maanantai 29. kesäkuuta 2009

Avotaivutusta ja avutonta taivutusta

Taas pitää niputtaa pari kertaa yhteen, mutta sentään vain sen verran. Eli viime lauantai (27.6.) omalla tallilla alkoi huolestuttavasti. Listassa ei ollut nimeäni ja luettelosta huomasin, että juhannusviikon perumiseni olikin pistetty sille kertaa. Onneksi bongasin pollelistasta Peran menneen vain yhden tunnin ja se pistettiinkin ratsukseni.

Hellepäivän lisäksi tunnin treeni pisti kyllä kuskinkin hikoilemaan. Aiheena oli avotaivutukset käynnissä ja ravissa. Pohkeenväistöt suoritan kelvollisesti, mutta avoissa ja suluissa tuppaan olemaan kehno. Annan avut jotenkin niin väärin, että polleni taituroi ihan omiaan. Mutta nytpä sattui hyvä henki paikalle ja laittoi minun ja Peran kemiat hetkeksi vähän paremmin kohdilleen.

Ennen varsinaisia taivutuksia sai lämmitellä vapaamuotoisesti. Köpöttelin ravia, vähän väistätystä ja voltteja. Opettajan kehoituksesta otin vähän lyhyemmät ohjat ja pyysin Peraa eteenpäin ja kas kummaa, toivottu tapahtui. Se tuli paljon paremmin tuntumalle ja alkoi työskennellä huomattavasti aktiivisemmin. Vai tätä sillä oikealla tuntumalla tarkoitetaan!

Avotaivutustä lähdettiin tekemään pyöräyttämällä pitkän sivun alkuun voltti, jossa hevosta pyydettiin taipumaan sisäpohkeen ympärille. Tästä siirryttiin sitten pitkälle sivulle, jonka päässä opettaja seurasi ratsukkoa ja antoi korjaavia vinkkejä.

Pera meni aika kivasti, kunhan muistin pyytää sitä taipumaan pohkeeni ympärille enkä antanut sen valahtaa ulkoapujen läpi. Toinen tärkeä oppi minulle oli se, ettei Pera tosiaan kaipaa niin reippaita apuja kuin Tapsa. Pariinkin otteeseen hätiköin ja annoin avut niin, että Pera reagoi samalla tahdilla ja kulusta tuli vähän mutkittelua.

Tunnin suurin onnistuminen oli se, että sain avotaivutukset onnistumaan ihan hyvin myös ravissa! Taas vain piti muistaa pyytää Peraa kulkemaan tuntumaa vasten, huolehtia sisäavun toiminnasta ja pitää ulkopuoli hallinnassa. Tuli tosi hyvä mieli, kun kerrankin vaikeampi treeni sujui ihan mukavasti.

Lopuksi teimme ravi-laukka-siirtymisiä. Muutamaankin kertaan jopa itse tunsin, kuinka Pera lähti laukkaan takajaloistaan, ei etujalkojaan raahaamalla. Se kirkasti kyllä paljon sitä, millaista olisi ratsastaa hevosella, jonka liike lähtee tosiaan sieltä takaa. Tätä oppia pitää alkaa jalostaa enemmän joka tunnilla kyllä. Ratsastuksessa vain tahtoo olla niin monta muistettavaa asiaa, ettei pääni jaksa pitää kaikkea joka tunnilla mukanaan.

Sunnuntaina (28.6.) puolestaan kävin juhannusviikolta väliin jääneen kerran Helvillä. Liekö kolmas ratsastuspäivä putkeen vai helle, mutta kuski oli kyllä niin uupunut, että koko kerta jäi höpöksi puoliratsastamiseksi.

Yritin treenailla tuntini antia, mutta mikään ei oikein osunut kohdalle. En saanut Helviä kunnolla liikkeelle käynnissä ja apuni olivat ihan omiaan. Pari onnistunutta askelta per yrityskerta taisi sattua kohdilleen, mutta muuten yritykseni olivat aika ponnettomia, mikä välittyi kyllä hevoseenkin.

Oli hienoa, sillä samalla kerralla maneesissa oli Helvin aikaisempi omistaja. Olisi pitänyt tentata vinkkejä Helvillä ratsastamiseen, mutta se jäi välistä. Sain kuitenkin aiheellisen vinkin siitä, että käteni hyppivät ihan omiaan ravissa, mikä varmasti tympii Helviä ja toisaalta vaikeuttaa tuntuman säilyttämistä. Muistin samalla, että myös Potterin korkeassa ravissa minulla on sama ongelma. Täytyypä jatkossa alkaa kiinnittää huomiota tähän.

Toinen aiheellinen neuvo oli se, että vauhdin sijasta minun tulisi kiinnittää huomiota siihen, että Helvi kulkee minun allani, ei juokse karkuun. Eli kun pyysin vauhtia, annoin sen mennä omiaan sen sijaan, että olisin pyytänyt sitä liikkumaan tuntumaa vasten. Tätä voisikin treenata antaumuksella yhden tunnin verran pelkästään. Tuntuma kun on kuitenkin tärkeä asia, yllättäen.

lauantai 27. kesäkuuta 2009

Niputusta jälleen kerran

Kesän helteet ja menot ovat näemmä verottaneet taas kerrana blogausintoani. Nyt pitää laskeskella, kuinka monta tuntia olenkaan kirjausta jäljessä. Huh, onko niitä oikeasti viisi kertaa? Nyt täytyy kyllä päästä taas ruotuun itseni kanssa, ei tästä muuten tule mitään.

Ke 10.6.

Hävettää, en millään muista, mikä polle minulle sattui. Jostain syystä veikkaisin Potteria, mutta ei kyllä ole mitään varmaa tietoa. Vielä vähemmän muistan, mitä tunnilla treenattiin. Jos joku muistaa polleni paremmin, saa todellakin oikaista. Aa, nyt muistinkin varmuudella! Tallilla oli käymässä joitain vanhempia lapsineen ja he katselivat Potteria, kun laitoin sitä kuntoon. Hyvä, palautuihan se muisti edes pollen suhteen.

Pe 12.6.

Helvin kerran sentään muistan paremmin. Omistaja tuli katsomaan, sillä Helvi oli alkuviikosta kulkenut epäpuhtaasti. Pyörittelin ravia suuntaan ja toiseen eikä Helvi ollut moksiskaan. Tämän jälkeen uskalsin treenata vähän enemmän, mutta keskityin vain lähinnä väistättelemään sekä tekemään siirtymisiä. Vähän hermostutti ratsastaa omistajan silmän alla, jos vaikka olisi ollut niin huono, että vuokraamiset tyssäävät siihen. En onneksi ollut, omistaja vaikutti ihan tyytyväiseltä.

La 13.6.


Tämä oli kiva tunti, sillä paikalle oli sattunut minun lisäkseni vain yksi ratsastaja. Melkein kuin yksityistunnilla olisi ollut ja asian paremmaksi teki pollearpajaisten tulos: Rappen.

Tunnilla tehtiin takaosakääntöä lähtemällä hieman ulospäin asettuneena uralta voltille ja sen puolivälissä seis. Siitä sitten etuosa liikkeelle asetuksen suuntaan. Tämä olikin aika kimuranttia, mutta onneksi opettajalla oli aikaa neuvoa ja korjata. On se vain uskomattoman vaikeaa pyytää toisella pohkeella, kun painon pitäisi puolestaan olla juuri toisella puolella. Rappenhan toki teki hienosti heti, kun kuski tajusi pyytää oikein.

Lisäksi laukassa otettiin lyhennystä ja onnistuimme parikin kertaa hyvin. Olin hyvin tyytyväinen, sillä reippaasta laukasta tykkäävää Rappenia en aiemmin ole moista onnistunut tekemään ilman, että se pudottaa raville heti. Mainio tunti, kerrassaan!

Ke 24.6. Rolle

Sitten viimeisinpään oman tallin tuntiin. Heppojen kesälomien rullatessa vieressä saattaa sattua jänniäkin pollevalintoja. Minulle sattui heppa nimeltä Ralle, kutsumanimi kekseliäästi Rolle. Kuva ei ole kovin edustava, mutta Sukupostista löytyy oikein vallaton kuva Rollesta näyttämässä hienoa liikkumista, vielä kun se näyttäisi moista liikettä tunnillakin.

Olin vähän skeptinen minun ja Rollen yhteistyöstä, sillä olin mennyt sillä viimeksi 12.3.2008! Herranen aika tosiaan. Rolle oli myös ensimmäinen hevonen, jolla tallilla menin. Sehän tapahtui 21.7.2006 ja reppanana aloittelijana kirjasin muistiin "pomppuravi, itsepäinen". Jännä homma, miten nuo kuvaukset eivät millään enää liity Rolleen, ei ainakaan tämän tunnin perusteella.

Mutta siis, tunnilla treenattiin etu- ja takaosakäännöksiä ensin ihan paikaltaan tötterön vierestä, jotta oli helppo kuskinkin seurata, onnistuuko homma vai ei. Rolle oli tuttuun tapaansa vähän laiskahko, mutta kyllä se silti raahusti eteenpäin. Käännökset menivät kivasti, kunhan muistin vahtia, etteivät käännettävät jalat jämähdä kokonaan paikalle. Ravissa käännökset sujuivat myös, samoin laukassa. Vitsit, oli kyllä kivaa, sillä kaikki ennakkoluuloni romuttuivat täysin tästä pollesta. Rollehan osaa ja tekee, kun haluaa ja kun kuski osaa pyytää. Voisin mennä toisenkin kerran, ihan vain sen takia, että näen, oliko tämä kerta tuuria kokonaan.

Pe 26.6.

Helvillä piiitkästä aikaa (kyllä, viikon tauko on karmean pitkä aika). Tein yllättäen tuntini treeniä. Helvi hoksasi jujun, mutta olisin saanut ravissa ja laukassa pyytää sitä tarmokkaammin tekemään oikein. Onneksi minulla on taas huomenna korvaustuntia juhannusviikon peruutuksesta, joten ehkäpä sitten palaset loksahtelevat paremmin paikalle.

Helvi kyllä kulki helteestä huolimatta kivasti. Laukassa oli mukava ottaa pari reippaampaa pätkää. Ennen kaikkea parasta on se, että minä määrään vauhdin, ei enää Helvi lähellekään niin usein kuin alussa. Se oli myös aika herkkä pienille avuille eikä meidän siis tarvinnut tapella pysähtymisistä siihen malliin kuin yleensä.

Helvi on kyllä ihastuttava tamma ja minun tasolleni oikein passeli. Täytyypä huomenna ottaa kamera mukaan ja yrittää napsaista tammasta oikein edustavia kuvia talteen. Ainakin sen valtaisa laidunmaha tulee esille, jos ei muuta. :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Pyöristymistä hakemassa

Eilen oli kesän toisen tuntini ensimmäinen kerta. Mukavaa kyllä käydä nyt molempien opettajien tunnilla. Toivotaan, että tässä myös oppisi jotain.

Polleksi oli sattunut Rappen, ei huonosti siis. Se oli vähän höpö karsinassaan ja sillä on selvä pakkomielle näperrellä huulillaan kaikkea mahdollista. Moneen otteeseen sen piti varmistaa, ettei hihani ollut syötävää. Lisäksi se vielä läpsyttelee huuliaan saaden hauskan plopplop-äänen aikaiseksi. Sen ravihistorian huomaa kyllä, kun se vauhdikkaan laukan aikana pudottaakin raville ja etenee siinä askellajissa yhtä vauhdikkaasti.

Tunnilla lähdettiin treenaamaan taas pyöristymistä ja hevosen liikkumista ihan takajaloista myöten. Tämän apuna käytettiin kahdeksikkoa, jolle lähdettiin pitkältä sivulta. Kentän keskelle oli pitkän sivun suuntaisesti kaksi puomia rinnakkain, joiden välistä köpöteltiin ja vaihdettiin suuntaan. Eli esimerkiksi oikeassa kierroksessa tultaessa käännettiin puomien väliin, siitä vasempaan kierrokseen voltti ja puomien välistä takaisin oikea loppuun ja uralle.

Harjoitusta tehtiin käynnissä ensin kerran ja sitten ravissa. Tämä sujui ihan hyvin, mutta välissä unohdin pohkeeni merkityksen ja yritin saada pyöristymistä pelkän ohjan avulla. Onneksi opettaja huomatti napakasti, että sisäpohkeella muistutusta, ei siten, että sisäkäsi menee melkein harjan yli vasemmalle puolelle. Kiitoksena Rappen menikin muutamia kertoja oikein pehmeästi itseään pyöristellen.

Laukkapätkissä treenattiin vain tasaisuuden löytämistä. Minulla se oli vähän hukassa ja harmittelinkin, että Rappen pääsi taas hetkellisesti kaahaamaan omaan vauhtinsa mukaan ja pudottamaan ravillekin muutamia kertoja. Opettaja ohjeisti jarruttamaan istunnalla ja pysymään suorassa. Nyt tahdoin painua etukumaraan vähän. Mutta palkitsihan se tämäkin. Vasempaan kierrokseen saimme Rappenin kanssa oikein tasaista ja miellyttävää laukkaa aikaiseksi.

Tuntiporukka oli mukavan pieni ja näin myös ihmeitä. Tapsa liikkui reippaasti! Sanoinkin sen kuskille, etten omalla tunnillani moista ihmettä kyllä juuri näe. Tosin kuski sanoi, että sen eteen saakin nähdä vaivaa. Jos joku siis väittää, ettei ratsastaminen käy liikunnasta, voi hänet lykätä Tapsan tai Hessun selkään. Tunnin jälkeen voikin kysyä, onko mielipide muuttunut. Väittäisin, että on. Nimimerkillä useamman kuin kerran posket punaisena siitä, kun on yrittänyt pitää Tapsaa tai Hessua kunnon laukassa.

Keskiviikkona meillä pitäisi olla puomeja omalla tunnilla, jos tuntirytmimme on pysynyt samana talvituntien jälkeen. Perjantaina Helvin kanssa taidan jatkaa tätä pyöristelytreeniä ja vihdoinkin alkaa takoa omaan päähäni sitä, etten antaisi aina periksi hevoselle, vaan vaatisin sitäkin tekemään töitä. Saa nähdä, kuinka käy.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Tiivistettyä tuntitarinointia

Jaahas, kesälaiskuus on iskenyt vuorostaan. Tässähän on tainnut hurahtaa ohi kolme ratsastusta ilman merkkiäkään selostuksesta. Teenpä siis tiiviin kertauksen.

Keskiviikko 27.5.

Olin nirso ja vinguin itselleni ihan toisen pollen kuin listassa luki. Alun perin minulla olisi ollut Tapsa, mutta sillä kertaa ei yhtään huvittanut ottaa sitä tervakaviota ja harmitella, kuinka tunti menee hukkaan omien taitojen puutteessa. Siksipä huomasin, ettei Rappen ole ollut kuin yhdellä tunnilla ja manguin sen itselleni.

Tunnin aiheena oli hevosen pyöristäminen. Tähän keskityttiin eniten kulkemalla käynnissä ja ravissa ympyrää, jonka sisälle tehtiin ajoittain pienempi ympyrä. Aina pienimmästäkin myötäyseleestä hevonen palkittiin isoeleisellä myötäyksellä. Rappen pyöristeli itseään välissä oikein mallikkaasti, jopa ravissa, mutta olisi voinut mennä paremminkin, jos kuski vain olisi osannut. Tavallisillakin tunneilla hyvät kuskit nimittäin saavat Rappenia kulkemaan nätisti helposti. Minä en edes sitä varten suunnitellulla harjoituksella.

Laukassa meillä oli taas vähän ongelmaa. En saanut pidettyä Rapsukkaa laukassa kunnollisesti, vaan ravipätkiä ehti mukaan turhan monta. Yritin muistella toisen opettajan neuvoa siitä, kuinka Rappenia tulee kannustaa, mutta samalla vaatia kantamaan itsensä. No, ensi kerralla paremmin, kun nyt ei niin sujunut. Muuten todella hyödyllinen treenin aihe, vaikka koulukiemurat ovatkin mielestäni usein tylsiä.

Perjantai 29.5.

Helveilyä jälleen. Yritin ottaa vähän oman tuntini antia itsenäiseen harjoitteluun. Ympyrähommaa kokeilin, mutta tuulinen ilma säpsytti pollea ja päätin siirtyä maneesiin. Siellä onneksi oli treenaamassa vain yksi ratsukko, joten sekaan sopi mainiosti.

Maneesissa jatkoin ympyräpyörittelyä ja välissä Helvi hoksasi jujun, mutta en tätäkään hallinnut kunnolla. Lopuksi otin taas vähän laukkatreeniä ja kas kummaa, löysin Helvistä laiskan laukan! Laukka ei pyörinyt läheskään kunnolla, mutta pitkille sivuille usutusten kera vauhtia sentään vähän löytyi. Muuten esimerkiksi pääty-ympyrät tahtoivat tupsahdella ravin puolelle. Lieköhän kesä ja kuumuus väsyttäneet pollea?

Keskiviikko 3.6.

Polleksi sattui Allu ja harmitti. Puhkurista kärsivä reppana köhii toisinaan niin pahasti, että pahaa tekee ratsastaa ja vaatia siltä asioita. Allu on ihana poni, mutta jos ratsastaminen tuntuu vain toisen kiduttamiselta, ei siitä voi nauttia. Olisinpa rikas. Ostaisin Allun pullaponikseni pölyttömään ympäristöön ja kävisin sen kanssa silloin tällöin rauhallisia maastolenkkejä. Muun aikaa se saisi olla paijattavana ja pitää seuraa muille hevosilleni. Näissä tilanteissa sitä aina miettii, milloin hevonen on siinä kunnossa, että lopettaminen olisi parempi vaihtoehto. Ihmismaailmassahan sairaita pidetään hengissä koneilla usein tilanteesta riippumatta, mutta eläinmaailmassa piikkiä sataa paljon helpommin. Liekö hyvä vai huono?

Tunnilta mieleen jäi laukkatreeni, jossa tehtiin isomman ympyrän jälkeen pienempi ympyrä sen sisälle. Allu teki aika kivasti nämä, mutta laukka olisi voinut olla reippaampaa. Tämän jälkeen humputeltiin vielä ravissa ja tehtiin väistätyksiä pitkältä sivulta pois ja takaisin. Alluhan oli hyvin näppärä tässä ja pienillä avuilla väistätti pyytämääni suuntaan. Hieno ponihan se on. Harmi, ettei hienous estä ikäviltä sairauksilta.

Perjantai 5.6.

Jälleen Helveilyä. Jouduin pomppaamaan tarhasta pois aidan taakse turvaan, kun tarhassa ollut uusi heppa oikoi arvoasemaansa lämppärille. Ei onneksi kolhineet toisiaan, pelkkä luimuili ja potkut ilmaan riittivät. Helvi tosin tympääntyi uuden pollen uhitteluun ja kävi luimuilemassa sen kauemmaksi. Sitten tamma päättikin pakoilla minua ja käppäili aina kahden lämppärikaverinsa taakse piiloon, kun lähestyin päitsien kanssa. Höpö tamma.

Tunnin aikana treenasin käyntiä aika paljon. Kulmat menivät etu- ja takaosakäännösten kanssa siten, että kulmaan tultaessa pysähdyin, käänsin, pysäytin ja jatkoin siitä. Pysäytystreeniä sen takia, kun jarrut ovat hukassa. Ja kas kummaa, Helvihän alkoi pysähdellä jo ihan kivasti.

Tästä jatkoin siirtymistreeniin. Ravista seis mahdollisimman nopeasti, peruutusta muutama askel ja pian taas raviin. Tätä oli aika ilo tehdä. Pysähdykset löytyivät kohtuullisesti ja peruutukset vielä paremmin.

Seuraavaksi treenasin laukkaa. Toinen ratsukko oli jättänyt kaksi puomia suoraan linjaan, joten tämähän antoi mukavan mahdollisuuden testata laukan vauhtia. Omalta tunniltani otin kahden ympyrän treenin mukaan. Helvillä oli taas laiskaa laukkaa. Kirjasin tämän huomion ylös tallivihkoon ja huomasin, että samaa se on tehnyt muillakin. Tallin omistaja jutteli vähän, että seuraavat ruoan riittävyyttä ja jos Helvi on väsynyt, se saa lisää rehua. Jospa johtuisi tästä ja heppa piristyisi annoksen kasvaessa. Ympyrähomma oli siis aika usuttamista, jotta laukka säilyi. Puomeille sain kuuden laukan välin hyvin, viiteen piti hoputtaa, mutta onnistuihan sekin lopulta. Ottikohan Helvi tunnin aikana kerran oman kevyen spurtin ja parasta siinä oli se, ettei se enää tuntunut niin nopealta.

Tunnin lopuksi tein myös käynnissä ja vähän ravissa samaa väistöhölkyttelyä kuin omalla tunnillani. Käynnissä Helvi pyöristeli itseään todella hienosti! Ravissa olisi ollut vielä työstettävää kuskilla, mutta sentään väistöt osuivat siinä askellajissa osin kohdilleenkin.

Tänään olisi ensimmäinen kesän ekstratunneista. Kuljen nyt kesän ajan lauantain aikuis-C/B:llä. Mukavaa päästä toisen opettajan oppiin ja toivottavasti kesän aikana kahden tunnin ansiosta tapahtuu kehitystäkin. Jos näin onnellisesti käy, voisin syksylläkin investoida tällaiseen puuhaan. Kolme kertaa viikossa ratsastusta, mikä ihanuus!