siinä ongelmakseni tuli taas se kääntäminen. Rolle meni nätisti, kun edessä oli toverin häntä, mutta voi ei, jos sitä ei ollut. Rolle halusi puskea, minne tykkäsi ja huomasin viimein, että on ihan sama, onko jalkani tunnilla vai ei. En oikein käytä niitä järkevästi. Sitten aloin käyttää niitä vähän enemmän ja kyllähän siihen polleen sai kontaktia vähän paremmin. Täytyy jatkossa muistaa, että jaloillakin on käyttöä.

Tunnista jäi hyvä mieli, vaikka oli vähän laiskaa laukkaa ja kääntymisongelmia. Kokonaisuus oli kuitenkin paljon parempi kuin alussa ehdin pelätä ja pollesta jäi hyvä mieli kuitenkin. Ensi kerraksi on taas uusia asioita mietittäväksi.

perjantai 7. maaliskuuta 2008

Ei estettä päinkään

Vadelma-lakritsikallo suuhun ja muistelemaan toissapäiväistä estetuntia. Enneuneni alkavat jo sattua oikean maailman kanssa hieman samoille aalloille. Ei, tallille ei ollut yllättäen ilmestynyt heinäladon taakse lisää karsinoita, joissa olisi majaillut enneunen povaama Ilo-suomenhevostamma. Ratsukseni sattui kuitenkin unessa esiintynyt polle Hervan Poku. Olin ihan tyytyväinen, sillä en muistanut kovin suuria ongelmia pollesta. Olisi kannattanut tosin.

Poku oli jo valmiiksi maneesissa ja näytti ihan reippaalta, kun seurasin edeltävää tuntia. Hyvä asia, valmiiksi kolunnut puomeja ja voisi nyt sorjasti pomppia esteiden yli. Mitäpä siitä muuta kuin omalla vuorolla selkään. Pollesta löytyi kaasu ja jarru ihan mukavasti, mutta ratsastaja unohdit vilkut jonnekin. Kääntyminen takkusi niin, että naurattikin välissä. Sitten muistin, että kesällä menin Pokulla puomitunnit ihan reunoja hipoen, sillä keskelle oli vaikea päästä, kun en saanut pollea hyppysiini.

Ongelma ilmeni aika alussa. Tehtävänä oli puomit ja niiden avulla voltit. No, menimme volttia vähän miten sattuu. Välillä en saanut Pokua uralta ollenkaan voltille ja kun sain, voltti kutistui naurettavaksi pyörähdykseksi. Tuli taas onneton olo, kun sama pirullinen asia vaivasi enkä saanut ratkaistua sitä järkevästi.

Eikä siinä vielä mitään, onnettomin oli vielä tulossa. Alussa hypimme estettä voltilla. Kahdella ensimmäisellä kerralla hurauttelin suoraan jättäen esteen vasemmalle taakse. En vain saanut pollea käännettyä, vaikka opettaja kovasti muistutti oikeista avuista. Oli turhauttavaa, kun luulin tekeväni oikein, mutta mitään ei tapahtunut. Pääsinkin hyppäämään esteen ehkä kahdesti, jippii.

Pääsimme myös pomppimaan useampaa estettä kerralla. Se meni vähän paremmin, kun olin jankannut hevosen kanssa odotteluvuorossa sitä, että kyllä minä oikeasti haluan sen kääntyvät sinne, minne sanon. Alussa tosin piti osoittaa mielipiteeni napakasti, mutta sen jälkeen polle ymmärsi, että parempi mennä kiltisti.

Lopussa hypättiin neljä estettä putkeen. Homma sujui ihan kivasti, vaikka vedin vähän mutkia suoraksi. Tällä erää minulle on sattunut niitä hevosia, jotka hyppäävät vähän vinostikin, joten ongelmaa ei ole tullut. Se tosin odottaa ja kasautuu siihen asti, kun joskus tulevaisuudessa pääsen vähän isompien esteiden pariin. Sitten polle pistää jarrut päälle, jos ohjaan sen liian vinkkarallaan kohti estettä.

Mutta Poku ansaitsee kehuja. Se innostui pienistäkin esteistä mukavasti. Aiemmin Peralla hypätessä minulla oli vaikeuksia mukautua sen loikkaan. Poku innostuikin esteistä ja spurttasi parilla nopeammalla laukka-askeleella estettä kohden ja mielessäni ehti jo välähtää ajatus "voi apua, en pysy kyydissä kuitenkaan", mutta mikä mahtava homma! Pokun hypyt olivat mainioita, niissä pysyi helposti mukana ja tuli kerralla hyvä fiilis. Vau, minä pysyn hypyssä täsmälleen mukana ja se tuntuu mukavalta ja pehmeältä.

Tunnin jälkeen mietin, että Poku voisi olla hyvä vaihtoehto estekisoihin, jos ja kun hallitsisin sen. Muuten estekisaurani alkaisi sillä, että viilettäisin pollen kanssa jo ensimmäisestä esteestä ohi. Voisi hivenen nolottaa, ehkä jopa enemmän kuin se, että olen 23-vuotiaana kisaamassa minua puolta pienempien heppaharrastajien kanssa. :) Pitää miettiä asiaa ja ehkäpä kokeilla Pokua jatkossakin ja sitä, saammeko yhteisen sävelen jollain tavalla.

lauantai 1. maaliskuuta 2008

Enneunesta

En malttanut olla heti raportoimatta uusinta polle-enneunea estetunnista! Kuten viime merkinnöistä on huomannut, eivät unet ole aina oikein tulleet toteen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Eli unessa todentuntuista oli toki se, että meillä oli tehtävänä juuri se harjoitus, jota käsittääkseni jatkamme nyt tälläkin kertaa. Unessa saapastelin maneesiin ja hevoseni odotti siellä. Olin ensin innoissani, kun en tunnistanut sitä. Sitten sivelin erikoisesti muotoiltua satulaa ja siitä sitten tajusin, että voi ei, se on Tapsa! Sitten yksi talliporukasta sanoi, että lähdetään vaihtamaan minulle hevosta, kun hän tiesi ja tietää oikeastikin, että minä ja Tapsa emme oikein toimi yhdessä. Tosin ehdin unessakin miettiä, miksi hän ei voinut vaihtaa päikseen pollea, sillä hän meni Pokulla.

Sitä ei mietitty unessa, vaan kellon ollessa kuutta vaille seitsemän lähdimme talliin etsimään sopivaa pollea. Pöydällä oli kolme pollelistaa, joista kahdessa oli ihan outoja hevosia. Yksi esimerkiksi oli toiselta tallilta tuttu O'Neill. No, löytyi se oikea lista, mutta tunnille oli kauhea ryysis ja pollet loppuivat. Sitten tämä toinen keksi, että hei, haetaanpa tuolta takaa minulle suomenhevostamma Ilo. Se ilmeisesti oli tallimestarin polle ja hyvä sellainen. Tunnille mars ja pääsin pitkästä aikaa hyppäämään unessa! Yleensä ehdin aina herätä ennen. Pollehan kulki kivasti, mutta sitten tulikin jo herätys.

Eli mitähän päättelen unesta? Ilmeisesti se arpoo minulle kovasti Tapsaa ja ehkä tällä kertaa kehtaan jo ruikuttaa siitä, että onko mahdollisuutta vaihtaa. Eihän sitä saisi ruikuttaa, mutta toisaalta tykkäisin vielä opetella asioita minulle vähän helpommilla hevosilla. Ehkä sitä joskus oppisi ja saisi rauhallisemmatkin pollet lentoon.