torstai 30. lokakuuta 2008

145 cm + 178 cm = looks grrreat!

Omalla tunnilla jälleen, jes! Menin myös bussilla ensimmäistä kertaa keskustasta tallille. Ei huvittanut tehdä perinteistä 25 kilometrin lenkkiä, joten parempi näin.

Pollelistaa selatessa mietin hetken, että minut on unohdettu listasta. Mutta ei onneksi, vaan nimeni oli ihan uudella paikalla. Piti tarkistaa polle pariinkin kertaan iloisen virneen kera. Kas tässä, keskiviikon pollearpajaisten pääpalkinto: Estragood! Olin mielissäni, vaikka jälleen kerran huvittunut. Olenhan vinkaissut useampaan kertaan sitä, kun olen liian iso monille poneille. Onhan minulla tosin takana toinen vastaava tapaus. Tsekatkaa tästä, jos ette usko.

Eli Eetuksi kutsuttu poni on vaikuttanut tunneilla oikein kivalta sivusta seurattuna. Virtaa riittää kohtuullisesti eikä suurempia vikurointeja ole. Siinä mielessäni olin sangen innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa uuden pollen selkään. Tosin kyllähän sitä oli taas niin jättiläisolo. Eetu kun tosiaan on säkäkorkeudeltaan tuon 145 cm suunnilleen, itse piirun verran pidempi. :)

Mutta jes! Eetussa oli samaa potkua kuin Jukassa eli ponin pienuus ei menoa haitannut. Tunnin aikana ei tullut kyllä murehdittua kokoeroa, kun sitä ei edes huomannut. Mainiota. Sitten voidaankin siirtyä opin kertaukseen.

Eetussa huippua oli se, että se on reipas. Kevyistä komennoista lähtee liikkeelle ja pysyy pyydetyssä vauhdissa. Tästä oli hyötyä. Puomitunnin treeninä oli jälleen askeleen pituudet ja tällä kertaa yhden vauhdin säilyttäminen. Laukka pistettiin kohdilleen puomeilla, joiden väli oli muistaakseni 17 metriä. Siihen mahdutettiin viisi askelta ja Eetun peruslaukka oli sopivaa siihen. Eli ei mitään ongelmaa. Minun tarvitsi vain istua rennosti ja antaa hevosen tehdä työtä. Sen muuten huomasi sykemittarissa. Yleensä tunnissa on palanut reilut 400 kilokaloria, nyt kevyesti alle tuon.

Ongelmaksi muodostui sitten vauhti ja maneesin kulkuoven pääty. Eetu näki siellä uskomattomia hirviöitä enkä saanut sitä sinne kunnialla. Rappenia käytettiin jo osassa kohtaa tukena ja turvana, jolloin sain ravissa pollen sinne. Treeni menikin siitä kohtaa höpöksi, kun en saanut oikeaa reittiä puomille. En vain enää tajunnut, mitä ihmettä minun olisi pitänyt tehdä korjatakseni oikaisu. Vauhdissa oli taas sitä, että Eetu nosteli laukkoja muita seuraten ja meni hurjaa kipiravia. Eihän se minua haittaa, vauhdista kun tykkään, mutta olisi se kiva itse olla ohjaksissa.

Mutta itse puomitreeniin. Neljän puomin ja kahden kavaletin kokonaisuus oli suoritettavana. Laukanvaihtoa en toisella kavaletilla saanut aikaiseksi, ärsyttävää. Eetu kuitenkin osaa tehdä sen itsekin eli pienillä avuilla se olisi vaihtanut sen. En ilmeisesti sitten antanut mitään apuja ensimmäisellä kerralla. Toisella taisi mennä paremmin, kun tsemppasin katseen kanssa. Muuten puomeilu meni hyvin. Eetu meni toivottua laukkaa ja ohjautui todella mainiosti. Hieno polle se on!

Ensi viikolla esteitä. Ärsyynnyn kyllä vietävästi, jos työhommat muuttuvat taas niin, etten pääse sinne. Pitää järjestellä keskiviikko siis tarkkaan, ettei noin käy. Olisi tietenkin ollut kiva mennä puomeilu sillä hevosella, jonka saa esteillekin. Tulisi tuntumaa. Mutta tokkopa Eetulla pääsen hyppäämään. Peraa tietenkin toivoisin, mutta saa nähdä. Se kuulemma oli vähän osoittanut mieltään aiemmalla estetunnilla. No, pollearpajaiset ovat aina yhtä jännittäviä. Pitää toivoa, että tuuri on kohdallaan ja taidot edes kerran käytössä. :)

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Puomeja kuin vettä vain!

Satuinpa kuokkimaan perjantain C/B:llä, kun oma tunti jäi välistä työvuoron takia. Oli muuten todella antoisaa käydä tallin toisen opettajan tunnilla. Huomasi kyllä, että ihan eri tavalla ne opettavat. Mielessä kävi ajatus, että voisin kuvitella hyppääväni vielä takaisin tämän opettajan tunnille. Alkuajathan heppailin tämän opetuksessa, kunnes jostain syystä tuli siirryttyä toisen opettajan tunnille. Kuitenkin, sitten tuntiin.

Jes, jes, jes! Suuri ilo oli se, ettei tämä toinen opettaja tiennyt Mortti-putkestani ja sainkin Potter-pollen. Olinkin haaveillut jo tovin, että olisi kiva mennä jollain muulla kuin tällä vakiopollellani. Tunnin aiheena olikin puomit ja lempiasiani: askellajien pidentämiset ja lyhentämiset. En tiedä, miksi olen niin mieltynyt tuohon treeniin. Lisäksi siitä on vain hyötyä, kun osaan sen kaasun, mutta jarru uupuu.

Alussa haettiin tuntumaa hommaan pidentämällä ja lyhentämällä käyntiä. Potter on tosiaan kuvauksensa mukainen: nöyrä ratsastettava. Sekös vasta passasi minulle. Sillä ei ollut vinkeitä mielessä ja se teki hyvin pyydetyt. Käynninkin sain kivasti kasaan, joskin olisin halunnut vielä vähän enemmän säätää sitä, mutta eihän tuntiin kaikkea ehdi.

Ravi Potterilla on kauhea. Jos siinä oppii istumaan, menevät muut pompotukset ihan ilman ongelmia. Minähän en toki opi, mutta silti. Onpahan tavoitetta kerrakseen. Ravissakin homma sujui oikein kivasti. Sain hyvin pienen tipuaskelravin ja pidennykset menivät upeasti. Ei kaahotusta, vaan kunnon venytystä askeleeseen. Hieno hevonen!

Näiden jälkeen siirryttiin puomeille varsinaiseen treeniin. Lyhyillä puomiväleillä koetettiin saada ravi sopivaksi ja pidemmillä taas samoin. Molemmat menivät oikein nappiin. Paras kommentti opettajalta oli ehdottomasti se, että Potter ensinnäkin liikkui oikein kivasti ja tasapainoisesti ja toiseksi tuosta johtuen puomit menivät kuin vettä vain. Eli polle ei kyttäillyt niitä, vaan ne vain sattuvat tielle eivätkä vaikeuttaneet menoa. Upeaa!

Laukassa sitten uusin ongelmani kättelytti pari kertaa. Potterhan teki tietenkin loistavasti kaiken, mutta lyhennetyssä laukassa sain sen pudottamaan pari kertaa raville liian jyrkkien apujen takia. En osaa tehdä asioista pehmeästi, vaan liian suorasukaisesti, jolloin tarkoittamani komento "hidasta hivenen" meneekin muotoon "SEIS". Potterhan tietenkin teki, kuten pyysin ja pudotti laukasta raville. Hyvä opetus taas minulle siitä, että on olemassa välimuoto sen jyrkkyyden ja olemattomuuden välillä. Mutta kun tajusin pyytää pienesti ja rentoutua, Potter veti tehtävät oikein hienosti läpi.

Potterista jäi tosi hyvä mieli. Hieno polle se on, mielellään menisi enemmänkin. Jes, hyvä tunti oli. Ensi viikolla taas omalle tunnille, varmaan yllättäen Mortteilemaan. :)

torstai 16. lokakuuta 2008

Hidastamisen uskomaton hankaluus osa II

Hurjan pitkältä tuntuneen tauon jälkeen taas omalle tunnille. Työvuoro esti taas tämän torstaisen estehurjastelun, mutta kenties ensi viikolla sitten tuplasti polleilua.

Yllätyksenä (huomatkaa äärimmäisen ironinen sävy) minulle sattui polleksi Montana, tuo Yhdysvaltojen 41. osavaltio. Tallillahan tätä tapausta tosin edelleen kutsutaan vain Mortiksi. Treeninä oli jälleen minulle mieluisaa, nimittäin tempoja. Ihmettelen kyllä kovin, mistä opettaja on keksinyt alkaa sovittaa minua ja Morttia yhteen. Kyllähän se on kiva hepo ja toimii hyvin, kunhan ratsastaja osaa. Ehkäpä Mortti on sitten sopiva koulimaan taitojani.

Ensimmäisenä treenattiin taas tuttu käynti-jarru-käynti-kuvio. Hyvinhän se meni. Tallin polle-esittelyssä todetaankin, että
"ratsastaessa se osaa olla laiskakin, jos ratsastaja ei huomaa herätellä sitä töihin heti alkutunnista lähtien". Sitähän se vähän tahtoo minullakin vielä olla, tosin ei jahkaile kovinkaan kauaa enää, hiphei!

Alkuvarmistelujen jälkeen siirryttiin sitten ravitreeniin. Nyt hevoset piti saada pienelle tipuraville, siitä normaaliin raviin ja myöhemmin kunnon lisättyyn. Tavoitteena toki keskiravin löytäminen. Morttihan oli likipitäen upea! Tipuravi löytyi oikein mukavasti ja paluu normaaliraviin meni kivutta. Tosin sitten törmättiin tähän uuteen ikuisongelmaani nimeltä hidastaminen. Mortti oli hurjan reipas (siitä kiitokset pollelle), joten jarruun tottumaton kuski sai tehdä töitä, että innostunut polle saatiin taas ohjasten päähän.

Treenissä oli myös havaintoa siitä, millaista koottu ravi tulisi olemaan. Mortti kulki kyllä hyvin hienosti pätkiä ja lisäykset olivat kyllä monen pisteen arvoisia. Pienestä kehoituksesta Mortti venytti askeltaan ja vauhtia tuli reippaasti. Olipa jäädä isommat pollet tämän pienemmän pakkauksen jalkoihin vauhdissa. :)

Laukassa harjoiteltiin vain sitä, että yhden käsen ohjasotteella pyrittiin rentoutumaan satulassa. Mortin laukassa ei ole mitään moitetta, vaan päinvastoin. Se on keinuhevosen menoa eli uskomattoman ihanaa. Tosin ohjaushommat vähän pettivät ja hidasteluksihan se meni, kun Mortti painatteli oikein reipasta laukkaa menemään. Mutta ei mitään ongelmaa siinä, joskin se, että pollelle jäi laukan jälkeen vauhtivaihde silmään.

Laukan jälkeen vilkaistiinkin hetki seuraavan viikon asiaa. Kolmella ympyrällä pyöriteltiin menemään lievällä asetuksella. Sehän meni minulta melkoiseksi kipittelyksi. Morttia ei huvittanut pyöritellä hitaasti, vaan se pyyhälsi oikein vikkelää ravia. Sai olla tosissaan toppuuttelemassa sitä ja sehän toki oli vähän onnetonta, kun minusta vauhti on vain kiva asia.

Kuulemma ensi viikolla aletaan keskittyä asettamiseen oikein kunnolla. Hivenen pelottaa, mutta ehkä vakipolle-Morttini hoitaa homman kotiin. Mortin pisteet kyllä nousevat suunnilleen joka kerta. Kyllähän se osaa, vielä kun kuskikin taitaisi hommat. Sitten voitaisiin alkaa jo tavata sanaa dream team. :)

perjantai 10. lokakuuta 2008

Hidastamisen uskomaton hankaluus

Olen taas ottanut tavaksi näemmä kirjoitella hyvin jäljellä tunneista. Nyt kuitenkin on sopiva rako näin vaikka synttäripäivän kunniaksi kirjata viime viikon keskiviikon puomitunti. Tämä viikko jäi väliin töiden takia. Harmitti kyllä, kun olisi ollut esteitä. No, ensi viikolla sitten oma tunti ja päälle kruunaamaan estevalmennus.

Sattuipa muuten polleksi puomeille Perillus. Parhautta siis! :) Tosin pakko on myöntää, että hivenen ehdin aina välissä miettiä, että entä jos se nyt lähtee käsistä. No, ei lähtenyt.

Perilluksessahan ei ollut taaskaan mitään vikaa. Pari kertaa seisoskelun jälkeen sen mielestä oli paljon kivempaa tepastella eteenpäin-käskyn sijasta itsensä ympäri, mutta muutoin toimi oikein kivasti. Muistini mukaan treenasimme alussa jälleen kaasun ja jarrun symbioosia. Vauhtiahan kyllä sain ja alkuhommissa myös jarrua.

Sitten suorassa linjassa olleilla puomeilla testattiinkin, että saadaanko väleihin askeleita määrätyllä summalla. Seitsemän askeleen väli oli minulle uskomattoman vaikea. Osaan kyllä mennä lujaa, mutta en pyydetyn hitaasti. Huomasin ongelmaksi sen, että kun haluan hiljempää laukkaa huomattuani vauhdin olevan ihan liian luja, pyydän liian jämäkästi. Pera nimittäin pudotti kahteenkin kertaan puomien välissä raville, kun se herkkänä ottaa huomioon myös painoavut. En edes ohjaa ottanut kummemmin normaalia tiukemmalle, mutta istunnalla jarrutin ilmeisesti turhankin tehokkaasti. Taisin saada kerran seitsemän laukan onnistumaan.

Kuuden laukan sarjassa ei ollut mitään ongelmaa. Sehän on ihan peruslaukkaa, joten meni ilman ongelmia. Lisäksi toki loistin viiden laukka-askeleen välissä. Nopeastihan kyllä osaan kaahata. Oli kyllä ihan kiva tunne puomeja lähestyttäessä antaa pollelle vinkkiä, että nyt saa mennä. Perahan otti pyynnön hyvin vastaan ja viisi laukka-askelta kiidättivät meidät puomien yli.

Tunnilla treenattiin myös laukanvaihtoja. Apuvälineenä oli keskelle kenttää lyöty kavaletti, jota kierrettiin kahdeksikkona. Alussa apuni olivat epäselvät eikä Pera antanut vaihtoja ilmaiseksi. Vinkkinä opettaja antoi sen, että esteelle tullaan jo valmiiksi hieman vinossa eli tähdäten siihen uuteen suuntaan. Apukeinona oli vielä se, että ennen estettä saadaan polle asetettua jo tulevaan suuntaan. Sillähän siitä selvittiin. Pera vaihtoi oikein näpsäkästi noiden kanssa laukat ja kuskillekin tuli hyvä mieli. Kerrankin sattui niin, että kuski pystyi tekemään parikin asiaa kerralla sen ainokaisen sijaan. :)

Nyt sitten vain loput ratsastuksettomasta viikosta ohi ja ensi viikolla korkojen kera takaisin.