Hyväksytty B-merkin esterata

Sunnuntaiaamu alkoi hyvällä, mutta jännittävällä tavalla eli ratsastusseurani estekisoilla. Olin haaveillut meneväni 60 sentin luokan, jossa olisin päässyt ratsastamaan aikaa arvostelun ollessa 367.1. Tiesin kuitenkin, että minut olisi klassattu kuitenkin siitä kolmanteen luokkaan. Niinpä ilmoittauduin suoraan ratsastamaan B-merkin esteradan arvostelulla A.1.0, jonka lisäksi saimme tuomarilta tyyliarvostelun. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Potterin, joka meni ennen minun suoritustani kerran 50 sentin luokassa hienosti puhtaan radan. Meidän luokkamme oli pieni, sillä ratsukoita oli vain viisi.

Verryttelyyn lähdin hieman liian aikaisin, kun en huomioinut radan muuttamisen vievän sen verran aikaa. Verryttelin ensin kaikissa askellajeissa, kunnes annoin Potterin kävellä hyvän tovin. Lähtövuoroni oli heti luokan ensimmäisenä, jolloin jouduin ottamaan verryttelyhypyt ennen kuin tutustuin rataan. Potter oli kaiken kaikkiaan kohtuullisen nihkeä verryttelyssä, mutta hyppäsi ihan asiallisesti. Näin miniaskeleet hyvin enkä lähtenyt puskemaan saati sukeltamaan, jolloin aloin uskoa siihen, ettei ratakaan menisi ihan katastrofaalisesti. Eniten minua jännitti radan okserit, jotka olivat korkeimmillaan noin 75-80 senttiä sekä vähän leveämpiä kuin mitä olen tunneilla tottunut hyppäämään. Niiden lisäksi jännitin kolmen esteen innaria, vaikka sen pystyt olivatkin naurettavasti vain 40 sentin korkuisia. Suurin huoleni ei ollut Potterin kieltäminen, vaan oman puskemisen ja siitä mahdollisesti seuraavan sukeltamisen aiheuttama puomin pudotus. Pyyhin kuitenkin nämä ajatukset mielestäni, kun pääsin radalle, ja tuomarin tervehtimisen jälkeen lähdimme Potterin kanssa matkaan.

Otin pitkän laukkapätkän alle ennen kuin pääsimme radan alkuun. Ensimmäisenä ollut puomi ympyrällä ylittyi kivasti ilman ongelmia. Sen jälkeen suuntasimme innarille, jolle olin rataan tutustumisen aikana saanut vinkin tulla hieman sisäreunasta, sillä Potterilla ei ole kovin pitkä laukka. Unohdin sitten lopulta kaarteessa ratsastaa laukkaa, jolloin meno hyytyi, ja innari tuli suoritettua sangen töksähtävästi, mutta kuitenkin puhtaasti. Sen jälkeen saikin laukata tovin ihan rauhassa ennen kuin pääsimme kolmoselle. Potter otti sille miniaskeleen, mutta vaihtoi siitä huolimatta oikean laukan hypyssä vasemmaksi. Nelosen kanssa ei ollut ongelmia, mitä nyt etenimme kunnon köröttelylaukkaa. Sen jälkeen nohitin Potteria liikkumaan, mutta ilman suurempaa vaikutusta.

Viitonen oli radan ensimmäinen okseri, joka ylittyi ihan kivasti. Laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan Potter korjasi vasemman laukan lennosta nopeasti oikeaksi. Kuutoselle oli taas matkaa, jonka aikana olisin saanut ylläpitää laukkaa sen sijaan, että annoin menon taas vähän hyytyä. Itse hyppy oli kuitenkin ihan sujuva onneksi. Radan toinen okseri oli seiskaesteellä, jolle sain tuotua Potterin vähän reippaampana, ja hyppy oli viitoseen verrattuna parempi. Sen jälkeen tehtävänä eli kahdeksantena kohtana oli mennä kapeasta välistä ennen kuin jatkoi ysiesteelle. Osuimme väliin ihan hyvin, vaikka olin tätäkin jännittänyt etukäteen. Ysille tuli kiva hyppy, ja laukka vaihtui sen aikana oikeasta vasemmaksi. Taas saimme laukata tovin ennen kuin radan toiseksi viimeinen este eli numero kymmenen oli edessä. Se ylittyi hyvin, mutta annoin Potterin vähän löystyä sen jälkeen, jolloin edessä odottanut okserieste numero 11 näytti pelottavan isolta. Yritin ratsastaa Potteria eteen, mutta en vieläkään saanut kunnon reaktiota. Päätin sitten antaa Potterin edetä ja selvittää tilanteen rauhassa. Tein viimeisellä esteellä perusvirheeni eli lössähdin satulaan ennen aikojani, mikä aiheutti Potterin takajalkojen kuuluvan kopsautuksen puomiin. Se onneksi pysyi paikoillaan, jolloin saimme ratsastettua puhtaan radan. Jes!

 

Tuomarilta saatu arvostelu radasta oli aika mukava. Saimme muutoin plussaa, mutta yksi miinus tuli siitä, kun emme edenneet ihan niin hyvin kuin olisimme voineet. Muuten olin erityisen iloinen siitä, kun tuomari antoi plussat pehmeästä kädestä sekä hyvistä teistä ja tiedottamisesta. Nuo kun ovat olleet minulle monesti niitä kinkkisimpiä asioita estepuolella. Kieltämättä arvostelu A.1.0 pistää aina ratsastamaan vähän keskittyneemmin ja rauhallisemmin, jolloin on mahdollista muistaa korjata niitä omia perusvikoja. Potter teki osuutensa taas moitteetta ja ansaitsi siitä isot kiitokset. On se vain mainio tuntiratsu! Kisoista jäikin aiheellisesti oikein hyvä mieli, ja kotiinviemisiksi sain vielä puna-valkoisen ruusukkeen, niin mikäpä siinä. Kisat olivat samalla seuran vuoden viimeiset estekisat, joten kisakausi on niiden osalta pulkassa.


Videosta kiitos Kaisalle!

Tasaista, mutta vähän ponnetonta

Ratsastusviikko pyörähti käyntiin poikkeuksellisesti vasta keskiviikkona. Silloin oli kuitenkin päästävä satulaan, sillä se oli viimeinen treenimahdollisuus tulevan sunnuntain estekisoja varten. Koska Pera oli pelistä pois, sain tunnille kakkosvaihtoehtoni eli Potterin. Ratsukoita oli muistaakseni kuusi, ja pääsimme treenaamaan maksimissaan noin 70 sentin esteillä niin yksittäisiä tehtäviä kuin lyhyttä rataa.

Potter jatkoi kanssani esteiden pariin edelliseltä tunnilta. Kuulemma se oli ollut kiva, mutta minun ratsastustaidollani (kröhöm, siis sen puuttumisella) Potter pääsi hyytymään alkuverryttelyssä melkoisesti. Käynnissä ja ravissa eteneminen oli nihkeää eikä meno laukassakaan ollut kovin vikkelää, mutta silti parempaa kuin noissa kahdessa yhteensä. Opettaja muistutti kaikkia tekemään käännökset hyvin ulkoavuilla hevonen mahdollisimman suorana pitäen. Tämä onnistui ihan asiallisesti, joskin tahdoin silti jäädä sisäohjaan kiinni, vaikka kuinka yritin rentoutua siltä puolen. Aikoinaan joku opettaja havainnollisti, että sisäohja on kuin auton vilkku. Sillä kerrotaan kääntymisestä, mutta sillä ei tehdä kääntötyötä. Vielä on näemmä matkaa siihen, että ymmärrän tuon lauseen merkityksen ja osaan viedä sen käytäntöön.

Ensimmäiset hypyt otimme vasemmassa laukassa pystylle (ratapiirroksen este numero 1). Tarkoituksena oli vaihtaa esteellä laukka, mutta kolmellakaan yrittämällä emme onnistuneet siinä Potterin kanssa. Ajauduimme joka kerta esteelle hyvin pohjaan, jolloin hyppy ei ollut sujuva eikä laukanvaihdosta ollut juuri toiveita. Päästin myös Potterin valumaan lähestymisessä liikaa oikealle, jolloin emme päässeet keskeltä estettä yli, ja käännös sen jälkeen oikealle alkoi turhan nopeasti. Opettaja muistutti hakemaan tietä paremmaksi, mutta se jäi yritykseksi. Laukat korjasimmekin sitten ravin kautta, sillä vielä tässä vaiheessa en saanut Potteria houkuteltua vaihtamaan niitä lennosta. Seuraavaksi tulimme pariin kertaan oikeassa laukassa noin 20 metrin suoraa linjaa (esteet 2 ja 3). Ensimmäisellä yrittämällä survoimme väliin odotetusti seitsemän askelta, mutta toiselle kierrokselle sain Potteria vähän liikkumaan, jolloin väli meni paremmin kuudella. Sitten vielä ennen rataa tulimme esteet 4 ja 5 oikeassa laukassa aloittaen. Ensimmäisessä hypyssä laukka ei vaihtunut oikeasta vasemmaksi, mutta nyt Potter oli sen verran hereillä, että korjasi lennosta laukan vasemmaksi. Toisena olleella pystyllä oli punamusta portti, jolle Potter yllätti ja lähti vähän kauempaa. Kerrankin, kun itse odotin vielä miniaskelta! Laukkakin vaihtui siinä turhaan oikeaksi, mutta pääsimmepä silti miniesteestä yli.

Loppuun tulimme viereisen radan kahdesti. Ensin noin maksimissaan 60 sentin, sitten noin 70 sentin korkeudella. Ensimmäisellä kierroksella saimme viimein ykköspystyllä vaihdettua vasemman laukan oikeaksi, jes! Suora linja olisi mennyt kuudella askeleella ilmankin, että aloin puskea Potteria, mutta onneksi se ei vetänyt siitä hernettä turpaansa. Opettaja tosin huomautti minua malttamaan. Nelosella laukka ei vaihtunut hypyssä vasemmaksi, vaan vasta vähän myöhemmin lennosta. Tie viitoselle oli mukavan asiallinen, ja ponnistuspaikka osui nappiin, jolloin rata päättyi mukavaan tasaiseen ylitykseen.

Toisella kierroksella Potter oli niin hereillä, että vaihtoi ykkösesteellä jo askelta ennen hyppyä laukan oikeaksi. Siitä olikin hyvä jatkaa matkaa eikä vaihto näin etukäteen, mutta silti viime tingassa vaikuttanut onneksi etenemiseen. Suoran linjan pääsimme taas kuudella askeleella, vaikka varmistin vähän raipalla kesken laukan. Parempi ratkaisu olisi ollut heti hypyn jälkeen tehdä tuo ratsastus eteen, vaikka ei tämäkään ajoitus häirinnyt varsinaisesti. Vaikuttaminen vain tahtoi jäädä vähän viime tinkaan kun sen olisi voinut tehdä ajoissakin. Nelonen ylittyi tuttuun tapaan muutoin hyvin, mutta laukka piti korjata lennosta hypyn jälkeen. Viitoselle tultaessa ei tullut enää mitään ongelmia, vaan este ylittyi näppärän asiallisesti, ja ratamme oli siinä samoin kuin tunnin hyppelyt.


 
Sellainen tunti tällä kertaa. Yleisfiilis jäi vähän vaisuksi, sillä kuten opettajakin tunnin aikana tuumasi, ei Potter oikein syttynyt hyppäämiseen. En tosn äkkiseltään muista, että olisin saaut Potteria koskaan varsinaisesti viilettämään estetunneilla, vaan olen aina tykännyt siitä juuri sen tasaisuuden vuoksi. Se kyllä yrittää parhaansa, jos sitä ei jätetä täysin yksin. Ihmeen hyvin myös muutamia puskemishetkiä laskematta maltoin olla ja odottaa. Tällä treenillä jäi kuitenkin loppujen lopuksi olo, että kyllä ne estekisat menevät ihan mukavasti, kunhan en ala itse säätää liikaa.

Videoista kiitos Alekseille!

Estetunnilla kahdella ratsulla

Sunnuntain valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä, ja ratsukseni sain kivasti Peran. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja pääsimme harjoittelemaan hyppyjä niin kavaleteilla kuin esteillä. Kelikin oli sen verran puolella, että kenttä oli päässyt pääosin kuivumaan, joten saatoimme hypätä ulkona. Pera tuli tunnille tarhasta eikä se ollut tehnyt sille päivää vielä mitään alle.

Alkuverryttelyssä saimme ravata omaan tahtiimme sekä ylittää ympyrän kaarella olleita kolmea kavalettia kevyessä istunnassa. Pera oli sangen laiska eikä kovin helposti reipastunut. Opettaja kehotti ratsastamaan Peraa lyhyeksi ja teräväksi, mikä tuntui hyvin vaikealta. Kavaleteilla ongelmina olivat vauhdin hyytyminen sekä Peran liiraaminen joko sisemmäs tai ulommas. Napakkuuden puute vaikeutti yksinkertaisesti kaikkea. Opettaja muistutti huolehtimaan kääntymisestä ulkoavuilla, jottei Pera päässyt liikaa mutkalle, vaan pysyi paremmin suorana. Ainoa hyvä hetki kavaleteilla tuli vasemmassa kierroksessa, kun tehtävän vastaisesti kevensin kavalettien ajan. Muutoin ohjeena oli tulla ne kevyessä istunnassa. Tällä tavalla sain oman istuntani toimivammaksi, jolloin ravi säilyi paremmin, ja Pera pääsi ylittämään kavaletit tasaisemmin. Jotenkin kevyessä istunnassa en päässyt vaikuttamaan hevoseen niin hyvin kuin olisin halunnut. Tulimme samoja kavaletteja myös vasemmassa laukassa, ja ongelmat pysyivät aika samoina, mutta piirun verran pienempinä. Aktiivisuus oli vähän hukassa, mutta nyt Pera kulki vähän paremmin eikä madellut niin kuin käynnissä ja ravissa.

Aiempi laukkatehtävä kavaleteilla tehtiin kahdessa porukassa, jolloin oltuamme ensimmäisessä ryhmässä saimme huilia tovin. Sitten siirryimme kuuntelemaan tulevaa tehtävänantoa, jonka aikana Pera yskäisi muutaman kerran. Sitten huomasin paikoillaan seistessä, kuinka raskaasti se hengitti vieläkin, vaikka olimme kävelleet ja seisoskelleet jo hyvän tovin. Juttelin asiasta opettajan kanssa, ja sen perusteella vein Peran talliin. Se ei selvästi tuntunut itseltään eikä tuollainen noin hidas palautuminen tuntunut normaalilta, joten parempi oli saada se lepoon. Tuntia oli kulunut vajaa puolet, joten ehdin napata toisen hevosen alle. Tallista ratsuksi tuli Potter, joka laitettiin minulle ihanan avuliaasti valmiiksi. Se oli onneksi mennyt juuri edellisellä tunnilla, joten taisin menettää vain yhden tehtävän ennen kuin olin ehtinyt vähän ravata ja laukata Potterilla siirtyäkseni takaisin tehtävien pariin.

Meille ensimmäisenä hyppytehtävänä tulimme vasemmassa laukassa ensin kavaletit ja jatkoimme sen jälkeen pystyltä okserille (ratapiirroksen esteet 4 ja 5). Meno oli hieman ponnetonta, mutta siitä huolimatta tasaista. Kavaletit ylittyivätkin ihan ok, mutta kaarteessa pystylle huomasin Potterin hieman painavan vasenta pohjetta vasten. Tie oli kuitenkin ihan ok, ja pieni pysty ylittyi ongelmitta. Okserille käänsin ehkä hieman liian aikaisin, kun tilaa olisi ollut runsaasti käytettävissä, mutta se ei onneksi aiheuttanut sen kummempaa ongelmaa. Potter hyppäsi esteen tuttuun, vähän hitaaseen tyylinsä, mutta ihanan luotettavasti. Toisella kierroksella ei tullut uusia ongelmia, vaan hurruuttelimme tehtävän läpi suunnilleen niin kuin ensimmäiselläkin yrittämällä.

Sitten tulimme viereisen radan kokonaan. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa ylittäen kavaletit. Ne sujuivat mukavasti, joten pääsimme toisena olleelle ristikolle asiallisesti. Matka jatkui siitä edelleen ihan rauhassa, jolloin kolmonenkin ylittyi hyvin. Laukka tosin vaihtui oikeasta vasemmaksi vasta hypyn jälkeen, mutta kuitenkin lennosta. Neloselle oli hyvin matkaa, joten nohitin Potteria etenemään paremmin. Se lähti kohtuullisesti, ja opettaja muistutti olemaan päästämättä sitä edestä liian pitkäksi. Nelonen ylittyi hyvin, ja jatkoimme matkaa viitoselle. Nohitin välissä Potteria, minkä seurauksena se sitten roikaisi viitoselle vähän kauempaa ja melkoisella ilmavaralla. Onneksi hyppy ei ollut paha muutoin, vaikka vähän siitä jäinkin. Potter varmaan ajatteli, että kumma kuski, kun ensin pyytää ja sitten ei olekaan itse menossa.

Kyllä nyt ilmavaraa pitää olla.

Sitten tulimme vielä omina tehtävinään vasemmassa kierroksessa esteet 4 ja 5 ja sitten ihan yksistään esteen 5. Nyt petrasimme Potterin kanssa mukavasti, jolloin esteet 4 ja 5 menivät mukavan sujuvasti. Yksittäin tultuna esteelle 5 tuli vähän roikkuhyppy vauhdin jotenkin loppuessa kesken. Tuloksena Potter kolautti takasillaan puomin alas. Sen takia saimme tulla saman esteen vielä toisen kerran. Pyysin Potteria etenemään, mutta unohdin sitten pitää sen lyhyenä. Hyppy lähti ehkä hieman liian kaukaa laakana, jolloin vuorostaan etukaviot kopsauttivat puomia, joka onneksi pysyi ylhäällä. Se kuitenkin kelpasi, ja niin tunnin hyppelyt päättyivät siihen.



Sellainen tunti tällä kertaa. Päällimmäisenä jäi toki huoli Perasta, mutta toivottavasti kyse ei ole mistään vakavammasta, joka ei pienellä levolla menisi ohi. Enteilin kuitenkin tilannetta sen verran eteenpäin, että pyysin opettajaa laittamaan minulle kaiken varalta Potterin ensi keskiviikon tunnille. Ehdinpähän treenata silläkin, mikäli Pera ei pääse osallistumaan viikon päästä oleviin estekisoihin.

Videoista kiitos Alekseille!

Paluu esterämpijäksi

Keskiviikon vakiotunnillani oli odotetusti esteitä. Ratsukoita oli seitsemän, ja ratsukseni sain Potterin. Esteleirillä kohentunut esteratsastajan itsetuntoni oli saanut jo viikon aloittaneella tunnilla sellaisen palautuksen maanpinnalle, etten odottanut kovin suuria tästäkään tunnista. Potter tuli tunnille mukavasti edellistunnilta, joten se oli valmiiksi hyvin lämmitelty. Omassa mukautumisessani sen sijaan oli vaikka kuinka paljon petrattavaa. Ravia keventäessä pompsahtelin hassusti mukana ja kevyessä istunnassa laukkaaminen oli hyvin huteraa. Tunnilla hypättiin muutama yksittäinen tehtävä ennen kuin ne yhdistettiin pieneksi radaksi. Tiiviimmän tekstin saamiseksi naputtelen ylös vain kokonaisen radan sujumisen.

Radan korkeus oli noin 70-80 senttiä pois lukien kavalettiesteet 2 ja 5. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa tulemalla yhden laukka-askeleen sarja. Hyödynsin radan läpi kevyttä istuntaa ja palasin esteistuntaan estelinjalle päästyäni. Sarja meni mukavasti ilman ongelmia. Siitä jatkoimme kakkoskavaletille, jossa yritin vaihtaa laukan, mutta se epäonnistui. Onneksi Potter vaihtoi hypyn jälkeen oikean laukan lennosta vasemmaksi. Kolmos- ja nelosesteen suora linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Kaarteessa pyrin säilyttämään laukan, jotta saisimme viitoskavaletilla laukanvaihdon. Ilmeisesti tie, tahti ja johtaminen toimivat, sillä Potter esitti radan viimeisessä hypyssä tunnin ainoaksi esteellä onnistuneeksi vaihdoksi jääneen suorituksen. Esteiden korkeus ei tuntunut missään, mutta itsellä oli olo, ettei laukka pyörinyt riittävästi, ja meno oli takkuista.



Vaikka tunnilla oli paikoin ainakin opettajan mielestä ihan hyvää menoa, olin aika harmistunut omaan suoritukseeni. Välillä jäin pusertamaan Potter-raukkaa liki hampaat irvessä, jolloin rentous ja helppous olivat kaukana. Huomasinpahan taas, kuinka pulassa olen sellaisen ratsun kanssa, jossa ei ole sitä vakionopeudensäädintä. Ehkä harmitustani lisäsi se, että aiemmin olemme Potterin kanssa toimineet ihan hyvin yhteen, mutta sitä oli vaikea uskoa tällä tunnilla. Ilmeisesti sorruin lopulta yliyrittämään, jolloin Potter jännittyi liian painostavasta kuskista. Lohdullista oli kuitenkin se, ettei yksikään puomi pudonnut, vaikka kolautuksia tuli, hypyt eivät tuntuneet pahoilta, ja lopulta saimme sen yhden onnistuneen laukanvaihdon hypyssä. Ei se koko tunti siis puihin mennyt, vaikka siltä saattoi heti sen jälkeen tuntuakin. Zenmäisyyteni on näemmä jäänyt matkasta. Jospa löydän sen myös estetunneille, niin en ota turhia paineita ja häsellä sen takia asioita pieleen.

Seuraavat blogipäivitykset käsittelevätkin sitten Ylirannan ratsutilan sennuleirin tunteja. Nettiä ei siellä taida olla käytössä, joten saatte sitten vähän myöhemmin leiritunnit luettavaksenne.

Videoista kiitos Noralle!

Maastoestekurssin 2. päivä: arkailua ja onnistumisia

Silloin on jotain kohdillaan, kun hymyilyttää.

Maastoestekurssin toinen ja samalla viimeinen päivä sujui myös kivasti. Edellispäivästä olin oppinut sen, että Potter voi hätääntyä kavereiden kadotessa piiloon, mutta minun tehtävänäni oli silti saada pidettyä se kurissa. Keli oli onneksi puolellamme, ja pääsimme hyppelemään pilvisessä noin +18 asteen lämpötilassa. Hyttysiä oli taas kiusaksi asti, mutta onneksi seisoskelua ei ollut tälläkään kertaa kohtuuttomasti. Verryttelynä kävimme lyhyen lenkin ravissa, ja Potter käyttäytyi ihanan asiallisesti.

Tältä näyttää "hieman" huonolla tiellä tehty hyppy.

Ensimmäiset hypyt otimme lautalankulle, joka oli maastoesteille tyypillisesti puskassa. Ensimmäisellä yrittämällä Potter ajatteli hetken ajan lähtevänsä esteen sijasta vasemmalle kavereiden luo, mutta pienen sivuaskeleen jälkeen sain sen kuitenkin tuotua hyppyyn. Sen jälkeen laukkasimme vielä veden läpi, mikä hieman arvelutti Potteria. Toisella yrittämällä lautalankku ylittyi sujuvasti, vaikka ehkä hieman alitempoisesti. Huomasin jännittäväni ja varmistelevani liikaa, mikä taas sai Potteria hidastamaan. Näiden hyppyjen jälkeen tehtävää jatkettiin tulemalla veden jälkeen vielä keltainen lankkukolmio kertaalleen. Puskassa ollut lautalankku meni muitta mutkitta, mutta veteen tulimme vanhaa reittiä myöten, joka taas ei ollut yhtään linjassa lankkukolmiolle vievän tien kanssa. En tajunnut korjata reittiä heti virheen huomatessani, vaan arvelin Potterin kyllä menevän esteen tuosta noin vain, vaikka vähän sitten vinosti. No, eipäs Potter mennytkään, vaan laukkasi vasemmalta ohi. Sitten tein liian vinon uusintatien hevonen mutkalla ja oho, emme menneet siitä vieläkään yli. Vasta kolmannella kerralla sain Potterin suunnilleen esteelle päin ja toivoin parasta (todella hyvä taktiikka!). Lopputulemana Potter lipui vasemmalle, mutta hyppäsi esteen sangen vinosti. Minähän en pysynyt matkassa, vaan mätkähdin kaulalle. Siitä oli onneksi lyhyt matka taputtaa hienosti kuskinsa esteen yli kiikuttanutta ratsua.

Ilmavara, paras vara.

Sitten siirryttiin hyppäämään kaksi kertaa harmaa lankkupuolipöytä (haha, näitä epämääräisiä selityksiäni, tietävä saa laittaa kommenttia ja korjata esteille oikeat nimet). Potter oli vähän täpinöissään, kun lähtö tapahtui kavereiden kadottua puskan taakse. Sinnehän piti päästä kiireesti. Opettaja neuvoi ottamaan pidätteen ja rentoutumaan, etten jäisi vetämään koko ajan. Hiljalleen uskalsin antaa Potterin laukata, kun reippaudesta huolimatta se tuntui pysyvän käsissä. Lähestymiset esteelle tulivat molemmilla kerroilla hyvin, ja mukautuminen oli helppoa. Opettaja muistutti rauhallisemmasta myötäyksestä. Potter ei edelleenkään tuntunut vaativan lisäohjaa, joten maltoin olla aika maltillinen myötäyksessä enkä aivan nakannut ohjaa pois. Se tuntui riittävän Potterille hyvin.

Seuraavaksi tulimme kertaalleen yksittäisenä minulle aivan uutta maastoestetyyppiä eli kahta porrasta ylöspäin. Opettaja kertoi esteen olevan kuin sarja, mikä helpotti käsittämään, miten siinä pitäisi olla. Tutustumishyppy meni kivasti, joskin hieman annoin Potterin tulla vähän hitaasti ja mukauduin liikaa ylävartalolla eteenpäin nojaten. Sitten tulimmekin aiemmasta tutun lankkuportin ja jatkoimme siitä portaille. Hypyt menivät edelleen hyvin, joskin opettaja toivoi parempaa sujumista. Jännitin taas itse hieman, mikä näkyi tällaisena töppäyksenä. Tehtävää jatkettiin vielä tulemalla ensin keltainen lankkukolmio, siitä puskan lankkuportti ja lopuksi vielä portaat. Lankkukolmio uudesta suunnasta ylittyi hyvin, samoin puskan lankkuportti, mutta sitten vähän hyydyin, ja portaat menivät vähän kivuten, ei hypäten. Harmillista, kuinka unohdin ratsastaa pienen jännityksen vähän vaivatessa. Onneksi Potter jaksoi ponnistella esteiden yli, vaikka varmasti huomasi kuskin olevan hieman varovainen.

Portaita tötterökorvaruunalla.

Tämän jälkeen luvassa oli pieni rata, jossa olivat mukana lankkupuolipöytä, keltainen lankkukolmio, puskassa ollut lankkuportti sekä portaat. Ensimmäinen este meni tosi kivasti eikä Potter kauheasti lähtenyt ryykäämään, sillä kaveri oli sopivasti näkyvillä. Minä taas jäin tämän takia matkustamaan, jolloin lähestyminen toiselle esteelle vähän unohtui. Potter pääsi itse valitsemaan, hyppääkö se esteen vai ohittaa sen mennen kaveria kohti. Arvata voi, kuinka kävi. Niinpä lipsahdimme tästä keltaisesta kataluudesta oikealta ohi. Ei muuta kuin uusi lähestyminen, ja nyt Potter jo hyppäsi, kun ohjeistin paremmin. Heräsin tämän jälkeen ratsastamaan, jolloin vesi meni kivasti, samoin puskaeste ja portaatkin hurahtivat vaivatta.

Lopuksi tulimme vielä lankkukolmion, lankkuportin ja portaat sekä toisena tehtävänä saman ilman lankkukolmiota. Ensimmäisellä tehtävällä ainoa korjauksen aihe oli tie ensimmäiselle esteelle, joka jäi vähän vinoksi. Potter onneksi hyppäsi sen eikä muita ongelmia ollut. Toisella tehtävällä ei tullut uusia ongelmia, vaan aloin viimein loppua kohti rentoutua ja uskalsin taas ratsastaa paremmin. Potter viiletti menemään asiallisen hallitusti eikä hyppyihin mukautumisissa ollut taaskaan ongelmia. Päinvastoin, meno tuntui ihanan helpolta. Tähän oli enemmän kuin hyvä päättää tämä kurssi, joka oli todella kiva ja opettavainen. Aika varmasti olen ensi kesänäkin pyrkimässä uudelleen maastoesteiden pariin tutun hevosen kanssa. Sitten toivottavasti olen taas asteen verran rohkeampi ja osaavampi ratsastaja.



Videoista kiitos Noralle ja kuvista Lauralle!

Maastoestekurssin 1. päivä: odotus palkittiin

Maastoesteratsu korvat tötteröllä.

Hyppäsin ensimmäisen kerran elämässäni maastoesteitä kesällä 2010 ratsastusleirillä Pudasjärvellä. Siitä asti olen haaveillut, että pääsisin hyppäämään vakiotallin hevosella maastoesteitä ja tänään, melkein kolmen vuoden odotuksen jälkeen, se toteutui! Ratsukseni kahden päivän maastoestekurssille olin toivonut Potteria, sillä halusin alleni sellaisen hevosen, jonka kanssa olen hypännyt muutenkin ja joka on kohtuullisen tasainen. Toiveeni meni läpi, ja niin suuntasimme viiden ratsukon voimin maastoon hyppäämään. Alkuverryttelynä käppäilimme ensin maasto-osuuden risteykseen ja ravasimme siitä lyhyen lenkin ympäri. Potter oli vähän täpäkkänä ja tarjosikin aluksi hyvin lyhyttä laukkaa pysyäkseen muiden perässä. Pidätteet eivät menneet läpi, vaan Potter sinnikkäästi eteni minilaukalla, kunnes lopulta uskoi minua ja saattoi jatkaa matkaa ravissa. Muun osan lenkistä se ravasikin kivan maltillisesti.

Hyppäsimme valtavia maastoesteitä.

Ensimmäisenä hyppynä otimme yksittäisenä tukin tallilta metsää kohti. Potter eteni reippaasti, sain katsottua askeleet eikä hypyssä ollut mitään ongelmaa. Tämän jälkeen tulimme pikaisesti kyhätyn miniesteen, josta jatkoimme ensimmäisenä hypätylle tukille. Potterille tuli alussa kiire päästä nopeasti kavereiden luo, joten se hitusen kiihdytti. Pidätteet menivät kuitenkin miniesteen lähestyessä läpi, jolloin se ylittyi ihan kivasti eikä Potter enää kavereiden ollessa jo lähempänä hätäillyt. Niinpä tukkikin ylittyi maltillisen näppärästi. Näiden jälkeen hyppäsimme kolme estettä putkeen: rengaseste, puskassa ollut este sekä jo tutuksi tullut tukki. Rengasta Potter vilkaisi viimeisellä askeleella ennen hyppyä, mutta ei piitannut siitä enempää. Omaa menoa tämä ei häirinnyt, sillä olin nähnyt askeleet oikein ja maltoin odottaa hyppyä. Puskaankin Potter meni ongelmitta eikä siellä ollut este tuottanut ongelmia. Potter liikkui kivasti, kun kavereita oli sopivasti kaikkialla, jolloin tukkikin ylittyi helposti. Pääsinkin ihastelemaan, kuinka tolkusti Potter liikkui silloin, kun sitä ei huolestuttanut.

Iso tukki.

Sitten hyppäsimme isomman tukin, tukkikasan ja lopuksi keltaisen lankkukolmion (en tiedä esteiden virallisia nimiä, joten nimittelen niitä näin). Tukille tultiin hieman siten, ettei sitä nähnyt kuin pienen kaarteen jälkeen. Huolehdin ennen omaa vuoroani, että jos en muistaisi ohjata, pyyhältäisimme esteestä vasemmalta ohi. Huoli oli turha, kun Potter laukkasi vanhan tekijän tavoin maltillisesti, jolloin sain ohjattua sen tukille.

Tukki ja chillaava Manu.

Edessä ollut tukkikasa vähän jännitti, olihan se tämän päivän isoin ja levein este, vaikka ei se nyt niin iso ollut. Ehkä 70-75 senttiä ja leveyttä ihan normaalin okserin verran. Jännitin estettä kuitenkin sen verran, etten ollut Potterin tukena eikä hyppy lähtenyt sulavimmin. Suoristauduin liian aikaisin ja oikaisin käteni oudosti hypyssä, ja siitä tulikin päivän huonoin hyppy. Lankkukolmiolle Potter imi innokkaana, sillä sen takana odottivat kaverit. Hyppy olikin sujuva, vaikka hieman ehkä olisi voinut lähestyä tasaisemmin eikä loppua kohti kiihdyttäen. 

Näiden tehtävin jälkeen pääsimme tulemaan seitsemän esteen radan: iso tukki, tukkikasa, rengas, risu, puskaeste, tukki ja keltainen lankkukolmio. Iso tukki ylittyi edelleen ongelmitta, ja petrasin hyvin tukkikasalla, jolloin mukautuminen oli kunnossa. Renkaatkin ylittyivät hyvin eikä Potter lähtenyt kiihdyttämään, vaikka etenimme tallia kohti. Sen sijaan se meni ihan maltillisesti, ja pääsimme pienen nyppylän ylös ja alas helposti. Sitten Potter tajusikin kavereiden olevan hurjan kaukana ja ampaisi kunnon kiitolaukkaan. Lähtö (alla olevalta videolta kohta 1:48) tuli niin puskista, että menin lukkoon. Äänellä yritin reppanana ptruutailla Potteria, mutta eihän se kuunnellut. Opettaja huuteli ottamaan ronskin pidätteen, mutta en vain kuullut sitäkään. Tuijotin vain paniikissa vauhdilla lähestyvää risuestettä ja mietin, mitähän hevonen mahtaa tehdä (tosi fiksu ratkaisu tuo matkustajaksi heittäytyminen). Tätä ajatellessani Potter loikkasi risun yli, ja viimein sain pidätteen läpi ja pääsin kääntämään Potteria ympyrällä. Kaverit olivat myös niin lähellä, että Potter varmasti rauhoittui jo sen takia. Opettaja muistutti, että hevosen lähtiessä tuolla tavalla otetaan sellainen pidäte, että se kanssa menee läpi. Niin olisi pitänyt tehdä jo yleisen turvallisuuden takia, mutta enpä osannut tällä kertaa toimia oikein. Onneksi Potter ampaisi vain suoraan eteenpäin eikä edes ehdotellut pukkeja tai sivuaskelia. Muuten olisin lentänyt kuin leppäkeihäs. Pienen nollauksen jälkeen nostin laukan ja jatkoin loput radasta. Koska kaverit olivat taas hyvällä etäisyydellä, oli Potter kuuliainen. Puskaeste meni muitta mutkitta, samoin tukki ja siitä sain käännettyä yllättävän hyvin vasemmalle kohti viimeistä eli keltaista lankkukolmiota kohti. Potter laukkasi rauhassa ja hyppäsi viimeisen esteen asiallisesti.

Jihuu!

Ehdimme vielä kivasti hypätä kolme estettä putkeen. Ensimmäisenä tulimme renkaan, siitä jatkoimme puskaesteelle ja lopuksi vielä jo moneen kertaan hypätyn tukin. Nyt esteet olivat sen verran lähekkäin, ettei Potterilta kadonneet kaverit näköpiiristä, joten se puksutti kolmen hypyn tehtävän ihanan rauhassa. Tähän oli todella hyvä päättää tämän päivän hyppelyt, kun hevonen oli kuulolla, eteni sopivasti, ja pääsin siten mukautumaan hyppyihin helposti. Oikein jees!



Loppuun otimme lyhyet ravit ja sitten käppäilimme tallille. Kyllä odotus palkittiin! Tietenkin tuo Potterin kiihdytyshetki pisti jännittämään, mutta onneksi siinä selvittiin vain säikähdyksellä. Muuten ei juuri jännittänyt, vaan uskalsin luottaa hevoseen. Se auttoi kummasti, jolloin en panikoinut tulevia esteitä, vaan ratsastin niitä kohti. Kivaa oli ja huomenna uudestaan, toivottavasti vielä vähän paremmin!

Videoista kiitos Noralle! Kuvat on napattu videoilta.

Sama rata, eri ratsu

Lyöttäydyin vielä lauantaina B-ryhmän estetunnille ihan vain hypelläkseni riittävästi ennen tulevan viikon estekisoja. Ratsukseni toivoin Potteria, ja toive meni kivasti läpi. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja tehtävänä tismalleen sama kuin perjantain pienryhmätunnilla eli radan harjoittelua ensin osissa ennen kuin se ratsastettiin kokonaan. Bonuksena edellispäivän tuntiin verrattuna saimme tulla myös perusvaiheen jälkeen uusinnan.

Radan ykköseste.

Alkuverryttelyssä mentiin ravia sekä omatoimisesti että puomeja ylittäen. Potter oli aika ponneton etenemään, ja kevyt ravi tuntui niin töyssyiseltä, että hirvitti. Nohitin ja nohitin, mutta ilmeisesti en tarpeeksi, kun Potter ei juuri herännyt reippaammaksi. Tuskailin ongelmaa ja mietin, miten korjata, mutta samalla olin itsekin aika vetelä tekemään oikeasti mitään. Tuumin, että kyllä me sitten laukkaverryttelyssä heräämme jossain vaiheessa enkä stressannut enempää. Vaikka arveluni lopulta osui oikeaan, voisi olla hyvä ratsastaa alusta asti napakammin. Toisaalta ainakin Potterin kohdalla voi luottaa siihen, että sen saa hereille myöhemminkin, mutta tapa voi juurtua pahemmin, ja sitten olenkin suurissa vaikeuksissa niiden ratsujen kanssa, jotka nimenomaan vaativat napakkaa ratsastusta alusta alkaen toimiakseen.

Radan kakkoseste.

Tulimme yksittäisinä tehtävinä niin radan suorat kuin kaarevat linjat. Potter liikkui aika pitkälti edelleen hitaasti, ja opettaja pistikin meidät lopulta tulemaan toisen pitkän sivun tukka putkella laukaten. Johan Potterista lähti viimein vähän vauhtiakin, kun kunnolla pyysi. Sen seurauksena pääsimmekin taas hetken paremmin. Linjojen välit menivät kuitenkin reitin puolesta ihan hyvin, vaikka väleihin tuli aina muihin hevosiin verrattuna yksi lisäaskel. Laukat vaihtuivat joko esteellä tai sitten hypyn jälkeen Potterin oma-aloitteisella vaihtamisella. Hyödynsin myös aina sopivissa kohdissa kevyttä istuntaa, etten jäisi omalla istunnallani jarruttamaan Potterin etenemistä. Se tuntuikin toimivan, mutta palasin hetkittäin aika raskaasti satulaan takaisin. Saisin harjoitella enemmän sitä, että vaihtaessani asentoa pysyn edelleen kevyenä enkä lössähtele miten sattuu.

Lopuksi tulimme perusradan (esteet 1-6) sekä heti perään uusinnan (esteet 7-10) noin 50 sentin korkeudella. Opettaja komensi pistämään Potteriin ensin ympyrällä kunnolla vauhtia, mikä onnistuikin, ja Potter heräsi viimein ratatempoon. Ykkösen ja kakkosen suora linja suhahti normaalin hevosen tapaan viidellä askeleella. Kolmoselle tuli kohtuullisen järkevä kaarre, mutta pientä hyytymistä oli havaittavissa. Kannustin Potteria äänellä, jolloin kolmonen ylittyi järkevästi. Nelosokserille pääsimme kuudella askeleella, ja laukka vaihtui vasta hypyn jälkeen, mutta onneksi lennosta. Viitoselle tultaessa maltoin olla rauhassa ja antaa Potterin edetä. Kuutoselle kaarre tuli edelleen kovin järkevästi, ja sille pääsimmekin viidellä askeleella. Perusrata oli siis pulkassa, ja suuntasimme uusintaan. Laukka vaihdettiin lennosta, ja käänsin Potteria aika reippaasti seiskalle. Potter kääntyi hienosti, ja jatkoimme matkaa kasille nelosen ja viitosen välistä. Taas tuli käännettyä hyvin ja silti mukaan mahtui yksi askel suoraan ennen estettä. Nyt kasin ja ysin suoran linjan väli jäi viidellä melkein ahtaaksi, joten Potterkin alkoi huomata, mistä uusinnassa oli kyse. Kymppiokserille pääsimme sujuvasti kolmos- ja kuutosesteen välistä ja spurttasimme vielä hieman loppua kohti. Niin rata oli pulkassa, ja olin hurjan tyytyväinen ratsuuni ja rataan.

Hei, me kurvaamme!

Potterilla on kyllä liki aina mainiota hypätä. Se on tasainen ja varma hyppääjä, joka ei jää turhia tuijottelemaan. Opettajalta tuli hyvä vinkki uusintaratoja varten: kaarteissa tuli vähän tasapainottaa ja spurtata sitten, kun hevonen on saatu käännettyä. Monesti taidan jäädä puskemaan hevosta käännöksessäkin, jolloin en välttämättä saa käännettyä sitä niin terävästi kuin hieman tasapainottamalla ja antamalla mahdollisuuden ensin kiepsahtaa nopeasti uuteen suuntaan ja sitten pistää vielä pökköä pesään. Tunnin jälkeen hieman tuntui siltä, että olisiko sittenkin pitänyt toivoa Potteria estekisaratsuksi, mutta ehkä on aika yrittää taas toisella ratsulla. Alkutunnista tuskailin kyllä Potterin hidasta syttymistä, mutta loppua kohti meno parani todella hyvin. Potterilla on aikanaan hypätty metriä, ja uskonpa, että sen kanssa on voinut silläkin korkeudella olla aika mukavan tasaista ja varmaa menoa. On se vain hieno.

Videosta kiitos Noralle! Kuvat videolta napattuja.

Askelpeliä esteillä

En malttanut pysyä poissa lauantain B-tunnilta, kun huomasin sen aiheena olevan esteitä. Lisäksi olin ihanasti tunnin viides ratsukko, joten pääsimme hyppäämään mukavan pienellä ryhmällä. Enteilin esteratsuni oikein, sillä opettaja oli laittanut minulle Potterin. Tunnin tehtävät sijoittuivat ensin kolmen ja lopuksi kahden esteen suoralle linjalle, jolla pelattiin askelmäärillä.

Alkuverryttelyssä ylitimme niin suoralla linjalla olleita puomeja ravissa kuin pyörittelimme ympyröitä. Potter tahtoi liikkua aika tahmeasti, ja minulla oli taas totuttelemista hieman pomputtavassa ravissa keventämiseen. Pohkeeni eivät tahtoneet pysyä tuntumalla, ja kätenikin tuntuivat seikkailevan missä sattuu. Puomilinja sentään meni aika kivasti ilman, että Potterin tahti juuri kärsi. Taisin silti itse olla säätämässä kaikkea hieman turhaan. Toisella pitkällä sivulla puolestaan pyöräytettiin pari ravivolttia ja yksi laukkavoltti. Volteilla oli reitin kanssa hieman ongelmia, kun en saanut Potteria oikein ohjattua, vaan se valui minne halusi. Laukannostoissa opettaja huomautti liian eteen lennähtävästä sisäpohkeestani samoin kuin siitä, että unohdin kantaa käteni. Laukka kulki jotenkin tönkösti, jolloin oma istuntani oli samanlaista suolapatsastelua. Suoraa linjaa tultiin vielä minikavaletteina siten, että väleihin piti laittaa neljä askelta. Potterin lyhyellä laukalla tämä onnistui aika helposti, mutta aktiivisuutta ei juuri ollut mukana, mistä opettaja huomauttikin.

Alkuverryttelyn jälkeen suoran linjan puomit nousivat pieniksi esteiksi, joista korkein taisi olla 65 senttiä. Kolmen esteen linjalle väleihin haettiin ensin neljä, sitten kolme askelta. Neljä askelta onnistui ihan hyvin, ja esitimmepä kertaalleen viidenkin askeleen välit. Aktiivisuus oli edelleen vähän niin ja näin, jolloin Potter hyppäsi aika veltosti. Opettaja neuvoi pitämään pohkeet tuntumalla hyppyyn lähtiessä, jotta Potter muistaisi säilyä napakkana. Tätä yrittäessäni huomasin, kuinka pohkeeni olivat taas irti hevosen kyljistä, sillä jouduin hakemaan ne aina esteiden välissä uudelleen tuntumalle. Kaiken lisäksi pohkeeni kehtasivat heilahtaa näinkin pienissä hypyissä taakse, kun ne roikkuivat vapaasti ilmassa. Noloa jälleen kerran. Sentään en sukellellut tai istunut liian aikaisin satulaan, joten jotain edistystä kuitenkin. Loppujen lopuksi neljän askeleen välit ja hypyt menivät ihan ok, kun muistin aktivoida Potterin ajoissa ennen ensimmäistä hyppyä ja pitää pohkeet tehtävän ajan tuntumalla. Näin en jäänyt säätämään liian myöhässä, jolloin Potterkin sai hieman työrauhaa.

Kolmen laukan askeleen välit tuottivat aluksi vaikeuksia, sillä en saanut Potteria liikkumaan. Välit menivätkin neljällä askeleella, ja puutuin asiaan aivan liian myöhään. Lopulta tajusin viritellä Potterin parempaan laukkaan jo alkuun pyöräytetyn ympyrän aikana, jolloin se innostuikin hieman ja laukkasi välit toivotusti kolmella askeleella. En myöskään jäänyt matkustamaan, vaan pidin pohkeet tuntumalla kertoen hevoselle, että tämä aktiivisuus säilytetään läpi tehtävän. Niinhän Potter sitten teki ja aika helpostikin. Oli mukava huomata, että sekin vähän innostui hyppäämisestä ja ylläpiti kohtuullisen kivasti reippaampaa laukkaa. Sain myös pari kertaa pyydettyä sitä venyttämään askelta, jolloin se ei tarjonnut neljättä miniaskelta, vaan hyppäsi pyydetysti kolmen askeleen jälkeen.

Lopuksi suoran linjan keskimmäinen este otettiin pois, ja tehtävänä oli tulla kahden esteen linja ensin vähintään yhdeksällä askeleella ja sitten korkeintaan kahdeksalla. Laukan lyhentäminen onnistui Potterin kanssa mukavasti, ja saimme väliin kymmenen askelta. Jos olisin osannut vaatia paremmin, olisi väliin saattanut mennä yksitoista, jopa kaksitoistakin askelta parhaimmillaan. Lyhentäminen oli kuitenkin helppoa, sillä Potter tuli mielellään lähelle ensimmäistä estettä eikä lähtenyt ryykäämään sen jälkeen. Laukan pidentäminen sen sijaan oli hieman taas rauhallisemman laukan jälkeen työläämpää. Kahdeksan laukka-askelta oli reippain, johon alussa pääsimme enkä ollut kauhean tyytyväinen. Onneksi opettaja pisti meidät sakkokierrokselle tuumaten, että kyllä se väli kuudella menee. Niinhän se menikin, kun lopulta pyysin Potteria laukkaamaan kunnolla ja annoin sen mennä linjalla. Kuusi askelta sujahti väliin helposti ilman, että Potter joutui lähtemään liian kaukaa, joten kyllähän siltäkin sitä pidempää laukkaa löytyy, kun vain osaa pyytää.

 

Tunnista jäi hyvä mieli askeltehtävien onnistumisesta lopulta. Se myös ilahdutti, etten lässähdellyt satulaan kesken kaiken, mutta harmikseni keksin nakella pohkeitani hypyissä taakse. Parannettavaa olisi ollut myös siinä, etten olisi päästänyt Potteria puskemaan volteilla ja ympyröillä niin pahasti kuin nyt sen annoin tehdä. Jostain syystä estetunneilla tunnun viisveisaavan tällaisista asioista, vaikka esteradalla ollaankin pahasti hukassa, jos hevonen ei mene sinne, minne pyytää. Esterataharjoitukset voisivat siis olla paikallaan, niin pääsisin muistuttamaan itseäni, että kyllä sitä ohjausta tarvitaan sielläkin.

Videoista kiitos Noralle!

Kontrollia esteiden välissä

Viikon toinen vakiotuntini eli perjantain pienryhmätunti vaihtuikin C-B-tuntiin, sillä olisin ollut ainoa pienryhmätunnille tulossa ollut ratsastaja. Onneksi toiselle tunnille mahtui, joskin olisin mennyt siihen joka tapauksessa. Ajattelin nimittäin huvikseni testata, millaisella mallilla ratsastusleirikuntoni on eli kuinka hyvin jaksan mennä kaksi tuntia päivässä. No, vielä en päässyt sitä testaamaan, mutta onneksi päivän ainoaksi jäänyt ratsastuskerta oli estetunti. Ratsukseni sain Potterin.

Tunnin tarkoituksena oli muistaa ratsastaa myös esteiden välillä niin, että hevonen on silloinkin hallinnassa. Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme ensin puomitehtäviin. Tulimme viereisen piirroksen suoraa linjaa puomeina. Ensin tultiin ravissa, siirrettiin ensimmäisten puomien jälkeen käyntiin ja sitten ennen toisia puomeja uudelleen takaisin raviin. Meillä jarrutusmatka venyi Potterin kanssa likelle toisia puomeja ja saimme juuri ja juuri siirryttyä käyntiin ennen kuin jo piti ehtiä siirtyä raviin. Sentään puomit ylittyivät ihan hyvin, vaikka pidätteet eivät nyt niin nätisti läpi menneetkään. Seuraavaksi tulimme linjaa pari kertaa siten, että ensimmäisten puomien jälkeen pyöräytettiin ravissa ympyrä ennen kuin jatkettiin toisille puomeille. Se sentään meni ihan hyvin, vaikka oma istuntani tuntui huteralta. Potter tahtoi pysyä lyhyessä ravissa, vaikka opettaja kehotti hakemaan isompaa ravia. Unohdan muka heti, miten rauhallisempaa hevosta ratsastetaan, jos en mene niillä hetkeen.

Seuraavaksi ensimmäiset puomit pysyivät edelleen maassa, mutta toisten puomien keskimmäinen nousi minipystyksi. Ensimmäiset puomit tultiin edelleen ravissa ja jatkettiin ympyrälle, jossa nostettiin laukka ja hypättiin pysty. Ravipuomit olivat edelleen ok, mutta laukannostot ympyrällä aika tahmeita ja pomppuisia. Miniesteelläkin ehdin sitten muka istahtaa kesken hypyn alas. Toistojen myötä sain vähän parannettua istuntaani, mutta laukka ei vieläkään noussut riittävän napakasti. Potter oli vähän hitaalla tuulella enkä muka keksinyt, miten sen olisi saanut innostumaan tehtävästä. Opettajalta tuli kommenttia saada pohkeita taaemmas ja kiinni hevosen kylkiin, mutta vaikeaa oli taas. Kevyessä istunnassa sain tätä vähän toteutettua, mutta alas istuessa ei oikein ottanut onnistuakseen. Edelleen tuntuu, että tarvitsisin jotkin tyynyt polviin auttamaan jalkoja pysymään siten, että pohkeet ovat taaempana ja kyljissä tuntumalla. Niin tai sitten vain vetreämmät jalat. Tai paremman istunnan. Kas, minulla onkin monta joululahjatoivetta valmiina jo ensi joulua varten, hah.

Tämän jälkeen tulimme linjaa siten, että molemmat puomit olivat nyt pieniä pystyjä. Nyt tulimme ensimmäiselle esteelle laukassa ja käytimme hevosia ympyrän aikana hetken ravissa, jonka jälkeen nostimme heti laukan. Tärkeintä oli, että hevonen oli kuulolla ja teki pyydetysti. Ensimmäisen esteen kanssa oli vähän ongelmia siinä, että tulimme liian lähelle. Sitten tajusin ponnistella Potterin parempaan laukkaan, jolloin este ylittyi ihan hyvin. Ympyrällä sain toppuutella melkoisesti ennen kuin Potter suostui ravaamaan. Laukka sentään nousi nyt vähän paremmin. Harmitti kuitenkin, sillä tehtävän aikana ei tullut suurempia onnistumisia siinä, että Potter olisi kuunnellut pidätteitäni paremmin. En tainnut sitten pyytää riittävän jämäkästi, vaan tyydyin aina hitaaseen siirtymiseen. Istuntaani esteillä aloin hieman parantaa pysymällä kevyessä istunnassa hypyn ajan, mutta keksin sitten alkaa tuijotella enemmän maahan kuin eteen. Opettajalta tulikin siitä sopivasti muistutusta, ja pääsin välillä jopa irti maan tuijottamisesta. Enpähän kuitenkaan enää lässähdellyt satulaan kesken kaiken.

Lopuksi tulimme vielä suoraa linjaa ilman ympyrää pari kertaa. Väli oli 24 metriä, ja Potterin kanssa pistimme siihen kahdeksan askelta. Ensimmäisellä kierroksella tulimme hieman liian lähelle ensimmäistä estettä, mutta sain Potterin minihypyn jälkeen liikkeelle, ja toinen hyppy meni niin hevoselta kuin minulta hyvin. Opettajaltakin tuli viimein kehu istunnan paranemisesta. Toisella kierroksella molemmat hypyt olivat aika toimivia, ja Potterkin oli hommassa viimein paremmin mukana. Esteiden korkeudet olivat maksimissaan 60 senttiä, sillä tunnin aiheena ei ollut korkeus, vaan kontrollin säilyttäminen myös esteiden välillä. Hyvä harjoitus kyllä, sillä usein esteradoilla tulee lähdetty liikkeelle sitä, että kunhan pääsee yli esteistä. Aina en muista ajatella, että se työ esteiden välissä määrittelee sen, pääseekö niistä esteistä yli. Tämän kerran perusteella tosin tuntui, että olin hukannut otteeni Potterista, jolla tykkäsin aiemmin hypätä todella paljon. Edelleenkin Potter on mukavan varma hyppääjä, mutta en saanut sitä innostettua tällä kertaa. Tosin minulla on muutenkin vähän auki esimerkiksi tämän kevään estekisojen ratsu, mutta jospa se tässä selviäisi. Onneksi ensimmäiset estekisat ovat vasta huhtikuun alussa, joten aikaa ainakin on.

Vaikeat vinot hypyt

Tiistaina kuvittelin meneväni reippailemaan koulutunnille, mutta ilahduin, kun tunti olikin vaihdettu estehyppelyksi. Ratsukseni opettaja oli pistänyt varsin mukavasti Potterin, ja treeniaiheena oli kaiken lisäksi tutut tehtävät aiemmalta kerralta. Alkuverryttelyn saimme mennä jälleen itsenäisesti. Potterin kanssa kertasin aika vikkelää sen, että kaasu, jarru ja ohjaus toimii. Kaikki muut paitsi kaasu toimivat aika kohtuullisesti. Jostain syystä Potter ei oikein tahtonut reipastua, vaikka koetin nohittaa sitä kevyessä istunnassa olemalla laukkaamaan pitkät sivut reippaammin. Arvelin sitten, että eiköhän ratsu lämpene, kunhan saadaan hyppyjä alle.

Ensin tulimme suoran linjan parisen kertaa miniesteinä, jolloin väliin piti pistää neljä askelta. Potterin kanssa se tarkoitti aika pitkälti ihan tavallista laukkaa. Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että Potteria sai hieman patistella, jotta se pysyi tasaisessa laukassa linjan läpi. Ehdin jopa kuvitella, että ilman nohitusta se olisi saattanut survaista miniesteiden väliin viidennenkin askeleen. En onneksi jäänyt tätä odottamaan, jolloin Potter meni lopulta linjan ihan mukavasti eikä enää vaatinut hoputtamista.

Seuraavaksi tulimme kahdesti ykkösesteen ja siitä suoran linjan toisinpäin. Vinot hypyt saavat jotenkin omat pasmani sekaisin, jolloin en vain yksinkertaisesti saa ratsastettua niitä hyvin. Ensimmäisellä yrityksellä esitin hirveän tien, joka söi laukan ajaen Potterin ihan liian pohjaan. Niinpä vasen laukka ei vaihtunut oikeasti kuin vasta esteen jälkeen lennosta, joskin vähän takkuisesti. Linja piti tulla nyt kolmella askeleella, ja siihen sain nohittaa Potteria vähän reippaammin. Toisella yrittämällä tie keskihalkaisijan esteelle oli parempi, mutta nyt puolestaan annoin laukan sammua. Niinpä ei taaskaan tullut vaihtoa esteellä, vaan vasta sen jälkeen. Linja sentään sujui jälleen aikaisempaa paremmin ja rennommin kolmella askeleella.

Sitten pääsimmekin hyppäämään jo koko tehtävän eli esteet 1-5. Tuttuun tapaan tie ja vauhti ykköselle eivät olleet parhaita, jolloin laukka ei vaihtunut esteellä. Nyt Potter kuitenkin vaihtoi sen aktiivisemmin lennosta, jolloin saatoimme jatkaa kakkosesteelle. Laukka ei kulkenut vieläkään ihan toivotusti, joten tulimme vähän lähelle, mutta Potter pääsi silti vaihtamaan hypyssä laukan. Ilmeisesti minun on sittenkin helpompi johtaa laukkaa vaihtumaan vasemmalle kuin oikealle. Ainakin vasemmalle valuva istuntani tehostaa johtamistani kummasti. Onnistuneen laukanvaihdon jälkeen sihtasin Potterin linjalle, joka meni ihanan näpsäkästi. 

Vaikka tunnilla oli kahdeksan ratsastajaa, emme ihan ehtineet hypätä niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Aikaa meni vähän aina odotteluun, mutta toisaalta en ehkä olisi halunnutkaan kerjätä enempää verta nenästäni näillä inhottavan vaikeilla vinohypyillä. Loppuraveissa Potter tuntui taas vähän hyytyvän enkä enää siinä vaiheessa raaskinut hoputtaa sitä tehokkaammaksi. Annoin sille vähän pidempää ohjaa ja sallin sen jolkotella rauhassa. Tunnin aikana esteet eivät nousseet 70 senttiä korkeammas, mikä oli varmasti paikoillaan. Lorelta muksahtaminen näillä samoilla vinohypyillä kolkutteli vielä mielessä, mikä varmasti heijastui Potterin käytökseenkin. Taisin jäädä henkisen käsijarruni kanssa sen verran säätämään, ettei Potterkaan kovin kyennyt esittämään parastaan. Tämän perusteella estetunneilla saisin jatkossa ottaa tehohinkutukseen kerta toisen jälkeen vinohypyt, kun ne kerta näin vaikeilta tuntuvat.

Esteratsun mainio paluu

Esteintoilijana tyrkkäsin itseni sunnuntain B-A-tunnille, jolle toivoin joko Peraa, Potteria tai Lorea. Niistä jokainen sattuikin tulemaan tunnillemme, ja opettaja oli jakanut niistä minulle Potterin. Potter on tosiaan tällä hetkellä tallin hevosista luottoesteratsuni, vaikka en sitä saakaan ihan joka kerta toivotusti hereille. Nyt päätin koettaa olla alusta alkaen mahdollisimman hereillä, jotta saan Potterinkin viriteltyä oikeisiin tunnelmiin. Tunnin treeniaiheina oli laukan vaihtaminen vinoissa lävistäjähypyissä sekä suoran linjan ratsastaminen. Tunnilla oli yhteensä yhdeksän ratsastajaa, ja Kaisakin oli tällä omalla vakiotunnillaan mukana.

Alkuverryttelyssä opettaja ohjeisti testaamaan, että hevoset kääntyvät aika suorina ulkoavuilla. Tätä mentiin sitten käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Potter alkoi liikkua käynnissä aika mukavasti, kun patistelin sen kerrankin sinnikkäästi hereille. Siinä se jopa pyöristyi hetkittäin ja kääntyi molempiin suuntiin varsin hyvin ulkoavuilla enkä itse jäänyt edes nyppimään sisäohjaa. Ravissa en taasen onnistunutkaan maanittelemaan Potterille reipasta ravia, vaan meno oli aika moista potkukelkkailua eli vauhtia piti pukata aina lisää, kun aikaisempi pyyntö hiipui. Potter kuitenkin kääntyi edelleen ihan hyvin molempiin suuntiin. Hieman se ehkä puski vasemmassa kierroksessa sisälle, jota yritin korjata pitämällä sisäpohkeen tuntumalla, vaikka ulkopohkeella käänsinkin. Yritys ei kuitenkaan tuottanut tulosta, jolloin saatoin taas harmitella vasemmalle valuvaa istuntaani, jonka korjaaminen tuntuu turhankin vaikealta.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahdesti vasemmasta kierroksesta ratapiirroksen suoraa linjaa siten, että esteiden kohdalla oli puomeja. Alkuun pyöräytettiin laukassa voltti ja puomien väliin piti laittaa rauhalliset neljä askelta. Potter oli laukassa aika tuttuun tapaan turhakin rauhallinen, mikä tosin auttoi tässä tehtävässä. Välit menivät helposti neljällä askeleella, mutta olisin silti kaivannut menoon enemmän aktiivisuutta. Käytin kyllä kevyttä istuntaa apuna, mutta en vain saanut Potteria liikkumaan pohkeesta. Jäin sitten nyhertämään ja puskemaan, mikä todennäköisesti hyydytti ratsua entisestään.

Seuraavaksi hyppäsimme vasemmassa laukassa esteen numero 1 ja jatkoimme siitä suoralle linjalle. Annoin Potterin edelleen määritellä laukan etenemisen, joka olikin turhan rauhaisaa. Niinpä lävistäjäpystylle tulimme hitaasti ja liian lähelle, jolloin laukka ei vaihtunut. Potter kuitenkin vaihtoi sen lennosta, ja saatoimme jatkaa linjalle. Yllättäen meno ei parantunut itsestään, joten vaaditun kolmen laukan välien sijasta pistelimme linjan menemään neljällä askeleella. Opettaja ohjeisti tulemaan seuraavalla kerralla reippaammin ja aktiivisemmin, jotta pääsisimme välit vaadituilla askelmäärillä. En oikein tajua, mitä ihmettä jään aina odottamaan sen sijaan, että ratsastaisin alusta asti. Taidan vissiin antaa hevoselle aikaa lämmetä itse hommaan, ettei sillä menisi herne turpaan minun vaatimusteni kanssa. Toisaalta teen tällä hallaa meille molemmille, sillä kun annan hevosen mennä hitaasti, ovat hypyt sille vaikeampia, ja se voi pahimmillaan kokea hyppäämisen tuskastuttavana. Jos taas saisin ratsuni liikkumaan kerralla kunnolla, olisivat hypytkin paljon sujuvampia ja hevosellekin helpompia. Toisella kierroksella sitten viimein heräsin, jolloin kehtasin komentaa Potteria, joka viimein löysi myös kaasun itsestään. Opettaja muistutti vauhdin löytymisen jälkeen antamaan hevosen vain laukata. Niinpä ykköseste ylittyi paljon paremmasta kohtaa, jolloin laukkakin vaihtui. Suoralla linjalla sai hieman pitää vauhtia yllä, mutta muutoin Potter selvitti välit kolmella laukka-askeella mainiosti. Olin ihan mielissäni Potterin virtapiikistä ja kehuin sitä kovasti.

Lopuksi saimme tulla varsinaisen radan eli esteet 1-5, joiden korkeus oli noin 60 senttiä. Potter pysyi edelleen hereillä ja liikkui niin mukavasti, että saatoin keskittyä miettimään reittejä ja johtamisia. Ykkönen ylittyikin edelleen kivasti, ja laukka vaihtui vasemmasta oikeaan. Kakkoselle tuli myös ihan kohtuullinen tie, jolloin pääsin johtamaan, ja laskeuduimme toivotusti vasemmassa laukassa. Suoran linjan kolmosesteelle käänsin ehkä liian aikaisin, mutta Potter oli kuulolla ja tsemppasi, kun pyysin sitä eteen. Kolmosokserille tuli hyvä hyppy, mutta sain muistaa ratsastaa, jotta Potter ei vaipunut takaisin ponilaukkaan. Äänellä kannustaen Potter kuitenkin meni välit pyydetysti kolmella askeleella, ja olin taas yhtä hymyä selässä hevosta kehuen. Toiselle kierrokselle opettaja nosti esteitä niille ratsukoille, jota sitä halusivat. Jäin kolmen viimeisen joukkoon, jolloin saimme tulla radan noin 75-80 sentin korkuisilla esteillä. Ja niin vain toinenkin kierros meni niin sujuvasti kuin vain kuvitella voi. Potter oli kuulolla, pysyin itse just enkä melkein hypyissä, myötäsin järkevästi, ja Potter hyppäsivät sujuvasti ja laukat lävistäjillä vaihtaen. 80 sentin esteet eivät tuntuneet missään minulle ja vielä vähemmän Potterille. Radan jälkeen hihkuin taas ääneen, kuinka hieno hevonen Potter on. Oli älyttömän mukava saada viimein Potter heräämään ja innostumaan puuhasta.

Loppuravit otin kevyesti ja annoin Potterin venyttää itseään pidemmällä ohjalla. Hehkuin vieläkin tyytyväisyydestä. Oli mukava saada ratsastaa Potterilla, kun sillä itselläkin huvitti tehdä asioita ja jopa innostua niistä. Kumman paljon helpompaa se myös oli kuin puskea hevosta itse esteistä yli. Kunpa vain oppisin ratsastamaan Potterin jatkossakin näin, niin saisimme molemmat estetunneista niin paljon enemmän irti. Tähän tuntiin olikin enemmän kuin mukava päättää tämä ratsastusviikko. Lisää tällaista, kiitos.

Hop ja esteiden yli

Torstaina lyöttäydyin hyppäämään viidenneksi ratsastajaksi esteitä C-B-tunnille, jolla oli mukana Kaisakin. Haaveilin saavani joko Peran, Loren, Rappenin tai Potterin, jonka lopulta sainkin. Pienen tauon jälkeen pääsin taas hyppäämään pientä rataa, kun viime kertoina on treenattu aika paljon yksittäisiä tehtäviä. Alkuverkan sai mennä kohtuullisen itsenäisesti. Potterille tunti taisi olla päivän ensimmäinen, joten se oli alussa hitusen unessa. Harjoittelin jo valmiiksi johtavan ohjan käyttöä, ja oikealle Potter tuntuikin kääntyvän kivasti. Vasemmalle sen sijaan se pyrki puskemaan sisälle enkä meinannut saada tilannetta kunnolla korjattua, vaikka sisäpohkeella kovasti yritinkin. Liekö vasemmalle kenottava istuntani sitten pahentanut tilannetta Potterin kohdalla enemmän. Laukassakin Potter oli melkoisen hyytyneen oloinen, vaikka olin valtaosan ajasta kevyessä istunnassa. Opettaja kehotti huolehtimaan siitä, että etenkin vasen pohkeeni pysyisi taaempana. Vaikeaa oli jälleen sen korjaaminen. Lopulta sain Potterin liikkumaan siedettävästi, joten päätin alkuverkan siihen. Jo siinä kohtaa harmittelin, kuinka en osaa ratsastaa tehokasta ja hevoskohtaista alkuverryttelyä.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ratapiirroksen esterykelmää numero 5. Siinä oli siis puomi, kavaletti, puomi ja ristikko muistaakseni kolmen metrin välein. Tässä tehtävässä harjoiteltiin kevyttä istuntaa ja laukan säilyttämistä. Ensimmäinen kerta meni höpöksi, sillä en saanut viriteltyä Potteria kunnon laukkaan, jolloin se meni tehtävän ravissakin käyden. Parilla muulla kierroksella tuli sujuvampaa menoa, mutta se vaati mielestäni turhan paljon patistelua. Oma kevyt istunta tuntui myös jotenkin kummalta. Ihan kuin en olisi taas aikoihin ylittänyt mitään puomia kummempaa, kun istunta tuntui niin huteralta. Vai liekö osa hankaluudesta selittynyt sillä, kun en saanut Potteria kerralla hyvään laukkaan ja jouduin sitten säheltämään kesken kaiken senkin parissa. Toisaalta kevyessäkin istunnassa voi ja pitääkin ratsastaa.

Seuraavaksi treenasimme laukanvaihtoja hyppäämällä esteitä 3 (joka oli tämän harjoituksen ajan ristikko) ja 4. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa ja kolmosella yritettiin vaihtaa vasen laukka oikeaksi. Ohjasin Potterin ihan päättömästi esteelle, jolloin laukka ei yllättäen vaihtunut. Potter kuitenkin vaihtoi sen hieman ravinsekaisesti itse. Neloselle tie oli parempi, mutta johtaminen unohtui, jolloin laukka jäi vaihtumatta. Pyysin vaihtoa Potterilta lennosta, mutta puhtaan vaihdon sijaan Potter vaihtoi vasemman laukan ristilaukan kautta. Toisella yrittämällä vasen laukka saatiin ihme kyllä oikeaksi, mutta se jäi sitten vaihtumatta okserilla takaisin vasempaan. Ongelmana molemmilla esteillä oli se, ettei laukka rullannut kunnolla enkä tehnyt johtamisia selvästi. Oikeaan vaihtaessa säädin jotain ohjalla, mutta unohdin oikean pohkeen tuen, jolloin käännähdimme turhan jyrkästi heti esteen jälkeen oikealle. Vasempaan vaihtamisessa en sitten jostain syystä muistanut edes johtaa kunnolla. Ärsyttäviä perusmokia.

Ennen rataa tulimme vielä esteiden 1 ja 2 linjan vasemmassa laukassa. Linjan väli oli 21 metriä, ja opettaja toivoi väliin kuutta askelta. Arvelin saavani siihen Potterin kanssa seitsemän, ja arvaus osui oikeaan. Opettaja ei kuitenkaan hyväksynyt aiheellisesti tätä suoritusta meiltä, vaan neuvoi säilyttämään laukan läpi kaarteen ja pyytämään tarvittaessa ensimmäisen hypyn jälkeen eteen. Näillä neuvoilla Potter laukkasi välin helposti kuudella askeleella. Ennen ensimmäistä estettä huomasin molempina kertoina, kuinka Potter vähän jarrutti. Koetin pyytää sitä liikkumaan, mutta se ei lähtenyt pohkeesta toivotusti eteen. Näinpä alkuverkan huono pohkeiden ratsastaminen toimiviksi kostautui varsinaisissa tehtävissä.

Lopuksi tulimme vielä koko radan. Esteiden korkeus oli maksimissaan 70 senttiä. Linja meni mukavasti kuudella askeleella, kun huolehdin tällä kertaa alusta asti, että Potter säilyttää aktiivisuuden. Kolmoselle tie oli jälleen vähän hutera ja käännyimme jälleen heti hypyn jälkeen, mutta sentään laukka vaihtui. Okserille tultaessa Potter lähti painamaan vasemmalle, jolloin en päässyt vaikuttamaan siihen kunnolla eikä laukka vaihtunut. Tällä kertaa Potter vaihtoi vähän sujuvammin laukan lennosta, mutta vieläkin parhaimpiin vaihtoihin oli huomattava ero. Viitoselle tultaessa opettaja neuvoi vähän tasapainottamaan, jonka onnistuinkin ihme kyllä tekemään ilman, että laukka sammui. Niinpä radan loppu meni ihan mukavasti eikä ennen omaa vuoroani ennustamani kauhukuvat viimeisen kohdan räpeltämisestä onneksi toteutuneet.

Tunnin aikana tuntui monesti, että ote oli ihan hukassa. Potter on yksi suosikeistani esteillä, koska se on tasaisen varma, yleensä liikkuu itse ja vaihtaa vielä laukatkin helposti lennosta. Nyt noista hyvistä ominaisuuksista sain houkuteltua Potterista esiin vain tasaisen varmuuden. Muuten tuntui, että jouduin nohittamaan sitä hyppyihin, jolloin lennosta laukan vaihtaminen helposti jäi haaveeksi. Loppua kohti Potter alkoi liikkua kyllä paremmin, mutta siinä vaiheessa oli jo moni tehtävä ehtinyt mennä sinnepäin. Saisin siis oikeasti alkaa kiinnittää jo alkuverkassa huomiota siihen, että saan hevosen hereille. Jäisi ainakin yksi murhe vähemmäksi varsinaisten tehtävien parissa. Silloin voisi jopa keskittyä korjaamaan muita virheitä. Positiivista oli se, ettei näillä korkeuksilla tuntunut olevan ongelmia istunnassa saati myötäyksessä. Toisaalta tämän tunnin perusteella lauantaina koittava estetunti Noran ja Kaisan kanssa Helin opissa alkoi jännittää. Silloin kun olisi tarkoitus karkottaa mahdollinen hyppypelko Aapon kanssa eikä siihen yhtälöön sovi epävarma ja arkaileva kuski tai muuten saan toisen halloween-naamarin paikkaamaan tätä liki parantunutta versiota. Enpä kuitenkaan maalaile enempää piruja seinille, vaan päätän mieluummin keskittyä ratsastamaan paremmin.

Sarjaeste koitui puhtaan radan kohtaloksi

Nyt on sitten takana seurakisojen ensimmäinen 80 sentin ratani Potterin kanssa. Tälläkin kisakerralla jännitti ihmeen vähän, mikä taitaa olla ihan hyvä juttu toisaalta. Pieni kutku voisi kuitenkin olla paikallaan, jotta jatkossa keskittyisin paremmin ja ehtisin "oho, nyt pitäisi tehdä jotain" -ajatuksen sijaan tehdä sen vaatiman toimenpiteen. Luokkani oli siis kaikille avoin 80/90/100 senttiä arvosteluna 367.1. Osallistujat kisasivat toisiaan vastaan korkeudesta riippumatta. Lähtijöitä luokassa oli lopulta 14. 80 senttiä hyppäsi yhdeksän ratsukkoa, 90 senttiä kolme ja metriä kolme. Kisasimme ensimmäistä kertaa Noran kanssa samassa luokassa, ja hän nappasikin hienosti Easyn kanssa sinisen ruusukkeen Easyn viedessä omistajansa kanssa voiton. Kaisallakin meni kisat nappiin, sillä hän nappasi samoin sinisen ruusukkeen Peran kanssa 60 sentin luokasta. Onnea molemmille vielä!

Verkkaeste (radan este numero 1).

Potterilla oli täysi kisapäivä, sillä minun ratani lisäksi se meni 40 ja 60 sentin luokat. Ehdin katsoa molemmat, ja Potter liikkui omaan rauhalliseen tapaansa, mutta vaihteli kivasti viimeistään lennosta laukat. Omassa verkassani en raskinut siltä kauheasti enää vaatia, kun se oli jo hypännyt alle hyvin. Kokeilin vain nopsaa, että se kääntyy, liikkuu ja jarruttaa. Verryttelyhypyt otettiin maneesissa pystylle ja okserille. Tulimme pystyn kahdesti ensin matalampana ja sitten kisakorkeudessa. Hypyt olivat ihan ok, ja maltoin ennen kaikkea itse odottaa hyppyä enkä sukeltaa. Okseri hypättiin kerran pystynä ja sitten normaalisti, siihenkin napsahti hyvät hypyt, joten meille riitti verryttely. Lähdin luokassa kolmantena, joten hetken ajan ehdin pyöriä kentällä ennen kuin oma vuoroni koitti.

Perusradalla oli esteet 1-7 ja toisessa vaiheessa esteet 8-12. Erikoisempina esteinä olivat hevosportti, laineet sekä noppalaatikko. Ensimmäinen este oli okseri, jolle vähän kannustin Potteria äänellä. Ponnistuspaikan näin, ja lähdimme hyppyyn kivasti yhdessä. En edes suoristautunut liian aikaisin. Tie kakkosesteelle vähän huolestutti, sillä katsomopäädyssä oli upottavampaa hiekkaa. Tulin oikaisseeksi hieman, mutta sain Potterin suoristettua kahta askelta ennen hyppyä. Hyppy itsessään meni mukavasti, ja Potter laskeutui itse hienosti oikeaan laukkaan. Tie kolmoselle eli laine-esteelle olisi voinut olla hieman parempi. Luulin myös tuntevani, että Potter vähän epäröi, joten kannustin sitä hyppäämään. Se totteli kiltisti, ja intouduin kehumaan sitä löysäämällä taputuksen ajaksi molempia ohjia. Tästä ylikehumisesta pitäisi päästä eroon. Pysyimme kuitenkin myötälaukassa ja jatkoimme eteenpäin. Ehdin käydä uralla, kunnes vasta muistin esteen numero neljä olevan kahden pystyn sarja yhdellä laukka-askeleella. Tajusin, että nyt olisi pitänyt ratsastaa pidempi laukka, mutta en sitten ehtinyt toimia lainkaan. A-osalle lähdimme ehkä hitusen liian kauaa, jolloin olisin saanut kannustaa Potteria todella venyttämään välin yhdellä askeleella. Sen sijaan, että olisin tehnyt tämän, jäin vähän turhan paljon könöttämään eteen ja jätin hevosen yksin. Potter ei voinut muuta kuin ottaa väliin toisen miniaskeleen, jolla ajauduimme liian lähelle B-osaa, ja Potterin etujalat nappasivat puomin alas. Ehdin hypystä laskeuduttua kurkata taakse ja nähdä masentavan tilanteen. Hetkeksi omat pasmat menivät sekasin, kunnes tajusin, ettei tässä vaiheessa voi alkaa murehtia, vaan nyt on ratsastettava rata loppuun. Miniaskeleesta ja pohjaan tulleesta hypystä huolimatta Potter tuli alas myötälaukassa, joten matka saattoi jatkua. Tässä vaiheessa vasta tajusin ratsastaa hevosta eteen. Hidas sytytys. Viitosokseri ylittyi nätisti, ja taas laskeuduimme myötälaukassa. Perusradan viimeinen linja eli esteet 6 ja 7 olivat 24 metrin päässä toisistaan. Suoriuduimme sen hyvin kuudella askeleella, ja ratamme oli siinä.

Ehdin siirtää jo Potterin raviin ja kehua sitä, kunnes tuomari sanoi, että saan ratsastaa vielä toisen vaiheen halutessani. En malttanut jättää sitä välistä, vaan hyppäsimme vielä sen. Hyppy kasille lähti vähän kaukaa, mutta myötälaukassa tultiin taas alas, kiitos Potterin. Koska mitään ei ollut enää menetettävänä, päätin kokeilla tiukempaa tietä kääntämällä ysille kuutos- ja kolmosesteiden edestä. Aloin tosin kääntää liian myöhässä, jolloin Potter hetken luuli minun haluavan hypätä kuutosen. Tuloksena äkkisiirtymä laukasta käyntiin, kääntyminen vikkelästi oikeaan suuntaan ja laukka takaisin. Ysiokseri ylittyi edelleen hienosti, ja kymppipystylle pääsimme nyt peräti kolmen suoran askeleen avulla. Linjan 11 ja 12 välissä tuli pieni valuminen ulos, jolloin askelia tulikin seitsemän. Kolautimme vielä viimeisen esteen puomia, mutta se pysyi kuitenkin paikoillaan. Sitten pääsin taas kehumaan hienoa Potteria, joka kyllä yritti parhaansa, mutta ei voinut yksin pelastaa rataa. Hyvä opetus minulle siitä, että ratsastus on nimenomaan yhteistyötä hevosen kanssa.

Kuvakaappaus videolta paljastaa vinouden.

Oman suorituksen jälkeen päällimmäinen tunne oli harmitus, eihän siitä mihinkään päässyt. Potter oli ollut niin hieno, että inhotti pilata sen meno omalla alkeistason virheellä. Olin myös kovasti toivonut, että ensimmäinen 80 sentin kisarata olisi saatu nollatuloksella. No, onpahan tavoitetta sitten keväälle, kun nyt tälle vuodelle seura järjestää enää kahden koulukisat. Sijoituksemme oli lopulta 12, kun ratsukoita oli tosiaan 14. Suorituksessamme olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että valtaosa hyppypaikoista osui hyvään kohtaan, Potter ei piitannut erikoisemmista esteistä kummemmin, ja kaiken lisäksi se tiesi aina, mihin ollaan menossa ja laskeutui esteiltä myötälaukoissa alas. Itselleni annan plussaa siitä, etten sukellellut ja mukauduin hyppyihin paremmin kuin uskalsin toivoa. Käteni eivät myöskään esittäneet kovin pahoja pikamyötäyksiä enkä ratsastanut ihan päättömiä teitä perusradalla. Videota tuijottaessa bongasin itsekin viimein, miten painoni valuu vasemmalle. Ei ihmekään, että monet ratsut laskeutuvat kanssani esteeltä vasemmassa laukassa, vaikka suunta olisi mikä. Onpahan taas aihetta lisätreeniin. Ensi estekisoissa haluan ratsastaa Potterin kanssa niin, että autamme molemmat toisiamme sen sijaan, että toinen joutuu leikkimään pelastajaa ja toinen kyytiläistä. Loppujen lopuksi tästä päivästä on jo nyt illan mittaan ehtinyt tulla sellainen päätelmä, että kivaa oli. Paras huomio oli se, etteivät 80 sentin esteet näin hienon ratsun kanssa tunnu enää yhtään pelottavilta. Tästä on hyvä jatkaa.

Kuvasta kiitos Mirkelle ja videosta kiitos Kaisalle!

Keskittymisen puute pienillä esteillä

Lyöttäydyin vielä keskiviikon A-tunnille, sillä olin kuullut tunnilla hypättävän rataesteitä. Ratsuksi olin tietysti kisojen kolkutellessa aivan ovella toivonut Potteria, ja opettaja toteutti toiveeni. Myös Kaisa oli treenassa kisoihin. Alkuverkassa opettaja neuvoi tekemään käännökset ympyröillä niin suoralla hevoselle kuin mahdollista eniten ulkoapuja käyttäen. Tämä auttaisi siihen, että myös esteelle pääsee ratsastamaan suoralla hevosella, jolloin muun muassa suunnanvaihtamiset esteillä onnistunevat paremmin. Potter oli mennyt päivällä aiemmin jo yhden tunnin, joten se oli kohtalaisesti hereillä. Oikeaan kierrokseen se kääntyi aika mainiosti, mutta vasemmalle tökki. Potter lähti liiraamaan ympyrältä heti ulos, jos unohdin hetkeksikään kääntää. Laukassa meno oli vähän tihkasta, mutta kevyt istunta auttoi. Saisin kuitenkin paremmin herätellä hevosen liikkumaan jo alkuverkassa, sillä löysäily siinä kohden kostautuu yleensä myöhemmin.

Ennen rataa hyppäsimme esteet 1, 2 ja 3 sekä 4 ja 5. Ykkösesteen hypyssä piti saada oikea laukka vaihtumaan vasemmaksi, mutta molemmilla kerroilla laskeuduimme Potterin kanssa väärässä laukassa. Yritin muka johtaa, mutta onnettomaksi jäin. Keksinpä myös kertaalleen sukeltaa rumasti, kun arvelin Potterin lähtevän kauempaa. Väärä valinta, sillä ratsu otti kiltisti vielä sen yhden askeleen. Esteiden 2 ja 3 linja oli 20 metriä ja tavoitteena oli tulla se viidellä. Luulin askelmäärän tarkoittaneen pitkälaukkaisia hevosia, joten puksuttelimme välin kuudella Potterin kanssa. Opettaja korjasi myöhemmin, että viisi olisi ollut meillekin parempi. Muuten linja meni hyvin, askeleet sattuivat kohdilleen enkä keksinyt omia ponnistupaikkojani. Lopuksi tulimme vielä esteet 4 ja 5, joista nelosen alla oli pari muurilaatikkoa ja viitosella puolestaan musta-punainen portti. Potteri ei ollut näistä moksiskaan, vaan hyppäsi kaiken helposti. Laukka piti tosin vaihtaa vasemmasta oikeaksi nelosesteen jälkeen, sillä johtamiseni ei taaskaan toiminut. Pah. Videolta tarkistettuna johtamisestani on tullut ihmeellistä nykimistä, hyi.

Tunnin perusrata käsitti esteet 1-5 ja uusinta puolestaan esteet A-E. Perusradan korkeus oli ehkä noin 60 senttiä. Lähdimme matkaan viimeisenä, joten odottelu oli vähän hyydyttänyt Potteria. Ykkönen ylittyi ihan ok tästä huolimatta, ja laukkakin vaihtui viimein hypyssä oikeasta vasempaan. Esteiden 2 ja 3 linja meni nyt viidellä askeleella, vaikka kakkosella kopsautimmekin puomia kuuluvasti. Vähän tosin kannustin Potteria varmuuden vuoksi. Nelosella Potter lähtikin hitusen ennen minua hyppyyn, mutta vaihtoi sentään laukan vasemmasta takaisin oikeaksi. Viitoselle tultiin hyvin, mutta laukka meni vaihtumaan siinä turhaan oikeasta vasemmaksi. Potter kuitenkin vipsautti itsensä vikkelästi takaisin myötälaukkaan, kun huomasi asian.

Uusintaradalle pari estettä nousi 80 senttiin. Päätin alun töksähdysten takia unohtaa koko uusinta-ajattelun ja ratsastaa kerrankin rauhassa ja ajatuksella. Sillä ei voiteta kisoissa, mutta nyt en moista tällä korkeudella osaa haaveillakaan. A-este eli portti ylittyi mutkitta, ja laukka pysyi edelleen oikeana. Kannustin Potteria estettä B kohti, mutta nykäisystäni johtuen laukka jäi vaihtumatta. Potter kuitenkin auttoi ja vipsautti itsensä vikkelästi vasempaan laukkaan. Varmistelin taas, kun edessä odotti 80 sentin este, jolloin Potter hyppäsikin aika kivan näpsäkästi vaihtaen laukan esteellä vasemmasta oikeaan. Linjalle kääntyminen ei ollut tiukkaa nähnytkään ja esteen D hyppy oli hassun ilmassa roikkuva. Linja meni kuitenkin viidellä askeleella, kun kannustin Potteria parilla viimeisellä askeleella. Toki se oli väärin siinä mielessä, että jo linjalle tullessa olisi pitänyt olla oikea laukka alla, jotta väli olisi mennyt komennuksitta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että tajusin puuttua asiaan sen sijaan, että olisin jättänyt Potterin yksin. Silloin tuloksena olisi ollut todennäköisesti turhan lähelle ajautunut hyppy.

Uusintaradan jälkeen opettaja kommentoi sekä minun että Potterin tsemppaavan paremmin vähän korkeammille esteille, kun taas pienillä meillä ei mene ihan niin hyvin. Tajusin itsekin, että ratsastan pienet esteet monesti sinnepäin, koska tiedän hevosen mönkivän niistä vaikka paikoiltaan yli. Ehkä eteeni pitäisi rakennella selvästi teknisiä tehtäviä, joista ei selviydy humputtelemalla. Tai sitten puolestaan voisin alkaa itse tajuta, että jos en malta keskittyä pienillä esteillä, ei tuurini yhtään korkeampien esteiden kanssa jatku kovin pitkään. Lisäksi mielen perukoille jäi mietityttämään opettajan useat kommentit siitä, että saisin pitää vasemman kylkeni vahvempana ja keskittyä korjaamaan painoani pois vasemmalta. Ei ihme, jos laukat eivät vaihdu tai vaihtuvat vahingossa, kun roikun toispuoleisesti ratsun kyydissä. Tähänkin taitaa auttaa vain yksi lääke: lisää treeniä.

Videoista kiitos Alekseille!

Ponnistuspaikkapulmia

Sunnuntaina tuppauduin yhdeksänneksi ratsastajaksi B-A-tunnille, jolla oli luvassa esteitä ja jolla Kaisakin oli treenaamassa kisaratsunsa kanssa. Seuraavat estekisat ovat jo viikon päästä, ja niissä tarkoituksenani on saada puhdas 80 sentin rata Potterin kanssa. Niinpä olin toivonut Potteria tunnille, ja opettaja olikin sen minulle mukavasti jakanut. Alkuverkan saimme mennä aika itsenäisesti, joskin opettaja kehotti tekemään temponvaihteluita. Tunti oli Potterille päivän ensimmäinen, joten se oli vähän omissa maailmoissaan ensin. Lyhyempi ravi löytyi aika vaivatta, mutta reippaampaa ravia saikin haeskella. Ympyröilläkin vauhti meinasi vähän hiipua, liekö osasyynä ollut paikoin varsin upottava maneesin uusi pohja. Koetin kuitenkin hokea itselleni, että kaasun, jarrun ja ohjauksen on toimittava ennen kuin voi siirtyä hyppelemään. Tätä mantraa saisi hokea kyllä useamminkin.

Laukassa lähdimme verryttelemään suoraan hyppäämällä pientä ristikkoa (ratapiirroksen este 2) pari kertaa. Potter liikkui nyt vähän paremmin, jolloin ensimmäinen hyppy osui ristikolle mainiosti. Sain myös laskettua lähestymisen viimeiset kolme askelta oikein, joten homma sujui hyvin. Toisella kerralla tulimme vähän liian pohjaan, mikä ei ristikolla ollut suuri ongelma, mutta enteili moisia myöhemmille hypyille. Lämmittelyhyppyjen jälkeen tulimme 23 metrin linjaa (esteet 5 ja 6) , johon meillä Potterin kanssa meni tasaiset seitsemän askelta. Kuusikin olisi voinut onnistua, jos esteet olisivat olleet vähän isompia, ja olisin saanut kaivettua ratsusta hevoslaukan. Nyt jäimme vähän poneilemaan sen kohdalla. Tie linjalle oli hyvä, mutta laukka ei rullannut riittävästi, jolloin tulimme jälleen hieman turhan lähelle esteitä. Jostain syystä tässä tehtävässä en nähnyt ollenkaan, tulemmeko liian lähelle vai emme, vaikka sainkin laukat laskettua. Vielä ennen rataa tulimme kaarevan linjan (esteet 3 ja 4), jonka väliin piti saada kuusi tai seitsemän askelta. Meillä seitsemän askelta tuli hieman lähelle. Siitä ja nykäisevästä pikajohtamisesta huolimatta Potter vaihtoi laukan kiltisti oikeasta vasempaan.

Sitten pääsimmekin hyppäämään ensimmäisen radan eli esteet 1-6, jossa korkeus oli noin 60 senttiä. Ykkönen ylittyi ok, mutta laukka ei vaihtunut oikeasta vasempaan. Potter kuitenkin vaihto sen itsestään lennosta. Kakkonen ylittyi myös ongelmitta samoin kuin kolmonen. Arvelin kolmosen ja nelosen kaarevan linjan menevän seitsemällä askeleella, kuten aiemmin, mutta Potter yllätti. Seitsemäs askel olisi tullut sen verran lähelle, että se päätti loikatakin kauempaa. Itse kerrankin jäin odottamaan sitä viimeistä askelta, jota ei tässä tapauksessa tullut. Niinpä jäin rumasti hypyssä jälkeen, kun Potter yritti tehdä parhaansa. Alastulossa rytkähdin kaulalle, mutta sain itseni pystyyn, kiitin hevosta ja jatkoimme Potterin ansiosta myötälaukassa viitosen ja kuutosen linjalle. Viitoselle tuli ihan hyvä hyppy, mutta sitten jäin vähän matkustamaan ja linjan seitsemäs askel tui kuutosesteen lähelle. Radassa olin kuitenkin iloinen siihen, että Potter auttoi korjaamalla itse laukat ja jatkoi vielä nelosen jälkeen, vaikka kuski oli hetken aikaa hukassa. Itselle pisteet siitä, että sain itseni koottua nopeasti pystyyn ja saatoin jatkaa rataa ilman ylimääräistä ympyrää tai jarruttelua.

Uusintarata piti sisällään esteet A-D, joiden korkeus oli 80 senttiä kisarataa ajatellen. Opettaja neuvoi radan alussa pitämään kaarteissakin sellaisen laukan, joka ei lyhene, jotta esteet eivät pääse yllättämään hevosta. Yritin pitää tämän mielessä ja luulin Potterin laukkaavan ensimmäiselle esteelle hyvin. Sitten huomasin, että alamme tulla liian lähelle ja kannustin hevosta äänellä. Potter kyllä hyppäsi, mutta jälleen juuresta keilaten puomin alas. Ei hyvä uusintarata, kun heti ensimmäiseltä esteeltä neljä virhepistettä riesaksi. Jätin sen murehtimisen kuitenkin ja jatkoin kakkoselle. Nyt tuli hitusen parempi hyppy, mutta johtamiseni oli taas harmittava nykäisty. Potter kuitenkin vaihtoi siitä merkistä laukan vasemmasta oikeaan. Sen jälkeen kannustin sitä laukkaamaan reippaammin kohti kolmatta estettä, joka ylittyi ok. Johtamiseni tosin päätyi siihen, että Potter pääsi kääntymään turhan nopeasti esteen jälkeen vasemmalle. Kauhistelin tietä, mutta päätin, että yli mennään. Videolta katsottuna tie ei näytä puoliksikaan niin kauhealta kuin se selästä käsin silloin tuntui. Kannustin Potteria, joka hyppäsi neljännen esteen hyvin ja kiitinkin sitä linjan välissä jo. Potterkin heräsi tässä vaiheessa ja hurautti aiemmin seitsemällä askeleella menneen linjan kuudella, jolloin ponnistuspaikka viimeiselle sattui paljon parempaan kohtaan.

 

Tunnin lopussa kehuinkin Potteria opettajalle, joka tuumasi sen pelastaneenkin minut muutamaan kertaan. Sehän oli täysin totta, sillä Potter hyppäsi kiltisti hyppäsi esteet vähän turhan läheltäkin, ja se myös tsemppasi uusintaradalla mukavasti yhden pudotetun puomin jälkeen. Opettaja neuvoikin, että jatkossa Potterille kannattaa saada sellainen laukka, jossa se ei mene liian kiireisesti. Silloin askel lyhenee ja ponnistuspaikat saattavat siten sattua liian lähelle. Opeteltavana olisi siis saada Potter pidentämään laukka-askelta rennosti, jolloin hypytkin todennäköisesti lähtisivät paremmista paikoista. Mukavaa oli myös se, ettei 80 sentin esteet tuntuneetkaan enää niin hurjilta. Opettaja tosin hoksautti vielä, että okserilla suoristauduin hieman liian nopeasti. Tähänkin on syytä kiinnittää huomiota, sillä kisaradalla okseri voi hyvin olla vähän leveämpi kuin nyt tunnilla. Toivon, että ehdin hypätä Potterilla vielä kertaalleen ennen ensi sunnuntaita, jotta sen ei tarvitse ihan niin paljoa pelastella minua kisaradalla, vaan voimme mennä sen toivottavasti puhtaasti läpi yhdessä.

Videoista kiitos Alekseille!