Maanantain Tallinmäen tunnille olin haaveillut esteitä, mutta luvassa oli ihan aiheellisesti koulua. Ratsu sentään sattui aivan oikein eli Jetinhän tietysti sain. Ratsukoita tunnilla oli kolme, ja treeniaiheena puolestaan hevosen ratsastaminen pyöreäksi ja käsittääkseni sitä kautta tasapainoon. Pyöreyttä puolestaan haettiin asetusten ja taivutusten kautta. Suurimman osan tunnista vietimme pääty-ympyröillä, joita vaihdettiin lävistäjien kautta omaan tahtiin.
Käynnissä sain ensin huolehtia pitkälti siitä, että Jetti liikkuu, vaikka käynti saikin olla rentoa. Oikeassa kierroksessa asetuksen saaminen oli helpompaa, kunhan vain muistin pitää ulko-ohjastakin kiinni enkä nakannut sitä menemään. Vasemmassa kierroksessa oma kroppani vänkäsi vastaan, jolloin Jetti seurasi vasemmalle kenottanutta istuntaani valumalla aina hienoisesti ympyrällä sisemmäs. Istuntaa korjaamalla Jetti kulki taas paremmin oikeaa reittiä, mutta asetuksen saaminen oli edelleen työlästä. Jäin näpertämään sisäohjalla tosi paljon, jolloin ulko-ohjassa ei varmasti ollut mitään tuntumaa. Huomasin samalla, kuinka asetusta pyytäessäni vasen kylkeni tuntui menevän ruttuun ja kellahdin sitä myöten entistä enemmän kenottamaan vasemmalle. Paikoin sain kuitenkin molempiin suuntiin Jettiä pyöristymään rennosti, mutta aktiivisuutta olisi toki saanut olla enemmän. Ei siis vauhtia, vaan sitä, että takajalat oikeasti työntävät liikettä eteen eivätkä hiippaile hiljalleen perässä. Huomaan vain helposti herpaantuvani ohjista, kun pyydän pohkeella ja päinvastoin. Kun ohjasote on puolestaan kunnossa, pohkeeni lamaantuvat. Minussa lienee liian monta liikkuvaa osaksi hallittavaksi kerralla, hah.
Ravissa meno jatkui aika pitkälti samanlaisena. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka myötäyksestäni on tullut selvä ohjan nakkaaminen löysäksi. Tietysti hevosta saa ja pitää kiittää myötäämällä, mutta en usko senkään arvostavan ohjaa, joka yhdessä hetkessä on tuntumalla, toisessa hetkessä täysin tyhjä ja sitten taas yhtäkkiä tuntumalla. Sellainen käden rentouttaminen toisi varmasti paremman tuloksen siinäkin, ettei minulla mene turhaa aikaa siihen, kun keräilen ohjaa takaisin tuntumalle tämän ylimyötäykseni jälkeen. Paikoitellen Jetti liikkui ravissa mukavasti, ja liikkeessäkin oli jo vähän pontevuutta. Jäin silti monena hetkenä tyytyväisenä humputtelemaan höpöravia, kun sen tahdissa oli niin helppo keventää sekä istua harjoitusravissa. Vasemman kierroksen vaikeudet korostuivat toki vähän reippaammassa askellajissa, mutta ei sentään mitään uutta pulmaa tullut. Itseä vain harmitti kerta toisen jälkeen, kuinka toispuoleinen sitä onkaan. Jetillekin vasen kierros on hankalampi, joten saamme melkoisen sekamelskan muodostettua yhdessä jäykistelemällä.
Laukka on toistaiseksi vielä sellainen askellaji, jossa en saa Jettiä juuri pyöristymään muutamaa askelta enempää. Jetti kaikeksi onneksi ei osaa mennä täysin väärinpäin, jolloin lähtökohdat pyöreydenkin löytämiselle ovat aika hyvät. Laukassa huomasin, kuinka ohjastuntumani oli kaikista askellajeista epätasaisin. Opettajakin hoksautti, että monesti ratsastajat eivät muista pitää ulko-ohjaa hyvin tuntumalla. Kuulostaa vähän minulta, sisäohja is the best vai miten se meni. Laukassa pienenä ongelmana on myös se, etten saa haettua Jettiä liikkumaan tasaisesti pontevana pysyen. Istuntani pääsee leviämään silloin, kun Jetti liikkuu hyvin, jolloin annan sen palata humputtelulaukkaan. Näemmä luvassa on istuntatreeniä, niin en sen huteruuden takia jäisi aina ponnettomampaan menoon. Ympyröitä vaihdoimme lävistäjillä laukanvaihtojen kautta. Oikeasta vasempaan pääsimme ihan asiallisesti, mutta vasemmasta oikeaan tuotti odotetusti vähän ongelmia. Tai lähinnä hitautta, sillä Jetti vaihtoi kyllä aina lopulta, mutta ei ensimmäisestä merkistä. Ihan kuin istunnallani olisi ollut jotain tekemistä tämänkin pulman kanssa.
Loppuraveissa kolmikaarisella kiemurauralla Jetti liikkui jo aika mukavasti eteen pysyen rentona. Pyöreys ei toki säilynyt koko aikaa toivotusti, mutta saimme silti monta hyvää hetkeä. Jokin tunnissa varmasti oli mennyt oikein, kun ratsu oli löytänyt etenemisvaihteensa. Vielä kun saisin oman istuntani niinä hetkinä kasaan ja ohjat käteen pohkeiden osuutta unohtamatta, niin siinähän alkaisi olla jo hyvä paketti. Tällainen tunti oli kiva, sillä tehtävä oli haastava ilman, että siinä oli mitään vaikeaa kuviota suoritettavana. Perusratsastus on muutenkin kaiken a ja o, joten sitä saisi jaksaa tehdä niin paljon enemmän.
