Mutkat suoriksi

Keskiviikon valmennusryhmän tunnilla oli luvassa esteitä. Tällä kertaa kuitenkin keskityttiin tiukempien teiden ratsastamiseen, ja esteet pysyivät pieninä, noin 40 sentin korkuisina. Ratsukseni sain Peran, jota aion toivoa myös estekisoihin. Ratsukoita tunnilla oli kuusi, ja menimme maneesissa.

Ennen hyppyjä verryttelimme ravissa ja laukassa tulemalla ympyrällä olleita puomeja ja kavaletteja. Yksi puomi oli ympyrällä itsekseen, ja kolme puomia,jotka myöhemmin nousivat kavaleteiksi, olivat taas toisella ympyrän kaarella. Molemmat puomitehtävät tehtiin kuitenkin samassa päädyssä. Pera tuntui paikoin aika löysältä, vaikka koetin hoputtaa sitä hommiin. En tosin onnistunut virittämään sitä, mutta pääosin pääsimme puomien ja kavalettien yli ihan kohtuullisesti. Välillä taas sattui pientä rämpimistä, kun olimme molemmat ilmeisesti nokosilla. Opettaja muistutti kääntämään hevosta kunnolla ulkoa ja huolehtimaan, että se pysyy suorana. Ihmeen hyvin sain oltua irti sisäohjassa roikkumisesta, mutta välillä unohdin kääntää ylipäänsä millään avulla kunnolla. Kirjoituslaiskuuksissani skippaan tarkemmat kuvaukset ja kertaan vain tunnin mielenkiintoisimman tehtävän eli kolmella miniesteellä tiukempien tien ratsastamisen.

Tehtävänä oli tulla ensin vasemmasta laukasta aloittaen pysty, ristikko ja pysty. Sitten myöhemmin sama kuvio tultiin vielä toisinpäin edelleen silti vasemmassa laukassa aloittaen. Koska esteet olivat niin ihanan pieniä, uskalsin kääntää tiukemmin. Pera kääntyi mukavasti eikä täysin kadottanut kaarteiden aikana laukkaa, vaikka olisin saanut ratsastaa vähän napakammin. Opettaja muistutti myös, että hypyn jälkeen saisin ajatella paremmin keulan nostamista ylös ja siitä jatkamista. Nyt taisimme molemmat vähän jäädä hyppyjen jälkeen etupainoisiksi, mikä hidasti kääntymistä hieman. Tehtävässä tuli laukanvaihtoja vain vasemmasta oikeaan, jotka onnistuivat yhtä kertaa lukuun ottamatta. Kertaalleen ristikolle tuli turhan vino tie, jolloin este taisi tulla yllätyksenä Peralle. Kiltisti se ylitti sen kuitenkin, mutta ei ehtinyt vaihtaa kaikkia jalkoja oikeaan laukkaan, vaan laskeutui ristilaukassa. Jos katsoin videolta oikein, ehti Pera korjata laukan kokonaan oikeaksi ennen kuin tulimme tehtävän viimeisen pystyn.



Tehtävä tällä korkeudella oli tosi kiva. Siinä ei tarvinnut jännittää korkeutta, vaan sai keskittyä kääntämiseen. Tietysti isommilla esteillä ei voi kurvailla ihan miten sattuu, vaan suoristamisellekin ennen estettä on jätettävä riittävä tila. Pera kääntyi kuitenkin näppärästi, ja vielä kun saisin meidät molemmat heti hypyn jälkeen takaisin tasapainoon, jatkuisi matka aina mukavan sujuvasti seuraavalle esteelle. Toivottavasti näitä asioita treenataan jatkossakin, niin voidaan jatkaa tästä, mihin nyt jäätiin. Seuraavissa estekisoissa luokkina ovat 50 ja 60 senttiä sekä B-merkin rata. Eipähän sielläkään siis tarvitse jännittää hurjan korkeiden esteiden takia.

Videoista kiitos Alekseille!