Vallattomasti vaihtoja

Keskiviikon toinen tunti meni viimeisen päälle laukanvaihtoja tahkotessa. Opettaja oli kysellyt aiemmin toiveita tälle tunnille, ja minä tietysti olin hihkunut vaihtoja. Ratsukseni olin toivonut Epperiä, mutta se meni toiselle ratsastajalle. Toiveestani oli kuitenkin kuultu se olennaisin eli tahdoin ratsun, joka oikeasti osaa vaihtaa laukat. Niinpä kipusin vasta neljännen kerran Jukan kyytiin. Hupaisaa tässä oli se, ettei se 145-senttisenä sinällään tuntunut kummemmin pieneltä 170-senttisen Manun jälkeen. Ponityttö, mikä ponityttö. Ratsukoita tunnilla oli neljä.

Tunnin vietimme keskihalkaisijalla olleita kolmea puomia tahkoten. Välillä ne kävivät myös minikavaletteina, kunnes madaltuivat takaisin puomeiksi. Ideana oli pyöräyttää niiden jokaisen yli ympyrät kumpaankin suuntaan. Hurauttelimme tehtävän ensin ravissa. Jukka oli vähän potkurimainen ratsastettava. Yhdellä pyynnöllä se meni aina tovin, kunnes alkoi taas hyytyä. En muistanutkaan, että se osasi olla tällainen. Jotenkin olin kuvitellut sen reippaammaksi. Muutoin se toimi ravissa ihan mukavasti ja pyöristyikin aina, kun sain sen liikkumaan vähän tarmokkaammin. Puomien yli pääsimme asiallisesti. Ympyrätkin alkoivat näyttää ympyröiltä, kun keskityin teiden ratsastamiseen paremmin.

Seuraavaksi tahkosimmekin samaa tehtävää laukassa. Ensin kavaletteina, sitten puomeina. Ensimmäisen ylitys mentiin myötälaukassa, mutta loppujen ylitysten aikana piti saada laukanvaihto tehtyä. Jopa silloin, kun tulimme ympyrältä ja jatkoimme suoraa linjaa seuraavalle kavaletille. Laukassa Jukka jatkoi potkukelkkailuaan eli yritti laiskotella aina muutaman reippaamman askeleen jälkeen. Totesin sille kuitenkin, ettei moinen käy päinsä, ja hetkittäin se jopa uskoi. Poni joutuikin kunnon hommiin, sillä laukkasimme tunnilla paljon.

Laukanvaihdoissa sain kommenttia olla johtamatta turhaan liioitellusti. Olen jostain opetellut johtamaan isosti kädellä, joten sain vähän viilata sitä pienemmäksi. Ympyröillä suuntaa vaihtaessa Jukka nappasi toivotut laukat aika hyvin. Sain välillä jopa tehtyä johtamiset vähän pienemmin, ja Jukka silti tajusi, minne olimme menossa. Toistotkin varmasti auttoivat tässä. Sen sijaan vaihdot ympyrältä suoralle linjalle palatessa eivät onnistuneet. Pari kertaa sain Jukan vaihtamaan lennosta, mutta muuten vaihdot jäivät matkasta. En saanut valmisteltua vaihtoja saati oikein tajunnut, miten saisin mentyä sekä suoraan että pyydettyä vaihtoa. Olen näemmä tottunut tekemään vaihdot aina helpotetusti kohdissa, jotka ovat olleet apuna kertomassa hevoselle tulevasta suunnasta. Positiivista oli kuitenkin se, ettei ympyrällä tehtyihin vaihtoihin tarvinnut minikavaletin hyppyä avuksi, vaan ne onnistuivat myös puomilla. Jukka tosin onkin hyvä vaihtamaan laukkoja myös sileällä.

Loppuravissa hain vielä Jukkaa venyttämään ohjan perässä, minkä se teki ihan asiallisesti. Olipa kiva ja osaltaan työläskin tunti. Sain todellakin koko rahan edestä niitä laukanvaihtoja. Jukka oli myös hassu tapaus taas tauon jälkeen. Jos se olisi vähän isompi, saattaisin aivan hyvin tykätä hypätä sillä. Vähän heräteltävämmät tapaukset kun tuppaavat olemaan minun mieleeni. Jukasta varmasti löytyy myös kierroksia, kun se saa viriteltyä oikein. Tänään emme ihan sitä parhainta vaihdetta löytäneet, mutta onneksi se ei kummemmin vaikuttanut tehtäviin.

Puutteellista topakkuutta

Kohtuullisen tarmokas hetki.

Sunnuntain ratsastukset eivät päättyneet Mintin pitämään tuntiin, vaan jatkoin siitä suoraan B-A-tunnille korvaamaan väliin jäänyttä omaa tuntiani. Ratsunani oli pieni yllätys, nimittäin Jukka. Ehdin tunnilla väittää, etten ole mennyt sillä ainakaan vuoteen, kunnes blogi jälleen armottomasti paljasti, että tämän vuoden helmikuussa sillä viimeksi ratsastin. Onneksi en tätä silloin muistanut, sillä olisin harmistunut hiiteen, kun kohelsin tämän(kin) tunnin ihan ihmeellisesti. On se keskittyminen vain joskus kamalan vaikeaa.

Tunnilla ratsastajia oli ihanasti vain viisi, ja treeniaiheena oli puolestaan sulkutaivutukset niin käynnissä kuin ravissa. Sulkujen pariin sukellettiin tekemällä toisen pitkän sivun alkuun voltti, jossa tuleva sulkutaivutus valmisteltiin ja siitä saattoikin sitten jatkaa pitkää sivua sitä tehden. Oikeaan kierrokseen tehtynä sulkutaivutus tuntui kohtuullisen helpolta. En vääntänyt Jukkaa tuhannen mutkalle, vaan maltillisesti pyysin takaosaa vähän sisemmäs huolehtien etuosasta samalla. Jukka kulki muuten kivasti, mutta tahtoi sulkutaivutuksessa hyytyä. Opettaja toivoi Jukan etuosaan ryhtiä, jonka saaminen onnistui, kun sain pidettyä takaosaa liikkeellä ja etuosaa puolipidätteiden avulla kontrollissa. Onnistuneiden yritysten seurauksena Jukka paikoin vähän jopa lyheni. Pitkän sivun loppuun pyöräytettiin myös voltti, jonka jälkeen jatkettiin normaalisti edeten ja toiselle pitkälle sivulle vielä voltti pyöräyttäen ennen kuin oltiinkin taas tehtävän alussa. Jukka asettui ihan kivasti oikealle, mutta aktiivisuus oli edelleen pahasti hukassa. Opettaja tuumasi, että Jukka menee niin paljon helppoja tunteja, ettei hevillä halua alkaa kulkea oikeinpäin. Sen kyllä huomasi, sillä poni käytti jokaisen lepsun hetkeni hyväkseen.

Vasemmassa kierroksessa sulkutaivutus käynnissä onnistui vielä ihan kohtuullisesti, vaikka suunta oli minulle ja kaiketi samalla Jukalle vähän vaikeampi. Istuntani ei ollut tasapainossa, vaan valui tyypillisesti vasemmalle. Sain korjata sitä aika paljon, mutta vakaata kohtaa en satulasta löytänyt. Tässä kierroksessa Jukka ei niin helposti siirtänyt takaosaansa sisemmäs eikä antanut asetukselle periksi, vaan jännitti vastaan. Opettaja neuvoi olemaan sinnikäs ja odottamaan, että Jukka antaa periksi. Näitä hetkiä ei valitettavasti tehtävälle juuri sattunut, vaan sain houkutella Jukkaa melkoisesti muualla pyöritetyillä volteillakin ennen kuin se yhtään antoi periksi. Opettaja hoksautti myös huolehtimaan vasemmassa kierroksessa siitä, että Jukan etuosa kääntyy myös. Apuna sai käyttää vasta-asetusta, jonka avulla sain oikeaa puolta paremmin hallintaan ja sitä kautta Jukkaa suoristumaan.

Keskittynyt hetki voltilla.

Sulkutaivutuksia tehtiin myös ravissa. Oikeassa kierroksessa taisimme saada pari järkevää hetkeä, mutta muu aika menikin Jukan ravissa istumisen opetteluun. Ravi ei ollut korkeaa nähnytkään, mutta en silti muka osannut istua siinä, vaan pompsahtelin matkassa. Vasemmassa kierroksessa sulkutaivutuksista ei tahtonut tulla oikein mitään. Kuvioon sai lisätä sulkutaivutuksen jälkeen sopivassa kohdassa tehdyn siirtymisen laukkaan. Jukan piti vertyä tässä askellajissa toimimaan paremmin, mutta tällä kertaa se otti siitä lähinnä kipitysvirtaa. Niinpä sulkutaivutuskohdat menivätkin siihen, että Jukka kipitti, ja minä yritin toppuutella sitä malttamaan ja kuuntelemaan pyyntöjäni. Välillä tuskastuin poniin, joka pyrki karkaamaan alta. Tai oikeasti tuskastuin omaan avuttomuuteeni. Jukkahan on myös näpsäkkä kouluponi, mutta tällä kertaa minun kouluratsastajan asenteeni oli jäänyt matkasta.

Lopuksi laukkasimme vielä enemmän oikeassa kierroksessa pyöritellen myös voltteja matkan varrelle. Jukan laukka alkoi muuttua ponnettomammaksi ja nelitahtisemmaksi, jolloin meno oli paikoin aika kulmikasta. Yritin huolehtia ulkoavuilla kääntämisestä ja siitä, että poni pysyy suorempana, mutta kovin montaa hyvää hetkeä en laukkaan saanut. Jukka tuntui vain kiirehtivän omille teilleen ilman, että sain sitä keskittymään minuun. Laukka tuntui myös hassun lyhyeltä Peran jälkeen, joten istuntani ei osannut sopeutua siihenkään näin vikkelästi. Lopulta saimme siirtyä loppuraveihin. Jukalla oli jälleen kipitysvaihde päällä, ja sain toppuutella sitä melkoisesti ennen kuin se yhtään malttoi. Pyörittelimme vielä ympyröitä, ja paikoin sain Jukkaa loksahtelemaan vähän kohdilleen, jolloin se antoi aavistuksen verran periksi. Hetket eivät olleet pitkiä, enemmänkin päinvastoin, mutta sellaisia kuitenkin, että lohduttauduin osanneeni vaatia edes hieman sinnepäin ymmärrettävästi.

Aina on hyvä hetki elehtiä ja letittää hevosen harjaa.

Huomasin jo tunnin alkumetreillä, että oma keskittyminen oli kulutettu ratsastuksen osalta loppuun jo edellistunnin aikana. Sain moneen kertaan komentaa itseäni yrittämään edes eikä vain matkustamaan. En olekaan aikoihin mennyt kahta tuntia putkeen, joten ehkä siksikin oli vaikea osata vaihtaa hevosesta toiseen lennosta. Kenties tunti olisi mennyt vähän hallitummin, jos olisin jatkanut sille suoraan Peralla. Tai ehkä olisimme molemmat lyöneet hanskat tiskiin, kun olimme jo olleet niin eri kartoilla aiemmin tunnin aikana. Oli miten oli, niin Jukan kanssa olisin saanut olla topakampi. Minun olisi pitänyt tuumata Jukalle, että nyt teemme tunnin keskittyneesti hommia ja sitten on aika levätä. Mutta en vain jaksanut itse olla niin hereillä, että olisin saanut poninkin uskomaan minua, ja niinpä menimme vähän vasemmalla kädellä tämän kerran. Tulipahan kuitenkin ratsastettua ainakin.

Kuvista ja videoista kiitos Alekseille ja Noralle!

Pitkien jalkojen ilo

Vaikka maineeni poniratsastajana ei ollut kiirinyt tallin toisen opettajan korviin, sain kahdeksan ratsukon keskiviikon tunnille Jukan. Ratsuvalinnan perimmäisenä tarkoituksena oli hyödyntää pitkiä koipiani, joiden avulla pääsisin istumaan kunnolla ratsuni ympärille ja saamaan sitä työskentelemään paremmin oikeinpäin. Blogiarkiston mukaan olen mennyt Jukalla viimeksi helmikuussa 2008, joten melkoinen tauko tästä ponista onkin tullut. Jukan säkäkorkeus on noin 145 senttiä, mutta se ei ole ihan kapearunkoisin, joten sen kyydissä ei edes tullut jättiläisoloa. Tunnin treeniaiheena olivat avotaivutukset.

Alkuverryttelyssä menimme loivia kiemurauria käynnissä ja ravissa pitäen hevoset käännöksissä mahdollisimman suorina. Jukalle hankalammalta tuntui kääntyä vasemmalle, sillä sitä sai nohittaa melkoisesti ennen kuin se alkoi kääntyä siihen suuntaan. Sen sijaan oikealle kääntäminen sujui liki itsestään, kun Jukka lähti sinne helposti. Aluksi unohdin ensimmäisen kiemuran jälkeen antaa hevosen mennä muutaman askeleen suoraan ja sen sijaan pistin Jukan samantien palaamaan uralle. Kun muistin pienen suoran hetken, sain paremmin Jukan palaamaan myös uralle. Vasemmalle kääntämisessä auttoi myös kummasti se, että pidin ulkopohkeen vartioimassa Jukan vasenta lapaa, jolloin se ei päässyt pullahtamaan sieltä ulos. Näin sain Jukan pysymään oikeasti suorempana myös siihen suuntaan, jolloin tehtävä onnistui hieman paremmin. Käynnin ja ravin välillä ei juuri eroja ollut. Jukka ravasi pääosin ihan kivasti, mutta kaipasi hetkittäin pientä aktivointia.

Avotaivutuksia tehtiin pitkille sivuille vain käynnissä. Lyhyille sivuille pyöräytettiin puolestaan pääty-ympyrät ensin ravissa, sitten myöhemmin laukassa. Ensimmäiseksi avotaivutusten pariin lähdettiin tekemällä sen kaltaista liikettä siirtämällä hevosen etuosaa suorana vähän sisemmäs. Tarkoituksena oli saada hevoset notkisteltua hieman ilman, että niitä heti pyydettiin varsinaiseen oppikirjan mukaiseen avotaivutukseen. Aluksi en saanut Jukkaa ymmärtämään, mitä halusin siltä, ja se tykkäsi pitää etu- ja takaosan samalla uralla. Sitten tajusin jarruttaa etupäätä sen verran, että sain Jukan odottamaan ja ymmärtämään etuosan siirtopyyntöni. Helpommalta tuntui siirtää etuosaa oikealle, vaikka ei vasemmallekaan siirtäminen varsinaisesti vaikeaa ollut. Enemmänkin työtä tuotti se, että Jukka malttoi pitää takaosansa siellä, missä piti eikä yrittänyt livauttaa sitä etuosan jatkeeksi.

Kun ratsuja oli hieman notkisteltu avotaivutuksen kaltaisesti, siirryttiin liikettä ratsastamaan enemmän oikeaoppisesti eli nyt sai myös asettaa. Tämän lisäyksen myötä avotaivutus oikealle oli selvästi vasenta helpompi. Vaikka Jukka oli hangoitellut aiemmin oikealle asettumista vastaan, tuntui se nyt toistojen myötä vetristyvän siltä puolelta vasempaan verrattuna helpommin. Haastavinta oli suunnasta riippumatta saada Jukka myös rentoutumaan tehtävän aikana. Opettaja tuumasikin yhdessä vaiheessa, että ponin ilmeestä saattoi lukea, että "mitä ihmettä, pitääkö tässä ihan töitä tehdä?". Rentouttamisessa auttoi huomattavasti se, että muistin pitää käteni mahdollisimman tasaisena, mutta silti eläväisenä. Palkitsin opettajan ohjeiden mukaan Jukan pienestäkin yrittämisestä, jolloin se pikkuhiljaa alkoi tarjota niitä enemmänkin. Molempiin kierroksiin saimme lopulta mielestäni ihan järkeviä liikkeitä siten, etten pusertanut kovin paljon ylimääräistä, jolloin Jukka pääsi kulkemaan rennon pyöreänä avotaivutuksessa. Energisyyttä olisi saanut toki olla enemmän, mutta kun yritin nohittaa Jukkaa liikkumaan, päästin siihen asti kasaamani muun osan purkautumaan samaa vauhtia. Jukka myös vaikutti siltä, että sillekin riitti tehtävässä pureskeltavaa vähän rauhallisemmassakin menossa niin kuin minullekin. 

Ravissa ja laukassa tehdyillä pääty-ympyröillä oikea kierros oli taas sangen takkuisa. Jukka tuppasi unohtamaan ympyrän aikana oikealle asettumisen taidon ja hangoitteli vastaan. Laukka ei myöskään aluksi tuntunut pyörivän ihan toivotusti, jolloin opettaja neuvoi hakemaan pohjepyynnöillä laukkaan haluttua rytmiä. En ihan tätä saanut tehtyä, mutta vähitellen laukka alkoi silti pyöriä. Jukan pyöristämiseen ympyrällä auttoi vasta-asetus etenkin vasemmassa kierroksessa, jolloin sain sisäpuolen hallintaan eikä Jukka päässyt valumaan sisemmäs. Opettaja kehotti hakemaan pohkeita hevosen ympäri kunnolla ja saamaan Jukka nostamaan vatsaansa ja sitä kautta käyttämään selkäänsä. Pohkeita sai käyttää laukassa melkoisesti, mutta ahertaminen palkittiin, kun Jukka hetkittäin sai itsensä oikeinpäin, ja laukka muuttui heti paremmaksi. Unohduin tosin aina näiden hetkien aikana jäämään matkustajaksi, jolloin Jukkakin tahtoi repsahtaa takaisin väärinpäin kulkemiseen.

Loppuraveissa annoin Jukan venyttää ohjan perässä, minkä se tekikin aika hyvin. Tunnin treeniaihe oli sopiva ja kerrankin yksittäistä liikettä maltettiin työstää rauhassa käynnissä. Joskus ongelmana on ollut se, etten saa liikettä toimimaan käynnissä, ja sitten jo siirrytäänkin raviin. Siitä seurauksena on joskus ollut se, että ravissa homma hajoaa niin käsiin, että missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Siksi onkin kiva välillä hinkata asioita maltilla käynnissä, jotta on kunnolla aikaa saada palikat kohdilleen. Tykästyin tämän kerran perusteella Jukkaan kouluväännössä, vaikka aloin jo haaveilla myös hyppäämisestä sen kanssa. Jukka vaikutti riittävän ahkeralta, kun sen sai heräteltyä. Opettaja tuumasikin Jukan kulkeneen paikoitellen oikein mukavasti. Kehu tuntui hyvältä, sillä tunsin tavoittaneeni ainakin osan siitä, mitä tunnin alussa lähdettiin hakemaan.

Poniratsastaja

Olen harmitellut muutamaan otteeseen sitä, että olen liian iso tallin poneille. Olisi epäilemättä mukavaa vaihtelua, kun myös ponit olisivat pollevalikoimissa. Toisaalta on ihan kivaa olla pitkä, ainakin voi roikkua uskottavammin pollen päässä kiinni, kun se vastustelee ajatusta kuolainten makustelusta.

Eilen oli tosiaan puomitunti. Tallille meno aina yhtä kivaa eikä jännitys arpaonnesta polleveikkauksessa ole hälventynyt. Tällä kertaa ehdin jo ihmetellä kovasti, kun etsin nimeäni listalta. Ei ollut paperin yläpäässä, ei edes keskellä, vaan ihan oudolla paikalla. Nimeni oli Jukan kohdalla, herranpieksut! :) Ei pahalla tavalla, sillä Jukka on suloiselta vaikuttava tapaus. Ainoa huvittava pulma oli ehkä se, että Jukan säkä on noin 145 cm ja minä olen 178. Laskekaapa ja naurakaa erolle. Niin ne muut tallilaiset hyväntahtoisesti kanssani tekivät.

Silti olin kovin innoissani. En ole aikoihin mennyt pollella, joka olisi täysin uusi tuttavuus. Mielenkiintoinen tunti oli siis edessä jo pelkästään sen takia. Kuinka herttainen se polle olikaan. Karsinassa jopa hylkäsi heinänsä piiloutuakseen hujoppia (minua) seinän viereen. Ehkäpä se oli ihan hädissään siitä, että hänelle on pistetty tuollainen hongankolistaja, eivätkö muuta keksineet. :)

Ei muuta kuin kamppeet pollelle päälle ja puomitunnille. Opettajakin hymyili ja heitti poniratsastaja-kommentin, kun näki minut ja Jukan. Satulaan nouseminen oli lystikästä, yleensä on tottunut nostamaan sitä jalkaa vähän korkeammalle, niin nyt oli yllättävän helppo päästä kyytiin. Mutta ei se säkäkorkeus pelkästään pollea tee. Nimittäin Jukan kanssa tunti meni mukavasti enkä tainnut kertaakaan häiriintyä ponikoosta, sillä en tuntenut sitä kummemmin. Tosin oli vähän haastavaa totella opettajan komentoja pohkeiden paukuttelusta kylkiin, kun omat jalkani olivat enemmän roikkumassa ilmassa pollen mahan alla. Ehkä olisi pitänyt laittaa sellaiset jockeylle passelit jalustinmitat.

Tunnin teemana oli tosiaan puomien avulla hevosen suorassa pitäminen ja hallinta. Hyvää treeniä ensi viikon estetuntia ajatellen. Jukan kanssa tunti meni mukavasti. Muistelen sen olleen jokin aika sitten melkoinen intoilija, mutta nyt se täpitti menemään aika tasaisesti, mutta sai siihen aika kivasti vauhtiakin. Yksi ongelma, minkä huomasin jälleen. Kun nostan laukan, unohdan rentoutua. Jään jotenkin jännittämään enkä vain istu alas ja anna homman pyöriä, niin kuin pitäisi.

Kuitenkin. Harjoitukset menivät aika kivasti. Jukalla ei ilmeisesti ole kummia piruiluja päässään, sillä se teki pyynnöt kiltisti, oikein mukavaa vaihtelua. Tosin harjoituksessa, jossa piti tulla puomit ensin laukassa ja keskiosassa pudottaa raville seuraavia puomeja varten, se pudotti laukan liian aikaisin. Homma olisi varmasti toiminut, kun olisin vähän viritellyt laukkaherkkyyttä enkä olisi pistänyt laukkaa nopeammaksi. Sainpahan ylimääräisiä toistoja, kun töpeksin.

Tunti oli mukava ja Jukasta jäi hyvä vaikutelma. Pitäisi vain kutistua aina toisinaan sen verran, että sillä voisi mennä useamminkin. Ensi viikolla olisi tosiaan taas estetunti, jossa treenaillaan ilmeisesti aikalailla samaa kuin viimeksi. Voltilla estettä ja näin. Pitää toivoa, että tällä kertaa tsemppaan istuntani kanssa ja että saan pomppukaveriksi jonkin kivan pollen. :)