keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Toisetkin tärskyt!

No niin, sentään vain viikko tunnista, joten aika ajoissa olen merkitsemässä oppeja muistiin. Sattui taas mainio tuuri pollearpajaisissa ja sain Mantan toisen kerran. Olin tietysti mielissäni, olenhan vähän ihastunut tähän tammaan.

Nyt pitäisi vain vielä muistaa, mitä treenasimme. Muistan nyt tällä erää vain pohkeenväistötreenit ensin lyhyesti käynnissä, siitä raviin ja lopulta laukassa. Manta on oikein näppärä näissä. Sen kanssa on ilo tehdä, sillä se reagoi tosiaan istuntaan ja väistötkin sujuivat minimaalisilla avuilla. Kunhan itse istui oikeaoppisesti kääntyen väistösuuntaan, teki Manta työtä käskettynä. Aivan huippua! Laukassa se taas otti vähän pieniä kierroksia, mutta malttoi sentään väistättää ihan kivasti. Hieno tamma!

Muutapa tunnista en oikein muista. Tosin Manta meni paljon rauhallisemmin tällä kertaa, kun muistin aina rentoutua, kun sekin otti rauhallisesti. Haluaisin tosin vielä työstää sitä laukkaa. Annan Mantan vetää päänsä ryntäisiin ja sitten laukasta tuleekin jo höpöä. Pitäisi päästä laukkailemaan kunnon pätkää sen kanssa, jotta saisin sen kunnolla hyppysiini ja tekemään töitä takapäällä laukan aikana.

Se tamma on kyllä mahtava, pakko hehkuttaa. Kiittelin opettajaanikin siitä, että se on valikoinut minulle reippaita polleja, sillä minulla tunnetusti on uusimpana ongelmana jarrujen puute. Sitä ei kovin voi treenata tervakavioilla, joten Eetu, Rappen ja Manta ovat parhaita treenikavereita. Pitää toivoa, että Manta sattuisi jatkossakin. Sen kanssa on kiva oppia!

lauantai 13. joulukuuta 2008

Kuumat tärskyt hyppysissä

Manta, tuo ihana tamma sattui pollekseni ja olin hyvin tyytyväinen, sillä halusin jatkaa reippaampien heppojen parissa. Ehdinkin ennen tallille pääsyä miettiä, että Manta voisi olla kivaa vaihtelua.

Mantassa parasta on toki se reippaus, mutta myös se, että se on mielestäni aika taitava ja notkea. Siltä sujuu vaikka millaiset käännökset suunnilleen kolikon päällä. Siinä olisi mainio estepolle, saisi uusinnoissa ainakin huiput ajat, kun pystyisi ottamaan pienimmän mahdollisimman reitin. Lisäksi se kuuntelee aika tarkasti istuntaa, jolloin kuskille tulee hyvä tilaisuus treenata taas sen käyttöä. Mantassa on sitä jotain, mistä haluaisin ripauksen omaankin unelmahevoseen. Ehkä se on se tammamainen luonne. Tykkään, kun hevosella on sitä persoonaa, mutta ei kuitenkaan ylitsevuotavasti. Manta osoittaa kyllä mieltään, mutta jos ratsastaja saa sen kuulolla, se työskentelee nöyrästi. Ihana polle.

Tunnilla treenattiin etu- ja takaosakäännöksiä varsinaisesti. Ennen niitä verryttelimme polleja tulevaan taivuttamalla niitä volteilla. Manta haki hivenen päätään alas ja teki hommia hyvin. Oikea puoli taisi olla sille helpompi, vasemmalle mentäessä se ei ollut niin halukas taipumaan. Tärkeänä korostettiin jälleen myötäystä, joka merkityksestään huolimatta tahtoo itseltä unohtua toisinaan. Nyt siihen keskittyi ja se palkitsi, sekä hevosta että minua.

Tämän jälkeen alettiin treenata etu- ja takaosakäännöksiä. Mantahan on näppärä tällaisessa, ehkä liiankin. Se pyörähtää häntänsä ja turpansa ympäri niin vikkelästi, ettei kuski ole oikein kertomassa, että miten se homma pitäisi tehdä. Etuosakäännös sujui parin kerran jälkeen ihan hyvin. Ensin jarrutin etupäätä liikaa, jolloin jalat eivät polkeneet mukana ja siitä tuli tosiaan tuollainen pyörähdys. Sitten keskityin pyytämään eteen, mutta myös liikuttamaan takapäätä ja Mantahan toki totteli.

Takaosakäännös meni myös pikapyörähdykseksi, kunnes kuski sai suuren valaistumisen. Aa, näin! Yritin alussa saada tosiaan niitä käännöksiä kolikon päällä, mikä helposti ajautuu pyörähtämiseksi. Treenasin sitten itsekseni muiden tehdessä opettajan silmän alla vuorollaan harjoitusta. Sitten jo kuuluikin opettajalta, että Manta menee oikein. Jes, tajusin kerrankin jutun. Ei mitenkään salamana kirkkaalta taivaalta, mutta kokeilemisen jälkeen.

Tunti oli menoltaan leppoisa, sillä pääpaino oli rauhallisesti noissa. Väliaikana sai tehdä haluamiaan juttuja ja laukassa olisi ollut minulla työstettävää. Manta rakastaa painaa päänsä niin lähelle jalkojaan kuin vain mahdollista. Tämän seurauksena perä kevenee ja tuntuma polleen katoaa. Näin kävi laukassa, mutta muutamaan otteeseen sain pollen siinäkin haltuun ja mikä parasta: älysin myödätä ja kiittää heti, kun polle teki oikein! Sehän siitä palkintona laukkasi pätkiä oikein nätisti ennen kuin alkoi halia polviaan taas. Veikkaanpa, että se teki muutaman pienen riemupukinkin, sillä laukassa sattui muutamia ihmeellisiä pompsuja.

Vähän nyt kaivertaa, etten tohtinut treenata laukkaa enemmän. Sain Mantaa haltuun hyvin pitämällä sen pään tiukasti ylhäällä ja pyytämällä takaosaa työskentelemään. Välissä polle rentoutuikin ja tarjosi oikein mainiota laukkaa. Sitten herpaannuin taas ja pää pääsi livahtamaan karkuun. Mutta nuo onnistuneet pätkät ilahduttavat onneksi vielä harmitusta enemmän.

Olisin toivonut pollea seuraavallekin tunnille, mutten ehtinyt. Pitää toivoa, että reippaiden heppojen putki ei katkea. Alan viimein tajua jarrujen merkityksen päälle ja oikeasti keskittyä niiden etsimiseen. Tervapollen kanssa nekin opit katoavat taas hetkeksi. Eli ensi tunnin polletoivelistani on seuraava: Manta, Jukka, Eetu tai Rappen. Ei muuta kuin hiljaisia toiveita täksi ajaksi. :)

lauantai 6. joulukuuta 2008

Vauhdikasta opittavaa

Jaaha. On vissiin ollut "kiirettä", kun ei ole ehtinyt blogia päivitellä. Mitäs tässä nyt onkaan rästissä, neljä ratsastuskertaa? Kyllä. Ensin pitää nähdä vaivaa, että muistan kaikki pollet. Olisikohan järjestys jotain tällaista, että Tapsa, Eetu ja sitten Rappen kahdesti. No, näillä mennään ja hyvin tiiviillä kerronnalla.

12.11. Teema: hevonen ja ratsastaja rennoiksi

Pollekseni tuli Tapsa, voi kauhistus. Eihän siinä muu auttanut kuin toivoa, ettei tunnin teemana ole mikään vauhdikas asia. Onneksi ei ollut, vaan perusratsastuksen avaintekijöitä: rentous. Käytimme tunnin keskittyen omaan istuntaan ja siihen, kuinka se vaikutti hevoseen.

Tavoitteena oli saavuttaa rentous, jonka myötä hevonen pyöristyisi ja alkaisi työskennellä itsekin. No, ei paljoa tarvitse selittää sitä, että olen auttamattamattoman huono näissä asioissa, mutta jotain positiivista. Parina kolmena hetkenä tunnin aikana huomasin, että nyt teen jotain oikein. Tapsa pehmeni alla sopivasti ja haki itseään kunnolla. Se oli hieno fiilis, vaikka muu osa tunnista menikin miettiessä, miten ihmeessä tämä tehdään.

Tärkeä pointti oli se omakin asento, totta kai. Opettaja sanoi, että hevonen on aina sellainen kuin ratsastajansa: jos kuski on ihan pinkeänä, hevonen on myös. Ei polle ala tehdä asialle mitään, jos kuski välittää tuollaista pinkeysviestiä. Tästä siis opiksi pitäisi ottaa jatkoa varten.

19.11. Teema: vauhdin hallinta

Olen tosi kiitollinen tässä vaiheessa opettajalleni. Hän on alkanut kiinnittää huomiota siihen, että olen hukannut jarrut aivan täysin. Siihen lääkkeenä hän on nyt kolmen kerran ajan pistänyt minulle sellaisia polleja, joiden kanssa jarruja saa etsiä. Uskomattoman hienoa, että vaikka joskus luulee olevansa unohtunut ja piiloutunut sinne kaviouralle opettajan silmistä, ei se kuitenkaan niin ole.

Sain pollekseni Eetu-ponin. :) Se on ihastuttavan reipas, mutta samalla saattaa innostua niin, että minunlaisella jarruttomalla kuskilla homma menee vähän plörinäksi. Tunnin treenejä en varsinaisesti muista. Taisipa olla peruskauraa eli vauhdin säätämistä eri askellajeissa.

Muistan kuitenkin lopputunnin treenin. Siinä laukkasimme pitkää sivua myöten päätyä kohden, josta teimme täyskaarrosmaisen tempun, jotta pääsimme takaisin toista päätyä kohden. Tässä piti päästä takaisin uralle pysyen vastalaukassa. No, Eetu oikaisi käännökset oikein tehokkaasti (esteillä tästä olisi hyötyä) ja suunnilleen piti vastalaukkansa. Eli ei ihan höpöksi mennyt, vaikka käännöksistä sainkin tiukkaa komentoa moneen otteeseen. Unohdan aina hallita sitä hevosen toista puolta, kun pyydän toiselta jotain. Taas uusi oppi, jippii.

26.11. Teema: puomeilla vauhdit hallintaan

Vauhdikkaat tunnit jatkuivat, kun sain pollekseni pitkästä aikaa (kahdeksan kuukautta) Rappenin. Aiheena olivat puomit ja yllättäen taas se, että vauhti saadaan siihen tahtiin kuin halutaan. Tarkat treenit ovat taas kadonneet mielestä. Taisi olla puomisuoraa, johon ympättiin toivottuja vauhteja ja sitten peruskipityksiä.

Meillähän se meni aika höpöksi, kun minä en tajua jarruista mitään. Rappen lämpeni hivenen ja teutaroi jarrutuskomennoilleni hyvin. Paikallaankin seisominen oli tälle pollelle hurjan vaikeaa, mutta vauhtia löytyi senkin edestä.

Muistan tunnista sen, että aika höpöksi treenit menivät. Rappen pudottaa vielä laukasta aika herkästi raville ja korvaa laukassa tasapainon toisinaan vauhdilla. Se on vähän mahdoton yhtälö minunlaiselle kokemattomalle kuskille. Mutta ainakaan ei ollut hidas tunti, jotain hyvää.

3.12. Teema: rytmi ja laukanvaihdot

Minulle on jäänyt kammo esteistä. Olin tunnin aikana moneen kertaan niin peloissani, että harkitsin vakavasti sanovani opettajalle, etten uskalla hypätä. Onneksi noiden sanojen tuominen mielestä ulos ei onnistunut. Pelosta ei pääse yli muuten kuin kohtaamalla se.

Tunnin alussa treenattiin taas vauhtia. Uraa ympäri eri askellajeissa ja tsekattiin, että meillä on hevonen matkassa. Uskomatonta, mutta totta. Rappen ravaili uskomattoman hitaasti! :) Olin ihan mielissäni siitä, koska silloin se pysyi hallussa. Toki piti kokeilla, ettei se sentään nuku. Ihan hereillä oli ja vastasi pyyntöön reippaudesta kivasti. Laukkakin pysyi hallussa ja sain siihen vauhtia, mutta myös hitautta. Hyvä alku!

Kyllä on myönnettävä, että ennen tuntia selasin muiden osallistujien pollet läpi ja mietin, vaihtaisiko joku päikseen. Harmi, että polletarjonta ei ollut kovin hyvä, joten pitäydyin Rappenissa, vaikka huolestuttikin. Yritin vain ajatella, että tällä tavalla sitä oppii.

Hyppäsimme ristikkoa, joka muuttui pystyksi ja vähän korkeammaksi verryttelynä ympyrällä. Huoleni vain kasvoi, kun Rappen pudotti laukasta vilkkaasti raville ennen estettä. Kyllähän se yli pääsi, mutten ole tottunut moiseen. Rappen pysyi kuitenkin laukassa kivasti hanskassa ja ylitti esteen hyvin.

Sitten päästiinkin jälleen treenaamaan laukanvaihtoja ja kiemuraista estereittiä. Oikeassa laukassa vinon esteen yli ja siitä heti vasemmalle uutta estettä kohden. Sen jälkeen taas oikealle. Epävarmuuteni kierrähti ihan uuteen ulottuvuuteen, kun huomasin harjoituksessa, etten saanut Rappenia pysymään esteen keskellä. Auttamattomasti se valui ulos ja siitä seurauksena menin toisen esteen ohi toistuvasti. Lopussa minusta tuntui, että olin jo niin valmistautunut esteen ohitukseen, että suorastaan pyysin sitä Rappenilta. Opettaja tuli seisomaan ohitusreitille ja kas, Rappen hyppäsi nätisti esteen. Laukkakin vaihtui aina välillä.

Tämän jälkeen otettiin kahden esteen suoraa, johon piti saada toivotut laukka-askeleet, kuusi ja viisi. Kuusi meni hyvin, kunhan vähän keräsin Rappenin menohaluja kasaan. Onnistuin muuten kohtuudella pitämään pollen hallussani, sillä muistin itse rentoutua suunnilleen aina, kun Rappen oli innostumassa liikaa. Se tuntui auttavan, vaikka kyllähän polle vähän tepasteli odotuskohdissa omiaan, mutta ei lähtenyt kummemmin kaahailemaan. Laukassakin sain Rappenin malttamaan ja odottamaan vähän pyyntöjäni. Se kruunasi kyllä tunnin. :) Suoralla minua hirvitti ihan hulluna pyytää Rappenia viiden askeleen laukkaan. Minua pelotti niin uskomattoman paljon, että se kieltää. Näin ei onneksi käynyt, vaikka hypyt lipuivat taas kauhistuttavan lähelle esteen reunoja. Sykemittarini näyttikin esteiden jälkeen uskomattomia lukuja: sydän pamppaili kevyesti 175 tuntumissa.

Sivuhuomio tässä kohden. Jalustimieni mitat taisivat kerrankin osua kohdilleen. Hypyissä ei ollut ongelmia asennon kanssa muuten kuin se, että olen taas alkanut harrastaa sukeltelua. Huonompi homma, sillä siitä asennosta lentää niin helposti maahan, jos polle kieltää. Mutta muuten ei jaloilla ollut hypyissä ongelmia.

Hyppäsimme myös pienen radan, joka oli pitkä ja harvaesteinen. Lähdimme oikeassa laukassa aiemmin hypätyn vinon esteen yli. Siitä laukan piti vaihtua vasemmaksi ja suuntasimme kahden esteen suoralle. Siitä pitkä laukkapätkä toisen vinon esteen yli ja ensimmäisenä hypätyn vinon yli. Meillä meni tosi hienosti! Rappen vaihteli laukat käsittääkseni joka kohdassa ja vauhti pysyi toivottuna. Toki taas pelotti kuin pientä hiirtä, mutta hitto, että olin ylpeä meistä molemmista! Siinä tuli kyllä niin loistava kruunaus tunnille, etten olisi uskonut alkutunnista moiseen. Hyvä, Rappen!

Vaikeampana treeninä otimme ns. uusintaradan. Suoran linjan esteet piti hypätä niin, että siirrymme esteiden välistä ensimmäiseen hyppyyn ja teimme todella tiukan käännöksen esteeltä oikeassa laukassa tultuna vasemmalle ja siitä heti toista estettä kohden ja päädyssä sama homma. Ei sujunut minulta. Rappen osaisi homman, mutta minä en osannut ja sille ei mahtanut mitään. Uskalsin kuitenkin toisella yrittämällä ottaa tiukan käännöksen, mikä vähän palveli treeniä. No, ensi kerralla paremmin taas. :)

Rappen on kyllä mainio polle, ehkei tällaiselle estekammoiselle moiselle tunnille, mutta muutoin. Vauhtia ja virtaa löytyy, mutta myös herkkyyttä. Kiva pollekaveri, ei siinä mitään. Etenkin kun se palvelee todella mainiosti kuskin ongelmien selvittelyssä.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Epävarma esteratsastaja

Pääsinpä keskiviikkona omalle tunnilleni, jes! Oli tosiaan se estetunti, jonne niin kovasti halusin ja onneksi kävi hyvin. Pollearpajaisetkin olivat myötä, koska sain Perillus-parhauden. Tosin näemmä estevalmennukset putoamiset ovat turhan tuoreessa muistissa, sillä minua hivenen jännitti mennä Peran kanssa esteitä. No, treenaamalla siitäkin yli.

Tunnille oli saapunut lisäkseni vain neljä muuta, joten tilaa ja aikaa riitti normaalia enemmän. Puomitunnilla valmisteltu laukan hallinta oikeaan rytmiin oli tietenkin aiheena. Kavalettejä ja pieniä esteitä.

Ensimmäisenä treeninä oli yksi este, jonka jälkeen pysäytys seinään. Ensimmäisellä kerralla se valui meiltä vähän ohi, mutta muilla kerroilla tuli oikein asialliset hommat. Jännitykseni Peran suhteen ei onneksi pollea kummemmin haitannut, mutta taisin varmistella vähän liikaakin kaikkea. Pyysin Peraa koko ajan tekemään enemmän ja enemmän ja esteille tullessa kannustin sitä kuin olisimme jotain metriä menossa. Epävarmuus heijastuu näemmä hulluna varmisteluna. Lieköhän pahasta?

Alkutreenin jälkeen siirryimme kaareville reiteille. Homma meni siinäkin höpöksi heti alussa. Yhden esteen sain hypättyä, mutta ohjasin kavaletin ohi tyylikkäästi. Toisella kerralla se onneksi osui hypyn varrelle ja homma selvisi. Laukka-askeleetkin natsasivat ihan kivasti. Peran peruslaukka kun tahtoo olla juuri sopivaa. Laukanvaihdot taisin saada suunnilleen kohdilleen. Johtavaa ohjaa en todennäköisesti käyttänyt niissä, mutta ennen estettä kerkesin laittaa toivotun laukan pohjeavut läpi ja Pera teki kivasti.

Lopussa otimme kokonaisen radan, jossa riitti kääntelyä. Rata meni meillä kivasti. Pera meni näppärästi, sain ohjattua sopivasti esteelle, mutta vauhdin kanssa olisi ehkä ollut toivottavaa. Kannustin kyllä alussa Peran ihan hyvään vauhtiin ja toisella kerralla rata meni ihan kivasti.

Mutta minua jännitti ja vähän pelotti. En tiedä, olisiko tilanne ollut sama pollella kuin pollella vai korostuiko se nimenomaan Peran kanssa, joka on maailman näppärin kieltämään viime sekunnilla tai ohittamaan. Minua harmittaa, että aikoinani menin laittamaan hevoselle liian paljon tehtävää ja luottamaan siihen, että se tekee hommat minun puolesta. Nyt olen sitten arkajalka, kun Pera viimein totesi, että teepä kuski itse nämä omat hommasi. Nyt ei auta muu kuin opetella ne hommat ja valaa uskoa itseensä, jotta pollekin luottaisi taas.

Viikon päästä sunnuntaina olisi estekisat. Luokkavaihtoehtoina olisi 50 cm:n rata tyyliarvostelulla ja 70 cm. Tyyliarvostelu ei ole minun juttuni, sillä tykkään mennä lujaa ja kyseenalaisia reittejä eikä pisteitä moisesta ropise. 70 cm rata kiehtoisi, siinä saisi oikeasti keskittyä ja tulisi hyppäämisen makua. Periaatteessa taitonikin pitäisi jo riittää, kunhan kiinnitän huomiota kahteen asiaan: 1) laukan vauhti riittäväksi ja 2) teiden valinta. Nuo kun saan kuntoon, pitäisi hyppyjen sujua. Istuntakin on kuitenkin parantunut aiemmasta ja siihen huomaa kiinnittää radallakin huomiota. Myös ennakointi eli sukeltaminen esteelle on vähän kadonnut. Mutta pitää miettiä, kumpi olisi parempi, jos kumpikaan.

Kisoihin meno tarkoittaisi sitä, että tarvitsisin estevalmennustunnin. Yksityistuntiin ei ole varaa ja tuskin opettajalla aikaakaan. Estevalmennus myös on ikävästi torstaisin neljältä ja siihen tulee muitakin, joten välttämättä ei voi treenata kunnolla 70 cm:n korkeudessa rataa ja menoa. Enkä taida töidenkään vuoksi oikein päästä, jos en ole näppärä ja järjestele asioita niin, että pääsen. Alkava viikko näyttää työtilanteen ja toivottavasti myös sen, riittäisikö kanttini kokeilla. Oikeasti pitäisi, muuten tämä esteiden välttely saa taas lisäpontta ja sellainen ei käy päinsä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Vastalaukan makua

Kävinpä sitten ekstratunnilla! En malttanut olla poissakaan, kun viikonloppu olisi muutoin ammottanut tyhjyyttään. Lisäksi olen tainnut olla omalta tunnilta sen verran pois, että lisätunti oli vain paikallaan. Menin sitten lauantain c-tunnille.

Haa, pitkästä aikaa polleksi sattui Epper. Siitä minulla ei ole pahempaa sanottavaa. Se on mukavan reipas ja tottelevainen ja sen kanssa joutuu tosiaan miettimään sitä kääntämistä. Muutoin polle ottaa ohjat omiin kavioihinsa ja vipsauttaa käännöksen oman mielensä mukaan.

Oli jälleen mukava käydä toisen opettajan vetämällä tunnilla. Saa ihan eri tavalla kommenttia ja neuvoja, onhan opettajilla tietenkin omat tyylinsä. Treeninä oli iso keskiympyrä, jonka molemmista päistä lähti pienemmät voltit. Isoa ympyrää mentiin vasta-asetuksessa, jolloin pienelle ympyrälle lähdettäessä oltiinkin sopivasti myötäasetuksessa.

Asettaminen tulikin tarpeeseen. Tahdon olla hyvin varovainen asetuksissa, jotten kääntelisi liikaa ja sainkin kommenttia siitä, että kyllä saa olla napakammat pyynnöt. Epper tahtoi välissä jäädä katselemaan ihan omiaan, maneesissa kun meni samaan aikaan toinen kurssi. Ei muuta kuin tsemppausta ja sainhan sen Epperinkin välissä heräämään ja tekemään töitä.

Kolmikkoympyrää mentiin kaikissa askellajeissa. Käynnissä pari kierrosta, jotta homma selveni. Ravissa Epper meni ihan sutjakasti, kunhan vain muistin pyydellä sitä asettumaan ja toiseksi pysymään siellä.

Laukassa sitten treenattiinkin vastalaukkaa asetuksen mukaisesti. Ensin tultiin isolta ympyrältä normaalisti ja pienelle ympyrälle lähdettäessä nostettiin toki myötälaukka. Sitä jatkettiin pieneltä ympyrältä pois kohti ison ympyrän piirtämään seinää. Tällöin siis mentiin vastalaukassa. Muutamia kertoja annoin Epperin tunkea miten sattuu tulemaan, jolloin se joko vaihtoi laukan (!! niinpä, laukat kyllä vaihtuu silloin, kun sitä ei treenata :) tai pudotti ennen aikojaan raville. Opettajalta tulikin neuvo ottaa lapa haltuun sisäohjalla ja kas, Epperhän meni muutamat kerrat oikein näpsäkästi vastalaukkaa toivotusti. Hyvä polle!

Tunnin treeni oli kyllä kiva, vaikkei lempiaiheitani. Asetusta kun tarvitaan kuitenkin, joten anti oli hyödyllinen. Lisäksi mikä olisikaan parempi tapa viettää lauantaina kuin ratsastus? Niin, ei mikään. :)

Ensi viikolla olisi se oma estetunti tosiaan. Pitää kyllä toivoa ja järjestellä työ siihen malliin, ettei se pääse pilaamaan tunnille osallistumistani. Peukut pystyyn, niin onnistumisen kuin pollearpajaisten suhteen.

torstai 30. lokakuuta 2008

145 cm + 178 cm = looks grrreat!

Omalla tunnilla jälleen, jes! Menin myös bussilla ensimmäistä kertaa keskustasta tallille. Ei huvittanut tehdä perinteistä 25 kilometrin lenkkiä, joten parempi näin.

Pollelistaa selatessa mietin hetken, että minut on unohdettu listasta. Mutta ei onneksi, vaan nimeni oli ihan uudella paikalla. Piti tarkistaa polle pariinkin kertaan iloisen virneen kera. Kas tässä, keskiviikon pollearpajaisten pääpalkinto: Estragood! Olin mielissäni, vaikka jälleen kerran huvittunut. Olenhan vinkaissut useampaan kertaan sitä, kun olen liian iso monille poneille. Onhan minulla tosin takana toinen vastaava tapaus. Tsekatkaa tästä, jos ette usko.

Eli Eetuksi kutsuttu poni on vaikuttanut tunneilla oikein kivalta sivusta seurattuna. Virtaa riittää kohtuullisesti eikä suurempia vikurointeja ole. Siinä mielessäni olin sangen innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa uuden pollen selkään. Tosin kyllähän sitä oli taas niin jättiläisolo. Eetu kun tosiaan on säkäkorkeudeltaan tuon 145 cm suunnilleen, itse piirun verran pidempi. :)

Mutta jes! Eetussa oli samaa potkua kuin Jukassa eli ponin pienuus ei menoa haitannut. Tunnin aikana ei tullut kyllä murehdittua kokoeroa, kun sitä ei edes huomannut. Mainiota. Sitten voidaankin siirtyä opin kertaukseen.

Eetussa huippua oli se, että se on reipas. Kevyistä komennoista lähtee liikkeelle ja pysyy pyydetyssä vauhdissa. Tästä oli hyötyä. Puomitunnin treeninä oli jälleen askeleen pituudet ja tällä kertaa yhden vauhdin säilyttäminen. Laukka pistettiin kohdilleen puomeilla, joiden väli oli muistaakseni 17 metriä. Siihen mahdutettiin viisi askelta ja Eetun peruslaukka oli sopivaa siihen. Eli ei mitään ongelmaa. Minun tarvitsi vain istua rennosti ja antaa hevosen tehdä työtä. Sen muuten huomasi sykemittarissa. Yleensä tunnissa on palanut reilut 400 kilokaloria, nyt kevyesti alle tuon.

Ongelmaksi muodostui sitten vauhti ja maneesin kulkuoven pääty. Eetu näki siellä uskomattomia hirviöitä enkä saanut sitä sinne kunnialla. Rappenia käytettiin jo osassa kohtaa tukena ja turvana, jolloin sain ravissa pollen sinne. Treeni menikin siitä kohtaa höpöksi, kun en saanut oikeaa reittiä puomille. En vain enää tajunnut, mitä ihmettä minun olisi pitänyt tehdä korjatakseni oikaisu. Vauhdissa oli taas sitä, että Eetu nosteli laukkoja muita seuraten ja meni hurjaa kipiravia. Eihän se minua haittaa, vauhdista kun tykkään, mutta olisi se kiva itse olla ohjaksissa.

Mutta itse puomitreeniin. Neljän puomin ja kahden kavaletin kokonaisuus oli suoritettavana. Laukanvaihtoa en toisella kavaletilla saanut aikaiseksi, ärsyttävää. Eetu kuitenkin osaa tehdä sen itsekin eli pienillä avuilla se olisi vaihtanut sen. En ilmeisesti sitten antanut mitään apuja ensimmäisellä kerralla. Toisella taisi mennä paremmin, kun tsemppasin katseen kanssa. Muuten puomeilu meni hyvin. Eetu meni toivottua laukkaa ja ohjautui todella mainiosti. Hieno polle se on!

Ensi viikolla esteitä. Ärsyynnyn kyllä vietävästi, jos työhommat muuttuvat taas niin, etten pääse sinne. Pitää järjestellä keskiviikko siis tarkkaan, ettei noin käy. Olisi tietenkin ollut kiva mennä puomeilu sillä hevosella, jonka saa esteillekin. Tulisi tuntumaa. Mutta tokkopa Eetulla pääsen hyppäämään. Peraa tietenkin toivoisin, mutta saa nähdä. Se kuulemma oli vähän osoittanut mieltään aiemmalla estetunnilla. No, pollearpajaiset ovat aina yhtä jännittäviä. Pitää toivoa, että tuuri on kohdallaan ja taidot edes kerran käytössä. :)

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Puomeja kuin vettä vain!

Satuinpa kuokkimaan perjantain C/B:llä, kun oma tunti jäi välistä työvuoron takia. Oli muuten todella antoisaa käydä tallin toisen opettajan tunnilla. Huomasi kyllä, että ihan eri tavalla ne opettavat. Mielessä kävi ajatus, että voisin kuvitella hyppääväni vielä takaisin tämän opettajan tunnille. Alkuajathan heppailin tämän opetuksessa, kunnes jostain syystä tuli siirryttyä toisen opettajan tunnille. Kuitenkin, sitten tuntiin.

Jes, jes, jes! Suuri ilo oli se, ettei tämä toinen opettaja tiennyt Mortti-putkestani ja sainkin Potter-pollen. Olinkin haaveillut jo tovin, että olisi kiva mennä jollain muulla kuin tällä vakiopollellani. Tunnin aiheena olikin puomit ja lempiasiani: askellajien pidentämiset ja lyhentämiset. En tiedä, miksi olen niin mieltynyt tuohon treeniin. Lisäksi siitä on vain hyötyä, kun osaan sen kaasun, mutta jarru uupuu.

Alussa haettiin tuntumaa hommaan pidentämällä ja lyhentämällä käyntiä. Potter on tosiaan kuvauksensa mukainen: nöyrä ratsastettava. Sekös vasta passasi minulle. Sillä ei ollut vinkeitä mielessä ja se teki hyvin pyydetyt. Käynninkin sain kivasti kasaan, joskin olisin halunnut vielä vähän enemmän säätää sitä, mutta eihän tuntiin kaikkea ehdi.

Ravi Potterilla on kauhea. Jos siinä oppii istumaan, menevät muut pompotukset ihan ilman ongelmia. Minähän en toki opi, mutta silti. Onpahan tavoitetta kerrakseen. Ravissakin homma sujui oikein kivasti. Sain hyvin pienen tipuaskelravin ja pidennykset menivät upeasti. Ei kaahotusta, vaan kunnon venytystä askeleeseen. Hieno hevonen!

Näiden jälkeen siirryttiin puomeille varsinaiseen treeniin. Lyhyillä puomiväleillä koetettiin saada ravi sopivaksi ja pidemmillä taas samoin. Molemmat menivät oikein nappiin. Paras kommentti opettajalta oli ehdottomasti se, että Potter ensinnäkin liikkui oikein kivasti ja tasapainoisesti ja toiseksi tuosta johtuen puomit menivät kuin vettä vain. Eli polle ei kyttäillyt niitä, vaan ne vain sattuvat tielle eivätkä vaikeuttaneet menoa. Upeaa!

Laukassa sitten uusin ongelmani kättelytti pari kertaa. Potterhan teki tietenkin loistavasti kaiken, mutta lyhennetyssä laukassa sain sen pudottamaan pari kertaa raville liian jyrkkien apujen takia. En osaa tehdä asioista pehmeästi, vaan liian suorasukaisesti, jolloin tarkoittamani komento "hidasta hivenen" meneekin muotoon "SEIS". Potterhan tietenkin teki, kuten pyysin ja pudotti laukasta raville. Hyvä opetus taas minulle siitä, että on olemassa välimuoto sen jyrkkyyden ja olemattomuuden välillä. Mutta kun tajusin pyytää pienesti ja rentoutua, Potter veti tehtävät oikein hienosti läpi.

Potterista jäi tosi hyvä mieli. Hieno polle se on, mielellään menisi enemmänkin. Jes, hyvä tunti oli. Ensi viikolla taas omalle tunnille, varmaan yllättäen Mortteilemaan. :)

torstai 16. lokakuuta 2008

Hidastamisen uskomaton hankaluus osa II

Hurjan pitkältä tuntuneen tauon jälkeen taas omalle tunnille. Työvuoro esti taas tämän torstaisen estehurjastelun, mutta kenties ensi viikolla sitten tuplasti polleilua.

Yllätyksenä (huomatkaa äärimmäisen ironinen sävy) minulle sattui polleksi Montana, tuo Yhdysvaltojen 41. osavaltio. Tallillahan tätä tapausta tosin edelleen kutsutaan vain Mortiksi. Treeninä oli jälleen minulle mieluisaa, nimittäin tempoja. Ihmettelen kyllä kovin, mistä opettaja on keksinyt alkaa sovittaa minua ja Morttia yhteen. Kyllähän se on kiva hepo ja toimii hyvin, kunhan ratsastaja osaa. Ehkäpä Mortti on sitten sopiva koulimaan taitojani.

Ensimmäisenä treenattiin taas tuttu käynti-jarru-käynti-kuvio. Hyvinhän se meni. Tallin polle-esittelyssä todetaankin, että
"ratsastaessa se osaa olla laiskakin, jos ratsastaja ei huomaa herätellä sitä töihin heti alkutunnista lähtien". Sitähän se vähän tahtoo minullakin vielä olla, tosin ei jahkaile kovinkaan kauaa enää, hiphei!

Alkuvarmistelujen jälkeen siirryttiin sitten ravitreeniin. Nyt hevoset piti saada pienelle tipuraville, siitä normaaliin raviin ja myöhemmin kunnon lisättyyn. Tavoitteena toki keskiravin löytäminen. Morttihan oli likipitäen upea! Tipuravi löytyi oikein mukavasti ja paluu normaaliraviin meni kivutta. Tosin sitten törmättiin tähän uuteen ikuisongelmaani nimeltä hidastaminen. Mortti oli hurjan reipas (siitä kiitokset pollelle), joten jarruun tottumaton kuski sai tehdä töitä, että innostunut polle saatiin taas ohjasten päähän.

Treenissä oli myös havaintoa siitä, millaista koottu ravi tulisi olemaan. Mortti kulki kyllä hyvin hienosti pätkiä ja lisäykset olivat kyllä monen pisteen arvoisia. Pienestä kehoituksesta Mortti venytti askeltaan ja vauhtia tuli reippaasti. Olipa jäädä isommat pollet tämän pienemmän pakkauksen jalkoihin vauhdissa. :)

Laukassa harjoiteltiin vain sitä, että yhden käsen ohjasotteella pyrittiin rentoutumaan satulassa. Mortin laukassa ei ole mitään moitetta, vaan päinvastoin. Se on keinuhevosen menoa eli uskomattoman ihanaa. Tosin ohjaushommat vähän pettivät ja hidasteluksihan se meni, kun Mortti painatteli oikein reipasta laukkaa menemään. Mutta ei mitään ongelmaa siinä, joskin se, että pollelle jäi laukan jälkeen vauhtivaihde silmään.

Laukan jälkeen vilkaistiinkin hetki seuraavan viikon asiaa. Kolmella ympyrällä pyöriteltiin menemään lievällä asetuksella. Sehän meni minulta melkoiseksi kipittelyksi. Morttia ei huvittanut pyöritellä hitaasti, vaan se pyyhälsi oikein vikkelää ravia. Sai olla tosissaan toppuuttelemassa sitä ja sehän toki oli vähän onnetonta, kun minusta vauhti on vain kiva asia.

Kuulemma ensi viikolla aletaan keskittyä asettamiseen oikein kunnolla. Hivenen pelottaa, mutta ehkä vakipolle-Morttini hoitaa homman kotiin. Mortin pisteet kyllä nousevat suunnilleen joka kerta. Kyllähän se osaa, vielä kun kuskikin taitaisi hommat. Sitten voitaisiin alkaa jo tavata sanaa dream team. :)

perjantai 10. lokakuuta 2008

Hidastamisen uskomaton hankaluus

Olen taas ottanut tavaksi näemmä kirjoitella hyvin jäljellä tunneista. Nyt kuitenkin on sopiva rako näin vaikka synttäripäivän kunniaksi kirjata viime viikon keskiviikon puomitunti. Tämä viikko jäi väliin töiden takia. Harmitti kyllä, kun olisi ollut esteitä. No, ensi viikolla sitten oma tunti ja päälle kruunaamaan estevalmennus.

Sattuipa muuten polleksi puomeille Perillus. Parhautta siis! :) Tosin pakko on myöntää, että hivenen ehdin aina välissä miettiä, että entä jos se nyt lähtee käsistä. No, ei lähtenyt.

Perilluksessahan ei ollut taaskaan mitään vikaa. Pari kertaa seisoskelun jälkeen sen mielestä oli paljon kivempaa tepastella eteenpäin-käskyn sijasta itsensä ympäri, mutta muutoin toimi oikein kivasti. Muistini mukaan treenasimme alussa jälleen kaasun ja jarrun symbioosia. Vauhtiahan kyllä sain ja alkuhommissa myös jarrua.

Sitten suorassa linjassa olleilla puomeilla testattiinkin, että saadaanko väleihin askeleita määrätyllä summalla. Seitsemän askeleen väli oli minulle uskomattoman vaikea. Osaan kyllä mennä lujaa, mutta en pyydetyn hitaasti. Huomasin ongelmaksi sen, että kun haluan hiljempää laukkaa huomattuani vauhdin olevan ihan liian luja, pyydän liian jämäkästi. Pera nimittäin pudotti kahteenkin kertaan puomien välissä raville, kun se herkkänä ottaa huomioon myös painoavut. En edes ohjaa ottanut kummemmin normaalia tiukemmalle, mutta istunnalla jarrutin ilmeisesti turhankin tehokkaasti. Taisin saada kerran seitsemän laukan onnistumaan.

Kuuden laukan sarjassa ei ollut mitään ongelmaa. Sehän on ihan peruslaukkaa, joten meni ilman ongelmia. Lisäksi toki loistin viiden laukka-askeleen välissä. Nopeastihan kyllä osaan kaahata. Oli kyllä ihan kiva tunne puomeja lähestyttäessä antaa pollelle vinkkiä, että nyt saa mennä. Perahan otti pyynnön hyvin vastaan ja viisi laukka-askelta kiidättivät meidät puomien yli.

Tunnilla treenattiin myös laukanvaihtoja. Apuvälineenä oli keskelle kenttää lyöty kavaletti, jota kierrettiin kahdeksikkona. Alussa apuni olivat epäselvät eikä Pera antanut vaihtoja ilmaiseksi. Vinkkinä opettaja antoi sen, että esteelle tullaan jo valmiiksi hieman vinossa eli tähdäten siihen uuteen suuntaan. Apukeinona oli vielä se, että ennen estettä saadaan polle asetettua jo tulevaan suuntaan. Sillähän siitä selvittiin. Pera vaihtoi oikein näpsäkästi noiden kanssa laukat ja kuskillekin tuli hyvä mieli. Kerrankin sattui niin, että kuski pystyi tekemään parikin asiaa kerralla sen ainokaisen sijaan. :)

Nyt sitten vain loput ratsastuksettomasta viikosta ohi ja ensi viikolla korkojen kera takaisin.

torstai 25. syyskuuta 2008

Pohkeet läpi kahden kertoimella

Taas on rästissä sekä viime viikon kerta että eilinen. Ei muuta kuin kahden kerran opetukset samaan merkintään. Sinällään ihan aiheellista, sillä tämän viikon tunnilla jatkettiin edellisviikon aiheista.

Keskiviikko 17.9.

Minulle sattui yllättäen Montana eli Mortti. Hiljalleen tämä polle on tulossa näemmä yhdeksi vakiratsukseni. En ole vielä päättänyt, tahtooko opettaja kiusata minua vai onko hän huomannut, että minulla ja Mortilla saattaisi vielä jokin päivä loksahtaa palaset kohdilleen. :) Sen näkee sitten myöhemmin.

Tunnilla lähdettiin treenaamaan sitä, saadaanko pohjeavut oikein läpi. Tätä testattiinkin ensin volteilla, joilla pysyttiin ilman sisäohjan vaikutusta. Olin alussa ihan hädissäni jo valmiiksi. Minulla ja Mortilla on ollut kääntämisvaikeuksia ja ennustelin, että koko treeni menee plörinäksi. Ja miten kävikään! Mortti kääntyi aika sujuvasti eikä lähtenyt pahemmin häröilemään omille teille. Olin todella onnessani. Kerrankin pelasimme Mortin kanssa yhteen. Taas pollen pisteet kasvoivat silmissäni.

Toisena treeninä olikin vähän meidän hataralle yhteisymmärrykselle vaikea tapaus. Voltilla piti muutamien askelien aikana pyytää hevosta kulkemaan takajaloilla ulompana kuin etujaloilla. Tämähän meni höpöksi. En saanut pohjeapua vietyä niin, että Mortti olisi tehnyt toivotusti. Osoittaisin syyttävällä sormellani vaihteeksi itseäni. Tuntui, että välissä olin itse niin vinossa satulassa, ettei pohkeella enää paljon väliä ollut. Koetin vissiin viestiä Mortille, että haloo, menepä niin kuin minä täällä vinksotan. Yllättäen emme lukeneet toistemme kieltä oikein ja hommat sujuivat kehnommin. Tosin muutamia kertoja sain Mortin pistämään takajalat oikein ja olihan se kivaa. Tietääpähän ensi kerralla taas, mihin panostaa lisää.

Keskiviikko 24.9.

Kaikkea sitä! Ei sattunut enää Morttia, mutten kyllä kehuisi paljoa pollella. Sepä sattui olemaan herra tervakavio eli Daimler ja taas tuttujen kesken Tapsa. Kyllähän minä taas voivottelin polletuuriani, sillä olin haikaillut vähän nopsakavioisten seuraan. Ehkäpä ensi viikolla, kun on puomeja.

Edellisviikon treenit jatkuivat. Nyt keskityttiin viemään pohjeavut läpi neliöllä, joiden kulmat mentiin etu- ja takaosakäännösmäisesti. Elikäs takaosakäännöksessä polle stopattiin kulmaan ja ulkoavuilla pyydettiin siirtämään etukaviot neliölle takaisin. Tässähän Tapsan kuvaus osui kohdilleen: se on teknisesti osaava, mutta hidas. Avut menivät aikasta kivasti perille. Etuosakäännöksessäkin homma toimi kivasti, kunhan maltoin pyytää täsmällisesti. Tapsahan teki ja hyvä mieli tuli. Hitaasti, mutta varmasti, Tapsan taattuun tyyliin.

Sitten siirryttiin temmon vaihteluun. Ravissa Tapsa loisti suorastaan! Se pisti sellaiset lisätyt ravit, ettei ikinä. Taputtelin hurjan mieluissani pollea, kerrankin toimimme yhteen! Laukassa kävi vähän höpösti ja osasin ennakoidakin asiaa. Koetin jo ennen omaa volttitarkkailua saada polleen virtaa, mutta heikosti. Voltilla opettajan silmän alla piti saada lyhennettyä ja pidennettyä laukkaa. Pidennys onnistui kohtalaisesti, mutta lyhennys meni ihan petäjään. Yritin hillitä laukan myötä, mutta Tapsa pudotti hyvin herkästi raville. Pari kertaa sain järkevät lyhennykset, mutta siihen se jäi. Tuumasinkin, että minulle tulee vielä ongelma tästä hidastamisesta, kun en piittaa siitä. Vauhti kelpaa, mutta jarrujen käyttö on vähän nihkeää.

Tapsa taisi tuolloin tehdä mieluisimman tunnin minulle niistä harvoista kerroista. Onneksi, sen kanssa sai puskea itsensä hengästyksiin muutenkin, niin en olisi jaksanutkaan vaikeilevampaa tapausta. Ensi viikolla olisi puomitunti ja sitten esteitä, jes! Arvailenkin, että puomitunnilla paneuduttaisiin taas tempoon. Se olisi hyvä juttu, on se aika minunkin oppia, että kaasun lisäksi on se jarrukin. Kunpa nyt saisi pollen, jolla sitä jarrutreeniä voisi harjoitella. :)

torstai 11. syyskuuta 2008

Laukka, hyppy, vaihto!

Ei ihan askel, vaihto, hyppy -meininkiä, mutta lähelle. Estetunti siis, jes! Opettaja ilmeisesti halusi vähän pedata varman päälle ja pisti minulle Hervan Pokun polleksi. Onhan Poku hivenen rauhallisempi ja teknisesti osaava estepolle, joten mikäpäs siinä. Tällä kertaa pysyinkin onnellisesti selässä, ehkä maistelin riittävästi nöyryyttä taas hetkeksi.

Minun ja herran ongelma on vain se ikuisuuspulma nimeltä kääntäminen. En oikein tiedä, mikä meidän kommunikaatiossa on vinksallaan, mutta jokin pahemman kerran. Poku tykkää puskea menemään oman mielensä mukaan ja minulla on täysi työ uskotella sille, että minä määrään nyt.

Pääteemana olivat laukanvaihdot. Nämä olisi kiva tosiaan oppia, esteradalla säästyisi, kun saisi vaihdettua laukat kohdilleen suoraan oikeassa askellajissa eikä ravin kautta. Alussa tosin testailtiin jälleen, miten jarrut ja kaasut toimivat. Poku ei ollut pahemmin tervassa, joskaan ei intoillutkaan. Sain kuitenkin muutaman kierroksen jälkeen irti toivotut pidemmät laukka-askeleet ja samoin lyhennetyt. Pulmana oli vain se, että lyhennyksissä päästin Pokun pariin kertaan raville. Ei näin, mutta ensi kerralla paremmin.

Laukanvaihtoja lähdettiin treenaamaan hyvin järkiperäisellä tavalla, jossa opettajan mukaan heppa itsekin huomaa, että nyt on parempi vaihtaa. Kavaletille suunnasta riippuen oikeassa tai vasemmassa laukassa ja käännös oli aina vastakkaiseen, jolloin vaihto tuli tehdä. Pari ensimmäistä kertaa meni vähän höpöksi eli ravin kautta, mutta sitten alkoi toimia. Epäilenpä tosin hieman, että polle vaihteli hommat ihan itse minusta piittaamatta. :)

Tämän jälkeen siirryttiinkin kavaletin ja kahden esteen hyppelyyn, jossa taas tarvittiin vaihtoja. Ensimmäisenä tultiin luontevasti oikeaa laukkaa pystylle. Siitä suunta jatkui vasemmalle eli laukkaa vaihtoon. Siitä kavaletille ja taas suuntaa niin, että laukka piti laittaa vaihtoon. Siitä puolestaan pystylle kahteen otteeseen eri suunnista, jotta laukka vaihtui. Meillä meni Pokun kanssa oikein mainiosti! Kiitän tästä edelleen enemmän heppaa kuin itseäni. Muutamissa kohden kyllä annoin mielestäni selvät ohjeet siitä, että nyt mennään tuohon suuntaan. Poku totteli muitta mutkissa. Neuvona olikin, että reipas vauhti on tarpeen. Silloin hevonenkin tsemppaa vaihtaakseen laukat kohdilleen.

Tunti meni ihan kivasti. Poku innostui esteistä ja otti niille tultaessa tutut pidemmät laukat ja hyppäsi moitteetta. Mutta. Kuskia pelotti. Ainakin hivenen. Vissiin viime torstain mätkähdykset olivat hyvin tuoreessa muistissa ja vauhdikkaat laukat esteelle laittoivat muutamia pelkoajatuksia pyörähtämään päässä. Onneksi Poku ei jaksannut noteerata tätä ja suoritti hommat täysin pistein kotiin. Toivottavasti tämä pieni pelko hälvenee sopivasti. Niin, että jatkossa kiinnitän huomiota enemmän tuollaiseen, mutten kuitenkaan hysteerisesti. Poku olisi muuten kiva estepolle, kunhan saisimme kääntymisongelman ratkottua. Siihen myös tähdäten.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Paluu maanpinnalle kirjaimellisesti

Tällä viikolla hyppäsinkin estevalmennustunnille mukaan, oma tunti piti perua työvuoron takia. Mikäpä siinä, etenkin kun sain toivoa mieluisan pollen alle ja tämähän oli toki herra Perillus.

Ensimmäisenä treeninä oli suoralinjainen estekaksikko, joiden välissä oli vielä kavaletti. Harjoitus lähti lämmittelyjen jälkeen siten, että ensimmäisen esteen jälkeen olisi pitänyt saada polle pysäytettyä ennen kavalettia. No, minun intoilu ja Perilluksen tottelevaisuus toki tarkoittivat sitä, että ensimmäinen kerta meni höpöksi eli kavalettikin tuli pompattua samoilla vauhdeilla. Yksi uusi ongelmani on se, että tykkään vain kaahottaa sen sijaan, että malttaisin ottaa rauhallisemmin. Sehän toki kostautui myöhemmin tunnilla, mutta palataan siihen hieman tuonnempana. :) Toisella kierroksella homma onnistui juuri ja juuri. Perillus pysähtyi, muttei kaikkein näppärimmin.

Treeni jatkuikin sillä, että nyt pompittiinkin kavaletin yli, mutta siitä kurvattiin laukkaympyrä ja uudelleen kavaletin yli kolmatta estettä kohden. Hui kauhea, se ympyrä oli hevosen kanssa tosi pieni. Kyllähän polle kääntyi, mutta jumppasarjaa hipoen. Toisella kierroksella meni vähän siedettävämmin, mutta pitäisi osata ottaa tilaa niistä suunnista, missä sitä on.

Jumppasarjalla keskityttiin siihen, että polle tuli esteille oikein ja hypyissä tarkkailtiin istuntaa. Olipa outoa köpötellä sarjalle ravissa, mutta se opetti kyllä lähestymisestä paljon. Istunnassa sain lähinnä mainintaa käsistä. Pera venyttää hypyissä kaulaansa, joten silloin käsienkin täytyy myödätä reippaasti. Parilla kierroksella itsekin tunsin, että kaiken huipuksi seisoin jalustimilla taas kerran. Mutta kun huomasin myödätä käsistä reippaasti, takamuskin muisti olla lähempänä satulan taka- kuin etukaarta ja se tuntuikin yllättävän tukevalta!

Korkeutta nostettiin mukavasti, sillä missäpä muualla sitä hyppyyn mukautumista voi treenata, jos ei hyppäämällä sellaisia esteitä, joissa sitä jo tarvitaan. Olin ihan onnessani jo, kun estekorkeus oli jossain 75-80 sentin välillä, mutta paras oli tulossa! Joukossa oli sitä polletasoa, joille metrikään ei ollut minkäänlainen ongelma. Opettaja nostikin viimeisen jumpan metriin ja olin ihan täpinöissäni. Ensin tosin tuli maininta, että vain kaksi saisi mennä esteen. Kumma kyllä opettaja tuumasikin hetken päästä, että jos tahdon, voin mennä Peran kanssa, sillä sille metri ei ole mikään este. Huippua! Kieltämättä vähän jännitti odotella vuoroa ja katsoa sitä estettä. Mutta ei muuta kuin pari syvää henkäystä ja rauhallisesti matkaan. Ohjeeksi tuli kannustaa toisen esteen jälkeen vähän jaloilla pollea kolmanteen ja korkeimpaan hyppyyn. Hetken aikaa pelkäsin, että epävarmuuteni tarttuu Peraan, mutta toisella esteellä kannustin ja Pera hyppäsi uskomattoman hienosti ja minä pysyin kyydissä! Aivan huippua! Istuntakaan ei antanut pahemmin periksi, olisin toki halunnut toisen kerran, mutta kyllä tuo oli riittävä maistiainen noista korkeuksista taas hetkeen. Huh, hieno kokemus.

Sitten palattiinkin takaisin kahden esteen ja kavaletin muodostelmalle. Tarkoituksena oli saada laukkavälit kolmeen ja neljään eli vähän reippaampaa vauhtia, mutta hallitusti. No, hallittuus ei kuulu sanavarastoihin. Kannustin Peran pitkällä sivulla reippaaseen laukkaan, mutta enpä tietenkään muistanut ottaa sitä haltuuni enää. Olen liian tottunut siihen, että polle korjaa mokani. Tällä kertaa Pera tosin tuumasi, että on aika palauttaa minut maanpinnalle näistä haahuiluista. Kavaletin jälkeen huomasin, kuinka Pera lipui oikealle pois esteestä. Viime hetkellä kuitenkin katsoin, että se mahtuu hyppäämään ja valmistauduin siihen. Sittenpä Pera pistikin stopin ja päädyin kerämään kadonnutta nöyryyttäni esteiden päälle. Puomit vain romisivat paikoiltaan, kun teilasin niitä selälläni. Pakko myöntää, että hivenen sattui se putoaminen, mutta onneksi ei käynyt mitenkään! Tulipahan taas palauduttua siihen, että kyllä, ratsastaessa täytyykin tehdä jotain.

Takaisin satulaan vain, ettei kammo ala kolkutella päässä. Tosin toinen yrittäminenkään ei mennyt nappiin. Pera oli tunnin alussa vähän kyttäillyt maneesin toista päätyä, jonka ovi oli hivenen raolla. Sitten se lakkasi sen ja unohdin koko asian. Ei olisi kannattanut. Laukka lähti soljumaan pitkää sivua myöten, kunnes pääsimme lähemmäs tätä avonaisen oven päätyä. Pera ilmeisesti säikähti jotain tai luuli muuttuneensa rodeopolleksi ja vetäisi sellaisen pukin, että herra Hilanteri olisi kateellinen. Kuulemma Pera pomppasi oikein kunnolla ilmaan ja takamus vielä korkeammalle. Enhän minä tällaista ollut suunnittellut ja taas maistelin maneesin pohjaa. Kyllä, nöyryydeltä ja oppimiselta se maistui. Pera jatkoi hullua laukkaa itsekseen toista pitkää sivua myöten ja nakkasi vielä yhden itsenäisenkin pukin. Jännä homma, miten noissa hetkissä sitä mietti ensimmäisenä, että toivottavasti se ei loukkaa itseään. Arvojärjestys kohdillaan. :)

Tässä vaiheessa jo vähän huolestutti nousta selkään, mutta ei sitä maahankaan voinut jäädä. Kolmas kerta ja otin pitkän sivun rauhallisesti. Jämäkät avut ja ha, estettä kohti. Kolmikko menikin itse asiassa näppärästi. Välit taisivat mennä suunnilleen oikein ja suoritus oli tasainen. Huh, positiivinen kokemus sekä minulle että Peralle. Sitä tarvittiin tunnin lopuksi.

Putoamiset opettivat kyllä taas paljon eikä särkevät paikat heti annakaan unohtaa. Olisihan se kiva oppia ihan selässä pysyen, mutta ilmeisesti tällaista jämäkämpää palautusta maanpinnalle tarvittiin. Ensi viikolla omalla tunnilla olisi esteitä, jiihaa! :) Eipähän pääse kammoa kehkeytymään, mutta toivottavasti olen ottanut taas opikseni enkä mokaile näin näyttävästi aikoihin. Oli muuten ensimmäiset putoamiset tuolla tallilla. Saisi kyllä siihen jäädäkin. Toivottavasti.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Hessu-hassun kyydissä

Mortti-putkeni katkesi, kun parka on sairastunut kuumeeseen. Toivottavasti polle paranee pian, surkeaa olla kipeänä varmasti hevosenkin mielestä. Tosin tuurini pollearpajaisissa ei ole virittäytynyt silti kovin reippaasti, sillä tällä kertaa onnetar oli pistänyt minulle Hewronin eli Hessun.

Hessu oli joskus vakipolleni arpajaisissa ja taisin oppia menemään sillä siedettävästi. Myöhemmin arpajaiset eivät enää antaneet sitä, mutta näemmä olen mennyt sillä kuitenkin kerran tälle kesälle. Tuntimerkinässä lukeekin, että tuona kertana sain kiitolaukkaa ja pukinkin. :) Hessusta on jäänyt mielikuva laiskanpulskeana tapauksena, joka kuitenkin osaa asiat. Näillä mielikuvilla suunnattiin tunnille. Kannukset jätin pois, jälleen.

Hessu yllätti, ihana polle! Kyllähän se olisi saanut olla astetta, jos toistakin reippaampi, mutta ei se kyllä tervassa kävellyt. Kannukset olisivat toki voineet korjata tilanteen hyvin, mutta toisaalta vielä kokemattomalla käyttäjällä saada pollesta turhankin paljon virtaa irti. Hessussa kun sitä riitti, laukassakin sen sai reippaasti eteen eikä se edes volteilla pudotellut sitä pois. Hienoa!

Tunnin treeninä oli hevosen aktivointi, pienoinen pohkeenväistätys ja siirtymiset volttien avulla. Siirtymiset sujuivat ihan hyvin, kun treeni aloitettiin rauhassa löysin ohjin. Hessu kulki ihan kivasti ja siirtyi ravillekin riittävän näppärästi. Laukat nousivat myös ilman kummempaa vaikeilua, joskin alussa tahti oli hessumaisen laiskaa. Tosin pienellä yllytykselle sai mukavia spurtteja. Siirtymisistä ei valitettavaa kyllä.

Pohkeenväistöä tehtiin kääntymällä lyhyen sivun puolivälistä täyskaarrosmaisesti kohti pitkää sivua. Sinne siirryttiin väistättämällä. Hessu meni, joskin kuski taas pisti vauhtia väistätyksen sijaan ja muutamat, jos toisetkin kerrat valuivat vain kävelynä. Pari kertaa Hessu kuitenkin väisti ihan kivasti. Pohkeenväistöstä on näemmä muodostumassa minulle ongelma. Taidan istua miten sattuu, pidellä ohjia vaikka ja miten sekä kruunata kokonaisuuden pohjeavuilla, joita ei taida edes olla. Lisää treeniä tästä, siis.

Volttihomma toimi niin, että vedettiin kahdeksikkoa. Aina sen keskellä suunnanmuutoksissa käyntiin ja nostot raviin tai laukkaan voltille lähtiessä. Hessu meni ne mukavasti. Laukka pysyi kasassa, vaikka voltit olivat aika pienet. Hyvin kuitenkin meni eikä pudottanut raville, vaikka niin ehdin kuvitella. Ongelmaksi tosin muodostui toisen volttikahdeksikon pääte. Se siis loppui siihen, että laukataan suoraan päätyä kohden ja siitä käännytään haluttuun suuntaan. Kuskihan oli taas niin unessa ja omissa maailmoissa, että Hessu päätti aina oikaista mielensä mukaan. En muka saanut sitä menemään suoraan. Vasta parin lisäkierroksen jälkeen ja ravissa edeten se meni nätisti suoraan ja kääntyi tismalleen ohjeideni mukaan vasemmalle. Taas oppia kantapään kautta siitä, ettei polle kovin usein lue ajatuksia, vaan odottaa myös ohjeita. :)

Hessusta jäi hyvä fiilis kuitenkin. Ei tunnu siis pahalta, vaikka toisenkin kerran sattuisi arpajaisista. Tosin nyt alan jo oikeasti toivoa mielessäni, että Perillus napsahtaisi pitkästä aikaa. On jo ikävä sitä mustaa herraa.

perjantai 22. elokuuta 2008

Kukas polle sitten sattuikaan?

Kukapa muukaan kuin Mortti. Olin taas "omalla" tunnillani eli keskiviikon C/B:llä. Teemana oli sama kuin aikaisemmallakin eli pohkeenväistöt pitkällä sivulla. Olen vähän pohtinut ja ehkä tullut siihen tulokseen, että jos ensi viikon tunti ei lannista minua, jään pysyvästi tälle tunnille. Se kun tuntuu tarpeeksi haastavalta, mutta ei täysin vielä lannistavalta. Tuntuisi, että sellainen on juuri passeli oppimisen kannalta.

Mutta sitten takaisin tuntimietteisiin. Ostin kuulkaas kannukset! Tulin siihen tulokseen, ettei jalkani vispaa enää armottomasti eli kykenen käyttämään kannuksia tarkoituksellisesti, en joka hetki hervottoman vispauksen ohessa. Tosin Agrimarketin valikoima tarjosi minulle vain 25 millimetrin kannukset. Lieköhän liian pitkät? Onneksi maksoivat vain viitosen, voin hyvin vaihtaa.

Kannuksia tosin en ajatellut käyttää kuin muutamilla tervapolleilla. Niiden joukkoon olen listannut jo Tapsan, Hessun, Mortin ja ehkäpä Pokun. Mutta mikä yllätys sattuikaan! Olin viritellyt kipakat kannustimet jalkaan ja köpöttelinkin pari kierrosta Mortin kanssa niillä. Polle reagoi hyvin kevyeen pyyntöön ja tulin siihen tulokseen, että jätän toistaiksi kannukset pois. Kerrankin fiksu valinta. Mortti osoittautuikin tällä kertaa todella reippaaksi ja sain olla hillitsemässä(!) sen sijaan, että olisi pitänyt yllyttää. Mukavaa vaihtelua normaaliin. Siksipä pollen pisteet paranivat hieman. Eteenpäinpyrkimys yleensä voittaa laahustelun.

Pohkeenväistöt menivät käynnissä aikasta mukavasti. Mortti otti avut hyvin kevyesti ja kulki nätisti. Ravissa kuski jälleen herpaantui ja Mortti ei enää reagoinut epämääräisempiin apuihin kovin tehokkaasti. Pitäisi todella pystyä keskittymään. Nyt tuntuu, että ravissa hölskyn niin pahasti, etten itsekään ole aivan varma, missä kohtaa istun ja mitä mahdan pyytää. Pariin otteeseen Mortti kyllä meni nätisti ravitkin ja voi, ne laukkapätkät olivat ihania. Keinulaukkainen polle on parasta.

Istuntaa tasaamalla ja tarpeeksi tehokkailla pidätteillä olettaisin saavani ongelmaa rajattua. Nyt päästin Mortin kipittämään turhan reippaasti ja avut jäivät toiveiksi vain. Ensi kerralla vähän enemmän siis malttia ja selvät ja ennen kaikkea tarkat pyynnöt. Luulisi, että siitä alkaisi sujuakin. Mortti on parannellut kyllä pisteitään roimasti, mutta pakko on myöntää, että kaipailisin Perillusta pitkästä aikaa pollekseni. Esteetkin tekisivät terää. :)

lauantai 16. elokuuta 2008

Pomp, pomp, pomputi

Minulla on näemmä jokin kausi taas pollen kanssa. Nyt se on Montana eli Mortti. Se pikkuinen hapannaama. Kävin tosiaan tänäänkin heppailemassa, kun olin ilmoittautunut sekä C/B:lle että C:lle. Hetken aikaa hymisin, että taidanpa alkaa heppailla syksyn ajan kahdesti viikossa. Se olisi huippua, mutta pitää vähän katsoa.

Kuitenkin, Mortti-kausi jatkui. Periaatteessa siinä ei ole kovin paljoa enää pahaa. Meillä ei ole suuria riitoja siitä, mihin mennään, mutta toki välillä tuonkin asian kanssa pitää vähän kinastella. Tunnin alussa tämä polle kulkee myös tervassa ja on ihan uskomattoman laiska. Mutta aika nopeasti se vetreytyy onneksi. Toistaiseksi en ole saanut sitä niin herkäksi, että esimerkiksi laukat nousisivat istunnalla. Sitä treenatessa.

Elikäs treeninä hieman istumista ja sitten siirtymisiä. Mortin ravi on yksinkertaisesti kauheaa. Minun höpöistunnalla ei siinä pysytä millään ilveellä, joten parin hyvän askeleen jälkeen pompinkin kuin perunasäkki selässä. Positiivista oli se, että Mortti vertyi vähän reippaammaksi tahmaisen alun jälkeen.

Ravisiirtyilyn jälkeen tulivat laukannostot. Yhdeltä törpöltä laukka, toiselta raviin ja kolmannelta käyntiin ja sama uusiksi. Laukat nousivat ihan ok, ei mitenkään reippaasti, mutta ei kaikkein vaikeimminkaan. Harmitti vain, etten saanut Morttia tarpeeksi herkäksi, että laukka olisi lähtenyt pyörimään istunnalla. Tosin Mortti reippaannutti laukkaa, mutta vasta käännyttäessä lyhyeltä sivulta jälleen pitkälle. Muuten meni ihan kivasti tuo treeni.

Toivoisin kyllä, että seuraavilla tunnilla saisin reippaampia ja tottelevaisempia polleja alle. Tosin nämä kerrat ovat olleet hyvin opettavaisia. Mikään ei ole tullut liian ilmaiseksi. Voisinpa mennä pitkästä aikaa Perilluksella koulua tai ehkäpä Mantalla. Tuiskukin olisi kiva, mutta se ei taida enää käydä meidän tunneilla, harmi sinällään, vaikka se polle on eläkkeensä jo ansainnutkin. :) No, pollearpajaiset ovat yhä kivoja ja ne vaikeimmat vain opettavat lisää. Hyvä niin.

torstai 14. elokuuta 2008

Tervapollea väistättämässä

Eilisen C/B-tunti ei ainakaan ensimmäisellä kerralla pelottanut minua vaihtamaan takaisin C-tuntiin. Treeniohjelmassa kun oli luvassa samaa, mitä treenasimme jo edellisellä viikolla C:n porukassa. Lisäksi tuntilaisissa oli jonkin verran niitä, jotka ovat aiemmin tahkonneet saman tasoista tuntia kuin minä. Annan siis itselleni luvan kokeilla, jos tuo tunti olisi tarpeeksi vaativa, muttei liian vaikea vakitunnikseni.

Pollelistaa vilkaistessa kasvoille nousi epätoivoinen hymy. Daimler eli Tapsahan se minulle napsahti. Mikäpä siinä, Tapsa osaa, mutta edelleen tykkää liikkua minun kanssani kuin täi tervassa. Hitaasti, hitaammin, liki minimoiden koko vauhdin.

Tunnin treeninä oli pohkeenväistö pitkän sivun myötäisesti. Aluksi käynnistä. Sehän sujui hyvin, Tapsa liikkui kyllä tahmeasti, mutta ainakin oli aikaa korjata, jos se lähti jonnekin valumaan. Sitten ravia. Siihenpä se kaatuikin. Osaan asian teoriassa, mutta se rysähtää siihen, kun vaikuttaminen hevoseen on ihan onnetonta. Täytyy opetella kunnolla se järjestelmällisyys ja loogisuus. Ehkä sillä saan apuni perille niin, että polle myös tottelee.

Ravissa suurimmat ongelmat olivat vauhdin pysähtyminen eli käyntiin siirtyminen. Toisena se, että jos vauhti pysyi, valui Tapsa jalkojeni ja pohkeeni väistämisestä pois. Mutta tunnin aikana sain pari kelvollista väistätystä, vaikka ne vaativat melkoisen mittelyn Tapsan kanssa. Mutta pari onnistunutta on parempi kuin kaikki huonoja.

Tapsa ei muuten silti ollut NIIN paha kuin yleensä olen ajatellut. Kyllä, se liikkui hitaasti ja oli laiska, mutta ei niin laiska kuin muilla kerroilla. Mikä parasta, se ei liiemmin pudotellut esimerkiksi laukkaa eikä alkanut vängätä kanssani siitä, että mihin suuntaan käännytään. Ei jäänyt siis kovin paha mieli tunnista, se on aina hyvä merkki.

Mietiskelen vielä, käynkö varalta testaamassa tämän viikon C-tunninkin. Eri opettaja olisi luvassa ja olen ollut yhden viikon pois, joten siksi olisi ihan hyväksyttävää ottaa ylimääräinen kerta. Mutta pitää katsoa. Sehän on kuulemma katumista parempi. :)

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Polle totteli osittain sittenkin!

Jaahas, nyt ruodinkin viime keskiviikon (6.8.) kertaa. Polleksi sattui jälleen apua, tämä polle ei tottele! -tapaus eli Montana, tutummin Mortti. Olin taas heti, että voi ei, ei tule mitään. Mutta kuitenkin tuli, jotenkin!

Seurasin aiempaa tuntia ja ratsastajalla oli jonkin verran puskemista Mortin kanssa. Ehkäpä se kouliutui siinä ja meni minulla siksi aika kivasti. Tehtävänä oli väistättää pitkiä sivuja myöten ensin käynnissä pysäyttäen keskikohdassa ja jatkaen suoraan väistöä taas. Se meni oikein mukavasti, käynnissä sain hallittua Morttia ja pidettyä sen suunnilleen liikkeessä. Sitten tulikin raviväistätys ja siirto käyntiin. Siinä tuli jo esimakua siitä, että ei tule onnistumaan ravissa ollenkaan. Kontrollini katoaa ravissa jonnekin tuuliin, mutta käynnissä se meni taas paremmin. Kokonaan ravilla tullessa meni ihan höpöksi, vaikka koetin korjata koko ajan apuja. Pariin kertaan sain onnistumaan, muina kertoina Mortti kirmasi suoraksi, kun en antanut selviä apuja.

Mutta! Tunnissa oli hyvääkin. Mortti oli ihmeen reippaana. Tällä kertaa ravit ja laukat nousivat aika pienillä avuilla ja siitäkös tuli hyvä mieli. :) Laukatkin menivät kivasti, ei pudotellut raville ja kääntyi siinäkin oikein mukavasti. Jotain hyvää onneksi.

Olin auttamattomasti myöhässä talvitunneille ilmoittautumisessa. C-tunnit omalta opettajalta olivat täynnä, joten pitkän pähkäilyn jälkeen ilmoitin itseni viikonlopun C:lle. Kysäisin sitten opettajalta, millainen keskiviikon C:n korvaava C/B on. Kuulemma riippuu aika paljon siitä, keitä sinne tulee. Jos on paljon samaa porukkaa kuin C:llä ollut, sovin joukkoon. Jos ei, voi tunnista olla enemmän haittaa, sillä opettaja menee B-painotteisesti eikä välttämättä selvennä tehtäviä enää niin tarkasti, kun ne pitäisi jo osata enkä minä vielä osaa. Kuulemma en kuitenkaan tiellä olisi sillä tunnilla, joten ilmoitin itseni myös sille tunnille. Testaan sitä ensi keskiviikkona ja jos se on paha, jatkan C-tasolla lauantaisin. Mutta niinhän se menee, että parempi olla hieman tasoaan vaativammalla tunnilla kuin liian helpolla. Tosin ei tuossakaan parane liioitella, mutta keskiviikkona se selviää.

perjantai 1. elokuuta 2008

Kolmen päivän parhautta

Estekurssi tosiaan oli ja meni 22.-24. heinäkuuta. Aivan huippua! Tuon jälkeen kyllä tuli niin vahva olo, etten minä sitä koulua kyllä enää jaksa vääntää. Vaikka eipä tässä vaiheessa tosiaan voi tuollaisia mennä sanomaan. Mutta ehkä voisin vähän miettiä, jos ottaisin joka toiselle viikolle estevalmennuksen ja muulloin kouluväännön. Pitää miettiä, mutta nyt sitten kurssiin.

Hevoseksihan olin jo aikoja sitten ruinannut sen liki parhaimman eli Perilluksen. On se vain niin huippu, ettei tarpeeksi voi kehua.

Ensimmäinen päivä

Keskityttiin temmon säilyttämiseen ensin puomeilla. Pera kulki kivasti, mutta en saanut siihen samaa kontaktia kuin yleensä. Siksi tunnista jäi vähän harmitus päälle, sillä se yhteinen asenne ja meininki on tuon ja minkä tahansa muun pollen kanssa parhautta.

Mutta tempo saatiin kohdilleen, kunhan vain se kuski muistaisi pyytää kerralla sen temmon eikä yrittää lisäillä kesken kaiken. Siinä, että Peralla on mennyt usein, on yksi hyvä puoli esteitä ajatellen. Sen laukka ja vauhti ovat tuttuja, joten askelten arvioiminen onnistuvat mukavasti.

Tunnin lopussa pompittiin sarjaa. Minua jäi vähän mietityttämään, että kumpaa opettajaa uskon. Toinen yrittää nostaa minut pois makoilemasta kaulalla ja toinen vastaavasti pistää sinne. Ehkäpä haen sellainen kompromissin. Muuten hyppyasento on kohdallaan, mutta toisinaan tosiaan seison siellä jalustimilla ja jalat menevät huonosti. Se korjautunee sopivasti mitatuilla jalustimilla ja sillä ajatuksella, että takalistoa taakse, ei suoristautumista ja ylöspäin kurottelua.

Tosin plussaa tästä päivästä: laukkamitoitukset osuivat aika hyvin nappiin. Puomille tultaessa pystyin yllättävän hyvin laskemaan sen, että sitä ennen mahtui kolme laukka-askelta ja neljäs napsahti puomiin. Hyvä päivä, onneksi oli vielä kaksi jäljellä!

Toinen päivä

Tänään otettiin jo muitakin esteitä hieman. Oli kyllä hienoa päästä toista päivää peräkkäin ratsastamaan. Tuntumakin Peraan oli parempi, ihana pollehan se on. Siitä ei mihinkään pääse. Edelleen pysyttiin temmossa ja paneuduttiin lisää istuntaan. Hyvää treeniä siis.

Taisimme hypätä 70 cm:n esteitä ainakin, ehkä isompiakin. Opettaja kun totesi, että kaiken muun voi opetella pienillä esteillä, mutta ei hyppyyn mukautumista. Pomppu kun kasvaa yllättäen esteiden kasvaessa. Peran kanssa pomput eivät tunnu onneksi enää missään. Osaan makoilla/seistä/rötköttää siellä kaulalla jo niin tottuneesti varmaan. :) Temmon säilyttäminen vaatii kyllä treeniä vielä minulta.

Kolmas päivä

Nyt sitten pistettiin kahden päivän annit yhteen. Rakennettiin kisarata, johon tuli muun muassa trippeli! Ensimmäistä kertaa moista hyppäsin ja se hirvitti maasta käsin. Tutustutin Peran siihen huolella aluksi eikä se vaikeillut sen kanssa laisinkaan.

Rata käveltiin opettajan kanssa läpi ja ohjeistusten kera yritettiin miettiä järkeviä reittejä. Sarjojen väliin piti saada tietyt laukka-askeleet mahtumaan, yhtenä temppuna siis. Mikähän siinä on, että vaikka ei ollut oikea kisatilanne, pisti jännittämään? Radan opettelukin meni siinä 10 minuutissa ja ihme kyllä jäi mieleen!

Se oli ihan mielenkiintoinen rata. Paljon erikoisempaa kuin mitä aikaisemmin on ollut. Esteelle ei esimerkiksi ollut suoraa lähestymistä, vaan pieni kaarre. Siihenkin ohjeistettiin laukka-askelten määrä, mutta menin sen vähän vauhdikkaasti. Päässä kun pyöri ajatus, että tällä kertaa en ainakaan hidastele. Laukanvaihdot menivät aika kivasti! Taisin ravin kautta siirtää kerran tai pari, mutta muuten Pera taitavana vaihtoi itse. Tuo pitäisi opetella, helpottuisi rata paljon.

Radalla oli myös muuri, jonka korjauskierroksella sain Peran väistämään kaksi kertaa huonolla lähestymisellä. Tuo on kyllä paha ongelma. Radalla Pera sen sijaan hyppäsi muurin ongelmitta, mutta järkyttävällä tiellä. En osannut ohjata oikein ja Pera päätti ottaa ohjat omaan suuhunsa ja vipsautti terävän käännöksen ja selvitti esteen näppärästi.

Trippelille kannustin vauhdilla ja se meni kyllä ongelmitta. Ihan ok rata, mutta keskittymistä pitää treenata todella paljon. Menee sähläykseksi ja se kostautuu huonoilla tievalinnoilla. Se puolestaan johtaa vielä jokin kisakerta siihen, että Pera saa tarpeekseen ja kieltää tai laukkaa esteen ohi. Sitten omat pasmat menevät niin sekaisin, että rata varmasti haihtuu mielestä. :)

Kurssi oli kyllä opettavainen ja sai paljon vinkkejä korjauksiin. Jatkossa tosiaan alkan keskittyä istuntaan entistä enemmän, teiden valintaan ja tempoon. Katse on jo oikein mukava radalla ja Peran kanssa yhteistyö toimii aika kivoin. Noilla eväillä on todella hyvä jatkaa esteratsastusta.

Apua, tämä polle ei tottele!

Kauhean myöhässä taas päivitykset, aika vain karkaa jonnekin. Elikäs nyt muistelen 16. heinäkuuta ratsastettua tuntia sen verran, mitä muistan. :)

Polleksi sattui pitkästä aikaa hapannaama-Montana eli Mortti. Tunnilla käytiin siirtymisiä ja huomaamattomuutta läpi. No, ei ollut tämän pollen kanssa kovin huomaamatonta. Vanha kaveri, kääntymisongelma, tuli jälleen vieraaksi. Mortti hankasi vastaan ja niin sitä siksakkeiltiin miten sattuu. Vauhtiakaan ei oikein ollut, mikä Mantan jälkeen oli aika kauheaa.

En oikein missään vaiheessa saanut Morttia kuulolle ja tunti oli yhtä tervassa kahluuta. Sujui, mutta vaivalla. Pitää kyllä miettiä taas ahkerasti sitä, miten se kääntäminen tapahtuikaan. Ehkäpä se siitä.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Jumppaa esteiden yli

Lieköhän aikaisempi kuumat tärskyt Mantan eli Hot Daten kanssa menneet hyvin vai oliko sattuma kyseessä, mutta toisellekin tunnille pärskähti polleksi tuo samainen päänviskoja-suloisuus. Tällä kertaa tosiaan olin ängennyt perjantain ensimmäiselle tunnille mukaan, tasona C/B. Tuolle tunnille menin sen takia, että omalla tunnillani olisi ollut esteitä, mutta reissu kotikunnalle pakotti perumaan sen.

Huomasin, etten ole kovin monella pollella pomppinut esteitä. Huvitti hieman se, että edellisiltana olin pohtinut, etten missään nimessä pärjäisi Mantan kanssa esteillä. Aiemmat seuraukseni pollen menosta ovat hieman hirvittäneet. Sillä riittää vauhtia sopivasti ja se kyllä kääntyy mitä tiukimmin, joten estepolleksihan siitä olisi helposti. Itse kuski tahtoo vain nuokkua joskus ja yleensä siitä ei seuraa hyvää.

Hieman siis jännitti hypätä pitkästä aikaa sellaisella pollella, jolla ei ole esteitä mennyt. Olen vähän jämähtänyt esteillä Perillukseen. Manta kyllä on kiva, estetunti todisti sen jälleen. Vähän saisi tammalla olla muotoja enemmän, kun se tahtoo jäädä hivenen kapoisaksi ja pieneksi minulle, vaikka vauhdissa sitä ei kyllä huomaa.

Tunnin aiheena oli jumppasarja. Mukavan turvallinen palautuminen takaisin esteiden mukavaan maailmaan kyllä. Alussa treenattiin puomien ylitystä ihan perusistunnassa. Sitten pistettiin puomien jälkeen pientä ristikkoa, kunnes päästiinkin pomppimaan paremmin. Tällä kertaa minä taas kuvittelin olevani jossain Samsung Nations Cupin kilpailussa. Tämähän näkyi siinä, että halin hypyissä Mantan kaulaa kuin olisin ylittämässä niitä puolentoista metrin esteitä. Onneksi opettaja komensi minut pystymmäs ja muutaman kierroksen jälkeen tajusin, että hyppäämäni esteet ovat lähempänä 60 senttiä kuin noita lukemia. Tosin jos en väärin katsonut, taisin tulla hypänneeksi urani korkeimmat esteet. Ainakin muutamalla kerralla vilkaisin esteitä ja ne näyttivät hivenen korkeammilta. Olisiko juuri 60 cm, ehkäpä 70? Olisi pitänyt kysäistä, mutta hienoa oli!

Tunti meni ihan kohtuullisesti. Mantan hyppyyn oli helppo mukautua eikä se esteillä tehnyt mitään outouksia. Tosin tällä pollella on hauska tapa: ohjia kootessa se alkaa automaattisesti täpittää vauhdikkaammin. Vauhtipuolihan vähän kostautui malttamattomuutena. Manta olisi halunnut kaahata miten sattuu, mutta se pysyi hyppysissä viime kertaa paremmin. Sain ohjeeksi, että kunnolla liikettä sille takapäähän ja sopivan jämäkkä tuntuma suuhun, niin se rauhoittuu päänsä kanssa. Niinhän se tekikin. Itse asiassa mielessä välähti, ettei Mantakaan olisi välttämättä hullumpi tapaus estekisoissa. Rataahan en sillä ole hypännyt, joten mieleni moisen jälkeen voisi muuttua, mutta jos se pysyisi hallinnassa, tulisi hyvä aika ainakin.

Oli kyllä kiva hypellä ja vähän korkeampaa kuin normaalisti. Huippua! Kyllä sitä on niin estepuoleen paljon enemmän painottuvia kuin kouluun. Ensi viikolla olisi kolmen päivän estevalmennus. Pitää seuraavalla tunnilla muistaa hoksauttaa opettajalle, että Perillus pitäisi saada. Hieman huolettaa, jos se on unohtanut aiemman maininnan ja polle on jo varattu. Sitten pitää vähän tuumia pollevalintaa uudemman kerran, mutta sitä ennen pitää vain toivoa parasta.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Päänviskojan kyydissä

Jes, pitkästä aikaa pääsin tallille! Kahden viikon tauko on kyllä ihan tuskaa, mutta onneksi eilen sain soiteltua ja tämän päivän C-ryhmän tunnilla oli minulle sopivasti tilaa. Vitsi, tallikin tuntui ihan vieraalta. Pollelistasta selvisi, että minulle oli luvassa kuumat treffit, sillä heposenani oli Hot Date eli Manta.

Mikäpäs siinä. Mantassa hyvää on sen reippaus. Samalla se on osittain huono puoli. Toisinaan se innostuu vain kipittämään holtittomasti ja siihen vielä lisää päänviskelyn. Se tamma tosiaan rakastaa viskoa päätään, sen lempparia varmasti. Lisäksi polle on herkkä painoavuille. Eli pysähdykset ja hiljennykset sujuivat näppärästi ilman turhaan ohjissa roikkumista. Laukan jälkeen tosin ihan sama mitä painotanssia olisin esittänyt, se olisi vain mennyt päättömästi menemään.

Tunnin sisältö oli kerrassaan passeli taukoa ajatellen. Teemana olivat siirtymiset. Käynnistä pysähdykseen, ravista sama ja siitä myös nätisti laukkaan ja takaisin. Pysähtymiset sujuivat tosiaan mainiosti. Manta kuunteli raviin asti herkästi ja pysähteli toivotusti. Laukannostot olivat myös ihan kelpoja, mutta hivenen rauhattomia. Samoin laukan jälkeen ravi tahtoi jatkua turhan reippaana ja laukassa tuli muutama ryykäilyvaihe. Mutta muutoin meni kivasti. Manta on miellyttävä ratsastaa kyllä. Treffit sujuivat siis mainiosti. :)

Ensi viikollakaan en pääse omalle tunnille, mutta änkäsin itseni mukaan perjantain C/B-tunnille, kun siellä on esteitä. Niin olisi ollut omallakin tunnilla, mutta tulee lähdettyä käymään kotipaikkakunnalla, niin ei pääse. ! Mutta ehkä tämän viikon jälkeen alan taas päästä omille tunneilla ja mikä parasta, pian on kolmen päivän estekurssi. Musta komeus on juuri laidunlomallaan eli sehän palaa sieltä sopivasti pulleroisena pomppimaan.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Maastoilua ja kiitolaukan pätkä

Taas on vierehtänyt parikin kertaa ilman muistioon listaamista. Tosin nyt tullee kaksi viikkoa, etten välttämättä pääse ratsastamaan, ainakaan omalle tunnilleni. Ei kiva, mutta töitä on tehtävä.

Elikäs pahan onnen päivään (13.6.). Tuolloin tosiaan kävin korvaavan tunnin perjantain C/B:llä. Pikkaisen harmitti, kun näin, että ensinnäkin omalla tunnilla oli ollut esteitä ja toiseksi perjantain kahdella muullakin olisi ollut niitä. Ei reilua! Kuitenkin. Ei tarvinnut kentällä olla ja pilata muiden tuntia, sillä porukka lähti maastoon. Sain kyydittäjäksi Potter-pollen pitkästä aikaa. Ensin olin ihan kauhuissani, kun Potterilla ei tosiaan ole ravi aivan helpoimmasta päästä ja maastossa tahti yleensä on tuntikahlausta reippaampaa. Onneksi pelot olivat turhia. Polle oli unelma maastossa! Ison ravin takia sen ei tarvinnut kipittää tökstöks-ravia ja sen kyydissä pysyi vaivatta. Lisäksi laukassa se oli maltillinen ja sai vain istua ja nauttia. Ihana polle oli ja maasto oli tosi mukavaa vaihtelua!

Sitten viime kerran polleiluun, joka onneksi oli oma tuntini eli 18.6. Pollekseni tuli Hewron eli Hessu. Se laiskanpulskea polle, joka aina välissä keksii kauhistella näkymättömiä pelotteita. :) Tunnilla treenailtiin vasta- ja myötäasetuksia pääty-ympyröillä ja pitkillä sivuilla. Hessun kanssa ne olivat aika helppoja, sillä se hoksi homman jujun ja teki kiltisti.

Toisekseen treenasimme etuosakäännöksen kautta laukan nostoa. Tämä meni vähän plörinäksi alussa, kun en saanut takapäätä toimimaan ja käännöksen sijasta niistä tuli laahaavia tepasteluita. Sitten vähän tsempillä ja homma alkoi toimia, onneksi. Hessu toimi kivasti, sitä en olekaan epäillyt, lähinnä vauhdin puutetta. Onneksi sitäkin oli tällä kertaa kivasti. Tosin kerran muistutin raipalla ja Hessu suivaantui siitä välittömästi ja osoitti mieltään pukilla. Siitä tuli silti ilonen mieli, sillä istuntani ei pahasti kärsinyt tästä mielenosoituksesta. :) Muutoin polle laukkasi ihan mukavan vauhdikkaasti ja pari kertaa pienellä pyynnöllä se vähän kiihdyttikin mukavan joutuisammaksi menoa. :)

Loppuravissa Hessu taas näki jotain omaansa. Kesken kaiken lyhyttä sivua se säpsähtää ja seuraavan kerran huomaan jo olevani kentän keskellä kiitolaukassa. Onneksi polle leppyi nopeasti ja pudotti raville. Taas kerran: istunta ei hetkahtanut! Vitsi, noista jäi hyvä mieli!

Nyt pitää vain keksiä, miten heppailen tällä viikolla, sillä hepaton viikko ei tule kuuloonkaan!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Rodeopolle!

Päivitys on taas painunut unholaan, mutta korjaanpa tilanteen nyt. Elikäs viime keskiviikon tunnin tapahtumia pitäisi kaivella mielestä. Tällä viikollahan oma vakiotuntini jää välistä töiden takia, mutta menen perjantaina C/B-tunnille. Vähän kauhistuttaa, mutta enköhän osaa pysyä toisten jaloista poissa ja tehdä harjoitukset niin kuin parhaiten vain kykenen.

Mutta takaisin viime tuntiin. Pollekseni sattui yksi parhaimmista ikinä: Hilanteri. Lahjontataktiikkani oli purrut! Tunti meni ihan mainiosti eikä Hilanteri missään kohden edes uhkaillut sillä, että tarjoaa pukkia pyydetyn asian sijasta. On se vain niin mahtava polle!

Treeninä oli etu- ja takaosamaiset käännökset kulmissa. Tavoitteena oli saada hevonen hyvin kuulolle ja liikkumaan kevyesti. Aiemmalla tunnilla taisi olla samaa, sillä Hiltsu nappasi asian aika hyvin ja hommat menivät oikein kivasti. Ratsastajalla taas olisi pitänyt olla vähän tarkempi siinä, miten pyytää ja meneekö pyyntö kerralla läpi. Kyllähän se polle osaa, se on selvää. :)

Sama homma tehtiin myös ravissa ja sekin luonnistui ihan kivasti. Hilanteri keräsi pisteet kotiin aktiivisella ja eteenpäin pyrkivällä ravilla, jossa oli varaa hidastaa kulmiin, jotta pohjeapu meni läpi. Laukassa lähinnä vain testailtiin, että pohje on hevosella vielä mielessä ja hyvin se meni. Vähän piti pyydellä Hiltsua reippaampaan laukkaan, mutta ei tosiaan tietoakaan pukittelusta. Olin ihan onnesta sykkyrällä, kun minun ja pollen kemiat toimivat pitkästä aikaa. Eihän Hiltsu minnekään kärkisijaltaan ole pudonnut. Siellä se edelleen on ja pysyy. <3

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Taito arvostelussa

Apua, kisa-aamu! Nyt vasta stressaan ihan tosissani siitä, että rata pitää oppia jossain puolessa tunnissa. Ei vain minun dementikkopäällä moinen taida onnistua. Rataa aletaan rakentaa tuossa tunnin päästä. Hirvittää, apua! Toivottavasti tällä kertaa olisin luokan loppupäässä, että ehdin oppia sen radan. No, positiivista ajattelua silti kehiin! Nyt valmistautumaan lähtöön. Tuttuun tapaan kisapäivän jälkeen raporttia! :) 

Päivitystä

No niin, kisapäivä ohi. Että kehtasikin jännittää sitä, että radan opettelu olisi mahdotonta. Jotenkin se jaksoi stressata ja vähän vaikutti hommaan. Toisaalta vähän epämääräisesti mennyt verkkakin sekoitti entisestään eikä ehtinyt kytätä, miten muut pomppivat. Kaikki nämä uudelle kisaajalle olivat vähän liikaa ja oma vuoro radalla hurahti vähän miten sattuu.

Verkassa Pera tosiaan teki kahdesti samalle esteelle äkkistopin ja siitä paikaltaan pomput yli. Kolmannella kerralla sain onneksi rohkaistua sen hyppäämään oikein mainiosti. Yritin myös toki noiden stoppien kohdalla pudota, mutta tyydyin halaamaan kaulaa ja hinautumaan takaisin satulaan. :)

Oma vuoro tuli jotenkin yllättäen, kun kuulutuksia ei maneesiin oikein kuullut. Radalle mentäessä tuli heti olo, että apua, miten tämä meni. No, tuomarille tervehdystä ja ajatukset kasaan. Oikeassa laukassa ensimmäistä estettä kohden ja kyllähän sen radan muisti. Oli vain melkoista sähellystä jotenkin itsellä. Peraa piti rohkaista paljon ja lähestymiset olivat vähän mutkitteluita. Onnistuin omasta mielestäni siinä, että sain ohjattua Peran esteelle, vaikka siitä tunsi, että pienikin kuskin epäröinti niin se sukaisee esteen ohi. Ei onneksi tehnyt ja loppua kohden meni paremmin. Laukanvaihdot taisivat jäädä tekemättä, hups.

Tuntui, että tempo oli melkein kohdillaan ja hypyt kyllä napsahtelivat sopivasti eikä mukaan menossa ollut suurempia ongelmia (kiitos lyhyemmille jalustinhihnoille). Ihanaa, kun on oppinut yhden pollen hyppytyylin niin hyvin, ettei verkankaan jättiloikka tuntunut missään. Toiveena onkin, että omien taitojen vähän kasvaessa pääsisi starttaamaan sen isommankin luokan joskus tällä pollella. :)

 Sijoitus taisi olla tyylikkäästi jaettu kolmanneksi viimeinen sija. :) Eli sillä ei paljoa kerskuta, mutta onneksi kokemus oli mukava. Tuomari kirjoitteli myös seuraavat terveiset: Ajatuksen kanssa ratsastettu. Harjoittele tiiviimpää istuntaa ja vakaampaa otetta hevosesta.


Positiivista on se, ettei tullut mitään uutta probleemaa arvostelussa, vaan nuo samat vanhat. Totta kai niistä pitää päästä eroon, mutta haluan vähän sysätä syytä omalle hermostukselle. Valmennuksessa istunta kun pysyi ihan järkevästi kohdillaan. Täytyy taas syksyn kisoissa tsempata. Eihän tätä kisailua tosissaan voi ottaa, kun se on mukavaa puuhaa heppakaverin kanssa.
Kuvat: Maria L.

perjantai 30. toukokuuta 2008

Istunta kohdillaan!

Estevalmennus korvasi tällä viikolla normaalin tunnin. Parempi näin päin, kun sunnuntaina pitäisi pomppia taas niitä pro-tason esteitä eli 50 cm:n luokkaa. Oli tullut Perillukselle tuplabuukkaus syystä tai toisesta, mutta onneksi toinen ratsastaja oli todella kiva ja antoi minun mennä mustalla komistuksella.

Tällä kertaa treenattiin taas sitä, että esteiden väliin saatiin hyvät askeleet ja että vauhti säilyi tasaisena. Jalustimet pistettiin minulle kerrankin kunnollisesti, ennen olen haahuillut ihan liian pitkillä jalustimilla esteitä. Siitä minun normaalista mitasta lyhensin niitä vielä kahdella vai olikohan se nyt kolmella reiällä. Ensin oli kyllä ihan jockey-meininki, mutta esteillä hoksi niiden hyödyn. En ikinä ole ollut niin hyvin hypyissä mukana kuin nyt! Ei mitään ongelmaa niissä, oli huippua.

Nyt tosin en saanut Peraa niin innostuneeksi kuin se yleensä on ollut. Sain tosin oppitunnin siitä, että esteille tullaan suorana. Vedin pari kertaa saman esteen ihan vinkkaralla sitä lähestyessä ja Pera osoitti mieltään väistämällä sen. Opinpahan sitten suoristamaan. Pera myös pari kertaa näki omiaan ja teki sivuloikkia. Ihmeen hyvin pysyin mukana niissäkin. :)

Tunnista jäi perushyvä fiilis. Kyllähän mieltä lämmitti, kun opettaja tuumasi suorituksestamme tyyliin "te saatte tämän näyttämään niin helpolta". :) Hyppely meni kivasti ja istunnan onnistuminen yllätti mukavasti. Sunnuntaina pitää muistaa se tasainen tempo ja tiet, jos nuo muistaa, pitäisi mennä taas mukavasti. Niin ja tietenkin pitää toivoa, että Perillus-herra on myös hyvällä tuulella kaverinani.

maanantai 26. toukokuuta 2008

Laukan huumaa

Ajattelinpa taas sopivasti ennen tallia, että olisipa kiva mennä jollain ponskilla vailla välillä. Niin no, minullahan ponivalikoimassa ei riitä paljoa vaihtoehtoja: Allu tai Epper, sillä Jukka taisi olla kerran kokeilun huumaa vain. Sopivasti sattui sitten Epper polleksi. Tämän pollen kanssa heräsi tuntilaisurani alussa se sama vanha heppahöperyys kunnolla liekkiin. Ihana pollehan tämä on, jos nyt sen pään saa pysymään niin, ettei se lepuuta sitä ratsastajan käsissä. :)

Tunnilla treenailtiin askelten hallittavuutta puomien avustuksella. Puoliympyrän tavalla asetetut puomit piti mennä kolmesta kohtaa niin, että ne ylittyivät vaivatta. Eli reunoista sekä keskeltä. Toiseen reunaan tuli toki pienet askeleet ja toiseen isommat, keskellä oli jotain sopivaa noiden väliltä.

Epper sai tunnin aikana yhden villikohtauksen. :) Yhtäkkiä vain tarhan puoleisella pitkällä sivulla viskaisi itsensä sellaiseen laukkaan, että oli kuskilla ihmettelemistä. Ei muuten tasapaino horjunut, vähänkö olin ylpeä! Taisi tosin johtua siitä, ettei edes tasapainoaistini pysynyt siinä tempauksessa mukana eikä siten ehtinyt edes ehdotella horjuntaa, ha.

Treenit mentiin käynnissä, ravissa ja laukassa. Menivät kohtalaisesti, vähän olisi pitänyt laukassa saada vauhtia paremmaksi niin, ettei se olisi ollut harppomista, vaan tarmokasta ja pitkää askelta. Ensi kerralla taas oppii miettimään tuotakin. Pariin otteeseen piti kyllä pitkillä sivuilla keventää istuntaa ja vinkata Epperille, että näytähän, kuinka lujaa kaviot kulkevat. Vitsi, se polle spurttasi ja tosi reippaasti. Tuli kunnon fiilis siitä, että aa, tämä on sitä laukkaa. Maastoon pitäisi kyllä taas päästä painaltamaan. :)

Kävin rustaamassa nimeni sunnuntain kisalistaan. Tällä kertaa pelottaa ensinnäkin se, että rata rakennetaan vasta aamusta, jolloin en kuitenkaan ehdi oppia sitä ennen luokkaani. Dementikoksi kun olen kovaa vauhtia muuttumassa. Toinen huoli on se, että luokka on taitoarvostelulla. Eli siinä pitää oikeasti osata jotain, sillä tasapisteissä tyylipojot ratkaisevat. Katse, tempo, tiet, istunta, myötäys ja mitäs vielä. Katse suunnilleen toimii jo ihan sen takia, etten unohda reittiä. Tempo on sellainen laiskanpulskea, kun kuski ei muuten ehdi mukaan, istunta on tuota noin vaikkapa mukana, muttei ehkä aina kohdillaan. Myötäys sujuu aika hyvin, koska varon tosi paljon kiskaisemasta hypyissä suusta. En halua saada pollea hämilleen, kun sitten meitä olisi kaksi, joilla on pasmat sekaisin ja rata vielä ratsastettavana. Pitää toivoa, että saan keploteltua työt niin, että pääsen valmennukseen keskiviikkona. Työpäivänihän loppuu oikeasti 16:15 ja valmennus alkaa 16:00. Eli pieni käytännön ongelma tuossa, mutta se on vain järjestelykysymys. Eihän sitä kisaan voi lähteä ilman valmennusta, ehei. :)

torstai 15. toukokuuta 2008

Kuin ajatuksen voimalla

Tällä kertaa vuorossa oli hieman istuntatreeniä ja sitten siirtymisiä. Pollekseni sattuikin ihana tapaus, Perillus. :) Miten sitä voikin tykästyä johonkin polleen näin hyvin. Haaveksin jo, että jos siirtyisi tunteilemaan sillä vakituisesti, mutta ehkä on parempi alussa mennä jokaisella pollella sekaisin. Myöhemmin sitten ehkä.

Suurin osa tunnista menikin ilman jalustimia. Ensin sitä aina kauhistelee, miten sitä nyt pysyy ja lopussa ihmettelee, mitä niillä jalustimilla enää tekee. Tosin muutamat ravikohdat meni niin hupaisasti keikkuen puolelta toiselle, että se virne olisi pitänyt saada talteen.

Harjoituksina oli ensin jalustinten kanssa kevennys kahden askeleen verran ylhäällä ja yhden alhaalla. Tässä sai taas miettiä, missä se jalka on, jotta pysyy. Sitten toisin päin. Istua kahden askeleen verran ja päästä sulavasti yhden askeleen ajaksi ylös. Nyt piti miettiä, miten hytkyä kevyesti, että nousu ei vaikeudu. Ihan ok.

Sitten heivattiinkin jalustimet pois ja siirtymisiä treenaamaan. Tässä sai taas tarkkailla sitä, mihin päin on keikahtamassa ja miten korjata asiaa. Tässä vaiheessa huomasin, että vitsi, minulla on sellainen polle alla, joka itsekin tahtoo liikkua. :) Se on mukavaa vaihtelua kyllä.

Siirtymiset menivät mukavasti nappiin. Käynnistä Pera lähti asiallisesti raviin ja oli todella herkkä ihan pienille pyynnöille. Se oli hyödyllistä, koska silloin saattoi täydellisesti keskittyä siihen, miten voin pyytää oikein eikä tarvinnut miettiä, millä ilveellä hevosen saa heivattua raviin.

Ravi-laukkasiirtymät olivat myös yhtä juhlaa! Jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Opettaja ohjeisti, miten istunnalla saada laukka nousemaan, ettei pohkeilla tarvitsisi vaikuttaa niin paljoa. Olin selostuksen jälkeen ihan pihalla ja sitten vain kokeilemaan. Joku myös luonnehti joskus, että laukannosto lantiolla on kuin yrittäisi sulkea sillä jonkin oven tai näin. Ei muuta kuin pyörittelemään lantiota ja hiphei, Pera nappasi asian kohdilleen ja laukka nousi todella kivasti ja eleettömästi!

Nytkin tulee hyvä mieli, kun miettii tuntia. Kaiken lisäksi laukasta raviin tuli siirryttyä myös nätisti ilman, että ohjilla tarvi vaikuttaa yhtään. Ihanaa, kun hevonen kuuntelee tarkasti ratsastajaa ja reagoi istuntaan. Lisäksi laukkailu on aina kivaa. Nyt esteilyn kanssa on saanut Peraan niin mukavasti tuntumaa, että sen jotenkin tietää jo vähän. Mukava tunti oli ja tiivistettynä voi tuumata, että Pera on paras! :)

torstai 8. toukokuuta 2008

Pomputusta paketissa

Taas on päässyt vierähtämään useampi ratsastustunti ilman merkintää. Piti oikein vilkaista muistiosta, monta tuntia oli kyseessä ja millä polleilla olen ollut liikkeessä. Kisoja seurannut tunti näyttäisi olevan Mortti-veijarin selässä pomppimista.

Tunnilla teemana oli hevosen saaminen aktiiviseksi ja vähän panostamaan itsensä kantamiseen. Tunnilla ehti käväistä mielessä kerran jos toisenkin, ettei tämä kouluvääntö ole minua varten. Esteet houkuttelevat paljon enemmän, mutta tosiasiahan on, että pitää se hevonen pystyä hallitsemaan sielläkin. Treeneinä oli yksinkertaista pyöristämistä, nättejä asetuksia ja pyrkimystä saada hevosta vähän muotoon. Vasta tunnin lopussa aloin hoksia hommaa ja Mortti palkitsikin yritykseni vähän ryhdistäytymällä. Se riitti minulle palkinnoksi tunnista, vaikkei se kaikkein mieluinen ollutkaan.

Järkyttävää, olin ensimmäisen kerran koko tuntiratsastusurani ajan tunnin poissa. Päädyin viettämään vappua Jyväskylään kavereideni luokse, joten sieltä ei ihan tullut pyörähdettyä tunnilla. :) Tosin tuli käytyä paikallisella tallilla ja mentyä aikasta mukavalla lämppärillä.

Maastossa pitkästä aikaa! Kävin ekstratunnin, kun viimein sattui sopiva hetki ängätä maastolenkille mukaan ja olihan se huippua! Etenkin, kun polleksi sattui todella pitkästä aikaa yksi ehdoton suosikkini: rodeo-Hilanteri. Katselin sen menoa tunnilla ja voi pollea. Se tykkäsi nostella takapäätään ilmaan mieluummin kuin nostaa sitä laukkaa. Mutta maastossa se kulki kuin unelma. Leikki se tosi ruohonleikkuri samalla, kun koetti hamuta matkalta kaiken syötäväksi kelpaavan suuhunsa. Mutta yhtään vikurointia se ei jaksanut esittää ja ravi sekä laukka olivat niin vauhdikkaita, että oikein harmitti jarrutella, kun edessä menneet eivät olleet yhtä vauhdikkaita. Vitsi, maasto on kyllä niin huippu paikka ratsastajalle ja myös pollelle. Kyllä se ainaisen uraväännön voittaa.

Nyt sitten tuoreimpaan. Mietin tosiaan tiistaina, että peruisi keskiviikon tunnin, ettei tuhlaa kahta kertaa peräkkäin. Mutta höpönpöpön en perunut ja onneksi niin. Oli nimittäin esteitä, hurraa! Polleksi sattui Hervan Poku. Ehdin kauhistella ennen tuntia, että taas pääsen väläyttelemään hienoja näin ratsastat esteen ohi -tempauksia, mutta tuntisuunnitelma pelasti minut siltä. Poku on mieleinen kyllä estetunneilla sen takia, että se osaa hommat ja sen hyppy on pehmeä. Mutta se kääntäminen, siinä minulla on tekemistä sen kanssa vielä. Teemana olikin jumppasarjat, joten tällä kertaa selviydyin kunnialla.

Yhdessä välissä tuntia tuli tosin olo, että sitä on mennyt vahingossa sirkustunnille. Menimme kahta sarjaa tutustumiskierroksen jälkeen ohjat yhdessä kädessä ja toinen käsi yhdellä kierroksella sivulle ojennettuna, toisella pään päällä ja kolmannella seuraten opettajan kättä. Näyttihän se hauskalta ja alussa hirvitti, mutta homma sujui tosi hyvin! Se auttoi itselläni siihen, että jäänyt kyttäämään niin sitä estettä, jolloin en yrittänyt sukellella ennen aikoja hyppyyn ja tämän takia istunta säilyi tosi mukavasti. Lisäksi katse oli oikeaan suuntaan eli eteenpäin. Hyvä harjoitus, joka valoi vähän uskoa itseen. Poku pomputteli esteet oikein mallikelpoisesti ja pehmeästi, lystiä oli istua kyydissä. :)

Ilmoittauduin aiemmin tallin kesäkurssille. Estekurssi heinäkuussa, täältä tullaan. Parasta siinä on se, että kolmen päivän ajan alla pysyy sama polle. Sillä tavalla voi vähän paremmin tajuta hommia, kun ei tarvitse miettiä, miten kukin polle tarpoikaan esteet. Rohkenin jo nyt käydä ehdottamassa opettajalle, että jos saisin Perilluksen jälleen kerran. Tunnista hurmaantuneena tuumasin myös, että jos Perillus on mahdoton, voisin harkita myös Pokua. Tosin opettaja kuulosti siltä, että musta ruuna voisi ollakin mahdollinen. Tunnilla tosin Perilluksen selästä tuli mätkähdyksen kera alas ratsastaja, kun polle päätti tehdä äkkistopin minijumpan eteen. Vähän alkoi hirvittää, että jos se tekee sen myöhemmin. Olen kuullut, että siltä on mätkähdelty jonkin verran selästä, mutta jotenkin en vielä osaa aristella. Se ei ole epäröinyt minun kanssani oikein mitään ja hypännyt kiltisti esteet, vaikka olen ohjaillut sen miten sattuu. No, itsevarmuutta ja oppia, ehkä yhteistyömme sujuu sittenkin myös. :)

Ai joo, Kevätmalja hypitään 1.6. Pakko kyllä osallistua ja toivon mukaan tällä samalla mustalla ruunalla. :)

sunnuntai 20. huhtikuuta 2008

Kisapäivä!

Huh, nyt meinaa jo vähän jänskättää. Onhan tässä omaan starttiin aikaa vielä varmaan reilut 2,5 tuntia, mutta silti. En edes nähnyt painajaisia pahemmin. Jossain kohden yötä olin myöhästymässä kisoista, mutten siihenkään tainnut heräillä kummemmin.

Tärkeät vaiheet:

1. Muista ottaa hevonen mukaasi.
2. Perusradalle mennessäsi muista tervehtiä tuomaria joko raippaa kohottamalla tai nyökkäämällä niin, että tuomari näkee. (Lähde: http://ratsastus.fi/uploads/kisaopas2008nettiin_1.pdf)
3. Lähtöluvan jälkeen ratsastajalla on 45 sekuntia aikaa lähteä. (Lähde: emt.)
4. Muista ylittää se lähtöviiva, kun olet valmis.
4. Kun olet hypännyt radan loppuun ja ylittänyt maalilinjan, voit poistua radalta. (Lähde: emt.)
5. Yritä pitää hauskaa, kaikesta huolimatta. :)

Nyt siis kamppeita niskaan ja tallille. Toivottavasti pääsen hääräämään Perilluksen kanssa aamutoimet, jotta sitä itse vähän rentoutuu. Kisojen jälkeen palaan päivittämään, mitä tapahtui ja miksi. :)

Päivitystä

Nyt ovat kisat takana ja tosi hyvä mieli jäi! Taisin notkua tallilla jo varttia vaille kahdeksan innoissani. Joskus puolen tunnin päästä tuosta sai hakea pollen ja alkaa pistää sitä kuntoon. Sitten pientä odotusta, jonka jälkeen pääsi kävelyttämään kisakaveria. Siitä maneesin kulmille notkumaan ja rataan tutustumaan.

Olin tosiaan kopsannut rataohjeen jo eilen muistiini ja siitä paperille. Se painui yllättävän hyvin päähän, vaikka hermoilin moneen otteeseen unohtavani sen. Kisapaikalla ei pahemmin jännittänyt, se oli kyllä ihme. Radan kertasin kävellen kaksi kertaa ja mietin kahta kinkkisempää kohtaa. Sitten olikin aika verryttelylle.

Veryttelyssä sai ravailla ja laukkailla. Sitten pääsi hyppäämään muistaakseni nelisen kertaa. Siinä tuli se olo, että kyllähän tämä saattaa mennä ihan hyvin, kun Perillus oli kuulolla sopivasti. Sitten vain pyörimään maneesin toiseen päätyyn ja vuoroa odottamaan.

Olin toisen luokan kuudentena. Kyttäsin muiden suoritukset, jotta näin, oliko oma ratahahmottelu yhtään järkevä. Olihan se. Sitten tulikin oma vuoro, jaiks. :) Ei siinä mitään, radalle ja tuomarille tervehdys. Siitä oikea laukka ja ensimmäistä estettä kohden. Oikeasti olin ajattelut laukkaavani ensimmäistä estettä kohden ensin oikeassa laukassa ja siitä vaihtavani vasempaan. Huomasin kuitenkin, että parempi mennä oikeassa ja vaihtaa esteen jälkeen. Perillus yllätti kivasti. Se vaihtoi pompun jälkeen laukan nätisti vasempaan.

Toisen ja kolmannen esteen väli oli sellainen, jossa piti vähän katsoa reittiä. Olin yrittänyt pohtia sitä siihen malliin, että ratsastan selvästi suoraan ennen kääntymistä. No, menihän se sinnepäin. Ei tullut aivan ihanteellisin tie, mutta tarpeeksi hyvä ja kaukana niistä hirvitysteistä, joita tunneilla on nähty. Kolmos-nelosesteet olivatkin sarjana, joten suoraa vain.

Sarjan toiselta esteeltä tarvitsi sitten laukkailla pidemmän kautta viitosta kohden. Siinä kohden käytin varalta ravissa, kun en ollut varma laukasta. Jälkikäteen kuulinkin, että Perillus vaihteli laukat muutoin oikein kivasti. Viitosen jälkeen piti tosiaan ottaa vasen laukka ja suunnata kuutos-seiskasarjalle. Suoraa linjaa siis. Sitten häämöttikin jo viimeinen este, kahdeksikko. Iso kaarros esteiden takaa, pientä loppukiriä ja puhtaan radan kanssa kasiesteen yli maaliin! Huippua!

Radalla en tehnyt omasta mielestä mitään suurempia virheitä. Laukka säilyi aika tasaisena, vaikkei ehkä ollut niin reipas kuin olisi voinut toivoa. Kuitenkin oli paljon parempi ottaa hitaammalla tahdilla, jottei tule kiireissä tyhmiä virheitä. Perillus kulki kuin unelma. Kertaakaan ei ollut epäselvyyttä kummallakaan siitä, mille esteelle oltiin menossa ja minne siitä. Tosi hyvä fiilis jäi. Selästä jalkautumisen jälkeen polvet kehtasivat vähän tutista, kun se piilojännitys purkautui. Ei muuten ollut radalla mitään ongelmia muistamisessa. Kaavamaisesti meni se homma, onneksi!

Ensi kuussa olisi kevätmalja. Pakko kyllä osallistua sinnekin ja luulenpa, että pyytelen Perillusta pollekseni. Mukava, kun siihen voi luottaa hyppytilanteissa ja tietää, että se kulkee. Ainakin toistaiseksi meidän yhteistyömme tuon komistuksen kanssa on mennyt mainiosti. Siitä on hyvää jatkaa muita esteitä päin.

Kuvat: Maria L.