Suorituspaineita kenraalissa

Perjantain Artsin koulutunnilla pääsimme odotetusti treenaamaan kisaohjelmaa eli lasten esiohjelma A:ta. Menin tunnin Gialla yhdessä kahden muun ratsukon kanssa. Pääsimme treenaamaan ulkokentälle, jonne oli pistetty kouluaitoja ja puomeja rajaamaan rataa. Tunnilla ehdimme käydä läpi oikeastaan koko ohjelman, tehtävät mentiin toki tämän takia aika vähäisillä toistoilla.

Keskihalkaisijalle osuimme tänään paljon paremmin. En tosin tiedä tähän syytä. Vinkiksi tuli tulla keskihalkaisijalle hevosen jäykemmässä kierroksessa, niin kääntäminen sujuisi paremmin. Vinkki tuntui hassulta, mutta kai se sitten toimi.

Nelikaarinen kiemuraura oli reitiltään ihan ok, kun oli jo aitoja ja puomeja merkkeinä. Kiemurauralle sain vinkin ratsastaa Giaa kaarteissa vasemmalle pois kenottamasta vasemmalle. Kaarteet oikealle puolestaan sai istua ja säilyttää Gian etenemisen. Suoristuskohdat menivät nyt enemmän ajatuksella, jolloin en vain hypännyt niiden yli ja kiirehtinyt uuteen suuntaan.

Oikean laukan ohjelma oli muuten ok nostoineen ja voltteineen, mutta lävistäjän keskellä tehdyn laukasta raviin siirtymisen jälkeen Gia jäi kiireiseksi. Se piti muistaa ottaa ajoissa kiinni, mikäli halusi vasemman laukan nousevan tarkemmin. Lävistäjällä sain vähän hakea tietä, sillä sen keskikohdan jälkeen olin aina valumassa uralle kirjainta liian aikaisin. Ilmeisesti päässäni ratsastin lyhyellä radalla, vaikka pitkällä radallahan sitä oltiin. Vasen laukka voltteineen ja siirtymisineen oli ok, kunhan sain Gian malttamaan. Vasemmassa laukassa se mieluusti yritti vähän venähtää ja mennä sellaista hiihtelylaukkaa.

Ratsastimme myös kertaalleen siirtymisen ravista käyntiin, siitä heti käännetyn lyhyen lävistäjän sekä siitä jatkuneen puoliympyrän, siirtymisen takaisin raviin ja lopputervehdykseen jatkamisen. Lyhyt lävistäjä tuli tosiaan nopeasti, ja siirtyminen ravista käyntiin piti tehdä oikeastaan jo lävistäjälle kääntäen. Puoliympyrä käynnissä oli ok ja mukava hengähdyshetki. Siirtyminen takaisin raviin oli myös ihan hyvässä kohdassa eikä lopputervehdyskään tuottanut pulmia.

Siinä olivatkin tunnin treenit niputetusti. Oli mukava päästä harjoittelemaan ohjelmaa osissa ja huomaamaan, mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota. Ratsastin kuitenkin jo tänään suorituspaineissa, jolloin en oikein saanut Giaa kuulolle. Pelkään pahoin olevani kisoissa vielä enemmän kierroksilla. Olisipa kiva osata hallita hermot! Hetkittäin sain Giaa rennoksi ja pyöreäksi, mutta aika paljon se meni myös pää ylhäällä hiihdellen. Paikoin kuitenkin löytyi mukavaa energiaa ja samalla sopivaa malttamista, että ei tämä kenraali nyt ihan penkin alle mennyt. Jotenkin siitä hommasta tulee kuitenkin vain niin kamalan totista, kun ne kamalan jännät koulukisat ovat ihan nurkan takana.

Tarkkuuspulmia

Torstaina ratsastin Paven itsenäisesti. Tarkoituksena oli treenailla paria kohtaa viikonlopun kisaohjelmasta eli lasten esiohjelma A:sta. Valikoin tunnin aiheiksi nelikaarisen kiemurauran, pätkän laukkaohjelmasta molempiin suuntiin sekä keskihalkaisijan ratsastamisen.

Nelikaarisen kiemurauran kaaria en sihdannut millilleen saati metrilleenkään oikein, mutta nappailin tietyt merkit ja kiemurtelin niiden mukaan. Tulin tehtävää niin käynnissä kuin ravissa. Suoristaminen kiemurauralla tahtoi olla ensin hätäistä, kunnes tajusin tilan riittävän eikä uudesta suunnasta tarvinnut panikoida niin nopeasti. Muutamia kertoja en osunut valitsemalleni suoristusreitille, mutta valtaosan kerroista reitit menivät ihan hyvin. Asetukset olivat ihan ok, vaikka vasemmalle hieman nihkeämpiä. Pavea sai myös vähän nohitella pysymään hyvässä ravissa, sillä oma värkkäilyni kaaria ratsastaessa sain sen hidastamaan.

Laukkaohjelmasta ratsastin laukannoston ravista, 15 metrin voltin sekä siirtymiset laukasta raviin. Oikeassa laukassa siirtyminen tuli lävistäjän keskellä. Vasemmassa laukassa puolestaan lyhyen sivun keskellä. Nostoissa pyöreys katosi, mutta palautui parin askeleen sisällä. Voltit menivät ihan asiallisesti, vasemmalle tehtyinä toivoin edelleen parempaa asetusta siinä kuitenkaan onnistumatta. Siirtymiset vasemmasta laukasta raviin lyhyellä sivulla olivat kohtuullisia. Siirtymiset oikeasta laukasta lävistäjällä raviin taas kamalahkoja. En saanut istuttua niissä (saati toisen laukan siirtymisissä) kunnolla, vaan lössähtelin miten sattuu. Kaiken lisäksi Pavelle jäi jotenkin laukka päälle, sillä lävistäjän loppua lähestyessä se yritti hypähtää laukalle. Yritin olla zen ja olla kertomatta Pavelle, että kohta olikin tarkoitus nostaa laukka. En tosin onnistunut kovin hyvin. En tiedä, mitä ihmettä istunnallani ja avuillani tein, kun Pave niin sinnikkäästi yritti kiirehtiä laukkaan. Tämä lienee kouluradallakin yksi hankalampia kohtia meille. Kunpa vain osaisin istua ja pitää niin sanotusti tonttini, mutta keskivartalon tuki on pahemman kerran hukassa.

Lopuksi hyödynsin vielä paikalla olleen Noran istuttamalla hänet suoran linjan päähän ja kommentoimaan sille osumista. Tehtävälle tulimme ravissa. Edelleen haahuilin kaikkea muuta kuin pituushalkaisijalla. Pah! Nora piirsi meille apuviivan, jotta tie alkaisi hahmottua. Se auttoi kyllä, mutta edelleen onnistuin liirailemaan siltä välillä sivuun. Kaikeksi onneksi osuimme sille myös ainakin pari kertaa. En käsitä, miten onkin niin vaikea osua oikeaan kohtaan ja pysyä siinä. En vain jotenkin hahmota omaa sijaintiani ulkokentällä. Pitää muistaa kouluradalla yrittää tiirailla sitä reittiä hevosen korvien välistä sen sijaan, että hahmottelen tietä oman kenottamiseni mukaan.

Siihen päättyivätkin tunnin treenit. Tarkkuutta ja energiaa, niitä olisi saanut olla enemmän. Pave oli paikoin mukavan tasainen, mutta paikoin pääsi myös jäkittämään. Ei mitään uutta kuitenkaan. Toivottavasti saan istuttua kouluradalla jämäkämmin sekä ratsastettua tiet ajatuksella. Sitten jos vielä liikkumisessa olisi sopivaa pontevuutta, niin kyllä kelpaisi.

Kentällä kipittelyä

Tiistaina lyöttäydyin viidenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Toivoin Pavea koulukisoja ajatellen, ja toiveeni meni läpi. Tunnin menimme tällä kertaa ulkokentällä. Pääsimme treenaamaan tulevien koulukisojen lasten esiohjelma A:sta nelikaarista kiemurauraa, laukkavoltteja sekä keskihalkaisijan ratsastamista.

Nelikaarisen kiemurauran hahmottelussa meni tovi. Tulimme sitä muutaman kerran käynnissä, kunnes siirryimme tahkoamaan tehtävää ravissa. Kentälle oli rajattu muutamien puomien avulla suunnilleen pitkän kouluradan kokoinen tila. Pitkille sivuille saimme myös tötsät merkkaamaan kirjaimia. Tien ratsastaminen tuotti silti vaikeuksia. Yleensä ratsastin osan kaarteista liian pienenä. Opettaja laittoikin lopulta apumerkit hahmottamaan kiemurauran suoristuskohdat. Tämä auttoi viimein sihtaamaan kuviolla oikein. Sen jälkeen olikin paljon helpompaa saada kaaret kohdilleen. Kuviolla asetukset oikealle olivat ihan ok, vasemmalle odotetusti jäykempiä. Suoristukset olivat myös ihan kohtuullisia, kunhan en itse kiirehtinyt uuteen suuntaan.

15 metrin laukkavoltit sujuivat vaihtelevasti. Pavella oli varmaankin kevättä rinnassa ja ulkokentän riemua mielessä, sillä se tykkäsi vähän kaahottaa alun laukoissa. Etenkin pitkillä sivuilla se pääsi kipittämään. Jarrut olivat vähän hukassa, ja haeskelinkin niitä tekemällä peruutuksia muutamia kertoja. Kun Pave alkoi kuunnella, sujui laukka ihan mukavasti. Jäin välillä ehkä vähän himmailemaan, ilmeisesti halusin välttää kipitykset. Voltit oikeassa laukassa olivat helpompia. Vasemmassa en saanut Pavea niin asettumaan ja rentoutumaan, vaan voltit menivät hieman jäykistellen. Pieniä rennompia pätkiä mahtui mukaan, mutta kyllä vasemmalle asettumista olisi pitänyt työstää reilusti enemmän.

Lopuksi tulimme vielä muutamia kertoja ravissa keskihalkaisijalle mahdollisimman hyvin sille osuen ja sillä pysyen. Omasta mielestäni osuin keskihalkaisijalle, vaan opettaja huuteli meidän tulevan vinossa. Lopussa aloin hahmottaa, että taisin kenottaa itse vasemmalle. Minun vinkkelistäni katsottuna tulimme kyllä opettajaa kohti. Vaan minun kenottaessa vasemmalle, oli Pave siis opettajasta ja keskihalkaisijasta katsottuna vähän oikealla. Tämä havainto auttoi sihtaamaan keskihalkaisijalle oman kenotuksen tuottaman virheen huomioiden. Osuimmekin sille paremmin. Täytyypä muistaa yrittää istua enemmän suorassa tai jotenkin tajuta oman kenotukseni vaikutus reittiin.

Tunnin treenit päättyivät siihen. Jotenkin tunnista jäi hankala olo. Teiden ratsastaminen on alkanut sujua maneesissa, mutta näemmä otan takapankkia kentällä ratsastaessa. Maneesissa on niin paljon enemmän apulinjoja hyödynnettäväksi. Täytyy siis vain tuijotella pitkän radan kirjaimia ja aitoja sekä löytää niistä ne tarvittavat apukeinot reittien ratsastamiseen. Sitten kun vielä osaisin istua ja pitää Paven tarmokkaassa, mutta rennossa etenemisessä. Lauantaina nähdään, mitkä asiat saan tältä listalta toteutettua.

Toimivaa keskikäyntiä

Keskiviikkona lyöttäydyin kuudenneksi ratsastajaksi koulutunnille. Ratsukseni sain Paven. Pääsimme treenaamaan tulevien koulukisojen yhtä ohjelmaa, joka on Helppo B FEI Lasten esiohjelma A 2015.

Alkuverryttelynä ohjelmaa mukaillen tulimme kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ohjelmassa kiemuraura on oikeasti nelikaarinen, mutta sitä typistettiin maneesiolosuhteiden takia. Kolmikaarinen kiemuraura sujui molemmissa askellajeissa muuten ihan kivasti, mutta suoristuskohdissa ja uuden suunnan valmistelussa Paven pyöreys pääsi vähän katoamaan. Kaaret vasemmalle olivat myös odotetusti oikeaan verrattuna jäykempiä, mutta ei onneksi pahiten. Pave ravasi tänään aika mukavasti, jolloin pääsin keskittymään omaan vaikuttamiseeni eli toisin sanoen turhan värkkäyksen minimointiin.

Seuraavaksi tulimme pätkät ohjelman laukkaosuudesta. Aloitimme oikeassa laukassa, jonka nostimme C- ja M-kirjainten välillä. Pitkän sivun loppupuolelle ratsastimme 15 metrin voltin. Raviin siirryimme toisen pitkän sivun keskellä. Vasemmassa kierroksessa kohdat olivat muuten samat, mutta siirryimme laukasta raviin lyhyen sivun keskellä. Oikeat laukat Pave nosti aika mukavasti, mutta muutoin se laukka tuntui vähän kulmikkaalta. Vasen laukka rullasi paremmin, mutta siinä Pave ehti taas oppia tehtävän ja alkoi ennakoida sitä. Se olisi halunnut hypähdellä laukalle omia aikojaan, ja estelyni saivat sen hirveilemään. Sattuipa tehtävälle parit väärätkin laukat Paven hirveillessä ja minun tehdessä laukkapyynnöt epämääräisesti. 15 metrin voltit menivät puolestaan molempiin suuntiin ihan hyvin.

Tämän jälkeen työstimme tovin keskikäyntiä ja teimme siitä lyhyitä siirtymisiä raviin. Pave tarjosi itse mainiota keskikäyntiä ilman, että siihen juuri täytyi puuttua. Kaikeksi onneksi tajusin myös istua selässä hiljaa, ja antaa Paven kävellä. Yksi helmasynneistäni kun on se, että äherrän kaikkea ihan vain varmistellakseni asioita. Siirtymiset käynnistä raviin olivat ihan asiallisia. Siirtymiset ravista käyntiin olivat odotetusti niitä, joissa pyöreys pääsi katoamaan. En osaa jarruttaa istunnalla riittävästi, vaan turvaudun ohjaan. Se puolestaan saa Paven jännittymään. Sain jotenkin rytmitettyä ohjalla ottamiani pidätteitä siten, että siirtymiset alaspäin paranivat aavistuksen. Ainakaan Pave ei jäkittänyt niitä vastaan enää niin pahasti.

Lopuksi tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja teimme pysähdyksen. Hnng. Siinäpä mietteeni tehtävästä. Jos siirtymiset ravista käyntiin ovat hankalia, niin ravista tehdyt pysähdykset ovat yksinkertaisesti kamalia. Pysähtymistä valmistellessa taidan edelleen puristautua satulaan ja jäykistyä, ja Pave ottaa kertaasti esimerkistäni vaarin. Pave ei myöskään tuntunut osaavan ottaa pysähdyksiä kivana lepohetkenä, vaan yritti sinnikkäästi hiippailla niissä eteenpäin. Kovin kauniiksi (näin kauniisti sanottuna) emme pysähdyksiä saaneet, mutta sentään saimme tehtyä ne kohtuullisesti oikeaan kohtaan emmekä hiippailleet siitä ohi. Rentous ja pyöreys olivat jossain aivan muualla kuin meidän matkassamme niissä. Voi jee. Voisinpa kyllä hinkata siirtymisiä alaspäin ihan tehokuurina. Ensin kuski niissä kuntoon ja sitä myöten hevonenkin.

Tunnin tehtävät olivatkin siinä. Tulipas tehtyä hyödyllisiä asioita koulukisoja silmällä pitäen. Kisojen B:n kouluohjelma on kohtuullisen simppeli tehtäviltään. Sen vaativuus tuleekin teiden ratsastamisesta ja etenemisestä. Täytyypä treenailla ohjelman asioita vielä ennen kisoja niin Paven kuin toisen kisaratsuni eli Gian kanssa.

Aika tarkkaa, mutta epätasaista

Perjantain Artsin koulutunnille menin Hilimalla ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tunnin treeniaiheena oli K.N. Specialin harjoittelu muutaman ohjelmasta otetun tehtävän merkeissä. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi, laukan otimme pääty-ympyröille. Hilima oli jotenkin levoton, epätasainen ja pyrki kaatumaan sisälle molemmissa kierroksissa. Yritin pehmitellä ja tasoitella Hilimaa, mutta en oikein saanut sitä kuulolle. En tiedä, mikä Hiliman oli virittänyt moiselle tuulelle, mutta en muista pitkään hetkeen menneeni sillä tällaisilla lähtökohdilla.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa keskihalkaisijalle ja käännyimme vasemmalle, jonka jälkeen ratsastimme loivan kiemuran. Toisen suunnan loivan kiemuran ratsastimme pyöräyttämällä oikeassa kierroksessa lyhyen sivun keskelle kymmenen metrin voltin, jonka jälkeen ratsastettiin loiva kiemura. Tällä tehtävällä hyvää oli se, kuinka tarkasti sain ratsastettua tiet. Osuimme keskihalkaisijalle, loiville kiemuroille sekä kymmenen metrin voltille oikein asiallisesti. Hilima ravasi hieman epätasaisesti, mutta hetkittäin se antoi vähän periksi ja rentoutui. Olisin kaivannut siihen tasaisuutta enemmän, mutta en osannut ratkaista tilannetta. Jos ratsastin pohkeella, tulkitsi Hilima sen vain kiihdyttäväksi avuksi. Jos taas yritin tehdä ohjilla tasapainottavia pidätteitä, reagoi Hilima töksäyttelemällä askeltaan. Ei kovin sujuvaa liikkeen puolesta, mutta kohtalaista kuitenkin.

Seuraavaksi tulimme oikeassa kierroksessa ravissa lävistäjälle, jossa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Loppulävistäjä jatkettiin ravissa. Lyhyelle sivulle pyöräytimme kymmenen metrin voltin ja käyntiin siirryimme pitkän sivun alussa. Ensimmäiselle kierrokselle lähdin kuulematta, että lävistäjälle piti tehdä käyntisiirtyminen. Se siis jäi tekemättä, hups. Kymmenen metrin voltille olisi pitänyt lähteä kääntämään aiemmin kuin mitä ensin tajusin. Käyntisiirtyminen pitkällä sivulla tuli pahasti kättä vasten, kun Hilima jäi jurnuttamaan vastaan. Toisella kierroksella muistin jo tehtävän. Kolmen askeleen käyntisiirtymä lävistäjällä tuli edelleen kättä vasten, mutta ei niin pahasti. Kymmenen metrin voltti meni nyt tieltään hyvin, mutta en saanut houkuteltua Hilimaa asettumaan aivan rehellisesti. Pitkän sivun alkuun tehty toinen käyntisiirtyminen oli samanlainen kuin lävistäjällä eli vähän kättä vasten.

Sitten teimme ravista laukannoston I:stä ja jatkoimme pätkän suoraan ennen uralle siirtymistä. Sen jälkeen pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän tavoitteena siirtyä lopussa mahdollisimman pian käyntiin. Laukannosto I:stä onnistui hyvin, ja pääsimme toivotusti muutaman askeleen suoraan. Pääty-ympyrällä Hilima pääsi kaatumaan sisäpohkeen läpi, jolloin emme päässeet ympyrää aivan reunoja myöten. Lävistäjällä laukka putosi jo puolivälissä pois. Saimme tehdä heti perään pelkkiä laukkalävistäjiä kääntyen aina lävistäjän lopussa takaisin kuviolle. Hilima pudotteli pari kertaa vielä liian aikaisin raville, kunnes saimme vasemman laukan lävistäjällä asiallisemman suorituksen.

Oikean laukan nostimme ravista lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pääty-ympyrän ja tulimme laukkalävistäjän, jonka lopussa siirryttiin raviin. Oikeassakin laukassa Hilima punki sisälle, mutta sain korjattua sitä hieman. Laukkalävistäjällä Hilimalla puolestaan ampaisi menemään. En tiedä, minkä vinkeen se sai päähänsä, mutta niin se vain viipotti lävistäjän pudottaen liian aikaisin holtittomalle raville. Saimmekin tulla tehtävän pelkkää laukkalävistäjää treenaten. Hilima lähti jokaisella yrityksellä kiihdyttämään lävistäjällä. Lopulta tajusin tavallaan antaa Hiliman laukata ja olla pusertumatta siihen kiinni, samalla kuitenkin vähän ohjilla pidättäen. Tällä kikkailulla saimme Hiliman kanssa lopulta lävistäjän, joka ei ollut ihan niin holtiton. Sen ansiosta pääsimme myös lähemmäs lävistäjän loppua eikä laukan jälkeinen ravikaan ollut ihan kamalaa kipittämistä.

Siihen päättyivät tunnin treenit, ja keventelimme vielä omaan tahtiimme loppuravit. Annoin Hiliman venyttää eteen ja alas huolehtien samalla, ettei se lähtenyt kipittämään. Hilima malttoikin tässä vaiheessa ihan hyvin, kaipa se oli saanut purkaa enimmät virtapiikkinsä. Tunti oli hieman epätasainen, ja Hilima tuntui ihmeellisen kovalta molemmissa kierroksissa. Hetkittäin sain sen vähän pehmeämmäksi ja notkeammaksi, mutta toisessa hetkessä se olikin taas palautunut vähän jäykemmäksi. Kivaa oli kuitenkin se, että uskalsin silti ratsastaa ja vaikuttaa, vaikka välillä meno olikin kipittävää ja jännittynyttä. Olisin silti halunnut keksiä, mistä Hilimalla tuuli, kun se tuntui pitkästä aikaa näin erilaiselta. Se ei selvinnyt, mutta siitä huolimatta selvisimme tunnin tehtävistä ihan kunnialla.

Koulukurssin 3. tunti: B-merkin palastelua

Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla treenasimme palasia B-merkin kouluohjelmasta. Kuten aiemminkin, kurssin viimeisellä tunnilla oli luvassa kouluohjelman ratsastaminen. Gia jatkoi ratsunani, ja jaoin tunnin edelleen kahden muun ratsukon kanssa. Kouluohjelmasta pääsimme treenaamaan mukavasti asioita: käyntiväistöjä, ravivoltteja sekä laukannostoja sekä lävistäjiä.

Käyntiväistöissä vinkiksi tuli katkaista kulma siten, että se valmisteli jo väistöön lähtemistä. Kulmaa ei siis tarvinnut ratsastaa reunoja pitkin, vaan pienen oikaisun kautta väistöön lähteminen oli helpompaa. Väistöissä oikealle ei Gian kanssa tarvinnut tehdä muuta kuin antaa sen mennä. Jäin ensin vähän näpertelemään liikaa, jolloin Gian etuosa ei pysynyt uralla. Kun tajusin olla tekemättä liikoja, sujui väistö hyvin. Väistöissä vasemmalle sain vaikuttaa vähän enemmän. Etuosa piti ottaa haltuun pienillä pidätteillä vasemmalla ohjalla ja takaosaa sai hieman avittaa väistättävällä pohkeella. Suuria ei tässäkään suunnassa tarvinnut kuitenkaan tehdä, sillä Gia väisti ihanan helposti.

Ravivoltit treenasimme myös ohjelman mukaan. Kymmenen metrin voltti oikealle tehtiin pitkän sivun keskeltä, kymmenen metrin voltti vasemmalle taasen keskihalkaisijalta. Sain ratsastettuna niin volttien kuin keskihalkaisijan tiet yllättävän huolellisesti. Voltit olivat voltteja eivätkä muotopuolia pyörähdyksiä. Voltit oikealle menivät myös asetuksen suhteen hyvin. Vasemman voltin valmistelu keskihalkaisijalla samoin kuin itse voltti menivät vaillinaisesti asettuen. Yritin houkutella Giaa antamaan siihenkin suuntaan periksi, mutta edelleen tämä suunta kehtasi olla minulle hankalampi.

Laukkaohjelmasta harjoittelimme niin nostoja, lävistäjiä kuin ympyröitä. Gia nosti laukat ihan mukavasti. Laukka myös pyöri ihan hyvin, vaikka välillä Gia otti etenemisen omiin nimiinsä. Ohjeeksi tuli istua satulassa ja niin sanotusti pitää omasta tontista kiinni. Yllättäen vaikeimmaksi asiaksi meille muodostui lävistäjät. En ollut yhtään varautunut, että ne voisivat olla hankalia. Vasemman laukan lävistäjillä Gia pääsi pudottamaan raville liian aikaisin. Oikean laukan lävistäjillä Gia puolestaan esitti mallikelpoisia laukanvaihtoja. Tulivatpa pulmat puskista! Jotenkin kuvittelin, että ne menisivät kuin vettä vain. Neuvoksi tuli ratsastaa lävistäjät omasta suunnitelmasta kiinni pitäen: rauhallista laukkaa ja ajatus, että oli jatkamassa lävistäjän jälkeen kulman vastalaukassa. Yritin olla viilipyttynä satulassa, mutta herpaannuin aina jossain kohdassa. Gialta se ei jäänyt huomaamatta, jolloin se pääsi joko vaihtamaan tai pudottamaan. Lopulta taisin saada kerran oikean laukan lävistäjän ilman vaihtoa, mutta siinä tuli sitten liian aikaisin pudotus raville. Vasemman laukan lävistäjän loppua sain hilattua aavistuksen lähemmäs, mutta edelleen raviin siirtyminen tuli turhan aikaisin. Jotain muutosta kuitenkin.

Tunnilla tehdyt ohjelmapalaset oli valittu hyvin. Niiden aikana sai pohtia, mihin asiaan kiinnittää radalla erityisesti huomiota, mikä asia taas voisi mennä enemmän omalla painollaan. Gian kanssa opin, että laukkalävistäjät vaatisivat tarkkuutta, kun taas väistöjä ei tarvitsisi samalla tavalla murehtia. Giassa läpi tunnin hyvää oli erityisesti se, kuinka tasaisesti se teki tehtäviä. Toki se vähän ehdotteli hetkittäin omiaan, mutta kuunteli myös, kun sanoin asiani ymmärrettävästi. Gian kanssa en osaa ainakaan vielä pahastua, vaikka kaikki ei sujuisi kerralla. Niin kuin ei sujukaan. Sen kanssa minulla ei myöskään vielä ole ennakko-odotuksia, mikä on vain hyvä juttu. Silloin saan ratsastettua asian kerrallaan enkä mieti tulevaa tai jää murehtimaan menneitä.

Koulukurssin 4. tunti: kouluradan palastelua

Sunnuntain ratsastukset hurahtivat Artsin viikonlopun mittaisen koulukurssin viimeisillä tunneilla. Päivän ensimmäisellä eli kurssin neljännellä tunnilla ratsastimme palasia ohjelmasta K.N. Special, joka oli tarkoitus ratsastaa Artsin arvioinnissa kurssin päätöstunnilla. Ratsunani oli Pave, ja ratsukoita oli yhteensä neljä. Ratsastimme tunnin aikana ohjelmaa osissa. Mukaan mahtui siis loivia kiemuroita, voltteja, käyntisiirtymisiä, laukannostoja ja ympyröitä. Maneesiin oli kasattu kouluaidat eli pääsimme treenaamaan asioita oikeissa mittasuhteissa.

Loivat kiemurat löytyivät teiden puolesta aika mukavasti. Kymmenen metrin päätyvoltit taas olivat ihan hukassa, ja sain niistä aiheesta huutia. Haahuilin ne aluksi muotopuolina ja älyttömän isoina. Sakkokierroksia napsahteli onneksi sen verran, että lopulta saimme tehtyä voltit suunnilleen oikeassa muodossa ja koossa. Käyntisiirtymiset ja pysähdykset olisivat saaneet olla vähän rennompia, mutta saimme kuitenkin esitettyä ne kohtalaisesti. Nihkeilyä tosin mahtui jonkin verran mukaan. Yksi haaste niissä oli malttaa odottaa, etten kiirehtinyt liian nopeasti takaisin raviin tai lähtenyt pysähdyksestä heti liikkeelle.

Oikean laukan nostaminen lyhyen sivun keskeltä onnistui ihan hyvin, ja laukka oli ympyrällä kunnossa. Lävistäjällä laukka pääsi putoamaan vähän turhan aikaisin. Aloin varmaan stressata lähestyvää pitkää sivua sen verran, että Pave näki viisaammaksi vaihtaa raville. Saimme vähän petrattua tässä, mutta kovin rennosti emme lävistäjän loppua saaneet tultua. Vasemman laukan nostamista I:stä jännitin vähän enemmän, sillä siinä kehnolla valmistelulla nousee helposti väärä laukka. Taisimme kuitenkin nyt saada aina vasemman laukan, vaikka Pave pääsikin noston jälkeen oikaisemaan hieman vasemmalle sen sijaan, että olisimme jatkaneet täsmällisemmin suoraan. Laukkaympyrät vasemmalle menivät ihan asiallisesti. Ohjelman kinkkisin kohta oli vasemmassa laukassa tehdyn lävistäjän jälkeen siirtyminen käyntiin. Nämä siirtymiset ovat minulle hevosesta riippumatta hankalia, joten en odottanut kovin suuria nytkään. Kertaalleen sain kuitenkin pääty-ympyrällä Pavesta hyvän otteen, jolloin laukka rullasi tasapainossa ja rauhassa. Pave tosin meni siinä hieman kuolaimen alle, mutta jotenkin tuntui olevan silti takajaloillaan. Lävistäjälle lähdettäessä tunsin, kuinka Pave oli allani ja kuulolla, jolloin teimmekin tähän asti asiallisimman siirtymisen laukasta käyntiin. Raviaskelia mahtui väliin ehkä pari, mutta ne olivat rauhallisia ja käyntiä valmistelevia. Olin ihan mielissäni ja tallensin tunteen tarkasti muistiin. Tällaista laukkaa pitää hakea jatkossakin siirtymisissä alaspäin.

Ehdimme käydä tunnin aikana mukavasti ohjelmaa läpi eikä siitä noussut mitään uusia pulmia esille. Siirtymiset alaspäin ovat edelleen vähän haastavia samoin kuin oikeiden reittien ja etenkin volttien koon hahmottaminen. Pave tuntui tällä tunnilla vähän ponnettomalta, joten kovin hyvää energiaa ei liikkumisessa ollut. Vaikka ei ihme, olihan takana jo useampi tehokoulutunti. Vaan hyvin se kuitenkin jaksoi yrittää, kun tsemppasin itsekin.

Koulukurssin 5. tunti: kouluohjelman palastelua

Koulukurssin viidennellä tunnilla harjoittelimme kouluohjelmaa palasissa. Ratsunani oli yhä vain Pave, ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Harjoittelimme pitkän radan ohjelmaa Helppo B FEI Lasten esiohjelma B 2015, joka on minulle uusi tuttavuus.

Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Yritin pitää siinä mielessä kurssilla saamiani oppeja hevosen itsenäisestä liikkumisesta sekä suoristamisesta. Pave ei ollut ihan energisimmillään, mutta ei se nyt aivan tahmaillutkaan. Pyöreyttä ja tasaisuutta löytyi hetkittäin mukavasti, ratsun ja kuskin suoristumista pilkahteli myös hieman. Ohjelmasta ratsastimme kohtia, joita olivat puolivoltit, askeleen pidennys lävistäjällä sekä laukkaosuudet.

Puolivolteilla sain hakea tietä ensin melkoisesti. Puolivoltit olivat ensin aivan liian pieniä enkä osunut keskihalkaisijalle suuntaa vaihtaessa. Keskihalkaisijalla olin myös hätäinen kääntymään enkä valmistellut sitä edes kunnolla. Toistojen avulla sain kiinni tehtävän teistä, jolloin petrasimme siinä hyvin. Pave asettui mukavan helposti oikealle, mutta asetuksia vasemmalle sai hakea enemmän samoin kuin muistaa olla kiirehtimättä käännöksessä liikaa. Ravissa tehty askeleen pidennys lävistäjällä oli sangen vaatimaton. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Pave tehnyt siinä isompia rikkoja.

Oikean laukan ohjelman ratsastimme ravissa tehdystä askeleen pidennyksestä aina vastalaukasta raviin siirtymiseen saakka. Laukannosto askeleen pidennyksen jälkeen tuli nopeasti enkä saanut Pavea kovin haltuun. Niinpä nosto oli hätäinen ja kehno. Sain kuitenkin laukan paremmaksi kohtuullisessa ajassa. Keskiympyrä meni muuten ihan hyvin, mutta sain opetella tekemään kolmen askeleen ajan kestävän myötäyksen keskihalkaisijan ylityksen tiimoilla. Myötäyksessä Pave ei onneksi alkanut pahasti hirveillä, mutta laukan rytmi vähän katosi. Puolivoltti ja siitä tie uralle sujuivat kohtuullisesti, ja Pave piti vastalaukan hyvin. En kuitenkaan saanut valmisteltua siirtymistä raviin enkä korjattua Pavea tasapainoon. Niinpä se rojahti raviin sekä kaatui vasemmalle. Ei kovin nättiä enkä juuri saanut sitä korjattua.

Vasemman laukan ohjelman ratsastimme tulemalla oikean laukan ohjelman lopun eli puolivoltin ja tien pitkälle sivulle sekä jatkamalla siitä. Ravisiirtymisen jälkeen nostettiin C:ssä vasen laukka, pitkälle sivulle tehtiin askeleen pidennys, ratsastettiin lyhyt lävistäjä sekä pätkä vastalaukkaa pitkällä sivulla, kunnes siitä siirryttiin raviin ja hieman myöhemmin käyntiin. Siirtyminen oikeasta laukasta raviin oli edelleen aika kurja, mikä osittain sössi vasemman laukan nostamisen. Askeleen pidennys oli aika maltillinen enkä aivan kunnolla saanut Pavea siitä vähäisestä yritelmästä palautettua harjoituslaukkaan. Laukkalävistäjällä oli pientä haparointia tiessä, mutta vastalaukkapätkä sen sijaan sujui ihan hyvin. Siirtyminen vasemmasta laukasta raviin oli vähän parempi kuin vastaava siirtyminen oikeasta laukasta tehtynä. Ravista käyntiin pääsimme puolestaan pienellä jarrutusmatkan venymisellä.

Tunnin aikana harjoittelimme mukavasti ohjelman kohtia. Olin tyytyväinen siihen, miten sain lopulta parsittua puolivolttien tietä. Laukkaohjelmissa oli myös kivoja pätkiä, vaikka siirtymiset alaspäin eivät olleetkaan niin hyviä. Pave työskenteli mukavasti ja toimi tietysti hyvin, kun yksinkertaisesti ratsastin vähän paremmin. Miksi sitä sitten ei voi ratsastaa aina hyvin? Sen kun tietäisi. Tämä tunti oli hyvää kertausta siitä, kuinka olisi hyvä osata ratsastaa tiet ja kuviot tarkasti. Olen vähän suurpiirteinen niiden ratsastamisessa, joten siinäpä kehittymisen paikka.

Puihin mennyt kenraali

Torstaille järjestimme Kaisan kanssa oman tunnin, jolla treenasimme sunnuntain koulukisoja varten. Ratsunani oli tietysti Manu, jonka kanssa yritän vääntää sen A-merkin ohjelman läpi. Tunnilla pääsimmekin treenaamaan ohjelmaa vähän osissa ja sitten sen läpi ratsastaen. Manu lähti tunnille tallista, mutta se oli tehnyt aiemmin yhden tunnin alle. Tänäänkin menin kangilla. Satulana oli kuitenkin onneksi yleissatula koulusatulan sijasta.

Ennen koko ohjelman ratsastamista saimme verrytellä aika omatoimisesti. Sen jälkeen teimme ravissa ohjelmaan kuuluvia voltteja sekä väistöjä. Volttikuviona oli sama kuin ohjelmassa eli keskihalkaisijalta voltti oikealle, siitä S:n muotoinen vaihtoura ja sitten voltti vasemmalle. Väistöt teimme myös ohjelman mukaisesti eli keskihalkaisijalta noin viiden metrin matkan uraa kohti. Volttikuviolla sain Manusta vähän otetta, jolloin se osuus sujui ihan kivasti. Olennaista oli muistaa höllätä sisältä ja käyttää ulkoapuja tehokkaammin. Pohkeenväistöt eivät sitten ottaneet yhtään onnistuakseen. Manu alkoi kipittää, jolloin en saanut pidätteitä läpi. Niinpä väistöaskeleetkin jäivät tekemättä. Pari kertaa hukkasin jalustimen, mikä sai Manun säntäämään laukkaan. Kertaalleen Manu lähti laukkailemaan ihan omille kuvioilleen, ja minulla kesti hyvä tovi ennen kuin sain sen stopattua. Hohhei. Väistöt eivät juuri parantuneet, mutta saimme pari askelta väistön loppupuolella suunnilleen sinnepäin. Muuten meno oli kipittämistä ja jännittynyttä vailla ajatustakaan väistöstä.

Tämän jälkeen hurautimme radan ensimmäisen kerran läpi. Hommasta ei yksinkertaisesti tullut mitään. Manu oli jännittynyt ja säntäili menemään, kuviot venyivät ja vanuivat ja muun muassa väistöt jäivät esittämättä. Manu ei ollut yhtään kuulolla saati kontrollissa enkä saanut tilannetta enää rauhoitettua yhtään. Laukat säntäilimme päättömästi, ja siirtymiset menivät ihan missä kohdin sattuu. Kamalaa. Näin siloitellusti sanottuna. Tämän jälkeen päätin vaihtaa kanget pois, sillä halusin palata niin neutraaliin tilaan kuin mahdollista. Vaihdon jälkeen ehdin tovin työstää Manua ravissa ja sain sitä paremmin tasoittumaan. Vieläkin Manu oli vähän hätäinen, mutta kuunteli hitusen paremmin.

Sitten ratsastimme ohjelman uudelleen. Alku lähti ihan asiallisesti, ja voltit sujuivat kohtuullisesti. Ensimmäinen pohkeenväistö lähti huonosti ja parani vasta juuri ja juuri loppupuolella. Keskiravin pidin hyvin maltillisena. En oikeastaan vaikuttanut, vaan annoin Manulle hieman tilaa ja sitä kautta luvan liikkua vähän isommin. Toinen pohkeenväistökin oli edelleen kehno, kun ulkopuoli ei ollut kontrollissa. Pysähdys valui taas pisteestä, peruutus lähti kohtalaisesti. Vastalaukat nousivat oikein, mutta pahasti singoten. Manu kävi kierroksilla enkä saanut sitä näissä kohdin hanskaan. Myötälaukat nousivat yhtä vikkelästi, mutta volteilla sain laukan hieman tasaisemmaksi. Keskiympyröillä en juuri pyytänyt Manua eteen, vaan annoin sen laukata tavallisesti. Siirtymät puolestaan valuivat tälläkin kertaa. Toinen yritys oli parempi kuin ensimmäinen, mutta kaukana vielä helposta ja sujuvasta.

Loppuravissa hain vielä Manun kuulolle ja annoin sitten sen venyttää ohjan perässä. Nyt löytyi sitä rennompaakin ravia, jota olisi kiva mennä radalla. Haasteena onkin löytää se ennen radalle menoa, ei vasta sen jälkeen, jos ollenkaan. Tämä kenraali ennen kisoja meni kyllä pitkälti ihan puihin. Vaan eikö kehno kenraali tarkoita hyvää esitystä? Jaa'a, sunnuntaina se sitten nähdään.

Helppo B:0 syynissä

Perjantain toisen tunnin menin Jetillä Artsin kouluvalmennuksessa. Jaoin tunnin toisen ratsukon kanssa, ja pääsimme treenaamaan kotitallin koulukisojen helppo B:0 -kouluohjelmaa osissa. Tulimme ohjelman likimailleen kokonaan, aina tehtäväpätkä kerrallaan.

Kymmenen metrin volteilla niin ravissa kuin laukassa sain kiinnittää huomiota tiehen, jotta kuvio tuli ratsastettua oikein. Sen lisäksi vasemmalle tehdyillä volteilla sain reilusti hakea asetuksen läpi, ettei Jetti jäänyt asettuneeksi ulos. Lisäksi vasemmassa kierroksessa sain ratsastaa sisäpohjetta paremmin läpi, jotta Jetti ei yrittänyt valua sisemmäs. Laukkavolteilla sain puolestaan vauhdin sijasta ajatella mahdollisimman montaa askelta. Ajatus tuntui ensin hassulta, mutta kun sain siitä otetta, oli voltti helpompi ratsastaa tällä tavalla. Useamman askeleen ajatus auttoi ehkä rauhoittamaan menoa eikä vain äkkiä pyöräyttämään volttia ja karkaamalla muualle.

Lävistäjillä tehdyt keskiravit eivät lähteneet kovin mainittavasti. Neuvona oli ratsastaa hevonen tietysti suoraksi ennen kuin yrittikään mitään muuta. Hevosen piti myös antaa alussa itse lähteä lävistäjälle ja pyytää sitten vasta lisää. Oma istuntani hajoili keskiraviyritelmissä niin paljon, että se varmasti söi ison osan Jetin etenemishalusta. Istuntaongelmat ketuttivat rankasti, mutta yritin saada itseäni keskittymään muihin asioihin. Toki helppo B:0 on yhtä keskiaskellajien iloittelua, mutta silti jokainen tehtävä on oma kokonaisuutensa. Keskilaukat lähtivätkin vähän paremmin, kun pyysin tomerammin ja sain istuttua hieman paremmin. Paluut harjoituslaukkaan ja siirtymiset raviin olisivat toki saaneet olla huolellisimpia ja valmistellumpia. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Jetti yrittänyt pudottaa keskilaukasta lävistäjällä liian aikaisin raviin, vaan meni alkuverryttelyssä tehtyihin harjoituslaukkalävistäjiin verrattuna paremmin.

Kolmikaarinen kiemuraura haki hieman muotoa, mutta korjausniksit olivat tutut: kaarteessa oikealle ravia aktiiviseksi, kaarteessa vasemmalle asetus läpi. Nämä vinkit olemme saaneet jo aiemmin, mutta jotenkin olin unohtanut ne. Kiemurauran tie onneksi löytyi kohtalaisesti, vaikka sitäkin olisi toki voinut viilata (mitäpä ei voisi viilata lisää, kysynpä vain). Lisävinkki kiemurauralle oli ratsastaa kaarre vasemmalle kuin olisi lähdössä siihen suuntaan voltille. Näin asetuksen sai tehtyä paremmin. Testasimme tätä myös käytännössä, ja kas, alkoihan se asetus löytyä kiemuraurallakin. Pysähdys ja peruutus olivat vähän vasemmalla kädellä huitaistuja. Pyöreys katosi peruutuksessa eikä paluu raviin ollut maailman aktiivisin. Sentään ohjelmassa oleva keskikäynti meni asiallisesti, kunhan pidin Jetin hereillä, mutta en jäänyt tuuppaamaan jokaista askelta.



Tunnin aikana sain taas kullanarvoisia vinkkejä sekä ratsastin paikoin aika keskittyneesti. Toki välillä turhautti, mutta onneksi onnistuneet korjaukset ilahduttivat vastapainoksi. Jetti väläytti taas hyviä hetkiä, kun sain tehtyä toivottuja muutoksia omaan ratsastukseeni. Toivottavasti saan vietyä tämän tunnin antia varsinaiselle kouluradalle. Vaikka edes yhden asian, niin sekin olisi taas vähän eteenpäin.

Videoista kiitos Noralle!

Viimeistelytreenit ennen koulukisoja

Perjantaina kävi niin mukavasti, että pääsimme Jetin kanssa vielä ennen koulukisoja Artsin oppiin. Jaoimme tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Treenasimme tunnilla kisoissa ratsastettavan helppo C:1 2000 -ohjelman pätkissä kokonaan. Kentälle oli rajattu kouluaitojen ja puomien avulla koulurata, joka tuntui taas aluksi todella pieneltä.

Askeleenpidennyksiin tuli ohje suoristaa hevonen kunnolla ja pyytää pidennystä vasta sitten. Samalla sain miettiä taas omaa istuntaa, etten jäänyt liikaa etukumaraan könöttämään, vaan annoin Jetille mahdollisuuden liikkua. Näiden lisäksi Jetin kanssa piti sitten liikkua. Tunnin aikana opettajan suusta kuultiin useammin kuin kerran sanat enemmän, kun yritin esittää askeleenpidennystä. Kevennyksen kanssa saimme parit asialliset hetket. Keventämättä yritetyt pidennykset vähän epäonnistuivat, kun istuntani levisi melkoisesti.

Kolmikaarisella kiemurauralla sain muistaa aiemmalta kerralta tutut ohjeet ratsastaa eri suuntien kaarteet eri tavalla. Kaarteessa vasemmalle sain keskittyä asetuksen saamiseen läpi, kun taas kaarteessa oikealle sain pitää Jetin liikkeellä. Kuvio löytyi tien puolesta kohtuullisesti, kunhan vain sain aloitettua sen oikeasta kohdasta enkä liian myöhään. Asetus vasemmalle löytyi hetkittäin, mutta kaasu tuppasi katoamaan kaarteissa oikealle. Olisin saanut valmistella asiat aikaisemmin enkä korjata niitä viime tipassa.

Pysähdykset sujuivat ihan mukavasti. Peruutuksessa puolestaan sain työstää paljon sitä, että se oli sujuva eikä niin miettivä, askel kerrallaan toteutettu. Ratsastin peruutuksen ensin siis enemmänkin palasina kuin yhtenä kokonaisuutena. Opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin paremmin ratsastaa vaaditut neljä peruutusaskelta enemmän putkeen ja vähän sujuvammin.

Laukannostot sekä laukassa tehdyt ympyrät ja lävistäjät kaipasivat sekä tasaisuutta että parempaa teiden ratsastamista. Nostot lähtivät vaihtelevasti etenkin, kun yksi koulukentän kulmista oli Jetin mielestä kamala. Täsmällisempi valmistelu auttoi tähän. Jetti tykkäsi myös suoralla uralla kiihdyttää ja hyytyä puolestaan ympyrällä. Ohjeeksi tuli pistää Jetti odottamaan suorilla, mutta taas liikkumaan ympyrällä. Loppupuolella ympyrää tilanne piti muistaa taas rauhoitella, jotta Jetti ei pääsisi kuvion jälkeen taas kiihdyttämään. Ratsastin ympyrän aluksi liian suurena, kunnes tajusin oikean reitin. Lävistäjät sujuivat tällä kertaa ihan kohtuullisesti eikä Jetti yrittänyt tarjota vaihtoja. Tässä avuksi oli ilmeisesti rennompi ote tehtävään sekä tuntumalla säilytetty vanhan laukan apu ilman ylimääräistä pusertamista.

Tällainen täsmätreeni sattui kyllä sopivasti. Välillä tehtävät tuntuivat tosi vaikeilta, jolloin tulevat koulukisat lähinnä kauhistuttivat. Onneksi mukaan mahtui pieniä ahaa-hetkiä ja korjauksia parempaan. Kivaa oli myös se, että ohjelma ratsastettiin pätkissä eikä kerralla kokonaan. Näin sain keskityttyä paremmin osiin enkä yrittänyt huitaista kaikkea kerralla. Kunhan vain muistan nämä opit kisaradallakin ja saan pidettyä Jetin hereillä, niin eiköhän meillä mene ihan mukavasti.

Koulukiemuroiden työstöä

Torstain Tallinmäen tunnilla oli odotetusti kouluvääntöä, kun tallin harjoituskoulukisat alkavat siintää näköpiirissä. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja pääsimme Jetin kanssa treenaamaan mukavasti B-merkin kouluohjelman tehtäviä. Tunnin aikana treenasimme kymmenen metrin voltteja, pohkeenväistöjä käynnissä, laukkalävistäjiä ja keskilaukkoja sekä ratsastimme kouluohjelman kertaalleen läpi.

Kymmenen metrin voltteja teimme ravissa pitkällä sivulla ja keskihalkaisijalla. Jetti liikkui aina ennen voltteja kivasti, mutta jotenkin näpräsin energian aina volteilta pois. Voltit oikealle olivat aika kivoja, vasemmalle sain hakea rehellisemmän asetuksen ilman, että Jetti lähti pienentämään volttia. Välillä sain aika kivoja pätkiä, kun olin riittävän nopea korjauksen ja rentouden tasapainossa. Volttien kokoa olisi toki voinut hioa vielä, mutta eivät ne onneksi ihan muotopuolia olleet.

Pohkeenväistöt käynnissä olivat helpompia oikealle. Väistöissä vasemmalle sain olla tarkkana, ettei Jetti pullahtanut vasemmalta karkuun. Tahti tahtoi välillä hyytyä väistöissä, jos unohdin huolehtia siitä. Pyrin pyytämään väistöä riittävän kevyesti, jotta Jetti ei alkaisi keskittyä siihen liikaa ja unohtaisi edetä ihan kokonaan. Omassa ratsastuksessa saisi rentous säilyä paremmin tehtävien aikana, sillä varmasti omat jäykistelyni hyydyttävät hevostakin. Väistöjen jälkeinen suoristaminen onneksi onnistui ihan asiallisesti.

Laukkalävistäjiä treenasimme siten, että lävistäjän lopussa tuli päästä uralle ja jatkaa siitä tovi vielä vastalaukassa. Tällä varmistettiin se, etteivät hevoset alkaisi tarjota vaihtoja lävistäjän loppupuolella. Yllätyksekseni saimme tultua jokaisen lävistäjän toivotussa laukassa pysyen. Pari kertaa Jetti tosin pääsi vähän punkemaan omille teilleen, jolloin emme päässeet ihan perille asti, mutta laukka sentään säilyi. Tehtävässä auttoi kummasti pohkeenväistömäinen ratsastus lävistäjän loppupuolella. Kertaalleen vasemmassa laukassa tunsin Jetin valmistautuvan laukanvaihtoon, mutta en ihme kyllä panikoinut. Lähinnä vain tiivistin säilytettävän laukan pohjeapuja, jolloin Jetti pääsi lävistäjän loppuun ja jatkoi vielä tovin vastalaukkaa.

Vielä ennen ohjelman läpiratsastusta otimme muutamia keskilaukkapätkiä pitkille sivuille. Lyhyt sivu ja kulma toimi mukavasti laukan säätöapuna vähän lyhyemmäksi, jolloin ero kahden eri laukan välillä oli vähän näkyvämpi. Huolehdin kohtuullisen hyvin Jetin suoristamisesta ennen kuin pyysin siltä enemmän laukkaa. Tässä vaiheessa tuntia Jettiä vastasi pohjeapuihin aika hyvin, jolloin saimme aika kivoja keskilaukkahetkiä. Jetti tuntui ponnistavan kohtuullisesti takaosalla eikä vain tihentänyt askeleitaan. Siirtyminen takaisin harjoituslaukkaan onnistui myös, mutta olisi varmasti saanut olla vähän sujuvampi. Nyt siirtymät olivat ehkä enemmän sellaisia hieman äkkinäisiä vailla kunnon pehmeyttä.

Lopuksi ratsastimme ohjelman kokonaisuudessaan. Ravivoltit tuli tehtyä vähän huolimattomasti, ja Jetti pääsi hyytymään niissä. Keskiravipätkässä oli yritystä, mutta oma istuntani petti, jolloin Jettikin jarrutti. Väistöissä hyytyminen oli edelleen päivän sana, mutta askeleet tulivat kohtuullisen oikein. Oikea laukka nousi vähän pisteen jälkeen ja tahtoi olla ponnetonta. Vasen laukka puolestaan ei noussut, vaan Jetti tarjosi oikeaa. Korjasin nopeasti ravin kautta vasempaan, mutta armotta myöhässä. Itse laukka oli ponnetonta, vaikka yritin aktivoida Jettiä liikkumaan. Niinpä laukkalävistäjät olivat melkoista punkemista, kun Jetti alkoi jarrutella ajoissa ennen niiden loppumista. Keskilaukka toisella lävistäjällä oli vaatimaton. Lopputervehdykseen pääsimme kuitenkin vähän paremmassa ravissa kuin mitä olimme ohjelman aikana muutoin esittäneet.

Tunnin treeni oli hyödyllistä, vaikka ohjelma menikin vähän tihkaasti. Ratsastin tiet turhan huolimattomasti ja välillä panikoiduin siitä, ettei Jetti liikkunut kunnolla. Sen seurauksena aloin pusertaa ja tuupata, mikä hyydytti Jettiä entisestään. Rentous, kunpa sen saisi säilytettyä joka tilanteessa! Samoin kuin sen energisyyden. Hyödyllistä treeniä oli taas, vaikkakin jälleen paikoin hieman kinkkistä.

Hyviä asioita

Maanantain Tallinmäen tunnilla oli etukäteen sovitusti kouluvääntöä tulevan perjantain harjoituskoulukisojen takia. Ratsukoita tunnilla oli minun ja Jetin lisäksi kaksi, ja pääsimme treenaamaan pätkiä kouluohjelmista, kunnes lopuksi saimme ratsastaa ohjelman kokonaan läpi. Tunnin aikana ehdimme harjoitella ravilävistäjiä, keskiraveja, ravi-käynti-ravisiirtymiä, kymmenen metrin ravivoltteja, laukannostoja käynnistä sekä laukkaympyröitä. Lopuksi ratsastin kisaohjelmistani eli C-merkistä ja K.N. Specialista jälkimmäisen läpi.

Alkutunnista asti pyrin olemaan vähän jämäkämpi ja ratsastamaan Jetin hereille. Tähän auttoivat kummasti ravi-käynti-ravisiirtymät sekä keskiravipätkät. Yritin myös turhan puristelun sijasta muistuttaa tarvittaessa raipalla, jotta en turruttaisi Jettiä kuuroksi pohkeelle. Muistin myös korjata istuntaani, etten lähtisi puskemaan sillä tai pusertuisi satulaan kiinni. Siirtymät alkoivatkin toimia ihan kivasti samoin kuin keskiravipätkät. Istuntakaan ei hajonnut niiden aikana pahasti, mikä varmasti auttoi. Toki eroa ja venyvyyttä olisi saanut olla enemmän, mutta kyllä esityksestämme näki, mitä yritimme.

Laukannostot käynnistä ja laukkaympyrät sujuivat ihan ok. Laukannostoissa huomasin herkästi alkavani tuupata istunnalla, jolloin nosto levisi käsiin. Kun sain vakautettua istuntani ja pyydettyä rauhallisemmin, nosti Jetti laukan muutaman kerran aika nätisti takaosalla ponnistamalla. Noston jälkeen olisin saanut ratsastaa aina hieman eteen, jotta laukka olisi alkanut rullata paremmin. Ympyrät menivät muuten ok, mutta alussa tien kanssa oli vähän epäselvyyttä. Jetti pääsi liiraamaan ulos, kun en ratsastanut ulkoavuilla, vaan halailin sisäohjaa. Onneksi pääsin tästä vaivasta eroon ja sain ulkoavut vähän paremmin käyttöön, jolloin laukka tuntui hetkittäin aika kivalta ja Jetti ohjattavissa olevalta. Hämmästyttävää, mitä sitä saa aikaan, kun sattuu vahingossa käyttämään oikeita apuja.

Lopuksi pääsin vielä ratsastamaan K.N. Specialin oikean kouluradan kokoisella alueella opettajan seuratessa menoa. Jetti liikkui ohjelman kohtuullisesti, mutta pääsi kaarteissa ja kulmissa vähän hyytymään. Kolmikaariset kiemuraurat olivat aika ok, mutta volteista samoin kuin ympyröistä valahti turhan isoja. Käyntiinsiirtymä samoin kuin pysähdys olivat aika täsmällisiä, mutta niistä liikkeelle lähtemiset vähän hitaita. Laukat nousivat myös pienellä viiveellä, mutta muutoin rullasivat ihan ok. Pientä terävyyttä olisi toki voinut olla. Laukkalävistäjät menivät laukaten ilman pelkoa vaihdoista. Laukasta emme tosin päässeet suoraan käyntiin, vaan väliin mahtui raviaskelia. Opettaja kommentoi ohjelmassa olleen hyviä asioita. Huomiota tosin saisin kiinnittää volttien ja ympyröiden kokoon ja muotoon, kun ne pääsivät vähän leviämään. Kysyin samalla vinkkejä parempiin laukannostoihin. Avainsanat olivat aktiivisuus ja pieni lyhennys ennen nostoa. Silloin Jetti voisi mahdollisesti nostaa laukan napakammin.

Tunti oli hurjan hyödyllinen perjantain harjoituskoulukisoja ajatellen. Nyt tiedän taas, mihin asioihin kiinnittää ohjelman aikana erityistä huomiota ja millaisella verryttelyllä voin saada Jetin valmisteltua. Kunhan saan Jetin pidettyä hereillä sekä keskityttyä ratsastamaan tiet ja tehtävät kunnolla, niin eivätköhän ohjelmat suju ihan mukavasti. Jännä kyllä saada Jetinkin kanssa arvosteluja koulukisoista. Saa nähdä, millaista palautetta saammekaan.

K.N. Specialin kimpussa

Vapaapäivän ansiosta ehdin perjantaina ratsastamaan Jetin valoisan aikaan. Olin jo etukäteen suunnitellut treenaavani koulukisoja silmällä pitäen K.N. Specialia. Alkuverryttelyn aikana ehdin päättää, että työstäisin hetken aikaa käynnissä ja ravissa voltteja sekä ravissa loivia kiemurauria sekä verryttelisin vielä laukassa, kunnes tulisin kouluohjelman pariin kertaan läpi. Sain ruhtinaallisesti koko kentän käyttööni ja laitoin kolme puomia rajaamaan kouluradan toisen pään, kun toinen pääty rajautui valmiiksi aidalla.

Käynti- ja ravivolttien ensimmäinen ongelma oli aktiivisuuden puute. Se puolestaan aiheutti isoimman ongelman: jatkuvan puskemisen. Välillä sain komennettua itseni malttamaan ja ratsastamaan tarvittaessa vain pohkeella enkä tuuppimalla istunnalla vielä päälle. Vasemmassa kierroksessa sain pidettyä ulko-ohjankin kädessä, jolloin Jetti tuntui olevan tasaisesti molempien ohjien tuntumalla. Oikeassa kierroksessa taas en saanut ulko-ohjalla tasaista tuntumaa, vaan roikuin sisäohjassa, jolloin meno oli aika epävakaata. Olisin myös saanut työstää istuntaani suoremmaksi, vaikka yritin kyllä korjata sitä. Tarvitsisin vain toisen silmäparin katsomaan ja kommentoimaan, milloin istuntani on paremmin, milloin huonommin. En vielä itse tunne, mikä on se oikea kohta, johon pyrkiä jäämään rennosti.

Ravissa tehdyt kiemuraurat olivat vähän vaikka millaisia. Välillä en malttanut ratsastaa teitä saati asetuksia kunnolla, jolloin kuvio oli kaukana tasaisesta. Välillä taas saatoin saada aloitettua hyvin, mutta tie pääsi silti mutkittelemaan vaikka minne. En ole kauhean tarkka ratsastamaan hyviä teitä, vaan tuppaan menemään reitit vähän sinnepäin. Se varmasti monen muun asian ohella rokottaa kouluradan pisteitä. Reitin hahmottamiseen auttoi lopulta kummasti se, kun lakkasin tuijottelemasta Jetin niskaa ja katsoin eteenpäin. Oho, kaikkea sitä! Oikeastaan enemmän vielä auttoi, kun osasin ajatella ohjelmaa hieman eteenpäin enkä jäänyt tuijottamaan sitä metrin päässä olevaa kohtaa. Kisatilanteessa sentään osaan kuitenkin ihmeen hyvin tuijottaa eteenpäin. Vielä kun saisin tehtyä sitä myös harjoitellessa. Toistojen myötä kiemuraurat paranivat hieman, mutta arvelisin silti asetuksen ja taivutuksen olleen aika vaatimattomia. Lisäksi paluu uralle kiemurauran jälkeen olisi saanut olla huolellisempi. Nyt lähinnä vain hengähdin aina helpotuksesta, kun yksi osa ohjelmaa oli ohi enkä ratsastanut esimerkiksi tulevaa kulmaa kovin keskittyneesti.

Lyhyen laukkaverryttelyn jälkeen otin ja hurautin ohjelman ensimmäisen kerran läpi. Yllättäen menomme oli aika uneliasta, jolloin liikkuminen oli hidasta ja kaukana energisestä ja aktiivisesta. Miten se onkin niin vaikea itse piiskata itsensä ratsastamaan kunnolla? Hankalimmat kohdat ohjelmasta olivat siirtymät ylöspäin samoin kuin keskiravi. Molemmissa jouduin käyttämään raippaa apuna, sillä muuten esimerkiksi siirtymät olisivat valuneet monen monta metriä pisteestä ohi. Eivät ne nytkään pisteessä tapahtuneet, mutta kovasti siinä lähimailla. Arvelin vähän vaikeuksia vasemman laukan nostolle pisteessä I, ja ennustukset yllättäen toteutuivat. Jetti tulkkasi istuntani ja apuni ja tähtien asennon siten, että halusin oikean laukan. Hups. Tätähän olen esittänyt kisaradalla myös Peran kanssa. Tarkemmat avut olisivat siis paikallaan, etenkin tuollaisissa kohdissa, kun ei ole ylimääräistä tukea apuna saamaan toivotun laukan nousemaan. Ohjelman lopussa ollut siirtymä laukkalävistäjän jälkeen käyntiin meni vähän pitkäksi. En muistanutkaan treenata tätä yhtään alle saati ylipäänsä harjoitella siirtymiä, minkä kyllä tässä kohdassa huomasi. Radassa hyvää oli vähemmän yllättäen siirtymät alaspäin. Jetti seisahtui tervehdyksiin ja neljän sekunnin pysähdykseen vaivatta ja vaihtoi ravinkin helposti käyntiin. Jotain positiivistakin siis.

Toisella kierroksella pyrin ratsastamaan napakammin, mutta teiden kanssa liirailu jatkui. Olisi pitänyt jo karjaista itselle ääneen, että yritä nyt edes ratsastaa. Vaan ei. Lähinnä kikattelin mielessäni, kun hupsankeikkaa liirasimme radan ulkopuolelle ja palasimme sieltä vähin äänin takaisin. Ei ihme, jos en meinaa päästä esteistäkään yli, kun olen hälläväliä-asenteella liikkeellä sileälläkin ratsastettujen teiden suhteen. Toinen kierros meni kuta kuinkin niin kuin ensimmäinenkin eli varsinaista parannusta ei tullut. I:ssä nostettu vasen laukka oli taas kerran oikea, jolloin päätin ottaa kohdan uusiksi. Nyt huolellinen valmistelu auttoi nostamaan toivotun eli vasemman laukan, jolloin sain lopulta korjattua tuon virheeni. Keskiravikin irtosi tällä kertaa paremmin, mutta sen aikana istuntani levisi. Vähän sellaista tasapainoilua: kun yksi asia onnistuu, mene yksi, yleensä kaksi asiaa sitten vähän miten sattuu. Kokonaisen paketin pitäminen kasassa tuntuu olevan vielä hurjan vaikeaa. Täsmällisyyttäkin saisin opetella rutkasti enemmän. Toinen kierros ohjelmaa ei siis tehnyt autuaaksi, mutta tulipahan opeteltua sitä kisoja varten, joten ei mennyt tämäkään kerta ihan hukkaan.

Itsenäisessa ratsastuksessa tahdon tosiaan olla välillä melkoinen huithapeli. Jos jokin ei onnistu, en kovin hevillä jää viilaamaan sitä, vaan vaihdan johonkin mukavampaan. Toisaalta jaksan aina välillä itsenäisestikin havaita ongelmia ja yrittää miettiä niihin ratkaisuja. Monesti saatan myös vaihtaa tehtävää hetkeksi, kunnes palaan vielä asiaa pohdittuani kokeilemaan aiempaa asiaa uusiksi. Itsenäisessa ratsastuksessa kivaa on juuri se, että saa tehdä asiat omaan tahtiinsa. Harmillista on toki se, kun seinä nousee vastaan, niin kukaan ei ole neuvomassa. Luulen silti, että vaikka en jokaisella itsenäisellä kerralla valaistuisikaan jonkin asian suhteen, en kuitenkaan ala taantua. Ehkä alan taas kiinnittää enemmän huomiota itse siihen, miltä asiat tuntuvat, kun niitä ei kukaan minulle kerro. Onneksi käyn myös opetuksessa, niin saan sieltä neuvoja ja vinkkejä, joita taas voin soveltaa hyvin itsenäisillä tunneilla.

Maaston kautta koulurataharjoitteluun

Lauantaina minulla oli selvät sävelet sen suhteen, mitä Easyn kanssa tekisimme. Niinpä suuntasimme ensin maastoon, joka sai toimia kunnollisena verryttelynä, sillä reissuun hujahti puolisen tuntia. Kävimme kiertämässä pidemmän lenkin pääosin käynnissä ja ravissa. Laukkaa otimme molempiin suuntiin lyhyehköt pätkät. Easyllä oli taas tuijottelupäivä, jolloin eteneminen oli vähän tahmeaa, mutta parani kummasti turvan käännyttyä kotitallia kohti. Lenkin jälkeen siirryimme kentälle, jossa treenasin oman ratsastusseurani tulevien koulukisojen helppo B:0 2009 -ohjelmaa. Ratsastin ohjelman kahdesti läpi. Ensimmäisellä kerralla raippa oli mukana ja toisella kerralla jätin sen pois.

Molemmilla kierroksilla ongelmat sattuivat samoihin kohtiin. Yleisongelmana oli tasaisuuden puute. En saanut ratsastettua Easyä tasaisen rennoksi, jolloin se liikkui vähän oman mielensä mukaan etenkin käynnissä ja ravissa. Oma istuntani levisi jatkuvasti, mikä juili suunnattomasti. Yritäpä siinä kertoa hevoselle, että menehän rennon letkeästi, kun itse leikin samalla pomppivaa perunasäkkiä. Laukassa saimme ehkä järkevimmät hetket tasaisuuden puolesta, vaikka emme kyllä siinäkään olleet parhaimmillamme. Ilmeisesti sain kuitenkin omaa istuntaa tasoitettua sen verran, että Easykin pääsi liikkumaan hitusen tasaisemmin.

Ohjelman kinkkisin kohta oli keskikäynti. Olen todella huono tuntemaan selkään, milloin hevonen etenee toivotusti, jolloin sorrun helposti yliratsastamaan. Koetin nohittaa Easyä pysymään terävänä, mutta tuloksena se pääsi rikkomaan raville. Välillä tuntui myös siltä, että hukkasin kokonaan otteen ratsuuni, jolloin se ei kuunnellut minua, kun yritin jotain siltä pyytää. En kyllä toisaalta ihmettele tuota, sillä välillä heiluin ja huidoin selässä varmasti ihan rasittavuuteen asti. Kaiken säätämisen sijasta olisi varmasti auttanut enemmän, jos olisin pyytänyt liikettä tasaisesti pohkeella antaen ohjalla tarvittaessa tilaa hevosen venyttämiselle. Nyt jäin pusertamaan ja pungertamaan, jolloin saatoin hyvin kuvitella tuomarilta tulevan noottia niin sanotun keskikäynnin jännittyneisyydestä ja lyhyestä askeleesta. Myös peruutus tuotti ensimmäisellä yrittämällä ongelmia, kun Easy jäi omiin maailmoihinsa haaveilemaan. Kyllähän se pienen mietinnän jälkeen sitten peruutti. Toisella yrittämällä peruutus menikin jo paremmin. Siirtymät ravista pysähdyksiin ja peruutuksesta takaisin raviin olivat ihan asiallisia.

Hyviin hetkiin lasken puolestaan keskilaukat. Ensimmäisellä yrittämällä innostuin taas puskemaan liikaa ja ennen kaikkea turhaan. Toisella kerralla puolestaan tajusin, että Easy tarvitsee vain päästää, niin kyllä se lähtee ja ennen kaikkea paljon tasaisemmin tuolloin. Sain myös otettua laukkaa lyhyemmäksi ennen lävistäjän loppumista eikä siirtyminen raviinkaan ollut kovin kamala. Toisen lävistäjän kanssa tosin tuli ravirikko ennen aikojaan, kun jäin miettimään liikaa jarruttamista ja unohdin pohkeet. Oli kuitenkin tosi kiva fiilis lähteä keskilaukkalävistäjälle, kun kerrankin osasin olla rento ja antaa hevosen tehdä osuutensa. Niin enkä jäänyt pusertamaan, puskemaan tai säätämään ylimääräistä, jes! Laukassa nostot olivat hieman kiireisiä, mutta 10 metrin volteille sain aika kivasti Easyn aina tasoittumaan. Voltit tosin taisivat jälleen kerran olla aika kaukana pyöreistä ympyröistä, ainakin paikoin tuntui siltä, että välillä muistin kääntää, välillä taas en. Toisella kierroksella ratsastin tiet paljon huolellisemmin kuin yleensä, mikä oli kohtuullisen helppoa tällä kertaa, kun Easykään ei tuijotellut juuri mitään kohtaa kentällä. Olisin tosin saanut asettaa ja taivuttaa paljon huolellisemmin, nuo kun tuppaavat olemaan heikkoja kohtiani kouluradalla.

Yleisfiilis ohjelman suhteen on se, että ainakin olen oppinut sen kohtuullisesti. Se ei tunnu enää niin kamalan kiireiseltä ja suoritukselta toisen perään, vaikka sitähän se oikeasti on. Jos vain osaan ajatella aina kohdan kerrallaan ja hengittää, niin ohjelmaan löytyy hyvä rytmi ja sen saa ratsastettua läpi ilman paniikkia. Edelleenkään se ei ole lempiohjelmani, ei lähellekään, mutta enpä voi itse olla päättämässä, mitä ohjelmia kisoihin haluaisin. Sillä mennään, mitä tarjolla on. Seuran ensimmäiset koulukisat ovat tosiaan 29. syyskuuta (iik, kahden viikon ja päivän päästä!), jolloin olisi tarkoitus toivottavasti Peralla päästä ratsastamaan tämä ohjelma. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa treenata.

Kun tuntipolle laukkaratsuksi ryhtyi

Perjantain pienryhmätunnille esittämäni toive Loresta meni mukavasti läpi. Ratsukoita tunnilla oli viisi, ja treeniaiheina oli osia sunnuntain helpon B:n kouluohjelmasta. Lore tuli tunnille jälleen tallista enkä huomannut tarkistaa, oliko se mennyt jo jotain alle. Tosin jos suojien kuraisuudesta saattoi sen päätellä, niin oli. Mietiskelin ennen satulaan nousemista, että tällä kertaa saisin löytää sen keskiviikon tunnilla kadoksissa olleen jarrun. Alkuverryttelyssä saimme mennä käynnissä ja ravissa aika itsenäisesti. Testailin aluksi pysähtymistä kiinnittäen huomiota siihen, etten nakkaa pohkeitani irti pidätteitä tehdessäni. Lore pysähtyikin aika kivasti, kun omat palikkani olivat paikoillaan. Ympyröillä Lore pyöristyi hyvin, mutta tahtoi hieman hidastaa tahtia. Vasen kierros tuntui tällä kertaa vaikeammalta, kun sisäpohkeeni ei meinannut mennä läpi. Niinpä asetus jäi puolitiehen, ja Lore pääsi valumaan sisemmäs ympyrää pienentäen. Käytin sitten asettamista ulos apuna, jolloin sain sisälapaa haltuuni. Sen jälkeen sisäpohkeeni ymmärsi taas vähän toimia, ja asetuskin löytyi hitusen paremmin.

Ravissa jatkoimme verryttelyä samaan tapaan. Lore tykkäsi siirtyä normaalista ravista helposti kipitykseen, jolloin sain alkaa kertailla pidätteiden ottamista. Yritin vakauttaa istuntaani, jotta sen epätasapainoisuus ei saisi Lorea juoksemaan alta pois. Hetkittäin sain pohkeeni hevosen kylkiin kiinni ja vakautettua istumistani harjoitusravissa, jolloin Lorekin tasoittui. Sitten jokin osa ponnahti pois paikoiltaan, ja taas Lorea vietiin. Ympyröillä Loren sai tasoittumaan suoralla uralla etenemistä helpommin. Sen sijaan vasemmassa kierroksessa tehdyillä volteilla asetus jäi taas puolitiehen, mistä opettajakin huomautti. Ohjeena oli tietysti ratsastaa sisäpohje kunnolla läpi, vaikka kertaalleen muistuttamalla jämäkämmin, että sen pohkeen läpi ei muuten tulla. Unohdinpa ihan täysin korjata siinä kierroksessa vasemmalle valuvaa istuntaani! Eipä ihme, että Lore valui ympyröillä sisemmäs, kun painonikin kenotti valmiiksi siihen suuntaan. Testasin myös muutamat siirtymät käyntiin ja takaisin raviin. Pidätteet olisivat voineet mennä paremmin läpi, sillä Lore siirtyi käyntiin selvästi ensin hidastamalla ravia ja vasta sitten valumalla käyntiin. Sen sijaan siirtymät takaisin raviin sujuivat aika hyvin. Jännittyneesti tosin, mutta silti aika energisesti.

Alkuverryttelyn jälkeen siirryimme tulemaan keskihalkaisijaa siinä itse tarpeelliseksi kokemia siirtymiä harjoitellen. Keskityin eniten tulemaan keskihalkaisijalle ravissa ja tekemään kouluohjelmasta tutun pysähdyksen tervehdystä varten. Kokeilin myös tulla halkaisijalle käynnissä ja siirtyä raviin samoin kuin tulla ravissa ja siirtyä käyntiin. Taisin tehdä myös kertaalleen sekoituksen, jossa oli siirtymät niin käyntiin, raviin kuin pysähdykseen. Peileistä pystyin tarkistamaan näppärästi, kulkiko Lore halkaisijalla suorana. Bongasinkin nopeasti, että se tykkäsi jäädä kenottamaan turpa oikealla. Suoristaminen onnistui kuitenkin helposti. Muutaman kerran sain valmisteltua siirtymisen ravista pysähdyksiin niin, että Lore seisahtui miltei tasajaloin. Se ei kuitenkaan vieläkään juuri arvostanut näitä siirtymisiä, sillä esitimme myös paljon venyviä liukumapysähdyksiä. Pysähdyksistä takaisin raviin siirtyminen onnistui parin käyntiaskeleen kautta, mutta kunnon aktiivinen paluu raviin ei onnistunut. Käynnistä ravi nousikin helpommin ja siitä oli myös vähän yksinkertaisempaa saada kunnon pysähdys aikaiseksi. Positiivista oli kuitenkin se, että Lore jäi pysähdyksen jälkeen seisomaan rauhassa eikä tepastellut tai yrittänyt kiskoa ohjia minulta.

Laukkakuvioita mentiin helpon B:n kouluohjelman kaltaisesti. Oikea laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä ja pitkän sivun keskeltä pyöräytettiin kymmenen metrin voltti. Sen jälkeen jatkettiin uraa myöten niin kauan, että pitkän sivun loppupuolella siirryimme raviin ja jatkoimme tehtävän aloittaneelle lyhyelle sivulle. Vasen laukka nostettiin puolestaan pitkän sivun alkupuolelta, jonka jälkeen pyöräytettiin taas pitkän sivun keskelle kymmenen metrin voltti. Sen jälkeen jatkettiin uraa myöten, siirrettiin hevoset hieman ennen pitkän sivun loppumista raviin ja ratsastettiin lyhyelle sivulle. Lävistäjiä emme siis treenanneet, mutta en osannut huolehtia niistä. Sen sijaan sain huolehtia moninverroin siitä, kuunteleeko Lore minua vai pyyhältääkö laukassa oman mielensä mukaan. Nostot niin käynnistä kuin ravista olivat edelleen aika ampuvia, vaikka yritin tehdä noston niin kevyesti kuin osasin. Lorella oli myös virtaa, joten se pinkaisi saman tien turhan reippaaseen laukkaan.

Volteille käännyimme melkoisen holtittomasti. Volttien aikana asetusten ja taivutusten avulla Lore rauhoittui kohtuullisesti, ja opettaja tuumasikin, että alkuvauhdista huolimatta Lore kääntyi voltilla hyvin. Voltin jälkeen sen sijaan Lorella napsahti taas kaasu pohjaan eikä pidätteeni juuri auttaneet mitään. Iski melkoinen epätoivo, kun tajusin, ettei ratsu kuuntele juuri minkään vertaa, vaan porhaltaa menemään, koska laukkaaminen ilmeisesti on vain niin kivaa. Opettaja kehotti tiivistämään omaa istuntaa mahdollisimman kiinni satulaan, olemaan menemättä omalla ylävartalolla mukaan ja tekemään tasaisesti pidätteitä ja kiittämään heti pienestäkin rauhoittumisesta. Yritin ja yritin, mutta istuntani hajoili, ja Lore säntäili oman mielensä mukaan. Tuskaisaa! En tajua, mitä ihmettä on tapahtunut, kun nyt jo kahtena peräkkäisenä kertana Lore on kiihdytellyt ilman, että saan sitä kuulolle. Tällainen ei enteile yhtään hyvää kisoja ajatellen, ellei tavoitteenani ole mennä rata läpi tuhatta ja sataa. Opettaja pisti meidät myös laukkaamaan reilummin ympyrällä, jotta Lore saisi purettua virtaansa. Muutamat kierrokset eivät hyydyttäneet laukkaratsun uralle mielivää Lorea, vaan sillä riitti paukkuja tunnin loppuun saakka pöristellä menemään turhan reippaasti. Niinpä siirtymiset raviin olivat kaukana toimivista ja paikoin eivät edes onnistuneet heti, vaan valuivat hyvin kauas pisteestä. Huoh.

Loppuraveissa sinnittelin sen verran, että sain Loren lopulta palaamaan kuulolle ja ravaamaan rauhallisemmin. Kovasti sillä oli vieläkin menohaluja eikä sitä juuri napannut tepsutella pientä, sievää ravia. Lopulta se kuitenkin uskoi, ja saatoimme kokeilla lävistäjillä muutamia keskiraveja. Ne lähtivät aika kivasti, kun päästin Loren menemään sen enempää pyytämättä. Paluu harjoitusraviin oli taas vähän niin ja näin. Kyllähän Lore hidasti hieman, mutta jännittyen ja vastaan hieman hangoitellen. Tunnin päättyessä olo oli aika pitkälti lohduton. Opettajakin tuumasi, ettei ole hetkeen nähnyt Lorea noin energisenä. Onhan se hyvä, ettei hevosta tarvitse puskea liikkumaan, mutta kyllä se jarrujenkin puute vähän vaikeuttaa elämää. Ajatus sunnuntain koulukisoista tuntuikin hyvin naurettavalta, sillä otteeni Loreen tuntui olevan pahemman kerran hukassa. Kysyin vielä verryttelyvinkit opettajalta kisaa varten. Mikäli Lore on yhtä pömelinä kuin tällä kertaa, kannattaisi tavoitella enemmän rentoa fiilistä humputellen menemään ja kontrollia askellajin sisällä siirtymiä tehden. Näin Lore ei keräisi ylimääräistä virtaa, jos sen saisi uskomaan, että tässä vain ratsastellaan rennosti. Jos taas Lore on tasainen oma itsensä, voi sen kanssa verrytellä mieleen tulevia asioita tehden aivan normaalisti. Huh, huh. Saa nähdä, miten ensimmäinen kouluratamme menee. Toivottavasti pysymme aitojen oikealla puolella eikä Lore lähde ihan lentoon. Siinä onkin tavoitetta kerrakseen kaltaiselleni kuskille, jolla on ratti ja jarru paikoin tämän ratsun kanssa hukassa.

Suunnitelmat uusiksi

Aina ei suju niin kuin Strömssössä. Sunnuntain koulukisoihin toivomani Pera-reppana joutui sairaslomalle yskän takia, ja niinpä osallistun kisoihin Lorella. Kaikkea sitä. Kieltämättä harmistuin hieman, mutta onneksi olin jo huvikseni miettinyt, että joskus voisin kokeilla koulukisoja Loren kanssa. Kaikeksi onneksi opettajat jakoivat sen minulle kisaratsukseni, ja sain mennä Lorella keskiviikon tunnillani. Ratsukoita oli seitsemän, ja tunnilla harjoiteltiin toiveiden mukaisesti osia kouluohjelmasta helppo B:0 2009.

Tunnin aluksi haimme hevosiin tuntumaa pyörittelemällä käynnissä ja ravissa pääty-ympyröitä ja tekemällä peruutuksia. Käynnissä Lore liikkui hyvin ja aika rentona. Ympyröillä opettaja neuvoi hakemaan hevosta kääntymään koko keholla yhtenäisesti eikä monena eri palasena. Oikeassa kierroksessa sain huolehtia siitä, ettei Lore valunut sisälle ympyrää pienentäen ja vasemmassa kierroksessa puolestaan siitä, että Lore myös kääntyi ulkoa kunnolla. Ravissa Lore tahtoi olla kiireinen, mutta ympyröillä sitä sai rauhoitettua aika hyvin. Suorien osuuksien alkaessa se taas yritti hieman kipittää. Pidätteissä huomasin nakkaavani pohkeeni irti hevosen kyljistä, jolloin Lore lisäsi vauhtia. Kun sain pidettyä pohkeet tuntumalla, menivät pidätteet paremmin läpi. Peruutukset sen sijaan olivat kinkkisiä. Lore otti miniaskeleita ja nekin pitkään harkiten. Opettaja ohjeisti peruuttamaan niin kauan, että Lore antaa aina periksi. Sekin tapahtui kyllä, mutta vaati aikaa. Välillä Lore myös lähti poikittamaan peruutuksessa ja sitä korjatessa pyrki eteenpäin sen sijaan, että olisi jatkanut peruutusta suorempana.

Ravissa saimme harjoitella siirtymisiä käyntiin ja takaisin. Kouluohjelmassa on siirtyminen lävistäjällä harjoitusravista käyntiin kolmen askeleen ajaksi. Keskityin muutaman pidemmän käyntisiirtymisen jälkeen treenaamaan juuri tätä. Pidätteet menivät edelleen aika heikosti läpi eikä Lore siirtynyt ravista ihan niissä kohdissa käyntiin kuin olin suunnitellut. Muutamina kertoina se jopa jäi tarjoamaan miniravia mieluummin kuin vaihtoi käyntiin. Arvelen siirtymisvalmisteluni olleen puutteelliset ja taisin antaa myöten ennen kuin ratsu oli ymmärtänyt minut täysin. Niinpä tuloksena oli käynnin sijasta kutistettu raviaskellus. Käyntiin pääsemisen jälkeen askel oli kuitenkin hyvin vetävää, ja Lore siirtyi siitä kohtuullisen helposti takaisin raviin. Arvelin siis, että mikäli olen itse kisaradalla hereillä, saamme siirtymän tehtyä ihan asiallisesti.

Laukassa treenasimme samat osuudet kuin kouluohjelmassa on. Oikean laukan nostimme lyhyen sivun keskeltä, pyöräytimme pitkän sivun keskeltä kymmenen metrin voltin ja tulimme vielä laukkalävistäjän esittäen sen aikana keskilaukkaa, jonka jälkeen palasimme harjoituslaukan kautta uralle päästyämme raviin ja teimme lopuksi siirtymän lyhyen sivun keskellä pysähdyksiin ja neljän askeleen peruutuksen. Oikea laukka nousi joka kerta, mutta hieman ampuen. Kulma meni vähän niin ja näin, kun Lore säntäsi menemään. Voltilla yritin saada menoon tasapainoa, mutta oikea laukka on edelleen Lorella vähän kehnommin pyörivä. Lävistäjälle pääsimme vähän hatarasti, mutta Lore pidensi askelta hienosti. Ongelmana oli vain se, ettei se tullut keskilaukkaa muistuttaneesta menosta helposti takaisin. Joka tapauksessa pääsimme joka kerta laukassa hyvin lävistän perille asti ennen kuin siirryimme raviin. Lore oli kuitenkin innostunut hommasta niin, ettei ravi ollut hallittua, jolloin siirtyminen pysähdykseen valui pitkäksi. Lore ei myöskään ilahtunut peruutuksesta, vaan jäkitti vastaan. Mietin jo mielessäni, kuinka jumittuisimme radalla kinastelemaan pelkästä peruutuksesta. Hätistin kuitenkin ikävät ajatukset pois ja keskityin opettajan avulla hakemaan Loren kuulolle ja peruuttamaan. Toiston myötä harjoitus ei juuri parantunut, ja opettaja neuvoi ajattelemaan kisaradalla normaalia laukkaa hieman lyhyemmäksi ja esittämään keskilaukan jopa mieluummin normaalina laukkana. Ihan vain sen takia, ettei koko rata mene pilalle Loren innostuessa oikeasta keskilaukasta liikaa.

Vasemman laukan kuviona oli nostaa kouluohjelman mukaisesti laukka vähän pitkän sivun alun jälkeen. Sen jälkeen pyöräytettiin toinen kymmenen metrin voltin pitkän sivun keskelle ja ratsastettiin toinenkin lävistäjä keskilaukkaa osan siitä esittäen. Lore oli täpinöissään ja ampaisi taas riehakkaasti laukkaan, vaikka tein pyynnön silkkihansikkain. Vasen laukka on kuitenkin Lorella parempi, joten ainakaan oma istuntani ei hajoillut niin pahasti. En kuitenkaan saanut Lorea malttamaan, joten meno oli hieman kaahaamista. Voltti selvittiin pystyssä pysyen, mutta melkoisen epätasapainoisesti. Laukkalävistäjällä en pyytänyt Lorea enää niin selvästi eteen, vaan annoin sille tilaa vähän pidentää askelta. Jälleen pääsimme lävistäjän loppuun hyvin ennen siirtymistä raviin. Se ei kuitenkaan vieläkään ollut hallinnassa, joten meno oli holtitonta. Toisella yrittämällä jarruttelin selvästi Lorea koko matkan lävistäjälle, jolloin tulimme sen paljon asiallisemmin. Ravikin oli piirun verran paremmin hanskassa, mutta vielä kaukana tasaisesta.

Loppuraveissa saimme testata vielä keskiravia. Oikeassa kierroksessa lävistäjälle tehty keskiravi lähti mielestäni aika kivasti. Lorelle tarvitsi antaa vain hieman tilaa, jolloin se pidensi askelta hyvin. Se tuli myös mukavasti takaisin harjoitusraviin. Sen sijaan keskiravi vasemmassa kierroksessa ei lähtenytkään niin sujuvasti. Mikä lie ollut syynä, mutta edes pohkeilla avustaminen ei saanut Lorea venyttämään askelta. Opettaja muistutti huolehtimaan keskiravissa omasta istunnasta, etten turhaan suorista käsiäni ja nojaudu liikaa taakse. Keventäessäni ravia Lore yritti taas kipittää, jolloin pyörittelin vielä sen aikaa ympyröitä, että se malttoi rauhoittua ja vähän rentoutua. Sen jälkeen pääsinkin siirtymään käyntiin ja hyppäsin kävelyttämään kisaratsuni maasta käsin.

Vaikka tunti meni vähän niin ja näin ja vaikka minua lähinnä naurattaa tuleva kisakoitoksemme, en voinut olla rapsuttelematta Lorea ja lepertelemättä sille. Jostain syystä se on kuitenkin hapannaama- ja kipityshetkistään huolimatta varsin sympaattinen kaveri. Minulla ei ole mitään hajua, miten se käyttäytyy koulukisoissa eli hyytyykö se, innostuuko vai pysyykö peräti omana itsenään, mutta en jaksa stressata siitä. Tavoitteenani on saada hyväksytty tulos ja toivottavasti osaan ratsastaa Lorea kisajännityksestäni huolimatta sen verran, ettei ratsuni luule meidän olevan esteradalla ja sinkaise meitä kouluaitojen yli. Ennen kisoja on vielä luvassa yksi treeni Loren kanssa, kun toivoin sitä perjantain pienryhmätunnille. Jospa sen tunnin aikana pääsisin itseni kanssa sellaiseen zen-fiilikseen, että se tarttuu sopivasti myös Loreen.

Koulutreeni kisoja silmällä pitäen

Perjantain pienryhmätunnille en ollut huomannut toivoa kisaratsuani eli Peraa, sillä kuvittelin kisojen olevan vielä hamassa tulevaisuudessa. Tietysti jollekin viikon ja kahden päivän päästä tuntuu hyvinkin kaukaiselta, mutta itse vähän järkytyin. Kaikeksi onneksi opettaja oli ollut minua viisaampi ja laittoi minut tunnille ihanasti Peran kanssa. Vielä kun tunnilla oli yhteensä kolme ratsastajaa ja aiheena aika kattava koulukisaohjelman eli K.N. Specialin treenaus, olivat palikat enemmän kuin kohdillaan. Tunnin aikana ehdittiin treenata loivia kiemurauria, askeleenpidennystä ravissa, laukannostoja I:stä, laukkaympyröitä sekä laukkalävistäjiä siirtyen raviin ja käyntiin kouluohjelman mukaisesti.

Pera tuli tunnille jälleen parin tunnin huilailun jälkeen. Yritin ratsastaa alusta asti niin, että Pera heräisi nopeasti hommiin. En tosin osannut tätä vieläkään, vaan Pera tuntui matelevan menemään. Nopean alkuravailun jälkeen saimme laukata muutaman kierroksen molempiin suuntiin maneesia ympäri reippaamassa laukassa. Innostuin vähän liikaa, jolloin opettaja toppuutteli, että ei ihan kiitolaukkaa. Neuvoksi tuli saada Peran etujalat odottamaan, että takajalat ehtivät astua alle. Sitä myöten askel pitenisi sen sijaan, että hevonen kiihdyttää vauhtia venyen samalla kilometrin mittaiseksi. Laukkaverryttely päätettiin siten, että kukin jäi omalle ympyrälleen ja alkoi lyhentää laukkaa, kunnes siirtyi siitä käyntiin. Pera lyhensi kivasti, ja hyödynsin apuna ympyrän pienentämistä. Siirtymät olivat kohtuullisia näin alkutunnista suoritettuina eikä raviaskelia tainnut mahtua paria enempää ennen käyntiä. Sain tosin uusia oikeasta laukasta käyntiin siirtymisen, sillä ensimmäisellä yrittämällä olin väännellyt Peran turhan mutkalle.

Seuraavaksi ratsastimme aluksi käynnissä, sitten ravissa loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille sekä pyöräytimme lyhyille sivuille kierrokseen nähden voltit vastakkaisiin suuntiin. Opettajalta tuli muistutus tehdä asetuksen vaihtaminen sen verran rauhassa, ettei Pera turhaan jännittyisi siitä. Koetin huolehtia tästä samalla kuin keskityin ratsastamaan tietä paremmin. Huomasin taas lähteväni mistä sattuu kiemurauralle samoin kuin palaavani kuviolta mihin sattuu. Ei tulisi koulutuomarilta hyvää sanaa moisesta. Volteilla ongelmana oli saada asetus hyvin läpi ja voltti pysymään pyöreänä. Nyt Pera tahtoi jännittyä, jolloin aloin säheltää vielä enemmän, ja soppa olikin valmis.

Opettaja neuvoi huolehtimaan sekä omasta että hevosen vasemmasta puolesta, jottemme valuisi sinne. Lisäksi koetin taas painaa ulkokättäni alas, jolloin opettaja muistutti kantamaan senkin itse. Hiljalleen voltin loppupuolet alkoivat onnistua, kun sain palasia paremmin kohdille. Kiemuraurien reititkin paranivat onneksi hieman, vaikka saisin edelleen olla tarkempi niistä samoin kuin asetuksista. Opettaja kommentoikin, että minun on uskallettava ratsastaa niinä hetkinä, kun Pera rentoutuu ja pyöristyy eikä vain jäädä ihailemaan hevosta. Helmasyntini, myönnän. Opettaja myös kyseli, miltä ravi alkoi tuntua. Tuumasin, että ihan ok, vaikkakin vähän ponnetonta. Kommenttina tuli, että Pera oli paremmin avuilla, joskin ravi oli löysää. En itse tohtinut pyytää isompaa ravia, sillä istuntani hajoaminen olisi sekoittanut pakkaa entisestään.

Väliohjelmanumerona opettaja pisti meidän tulemaan askeleenpidennyksiä lävistäjällä muutamat kerrat. Muistin suoristaa Peran hyvin ja antaa sille pari askelta aikaa ennen kuin pyysin pidennystä. Pera lähti kyllä pidentämään, mutta kohtuullisen vaatimattomasti, kun pyysin aika arasti. Opettaja muistutti pitämään ohjat käsissä jälleen kerran, jotta hevonen pidentäisi tuntumaa vasten sen sijaan, että venyy pitkäksi. Pidennysten jälkeen muistin jopa hakea ravin takaisin normaaliin, jotta ero pidennyksen ja tavallisen välillä korostuisi. Pidennysten jälkeisen kulman tosin ratsastin aika huonosti, kun keskittyminen tuntui jäävän ravisäätöön.

Laukkatehtävinä oli kouluohjelman mukaisesti nostaa laukka ravista I:ssä, tehdä pääty-ympyrä ja laukata lävistäjällä ja siirtyä käyntiin sekä nostaa laukka jälleen ravista L:ssä, tehdä pääty-ympyrä ja laukata lävistäjä lopussa raviin siirtyen. Laukat molemmissa kohdissa nousivat ok, mutta vähän hätäisesti. Opettaja ohjeisti hakemaan reippaamman ravin, josta laukka nousisi helpommin kuin hitaammasta. Tämä vinkki auttoi, ja Pera nosti laukat hyvin. I:ssä nostamisen ongelmaksi tuli se, että annoin Peran vähän painua ulos, jolloin se kertaalleen nosti vääränkin laukan, kun ei ollut varma suunnasta. Suoruuteen pitäisi siis kiinnittää paremmin huomiota. Pääty-ympyrät olivat jokseenkin ok, kunhan olisin tarkkaillut niiden muotoa tarkemmin. Nyt tuntuu, että ympyrät näyttivät kaikelta muulta paitsi ympärältä. Siirtymät laukasta raviin onnistuivat ihan ok, mutta laukasta käyntiin siirtyminen oli murheenkryyni. Ensimmäinen kerta onnistui siedettävästi, mutta sitten Pera pääsi pudottamaan raville turhan aikaisesti ennen kuin siirtyi käyntiin. Nämä onnistuivat silti paremmin kuin kisoissa, joissa keskittymiseni on herpaantunut paljon aikaisemmin, minkä seurauksena Pera on pudottanut laukan pahimmillaan heti keskikohdan jälkeen. Kisoissa täytyy muistaa ajatella laukkaamista paremmin loppuun asti sekä keretä muuttaa ajatukset käyntiteemaiseksi oikeassa kohdassa.

Videota tuijottaessa huomio kiinnityi hytkyviin jalkoihini sekä hyvin huonosti ratsastettuihin teihin. Luulen muka ratsastavani ne paremmin, mutta video paljastaa totuuden. Opettaja tuumasikin lopuksi, että jos kulmia ei malta ratsastaa harjoitellessa hyvin, miten niitä sitten kisaradallakaan osaa ratsastaa hyvin. Etenkin vasemmassa kierroksessa meno on kömpelöä. Vasen pohkeeni ei saa pidettyä hevosta oikealla reitillä, jolloin kulmat tulee mentyä oikoen. Oikeassa kierroksessa on vähän parempi ajatus kulmista, mutta ei siltikään kovin mairitteleva. Vaikka tunnista ei jäänyt kuitenkaan mikään katastrofiolo, huolehdin kyllä kisasuoritusta. Jotenkin tuntuu, että olen alkanut jännittää entistä enemmän, jolloin Perakin muuttuu samanlaiseksi. Tämä ei tietenkään auta kisasuoritusta yhtään, vaan karsii pahimmillaan ne hyvätkin hetket olemattomiksi. Liekö se treenin puute vai turhan heikot hermot, kun kisat menevät harmillisesti poskelleen jännittämisen takia. Ei kai auta muu kuin keksiä hyviä rentoutusniksejä satulaan, jotta kouluradat sujuisivat edes vähän rennommin.

Videoista kiitos Noralle!

Kiukun kanavoiminen keskittymiseksi

Jostain syystä huumorintajuni oli jäänyt matkasta, kun suuntasin perjantain tunnille. Luvassa oli viimeiset harjoitukset ennen sunnuntain koulukisoja eli ratsunani oli tietysti Pera. Kun olin liki istumassa satulaan, lähti Pera jo tepastelemaan. Pysäytin ratsun ja sitten jahkasimmekin pitkät tovit jalustimia säätäessäni sitä, pysytäänkö sen aikana paikoillaan vai ei. Sitten menin vielä pudottamaan raippani, joten hyppäsin vielä alas satulasta. Sitten yritin nousta maasta selkään, mutta Pera esittin hienosti taakse peruuta -temppuaan, kunnes lopulta pahasti jo jupisten marssitin sen perässäni korokkeelle. Lopulta satulaan päästessäni puhkuin kiukkua ja ajattelin, että nyt pistetään sekä kuski että ratsu ruotuun.

Ensin alkukäynneissä opettaja neuvoi hakemaan hevosia pyöreäksi. Pera loksahti käynnissä helposti tähän, mutta oli silti aika epätasainen. Puhisin itselleni, että nyt muuten pysyy ulko-ohja tuntumalla. Lisäksi olin nopea vaikuttamaan jo ennen kuin Pera oli kokonaan kerinnyt nakata itsensä väärinpäin. Hiljalleen Pera alkoi rauhoittua, ja käynti alkoi muuttua mukavan tasaiseksi ja pyöreäksi. Ravissa puolestaan ratsu esitti taas kyvytöntä olla tasainen, jolloin keskityin entistä enemmän ulko-ohjaan. Ajattelin pohkeita myös paremmin tuntumalle ja sinnikkäästi pidin ohjat käsissä. Vasemmassa kierroksessa muistin myös korjata omaa istuntaani, jolloin Pera alkoi huomata, että kuski jaksoi tällä kertaa sinnikkäästi korjata sen venkoilut. Niinpä ravikin alkoi muistuttaa vähän sellaista, jolla kehtaisi sunnuntainkin kisoissa käydä ohjelman esittämässä. Epätasaisuutta ilmeni kyllä ravissa vieläkin, mutta tällä kertaa jaksoin korjata aktiivisesti, ja hetkittäin Pera työskenteli hienosti.

Tämän jälkeen aloimme tahkota ravissa kuviota, jossa toiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemuraura ja toiselle sivulle aluksi keskiravipätkä ja sitten kolmen askeleen käyntisiirtymä. Sain kiemuraurasta nyt paremmin kiinni, jolloin se meni pääsääntöisesti hyvin. Asetukset olisivat saaneet olla tosin varmasti selvempiä, mutta olin tyytyväinen Peran kohtuulliseen tasaisuuteen. Pera ei tosin pysynyt läheskään koko aikaa pyöreänä, mutta olimme kuitenkin kaukana pää katossa -menosta. Alun keskiraviyritykset olivat kehnoja, kun en malttanut valmistella niitä huolella. Lopulta tajusin suoristaa hevosen huolella, pitää ne ohjat tuntumalla ja pyytää eteen, jolloin Pera lähti kohtuullisesti. Todennäköisesti radalla saisi ratsastaa vielä rohkeammin eteen, mutta jospa muistaisin sen sitten. Ilahduttavaa oli se, kuinka helposti Pera tuli takaisin normaaliin raviin. Kolmen askeleen käyntisiirtymät sujuivat aika kivasti. Pera siirtyi hyvin käyntiin eikä vaatinut isompia nohitteluja palatakseen raviin. Saisin kuitenkin hioa omaa ajoitustani sen verran, etten antaisi hevoselle niin äkkinäisiä ja hätäisiä apuja, vaan siirtymä olisi tasainen.

Oikea laukka treenattiin nostamalla se C:stä, pyöräyttämällä pääty-ympyrä, ratsastamalla lävistäjä ja siirtymällä uralla lyhyen sivun lähestyessä mahdollisimman nopeasti käyntiin. Oikea laukka nousi hyvin, ja pääty-ympyrällä sain omaa istuntaa kuosiin, jolloin Pera rentoutui ja laukkasi kevyesti. Lävistäjällä huolehdin laukan säilymisestä pitämällä pohjeavut paikoillaan. Pera laukkasikin helposti takaisin uralle ilman aikomustakaan pudottaa raville. Siirtymä käyntiin oli venyi hitusen pitkäksi, kun en tajunnut lyhentää laukkaa ennen siirtymää. Vasen laukka nostettiin puolestaan I:stä. Ensimmäisessä nostossa tyrkkäsin liikaa ulkopohkeella, jolloin Pera otti hätääntyneitä raviaskelia, valahti vasemmalle ja nosti lopulta töksähtävän laukan. Pääty-ympyrällä sain kasattua itseni, jolloin Pera taas rauhoittui rennommaksi. Laukkalävistäjä sujui yhtä hyvin kuin toiseenkin suuntaan tehtynä ja tällä kertaa sain käynnin vähän nopeammin, raviaskelten siivittämänä tosin. Opettaja antoi uusia vielä noston, ja toisella kerralla maltoin tehdä valmistelut huolellisemmin, jonka Pera palkitsi nostamalla tasaisen vasemman laukan.

Loppuun harjoittelimme vielä tervehdyspysähdykseen tuloa. Tässä vaiheessa Peran keskittyminen katosi eikä se millään olisi halunnut ravata suoraan saati pysyä paikoillaan. Otin sitten ravin vähän hitaammaksi, sillä halusin mieluummin rauhallisen ja tasaisen suorituksen kuin liian energisen ja käsiin leviävän kohelluksen. Hitaammassa ravissa ehdin korjata myös paremmin, kun Pera aina lipsahti johonkin suuntaan. Lopulta sain pysähdyksen paremmin eikä Pera lähtenyt steppailemaan siitä karkuun. Koko ajan oli kuitenkin tunne, että hevonen voi livahtaa hetkellä millä hyvänsä omille teilleen. Tähän en keksinyt tunnin aikana ratkaisua, mutta pitää toivoa, että rentoutumalla itse tuossa hetkessä malttaa myös ratsu odottaa hetken.

Tunti vilahti tosi nopeaa ohi, ja treenistä jäi melkoisen hyvä mieli. En rehellisesti sanottuna muista, milloin viimeksi olisin osannut keskittyä koulutunnilla näin hyvin. Onnistuin jotenkin kanavoimaan turhan kiukustumiseni keskittymiseksi, joka auttoi muun muassa parantamaan ohjastuntumaa ja istuntaa. Perakin taisi huomata kuskin olevan enemmän tosissaan kuin yleensä, sillä tämä tunti lukeutuu häseltäenkin menneistä hetkistä huolimatta varmasti top viitoseen parhaimmissa kerroissa tämän ratsun kanssa. Itselle oli opettavaista huomata, kuinka paljon enemmän tunnista ja hevosesta saa irti, kun jaksaa olla jämäkämpi ja yrittää tosissaan. Tämän treenin pohjalta olen sunnuntain kisojen osalta luottavaisella mielellä. Jos saan silloin yhteistyön Peran kanssa vaikka edes puoliksi tälle tasolle, pitäisi meidän saada hyväksytty tulos ratsastusurani ensimmäisestä helpon B:n ohjelmasta.

Ajatuksen kanssa olisi helpompaa

Tänään vuorossa oli kaverin kanssa otettu kahden ratsukon tunti viime perjantaina tuuranneen opettajan opissa. Tarkoituksena oli treenata jo viikon päästä oleviin koulukisoihin, joten ratsunani oli luonnollisesti Pera. Tunnin aikana ehdittiin treenata hevosen pitämistä suorana sekä tulevan kisaradan eli K.N. Specialin 2009 tehtäviä osissa ennen kuin menimme radan kokonaan läpi.

Suoruusharjoituksia tehtiin käynnissä ja ravissa yksinkertaisesti menemällä vähän uran sisäpuolella ja tarvittaessa menoa korjaten. Pera tahtoi liikkua aluksi vähän hitaasti, jolloin sillä oli hyvin aikaa mennä monelle mutkalle. Opettaja muistutti jälleen ulkopuolen hallinnasta sekä rohkaisi pitämään ohjia kunnolla kädessä. Pera tykkäsi jälleen asettua itsekseen oikealle, joten pääsin taas miettimään ulko-ohjan käyttämistä. Kulmia onnistuin ratsastamaan muutaman kerran aika kivasti, mutta niiden jälkeen unohdin huolehtia suoruudesta ja kääntäminen jäi vähän päälle. Niinpä Pera ehti välillä pullahtaa käännöksen jälkeen ylimääräisen mutkan sisempänä, kun olin vielä jäänyt vaatimaan ulkoa. Tähän auttoi huomattavasti, kun muistin pitää sisäpohkeen käännöksessä paremmin tuntumalla ja olin nopeampi suoristamaan.

Seuraavaksi treenasimme toisen pitkän sivun aikana harjoitus- ja keskiravin vaihtelua. Minulle ohjeeksi tuli kiinnittää erityistä huomiota ohjien pitoon tuntumalla, sillä bravuurini on nakata ohjat löysiksi etenkin siirtymisissä. Aluksi olin jälleen tapojeni orja, ja ohjat löystyivät pyytäessäni Peraa eteenpäin. Hiljalleen aloin saada pidettyä ohjat tuntumalla, jolloin vaatimaton keskiravi lähti tasaisesti ja etenkin paluu harjoitusraviin sujui helpohkosti. Tässäkin tehtävässä opettaja korosti hevosen suoruuden merkitystä, jolloin sain taas keskittyä siihen ulko-ohjaan, ettei Pera asettuisi itsekseen oikealle. Olisin kuitenkin toivonut osaavani ratsastaa keskiravin aktiivisempana, sillä nyt oman istunnan epätasaisuuden vuoksi se jäi maltilliseksi.

Vasenta laukkaa treenattiin nostamalla se ohjelman mukaisesti I-kirjaimesta ja lyhyen sivun keskeltä pyöräytettiin pääty-ympyrä. Aluksi ratsastin ravissa nostokohtaan löysästi, jolloin laukka nousi laiskasti tai sitten vähän ampuen. Keskittyminen taisi olla karkuteillä, sillä toistoja sai tehdä useampia ennen kuin yhtään olin tyytyväinen. Opettaja neuvoi huolehtimaan ulkoavuilla siitä, että hevonen pysyy nostossa suorana ja varomaan sitä, ettei liioittele ulkopohjetta, ettei hevonen pullauta takosaansa sisemmäs. Jäin sitten ilmeisesti liian varovaiseksi ponnettomien nostojen kohdalla. Lopulta saimme muutaman kohtalaisen tasaisen noston, johon saatoin olla ihan tyytyväinen. Pääty-ympyrä laukassa sujui niinä hetkinä hyvin, kun muistin ulko-ohjan tuen. Laukasta raviin siirtymiset onnistuivat myös ihmeen kivasti ilman, että ihan rytkähtelin selässä.

Oikea laukka puolestaan nostettiin C:stä, ja pääty-ympyrä pyöräytettiin siitä heti perään. Sen jälkeen C:ssä siirryttiin takaisin raviin ja tehtiin vielä voltti. Oikea laukka nousi vähän paremmin, mutta olisin saanut ajatella eteenpäin menemistä aktiivisemmin. Opettaja neuvoi korjaamaan vasemmalle valuvaa istuntaani ajattelemalla vasenta olkapäätäni Peran sisäkorvaa kohti. Liiallista ylävartalon kääntämistä puolestaan piti hallita sillä, että yrittäisin enemmän sihdata reittiä hevosen korvien välistä. Juoksipa opettaja hetken meidän perässämmekin, kun tarkasteli istuntani ongelmia. Oli todella mukavaa, että joku jaksoi nähdä vaivaa vinkkaran asentoni korjaamiseen. Itsekseen sen oikominen tuntuu vaikealta, sillä olen ehtinyt kotiutua väärään asentoon liian hyvin, ja parempi asento tuntuu puolestaan hyvin vaikealta istua. Välillä sain opettajan ohjeista kiinni ja väännettyä itseni enemmän oikein, jolloin Pera vähän rentoutuikin. Tosin istuntaan keskittyessäni unohdin taas lahjakkaasti hetkittäin ohjien pidon, mutta mahtuipa tehtävään onneksi pari hetkeä, kun useimmat palaset olivat kohdillaan.

Loppuun ratsastettu rata lähti hyvin häseltäen liikkeelle. Alkutervehdyksessä Pera kiskoi minut taas etukumoon, josta jäin jupisemaan opettajlle. Loiva kiemuraura meni hätäisesti sinnepäin, ja lävistäjälle tehdyssä keskiravissa Pera rikkoi laukalle, ja minä vain kikattelin mukana. Niinpä opettaja pisti minut aloittamaan homman kokonaan alusta. Tällä kertaa yritin olla enemmän ajatuksella mukana sen sijaan, että antaisin itseni hihitellä kesken kaiken. Tervehdyksessä tuli taas nykäisy, mutta tällä kertaa maltoin jatkaa. Loiva kiemuraura oli hitusen eriparia ja asetukset vaatimattomia. Keskiravissa opettaja neuvoi suoristamaan, mutta jokin ei napsahtanut kohdilleen, ja se jäi hyvin onnettomaksi. C:hen tehty voltti oli ok, mutta ulko-ohjan tuki tahtoi unohtua. Toinen loiva kiemuraura oli vähän ensimmäistä parempi, mutta saisin tehdä asetukset edelleen tarkemmin. Lävistäjälle tehty kolmen askeleen käyntihetki oli ok, ja ravi nousi kohtalaisen nopeasti sen jälkeen. Toisen ravivoltin kanssa asettamisongelmat jatkuivat.

Käyntiin päästiin kuitenkin ihan ok, mutta I:hin tehty pysähdysyritys valui tepasteluksi. Pera ei malttanut seistä ja siirteli itseään hermostuneena. Vinkiksi sain rauhoittaa hevosta vaikka rapsuttamalla. Ravi nousi ihan ok, ja opettaja neuvoi ajattelemaan sitä heti aktiiviseksi, jotta laukka nousisi L:stä hyvin. En ehtinyt kasata raviin energiaa, joten laukkanosto jäi ponnettomaksi. Pääty-ympyrä oli muutoin ihan ok. Laukkalävistäjä meni mielestäni hyvin, ja laukka säilyi hyvin riittävän loppuun asti. Sitten unohdin ohjelman ja nostin laukan C:stä. Äkkiä takaisin raviin ja rauhassa sinne I:hin uutta laukkaa nostamaan, mutta sekin nosto jäi heikoksi. Laukkalävistäjällä Pera puolestaan innostui ja kahmi vähän vauhtia. Niinpä siirtymä laukasta käyntiin oli vähän hutera, kun panikoin vauhtia ja jarrutin turhan paljon ohjalla. Ravia siis mahtui väliin liikaa ennen kuin olimme käynnissä. Lopputervehdykseen kävellessä opettaja neuvoi pitämään hyvän tahdin yllä. Pysähdys onnistui tässä ihan hyvin, ja Pera malttoi seistä paikoillaan, vaikka nyhti taas ohjat itselleen.

Opettajalta tuli ihan rohkaisevaa palautetta, vaikka itsestä meno oli aika huteraa. Vaikka yritin keskittyä, oli ajatuksen kanssa ratsastaminen silti vähän hukassa. Opettaja tuumasi vähän samaa, joten jatkossa pitää yrittää opetella keskittymään edes sen viiden minuutin suorituksen ajan. Kun tiedän, mitä olen tekemässä nyt ja osaan ajatella vähän siitä eteenpäinkin, on helpompi saada hevonen pysymään mukana. Nyt tahdon mennä enemmän hetki kerrallaan tai pahimmassa tapauksessa jäädä murehtimaan menneitä, jolloin seuraavat tehtävät tulevat vähän yllätyksenä. Jännä nähdä, millaista palautetta saamme tuomarilta tällä kertaa. Oma tavoitteeni on saada ohjelma hyväksytysti läpi, mutta oman keskittymiskyvyn helpon herpaantumisen takia vähän jännittää, miten sitten käy.