torstai 29. huhtikuuta 2010

Köpöttelyä

Tänään on vain väsyttänyt. Siksipä päätin mennä sieltä, missä aita on matalin ja mennä Helvin kanssa vanhalle tielle köpöttelemään. Rento maastoköpöttely on kivaa, mutta ei liikunnallisesti kovin tehokasta ellei pääse ottamaan kunnon ravi- ja laukkapätkiä. Tuolle osuudelle ei oikein lyhyiden ravipätkien lisäksi muuta sopinut, joten kuskilla ei ainakaan ottanut reissu kunnon päälle.

Helvi tosin keksi, että rekat ja kuorma-autot ovat pahinta, mitä maailmassa on. Eihän se muulloin näistä ole ottanut kierroksia, mutta nyt sille ne olivat jostain syystä liikaa. Roska-autoakin piti käydä väistämässä ihan ojassa, kun olihan se niin hurjan pelottavan kauhea. Pienillä metsäpätkillä polle taasen oli rauhallisempi, ja meno oli mukavaa.

Vapun takia tulee "hurjan" pitkä ratsastustauko, kun lauantai tosiaan jää välistä. Mitenhän sitä kestää olla hevosen selästä poissa niinkin kauan kuin viisi kokonaista päivää?

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Pieleen meni melkein koko tunnin edestä

Kauan odotettu estetunti. Olin toivonut Peraa, minulle oli alun perin laitettu Hessu, mutta lopulta menin tunnin Kaapolla. Ei siinä periaatteessa mitään, sillä Kaapo on järkevä hyppääjä, mutta se jarrujen puute ei ole hyvä asia. Ei sileällä ja vielä vähemmän esteillä.

Tunnin alussa keskityttiin istuntaan kahden kavaletin ja yhden pystyn muodostamalla suoralla. Kehitin itselleni ihan uuden vaivan nimeltä kyömyselkä. Aikaisemmin en ole koskaan pyöristänyt selkää, vaan päinvastoin laittanut sen liian notkolle. En tiedä, kaivoinko tämän uuden vinkeen vain Kaapon kanssa vai olenko ehtinyt harjoitella sitä jo aikaisemmin. En tosin muista aikaisemmilta estetunneilta saaneeni siitä palautetta. Suoraa mentiin myös silmät kiinni, jotta kuskit eivät ennakoisi liikaa. Edes tämä ei auttanut selkääni, pah.

Sitten kokeiltiinkin laukanvaihtoja yhden esteen avulla. Taisin kerran saada molempiin suuntiin vaihdot kohdilleen, kunhan sain Kaapon ensin pysymään hyppysissä ja toisekseen menemään suoraan sen sijaan, että polle yritti oikoa kaikki mahdolliset kohdat. Jarrujahan ei ollut ollenkaan, joten esteelle tultiin sitä vauhtia, jonka hevonen itse päätti.

Lopuksi hypeltiin vielä pieni rata, johon olisi ihannetilanteessa pitänyt ujuttaa kolme laukanvaihtoa. Me taidettiin Kaapon kanssa saada yksi tai ehkä kaksi kohdalleen. Kummasti noissa auttoi se, että muisti itse katsoa sinne menosuuntaan, ei tuijotella hevosta tai maata. Niin miten sen vauhdin kanssa? Kyllähän sitä piisasi, kontrollia ei vain nimeksikään.

Tunnista päällimmäiseksi jäi iso harmitus. Pidän esteistä valtavasti, joten niillä epäonnistumiset tuntuvat vielä pahemmalta kuin kouluväännössä. En vain tiedä, millä sirkustempulla (lue: taidolla) olisin saanut Kaapon kuuntelemaan pidätteitä. Ne eivät menneet perille hyvällä saati edes pahalla. Tiivistetysti fiilis tunnista ja omasta osaamisen puutteesta oli lyhyesti ja ytimekkäästi ARGH.

No, tällaisia tunteja vain tulee vastaan aina silloin tällöin. Ne täytyy vain kestää ja toivoa, että ensi kerralla olisi taas yhdessä asiassa vähän parempi.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Ponitäti puomeilla

Koska tämän viikon lauantai jää välistä, korvasin sen tietysti tiistailla. Minulle oli pitkästä aikaa sattunut poni ratsastettavaksi. Nimeltään tämä ihastuttava noin 145-senttinen tapaus oli Eetu. Ja kyllä, edelleen 178 ja 145 sentin ratsukkoyhdistelmä näyttää niin hyvältä. Onneksi ponikokoa ei tämän pollen kanssa huomaa, sillä reippaudellaan se päihittää monet muut isommat.

Puomeilla aiheena oli laukan säätäminen. Kavaletin ja kahden puomin muodostamaa reittiä kipaistiin ensin ravissa, sitten laukassa. Ravissa pyöräytettiin kavaletin kautta voltit molempiin suuntiin, ylitettiin ensimmäinen puomi suoraan, siirrettiin käyntiin ja toinen puomi samalla suoruusmeiningillä yli. Eetuhan kipitti menemään kuuliaisesti, ja reittivalinnat olivat onnistuneita. Kiva pieni poni.

Laukassa sama reitti humputeltiin ensin kuudella ja viidellä askeleella ja lopuksi viidellä ja neljällä. Ensimmäisellä kierroksella jarruttelin vähän liikaa ja lyhyempään väliin humpsahti yksi ylimääräinen askel. Seuraavalla kierroksella muistinkin taas tehdä osuuteni, ja Eetu laukkasi oikein nätisti välit pyydetyillä askelmäärillä.

Viiden ja neljän askeleen välit olivat jo oikeasti reippaita. Vauhtia näille otettiin kunnolla pitkältä sivulta ja kyllähän siinä vähän jo korvissa suhisi. Harvemmin kyllä tulee mentyä edes tuota laukkaa tunnilla (toisin sanoen harvemmin sitä saa kaivettua esimerkiksi kouluväännössä pollesta esiin). Eetu tahtoi vähän kaatua kaarteissa enkä ehtinyt kunnolla saada sitä haltuun. Siitä huolimatta laukka kuitenkin kulki nätisti, ja välit sujahtivat oikeilla askelilla. Eikä vauhti edes oikeastaan Eetun kanssa hirvittänyt. Ehkä jos este olisi ollut edessä, niin voisin olla nyt toista mieltä. Arkajalka täällä hei.

Tunnin lopussa humputeltiin kolmikaarista kiemurauraa tavoitteena asetella ja saada hevosta rentoutumaan. Eetu jännittyy helposti ja ilmeisesti käteni on aika jäykkä, joten en saanut sitä kovin helpolla rentoutumaan. Vähitellen mutkia tahkotessa onneksi Eetu vähän antoi myöten ja rentoutui.

Eetulla oli hauska mennä pitkästä aikaa. Tunti oli hyvin helppo, sillä polle kulki kevyesti ja teki tehtävät kuunnellen komentoja. Varsin vaivaton tunti herttaisella ponilla, mikäs sen rentouttavampaa kuskillekin.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Paikalleen loksahtelevia palasia

Tänään oli ainakin toistaiseksi viimeinen oppituokio viikonloppuopettajan kanssa. Vieläkin harmittaa luopua tästä opettajasta, mutta uudet haasteet ovat varmaan hänelle tarpeen. On vain ollut hienoa oppia niin kärsivällisen, konkreettisen ja tallin pollet tuntevan opettajan johdolla.

Polleksi oli tälle kerralle valikoinut Hilanteri. Katselin sen menoa aikaisemmalla tunnilla ja hirvitti jo etukäteen. Siellä se polle kulki pää katossa ja asettuessaan valitsi mieluummin aina väärän suunnan. Jostain kummasta sain kuitenkin satulaan noustessani sellaisen olon, että nyt yritetään oikeasti eikä vain meinata. Kuinka ollakaan, sehän tuotti tulosta.

Tunnin aiheena olivat takaosakäännökset. Lämmittelyt humputeltiin ravissa tehden tarpeen mukaan väistöjä, asetteluita ja taivutuksia, jotka pohjustivat itse treeniä. Hiltsu oli mukavasti lämmennyt aikasemmalla tunnilla, joten se kulki kohtuullisen reippaasti. Asetusten saaminen oli jälleen työn ja tuskan takana, mutta raviväistöt menivät muutamiin otteisiin todella napsahdellen paikoilleen.

Itse takaosakäännöstreeniä lähdettiin tekemään ensin nurkkien avulla. Käyntiä lyhyemmäksi, asetus menosuuntaan ja sitten ulkopohkeella pyyntöä. Vaikeinta oli pitää oma katse ja paino menosuunnassa. Väkisellä paino tahtoi jäädä ulkopuolelle, ja katse unohtua hevosen niskaan. Hilanterille treeni oli tietenkin tuttu, sillä samaa oli tahkottu jo edellistunnilla. Sen avulla meillä menikin käännökset aika hitsin näppärästi. Ainoastaan ulko-ohjalla piti välillä vähän ottaa puolipidätteitä, jotta kulku pysyisi hallinnassa.

Kulmien jälkeen takaosakäännöksiä alettiin tiivistää ja tehdä ympäri omaa aluetta. Hilanteri kasasi itsensä usein näppäriin käännöksiin, ja olin tietenkin ihan haltioissani. Lisämausteena käännöksiin tulivat laukat, joita sai ottaa aina sopivassa kohdissa.

Laukka kruunasi koko tunnin. Sain nimittäin Hilanteria ajoittain pyöristymään ja olin niin tyytyväinen! On upea tunne saada tämä arvonsa ja itsepäisyytensä tiedostava herra loksahtamaan paikoilleen, pyöristymään ja kulkemaan kerralla oikeinpäin tahdikkaasti. Opettajan vinkit siitä, että täytyy pitää pollen korvat samalla tasolla, auttoivat paljon. Sitä asiaa seuraamalla sain Hilanteria aina koottua sen verran oikeinpäin, että laukka jatkui rennosti ja pehmeästi. Voitte kuvitella, kuinka riemastunut olin. Hymy irtoaa tuon miettimisestä vieläkin.

Tuumasin tunnin lopussa opettajalle, että Hilanterilla onnistumiset tuntuvat paljon paremmilta kuin monen muun kanssa. Ehkäpä juuri siitä syystä, minkä opettajakin hoksautti. Sen herran kanssa kun asiat voivat mennä niin monella tavalla väärin. Onnistumiset siis palkitsevat jo tuon tiedostamisen takia.

Hilanterissa on vain se jokin. Vaikka tunnit eivät aina rullaakaan lähellekään hyvin sen kanssa, osaa se silti voittaa sydämeni kerta toisensa jälkeen. Hilanteri on uskomattoman hieno hevonen, piste.

Mielenrauhaa maastossa

Kirjoitusinto on taas kadonnut totaalisesti. Kun vielä käy kolmesti viikossa ratsastamassa, kertyy siitä nopeasti pitkä lista tunteja kirjoitettavaksi. Siispä listasin aiemmat kerran tökerösti itselleni muistiin ja kirjoitan auki vain edelliskerran eli torstain 22.4. Sitten yritänkin taas houkutella kirjoitusintoa takaisin, jotta ei tarvitsisi näin pahasti kahlata jäljessä.

Elikäs torstainahan kävin vuokraamassa Helviä. Oli kaunis aurinkoinen päivä, joten maneesivääntö ei houkutellut. Sen sijaan käpyttelin pollen kanssa pientä tietä myöten ja kävin metsäpolulla myös. Lunta oli vielä maastossa, mutta tulipahan pollelle vähän kuntoilua. Oli aika rentouttavaa vain kävellä ja ravailla vaatimatta sen ihmeempiä.

Maastoreissu loppui siihen, kun vastaantullut puinen silta oli Helville mahdoton paikka. Eikä tilannetta auttaneet läheltä kuuluneet kaivureiden äänet, joten näin parhaammaksi lähteä toiseen suuntaan. Lopuksi käpyttelimme maneesitallin kentälle, jossa treenailin vähän laukkaa. Kahdeksikolla mennen aina vaihtaen nopeasti käynnin kautta toiseen laukkaan. Nostot olivat ihan kivoja, mutta itse laukka oli aika ponnetonta. Liekö maastorämpiminen vähän uuvuttanut vai oliko tamma purkanut enemmät energiansa jo tarhaan.

Joka tapauksessa hyvin rentouttava kerta. Toivottavasti myös pollelle. Kunhan lumet sulavat vielä enemmän, lisäilen noita maastokertoja entisestään. Ainahan sitä koulua ehtii vääntää, mutta kesä on vain kerran vuodessa.

21.4. Jussilla puomeja

17.4. Mantalla esteitä


Videosta kiitos Lauralle!

15.4. Helvi

14.4. Kaapolla koulua

11.4. Pokulla esteitä

Teki mieli ottaa neljäs ratsastuskerta samalle viikolla. Mikäs olisikaan ollut estetuntia parempaa?

10.4. Pokulla puomeja

8.4. Helvi

7.4. Kaapolla koulua

2.4. pääsiäismaasto

Kahden tunnin maasto kotikonnuilla. Alla nelivuotias ori, rodultaan irlannincob, nimeltään Aaro.

1.4. Helvi