Potter jatkoi kanssani esteiden pariin edelliseltä tunnilta. Kuulemma se oli ollut kiva, mutta minun ratsastustaidollani (kröhöm, siis sen puuttumisella) Potter pääsi hyytymään alkuverryttelyssä melkoisesti. Käynnissä ja ravissa eteneminen oli nihkeää eikä meno laukassakaan ollut kovin vikkelää, mutta silti parempaa kuin noissa kahdessa yhteensä. Opettaja muistutti kaikkia tekemään käännökset hyvin ulkoavuilla hevonen mahdollisimman suorana pitäen. Tämä onnistui ihan asiallisesti, joskin tahdoin silti jäädä sisäohjaan kiinni, vaikka kuinka yritin rentoutua siltä puolen. Aikoinaan joku opettaja havainnollisti, että sisäohja on kuin auton vilkku. Sillä kerrotaan kääntymisestä, mutta sillä ei tehdä kääntötyötä. Vielä on näemmä matkaa siihen, että ymmärrän tuon lauseen merkityksen ja osaan viedä sen käytäntöön.
Ensimmäiset hypyt otimme vasemmassa laukassa pystylle (ratapiirroksen este numero 1). Tarkoituksena oli vaihtaa esteellä laukka, mutta kolmellakaan yrittämällä emme onnistuneet siinä Potterin kanssa. Ajauduimme joka kerta esteelle hyvin pohjaan, jolloin hyppy ei ollut sujuva eikä laukanvaihdosta ollut juuri toiveita. Päästin myös Potterin valumaan lähestymisessä liikaa oikealle, jolloin emme päässeet keskeltä estettä yli, ja käännös sen jälkeen oikealle alkoi turhan nopeasti. Opettaja muistutti hakemaan tietä paremmaksi, mutta se jäi yritykseksi. Laukat korjasimmekin sitten ravin kautta, sillä vielä tässä vaiheessa en saanut Potteria houkuteltua vaihtamaan niitä lennosta. Seuraavaksi tulimme pariin kertaan oikeassa laukassa noin 20 metrin suoraa linjaa (esteet 2 ja 3). Ensimmäisellä yrittämällä survoimme väliin odotetusti seitsemän askelta, mutta toiselle kierrokselle sain Potteria vähän liikkumaan, jolloin väli meni paremmin kuudella. Sitten vielä ennen rataa tulimme esteet 4 ja 5 oikeassa laukassa aloittaen. Ensimmäisessä hypyssä laukka ei vaihtunut oikeasta vasemmaksi, mutta nyt Potter oli sen verran hereillä, että korjasi lennosta laukan vasemmaksi. Toisena olleella pystyllä oli punamusta portti, jolle Potter yllätti ja lähti vähän kauempaa. Kerrankin, kun itse odotin vielä miniaskelta! Laukkakin vaihtui siinä turhaan oikeaksi, mutta pääsimmepä silti miniesteestä yli.
Toisella kierroksella Potter oli niin hereillä, että vaihtoi ykkösesteellä jo askelta ennen hyppyä laukan oikeaksi. Siitä olikin hyvä jatkaa matkaa eikä vaihto näin etukäteen, mutta silti viime tingassa vaikuttanut onneksi etenemiseen. Suoran linjan pääsimme taas kuudella askeleella, vaikka varmistin vähän raipalla kesken laukan. Parempi ratkaisu olisi ollut heti hypyn jälkeen tehdä tuo ratsastus eteen, vaikka ei tämäkään ajoitus häirinnyt varsinaisesti. Vaikuttaminen vain tahtoi jäädä vähän viime tinkaan kun sen olisi voinut tehdä ajoissakin. Nelonen ylittyi tuttuun tapaan muutoin hyvin, mutta laukka piti korjata lennosta hypyn jälkeen. Viitoselle tultaessa ei tullut enää mitään ongelmia, vaan este ylittyi näppärän asiallisesti, ja ratamme oli siinä samoin kuin tunnin hyppelyt.
Sellainen tunti tällä kertaa. Yleisfiilis jäi vähän vaisuksi, sillä kuten opettajakin tunnin aikana tuumasi, ei Potter oikein syttynyt hyppäämiseen. En tosn äkkiseltään muista, että olisin saaut Potteria koskaan varsinaisesti viilettämään estetunneilla, vaan olen aina tykännyt siitä juuri sen tasaisuuden vuoksi. Se kyllä yrittää parhaansa, jos sitä ei jätetä täysin yksin. Ihmeen hyvin myös muutamia puskemishetkiä laskematta maltoin olla ja odottaa. Tällä treenillä jäi kuitenkin loppujen lopuksi olo, että kyllä ne estekisat menevät ihan mukavasti, kunhan en ala itse säätää liikaa.
Videoista kiitos Alekseille!
