Hyväksytty B-merkin esterata

Sunnuntaiaamu alkoi hyvällä, mutta jännittävällä tavalla eli ratsastusseurani estekisoilla. Olin haaveillut meneväni 60 sentin luokan, jossa olisin päässyt ratsastamaan aikaa arvostelun ollessa 367.1. Tiesin kuitenkin, että minut olisi klassattu kuitenkin siitä kolmanteen luokkaan. Niinpä ilmoittauduin suoraan ratsastamaan B-merkin esteradan arvostelulla A.1.0, jonka lisäksi saimme tuomarilta tyyliarvostelun. Ratsukseni sain toiveeni mukaisesti Potterin, joka meni ennen minun suoritustani kerran 50 sentin luokassa hienosti puhtaan radan. Meidän luokkamme oli pieni, sillä ratsukoita oli vain viisi.

Verryttelyyn lähdin hieman liian aikaisin, kun en huomioinut radan muuttamisen vievän sen verran aikaa. Verryttelin ensin kaikissa askellajeissa, kunnes annoin Potterin kävellä hyvän tovin. Lähtövuoroni oli heti luokan ensimmäisenä, jolloin jouduin ottamaan verryttelyhypyt ennen kuin tutustuin rataan. Potter oli kaiken kaikkiaan kohtuullisen nihkeä verryttelyssä, mutta hyppäsi ihan asiallisesti. Näin miniaskeleet hyvin enkä lähtenyt puskemaan saati sukeltamaan, jolloin aloin uskoa siihen, ettei ratakaan menisi ihan katastrofaalisesti. Eniten minua jännitti radan okserit, jotka olivat korkeimmillaan noin 75-80 senttiä sekä vähän leveämpiä kuin mitä olen tunneilla tottunut hyppäämään. Niiden lisäksi jännitin kolmen esteen innaria, vaikka sen pystyt olivatkin naurettavasti vain 40 sentin korkuisia. Suurin huoleni ei ollut Potterin kieltäminen, vaan oman puskemisen ja siitä mahdollisesti seuraavan sukeltamisen aiheuttama puomin pudotus. Pyyhin kuitenkin nämä ajatukset mielestäni, kun pääsin radalle, ja tuomarin tervehtimisen jälkeen lähdimme Potterin kanssa matkaan.

Otin pitkän laukkapätkän alle ennen kuin pääsimme radan alkuun. Ensimmäisenä ollut puomi ympyrällä ylittyi kivasti ilman ongelmia. Sen jälkeen suuntasimme innarille, jolle olin rataan tutustumisen aikana saanut vinkin tulla hieman sisäreunasta, sillä Potterilla ei ole kovin pitkä laukka. Unohdin sitten lopulta kaarteessa ratsastaa laukkaa, jolloin meno hyytyi, ja innari tuli suoritettua sangen töksähtävästi, mutta kuitenkin puhtaasti. Sen jälkeen saikin laukata tovin ihan rauhassa ennen kuin pääsimme kolmoselle. Potter otti sille miniaskeleen, mutta vaihtoi siitä huolimatta oikean laukan hypyssä vasemmaksi. Nelosen kanssa ei ollut ongelmia, mitä nyt etenimme kunnon köröttelylaukkaa. Sen jälkeen nohitin Potteria liikkumaan, mutta ilman suurempaa vaikutusta.

Viitonen oli radan ensimmäinen okseri, joka ylittyi ihan kivasti. Laukka ei vaihtunut hypyssä, vaan Potter korjasi vasemman laukan lennosta nopeasti oikeaksi. Kuutoselle oli taas matkaa, jonka aikana olisin saanut ylläpitää laukkaa sen sijaan, että annoin menon taas vähän hyytyä. Itse hyppy oli kuitenkin ihan sujuva onneksi. Radan toinen okseri oli seiskaesteellä, jolle sain tuotua Potterin vähän reippaampana, ja hyppy oli viitoseen verrattuna parempi. Sen jälkeen tehtävänä eli kahdeksantena kohtana oli mennä kapeasta välistä ennen kuin jatkoi ysiesteelle. Osuimme väliin ihan hyvin, vaikka olin tätäkin jännittänyt etukäteen. Ysille tuli kiva hyppy, ja laukka vaihtui sen aikana oikeasta vasemmaksi. Taas saimme laukata tovin ennen kuin radan toiseksi viimeinen este eli numero kymmenen oli edessä. Se ylittyi hyvin, mutta annoin Potterin vähän löystyä sen jälkeen, jolloin edessä odottanut okserieste numero 11 näytti pelottavan isolta. Yritin ratsastaa Potteria eteen, mutta en vieläkään saanut kunnon reaktiota. Päätin sitten antaa Potterin edetä ja selvittää tilanteen rauhassa. Tein viimeisellä esteellä perusvirheeni eli lössähdin satulaan ennen aikojani, mikä aiheutti Potterin takajalkojen kuuluvan kopsautuksen puomiin. Se onneksi pysyi paikoillaan, jolloin saimme ratsastettua puhtaan radan. Jes!

 

Tuomarilta saatu arvostelu radasta oli aika mukava. Saimme muutoin plussaa, mutta yksi miinus tuli siitä, kun emme edenneet ihan niin hyvin kuin olisimme voineet. Muuten olin erityisen iloinen siitä, kun tuomari antoi plussat pehmeästä kädestä sekä hyvistä teistä ja tiedottamisesta. Nuo kun ovat olleet minulle monesti niitä kinkkisimpiä asioita estepuolella. Kieltämättä arvostelu A.1.0 pistää aina ratsastamaan vähän keskittyneemmin ja rauhallisemmin, jolloin on mahdollista muistaa korjata niitä omia perusvikoja. Potter teki osuutensa taas moitteetta ja ansaitsi siitä isot kiitokset. On se vain mainio tuntiratsu! Kisoista jäikin aiheellisesti oikein hyvä mieli, ja kotiinviemisiksi sain vielä puna-valkoisen ruusukkeen, niin mikäpä siinä. Kisat olivat samalla seuran vuoden viimeiset estekisat, joten kisakausi on niiden osalta pulkassa.


Videosta kiitos Kaisalle!