Lauantaina minulla oli selvät sävelet sen suhteen, mitä Easyn kanssa tekisimme. Niinpä suuntasimme ensin maastoon, joka sai toimia kunnollisena verryttelynä, sillä reissuun hujahti puolisen tuntia. Kävimme kiertämässä pidemmän lenkin pääosin käynnissä ja ravissa. Laukkaa otimme molempiin suuntiin lyhyehköt pätkät. Easyllä oli taas tuijottelupäivä, jolloin eteneminen oli vähän tahmeaa, mutta parani kummasti turvan käännyttyä kotitallia kohti. Lenkin jälkeen siirryimme kentälle, jossa treenasin oman ratsastusseurani tulevien koulukisojen helppo B:0 2009 -ohjelmaa. Ratsastin ohjelman kahdesti läpi. Ensimmäisellä kerralla raippa oli mukana ja toisella kerralla jätin sen pois.
Molemmilla kierroksilla ongelmat sattuivat samoihin kohtiin. Yleisongelmana oli tasaisuuden puute. En saanut ratsastettua Easyä tasaisen rennoksi, jolloin se liikkui vähän oman mielensä mukaan etenkin käynnissä ja ravissa. Oma istuntani levisi jatkuvasti, mikä juili suunnattomasti. Yritäpä siinä kertoa hevoselle, että menehän rennon letkeästi, kun itse leikin samalla pomppivaa perunasäkkiä. Laukassa saimme ehkä järkevimmät hetket tasaisuuden puolesta, vaikka emme kyllä siinäkään olleet parhaimmillamme. Ilmeisesti sain kuitenkin omaa istuntaa tasoitettua sen verran, että Easykin pääsi liikkumaan hitusen tasaisemmin.
Ohjelman kinkkisin kohta oli keskikäynti. Olen todella huono tuntemaan selkään, milloin hevonen etenee toivotusti, jolloin sorrun helposti yliratsastamaan. Koetin nohittaa Easyä pysymään terävänä, mutta tuloksena se pääsi rikkomaan raville. Välillä tuntui myös siltä, että hukkasin kokonaan otteen ratsuuni, jolloin se ei kuunnellut minua, kun yritin jotain siltä pyytää. En kyllä toisaalta ihmettele tuota, sillä välillä heiluin ja huidoin selässä varmasti ihan rasittavuuteen asti. Kaiken säätämisen sijasta olisi varmasti auttanut enemmän, jos olisin pyytänyt liikettä tasaisesti pohkeella antaen ohjalla tarvittaessa tilaa hevosen venyttämiselle. Nyt jäin pusertamaan ja pungertamaan, jolloin saatoin hyvin kuvitella tuomarilta tulevan noottia niin sanotun keskikäynnin jännittyneisyydestä ja lyhyestä askeleesta. Myös peruutus tuotti ensimmäisellä yrittämällä ongelmia, kun Easy jäi omiin maailmoihinsa haaveilemaan. Kyllähän se pienen mietinnän jälkeen sitten peruutti. Toisella yrittämällä peruutus menikin jo paremmin. Siirtymät ravista pysähdyksiin ja peruutuksesta takaisin raviin olivat ihan asiallisia.
Hyviin hetkiin lasken puolestaan keskilaukat. Ensimmäisellä yrittämällä innostuin taas puskemaan liikaa ja ennen kaikkea turhaan. Toisella kerralla puolestaan tajusin, että Easy tarvitsee vain päästää, niin kyllä se lähtee ja ennen kaikkea paljon tasaisemmin tuolloin. Sain myös otettua laukkaa lyhyemmäksi ennen lävistäjän loppumista eikä siirtyminen raviinkaan ollut kovin kamala. Toisen lävistäjän kanssa tosin tuli ravirikko ennen aikojaan, kun jäin miettimään liikaa jarruttamista ja unohdin pohkeet. Oli kuitenkin tosi kiva fiilis lähteä keskilaukkalävistäjälle, kun kerrankin osasin olla rento ja antaa hevosen tehdä osuutensa. Niin enkä jäänyt pusertamaan, puskemaan tai säätämään ylimääräistä, jes! Laukassa nostot olivat hieman kiireisiä, mutta 10 metrin volteille sain aika kivasti Easyn aina tasoittumaan. Voltit tosin taisivat jälleen kerran olla aika kaukana pyöreistä ympyröistä, ainakin paikoin tuntui siltä, että välillä muistin kääntää, välillä taas en. Toisella kierroksella ratsastin tiet paljon huolellisemmin kuin yleensä, mikä oli kohtuullisen helppoa tällä kertaa, kun Easykään ei tuijotellut juuri mitään kohtaa kentällä. Olisin tosin saanut asettaa ja taivuttaa paljon huolellisemmin, nuo kun tuppaavat olemaan heikkoja kohtiani kouluradalla.
Yleisfiilis ohjelman suhteen on se, että ainakin olen oppinut sen kohtuullisesti. Se ei tunnu enää niin kamalan kiireiseltä ja suoritukselta toisen perään, vaikka sitähän se oikeasti on. Jos vain osaan ajatella aina kohdan kerrallaan ja hengittää, niin ohjelmaan löytyy hyvä rytmi ja sen saa ratsastettua läpi ilman paniikkia. Edelleenkään se ei ole lempiohjelmani, ei lähellekään, mutta enpä voi itse olla päättämässä, mitä ohjelmia kisoihin haluaisin. Sillä mennään, mitä tarjolla on. Seuran ensimmäiset koulukisat ovat tosiaan 29. syyskuuta (iik, kahden viikon ja päivän päästä!), jolloin olisi tarkoitus toivottavasti Peralla päästä ratsastamaan tämä ohjelma. Onneksi tässä on vielä vähän aikaa treenata.
