Eilen oli kesän toisen tuntini ensimmäinen kerta. Mukavaa kyllä käydä nyt molempien opettajien tunnilla. Toivotaan, että tässä myös oppisi jotain.
Polleksi oli sattunut Rappen, ei huonosti siis. Se oli vähän höpö karsinassaan ja sillä on selvä pakkomielle näperrellä huulillaan kaikkea mahdollista. Moneen otteeseen sen piti varmistaa, ettei hihani ollut syötävää. Lisäksi se vielä läpsyttelee huuliaan saaden hauskan plopplop-äänen aikaiseksi. Sen ravihistorian huomaa kyllä, kun se vauhdikkaan laukan aikana pudottaakin raville ja etenee siinä askellajissa yhtä vauhdikkaasti.
Tunnilla lähdettiin treenaamaan taas pyöristymistä ja hevosen liikkumista ihan takajaloista myöten. Tämän apuna käytettiin kahdeksikkoa, jolle lähdettiin pitkältä sivulta. Kentän keskelle oli pitkän sivun suuntaisesti kaksi puomia rinnakkain, joiden välistä köpöteltiin ja vaihdettiin suuntaan. Eli esimerkiksi oikeassa kierroksessa tultaessa käännettiin puomien väliin, siitä vasempaan kierrokseen voltti ja puomien välistä takaisin oikea loppuun ja uralle.
Harjoitusta tehtiin käynnissä ensin kerran ja sitten ravissa. Tämä sujui ihan hyvin, mutta välissä unohdin pohkeeni merkityksen ja yritin saada pyöristymistä pelkän ohjan avulla. Onneksi opettaja huomatti napakasti, että sisäpohkeella muistutusta, ei siten, että sisäkäsi menee melkein harjan yli vasemmalle puolelle. Kiitoksena Rappen menikin muutamia kertoja oikein pehmeästi itseään pyöristellen.
Laukkapätkissä treenattiin vain tasaisuuden löytämistä. Minulla se oli vähän hukassa ja harmittelinkin, että Rappen pääsi taas hetkellisesti kaahaamaan omaan vauhtinsa mukaan ja pudottamaan ravillekin muutamia kertoja. Opettaja ohjeisti jarruttamaan istunnalla ja pysymään suorassa. Nyt tahdoin painua etukumaraan vähän. Mutta palkitsihan se tämäkin. Vasempaan kierrokseen saimme Rappenin kanssa oikein tasaista ja miellyttävää laukkaa aikaiseksi.
Tuntiporukka oli mukavan pieni ja näin myös ihmeitä. Tapsa liikkui reippaasti! Sanoinkin sen kuskille, etten omalla tunnillani moista ihmettä kyllä juuri näe. Tosin kuski sanoi, että sen eteen saakin nähdä vaivaa. Jos joku siis väittää, ettei ratsastaminen käy liikunnasta, voi hänet lykätä Tapsan tai Hessun selkään. Tunnin jälkeen voikin kysyä, onko mielipide muuttunut. Väittäisin, että on. Nimimerkillä useamman kuin kerran posket punaisena siitä, kun on yrittänyt pitää Tapsaa tai Hessua kunnon laukassa.
Keskiviikkona meillä pitäisi olla puomeja omalla tunnilla, jos tuntirytmimme on pysynyt samana talvituntien jälkeen. Perjantaina Helvin kanssa taidan jatkaa tätä pyöristelytreeniä ja vihdoinkin alkaa takoa omaan päähäni sitä, etten antaisi aina periksi hevoselle, vaan vaatisin sitäkin tekemään töitä. Saa nähdä, kuinka käy.
